"xxxxx"
"Isä on vauvalle yhtä tärkeä kuin äitikin" jos hän on on läsnäoleva, osallistuva ja hänelle annetaan mahdolisuus täysivertaiseen vanhemmuuteen.
Liki pitäen, luulisin niin. Se vain tässä hämää, että asiaa perustellaan sillä että äiti on tärkeämpi koska on lapsen kanssa suurimman osan vauva-ajasta. Tämähän ei ole mitenkään äiti- saatikka sukupuolisidonnainen vaan riippuu siitä kuka sen lapsen kanssa eniten on sinä vauva-aikana. Täällä aika monelle se on itsestäänselvyys vaikka se ei aina olekaan niin.Samanarvoinen, tasa-arvoinen... luitko ensimmäistä viestiäni tähän ketjuun ollenkaan? No kuitenkin, tuntuu että yrität nyt tahaltaan vääntää tätä asiaa. Taidamme olla melkein samaa mieltä?
Minä perustelin tärkeyden biologialla ja unohdin näköjään täsmentää että puhun vastysyntyneistä ja vauvoista, en yli vuoden ikäisistä enää. Enkä ehkä ihan allekaan vuoden.Liki pitäen, luulisin niin. Se vain tässä hämää, että asiaa perustellaan sillä että äiti on tärkeämpi koska on lapsen kanssa suurimman osan vauva-ajasta. Tämähän ei ole mitenkään äiti- saatikka sukupuolisidonnainen vaan riippuu siitä kuka sen lapsen kanssa eniten on sinä vauva-aikana. Täällä aika monelle se on itsestäänselvyys vaikka se ei aina olekaan niin.
Miksi ihmiset (=äidit) eivät vain voisi myöntää, että vauvalle se tärkein on ihminen se joka hänen kanssaa eniten vauvana viettää aikaa? Ja ihan ilman näitä mielisairailta kuulostavia miesäiti/nainenisä/miesemo ym. selvityksiä.
Aika huono sinun tai kenenkään muunkaan sanomaan ihan tuosta vaan että joku muu kuin äiti olisi jotenkin lähtökohtaisesti haitaksi vastasyntyneelle. Monessa tilanteessa se "joku muu" onkin ehkä paljon parempi vaihtoehto sille lapselle kuin biologinen äiti.Mietin kyllä siinä sitten, onko se kuinka hyväksi lapselle, mutta siitä tässä ei varmaan enää puhuta?
Äh, anteeksi kun kirjoitan ns. puolella silmällä täällä. Koko ajan teen muutakin tässä niin ei ajatus pysy kasassa.Aika huono sinun tai kenenkään muunkaan sanomaan ihan tuosta vaan että joku muu kuin äiti olisi jotenkin lähtökohtaisesti haitaksi vastasyntyneelle. Monessa tilanteessa se "joku muu" onkin ehkä paljon parempi vaihtoehto sille lapselle kuin biologinen äiti.
Kun nämä ovat hyvinkin selvästi tapauskohtaisia asioita, niin en alkaisi julistamaan että biologinen äiti on aina ja automaattisesti se tärkein henkilö vastasyntyneelle tai puolivuotiaalle.
Minä ajattelin tilannetta että vauva esim. erotetaan äidistään heti syntymän jälkeen ja hänelle tarjotaan ruokaa ja läheisyyttä ihan samassa mitassa kuin biologinenkin olisi antanut. Kuka voi ja millä perusteella sanoa että tällä lapsella tulisi jotain kiinnittymisongelmia tai että hänellä olisi huonommat lähtökohdat elämälleen. Voihan tuohon sanoa omia mielipiteitään tietenkin jokainen mutta ne ovat "musta tuntuu"- faktoja.Sanot, että on huono sanoa että joku muu olisi lähtökohtaisesti haitaksi vastasyntyneelle. Perustan haitan siihen, että ero äidistä on iso stressin aiheuttaja vauvalle ja saattaa aiheuttaa myöhemmin kiintymyssuhdeongelmia toisen hoitajan kanssa.
Itse näkisin ideaalitilanteena sen että lapsella on hyvä ja huolehtivainen biologinen äiti. Siis se kehen lapsi on "tutustunut" jo raskausaikana ja kenen rinnalle tämä pääsee ruokailemaan heti synnyttyään. Siis mahdollisimman turvallinen ja stressitön alku, mikä ei tietty aina ole mahdollista.Aika huono sinun tai kenenkään muunkaan sanomaan ihan tuosta vaan että joku muu kuin äiti olisi jotenkin lähtökohtaisesti haitaksi vastasyntyneelle. Monessa tilanteessa se "joku muu" onkin ehkä paljon parempi vaihtoehto sille lapselle kuin biologinen äiti.
Kun nämä ovat hyvinkin selvästi tapauskohtaisia asioita, niin en alkaisi julistamaan että biologinen äiti on aina ja automaattisesti se tärkein henkilö vastasyntyneelle tai puolivuotiaalle.
Harmaana ei voi tykätä niin tyydyn peesailemaan! Juuri näin minä ajattelen. Isän rooli perheessä ei todellakaan ole merkityksetön tai arvoton vaikka äiti & vauva jatkaisivat symbioosiaan synnytyksen jälkeenkin. Ei isän rooli silloinkaan ole merkityksetön kun vauva on vasta äidin vatsassa, mutta lapsen näkökulmasta juuri sillä hetkellä äiti on kaikki kaikessa. Isän rooli on erilainen tuossa vaiheessa, eikä lapsi sen arvoa vielä kykene ymmärtämään.Itse näkisin ideaalitilanteena sen että lapsella on hyvä ja huolehtivainen biologinen äiti. Siis se kehen lapsi on "tutustunut" jo raskausaikana ja kenen rinnalle tämä pääsee ruokailemaan heti synnyttyään. Siis mahdollisimman turvallinen ja stressitön alku, mikä ei tietty aina ole mahdollista.
On toki äitejä jotka eivät ole hyviä äitejä. Siis edes siinä mielessä että heidän vauvojensa olisi parasta päästä heti synnyttyään jonkun muun hoiviin. Mutta kuitenkin uskoisin että nämä äidit ovat vähemmistö kaikista äideistä. Valtaosa synnyttäjistä kuitenkin on kykeneviä ja halukkaita huolehtimaan vauvoistaan.
Toki sille vastasyntyneelle muodostuu tärkeimmäksi ihmiseksi se kuka häntä eniten hoitaa ja ruokkii. Yleensä se täällä päin vaan on äiti joka jää sen vastasyntyneen kanssa kotiin ja näin hän alkuun on vauvalle se turvallisin ja tutuin ihminen. Toki voisi tehdä niin että äiti ei imettäisi ja isä jäisi heti kotiin hoitamaan vauvaa äidin patatessa töihin, tällöin vauva sitten saisi isästä sen ensisijaisen hoitajansa. Mutta onko se monestikaan se järkevin ratkaisu?
Ei se että äiti alkuun elää symbioosissa sen vauvan kanssa estä mitenkään isää osallistumasta vauvan hoitoon ja tutustumasta vauvaan. Eikä sillä ole mitään vaikutusta siihen millaisen suhteen isä vauvaan luo ja kuinka tärkeä isä vauvalle on kun vauvavuosi etenee pidemmälle. Ei se estä miestä jäämästä myöhemmin koti-isäksi jne.
En koe sen että pidän äitiä vastasyntyneelle ideaalihoitajana mitenkään väheksyvän isän roolia vauvan elämässä.
Varmaan joku onkin, ei siitä taida olla epäilystäkään. Sitten on näitä mielenvikaisia kommentteja miesäiti, nainenisä ym. Mutta eipä niistä mitään, antaa dissailla.Onko Timppa sinun mielestä joku tässä dissaamassa isän roolia vauvan elämässä ja hoidossa?
No siihenhän tässä on kokoajan tuudittauduttukin...Ja se imetyssymbioosi ei tarkoita yhtään mitään sen ekan vuoden jälkeen, joten ei kannata niin hirveästi tuudittautua siihen pyhään äityteen joka ylittää kaiken mihin mies pystyy.
Me ollaan varmaan jotenkin vajakkeja kun meillä tuollaisia ei ole millään tavalla edes pohdittu? Ei siis ole mitään kovaa paikkaa, meillä ei kerta kaikkiaan ole tarvinnut miettiä kumpi meistä on tutuin ja turvallisin vauvalle.No siihenhän tässä on kokoajan tuudittauduttukin...
* voi taivas näitä kommenteita taas *
Oikeasti, millaiselle isälle (tai ketjun perusteella äidillekin) voi olla niin kova paikka se että vastasyntyneelle ja ihan pienelle vauvalle äiti on se tutuin ja turvallisin ihminen? Olettaen siis että äiti on se joka kotona hoitaa vauvaa ja mielellään imettääkin isän käydessä töissä.
Itseltäni on kokonaan jäänyt huomaamatta ne viestit missä on kielletty isää osallistumasta vauvanhoitoon tai korostettu äidin ja lapsen läheisempää suhdetta vielä isolla vauvalla tai taaperolla. Kyse nyt on ollut siitä miten se vastasyntynyt kokee ympäristön ja ihmiset, ei missään tapauksessa siitä kuka on parempi ja tärkeämpi vanhempi.
Meilläkin mies on alusta asti hoitanut vauvaa ja ollut mukana kaikessa ja rakastaa häntä ja esikoista yli kaiken. Ei hänelle silti tehnyt tiukkaa sanoa, että tämä vauva on hänelle vähän erilainen koska oli täysimetyksellä ja enemmän minussa kiinni kuin esikoinen.Alkuperäinen kirjoittaja Rytkäätys;25856556:Me ollaan varmaan jotenkin vajakkeja kun meillä tuollaisia ei ole millään tavalla edes pohdittu? Ei siis ole mitään kovaa paikkaa, meillä ei kerta kaikkiaan ole tarvinnut miettiä kumpi meistä on tutuin ja turvallisin vauvalle.
Ihan paskapuhetta väittää etteikö tuossa vertailussa tai edes kysymyksen asettelussa olisi kilpailevaa tekijää.
Oikeasti olen todella kiitollinen siitä että olemme voineet elää lapsien vauvavuodet siten ettei tällaisilla asioilla ole ollut mitään merkitystä. Ilmankos meillä on niin hyvin mennytkin
Ei meilläkään noita ole sen enempää mietitty. Joskus aiemmin kun täällä oli vastaava ketju, satuin kysäisemään mieheltä että miten hän näkee nuo pienen vauvan kiintymyssuhteet vanhempiin ja vastaus oli tyyliin: " no tottakai sä olet sille tutumpi ja läheisempi kun sitä kerran enemmän hoidat ja imetät, mitä noin tyhmiä edes kyselet". Mitä lasten kotihoitoon tulee, mies on myös tykännyt että parempi kun minä hoidan vauvat kotona, hän jää mielummin koti-isäksi taaperolle jonka kanssa voi jo tehdä kaikkea kivaa. En usko että mies kokee tuossa tulleensa mitenkään dissatuksi enkä itse näe tuossa mitään kilpailutekijää.Alkuperäinen kirjoittaja Rytkäätys;25856556:Me ollaan varmaan jotenkin vajakkeja kun meillä tuollaisia ei ole millään tavalla edes pohdittu? Ei siis ole mitään kovaa paikkaa, meillä ei kerta kaikkiaan ole tarvinnut miettiä kumpi meistä on tutuin ja turvallisin vauvalle.
Ihan paskapuhetta väittää etteikö tuossa vertailussa tai edes kysymyksen asettelussa olisi kilpailevaa tekijää.
Oikeasti olen todella kiitollinen siitä että olemme voineet elää lapsien vauvavuodet siten ettei tällaisilla asioilla ole ollut mitään merkitystä. Ilmankos meillä on niin hyvin mennytkin
Kyllä meilläkin isä hoiti vauvoja, tosin nuorempien kohdalla vähän vähemmän kun oli järkevämpää että mies tuossa vaiheessa hoiti enemmän isompia (joita en sektion jälkeen saanut useampaan viikkoon nostella). Kuitenkin hän oli se joka kävi töissä ja hänellä oli vähemmän aikaakin tuohon joten luonnollisesti pienet vauvat kokivat minut alkuun tutummaksi ja sen huomasi tiukoissa paikoissa. Ehkä meidän vauvat sitten vaan olivat poikkeuksellisen tyhmiä kun eivät tajunneet heti vanhempien tasa-arvoisuutta, tiedä häntä.Alkuperäinen kirjoittaja Rytkäätys;25857540:Hmmm... aloin vain tuossa muistelemaan. Juu, minä imetin, mutta aina syönnin jälkeen vauva kellotteli isänsä paljaan rinnan päällä sohvalla. Samaten lapset ovat nukkuneet meidän välissä öisin (usein vieläkin)...
Ei, en suin surminkaan voisi sanoa että minä olisin sen enempää kuin vähempää ollut vauvoille tuttu ja turvallinen kuin isänsä...
Eikä minulla ole ollut tarvetta kuulla tällaista tunnustusta mieheltä... Ihan omituisia juttuja täällä, en ollenkaan käsitä mihin näillä edes pyritään?