Niin onko terapeuti ainoa vaihtoehto?
Olen kertonut täällä jo aikaisemmin että kärsin väsymyksestä. Nyt tajusin että taustalla on ne raskaat asiat ja pelot, mistä en kertonut ikinä kenelle ja kaikki luulevat että olen joku positiivinen pakkaus kellä mene aina hyvin ja jaksan vaikka ja mitä, vaikka taustalla aika pahaa uupumus, työstressiä sen verran paljon etten kohta itsekään tiedä onko mun kaikki pelot ja ajatukset todellisia, liian raskaat asiat taustalla mistä vain mies ja äiti tietoisia. Välillä jaksan ja välillä taas en, syy myös kun en saanut nukutettua jo kauan hyvin ja jos saan niin tuntuu ajatukset taas pelaa, mutta kun mun hartioissa liian paljon töitä, mikä on suurin syntipukki etten saa nukutettua kunnolla, sellainen olo jo jatkuu oikeastaan 4 kuukautta, mutta silti hymyilen kaikille, vaikka välillä niin synkät ajatukset (onko tässä elämässä mitään järkeä), itkettää melkein päivitäin, milloin heti aamulla, milloin päivällä, yöllä tai vaikka Abc:n vessassa jonkun rankkaan kokouksen jälkeen. En ole kertakaan antanut itselle myöskään aikaa toipua kunnolla synnytyksestä, kun aina pakko lentää paikasta toiseen, siksi kun olen myös sellainen ihminen joka kantaa vastuuta ja en voi esim. yritykset jättää muiden niskaan. Myös osallistun paljon miehen yrityksessä, siis oikeastaan mun työ on 24/7 helvettiä kun myös pääsin ulkomaaille sen tekemään ja rakentamaan......Päässä ei ole muuta kun ne matemaattiset laskelmat, verot, asiakkaat, kirjänpito, kokoukset, yhteistyökumppaanit, kalenteri joka on aina täynnä että jopa oksettaa sen avata, stressaavat asiat jotka kans kuuluu työhön, jatkuvat muutokset (kiitos päättäjät) ja niin edelleen lista sen verran pitkä etten edes vitsi. Nyt pari päivä sen verran synkkää että oksat pois, ajatukset laidasta laitaan, vaikka tiedän että ne ajatukset voin katkaista kun hoidan taas asiat, mutta mitäs jos ei jaksa 24/7 hoitaa vain nämä työasiat, mua välillä niin sututtaa kun ihmiset luulevat että yrittäminen on helppoa ja sen rahan saaminen, se on todellisuudessa helvettiä, tekis mieli vaan oksettaa kaikki ongelmat puhumalla että myös joku muu kuuntele kun äiti tai mies tai että olisi olemassa joku laaturi että voi ladata itseä taas kuntoon ja ei muuta kun menoksi vaan. Varma tähän keskusteluun taas tulevat ne ihmiset jotka alkaa huuta minulle että taas mulla joku mania päällä, voin lohduttaa ettei ole, kun silloin 4 tai 5kk sitten lähdin lääkärille (käyn silloin tällöin myös hänen luona) kun en enää jaksanut stressiä ja etten saa nukutettua, se varoitti vaan jos jatkan samalla tavalla niin masennus on lähellä ja nyt tuntuu että olen jo varma masentunut, siksi kun en osa pysähtyä ajoissa enkä niin kuin sanoin monien synnytyksien jälkeen antanut itselle tätä kultaista aika levätä. Nyt kaikki jotka myös luule että olen vain ja ainoastaan onnellinen, niin repikää etten ole, vaan muutama kuukautta sumussa mun meno on. Mietin vaan lähdenkö ihan päivystykseen puhumaan, kun tässä kaikki ongelmat en vitsi kertoa mitä on taustalla vai huomenna ysityiselle, ettei minun tarvitse kaikki kantaa yksin ja ehkä joku ammattilainen saa mun edes työajatukset hetkeks muualle, ehkä jopa lääkitystä. Välillä vaan se olo että sekoamis pistessä olen, tulin kotiin aikaisemmin ja ajattelin menen nukkumaan, mutta haha en pysty millään, kun päässä pyörii taas montako asiaa jäi taas tekemättä. Vaikka kuinka suunnittelin etukäteen ja luulin ettei noin hulluksi voi mun työnteko mennä, mutta näköjään suunnitelmat voivat mennä päin pe:tä ja myös minä olen pepusta, siksi kun työnarkomaanina en osa levätä yhtään. Kertokaa kuinka olen itsekäs ja annan itselle edes viikon levätä mitä viikeksikin luvannut teille ja kuinka potkin itseä taas samalla myös lääkärille, kun olo että keskustelu apua tarvitsen aivan varmasti, kun ei ole kiva miettiä yksin kaikki asiat. No nyt varma jo 20min miettinyt että painanko ,,luo uusi viestiketju,, saadakseni paskan niskaan vai en, mutta painan sen napin silti, kun ihminen vaan olen joka ei jaksa enää näytä ainoastaan miten hyvin menee tai hyvin ehkä olisi mennyt jos olisin joku robotti ilman tunteita.
Olen kertonut täällä jo aikaisemmin että kärsin väsymyksestä. Nyt tajusin että taustalla on ne raskaat asiat ja pelot, mistä en kertonut ikinä kenelle ja kaikki luulevat että olen joku positiivinen pakkaus kellä mene aina hyvin ja jaksan vaikka ja mitä, vaikka taustalla aika pahaa uupumus, työstressiä sen verran paljon etten kohta itsekään tiedä onko mun kaikki pelot ja ajatukset todellisia, liian raskaat asiat taustalla mistä vain mies ja äiti tietoisia. Välillä jaksan ja välillä taas en, syy myös kun en saanut nukutettua jo kauan hyvin ja jos saan niin tuntuu ajatukset taas pelaa, mutta kun mun hartioissa liian paljon töitä, mikä on suurin syntipukki etten saa nukutettua kunnolla, sellainen olo jo jatkuu oikeastaan 4 kuukautta, mutta silti hymyilen kaikille, vaikka välillä niin synkät ajatukset (onko tässä elämässä mitään järkeä), itkettää melkein päivitäin, milloin heti aamulla, milloin päivällä, yöllä tai vaikka Abc:n vessassa jonkun rankkaan kokouksen jälkeen. En ole kertakaan antanut itselle myöskään aikaa toipua kunnolla synnytyksestä, kun aina pakko lentää paikasta toiseen, siksi kun olen myös sellainen ihminen joka kantaa vastuuta ja en voi esim. yritykset jättää muiden niskaan. Myös osallistun paljon miehen yrityksessä, siis oikeastaan mun työ on 24/7 helvettiä kun myös pääsin ulkomaaille sen tekemään ja rakentamaan......Päässä ei ole muuta kun ne matemaattiset laskelmat, verot, asiakkaat, kirjänpito, kokoukset, yhteistyökumppaanit, kalenteri joka on aina täynnä että jopa oksettaa sen avata, stressaavat asiat jotka kans kuuluu työhön, jatkuvat muutokset (kiitos päättäjät) ja niin edelleen lista sen verran pitkä etten edes vitsi. Nyt pari päivä sen verran synkkää että oksat pois, ajatukset laidasta laitaan, vaikka tiedän että ne ajatukset voin katkaista kun hoidan taas asiat, mutta mitäs jos ei jaksa 24/7 hoitaa vain nämä työasiat, mua välillä niin sututtaa kun ihmiset luulevat että yrittäminen on helppoa ja sen rahan saaminen, se on todellisuudessa helvettiä, tekis mieli vaan oksettaa kaikki ongelmat puhumalla että myös joku muu kuuntele kun äiti tai mies tai että olisi olemassa joku laaturi että voi ladata itseä taas kuntoon ja ei muuta kun menoksi vaan. Varma tähän keskusteluun taas tulevat ne ihmiset jotka alkaa huuta minulle että taas mulla joku mania päällä, voin lohduttaa ettei ole, kun silloin 4 tai 5kk sitten lähdin lääkärille (käyn silloin tällöin myös hänen luona) kun en enää jaksanut stressiä ja etten saa nukutettua, se varoitti vaan jos jatkan samalla tavalla niin masennus on lähellä ja nyt tuntuu että olen jo varma masentunut, siksi kun en osa pysähtyä ajoissa enkä niin kuin sanoin monien synnytyksien jälkeen antanut itselle tätä kultaista aika levätä. Nyt kaikki jotka myös luule että olen vain ja ainoastaan onnellinen, niin repikää etten ole, vaan muutama kuukautta sumussa mun meno on. Mietin vaan lähdenkö ihan päivystykseen puhumaan, kun tässä kaikki ongelmat en vitsi kertoa mitä on taustalla vai huomenna ysityiselle, ettei minun tarvitse kaikki kantaa yksin ja ehkä joku ammattilainen saa mun edes työajatukset hetkeks muualle, ehkä jopa lääkitystä. Välillä vaan se olo että sekoamis pistessä olen, tulin kotiin aikaisemmin ja ajattelin menen nukkumaan, mutta haha en pysty millään, kun päässä pyörii taas montako asiaa jäi taas tekemättä. Vaikka kuinka suunnittelin etukäteen ja luulin ettei noin hulluksi voi mun työnteko mennä, mutta näköjään suunnitelmat voivat mennä päin pe:tä ja myös minä olen pepusta, siksi kun työnarkomaanina en osa levätä yhtään. Kertokaa kuinka olen itsekäs ja annan itselle edes viikon levätä mitä viikeksikin luvannut teille ja kuinka potkin itseä taas samalla myös lääkärille, kun olo että keskustelu apua tarvitsen aivan varmasti, kun ei ole kiva miettiä yksin kaikki asiat. No nyt varma jo 20min miettinyt että painanko ,,luo uusi viestiketju,, saadakseni paskan niskaan vai en, mutta painan sen napin silti, kun ihminen vaan olen joka ei jaksa enää näytä ainoastaan miten hyvin menee tai hyvin ehkä olisi mennyt jos olisin joku robotti ilman tunteita.
