Jos taustalla on liian raskaat asiat?

Viestiketju alueella 'Mitäs nyt? Aihe vapaa' , aloittaja Milanna85, 14.03.2018.

  1. Milanna85

    Milanna85 Tunnettu jäsen

    Rekisteröitynyt:
    14.02.2014
    Viestejä:
    8 250
    Saadut tykkäykset:
    164
    Niin onko terapeuti ainoa vaihtoehto?
    Olen kertonut täällä jo aikaisemmin että kärsin väsymyksestä. Nyt tajusin että taustalla on ne raskaat asiat ja pelot, mistä en kertonut ikinä kenelle ja kaikki luulevat että olen joku positiivinen pakkaus kellä mene aina hyvin ja jaksan vaikka ja mitä, vaikka taustalla aika pahaa uupumus, työstressiä sen verran paljon etten kohta itsekään tiedä onko mun kaikki pelot ja ajatukset todellisia, liian raskaat asiat taustalla mistä vain mies ja äiti tietoisia. Välillä jaksan ja välillä taas en, syy myös kun en saanut nukutettua jo kauan hyvin ja jos saan niin tuntuu ajatukset taas pelaa, mutta kun mun hartioissa liian paljon töitä, mikä on suurin syntipukki etten saa nukutettua kunnolla, sellainen olo jo jatkuu oikeastaan 4 kuukautta, mutta silti hymyilen kaikille, vaikka välillä niin synkät ajatukset (onko tässä elämässä mitään järkeä), itkettää melkein päivitäin, milloin heti aamulla, milloin päivällä, yöllä tai vaikka Abc:n vessassa jonkun rankkaan kokouksen jälkeen. En ole kertakaan antanut itselle myöskään aikaa toipua kunnolla synnytyksestä, kun aina pakko lentää paikasta toiseen, siksi kun olen myös sellainen ihminen joka kantaa vastuuta ja en voi esim. yritykset jättää muiden niskaan. Myös osallistun paljon miehen yrityksessä, siis oikeastaan mun työ on 24/7 helvettiä kun myös pääsin ulkomaaille sen tekemään ja rakentamaan......Päässä ei ole muuta kun ne matemaattiset laskelmat, verot, asiakkaat, kirjänpito, kokoukset, yhteistyökumppaanit, kalenteri joka on aina täynnä että jopa oksettaa sen avata, stressaavat asiat jotka kans kuuluu työhön, jatkuvat muutokset (kiitos päättäjät) ja niin edelleen lista sen verran pitkä etten edes vitsi. Nyt pari päivä sen verran synkkää että oksat pois, ajatukset laidasta laitaan, vaikka tiedän että ne ajatukset voin katkaista kun hoidan taas asiat, mutta mitäs jos ei jaksa 24/7 hoitaa vain nämä työasiat, mua välillä niin sututtaa kun ihmiset luulevat että yrittäminen on helppoa ja sen rahan saaminen, se on todellisuudessa helvettiä, tekis mieli vaan oksettaa kaikki ongelmat puhumalla että myös joku muu kuuntele kun äiti tai mies tai että olisi olemassa joku laaturi että voi ladata itseä taas kuntoon ja ei muuta kun menoksi vaan. Varma tähän keskusteluun taas tulevat ne ihmiset jotka alkaa huuta minulle että taas mulla joku mania päällä, voin lohduttaa ettei ole, kun silloin 4 tai 5kk sitten lähdin lääkärille (käyn silloin tällöin myös hänen luona) kun en enää jaksanut stressiä ja etten saa nukutettua, se varoitti vaan jos jatkan samalla tavalla niin masennus on lähellä ja nyt tuntuu että olen jo varma masentunut, siksi kun en osa pysähtyä ajoissa enkä niin kuin sanoin monien synnytyksien jälkeen antanut itselle tätä kultaista aika levätä. Nyt kaikki jotka myös luule että olen vain ja ainoastaan onnellinen, niin repikää etten ole, vaan muutama kuukautta sumussa mun meno on. Mietin vaan lähdenkö ihan päivystykseen puhumaan, kun tässä kaikki ongelmat en vitsi kertoa mitä on taustalla vai huomenna ysityiselle, ettei minun tarvitse kaikki kantaa yksin ja ehkä joku ammattilainen saa mun edes työajatukset hetkeks muualle, ehkä jopa lääkitystä. Välillä vaan se olo että sekoamis pistessä olen, tulin kotiin aikaisemmin ja ajattelin menen nukkumaan, mutta haha en pysty millään, kun päässä pyörii taas montako asiaa jäi taas tekemättä. Vaikka kuinka suunnittelin etukäteen ja luulin ettei noin hulluksi voi mun työnteko mennä, mutta näköjään suunnitelmat voivat mennä päin pe:tä ja myös minä olen pepusta, siksi kun työnarkomaanina en osa levätä yhtään. Kertokaa kuinka olen itsekäs ja annan itselle edes viikon levätä mitä viikeksikin luvannut teille ja kuinka potkin itseä taas samalla myös lääkärille, kun olo että keskustelu apua tarvitsen aivan varmasti, kun ei ole kiva miettiä yksin kaikki asiat. No nyt varma jo 20min miettinyt että painanko ,,luo uusi viestiketju,, saadakseni paskan niskaan vai en, mutta painan sen napin silti, kun ihminen vaan olen joka ei jaksa enää näytä ainoastaan miten hyvin menee tai hyvin ehkä olisi mennyt jos olisin joku robotti ilman tunteita.
     
    #1
  2. vierailija

    vierailija Vieras

    Burnout tai raskauden jälkeinen masennus, lääkäriin.
     
    #2
  3. vierailija

    vierailija Vieras

    Nyt jos koskaan on sun otettava aikalisä kaikista työhommistasi - halusitpa tai et - ja keskityttävä vain olemaan ja hengittämään. Sillä sä olet vain ihminen, et mikään kone, ja sun kroppas ja mieles sanoutuu kohta irti tuossa huutavassa väsymyksessäsi jos et nyt ymmärrä rakastaa itseäsi.

    Se, että oot nyt sanonut ääneen avun tarpeesi ja tiedostat että olet uuvuksissa on jo todella hyvä startti! Mutta yksin tai miehesi ja äitisi avulla et selviä. Kuten sanoit itsekin - nyt on ulkopuolisen avun aika. Sä tarviit jos nyt et työnohjausta niin terapeuttia kyllä jolle voit luottamuksellisesti puhua kaikki mieltäsi nyt kuormittavat asiat.

    Ja kyllä - tavalla tai toisella sun on otettava etäisyyttä ja taukoa työkuvioistasi. Totaali breikki ja hiljaisuus. Ainakin viikoksi ellei jopa kahdeksi. Ainakin ens alkuun, mieluusti kuukaudeksikin, koska pari viikkoa on jo liian vähän ihan jo laadukkaan unirytmin ja nukkumisen saavuttamiseksi. Tiedän että jo tuon ajatteleminen tuntuu sinusta mahdottomalta, yksityisyrittäjähän olet ollut 24/7 monen vuoden ajan, mutta nyt tuo työn tekeminen on kasvanut liian isoksi taakaksi kaikkien muiden asioiden lisäksi. Nyt on saatava koko kropan rauhoittumista, mielentyyneyttä ja oivallusta siihen että - sulla menee kohta koko elämäsi ohi jos et hiljennä ja keskity huomaamaan että less is more.

    Eli lääkäriin mars! Hän hoitaa jatkot terapeutille, saatat päästä jo heti saman päivän aikana. Miten - oletko muistanut syödä hyvin ja säännöllisesti? Jos et niin kiinnitä siihenkin nyt huomiota, jos jaksat. Ja - ihan vain olet. Syöt ja juot, nukut, hengität. Olet.

    Se riittää nyt.
     
    • Tykkään Tykkään x 1
    • List
    #3
  4. vierailija

    vierailija Vieras

    Tie paranemiseen lähtee siitä että tunnistaa oman tilansa ja lähtee hakemaan apua. Olet oikealla tiellä. Elämä on valintoja ja elämässä pärjää vähän vähemmälläkin työllä ja rahalla. Ei terveyttään kannata menettää työn ja rahan takia. Et pysty olemaan hyvä äiti lapsillesi jos et pysy terveenä.

    On totta että olet saanut usein kuraa niskaan aiheettakin tällä palstalla. Mutta sinulle on myös ihan asiallisestikin yritetty kertoa että kannattaisiko rauhoittua ja keskittyä perheeseen välillä ja jättää sauhuminen kaikkialla vähemmälle. Olet von ain vastannut että olet onnellinen kun toimit niin kuin toimit...
     
    • Tykkään Tykkään x 1
    • List
    #4
  5. Echo

    Echo Tunnettu jäsen

    Rekisteröitynyt:
    01.09.2008
    Viestejä:
    22 617
    Saadut tykkäykset:
    1 692
    Ihan ensin: tää oli koko palstahistoriasi fiksuin, tärkein, paras, huipuin jne. kirjoitus sinulta.
    Aitoja, oikeita asioita.

    En osaa neuvoa, mutta sanon että nukkuminen ensin kuntoon eli hommaa hyvä unilääkitys. Esim.Tenox, vaikka se on vain lyhytaikaiseen käyttöön.

    Sit pari viikkoa sairaslomaa ainakin. Teet vaan hiljaa asioita lastesi kanssa. Käytte kävelyllä jne, katsotte yhdessä leffaa.

    Sit psykologille, että saat vanhat asiat purettua.
    Voimia! (y)
     
    #5
  6. vierailija

    vierailija Vieras

    Ehkä et pidä siitä että täällä heitellään diagnooseja mutta näin ulkopuoliselle tuo sauhuamisesi ostovimmoineen, unettomuuksineen - ja nyt masennus -näyttäytyy kyllä vahvasti kaksisuuntaisen mielialahäiriön oireina.... Toivon että saat apua olipa vaivasi mikä hyvänsä.
     
    #6
  7. .....

    ..... Tunnettu jäsen

    Rekisteröitynyt:
    27.11.2015
    Viestejä:
    16 161
    Saadut tykkäykset:
    3 401
    No voi hyvä ihme...
    Monet ihmiset ylläpitävät sijaistoimintoja, joista saa hetken välitöntä mielihyvää, kun oikeasti sisimmässään voivat pahoin tai on jotain käsittelemättömiä asioita.

    Uudet ostokset, kämpän uusiksi laitto, liiallinen työnteko ymv saavat hetkeksi mielen hyväksi ja pään kiireiseksi, ettei tarvitse ikäviä miettiä.

    Mutta jos niitä ikäviä juttuja ei käy läpi, ne vaivaavat pienesti alitajunnassa koko ajan. Pitkän päälle vie hirveästi ylimääräistä energiaa.
     
    • Tykkään Tykkään x 1
    • List
    #7
  8. .....

    ..... Tunnettu jäsen

    Rekisteröitynyt:
    27.11.2015
    Viestejä:
    16 161
    Saadut tykkäykset:
    3 401
    Tuota rauhallista lasten kanssa oloa suosittelisin minäkin. Menkää ulos, pulkkamäkeen, makkaranpaistoretkelle tai muuta.
    Lääkkeitä sen sijaan suosittele. Parempi hoitaa ne syyt, sen sijaan että opettelee vain hoitamaan seuraukset.
     
    • Tykkään Tykkään x 1
    • List
    #8
  9. Echo

    Echo Tunnettu jäsen

    Rekisteröitynyt:
    01.09.2008
    Viestejä:
    22 617
    Saadut tykkäykset:
    1 692
    Juu, nuo unilääkkeet on vähän kaksipiippuinen juttu. Milanna hyötyy varmasti siitä kun vaan laittaa kalenterista loppukuun tyhjäksi ja delegoi hommat mahd.hyvin muille, ei soita työpuheluita jne.
    Sit liikkuu ulkona, se väsyttää kivasti.

    Mut itse unettomuudesta kärsineenä tiedän että aina ei arkijutut auta unettomuuteen, vaan joskus on vaan saatava itsensä lääkkeellä uneen. Sit kun unirytmi on kunnossa, jättää lääkkeen pois.
     
    #9
  10. Milanna85

    Milanna85 Tunnettu jäsen

    Rekisteröitynyt:
    14.02.2014
    Viestejä:
    8 250
    Saadut tykkäykset:
    164
    No mulla oikeastaan aika raskaat asiat mitä juuri kerroin taustalla ja aika paljon sellaisia mitä pakko hoitaa tai iso alamäki voi tulla, en mä mitenkään kaksisuuntainen ole, en vaan pysty millään täällä kertomaan minkälaisista asioista on kysymys, mutta uskon jokainen olisi masentunut tai kaksisuuntainen jos elämässä olisi noin raskaita asioita mitä käyn läpi. Mutta joka tapauksessa soitan päivystykseen tänään, mä tarvitsen jotain että saa nukutettua, tarvitsen keskusteluakin vaikka uskokaa tai ei, se on niin pirun hankala lähteä avautumaan, tuskin edes avaudun kun siihen tarvitsen muuta eli hoitaa ne asiat, mutta en pysty elää ja olla jos ne on mun päässä 24/7 ettei edes unta saa.
    Todellisuudessa niin kuin joku puhui ostoksista tai sisustuksesta en saa paljon iloa, ehkä hetkeks vaan jotain ja ajatukset ovat muualla, sen en tee myöskään siksi että hyvä olo tulisi, olen vaan sellainen ihminen joka aina halua kaiken ja heti mulle ja tästä sitten kärsin.
     
    #10
  11. vierailija

    vierailija Vieras

    Mä en lähtisi antamaan kenellekään tuntemattomalle neuvoa MITEN levätä kun tavat kaikki ei sovi kaikille. Viiden (13 v - alle 1 v) lapsen hoito jo itsessään on täyttä työtä kokoaikaisesti, eikä ap ole ennenkään ollut mikään puistoissa viihtyvä mamma. Hän tietänee itse parhaiten mikä on hänelle lepoa ja mikä ei.
     
    #11
  12. vierailija

    vierailija Vieras

    Kunhan pääset lääkärille, niin hän kyllä kertoo onko lääkitys tarpeen nyt ja mitä sun pitää tehdä/mistä saat apua jatkoon.
    Jos sulla on jotain käsittelemättömiä asioita sisälläs, niin sun täytyy päästä käsittelemään ne, se on selvää. Samoin unettomuus, itkuherkkyys, epätoivon tunne, paha olo... Noihin sun täytyy saada apua ja ratkasuja.
    Kyllä asiat rupeaa helpottamaan kun pääset lääkärille! Tsemppiä!! :)
     
    #12
  13. .....

    ..... Tunnettu jäsen

    Rekisteröitynyt:
    27.11.2015
    Viestejä:
    16 161
    Saadut tykkäykset:
    3 401
    Jos tietäisi, niin tuskin apua kyselisi...
     
    #13
  14. .....

    ..... Tunnettu jäsen

    Rekisteröitynyt:
    27.11.2015
    Viestejä:
    16 161
    Saadut tykkäykset:
    3 401
    Itse en jaksa ihan älyttömästi lääkäreidenkään apuun luottaa tällaisissa asioissa.
    En ole sen tyyppinen ihminen, että jollekulle tuntemattomalle asioitani kelaisin, saati että siitä jotain apua olisi. Monesti/monelle paras apu on itse selvittää ne ajatukset omassa päässään. Tähän auttaa esim pitkät juoksulenkit. Tunnin verran kun hölkkää metsäpoluilla, kerkeää miettimään aika paljon asioita ja pää toimii ihan eri tavoin rytmisessä liikkeessä.
    Kuulostaa paulamaiselta, mutta oikeasti moni hyötyisi paljon enemmän juoksuharrastuksen aloittamisesta kuin terapiakäynneistä ja mielialalääkkeistä.
     
    #14
  15. vierailija

    vierailija Vieras

    Hei Milanna,

    Rauhoitu. Tilaa aika psykiatrille. Kerro elämänhistoriasi ja olosi. Sitten kuuntele ja mieti tarkasti mitä lääkäri sanoo. Voi vaatia useampia käyntejä. Sinun täytyy miettiä etsitkö ohituskaistaa nopeinta mahdollista ratkaisua esim. unettomuuteen ja stressiin vai oletko tarvittaessa valmis pitkäjänteiseen työskentelyyn.
     
    #15
  16. Milanna85

    Milanna85 Tunnettu jäsen

    Rekisteröitynyt:
    14.02.2014
    Viestejä:
    8 250
    Saadut tykkäykset:
    164
    Kiitos kaikille tuesta :)

    Kävin päivystyksessä, kysyin kaikki vaihtoehdot jopa että onko minulla joku kaksisuuntainen sitten tai masennus. Niin ei ole, mutta masennusta jonkin verran, kun avauduin kuitenkin mun koko historiasta, se ihmetteli ja jopa kehui että vahva nainen vielä olen, monet muut olisivat vielä enemmän masentuneita, koska niin kuin sanoin mun elämä ei ole pelkästään shoppailua ja kauniit asiat, mä en vaan ikinä vitsinyt puhua pahasta olosta, enkä avautua kelle, siksi minusta aivan varmasti sellainen kuva on tullut myös palstalle että olen joku super hullu joka ei tee muuta kun shoppailee, kehuskele, elää luxusta. Minulla on paljon murheita elämässä, siis toooodella paljon, pidän ne vaan aina sisällä ja ehkä se on huono, pitää ne sisällä ja itkeä melkein päivittäin sekä murehtia yksin.
    Nyt sitten jatkan syödä rauhoittavia ja huomenna soitan Mehiläiselle omalle lääkärille, se mieti jos joku muu lääkitys olisi nyt hyvä aloittaa että tasapainoisena voin hoida nämä mun stressavat asiat pois ja myös nukkua kunnolla. Sekä jossain vaiheessa mietin kuinka jatkan nämä kaikki yritykset kun en vaan voi olla 100ssa paikassa samana aikana ja kun vielä kaupan päällä niin paljon ongelmia että oksat pois. Huhhuh mietin vaan jos olisinkin kertonut tänne kaiken, miten ihmiset olisivat suhtautuneet, mä kävin niin paljon pahoja asioita läpi ja käyn edelleen, että tosissaan välillä tuntu ettei tässä elämässä mitään iloa ole loppujen lopuksi, kun mikään tavara niin kuin joku ajattelee ei tätä iloa tuo, mielenrauha on paras ilo, mitä minulla ei ole jo monta vuotta, koska läpi tuli käyttyä vaikka ja mitä.
     
    • Tykkään Tykkään x 1
    • List
    #16
  17. vierailija

    vierailija Vieras

  18. vierailija

    vierailija Vieras

    Hyvä että sait ensiavun. Varmaan noiden vaikeiden ja raskaiden asioiden läpikäyminen vie aikaa ja vaatii pitkäjänteisyyttä. Varaudu siis säännöllisiin käynteihin psykiatrilla ja terapiassa niin pääset toipumisen alkuun.

    Btw yhdellä lyhyellä käynnillä päivystyksessä ei voida määrittää sinulle mitään varsinaista psykiatrista diagnoosia (ellet ole täysin psykoottinen) eli ei voida myöskään poissulkea vaikkapa kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Diagnoosin varmentamiseen vaaditaan kyllä useampia käyntejä ja oirekuvan
    selvittämistä pidemmältä ajalta ja joskus myös lääkekokeiluja.
     
    #18
  19. Milanna85

    Milanna85 Tunnettu jäsen

    Rekisteröitynyt:
    14.02.2014
    Viestejä:
    8 250
    Saadut tykkäykset:
    164
    Mä käynyt 2x kerta kuussa noin 4-5kk aikana mun lääkärissä Mehiläisellä, ei sellaista diagnoosia ole annettu, enkä koe itsekään että sellainen olisi, se on aivan jotain muuta kun tunnen ketkä tästä kärsii. Eri asia elää jatkuvassa stressissä, jokainen vaan voi masentuakin jos paljon pahoja asioita. Enkä ole sellainen ihminen että mua hävettää olla sairas, vaikka sitsofrenia olisi diagnoosina niin kantaisin sen ja kertoisin. Liian raskaat asiat vaan ajautuvat mua tälläiseen tilaan. Mä en vaan näyttänyt tätä ennen palstalla vaan yritin pysyä perus positiivisena mitä mä muillekin näytän siksi monet luulevat että joku ihme tehopakkaus olen vaan, todellisuus on jotain muuta. Mutta nyt ei muuta kun syön rauhoittavia niin pitkään kun tarvitsen, hoidan asiat kuntoon jos saan hoidettua ja myös samalla pääkopan, keskustelu huomasin on a ja ö, purkkaa vaan pakko toiselle omat murhet.
     
    #19
  20. AivanSama

    AivanSama Tunnettu jäsen

    Rekisteröitynyt:
    06.11.2013
    Viestejä:
    14 357
    Saadut tykkäykset:
    2 265
    Haluaisin muistuttaa, että rauhoittavat toimivat varmasti ensiapuna, mutta ongelmaasi ne eivät ratkaise. Sinun on sukellettava synkimpiin hetkiin ja tehtävä rauha niiden kanssa. Annettava itsellesi ja muille anteeksi ja luovuttava "katkeruudesta", jota kannat. Rauhoittavat omalla tavallaan estävät tämän. Kun syöt niitä, et jaksa välittää. Se on koukuttavaa eritoten silloin, kun kantaa suurta painolastia.

    Monien hyvien neuvojen lisäksi suosittelisin meditointia. Alkuunsa siihen saattaa löytyä helpotusta ohjeistetuista meditaatioista tai relax- musiikista. Sinun pitää oppia pysähtymään, jottet välttelisi tunteitasi. Sinun pitää myös oppia hyväksymään se, että aina ei vaan jaksa. Se on ihan ok. Itseään ja kehoaan pitää oppia kuuntelemaan.

    Olet hyvällä tiellä. Voimia.
     
    #20
  21. vierailija

    vierailija Vieras

    Lopeta someilu. Se voisi ehkä olla yksi kevennys sinulle. Miksi ihmeessä altistat itsesi kaikelle paskalle mitä täälläkin saat?

    Tuoko uuden väskyn esitteleminen sulle onnen?
     
    #21
  22. vierailija

    vierailija Vieras

  23. vierailija

    vierailija Vieras

    No toivotaan ettei ole kaksisuuntainen mielialahäiriö, se on nimittäin inhottava sairaus. Se tuhosi lapsuudenystäväni elämän, koko nuoruus meni sen kanssa kamppailuun (ja miltei henkikin), vasta keski-ikäisenä löytyi oikea lääkitys ja on päässyt edes jonkinlaiseen tasapainoon´, että suht normaali elämä onnistuu (mutta esim. työelämään ei päässyt koskaan). Toki näitäkin on eritasoisin oirekuvin.

    Työni kautta tiedän myös monia kaksisuuntaisen mielia-alahäiriötapauksia, joissa kyllä elämänhallinnan ongelmat näyttäytyvät samanlaisina kuin sinä olet tällä palstalla vuosia elämääsi kuvannut. Usein menee lujaa, sata rautaa tulessa, ostellaan kaikkea maan ja taivaan väliltä ja väliin tulee näitä masennuskausia, joissa mennään tosi alas masennukseen ja oireina tällöin myös lähes harhaluuloisuustasoista paniikinomaista käyttäytymistä, jonkun tietyn aiheen vuoksi (vrt. esim. panikoiminen hpv:sta, normaali-ihmisert eivät nimittäin vedä noita asioita sellaisiin mittasuhteisiin kuin sinä teit). Melkein kaikilla heillä on myös taustalla vaikeita elämänkokemuksia jotka ovat jääneet käsittelemättä.
     
    • Tykkään Tykkään x 1
    • List
    #23
  24. vierailija

    vierailija Vieras

    Hyvä, että vihdoin tajusit tilanteesi. Kyllä on meitä sivusta seuraajia hirvittänyt katsoa tahtiasi. Tsemppiä, toivon parempia aikoja sinulle ja perheellesi!
     
    #24
  25. vierailija

    vierailija Vieras

    Syyt on ehdottomasti hoidettava juu, mutta varsinkaan vielä ilman diagnoosia on vähän vaarallista kehottaa potilasta olemaan syömättä lääkkeitä. Ne voivat viedä pahimman yli, korjata vinksahtanutta aivokemiaa ja joissain mielen sairauksissa ne voivat olla ehdottoman välttämättömiä - jopa loppuelämän. Olen itsekin melko kriittinen lääkkeiden suhteen, mutta tosiasia on, että joskus lääkkeiden napsiminen on todella tarpeen.
     
    #25
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti