IVF hoidoissa oleville/sinne joutuville

Tipunen, kyllä sitä alkoholia voi ottaa ja lääkkeiden pakkausselosteesta voit tarkistaa. Niissä lukee kyllä selvästi, jos alkoholia ei saa käyttää :) Mut noi soittoajat on superärsyttäviä välillä, kun itekkii oon joskus soittanu tunnin aikana polille vaivaiset 30 kertaa :D

Mulla alkaa noi lääkkeet tehdä tehtävänsä, vatsa on ihan turpea aina illasta ja kaikki tärinäliike sattuu. Olen vielä viikonlopun töissä, ja pomo pyysi tulemaan normaalia aiemmin töihin kun on vajaamiehitys. Eli kiva siis töissä olla tän mahan kanssa alimiehityksellä juoksemassa... Lääkäri ei kuitenkaan saikkua antanut, enkä kyllä tajunnut pyytääkkään, kun kävely onnistuu kun ei kummemmin ala hyppimään.
 
Tulin täältä toisaalta huutelemaan kun Tipunen kysyi alkoholista :)

Olen tästä asiasta keskustellut yhden tuttavan kanssa hoitojen aikana ja hän sanoi mulle, että vaikkka alkoholilla ja hoidoissa käytetyillä lääkkeillä ei olisi mitään yhteisvaikutusta niin alkoholi (ja jotkut tietyt lääkkeet) heikentää erilaisia sukupuolihormonia stimuloivia hormoneja kuten just FSH:ta mitä gonal-f stimuloi. Eli nää on tällaisia aivolisäkejuttuja molemmat, lääke sekä alkoholi.
Todennäköisyys isolle vaikutukselle ei välttis kuitenkaan ole älyttömän suuri, mutta teoriassa on mahdollista.
Jokainen tietysti tekee itse sitten omat johtopäätökset tästä :)

Tsemppiä tänne ketjuun, samoissa mennään itse, pp1 meneillään iik!
 
Hei täällähän on hyviä uutisia monilla! Tosi kiva niitä lukea, olen itse niin loputtoman pessimistinen katastrofien maalailija, että on tosi lohduttavaa lukea onnistumisia, hienoja follimääriä ja haamuviivoja, toivottavasti ihan oikeitakin viivoja vielä!

Meillä ei tapahdu vielä mitään mun katastrofien maalailun lisäksi. Syyskuun eka soitan aikaa ivf-hoitajalta (jos pääsen läpi, miksei siellä voi olla takaisinsoittopalvelua niin kuin kaikkialla muualla...) ja sitten alkaa hoidot.
 
Mun tekee mieli avautua omasta tilanteestani. Ollaan viikko (!) anoppilassa juuri ekaa kertaa isovanhemmiksi tulleiden appivanhempien luona. Ovat tietysti aivan ihastuksissaan vanhimman poikansa lapsesta ja puhuvat siitä paljon ja ens viikolla sitä pitäis mennä katsomaankin. Musta tuntuu etten vaan jaksa. Ymmärrän että se on heille tosi iso asia, mutta mulle tulee tosi paha mieli ja en halua just nyt kuulla mitään siitä uudesta vauvasta ja niiden loistavasti sujuvasta arjesta. Tietävät kyllä että me ollaan menossa hoitoihin mutta eivät ehkä ihan tajua tätä koko juttua. Tämä anoppila on kahdekaan tunnin ajomatkan päässä meiltä kotoa joten noin vaan kotiin häipyminenkään ei onnistu.

Muun lähipiirin lisääntyminen ei ole mikään ongelma mutta tämä sukulaisen vauva on ollu tosi kova paikka mulle. En vaan pääse eroon tunteesta että ne varasti meille tarkoitetun lapsen.
 
Läiti: Varovaiset onnittelut. Toivottavasti viivat vahvistuu ja pysyy :) Mikä sulla olikaan ns. virallinen testipäivä.

Aukko: Nuo ovat hirveitä tilanteita, muuta niiden tuomat tunteet ovat kuitenkin ihan sallittuja tässä tilanteessa. Olen yrittänyt vastaavissa tilanteissa vaan kestää ja koittaa ajatella, ettei kukaan tarkoita pahaa. Ensmmäistä kertaa isovanhemmat ovat ihan sekoja (ainakin omat vanhempani pikkusiskoni vauvan kanssa). Paljon jaksamisia anoppilareissuun, muutakaan en osaa oikein sanoa.

Kuukautiset eivät alkaneet eilen joten nyt niitä odotan ihan innolla. Alkaispa tänään tai mahdollisimman pian niin pääsisi aloittamaan pistokset.
 
Siis tällä hetkellä testin mukaan vahvasti raskaana, ei puhuta haamulaisesta enään :)Maanantaina on virallinen testipäivä,mutta tällä hetkellä koen olevani jo plussannut.
Toivon sydämmeni pohjasta että tuutte kaikki järestään perästä:heart:

Käyn kuikkimassa täällä missä mennään.
Me päästään vielä huhtikuisiin,jee ja maanantaina on edessä ultran varaus :)
Tsemppiä kaikille tasapuolisesti.:heart:
 
Moikka kaikille!

Laitanpa pikkuhiljaa tutustuen tähänkin ketjuun =)

Täällä onkin useampi tuttu inssiketjusta, samoin Mari :wave:

Taustoista sen verran, että yritystä meillä on takana reilut 2 vuotta. Minulla on kilpirauhasen vajaatoiminta ja endometrioosi sekä ovulointiongelmia ilmeisemmin kahdesta edellisestä sairaudesta johtuen. Hormoniavusteisia inssejä on tehty nyt yhteensä neljä. Ensimmäisesti plussasin, mutta se meni kesken huhtikuussa. IVF -suunnittelukäynti oli viime perjantaina viimeisen inssin yhteydessä. Todennäköisemmin tästäkään inssistä ei tulosta synny kun siittiömäärät ovat huonontuneet kokoajan, uimareiden saldo enää 2 milj./ml kun lähtötilanne oli 43 milj./ml. Laatu on onneksi ok, samoin liikkuvuus ollen täydet 100% *koputtaa puuta* IVF/ICSI -hoitoja siittiömäärän vähyys ei pitäisi onneksi haitata. Mutta siitä tuli mieleen ensimmäinen kysymys, että tietääkö joku millä kriteereillä ICSI tehdään? Riittääkö siittiömäärän vähyys perusteeksi vai pitääkö olla myös vikaa laadussa/liikkuvuudessa?

Toinen kysymys liittyy pakastettuihin alkioihin. Esim. jos kävisi niin, että tuoresiirto onnistuisi ja pakkaseen jäisi alkioita, niin voiko toista lasta alkaa yrittämään suoraan pas:lla heti kun haluaa? Meillä oli miehen kanssa pienimuotoinen tinka asiasta kun hän väitti, ettei voi. Siksi kysyn =) En siis toillaan millään tavalla suunnittele ja kiirehdi asiaa. Tulis nyt se ensimmäinen ensin! =)

Hoitopaikaksi tulee Väestöliitto, päästään sinne maksusitoumuksella. Tositoimiin päästään hyvällä tuurilla jo syyskuussa (riippuu kuinka nopeasti lääkäri laittaa lähetteen) mutta viimeistään marraskuussa.

Olen selaillut tätä ketjua jo jonkin aikaa kun olen tiennyt joutuvani tänne, mutta lueskelen tässä illan päälle teijän juttuja tarkemmin, jotta pääsen paremmin mukaan =)

Hirmuisesti onnea Läitille! :heart: :flower:
 
Viimeksi muokattu:
Vitamiineista: Oon syönyt jo pidemmän aikaa Multivita Mamaa sekä Raskaus Omega 3 -kapseleita. Neuvolalääkäri määräsi vielä erikseen foolihappoa km:n jälkeen. Ei kukaan mullekaan oo aiemmin sen tarpeellisuudesta puhunut ja oletin, että multivitamiineissa oleva foolihappo riittää.

Endosta on ollut jossain vaiheessa puhetta. Itellähän se on kans. Vuotohäiriöt loppuivat leikkaukseen, mutta saa nähä, milloin tulevat takaisin. Laparokopiasta on jo melko tarkkaan vuosi aikaa.

Kaikenlaisia pelkoja löytyy täältä kans. Pelkään, ettei lääkkeillä saada kunnon vastetta. Ja en tiiä kuinka järetön pelko se on, vaan jos päädytään pitkään kaavaan ja munasarjat "resetoidaan", niin jos ne ei palaudukkaan toimiviksi :eek:

Myöskin hormonien sivuvaikutukset on huolettanut monia ja minua kans. Jo pelkät clomit on saanu aikaan mahottoman vanteen kiristyksen nuppiin, niin mitä sitten nuo tujummat lääkkeet :O Palkinto on kyllä ehdottomasti kaiken vaivan arvoinen, mutta kun sitä mieluisaa tulosta voi valitettavasti kukaan taata, sillä siihen ei voi samalla tavalla vaikuttaa kuin esim. painonpudotukseen tai työpaikan hankkimiseen.

Aukko: Nuo tunteet on vaikeita, mutta ihan inhimillisiä. Tsemppiä :hug: Itelläkin oli ajatus yhdestä tietystä henkilöstä, joka plussasi pian oman km:n jälkeen - että ikään kuin hän olisi "varastanut" meille kuuluvan onnen ja kiilannut meidän edelle, olihan meidän vuoromme! Lisäksi tuntui epäreilulta, että miksi hänen raskautensa sai jatkua, mutta minun ei :ashamed: Vaikka järjellä ajateltuna tietää, ettei hänen raskautensa aiheuttanut omaa menetystä.

Välillä tulee käytyä todella syvissä vesissä ja tuntuu, että oma persoonallisuus on muuttunut ihan täysin. Joskus miettii, että onko tässä mitään järkeä kun miehen sanoin melkein kaikki ilo on kadonnut elämästä, mutta sinnillä on vaan sitkutettu eteenpäin - luovuttaakaan ei tässä vaiheessa kannata, ettei ala jälkeenpäin kaduttaa.

Tsemppiä kaikille hoitotaipaleelle :heart:
 
Läiti ONNEA ihan hirmuisesti<3 <3!!!!

Stella1: Meillä ei onnistunut ensimmäinen icsi-tuoresiirto. Sulatetun blaston siirto tehtiin seuraavaan kiertoon.

Täällä pp11 ja olo on ihmeellinen ja mieli ailahtelee. En ole vielä ostanut testiä. Täytyy varmaan ohjelmoida sen osto puhelimeen etten unohda:D Hajamielisyys vaivaa!!!:)

Tsemppiä kaikille!!!! <3
 
Läiti: Mahtavaa, onnea!! Sormet ja varpaat ristiin, että kaikki menee hyvin loppuun asti!

Mari32: Juuri tuota minäkin pelkään, että kaiken sen vaivannäön jälkeen saaliiksi ei jääkään yhtään mitään. : / Meillä kun on ongelmia sekä siittiöiden määrässä että laadussa, esim. inssiä nykyinen lääkärimme ei suositellut ollenkaan, koska hyviä siittiöitä ei pesun jälkeen olisi ollut kuin about 1 milj. eli viisi kertaa alle minimin. Luin myös jostain artikkelista, että IVF:ssä yhtä munasolua kohden tarvitaan 150 000 siittiötä: miehen spermamäärillä ei siis juuri kuutta enempää edes hedelmöitettäisi...


StellaI:
Meillä lääkäri suositteli ICSIä juuri laatu- ja määräongelmien vuoksi, mutta niin kuin aiemmissa viesteissäni olen kertonut, biologi oli aivan toista mieltä ja suostui vain pitkin hampain tekemään ICSI:n maks. puoleen munasoluista tulevassa hoidossa. Perusteet ICSIin näyttäisivät siis vaihtelevan henkilöstä toiseen aika rajustikin enkä voi sanoa ymmärtäväni täysin esim. kyseisen biologin kantaa... Uskoisin kuitenkin, että siittiöiden vähäinen määräkin riittää syyksi ICSIin: eihän koeputkihedelmöitystä voi tehdä, jos siittiöitä ei ole tarpeeksi.

Aukko: Ymmärrän täysin tunteesi. :hug: Aina ei ole helppoa olla onnellinen toisten puolesta, kun itsestä tuntuu, että mikään ei onnistu = raskautta ei vain näy eikä kuulu. Minäkin olin nyt viikonloppuna häissä, joissa oli lähinnä perheellisiä juhlimassa. Loppuillasta yksi miesvieraista, mieheni vanhoja koulukavereita, jolla itsellään on jo kaksi lasta, joista toinen vasta kaksikuukautinen, alkoi mun ikäni kuultuaan kysellä, eikö biologinen kello tikitä. "Hopi hopi, eikö sitä lastenhankintaa pitäisi jo alkaa ajatella?" Teki mieli sanoa, että "kyllä sitä kuule on jo ajateltu ja yritettykin, mutta miehen siittiöt on niin epämuodostuneita, ettei siitä mitään tule". Enpä sit kuitenkaan sanonut, olin hiljaa vaan ja ajattelin mielessäni, että taukki, mikä taukki...

Mua helpottaa, kun muistutan itseäni, ettei se toisten vauvaonni ole kuitenkaan multa pois. Ne, jotka lapsettomuutta eivät ole itse kokeneet, eivät voi sitä muittenkaan kohdalla ymmärtää, ja valitettavasti monet eivät myöskään tajua, miten helposti ajattelemattomilla lausahduksilla ja kysymyksillä toista voi loukata. Tsemppiä!
 
:heart: Läitille! Onneksi häippäset täältä, kun uusiakin pukkaa.

Omaa massua lähinnä, jonkun verran turvottaa. Eilen illalla oli vimonen Menopur ja illalla tuplasatsi irrotuspiikkejä ja sitten eikun oottelemaan. Työvuorot järjesty kivasti, eikä ketään vielä ole tarvinut vihkiä salaisuuteen. Ukko marmatti eilen, että kun en ole kertonut lähisukulaisille tästä mitään. En ole jotenkin hennonnut, epäilen että pikkusisko olisi halunnut lapsia myös, mutta eipä ole nähty. Tosin sillä on vanhempi ukko, jota epäilen lähinnä haluttomaksi siinä asiassa... Tai sitten niillä ei ole tärpännyt, kuka nyt kenenkään lapsettomuudesta ja toiveista tietää :saint:

StellaI miettinyt, että onko/tuleeko lääkkeille vastetta. Kysyin lääkäriltä, että miten on yleistä niin kertoi että ei todellakaan. Ani harvalla ei yhtään mitään vaikutusta. Samoin hormonien vaikutus, ite täytyy kyllä sanoa, että olisi melkein mukavampaa kun olisi oireita... Vähän kuin alkuraskaudessa, jollei mitään niin sitten koko ajan huolettaa että tapahtuuko yhtään mitään :) Mulla on ollut maksimiannostukset kaikessa koko ajan eikä mitään erityistä. Synarelasta nenä kutiaa vieläkin, mutta ei siitä vaihdevuosia tullut. Eikä Menopuristakaan. Eli aina vaan yksilöllistä on!

Ja meille tehdään icsi tai jaetaan ivf/icsi jos muniksia on tarpeeksi. Lääkäri sanoi, että turha riskeerata niin, että koko sakki kuukahtaa maljalle. Kun kerta spontaani raskaus ei ole alkanut muutenkaan, niin joku vikahan tässä touhussa on... Sulla toki muutakin häikkää jos oikein käsitin eli vikahan ei välttis ole itse hedelmöittymisessä :) Ite en ole tai ajatellut vaatia mitään, mutta kysellyt kyllä perusteluita hänen päätöksilleen silleen uteliaalla mielellä :)

Itelle tsemppiä vikoihin päiviin ennen punktiota ja muille muihin päiviin. Syksy tulee, mutta meille jatkuu auringonpaiste!!! Näin on uskottava :)
 
Läiti: ONNEA :heart:

Stella: Voi miten "mukava" kun tulit tänne palstalle. "Tutut" on aina kivoja, vaikak tietysti toivoisi, ettei kukaan tänne asti joutuisi. Ehkä noissa paseissa on hieman mielipide-eroja. Meillä lääkäri sanoi, että IVF-kierron jälkeen olisi hyvä pitää yksi taukokierros, jotta keho saa levätä. Mutta tiedän, että joillakin jatketaan heti tuoresiirron perään. Ehkä se on yksilöllistä ja johtuu jostain asioista, joita ei itse ota huomioon.

ananias: Hyvä kun työvuorot ovat järjestyneet hyvin :) Onko sulla punktio keskiviikkona?

Omaa urputusta
Siis mä en täällä kestä omaa kehoani!!!!!!!! Missä ne kuukautiset nyt oikein viipyy??? Onko siinä jotain perää, että pelkkää kuukautisten stressaaminen myöhästyttää niitä pari päivää. Vatsaa on krampannut oikein urakalla perjantaista, mutta mitään ei tapahdu. MUR :mad: Kun olimme suunnittelukäynnillä vajaa pari viikkoa sitten lääkäri epäili, että vuoto voisi tulla ajallaan kun limakalvo oli 10 mm eikä näkynyt folleja (ei myöskään keltarauhasta). Mun jännitystä tätä koko hoitoa kohtaa ei yhtään auta tällaiset myöhästelyt. Eikä kuukautiset ole edes myöhässä kun 5 päivää. Ei auta kuin odottaa.
 
Tervehdys:) Selvennän sen verran aijempaa kiertoasiaa. Siis kun 1.icsi tuoresiirto ei onnistunut ja alkoi kuukautiset niin hoitaja sanoi että soitto kun seuraavat alkaa. Mulle tuli hoitojen jälkeen pitkä kierto, 30pv. Sitten kun alkoi seuraavat , niin soitto polille ja siitä 9-11 päivän päästä ultraan, koska minulle tehtiin lääkkeetön PAS luonnolliseen kiertoon. Eli ei jatkettu suoraan PASsiin vaan oli se yksi kierto välissä.

PP12, kohta on keskiviikko:) Alavatsa pinkeenä ja lugesteron/valkovuotoa tulee.

Ihanaa päivää teille:)
 
Kiitos kaikille tsemppauksista. Tässä appivanhempien perheessä ei ole tapana näyttää tunteita julkisesti ja se oikeastaan onkin se mikä mun voimat täällä uuvuttaa kun mietin vaan mihin komeroon menen seuraavaksi salaa itkemään ja hammasta puremaan. Toissailtana itkin ihan julkisesti täällä ja siitä seurasi kaikenlaista kiusallista ja omituista. Kukaan näistä ihmisistä ei todellakaan tarkoita pahaa, ovat tosi ystävällisiä mutta eivät vaan tajua. Heillä on tietenkin oikeus iloonsa, mutta minä en yksinkertaisesti nyt jaksa olla osa sitä.

Keille kaikille te olette kertoneet hoidoista tai lapsettomuudesta? Me on kerrottu oikeastaan koko lähipiirille, ajatuksena oli että voidaan välttää tällaiset ikävät jutut ja että ihmiset ymmärtää jos ollaan surullisia tai jaksamattomia kun kaikki tietää missä tilanteessa me ollaan... ei se sit ihan riittänytkään.
 
Tervetuloa STELLA! Aivan hanurista tavata sut täällä, mutta silti mukavaa :)

Mulla ei oo mitään tuntemuksia viikon pistelyn jäljiltä. JA! En enää jännitä sitä pistämistäkään! Se neula ei yksinkertaisesti herätä enää MITÄÄN tunteita! En olisi uskonut että rutinoidun näin kylmäveriseksi piikittäjäksi :)

En tiedä millä myönteisyyden aallonharjalla tässä leijun ja levitoin (vaikuttaako hormoonit sittenkin), mutta tämä eka kierros ei tunnu kovin raskaalta! Tai eihän tässä ole ku viikko takana, mutta inseminaatiossa mä olin tässä jo ihan hermoraunio, kun piti jännittää sitä ajoitusta, jos ovuloikin viikonloppuna, ja jos siittiöitä tuleekin huonosti.. Tietysti se punktio tulee, mutta toisaalta ei sekään varmaan mitään oo synnytykseen verrattuna. Ja sinne synnytykseenhän tässä halutaan.

Tuhannesti onnea LÄITI!! Ja kiitos että perustit tän ketjun :)
 
Aukko: Me ollaan kerrottu lapsettomuudesta perheille ja lähimmille ystäville, koska en jaksa salailla asiaa. Mä olen huomannut, että kertominen ei pelkästään riitä jos haluaa ymmärrystä tilanteeseen tai siihen, että on surullinen. Lapsettomuuden kertomisen lisäksi on tarpeellista täsmentää minkälaista kohtelua haluaa ja/tai minkälaisia tunteita tämä tilanne itsessä herättää. Tuntuu tyhmältä ajatukselta, mutta ihmiset on tosi erilaisia. Jotkut ajattelee, että puhumattomuus on se mitä toinen haluaa ja se toinen voi samalla ajatella, että nyt voi paljon puhua tästä asiasta.

Mä olen suoraan kertonut, että mua ei toistaiseksi haittaa muiden vauvat ja mulle saa kertoa vauva-uutisia ja muita vauvajuttuja. Jos mä en halua niitä kuulla, kerron siitä. Multa saa kysyä lapsettomuudesta ja hoidoista niin paljon kuin haluaa, sanon sitten jos en jaksa puhua. Mä toivoisin, että multa kysytään miten hoidot etenee mielummin kuin arvaillaan. Koen paljon tunteita, mutta selviän niistä. Näin kertomisesta on ollut minulle isoin hyöty, koska ihmiset tietävät minkälaisen kohtelun koen olevan hienotunteista tai toivottavaa.

Tämän kerrottuani monet ovat olleet joko yllättyneitä tai ihmeissään siitä. Osa oletti, että kysymykset satuttaa, osa oletti, että on parempi välttää kutsumasta mua tilanteisiin joissa on vauvoja tai raskautta (esim. vauvajuhlat). VÄÄRIN molemmat ja olisin varmasti loukkaantunut jos minua ei olisi kutsuttu siskoni vauvajuhliin sen takia, että kuvitellaan sen olevan minulle vaikea paikka (ja vaikka olisikin niin ne ovat minun tunteeni ja minun tulee niistä selvitä). Kun ystäväni sai pienen vauvan ja ensimmäisenä olin ryntäämässä kylään ja halusin pientä pitää, sekin aiheutti hämmennystä. Kun hän oli ajatellut, että ei uskalla minua kutsua kylään lapsettomuuden takia.Nämä on kamalan vaikeita juttuja, koska kukaan ei voi olla sisällä kenenkään ajatusmaailmassa ja siitä seuraa tällaista.

Ymmärrän niin Aukko tunteitasi, tsemppiä :hug:
 
Moikka! Kiitos kommenteista alkoholin suhteen :) Itsekin olen viinin ystävä, mutta nyt pidättäydyin siiderin juomisessa, muutama meni ja hauskaa oli, kattellaan sitte uusiksi vuoden päästä sillä jos tärppi nyt käy niin aion olla siihen asti ilman. Ps. Jos tiedätte hyvän alkoholittoman punkun, niin kertokaa mulle ihmeessä :)

Ihanaa, ihka oikee plussa tullut täällä <3 Onnea ihan hirmusti Läiti!

Itse olen höpöttänyt aika avoimesti kaikille, minulla on enemmänkin ollut ongelmana se, etteivät ihmiset jostain syystä halua puhua asiasta ollenkaan. Ehkä se jotenkin hämmentää, että suhtaudun itse niin avoimesti asiaan. Töissä en ole kertonut esimiehelle mutta muutamalle työkaverille. Yksi tokasi et kuulostaa ällöttävältä, siitä kyllä pahoitin mieleni. Itse poltti tupakkaa molempien lapsiensa raskausajan, murr..

Itse koitan viimiseen asti ajatella tätä realistisesti, meillä on jo yksi lapsi, ja ollaan onnellisia näinkin. Minun endo on kuitenkin niin pahan laatuinen, että ivf on tehtävä nyt, ne ei enää todennäköisesti edes onnistuisi parin vuoden kuluttua. Kun nyt lähdettiin hoitoihin niin ei ainakaan kaduta myöhemmin, että olisi pitänyt silloin.Siksi tämä ei ehkä ole niin arka asia itselle. En voi ede kuvitella miten paha paikka tämä olisi, jos ei olisi lasta ollenkaan, suuri halaus niille ketkä täällä sen asian kanssa kamppailevat <3

muoks. ainiin! gonal-f vaikuttaa näköjään aika paljon enempi turvotukseen ku synarela. Maha on ku pallo ja tissit on kipeät ja turvoksissa. Otin viime raskausaikaiset jättiliivit käyttöön :)
 
Viimeksi muokattu:
Hei kaikille,

Liittyisin ketjuun jos mukaan mahtuu :) Olen tuonne yhteen toiseen pinoon jo kirjoitellutkin, mutta tänne tulin hakemaan tietoa ja kohtalotovereita liittyen pistoshoitoihin ja mitä todennäköisimmin itsellä edessä oleviin ivf-hoitoihin.

Taustoja sen verran että minä ja mies 33v molemmat, ensimmäistä lasta yritetään ja yritystä takana (vasta) reilu vuosi, mutta ovuloimattomuuden ja epäsäännöllisen kierron sekä kilpirauhasen vajaatoiminnan takia hakeuduimme ja pääsimme hoitoihin jo puolen vuoden yrittämisen jälkeen. Toinen munasarja paljastui pcos-tyyppiseksi, toinen normaali. Simpat erinomaisia ja mulla tuubat katsottu ja auki ovat. Söin clomeja 6kk hyvällä vasteella, ei alkaneita raskauksia. Kilpirauhasarvot kunnossa.

Nyt on ensimmäinen pistoskierto menossa menopurilla ja ei hyvältä näytä. Ideana siis pistoshoito ovulaation induktiona ja ajoitettu yhdyntä, inssistä ei hyötyä, kun simpoissa ei vikaa. Pistin menopuria kp2-5 75iu jonka jälkeen ultra kp6. Ultrassa näkyi yliaktiivinen oikea munasarja, jossa kaksi n. 11mm kokoista rakkulaa ja useampi pieni. Kohdun limakalvo jo hyvä 7mm ja rakenteeltaan kuulema erittäin hyvä. No koska rakkuloita oli kehittymässä niin monta, niin lääkäri päätti että pidetään pistoissa yhden päivän tauko, eli se kp6 taukoa, ja jatkan sitten kp7-8 ja kp9 taas ultra. Tämän ideana oli kuulema että ehkä pienemmät rakkulat lopettaisivat kasvunsa taukopäivänä ja isommat sitten jatkaisivat kasvuaan. Aika tuulesta temmatultahan tuo kuulostaa, vai?

No tänään kp9 kävin ultrassa ja kaikki rakkulat olivat lopettaneet kasvunsa tuon yhden päivän tauon seurauksena ja kohdun limakalvo huonontunut myös reilusti. Viikonloppuna, taukopäivän jälkeen, myös mieliala romahti täysin ja olin kuin raivohärkä koko viikonlopun mikä ei ole lainkaan tapaistani. Ihmettelin, mutta en osannut heti liittää sitä tuohon taukopäivään, kunnes lääkäri sitten sanoi tänään että nopea ja raju mielialan muutos on ollut suora seuraus siitä kun hormonitasot piikityksen jälkeen laskivat nopeasti taukopäivänä. Lääkäri sanoi tienneensä heti kun sanoin mielialasta, että munasarjojen toiminta on hiipunut.

Eli kysymykseni kuuluisi, että onko kellään muulla pidetty taukopäiviä pistoshoidoissa vai olinko nyt vaan joku koekaniini lääkärin päähänpistona keksimässä hoitoprotokollassa?

Nyt sitten tämän päiväinen lääkäri käski nostaa menopur annoksen kahdeksi päiväksi 150iu, eli tänään ja huomenna pistän sen ja sitten keskiviikkona taas tauko ja torstaina ultra. Eli en tajua nyt tätäkään että miksi taas tauko (paitsi sen takia että lääkkeet loppuu siihen keskiviikkoon) jos se ei selkeästi toimi? Torstaina katsotaan onko mitään tapahtunut ja sitten päätetään jatko. Jos eivät ole lähteneet kehittymään, niin ei pistetä tässä kierrossa enää enempää vaan odotetaan seuraavaan kiertoon. Sitten kuulema aloitetaan suoraan isommalla annoksella ja jos tulee useampi folli niin tehdään paperit ja kerätään ivf-hoitoja varten. Tästä taas toinen lääkäri jonka olen nähnyt useammin ja joka määräsi taukopäivän, sanoi viime viikolla että isojen annosten kanssa täytyy olla varovainen koska oikea munasarja on niin yliaktiivinen että hyperin mahdollisuus on erittäin suuri joka tulee vaikeuttamaan ivf:n lähtöä. Tämän päivän lääkäri taas sanoi että jos tulee useampi, olisi hyvä kerätä ne ja saada selville onko rakkuloissa soluja vai ei ja minkä verran.

Ota näistä nyt selvää. Lähinnä tosiaan kiinnostaa tuo että ovatko nämä taukopäivät pistoshoidoissa yleisiä jos kyseessä on yliaktiivinen munasarja ja yrityskeinona vielä tässä vaiheessa ajoitettu yhdyntä. Silloin jos ollaan ivfn menossa niin en usko että taukoja pidetään, mutta kaikilta tietäviltä kysyisin että onko kukaan edes kuullut näistä taukopäivistä pistoshoitojen aikana? Itselleni kun tuo taukojen pitäminen ei oikein käy järkeen tuon hormonitasojen heittelehtimisen suhteen.

Kiitos etukäteen kaikille, jos onpi jollain ihanalla immeisellä tietoa :)
 
Minäkin olen aina ajatellut että mua ei muiden vauvauutiset haittaa enkä missään nimessä halua olla tyhjästä loukkaantuja ja sellainen jota muiden täytyy varoa. Omien sukulaisten ja ystävien kanssa kaikki on sujunut ihan luonnostaan. Heille on helppo puhua. Tosi paljon vauvoja on ystäville ja sukulaisille syntynyt ja olen ollut iloinen heidän puolestaan. Nyt tähän anoppilaviikkoon vaan kulminoituu niin moni asia ja koko kevän ja kesän väsymys isoista elämänmuutoksista ja läheisen sairasteluista ja jotenkin nyt kun hoitoihin lähtö tuli ajankohtaiseksi niin tämä lapsettomuuden surukin nousi ihan uudella voimalla pintaan. Olen ollut ihan hämmentynyt itsekin sen edessä miten pahalta tämä uusin sukulaisvauva tuntuu. Jotenkin vaan niin kipeästi nousee se että meiltä puuttuu jotain jonka saaminen on kamalan hankalaa ja epävarmaa.

No mutta kiitos kun ole saanut teiltä tukea, olen melkein selvinnyt tämän viikon ja huomenna himaan!

Jossain oli puhetta siitä täytyykö pitää välikierto. Mulle lääkäri sanoi että yleensä pidetään välikierto mutta jos me halutaan, mahdollinen pas voidaan tehdä heti seuraavaan kiertoon. Tämä kuitenkin riippuu monesta jutusta. Mulla siis endon takia niin kovat kivut etten ole vapaaehtoisesti ilman pillereitä yhtäkään ylimääräistä hetkeä.
 
StellaI: Pääsit siis laparoskopialla endon vuotohäiriöistä eroon? Voinko kysyä, et millainen endo sulla todettiin ja missä sitä oli?

Mulla siis pinnallinen endo ja laparoskopia ei tuonut apua vuotohäiriöihin :(

ON: Vielä puolitoista viikkoa keltrauhashormonia naamaan ja sitten pitäisi odotella kuukautisia, jotta pääsee aloittamaan 1. IVF:n piikitykset. Nyt kävi vaan niin, että tuhruttelu alkoi keltarauhashormonin läpi. Kovasti pelkään, että aikataulu kosahtaa ja pahasti :(
 
Viimeksi muokattu:
Tänään käyty kontrolliultrassa ja saatu reseptit Synarelaan, joka on tarkoitus aloittaa 4.9. Seuraava nolla-uä on vasta 23.9. Nyt kysynkin muilta sumujen käyttäjiltä, kuinka kauan olette sumuja käyttäneet, ennenkuin oletta päässeet itse pistoksiin? Minun matematiikalla sumuja pitäis käyttää 20 päivää ennen nolla-ultraa. En tiedä vaikuttaako endoni sitten siihen, että näitä sumuja näin pitkään käytetään ennen pistoksia?!
Tämän päivän ultrassa kaikki oli ok. Kohtu ja munasarjat siistit ja johtofollikin oikealla olisi, mutta tarviinneeko tuota enää yrittää hyödyntää. Lääkäri oli kuitenkin sitä mieltä, ettei isoilla annoksilla tarvitsisi lähteä tähän ekaan IVF:ään, koska ovis on tullut aina luonnostaan ja nytkin hyvännäköisiä ja kokoisia rakkuloita oli ilman lääkityksiäkin.

Täällä on puhuttu paljon lapsettomuuden mukana tuomista tunteista. Ne ovat kyllä todellakin jotakin sellaista, mitä ei voi kukaan muu kuin lapseton ymmärtää. Me ollaan kerrottu miehen vanhemmille ja muutamalle minun lähimmälle ystävälle. Omille vanhemmille en ole jotenkin osannut asiasta kertoa (vielä), mutta tiedän äitini asian aavistavan. Minä olen ikäväkseni huomannut, ettei ymmärrystä asiaan ole saanut ystäviltä tai appivanhemmilta. Appivanhemmilla on jo ennestään 4 lastenlasta, joten anoppi jotenkin kääntää puheen aina heihin, kun avaudun jotain hoidoistamme tai lapsettomuudestamme. Tiedän, ettei hän tarkoita pahaa, mutta se satuttaa silti. Jotenkin anopin puheista aina pahoittaa mielensä, vaikka ei olisi varmasti oikeasti tarvetta. Itselleni on tullut monesti tyhmä tunne, että olen appivanhemmilleni pettymys, kun en voi yhtä helposti saada lapsia kuin heidän toiset miniänsä. Tulee naisena riittämätön olo, kun appivanhemmat niin rakastavat lastenlapsiaan. Enkä minä voi heille välttämättä koskaan sellaista antaa, joka olisi osa heidän poikaansa ja heitäkin. Onhan tämä lapsettomuus vähän sellainen itsetutkiskelun paikkakin, huomaa kuinka oma persoona ja ajatukset voivat muuttua tässä matkan varrella. Joku taisi tuolla aiemmin sanoakin, että mies on ihmetellyt naisensa muuttuneen hoitojen myötä ilottomaksi, niin on tainnut meilläkin käydä.

StellaI kurja nähdä sinunkin nimi täällä, toivottavasti viimeinen inssi muuttaisi kuitenkin teidän suunnitelmia! Mutta toisaalta tosiaan mukava saada tuttuja inssiketjusta ja muita endosta kärsiviä mukaan ketjuun jännäilemään, vaikka asia itsessään onkin mukavasta kaukana!

Onnea Läitille hurjasti plussasta! :flower:
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä