"Isä on vauvalle ihan yhtä tärkeä kuin äitikin"

[QUOTE="tia";25895957]Hear ye, hear ye! Mua harmittaa kun yritetään kieltää äideiltä se biologisesti normaali ja suotava "symbioosi" tai miksikä sitä sitten haluaakaan kutsua, kun keho on "virittynyt" sille vastasyntyneelle ja äiti-lapsi suhteen syntymiselle. Aika sääli jättää käyttämättä tollanen loistava mahdollisuus ja tilanne. Iseillähän on sitten omat biologiset kikkakolmosensa jotka astuvat kuvaan eri tilanteissa. Miksi pitää yrittää vähätellä äitiyttä ja isyyttä ja häivyttää näitä eroja kun voisi vaan hyväksyä ne ja jopa nauttia niistä. Eihän kukaan valita siitäkään, että mies ei voi olla raskaana tai vaadi, että tasavertaisen vanhemmuuden nimissä olis adoptoitava lapsi tai käytettävä sijaissynnyttäjää.[/QUOTE]

Miten niin jättää käyttämättä mahdollisuus? Mahdollisuus mihin? Siihen, että omii vauvan? Kyllä meilläkin vauva oli koko ajan kainalossa, liinassa, sylissä. Itsekseen ei ollut hetkeäkään, otin vessaankin mukaan. Vieressä nukkuu vieläkin nyt neljävuotiaana. Mutta en kyllä osaa sanoa, kumman sylissä hän oli enemmän vauva-aikana, mielestäni ihan yhtä paljon molempien sylissä, molemmat hoitivat yhtä paljon, vaikka mies kävikin töissä. Elettiin varmaankin sitten kolmen symbioosissa aina kun mies oli kotona.

Ja ei, en vähättele äitiyttä tai isyyttä, mutten halua glorifioida äitiyttä biologian nimissä.

 

Niin, en tiedä missä päin sinä asut, mutta Suomessa fakta on, että perhevapaita käyttävät enimmäkseen äidit.

Toisaalta uskoisin, että ne isät, jotka perhevapaita käyttävät ovat enimmäkseen sellaista porukkaa, jotka mielellään käyvät noissa perhekerhoissa. Sellaisia moderneja isiä.

Ruotsissa. Ainakin meidän lähipiirissä on itsestäänselvyys että miehet jäävät vähintään pariksi-kolmeksi kuukaudeksi koti-isiksi, monet puoleksi vuodeksi ja pidempäänkin.

Itse en vaan tajua mitä pätemistä on se että äiti huolehtii pääosin pienestä vauvasta. Tai millä lailla nuo imettämiset ja symbioosit vähättelisivät isän asemaa vanhempana. Vai onko lapsi ainoastaan vauvana kiva leikkikalu millä pitää kilpaa leikkiä ja kun tämä vähän kasvaa loppuu kummankin vanhemman kiinnostus? Itse tykkään etä sitä "oikeaa" vanhemmuutta ja kasvatustaitoja tarvitaan vasta myöhemmin.

Ihan noin esimerkkinä, kumman tilanteen kuvittelet olevan enemmän pätemisen ja loistamisen arvoinen (jos nyt jollain pitäisi vanhemmuuttaan pönkittää):

- minä äitinä hoidan ja imetän kotona pientä vauvaa miehen käydessä töissä

vai

- mies 5v myöhemmin viettää vapaapäiväänsä samaisen autistisen ja hyvin haastavan tytön kanssa. Käyvät uimassa ja isossa leikkipuistossa toisella puolen kaupunkia seuranaan miehen kaveri ja tämän lapsi, shoppailevat ja syövät ulkona, liikkuvat julkisilla jne. Ja reissu menee hyvin, ilman mitään kohtauksia.

Pystytkö oikeasti väittämään että toteamalla itse olleeni aikanaan pienille vauvoille se ensisijainen ja tutuin hoitaja, yritän jotenkin päteä äitiydelläni ja väheksyä lasten isää? Omalla kokemuksellani voin todeta että sen helpompaa hommaa kuin vastasyntyneen hoitaminen kotona ei äitiydestä taida edes löytyä, mitä ihmeen paistattelemista siinä edes voisi olla?

 

Koska vastasyntynyt ei erota mihin hän itse loppuu ja mistä äiti alkaa

.

Ja mistäs tämä nyt tiedetään? Kuka pystyy todistamaan sen että lapsen keho, aivot ja ajatusmaailma on yhtä äidin kanssa? Se on oletus, oletus koska lapsi on ollut kiinni äidissä istukan kautta. Mutta tarkoittaako se ettei lapsi voisi olla jo heti syntymästä lähtien (ja jo ennen sitäkin) erillinen yksilö? Avuton ja riippuvainen mutta ei missään kohtaa osa äitiä.

Mä nään että näiden ajatusten takan on enemmänkin aikuisen mielen aivoitukset, eli sen äidin joka itse ei erota missä hän itse loppuu ja missä alkaa toinen yksilö, eli se vauva. Lapsen aivot ovat niin primitiiviset että sinne tuskin kovin moninaisia ajatusyhtälöitä syntyy. Tarvitaan ruokaa ja hyvät puitteet olla - eli siinä kohtaa se äiti tulee kuvioon ruokana ja sitten taas puitteet voi tarjota muukin taho (eli syli, hoiva ja huolenpito). Leimaantuminen tapahtuu eläimilläkin vasta syntymän jälkeen, tätä on tutkittu ja paljon. Mikä tekee ihmisilapsesta kovin erilaisen? Leimaantumisen suhteen? Eli haen tässä sitä että lapsi leimaantuu niihin jotka ovat eniten läsnä. Mahdollista myös leimaantua isää ja äitiin - tähänkin löytyy luonnosta esimerkit. On lajeja joissa jälkeläisiä hoidetaan vuoroitellen.