"Äiti x2"
[QUOTE="mies";28183732]Minua hämmentää, miten moni palstan äiti yrittää ketjun perusteella kohdella lasta samalla tavalla kuin aikuinen, pienempänä vaan. Tämä vihjaa, mielestäni, romantiikan heikkenemisestä yhteiskunnassa ideologian tasolla, huolestuttava kehitys.
Otan vielä, itsekin akateemisena, lainauksen hyvään akateemiseen tekstiin aiheesta turvallinen kiinnittyminen. Korostukset minun. On vähän surullista, että lapsia hankitaan vähäisillä kasvattamisen tiedoilla ja pahimmassa tapauksessa vähäisellä maalaisjärjelläkin.
Perheen vuorovaikutus ja lapsen kehitys
3.2 Turvallista kiinnittymistä
Kun lapsi kokee olonsa turvallisesti kiinnittyneeksi, se on valmis tutkimaan ympäristöään. Myöhemmin osatessaan itse liikkua, lapsi voi säädellä itsenäisemmin äidin ja itsensä välistä etäisyyttä. Pieni leikki-ikäisen ajoittaista äidin lähelle hakeutumista on kutsuttu tankkaamiseksi(Sinkkonen 2001, 53). Hän käy välillä tankkaamassa turvallisuutta, jotta jaksaisi taas tutkia ympäristöään. Sisäistetyt mielikuvat vanhemmista antavat hänelle uutta liikkumavaraa, eikä hänen tarvitse olla koko aikaa fyysisesti lähellä heitä (Sinkkonen 2001, 53). Paanasen (1990, 57-58) mukaan äidin töihin mennessä, vauvalla pitää olla mielikuva äidistä, jotta hän pystyy luottamaan siihen, että äiti tulee takaisin. Mielikuvan muodostumisessa auttaa aluksi jokin äidin esine. Kun lapsella on selkeä muistikuva äidistä, hän rauhoittuu ja alkaa tottua siihen, että joku muukin voi huolehtia ja ruokkia häntä. (Paananen 1990, 57-58)
Vauva pyrkii jäsentämään kokonaisuuksiksi eri aistien tuottamaa tietoa (Sinkkonen 2001, 35) Vauva etsii myös tapahtuminen välisiä syy- ja seuraussuhteita ja siinä apuna ovat vanhemmat. Vanhemman täytyy olla lapsen lähellä ja elehtiä riittävän voimakkaasti, jotta vauva edes havaitsee ilmeet ja eleet. Vanhemman reaktioiden tulee seurata nopeasti, että lapsi osaa yhdistää ne edeltäneeseen tapahtumaan (max 5 sekuntia). Liian aikaisin tulevat reaktiot saattavat heikentää lapsen kykyä oivaltaa omien kokemusten ja ympäristöön vaikuttamisen välistä yhteyttä. Pitkään jatkuessaan kyseistä toiminta voi johtaa siihen, ettei lapsi opi uutta, koska ei saa ympäristöltään tukea kokemustensa tulkitsemisessa ja säätelyssä. (Salo 2003, 58)
Sinkkosen (2001, 35) mukaan vauva yrittää oppia ennakoimaan tulevia tapahtumia. Ennakoiminen edellyttää sitä, että tietyt tapahtumasarjat toistuvat suunnilleen samanlaisina. Kun äiti tulee vauvan luo vauvan itkiessä, vauva oppii luottamaan siihen, että näin tapahtuu vastaisuudessakin. On kuitenkin myös äitejä, joiden mielestä lasten on opittava heti alusta lähtien itsehallintaa ja jättävät lapsen selviytymään itkuistaan yksikseen. Vauvan johtopäätös tästä on se, että vuorovaikutukseen ei ole syytä tuoda voimakkaita tunteita. Niiden ilmaiseminen johtaa äidin loittonemiseen eikä lähestymiseen, mikä oli kuitenkin lapsen tavoitteena (Sinkkonen 2001, 35).
Vauvat eivät ymmärrä sanoja, joten vanhempien tulee olla johdonmukaisia ilmaisuissaan (liikkeet, äänensävyt, äänenpainot). Kosketus on huomattavasti merkityksellisempää kuin sanat. (Salo 2003, 57-58) Lapsen koskettaminen kehittää hänen itsetuntoaan. Kun lasta silitellään tai suukotellaan hän tietää, että hän on hyväksytty. Esimerkiksi vaipan vaihdon jälkeiset hetket voivat muotoutua yhteisiksi leikeiksi. Näillä yhteisillä tapahtumilla on vaikutus tunnevuorovaikutukseen ja kielelliseen kehitykseen (Sinkkonen 1995, 24-25).
3.3 Kiintymyssuhteen merkitys
Kiintymyssuhde tuottaa lapselle turvallisuuden tunteen. Se syntyy arkisten hoivatilanteiden ja läheisyyden (syliin painamisen) kautta. Kiintymyssuhteen ominaisuuksilla on kauaskantoisia merkityksiä lapsen tulevassa kehityksessä.. Kiintymyssuhteen tehtävänä on vauvan vireystilan ja tunnetilojen säätely. Hoitajaa tarvitaan rytmittämään unta ja hereillä oloa. Hoitajan pitää lisäksi säädellä tunnetilaa, jotta vauva pysyy valppaana, eikä hänestä tule yli-innostunutta. Kiintymyssuhteen merkitys näkyy ensimmäisen vuoden loppuun mennessä vauvan kyvyssä ilmaista tahdonalaisesti tunteitaan ja välittää niitä ympäristölle. Kiintymyssuhteen avulla lapsi uskaltaa tutkia ympäristöään ja siten oppii. (Salo 2003, 53-54)[/QUOTE]
Mutta tässähän puhutaan pääosin vauvasta. 2-vuotias ei ole enää vauva...
Otan vielä, itsekin akateemisena, lainauksen hyvään akateemiseen tekstiin aiheesta turvallinen kiinnittyminen. Korostukset minun. On vähän surullista, että lapsia hankitaan vähäisillä kasvattamisen tiedoilla ja pahimmassa tapauksessa vähäisellä maalaisjärjelläkin.
Perheen vuorovaikutus ja lapsen kehitys
3.2 Turvallista kiinnittymistä
Kun lapsi kokee olonsa turvallisesti kiinnittyneeksi, se on valmis tutkimaan ympäristöään. Myöhemmin osatessaan itse liikkua, lapsi voi säädellä itsenäisemmin äidin ja itsensä välistä etäisyyttä. Pieni leikki-ikäisen ajoittaista äidin lähelle hakeutumista on kutsuttu tankkaamiseksi(Sinkkonen 2001, 53). Hän käy välillä tankkaamassa turvallisuutta, jotta jaksaisi taas tutkia ympäristöään. Sisäistetyt mielikuvat vanhemmista antavat hänelle uutta liikkumavaraa, eikä hänen tarvitse olla koko aikaa fyysisesti lähellä heitä (Sinkkonen 2001, 53). Paanasen (1990, 57-58) mukaan äidin töihin mennessä, vauvalla pitää olla mielikuva äidistä, jotta hän pystyy luottamaan siihen, että äiti tulee takaisin. Mielikuvan muodostumisessa auttaa aluksi jokin äidin esine. Kun lapsella on selkeä muistikuva äidistä, hän rauhoittuu ja alkaa tottua siihen, että joku muukin voi huolehtia ja ruokkia häntä. (Paananen 1990, 57-58)
Vauva pyrkii jäsentämään kokonaisuuksiksi eri aistien tuottamaa tietoa (Sinkkonen 2001, 35) Vauva etsii myös tapahtuminen välisiä syy- ja seuraussuhteita ja siinä apuna ovat vanhemmat. Vanhemman täytyy olla lapsen lähellä ja elehtiä riittävän voimakkaasti, jotta vauva edes havaitsee ilmeet ja eleet. Vanhemman reaktioiden tulee seurata nopeasti, että lapsi osaa yhdistää ne edeltäneeseen tapahtumaan (max 5 sekuntia). Liian aikaisin tulevat reaktiot saattavat heikentää lapsen kykyä oivaltaa omien kokemusten ja ympäristöön vaikuttamisen välistä yhteyttä. Pitkään jatkuessaan kyseistä toiminta voi johtaa siihen, ettei lapsi opi uutta, koska ei saa ympäristöltään tukea kokemustensa tulkitsemisessa ja säätelyssä. (Salo 2003, 58)
Sinkkosen (2001, 35) mukaan vauva yrittää oppia ennakoimaan tulevia tapahtumia. Ennakoiminen edellyttää sitä, että tietyt tapahtumasarjat toistuvat suunnilleen samanlaisina. Kun äiti tulee vauvan luo vauvan itkiessä, vauva oppii luottamaan siihen, että näin tapahtuu vastaisuudessakin. On kuitenkin myös äitejä, joiden mielestä lasten on opittava heti alusta lähtien itsehallintaa ja jättävät lapsen selviytymään itkuistaan yksikseen. Vauvan johtopäätös tästä on se, että vuorovaikutukseen ei ole syytä tuoda voimakkaita tunteita. Niiden ilmaiseminen johtaa äidin loittonemiseen eikä lähestymiseen, mikä oli kuitenkin lapsen tavoitteena (Sinkkonen 2001, 35).
Vauvat eivät ymmärrä sanoja, joten vanhempien tulee olla johdonmukaisia ilmaisuissaan (liikkeet, äänensävyt, äänenpainot). Kosketus on huomattavasti merkityksellisempää kuin sanat. (Salo 2003, 57-58) Lapsen koskettaminen kehittää hänen itsetuntoaan. Kun lasta silitellään tai suukotellaan hän tietää, että hän on hyväksytty. Esimerkiksi vaipan vaihdon jälkeiset hetket voivat muotoutua yhteisiksi leikeiksi. Näillä yhteisillä tapahtumilla on vaikutus tunnevuorovaikutukseen ja kielelliseen kehitykseen (Sinkkonen 1995, 24-25).
3.3 Kiintymyssuhteen merkitys
Kiintymyssuhde tuottaa lapselle turvallisuuden tunteen. Se syntyy arkisten hoivatilanteiden ja läheisyyden (syliin painamisen) kautta. Kiintymyssuhteen ominaisuuksilla on kauaskantoisia merkityksiä lapsen tulevassa kehityksessä.. Kiintymyssuhteen tehtävänä on vauvan vireystilan ja tunnetilojen säätely. Hoitajaa tarvitaan rytmittämään unta ja hereillä oloa. Hoitajan pitää lisäksi säädellä tunnetilaa, jotta vauva pysyy valppaana, eikä hänestä tule yli-innostunutta. Kiintymyssuhteen merkitys näkyy ensimmäisen vuoden loppuun mennessä vauvan kyvyssä ilmaista tahdonalaisesti tunteitaan ja välittää niitä ympäristölle. Kiintymyssuhteen avulla lapsi uskaltaa tutkia ympäristöään ja siten oppii. (Salo 2003, 53-54)[/QUOTE]
Mutta tässähän puhutaan pääosin vauvasta. 2-vuotias ei ole enää vauva...