****Jo pidempään yrittäneiden höpinöitä**** vol II

hopeainen toihan voipi olla myös raskauden merkki et tulee hiivaa, et älä menetä vielä toivoa. =)

Omaa napaa sen verran että mulle iski tänään ihan hirvee seksinhimo...:ashamed: olikse niin että oviksen aikaan alkaa panettaa?...:D kauhee kysymys... eli kellistystä on tiedossa ;)
 
selmari Joo, mie oon ainaki kuullu että oviksen aikaan alkaa se armoton panetus :D sama ku luin jostain että periaatteessa mies "haistaa" ku nainen ovuloi.. Tiedä onko sitte urbaani legenda, mutta mulla on ovis ihan tässä seuraavan neljän päivän sisään ja kyllä himottaa :whistle:
 
Babies mukava että noissa testeissä oli kaikki kunnossa. Oviksen testailukin on jännää, ovisonnea toivon teille!

selmari hihi, kiitos rohkaisun sanoista =) mielummin menetän kumminkin toivoni nyt, niin eipä ainakaan tarvi pettyä.
Sehän on vaan hyvä että haluttaa! :D Oviskin kun vielä on niin ei muutaku peitot heilumaan!

iiku: oon tilannut mammaksin liuskoja, niillä olen myös monesti bongannut oviksen.

Hyvää viikonloppua palstalaisille!
 
Täällä Amalia ilmoittautuu eläväksi ja hyvinvoivaksi. Menkkoja odottelen alkavaksi huomenna ja on ihanaa, kun ei tarvitse ihmetellä oireita vaan voi ihan tyynenrauhallisena odotella. Heh. Miestä en ole tässä kierrossa edes nähnyt. :D

Tänään mies tulee viikonlopuksi käymään ja häntä täällä kovasti odotellaan, sekä minä, että poika.

Olen tehnyt kovasti opiskeluhommia ja valmistun varmaankin toukokuussa. Alunperin olimme ajatelleet, että olisi ollut kätevää valmistua suoraan äitiyslomalle, mutta koska asiat eivät edenneet suunnitelmien mukaan on toukokuussa sitten edessä töiden etsintää. Niin ja sitten vauvaprojektikin taas jatkuu.

Plussanneille onnittelut ja kaikille muille toivon positiivista helmikuuta :D
 
iiku Niin ja sen sun öllöhajun pitäs sit kiihottaa miestä :LOL: Mie tilasin ihan niitä liuskoja ku tällee ekaa kertaa kokeilen, ja ihan vaa semmosen seittemän kappaleen paketin.. Katotaa nyt ovuloinko edes? Niistä ei tuu edes useimmiten postikuluja, ainakaa yli kympin tilauksissa..
Noista vitamiineista en asiaan perehtymättömänä osaa sanoa.. Ite syön sen takia kun ei tuu ravinteita tarpeeksi kumminkaan ruoasta ja jos se vaikka auttas raskautumiseen? Kaikki keinot käyttöön :)

Tänään kokeilin taas ovistikkua ja unohdin vahingossa katsoa tuloksen :ashamed: Mut eipä siinä näkyny mitään edes parin tunnin kuluttua.. Voin siis rauhassa ottaa muutaman remonttiviinilasillisen :) Taino, miehet remppaa, mut oon hengessä mukana! :D

Noista suunnitteluista, kuten Amalia Armas puhui.. Itse olin alottanu uudessa työpaikassa ku lopetin pillerit. Mietin sitäki kaks kertaa kun ajattelin, että kiva uutena työpaikalla tulla heti raskaaksi. Pah, toisin kävi.
 
hopeainen toi hiiva on kyllä ihan vihoviimenen kiusa! mulla oli se kroonisena monta kuukautta ennenku aloin odottaa esikoista, mutta jotenkin raskausaikana meni ohi eikä ainakaan vielä oo palannu *koputtaa puuta*

vitamiineista ensimmäistä yrittäessä en syöny mitään, joskus raskauden puolivälissä alotin raskausvitamiinit ja raudan, mutta nyt oon välillä muistaessani syöny... foolihappoa suunnitellu, mut en oo muistanu apteekista ikinä tuoda :) mutta eipähän niistä ainakaan haittaa ole, kaikki keinothan on sallittuja ;D

kp 27/29-32 (27-35)
 
Tunturihilla :hug: Ei toi mukavaa ole, tiedän.. Varsinkin ku toisilla tärpänny noin nopeesti :/

iiku mie oon tota greippimehua kans miettinyt, mutta en oo uskaltanu viel ostaa.. Ei se vissiin mitää kamalan hyvää ole?
 
Jep. Kyllä tuo lähipiiri vaan sikiää.
Mutta on sekin jännä, miten eritavoin sitä suhtautuu eri ihmisten raskautumiseen. Kun paras ystäväni vuosi sitten alkoi odottamaan, en ollut hippuakaan kateellinen, pelkästään onnellinen hänen puolestaan ja myötäelinkin koko odotuksen läpi. Ja se johtui ihan tasan vaan siitä, että heillä oli kahden vuoden "lapsenteko" takana ja tutkitusti n. 4% mahdollisuudet luomuvauvaan. Kun sitten taas ihan yhtäaikaa eräs toinen kaveri raskautui, se tuntui vain ja ainoastaan epäreilulta ja väärältä. Sanoin sen ääneenkin, saatoin ehkä myös salaa toivoa keskenmenoa. No joo, se meni kesken, ja sen jälkeen olen ollut vähintäänkin varma siitä että omissa raskautumisongelmissa on iso annos pahaa karmaa mukana. Että sitä saan mitä tilaan.

Ja nyt taas on yksi kaveri maha pystyssä Facebookissa. Pikkukakkonen siellä kasvaa, ja lapsille tulee ikäeroa n. vuosi. Että ei tarvi kovinkaan korkean tason matematiikkaa todetakseen ettei siinä ole kyllä ehditty edes kunnolla yrittämään, liekö edes kaksia menkkoja imetyksen lopetettuaan saanut. Että miten voi olla jollekin noin helppoa!

Se on hieno ja ylevä fraasi, ettei ole multa kenenkään toisen odotus pois. Eihän se olekaan, mutta silti musta tuntuu toisinaan, että ihan tosissaan se olisi jo minun vuoro. On harvassa ne kerrat kun onnentoivotukset vauvauutisia kuullessa tulee sydämestä.
 
en sitten jaksanut odottaa huomiseen vaan tein testin tänään aamulla... ja tuli niin puhdas nega, ettei sit tosiaan tarvi huomenna enää vaivautua :/ että eiköhän tää ollu tässä, nyt vaan odottelen että menkat alkaa, mut ihme kyllä sitä kunnon romahdusta alas pilvilinnasta ei vielä tullu, kait mä muka salaa vielä uskottelen itelleni että vielä on toivoa...

kp 28/29-32 (27-35)
 
tinnttu :hug:
tunturihilla toi tuntuu niin epäreilulta, että jollain tärppää heti ja itse kärsit jokaikinen kerta kun menkat tulee.. Kaverin puolesta yrittää olla onnellinen ja samalla on itse onneton. :headwall:

Omasta navasta sen verran että menkat tuli taas prikulleen niinku pitikin, ei mitään toivoa et olis ollu ees himpun myöhässä tai jotain.. Päivä meni tietty pilalle siitä mutta seuraavana päivänä taistelutahto taas kasvoi sen verran että tilasin netistä sellaisen oudon jutun kuin mikroskoopin jolla näkee oviksen syljestä. Donna-testi tai joku sellainen. Monikäyttöisenä tulee tikkuja halvemmaksi kun kyynisenä ajattelin että tuskinpa silläkään heti tuloksia saa aikaan.. Mutta sen näkee sitten. :p
 
Tunturihilla Jos saa kysyä, niin tietääkö tää sun vastikään plussannu ystävä teidän yrityksestä? Ja miten suhtautu sun reagointiin? mie en ehkä uskalla kuulla enää yhtää raskautumisuutista..

\o/ Mulla tuli ovistikkuun hailakka viiva! Tarkottaaks se sitä että ovis alkaa lähestyä? Aikasemmin ei nimittäin tullu yhtään mitään muuta ku kontrolliviiva.. Nyt äkkiä peittoja heiluttelemaan :D
 
tinnttu pahoittelut negasta!

Kannatti kuitenkin testata! Ainakin minä tykkään tulla pilvilinnasta mielummin alas ensin neagtiivisen testin avulla, se on jotenkin pehmeä lasku. Sitten menkkojen alkukaan ei tunnu niin kauheelta, vaikka toki koko ajan on salaa elätellyt pientä toivetta (nimim. kp1).

Niin, ja voihan se pieni toivonkipinä osottautua todeksikin.. :)
 
Viimeksi muokattu:
kiitokset haleista ja tsempeistä...

hopeainen, kyllä tää joo hieman pehmeämmältä laskulta tuntu, sen takia testasinkin kun lauantaina joka kerta vessaan mennessä tuntu olo siltä kun ois sydänkohtaus tulossa kun pelkäs että onko menkat jo alkanu... nyt voi hieman rauhallisemmin mielin odotella niiden alkua...

Babies sen käsityksen mukaan mikä mulla on ovistesteistä (ja se ei siis ole kovin vahva, kun aina menetän hermoni niiden kanssa tai unohdan ne tehdä) niin toi hailakka viiva tarkottaa just sitä että ovis on lähestymässä, sitten kun se ovis on niin tulee yhtä paksut viivat...
 
tiikeli miulla oli donna, mut en koskaan saanu siihen mitään, en edes sillon ku verikokeissa todettiin että ovuloin ja käytin sitä mooonta kertaa päivässä. mut toivottavasti siulla toimii paremmin!

Babies tietää miun ystävä, ja tosi varovasti uutisen kertoi, sanoi että ei tartte vastata mitään ja että hänestä tuntuu kamalalta miun puolesta. Sain sitten itkeä ja raivota, hyviä ystäviä kun ollaan, ja kyllä päästin ääneen sen miten v...uttaa tää maailman epäoikeudenmukaisuus. ja että olen onnellinen, mutta jumankauta se olis jo meidänkin vuoro. että sikäli hyvä, ystävä kyllä ymmärtää ja siitä ei onneks tartte huolta kantaa. pelkään vaan voinko olla tekemisissä enää niin paljon ku ennen, rehellisyyden nimissä tuntui paljon paremmalta kun lähtivät kotia kohti, ja eihän siitä voi itseäänkään syyttää, tunteista. huooooh... no, kohti uutta ovista, kp 8.

Tsemppiä kaikille, tää on kyllä niin tarpeellinen paikka :hug:

iiku meilläkin idätellään ja paljon plus versotellaan kans :)
 
Viimeksi muokattu:
Täällähän onki just sopivasti keskustelua noista ovistesteistä!=) Muakin meinaan vaivaa eräs asia niitten suhteen nyt. Joskus aiemmin niitä käyttäessäni, siis reilu puol vuotta sitte, sain joka kk kontrollia vahvemman viivan kp 13, eli ilmeisesti ovis oli kp14. Ja viime kierrossa ku ultrattiin oikeen, ni oli kp 14 melkosen isot follit siellä kasvamassa, ihan just irtoomaisillaan kuulemma...Viime kierrossakaan en kyl saanu vahvaa viivaa tikkuun, tikuttamisen kyl lopetin jo kp 15...Mutta siis: tässä kierrossa olen nyt tikutellu taas, ja nyt menossa kp 16 eikä vieläkä mitään?! Tai no tänäaamuna tuli ekaa kertaa semmonen iiiihan hailukka haamunen, mut siis ovis on ilmeisesti myöhässä oikeen vaan aika tavalla jos noihin tikkuihin on uskominen!:O Mistäs tämmönen voipi johtua, onko kellään harmainta aavistusta?

kp 16/25-31
 
Kamomilla-81 lueskelin tätä ketjua tässä ja sinun viestisi kohdalla oikein pysähdyin... loput viestit jäi lukematta. Nimittäin minä olen miettinyt aivan samaa. Olen ajatellut, että meillä vaikeuksia aiheuttaa juurikin tuo paha karma. Mieleen ovat pikkuhiljaa putkahdelleet kaikki pahat asiat, joita olen ajatellut ja olenkin "syyttänyt" itseäni ajatusteni vuoksi lapsettomuudesta.

Nyt kuitenkin tunnen, että suunta on kääntynyt. Vuosien yrityksen jälkeen nyt tuntuu siltä, että viimeviikolla tehty inseminaatio vihdoinkin olisi se, joka onnistuu. Oikeasti meillä piti tällä viikolla olla punktio ja alkionsiirto, mutta se meni mönkään (aivan aavistusteni mukaisesti) ja tehtiinkin sitten inseminaatio. Ihan käsittämätön tunne, kun tähän mennessä olen ollut ihan varma epäonnistumisesta. Olen ollut täynnä negatiivista energiaa ja nyt yhtäkkiä tuntuu kuin kaikki se olisi otettu pois.

Toivottavasti teillä ei lapsen saaminen enää kovin paljoa pitkity. Minusta nämä vuodet sitä plussaa odotellessa (lääkkeitä syödessä ja lääkärissä ravatessa) ovat olleet pitkiä ja piinallisia. Toivottavasti tämä vuosi on se, jolloin teillekin onni tulee kolkuttelemaan ovelle :)

iiku minä mietin myös monesti, että miten voi olla millään tasolla oikein tai reilua, että lapsia tulee ties minkälaisiin tilanteisiin. Joskus sitä ihan kauhulla seuraa vieressä, kun toiset menevät vaan sokkona ja voivottelevat sitten jälkikäteen, että olisi pitänyt varmaan ajatella ensin.
NIIN.
En sano, että olisin täydellinen vanhempi. Poltan tupakkaa (lopetan kyllä plussan tullen), olen ylipainoinen (olen laihduttanut 25 kg ja painonpudotus jatkuu), olen toisinaan epäoikeudenmukainen ja kiukuttelen kuin pikkulapsi, mutta kannan silti vastuun elämästäni. En juo (no pari kertaa vuodessa), harrastan säännöllisesti liikuntaa, säästän rahaa lasta (lapsettomuushoitoja) ja tulevaisuutta varten, teen kovasti töitä, jotta pärjäisin työelämässäkin hyvin.
Tuntuu niin epäreilulta, että on yrittänyt tehdä kaiken oikein muttei siltikään se raskaus ala.

Mutta kuten tuossa Kamomillalle sanoin, minusta tuntuu, että suunta on nyt kääntynyt. :)

Minä toivon kaikille muillekin, jotka tätä pitkää ja kivistä tietä ovat kulkeneet, paljon hyvää ja onnea elämään. Toivottavasti tämä vuosi toisi meille kaikille sen kauan kaivatun lapsen (tai ainakin plussan, jos ei tälle vuodelle ehdi syntymään).
 
pahasta karmasta keskusteluun haluaisin ottaa kantaa. Itse en karman lakiin usko, mutta hieman samantyylisestä asiasta on kyse "vetovoiman laissa". Jos joku ei tiedä mistä puhutaan, niin lyhyesti vetovoiman lain mukaan ihminen vetää ajatuksillaan puoleensa niitä asioita joita ajattelee.

Itse olin jo lähtökohtaisesti varautunut siihen että meille lapsi ei tule ihan helpolla, ts. varauduin lapsettomuuteen jo ennen kuin sitä oli. Nyttemmin olen miettinyt voiko tosiaan olla totta että negatiivisilla ajatuksilla "tein" meille lapsettomuutta... Asia ei varmaan tosiaankaan ole näin, mutta näiltä ajatuksilta ei voi välttyä, vaikken vetovoiman lakiakaan pidä täysin uskottavana.

Sen sijaan ajattelen, että usko on voimakas voima. Onhan ihmisiä parantunutkin uskon avulla (ei pelkästään Jumala-uskon avulla, vaan myös ihan vain omaan parantumiseen uskomalla). Minusta on ihanaa nähdä täällä palstalla, kuinka ihmiset nousevat aina vain uudestaan pettymyksestä uuteen lentoon, he jaksavat uskoa omaan unelmaansa. Itsekin yritän pitää ajatukset toiveikkaina ja uskoa.

Voimia teille jokaiselle uskon ja toivon ylläpitämiseen tässä vaikeassa elämäntilanteessa!
 
hopeainen tuo kuulostaa tutulta tuo vetovoiman laki ja uskon siihen. Ja se on ollut yksi niistä asioista, jotka ovat ahdistaneet minua, koska en ole päässyt negatiivisista ajatuksista eroon. Olen syyttänyt itseäni ja ajatuksiani siitä, että epäonni seuraa tässä asiassa.
Pystyn muilla elämänalueilla ajattelemaan paljon valoisammin ja olenkin menestynyt paikoissa, joissa vain itse uskoin olevan mahdollisuuden.
Lapsettomuus on vain ollut jotenkin sellainen asia, jonka yli en ole päässyt.

Nyt se on toivottavasti selätetty se mörkö ja vaikka ei tärppiä aavistuksistani huolimatta tulisi tästä inssistä, niin uskon, että se vielä tulee. :)
 
Moikka. Saisko tänne liittyä mukaan? Olen 26v kahden lapsen äiti. Lapset -03 ja -08. Kolmas on ollut toiveissa ja yrityksessä jo pidemmän aikaa. Ehkäisy jätettiin pois tasan vuosi sitten ja täällä sitä roikutaan vieläkin. Mitään varsinaista syytä ei ole löytynyt, miksi vauvaa ei tule. Tänä keväänä oli puhe aloittaa tutkimukset, jos raskaus ei onnistu ja näin kävi. Suru on suuri, kun vauva olisi niin toivottu ja odotettu :'( Edelliset raskaudet tärppäsivät heti....
Nyt ois Kp 2/34 ja YV 1v
 
Viimeksi muokattu:
Moi kaikki.

En oo vähään aikaan ehtinytkään tänne kirjoitella kun on ollut niin paljon kaikkea. Onneksi, niin on saanut vähän ajatuksia muualle välillä.

Uusille tervetuloa munkin puolestani.

tunturihilla :hug: ja pahoittelut. Vaikka tämä hiukan myöhässä tuleekin :ashamed:

Vaniljainen Kiva kun käyt moikkaamassa ja kannustamassa. Sun kirjoituksista saa voimaa jatkaa tätä loputtomalta tuntuvaa yritystä. Toivottavasti odotus sujuu hyvin. :)

Sirususanna ja PörröPää89 Onnittelut! Toivottavasti pikkuiset pysyy mukana.

Vauvanvaatteista on ollut puhetta ja täytyy tunnustaa että niitä jo jokunen vuosi on tullut osteltua vaikka niillä ei mitään teekkään. Sillä olen ostoksiani puolustanut että nyt on myynnissä niin kivan näköisiä vauvanvaatteita ja ei niin kivan näköisiä kuitenkaan tehdä sitten kun niitä oikeasti tarvitsee. Hölmöä kyllä mutta kun ne on niin suloisia :D ja kiva niitä on hypistellä ja ajatella jos joskus saisi niitä omalle pukea.

ON: Täällä mennään jotain kp 18/30-38. Ovis oli viime viikolla ja kokeilin minäkin ekaa kertaa ovistestejä. Tosin pystyin testaamaan vasta perjantaina joka oli siis kp 14 ja silloin näytti positiivista, tosin aika hailusti. Sillon saatiin just joku tyhmä riita aikaseks miehen kanssa eikä siis arvatenkaan mitään tapahtunut. Lauantaina kun testasin olikin sit jo nega joten oli varmaan menny ohi jo paljon aikasemmin. Tässä nyt mietinki että oisko mitään mahdollisuutta kun alkuviikon petipuuhat ajottu ti-ke väliseen yöhön. Tiistaina kyllä tuntu alavatsal vihlontaa jne. Että oisko se voinu olla jo sillon? Noista kiertopäivistäkään en nyt oo ihan varma kun viimeks menkkojen alku oli sitä ihme tuhruilua 4 päivää ennen kunnon vuotoa josta siis vasta laskin uuden kierron alkaneeksi. Ärsyttävää kun ei tiedä varmaks. La-su paikkeilla meni normaalisti rinnat kipeiks niinku aina menee heti oviksen jälkeen. Näillä pohdinnoilla loppukiertoa kohti.. Onneksi ollut nyt muutamia viikkoja paljon tekemistä niin ei ehdi tarkkaan vahdata kiertopäiviä ja oireita.

Mukavaa helmikuuta kaikille, jos tuo lumi vaikka toisi mukanaan yhtä runsaasti plussia! =)
 
Jospa pieni palanen mun pahasta karmastani olisi poissa.
Sain nimittäin vakituisen työpaikan. No käytännössä tuo ei muuta mun arkeani mitenkään, työpaikka on sama jossa olen jo ollut 1½v sijaisena, mutta tuohan se mahdottoman paljon turvallisuutta ja varmuutta tulevaisuuteen.

Kuten jos nyt vaikka saisin jäädä taas äitiyslomalle, niin jospa ei tällä toisella kerralla tarvitsisi tiputtaa hiuksia päästään stressatessa sitä, mihin palata vanhenmpainrahakauden jälkeen töihin... Se oli kesällä -09 ihan hirveää se stressaaminen! Tosin kaikki kyllä sitten järjestyi ihan parhain päin ja mun eduksi. Ja yleensähän asioilla on tapana järjestyä.

Jatkan edelleen piinailua, dpo11 meneillään. Ei oireita. Toiveet yritetty taltuttaa jonnekin mielen perimmäisiin sopukoihin.
 

Yhteistyössä