[QUOTE="Friday";29285489]Oletan että tarkoitit minua?
En oikeastaan ihmettele miksi vaan sitä miten ehdotat sen tehtäväksi. Tuo sinun tapasi ei minusta yksinkertaisesti ole oikea eikä oikeastaan kovin armollinenkaan. Me emme ole jakamassa täällä tuomioita ja sen takia nuhtelu on asia johon minusta ei voi suhtautua kovin kevyesti. Tuomitseminen ei koskaan johda hyvään tulokseen vaan rakkaus ja ohjaus.
Haluaisitko oikeasti tästä maailmasta paikan jossa tuntemattomat ihmiset nuhtelevat toisiaan? Ihmiset, joilla on täysin erilainen maailmankatsomus?
Matt 18:15 puhuu aiheesta minusta hellävaraisemmin, koska siinä nuhtelijana on (uskon)veli eikä suinkaan kuka tahansa. Eli oletettavasti ihmiselle tuttu ja rakas läheinen.[/QUOTE]
Tätä on vaikea ei-uskovalle selittää...mä mietin tätä asiaa usein (olis muuten yhden ketjun aihe) että milloin on tärkeämpiä itse asiat, milloin ihmiset. Milloin on tärkeää että asiat menee moraalisesti oikein (kristinuskossa se moraali pistetään vielä tiukemmalle) ja milloin on tärkeintä että ihmiset vaan hengaa sopusoinnussa ja kukaan ei lausu kritiikkiä toiselle mistään. No, kummallakin on aikansa ja paikkansa.
Mutta esimerkki:
-poliisi ottaa kiinni rikollisen-> asia, eli yhteinen sääntö/laki menee sen ihmisen itsensä eli rikollisen edelle -> poliisi ei sääli rikollista vaan rikollinen joutuu putkaan.
-joku jättää toistuvasti ja tietoisesti palauttamatta sulle sun lainaamasi rahan mutta kun haluatte innokkaasti pitää yllä hyviä ihmissuhteita, sä et sano mitään ->ihminen, ihmissuhde menee asian, moraalin edelle (älkää takertuko noihin esimerkkeihin, tärkeintä että pointti tuli selväksi)
Jumala ei ole nykyajan humanisti-jumala. Hänelle asioiden meneminen oikein on tärkeää, ja jos ei joku koko ikänä välitä asioista niin vaarana on jopa iankaikkinen kadotus (toki niille jotka katuu on valmistettu pelastus). Siksi hän on antanut aika koviakin otteita uskoville tehtäväksi synnin kitkemiseksi, ja niissä mennään ihmisen edelle, puututaan siihen rauhaan ja sopuun jotta asiat menisi oikein.
Juutalaisille se oli muiden kansojen kanssa nahisteleminen ja epäjumalankuvien rikkominen, kristityille niinkin laimea kuin ihmisten varoittaminen ja muiden uskovien nuhtelu - mutta se on nykyajalle yllättävää kovaa settiä sekin.
Nykyisin ei random voi oikeastaan sanoa toiselle mitään, Raamatun aikoina se oli yleisempää eikä niin moni vedellyt herneitä vaikka toinen moitti omaa elämäntyyliä. Koska ajateltiin ekana paljon asioita, ja vasta tokana ihmissuhteita (toki poikkeuksen poikkeuksia oli ja moraalittomuus kukoisti).
Olet oikeassa siinä että ehkä se nuhtelu ei ole jonkun randomin tehtävä, muutenhan täällä olisi kamalat kahinat päällä. Mutta se random voi päätellä siitä uskovan syntisestä käytöksestä että tuollaistako se uskovan elämä sitten olisi, ja mikä pahinta: tuommoinenko Jumala on? Voimaton vapauttamaan syntitavoista?
Mua ärsyttää aina kun kuulen jonkun uskovan huijanneen vaikka rakennustyömaalla tai jättäneen velkansa maksamatta.
Yksiä parhaimmista mun uskonelämän arvioijista ovat olleet ei-uskovat äitini ja siskoni. Uskovat ovat niin pliisuja ja kohteliaita sanomaan mutta kyllä nämä 2 naista pistävät ruotuun heti kun jotain epäilyttävää mussa näkevät.
