Nyt ihan
ap:lle. Koeta jossain oikein rauhallisessa välissä itse rauhallisena ja hyvin pohditusti kertoa miehellesi, että et jaksa ja tarvitset hänen apuaan lasten kanssa. Ja tehkää selvä sopimus siitä miten etenette -kerro miten itse toivoisit asioiden olevan ja miten sinua voisi auttaa. Joskus vain on väänettävä rautalangasta. Perheneuvolakaan ei ole huono idea - etenkin jos lapsi oireilee jotenkin toisen vanhempansa tapaamattomuutta (sori, nyt en ole ihan varma olitko se sinä, joka oireilevasta lapsesta puhuit.)
Pidä oikeasti huoli omasta jaksamisestasi - ei varmasti ole yhtään hyväksi yhdellekään lapselle, jos sinä uuvut ja väsyt. Kuka silloin sitten hommaa pyörittää? Sun on saatava miehesi ymmärtämään, että niinkin voi käydä. Ja sitä paitsi väsymys saa kenet tahansa äreäksi ja se toisen lapsi ärsyttää kahta enemmän, vaikka mikään ei olekaan lapsen vika. Liian harvoin muistutetaan siitä, kuinka tärkeää olisi nähdä oman jaksamisensa rajat ja osata pitää huolta itsestään. Se on mun mielestä jokaisen aikuisen oikeus ja velvollisuus.
Ja sitten
taas tähän mihin tämäkin keskustelu on mennyt...Asian ydin ei ole siinä, kenen lapsi on vaan siinä ketkä häntä hoitavat ja hänestä huolehtivat ja kuinka he sen jaksaisivat parhaalla mahdollisella tavallaan tehdä. Ihan sama se on biologisen lapsen kohdalla silloinkin kun molemmat vanhemmat elävät yhdessä - välillä pännii ja ottaa päähän ja ei jaksaisi ollenkaan. Eikä mielestäni kukaan silloin kiellä tai moralisoi, jos äidiltä palaa pinna (miksei isältäkin) ja hän asiasta narisee ja nurisee ja jopa vähän uskaltaa kotona äksyilläkin ja olla huonotuulinen (voi kauhistus :snotty: ) Kummallisesti se sama väsyminen ja turhautuminen ei olisi uusperheessä oikeutettua. Ja lasten kanssa tilanteet voivat mun mielestä olla uusperheessä vielä hankalampia, koska edes se ei riitä, että saman perheen aikuiset olisivat kasvatuskysymyksistä samaa mieltä, vielä täytyy jotenkin edes yrittää pelata yhteen sen exän ja kenties vielä tämänkin uuden puolison ja perheen kanssa. Ja ei auta kuin silloin ottaa ja keskustella perheen työ- ja vastuunjako uusiksi ja yrittää luoda sellainen systeemi, jossa kaikki voivat ja jaksavat olla.
Ja minkä ihmeen takia yritetään sanoa että mitäs otit miehen jolla lapsia. älä sitten narise. Ihan hyvinhän kaikille voisi sanoa, että hankit lapsia, kyllähän se pitäisi tietää mitä se on, älä narise. Ei kukaan meistä varmasti tiedä etukäteen mitä lasten ja perheen kanssa tulee vastaan. Ihan täysi oikeus on jokaisella kasvaa siinä vanhemmuudessaan on sitten kyse omista tai vieraista lapsista! Parasta on huomata, että ei jaksa tai ei olekaan kaikkeen kykenevä ja pystyvä, ennenkuin huomaa olevansa katkera vanha ämmä ja pilanneensa oman elämänsä ja tehneensä monen muun elämästä inhottavaa.
Toivonpa vain meille kaikille paljon paljon viisautta ja kärsivällisyyttä ja itsensäkin ymmärtämistä
