Isät muksujen kanssa??!! KOMMENTOIKAA!!!

En osais itse kuvitella tekeväni lasta sellaisen miehen kanssa,joka ei halua kaikessa lapseen liittyvässä mukana...Tuntuu välillä siltä etä jotkut parit ei keskustele asioista tarpeeksi ennen sitä lapsen "tekoa",ja sitten yllättyvät kun asiat ei menekään niin ,kuin luulivat. Toinen asia on se, jos mies on puheittensa mukaan luvannut olla mukana, eikä sitten sitä teekään... :/

Lapsia kun ei mun mielestä pitäisi tehdä omaksi iloksi ja huviksi...Ja kaksihan siihen alussakin tarvitaan, miksei siis parisuhteessa molemmilla olis täysi vastuu? :attn:

Loppu osasta oon samaa mieltä...Me keskusteltiin useasti viikossa ukon kans,kuinka menetellään,kun muksu syntyy... Ei kyl taida herra enää muistaa niitä keskusteluja... Oon monasti muistutellu,sekä hyvällä ja pahalla, muttei vaikutusta... Uskoin oikeesti sen puheita,ku se lupas mulle omaa aikaa ja kehu kui oli pärjänny ed. kanssa... Tää pikku neiti on kyl onneks helppo tapaus-ei liiemmin kiukkuumista,syö nätisti ja välil jopaa suostuu nukkuu... Eli ei siitäö ainakaa ota kii,etteikö isä pärjäis.. Siltä vaa puuttuu yrityksen halua..

Ja vkl:nki se suunnitteli mitä tekee ja kenen kans, loukkantu ku kysyin mihin väliin kerkee muksun kans olee... En mie välttämättä elämästäni tällästä suunnitellu.... :ashamed:

 

Avokki on töissä ja koulussa ja iltasin on kotona vasta 19-21 aikaan arkisin :/ .Mutta on isi kattonut poikaa kun poika oli 2kk ja minä kävin baarissa ottamassa pari siideriä.Hyvin pärjäsivät, olin kai 3-4 krt silleen että olin parilla ja isi katto poikaa..Kun avokki tullee jo 19 koulusta minä voin käydä kaupassa yksikseni kun isi ja poika viettää laatuaikaa keskenään.Poika nyt 5kk..Minä hoidan poikaa pääsääntösesti koska avokki on paljon poissa mutta eiköhän tämäkin kohta helpota kun lukion vikat kurssit on käyty, että ei tätä "yksinhuoltajuutta "enää kauan kestä =) .

 

Meillä isä hoisi poikaa alusta alakaen. Kysyin aina jossakin välissä, kun itse tuntui olevan hengähdystauon tarpeessa, että vaihtaisiko ja auttaisiko muissa askareissa. Ihaninta oli käydä kaupassa yksin =)

Meillä isä jäi 3 kk:ksi kotiin pojan kanssa vanhempainvapaan lopussa.

Isä hoitaa edelleen poikaa, jos minulla menoa. Yritän aina vkl:n käydä esim kaupassa tai vanhemmillani yksin, että saan olla hetken ilman lasta, mies kun melkeistään viikot töissä. Ja vastaavasti, jos mieheni jonnekin menossa, niin minä vahdin pojan. Jos ottaisin viikonloppuisinkin pojan mukaani minne menenkin, niin isän ja pojan yhteinen aika jäisi puuttumaan kokonaan.

 

meillä mies hoitaa meijän 2v ja 1v pojat hienosti.. Just kävin viikko sitten hermolomalla kaks yötä pois kotio ja mies hoiti pojat yksin ongelmitta.. ei meillä ekan pojan ollessa vauva mies paljoo hoitanu,mutta sitten me sovittiin miehen omasta ehdotuksesta,et joka toinen ilta toinen laittaa pojan nukkuman ja siitä se sitten avunanto alkoi..
Oon huomannu,et nalkutus ei johda muuhun kuin kireyteen kaikkien osapuolien välillä. Ehottaminen ja kannustaminen sekä tukeminen auttaa enempi. Siis ainaki meillä.
Mies ei välttämättä edes tiedä miten olla sen pikku käärön kanssa.
Ja varsinkin jos lapsen äiti kyttää miehen tapoja hoitaa lasta ja koko ajan korjailee tämän tekemisiä, aiheuttaa tämä valtavat suoritus paineet isälle eikä se homma todellakaan toimi..
Puhukaa tunnoistanne mukavassa hengessä ja luottakaa siihen isään. Jätätte lapsen miehelle ja lähdette kauppaan. Jos yhtään on normaali mies ei se jätä lastaan hoitamatta..
Tsemiä!

 

Mä oon yh ollut jo odotusajasta lähtien.Pojan isä oli auttamassa meillä pojan ekat 2kk melkein joka päivä ja nykyään kun tulee poikaa katsomaan(tosin aika harvakseltaan)niin puuhastelee pojan kanssa vaikka mitä,ulkoilee,syöttää jne. Pääsimpä jopa Tallinnassakin ostoksilla käymässä pojan ollessa n.4kk ja hyvin isin kans pärjäsivät,ei tarvinnut huolehtia.
Poika ei isällään käy ollenkaan(tai siis kerran yötä on ollut ja ikää nyt 1v9kk),isä tulee sit meille kun on siinä kunnossa(eli vesiselvänä,eli ei kauhean usein)

Mut hyvä että edes joskus käy

 

\

Meillä poika nyt 10kk ja isä on kerran vaihtanut vaipan mun avustuksella.

Onko se susta ok? Miten et 10kk:n aikana ole tullut vaatineeksi, että mieskin opettelee vaippaa vaihtamaan?

 

Meillä on isä ollut lapsen hoidossa mukana laitokselta asti. Vaipat, syötöt yms sellaiset sujuu kuin vettä vaan. En olisi suostunut siihen että vain minä hoidan lapsen. Alusta asti mies on ollut omasta tahdostaan mukana lapsen elämässä täysillä. Hän kysyi jos ei osannut ja minä opastin. Teemme kaiken lisäksi samaa vuorotyötä joten olisi kohtuutonta vaatia toisen tekemään kaikkea. Mieheni nauttii lapsestaan ja tykkää touhuta sisällä ja pihalla. Hänen mottonsa on "yhdessä mennään, yhdessä tehdään".
Laittakaa miehiinne vipinää, älkääkä antako maata vain siellä sohvalla

 

meillä isukki ei vaihda vaippoja kuin vain silloin jos itse en ole paikalla just sillon ja jos vaikka sattuu olemaan haisevat housussa, mutta sitäki oottelee viimeiseen asti...minä itse "saan" tehdä lähes kaikki kotityöt ja jos pyytää isukkia tekemään jotain nii aina tulee vastaus:en jaksa, tee sinä, sinä oot parempi.

 

Aika passiiviselta vaikuttaa. Ei hänelle tarvitse kuin opettaa alkutaidot, ja sen jälkeen vaan muutamaksi tunniksi jonnekin. Tärkeintä on, että annat hänen löytää omat tapansa touhuta lapsen kanssa. Itse hoidin lapsia vauva-aikanakin, mutta enemmän nuo alkavat kiinnostaa siinä vaiheessa, kun ne osaavat ryömiä.

Itse pidin välivuoden ja hoidin lapsia (1v, 2v, 5v), kun vaimo halusi vaihteeksi töihin. Itse pidin siitä, ei tarvinnut elää kellon mukaan vaan sai ottaa rauhallisesti. Hoidin myös ruuanlaitot ja pyykit, vaimoni tosin auttoi suuresti. On huomattavasti helpompaa, kun jakaa vastuualueet. Näin asiat tulee tehtyä ajallaan ja ne voi tehdä omalla tavallaan.

Tosin silloin vaimon täytyy hyväksyä, että koska mies hiitaa hommat, niin hän myös päättää miten ne tehdään. Ruoka oli välillä vaimosta liian lihottavaa (Välillä teki itselle eri ruuat) ja puhtaustaso ei täyttänyt kaikkia kriteereitä (en kuitenkaan lakaissut roskia maton alle). Jotkut leikitkin saattoivat olla liian rajuja sekä olin joissakin asioissa sallivampi kuin normaalisti naiset ovat. Eli jos haluat päättää kaiken itse, niin joudut myös ne tekemään itse.

Nykyään vaimoni hoitaa pääasiallisesti ruuanlaiton (Se on yksinkertaisesti paremman makuista, lisäksi terveellisempää.) Muissa asioissa vuorottelemme tilanteen mukaan. Olemme tällä hetkellä molemmat opiskelijoita.

 

meillä mies on ollu innokas osallistumaan lastenhoitoon aina, ja se pärjää niiden kanssa siinä missä minäkin. tosin tekee asiat omalla tavallaan mut kuitenkin. sille lasten hoito on jopa helpompaa koska lapset ei sille kränää vastaan ja kiukuttele joka käänteessä.

paljon kertonee myös se, että isukki lähti meidän 2 ja 3v lasten kanssa saareen viikoksi viime kesänä. mä olin kotona.

 

En todellakaan voi ymmärtää naisia, jotka kattelevat ukkoa, joka ei osallistu lapsen hoitoon! Ja sitten vielä valittavat siitä esim. tänne! Kyllä se on pitkälti omien korvien välistä kiinni jos ei osaa laittaa äijää kuriin. Uskomatonta vaan, että tuollaisa alistettavia naisia löytyy vielä yllättävän paljon. Minä ainakin annan tulla täydeltä laidalta jos mies laiskottelee ja minä teen, tosin meillä onneksi niin tapahtuu harvoin. Sitäpaitsi on isän ja lapsen keskinäisen suhteen kannalta tärkeää että isä osallistuu alusta asti.

 

\

\

Mei8llä on tilanne tämä että yleensä minä teen suurimman osan joka liittyy lapsen hoitoon: vaipan vaihto, kylvetys, ruokailut, ulkoilut, nukuttaminen ym.. tyttö ei kyl rupeekaan nukkumaan ilman mua, johtunee kai just tästä kun isä on aina vältellyt tehtävää milloin minkäkin syyn takia(tv ohjelmakin voi olla syynä) Nyt ensi viikosta lähiten tilanne on se että ollaan toinen aamuvuoros ja toinen menee iltaan. Ihan jo ajattelen että mitenhän se onnistuu kun isän pitää laittaa neiti nukkumaan, minä kun tulen töistä vasta 22.45. Ja muutenkin mieheni on helposti viemässä tyttöämme omalle äidilleen hoitoon silloin kun minä en ole kotona. sanoo aina että kun äitinsä hoitaa niin saa itse tehdä hommansa ym. rauhassa. Olen yrittänyt tolkuttaa että en minäkään vie tyttöä hoidettavaksi mummolle kun hän ei ole kotona. Välillä ottaa niin päähän tuo touhu, varmaan ensi viikolla kun minä olen iltavuorossa niin mummollehan se tyttö menee syömään varmaan. Ulkoilukin on joskus niin väkinäistä mutta joskus pakon edessä on ollut ulkona. Ei se lapsen hoito ja kasvatus pelkästään äidille kuulu, eikä todellakaan mummolle oman työpäivän päätteeksi. Kamala mitä ruikutusta!!!!

TOI OLI KU SUORAAN MEIDÄN PERHEESTÄ!!!!
Tosin ukko ei oo kertaakaa käyttäny neitiä pihalla... Oon kyl jopa ehdottanu,et voin pukee neitin valmiiks... Jos tarpeeks renkuttaa,saan sen välil mukaan kävelylle... Vaikkaki se marmattaa sit koko illan et se ja se ohjelma jäi kattomatta... Kyl se teidän isukki oppii jos tahtoo oppia, ja eiks tuosssa oo jo hyvä alku??!! ONNEA TEILLE!!!

Siis miks te alistutte tuollaiseen???!!! Syyttäkää vaan itteenne #&%?$!* tilanteestanne!

 

Vaikuttaa että isiä on peruslaadultaan kahta kastia:
- ne, jotka osallistuvat alusta alkaen suurin piirtein oma-aloitteisesti ja jotka siis hoitavat yhteistä lasta tasavertaisesti äidin kanssa.
- ne, joiden elämään lasten hoito ei kuulu kuin pakottamalla, jos silloinkaan.

Jotenkin tuntuu, että nämä lajit on sisäsyntyisiä: vaikka kuinka jankuttaisi, ei "kakkosluokan" isät koskaan nouse "ykkösluokkaan"... Korjaatkaa jos olen väärässä!

Itselläni onneksi maailman paras mies, jolla lehmän hermot (itse pimahdan kaikesta, mitä lapset keksivät ja en sen takia aina pärjää meidän riiviöiden kanssa, mutta mies on toista laatua ja hoitaa homman kotiin kerta toisensa jälkeen).

Lapset nyt 3 v. ja 1,5v. :heart:

 

Pärjää aina ja tosi hyvin. =)

 

meillä mies on ymmärtänyt tärkeän roolinsa tyttäremme elämässä heti ensimmäisestä päivästä. omaa aikaa annetaan vuoroin kummallekin ja näin jaksetaan paremmin. tiedän, että tällaisia miehiä on harvassa ja siksi olen onnekas :heart:
voimahaleja kaikille lapatossujen kanssa eläville :hug:

 

Meillä isi on hoitanut tyttöä ihan vauvasta tosi ihanasti. Vaihtaa vaipan ihan sama mitä siellä on. Syöttää, käy saunassa, laittaa nukkumaan, herää yöllä ym. Ei sitä aina oo tullu niin tieten arvostettua, mutta kun lukee noita joidenkin juttuja niin jotku isit ei paljoa osallistu... :\| Se on harmi.

Kyllä siinä sitä apua aina kuiteski tarvii. Ja välillä täytyy saada itsekkin levähtää! Meidän tyttö on nyt vuoden ja isi opettaa sitä kävelemään

 

\

\

Mun mielestä isää sössitään liikaa siihen vauva-aikaan. Ja jopa raskausaikaan, siellä miehet istuu mukana, kun äidiltä mitataan verenpainetta ja katsotaan onko pississä valkuaista. Ihan rehellisesti sanottuna montaako miestä se OIKEASTI kiinnostaa...

Ja mun mielestä vauvan ja äidin suhde on erityinen. Äiti kantaa lasta omassa kehossaan ja synnytyksen jälkeen ruokkii vauvan omalla kehollaan. Totta kai äiti on vauvalle kaikki kaikessa...

Toki isät saa osallistua hoitoon, mutta että se nyt ihan tasapuolista pitäisi olla, niin HALOO!!Meillä iskä pärjää oikein hyvin vanhempien lasten kanssa ja touhuaa niiden kanssa varmaan jopa enemmän hauskoja juttuja kuin minä, mutta kuopuksen (6kk) hoidan minä lähes tulkoon itse. Toki se joskus vaihtaa vaipan ja leikkii tytön kanssa, mutta en tosiaan vaadi, enkä pakota... Ja meillä tää on toiminut oikein hyvin. Miehellä on ns. miehen rooli perheessä, en mitään lässyttävää pehmoisää tässä jaksaisikaan katsella.

oon samaa mieltä tosta neuvola-jutusta, en ymmärrä miksi isät istuu kuuntelemassa kun äidiltä mitataan verenpainetta jne..

Mutta vauvan hoitamisesta olen eri mieltä. Se että isä osallistuu vauvan arkeen siinä missä äitikin, ei tarkoita sitä että mies olisi lässyttävä pehmoisä. Eihän kaikki äiditkään ole lässyttäviä pehmoäitejä.

meillä mies kävi neuvolassa mun kanssa silloin ku kykeni ku odotettiin esikoista. meidän neuvolakäynteihin ku kuulu paljon muutaki ku purkkiin pissimistä ja verenpaineen mittausta. hirveän paljon keskustelua vauvan tulosta, sen hoidosta, valmistautumisesta synnytykseen ja pikkuvauva-arkeen, ja paljon puhetta myös isän roolista ja parisuhteesta.
on totta että neuvolan tehtävä on seurata äidin ja vauvan terveyttä, mut mun mielestä siihen terveyteen ja hyvinvointiin kuuluu myös perhesuhteet. ainaki mulle mun miehen käynnit osotti sen, että se on kiinnostunu mun ja vauvan hyvinvoinnista ja haluaa olla mukana alusta lähtien. miehellä riitti myös ekan kohdalla paljon kyseltävää, johon mä en yhtä kokemattomana olis osannu vastata. meille molemmille neuvola oli myös osa tukiverkkoa.

 

Hei ap!

Tässä meidän vähän erilainen tarina... Meillä tuore isukki oli innoissaan kun poika synty, siellä se hoiti ja kylvetti sitä sairaalassa ja oli muutenkin koko ajan sen kimpussa, mutta ootas kun kotiin päästiin, niin tää oli kuin vauva olis jääny laitokselle Jotenki olis ilmeisesti kaivannu vaan mun seuraa, kyllä se sitä syötti jä näin, kun suorastaan pakotin, mutta muuten mies oli jotenki "kylmä" lasta kohtaan...

Kun poika oli n. 5kk vaihdettiin miehen kanssa osia, se jäi vanhempainvapaalle ja mä painelin töihin, oli siinä molemmilla totutteleminen, mutta se kannatti! Mies sai tosissaan rauhassa tutustua poikaan, siitä tuli ihan loistava isä ja se jakso opettaa pojalle sen 6kk aikana vaikka mitä juttuja! Eikä ollu äiti enää ykkösjuttu... :heart: Mutta sekin oli ohimenevä vaihe. B)

 

melkein 9kk mie sit kattelin tota käytöstä.. Oli menoja poikien kanssa, porukoiden kanssa, yksin jne.jne.. Muttei se hyvällä,eikä pahalla saanu meitä mahdutettua päiväänsä (ellei sit kännis riehumista tai sohval löhöilyy katota "laatuajaksi")

Kotityöt ja muksut on akkojen hommia.. ja jos vähän tiukemmin sanoin et sais sen tekee jtn,oli vastaus et "elä mamma valita".. sitä joteki "turtu" siihen elämään...

Sit tos toissa viikol isäntä oli taas kännis ja alko riehuu, uhkas vedellä h***raa pitkin korvia... sillo mulla naksahti.. Ja koska ukol ei muuta tekemistä ollu, se päätti mennä kaverinsa luo hesaan... SILLÄ AIKAA MÄ PAKKASIN MUKSUN JA KAMAT JA HÄIVYIN!!!

Raukkamaista, ehkäpä, mut ainoo vaihtoehto... Eipä tuo oo paljo perää soitellu ja kysellykkää... Sain sellasen vaikutelman,ettei tainnu ees oikeesti välittää...

Ikävää todeta,et tommosia miehiä on olemassa.... Onnex sentää kaikki ei kuulu tohon kategoriaan...

Nyt se aika,mikä ollaan neidin kans asuttu kahden, on menny tosi hyvin.. Neiti ei kiukkuu sitäkään mitä aiemmin ja mulla itelläni pinna on paaaaalllljoooooooonn pidempi... Joten oon onnellinen et tein viimein ratkaisun ja et se päättyi näin... Tai siis tietty mua harmittaa ettei tyttö paljo isäänsä tuu näkee ja jottei se ees yrittäny "MEITÄ" tosissaan..

Nyt odotellaan kunnon pulkka mäkiä ja joulua ja ollaan paljon tyytyväisempiä ilman niitä mörköjä,jotka makaa kaapis/sohval tms....

 

En nyt tiiä mitä tässä tilanteessa pitäis sanoa, onnea?
Kova päätöshän tuo on ja joku vois aatella, että veit lapselta isän tai toisinpäin. Mutta jokainen fyysistä tai henkistä perheväkivaltaa kokenut, tietää, että Luojalle kiitos, joku tajuaa tuon päätöksen tehdä ajoissa.
Yksin hoitajana väsyy varmasti välillä ja kaipaa myös sitä omaa aikaa, muista että jollei sukulaisista ole apua, esim. mll:sta löytyy apua!
Paljon voimia tulevaan, nauttikaa yhdessä lapsesi kanssa talvesta ja elämästä!
:hug:

 

\

helpoin ja varmin tapa on ikäänkuin "pakottaa" isä katsomaan lastaan, pääsee kahdenkeskinen suhde muodostumaan paremmin ja isä ei tunne oloaan tarkkailtavaksi, tekeekö hän nyt kaiken oikein ja niinkuin äitikin. Kaikki tekee omalla tavallaan ja hyvä niin. Lähde pois kotoa, tunti pari päivässä ihan vaan kahdenkeskistä aikaa isälle ja lapselle. Paras ratkaisu ainakin meillä. Itse en jaksa nipottaa mitenpäin vaippa on ja onko se vaihdettu kunhan lapsi pysyy hengissä.. Kyllä muutaman kerran jälkeen isäkin oppii että housut kastuu / lapsi kiukkuinen jos vaippa on märkä. Tsemppiä!!!

Aivan totta..tosin mun mies ei vielä kolmen lapsenkaan jälkeen oo kauheen varma ihan pienen kanssa, hänellä on pelkoja satuttamisesta, siitä että nukahtaa vauvan tuoksuun ym. Jutelkaa miehienne kanssa näistä. Isompien kanssa mun mies jaksaa vaikka mitä ja tekeekin! Ulkoilee, ruokkii, lääkitsee, käyttää vessassa..pärjää vaikka missä heidän kanssaan! Oli ns. yksinhuoltajanakin melkein koko kesän, kun makasin sairaalassa. Ja oon ikuisesti kiitollinen!

 

\

\

Mun mielestä isää sössitään liikaa siihen vauva-aikaan. Ja jopa raskausaikaan, siellä miehet istuu mukana, kun äidiltä mitataan verenpainetta ja katsotaan onko pississä valkuaista. Ihan rehellisesti sanottuna montaako miestä se OIKEASTI kiinnostaa...

Ja mun mielestä vauvan ja äidin suhde on erityinen. Äiti kantaa lasta omassa kehossaan ja synnytyksen jälkeen ruokkii vauvan omalla kehollaan. Totta kai äiti on vauvalle kaikki kaikessa...

Toki isät saa osallistua hoitoon, mutta että se nyt ihan tasapuolista pitäisi olla, niin HALOO!!Meillä iskä pärjää oikein hyvin vanhempien lasten kanssa ja touhuaa niiden kanssa varmaan jopa enemmän hauskoja juttuja kuin minä, mutta kuopuksen (6kk) hoidan minä lähes tulkoon itse. Toki se joskus vaihtaa vaipan ja leikkii tytön kanssa, mutta en tosiaan vaadi, enkä pakota... Ja meillä tää on toiminut oikein hyvin. Miehellä on ns. miehen rooli perheessä, en mitään lässyttävää pehmoisää tässä jaksaisikaan katsella.

oon samaa mieltä tosta neuvola-jutusta, en ymmärrä miksi isät istuu kuuntelemassa kun äidiltä mitataan verenpainetta jne..

Mutta vauvan hoitamisesta olen eri mieltä. Se että isä osallistuu vauvan arkeen siinä missä äitikin, ei tarkoita sitä että mies olisi lässyttävä pehmoisä. Eihän kaikki äiditkään ole lässyttäviä pehmoäitejä.

Minä kysyin isältä(hänellä ei silloin ollut koulua ja töitä kuten nyt) haluaako hän tulla neuvolaan mukaan..Hyvin usein halusi muttei aina enkä minä patistellut..Molemmissa ultrissa oli ja synnytyksessä..
Nyt isi tekee pitkää päivää ja minä hoidan pojan lähes tulkoon yksin..
Isä on pojan kanssa kun on aikaa ja silloin mulla on omaa aikaa..
Toimii meillä hyvin =)

 

mun mielestä tärkeintä on, että isillä on mahdollisuus osallistua neuvolakäynteihin ja synn. valmennukseen ym. ainakaan se ei auta, jos tuleva isä tuntee itsensä ulkopuoliseksi. mun mies tuli aina neuvolaan, kun pääsi ja tutustumaan synn.sairaalaan, auttoihan ne käynnit sitäkin sopeutumaan tulevaan, meille molemille kun vauva on se eka ja kaikki on ihan uutta.

raskausajasta vielä, mä aattelin, että me molemmat oltais raskaana, mutta eihän se niin ikävä kyllä mennyt. onneksi molemmat ollaan nyt kuitenkin onnellisia pikku-pojan vanhempia ja mieskin tekee sen, minkä töiden jälkeen jaksaa vauvan kanssa, on juhliminenkin ja yöjuoksut jääny tosi vähiin sillä!

mamma1981:lle: teit rohkean ja varmasti oikean ratkaisun, kun lähdit. parempi on lapsen kasvaa tasapainoisessa, turvallisessa ja rakastavassa kodissa, vaikka sitten ilman isää. eipä sun tartte miettiä ainakaan miestäs koko aikaa, voit keskittyä itseesi ja vauvaasi! toivottavasti tukiverkko myös kunnossa, kaikkea hyvää ja paaljon voimaa sulle :hug: