***Joulukuiset lumihiutaleet 2010 KESÄKUUSSA***

Kuulostaapa kurjalta päänsäryltä :/ Myötätuntohali siis kaikille joilla sellainen on kiusana :hug:

Mulla ei ole muuta kuin helkkarin jumittunut niska-hartiaseutu ja sen takia niskat kuin tulessa ja kättä puuduttaa!
Kai se ton kuopuksen kanniskelusta ja auton ilmastoinnista on tullut! Saakohan tuollaisella hieromalaitteella hieroa huoletta pieniä aikoja?!

Tosta päivittäjähommasta senverran että niinhän se muuten on ettei kukaan pääse tuohon etusivuun käsiksi ellei aloita uutta pinkkaa :/ Eli tehdäänkö niin sitten parin viikon päästä että joku aloittaa uuden pinon meille vaiko niin että laitatte mulle tietoja yksärinä ja jos kestätte odotella niin päivittelen ne kun mulla linjat taas aukeaa?! =)

 

Mintz Missäpäin Vantaata asut? Me asutaan Koillis-Helsingissä, melko lähellä Vantaan rajaa.

Metsis Mä oon kertonut lähimmille työkavereille heti kun sain tietää, koska teen töitä erityislasten kanssa ja työ on aika hektistä. Ajattelin, että jos tulee rankkaa pahoinvointia yms., niin ymmärtävät, että mun täytyy poistua välillä paikalta liukkaasti. Muutenkin meidän ryhmässä on välillä kiinnipitotilanteita tai lapset saattaa esim. lyödä täysillä päänsä mahaan, joten oon joutunut vähän rajottaa joitakin työjuttuja jo nyt varmuuden vuoksi.
Muut ei oikeastaan sitten tiedäkään. Mun hyvä ystävä on tulossa sunnuntaina käymään ja sen kanssa ajattelin asian jakaa. Silläkin tosin se tilanne, että toivoisi kovasti parisuhdetta ja lapsia, muttei oo vielä osunut oikeaa kohdalle. Oon kuitenkin avoimesti jutellut sen kanssa, että me ollaan hankkimassa lapsia, niin että tuntuu luonnolliselta kertoa hyvätkin uutiset.
Meidän 5 vuotiaalle esikoiselle ajateltiin kertoa sitten ultran jälkeen, jos (ja KUN, eiks vaan? ) kaikki on hyvin. Ollaan kyllä jo vähän puhuttu ja valmisteltu, että miltä susta tuntuis, jos susta tulis isoveli. Omille vanhemmille kerrotaan sitten kun niitä nähdään kasvokkain, miehen vanhemmat nähdään varmaan juhannuksena mökillä.. Siitä ei tietoa, milloin nään omat vanhemmat, oon leikitellyt ajatuksella, että yllätän äitini joskus heinäkuussa vauvamahalla

Jennyli Luulen, että me selvitään tälläkin pinolla sun muuton ajan. Ellei joku oo erityisen innostunut päivityshommista? Itse oon ainakin vähän tumpelo näiden juttujen kanssa.

 

Kyllä me Jennyli hienosti selvitään sun muuton ajan =)

Taas vaan omaan napaan :ashamed: on niiiiin kipee olo.. Kuumetta ei oo, mutta joka ikistä lihasta ja niveltä särkee siihen malliin että ihan kun olis ainakin 40 astetta kuumetta. Harmittaa ihan vietävästi kun jää huomena tod.näk. lapsuuden ystävän polttarit väliin tämän olon takia

Mun masu on pienentynyt mä jo luulin että turvotus on hävinnyt ja vauva maha alkanut kasvaa kun aamusta asti niin pömppö ollut...mut nyt maha on selvästi kutistunut..toivottavasti sielä on kaikki hyvin.

 

Kadak, kovin tuttu paikka tuo Jumbo meillekin =D

Mamadread, Itä-Vantaalla asustellaan, ikean lähistöllä.

Päänsäryistä, mulla on aout vkosta 12 eteenpäin ollut semmosii päivän (tai yön) kestäviä päänsärkykohtauksia, ne on kyllä tosi kuluttavia kun ei nuo panadolit juurikaan auta. Päähieronta onneksi vähän lievittää kipua, meillä on semmonen ihana hipsutin-vispilä niin sillä kun mies hipsuttelee niin vähän helpottaa. Mulla myös esikoisen aikaan oli samanlaista särkyä.

Esikoinen, 8v, on aivan innoissaan vauvasta. Olisi jo ostelemassa kaikkea vauvalle, ja kun uutinen kerrottiin nin seuraavana päivänä sen tiesi puoli koulua ja sukua. Että onneksi kerrottiin vasta muutama viikko sitten =)

Mintz & pikku-urhis 14+1

 

Keffeli Mun käsityksen mukaan masun koko voi näin alkuun vaihdella just turvotusten takia aika paljonkin. Mulla ainakin selkeä ero aamu- ja iltavatsassa. Illalla se on hullu pallo, koon 42 housut pysyy hyvin päällä, vaikka oon kokoa 38 oikeesti. Päivisin koon 42 housut tarvii vielä ihan hiukkasen vyötä, että pysyy kunnolla.

Mintz Me kun retkeillään tossa yhdessä metikössä, niin kiipeillään usein kalliolle, josta näkee Ikean. B)

 

Fanttomi ja muut pääsnäsärystä kärsivät: toistan tota mitä muut ovat jo sanoneet että kyllä on olemassa lääkkeitä (muutakin kuin siis panadolia) joita saa syödä raskausaikanakin. Mulla ei ole ollut tässä raskaudessa niin paha, mutta esikoista odottaessa oli kerran viikossa tosi pahat migreenit niin että en voinut kuin maata sängyssä ja oksentaa (migreeni altistaa minut muutenkin oksentamaan, ja tietenkin pahoinvointi pahensi asiaa) sain siihen lääkityksen, ja se auttoi. En vaan muista lääkkeen nimeä enää kun siitä on jo pari vuotta... mutta ehdottomasti asia kannattaa hoitaa!

lapsen menettäneille ja sen surun kokeneille halusin vielä sanoa että olen tosi pahoillani. Koin itse kipeän keskenmenon helmikuussa ja tiedän sen tyhjyyden ja pettymyksen ja surun tunteen. Mikään ei koskaan tule korvaamaan menetettyä enkeliänne, mutta kipu vielä helpottaa kun on aikansa voinut surra menetystä. Iso :hug: kaikille teille, ja paljon voimia. Minua auttoi paljon vertaistuki keskenmeno ja keskenmenon jälkeen kuumeilevien sivuilla, koska lähipiirissä kukaan ei ymmärtänyt sitä surua...


(.) olen ollut taustalla enkä ole voinut/jaksanut kirjoittaa tänne ksoka olemme käyneet läpi tosi vaikeaa aviokriisiä. Vieläkään tilanne ei ole selvinnyt, olemme nyt 5vkoa olleet erossa, vaikka toivon kovasti että vielä palaamme yhteen, mutta miehen puolelta tuntuu vielä olevan epäilystä siitä jaksaako. On ollut siis tosi rankkaa kun yhtäkkiä olenkin ollut yksin raskauden ja lapsenhoidon kanssa eikä olekaan ollut sitä miehen tukea jota odotin, ja vielä päälle tämän eron aiheuttama suru ja kipu... jota raskaushormoonit ja tunteiden voimmakkuus ei auta...
Kuitenkin iloa siitä että sain nähdä pikkuisen ultrassa, ainakin tähän asti on pysynyt matkassa mukana. Toivon vaan että suhde paranee ja lapselle tulee vielä hyvä koti ja molemmat vanhemmat...

 

manna- :hug: ja voimia!!!Toivottavasti saatte asiat selvitettyä miehen kanssa.

Jennyli Eiköhän me joo selvitä sun muuton ajan ilman päivittäjää =)

päänsärystä vielä että mullahan on siis viimesen vuoden aikana ollu 2 migreeniä. Ensimmäinen johtui pillereitten lopettamisesta kun hormoonitasapainot heilahti ja se oli myös elämäni kauhein migreeni..Toinen oli paljon lievempi joskus 6kk sitten. Eli sen takia en oo sit enempää halunnu lääkärissä ravata tai asiasta muutenkaan mainita. Gyne on kieltänyt multa hormonaalisen ehkäisyn, kun kaikista merkeistä on tullu enemmän tai vähemmän migreenejä.

Ja toivotaan nyt et tää ei kestäis nytkään montaa viikkoa. Ajattelin kyllä maanantaina neuvolassa tästä sanoa ja jos ei sinne pääse ens viikolla ni meen työterveyteen. Työterveyslääkäri+gyne sillon ehdottomasti kielsi ton mun migreenilääkkeen raskausaikana. Kehottivat nimenomaan akuutissa tilanteessa menemään suoraan ensiapuun =)

Ja tosiaan mulle sanottiin monta vuotta että "tuu migreenikohtauksen aikana ni sit voidaan harkita lääkkeitä" Mut enhä mä mitenkään voinu lähtee esim. autolla/pyörällä lääkäriin ku en nähny eteeni yhtään..Sen kerran ku sit meen sinne ni sit sanotaan et "vika on korvien välissä". Jotenki mun kohalle osuu aina nää tälläset jutut. Apua saa mennä hakemaan vaikka pää kainalossa ja vastaus on et ota Buranaa ja Mobilatia ja lepää!! Välillä oon luullu olevani piilokamerassa

Tulipas taas kauheesti omaa napaa.

fanttomi & 11+1

 

Manna :hug: toivottavasti asiat lähtevät pian selkenemään!!

 

Mannalle iso :hug: Minäkin pidän peukkuja että asiat järjestyvät parhain päin :heart: Kovasti sinullakin sielä ahdistusta ja murhetta, onneksi kuitenkin masussa kaikki hyvin :heart: Muista että täällä saat kyllä purkaa sydäntäsi jos siltä tuntuu :hug: Hirmuisesti voimia!!

Nyt täytyy kyllä sanoo että ei oo mun aamu :ashamed: |O
Juuri pariviikko sitten oli toinen kaksosista sairaalakeikalla ja eilen illalla lähti toinen :ashamed: Ikää kohta 4v. ja astmakohtauksia ollut yli vuoteen!! Miten ne nyt taas meille rantautuivat!! :kieh:
Kova yskä molemmilla ja viimeyönä tuo kotona oleva heräsi ainakin tsiljoona kertaa eikä kyllä kovinkaan paljon paremmassa kunnossa ole kuin veljensä!
Piippua kuluu ja pelkään vieläkö tuo toinenkin lähtee tänään perästä sairaalaan!!
Muutenkin stressaa kun muuton ja remontin suhteen sitä tekemistä olisi....2vkon päästä siis pitäs olla kimpsut ja kampsut uudessa |O
Nooh,jos jotain positiivista niin kuopus on terve *kopkop*, tosin niin tyytymättömässä ikävaiheessa että päivät on yhtä nitkutusta.
Sori tämä valitustulva!! :ashamed:

Lopuksi jos jotain mukavaa eli poksutaampa rv 11 kunniaksi!! :heart:

 

Manna, toivottavasti asiat selkiää. Voihan se olla, että pieni välimatka tekee hyvää. Toisaalta joillekin se voi olla sitten, että yhteen ei enää palata, mutta jospa te saisitte hyvin rakennettua puhevälit. Luulisin, että toisen kunnioittamisella ja keskustelulla ja välittämisellä pääsee pitkälle. Ainahan se ei kuitenkaan riitä. Joka tapauksessa pärjäät varmasti lasten kanssa yksinkin, vaikka se ei välttämättä kovin toivottava tilanne ole. Jospa vaikka saisit lasta välillä hoitoon ja mies hoitaisi myös häntä, niin sullakin voisi olla hetki omaa aikaa miettiä ja järjestellä asioita. Toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin :hug:

Päänsäryistä vielä, että oon saanut tosi hyvää hoitoa migreeniin nimenomaan julkisella sektorilla. Työterveyslääkäri taas oli vähän huonompi siinä, mutta ihan ok kuitenkin. Joka tapauksessa on aina otettu vakavasti ja aina oon saanut heti hyvää hoitoa. Jos se omalääkäri on huono, niin käsittääkseni sen voi vaihtaa. Ei kannata käydä sellaisella, johon ei voi luottaa. Tietysti nämä on monesti päivystystilanteita ja lääkäri vaihtelee, joten sen tähen kannattaa käydä sitten jonkun toisen kanssa juttelemassa jo valmiiksi kuntoon asiat. Migreenihän tosiaan voi kestää vaikka kuinka pitkään, jos sitä ei millään saa "sammutettua". Kaikista ärsyttävintä siinä on se, ettei oikeen voi mitään liikuntaakaan harrastaa tai työskennellä tai mitään muutakan järkevää tehdä.

Keffeli, eiköhän tuo masunkoon vaihtelu ole tässä vaiheessa ihan normaalia. Suurin osa siitä kuitenkin taitaa olla sitä turvostusta, niin tietysti se kokokin vaihtelee turvotuksen mukaan =) Ihan jo näin pienemmälläkin massulla on eroa päivillä ja vuorokauden ajoilla, sun massussa se varmaan vaan näkyy ehkä radikaalimmin kun on sen verran isompi pallo =)

Täällä ei oikeen erikoista..paitsi siis epäuskovaisuutta tullut tähän raskauteen ja muuhun. Vaikka onhan mulla aivastellessa tänäänkin ollut niitä repäisykipuja ja muita tuntemuksia vatsassa. Mutta silti..kymmenisen päivää ois nt-ultraan, pikkasen jännittää jo etukäteen. Lisäksi kun tuossa järjestelin pahvikoteloon noita raskauspapereita jne pois pöydiltä lojumasta, niin niitä lukiessa alkoi jo jännittää synnytys

-metsis 10+6

 

Mannalle hirmusen iso :hug: ja voimia!!

Mä täälä itse painin vähän samanmoisten asioiden kanssa... meillä siis uusperhe ja itseäni alkanut tilanne hirveesti ahdistamaan. Toki tähän vaikuttaa raskaus ja moni muukin asia, mutta mietin jatkuvasti että miten olis kaikista paras...mä vielä olen muuttanut pienelle paikkakunnalle miehen perässä lasten kanssa ja sieltä en tunne ketään. Se on tällaiselle muuten sosiaaliselle ihmiselle toooosi kova ja ahdistava paikka. Miettii ja pähkäilee... Tiesin että tämä tilanne tulee jossain vaiheessa vastaan, niin kauan olin ja elin ilman toista aikuista mutta että kyllä voi olla hankalaa...

 

Tää on jotenkin outo vaihe...siis kun raskausoireet jo pääosin taaksejäänytttä elämää, vielä ei tunnu potkuja eikä ainakaan aamuisin juurikaan päällepäin edes näy ja...ja...että onko tässä ollenkaan raskaana . mulla ei siis sitä dopleriakaan. Meinasin ensin ostaa mutten nyt sitten taidakaan ostaa. Ultraan (rakenneultra) aikaa puolitoista kuukautta ja neuvolaan monta viikkoa (juhannuksen jälkeen). On vaan niin epäuskoinen olo! Nyt siis rv 14+1.

 

jääräpää Just ton takia aion ostaa sen dopplerin kunhan on ensin käyty siellä np-ultrassa katsomassa, että kaikki on kunnossa. Aion nauttia kesälomasta ilman turhia huolenaiheita. B)

mamadread & 10+4

 

Keffeli, toisaalta tuo tilannehan on ollut tiedossa jo etukäteen, niin nyt on sitten vaan edessä sitä arjen testailua. Ei minusta pidä huolestua, vaikka välillä on mälsää ja ikävä kotiseudulle tai vastaavaan ja ikävä ystäviä. Ne ois ihan muutenkin, jos asuisi vaikkapa yksinänsä töiden/opiskeluiden perässä jossakin. Sitten vaan ahkerammin facebookkailee ystävien kanssa, soittelee vaikka skypellä ja tämmöstä. Ja käy vierailulla, kun pystyy. Kyllähän ne auttaa pahimpaan. Sitten yrittää keksiä, että miten sais sitä seuraa uudelta paikkakunnalta. Se on vähän vaikeeta, itekin tiedän kun kärsin välilä yksinäisyydestä täällä nykyisellä asuinpaikkakunnalla, vaikka muuten viihdynkin täällä. Toisaalta kun on se oma kultainen mies, niin kyllä sitä sitten viihtyy =)

-metsis 10+6 (ja tänään ajattelin ostaa suklaata B) )

 

Tsemppiä Mannalle ja Keffelille! Elämä välillä heittää.. Toivottavasti asiat kääntyvät parhain päin. Itsekin olen mieheni kanssa kokeilllut erillään asumista pari-kolme vuotta sitten. Ja yhteenhän sitä piti palata.

Mä en oon hirmusti ehtinyt ajatella koko raskautta. Toki joka päivä luen teidän jutut ja välillä itekin kirjoittelen. Pari kertaa oon löytänyt dopplerilla pikkuisen sykkeenkin. Ehkä ehdin viikon päästä paneutua tähän asiaan enemmän. Nimittäin me vietetään omia häitämme ens lauantaina. Nyt alan askartelemaan, kun tuo poikakin on päiväunilla.

Mä ostin mansikoita!

Jaksamista kaikille! :heart:

Mandy ja pallero 10+2

 

Kaikki hyvin Todella ihana ultaaja, tosi tarkasti selitti mitä tekee ja mitä näkee (ku vertaa edellisten lasten ultriin). Vauva vastas viikkoja 10+4 ja nyt on menkkojen mukaan 11+3, mut utraaja pääty siihen ettei muuta la:ta ku on kuitenki alle viikon heitto. Eli la:ksi saa laittaa 22.12.10.

Keffeli: mä oon kans ite muuttanu pikkupaikkakunnalle miehen perässä. Tääl on vielä se "ongelma" et meil on mm. lähimpään kauppaan 30km matkaa ja Ouluun reilu 90km. Tosin tääl asuu muutama tuttu (mm. mun sisko ja pari tätiä ), mut tosiaan on ollu melkoista sopeutumista aina ajottain. Se varsinki et muutin miehen kotitaloon (sen vanhemmat on muuttanu tästä pois muutama vuos sitte), mut se et toiselle on täälä kaikki tuttua: tuntee jokaisen talon, tien mutkan ja ihmisen.. mut ite ei juuri ketään/mitään. Jos haluat ni laittele yv:tä :hug: Oon nyt asunu täällä reilu 3v ja nyt alaka pikkuhiljaa paikka tuntumaan kodilta :heart: mut se on vaatinu sen, et me on tehty täällä aikapaljon remonttia ja muutettu taloa enempi meidän näköiseksi.

 

Mandy: voi ihanuus...

 

Meillä täälä on vielä semmonen ongelma, että me nähdäänkin nykyään paljon harvemmin kun asutaan saman katon alla. Mies tekee edelleen kahta työtä ja nytkin tuli kotiin ja meni tonne ulos touhuaan omiaan... vaikka mä oon täälä yksin ja lapset mummolassa. Eikä hän millään pysty ymmärtämään että MÄ EN HALUA AINA OLLA YKSIN!!! Hitto kun olin alottamassa äskenkin keskustelua aiheesta niin "joo, voihan se niinkin olla" ja paineli ulos... Että tällästä täälä meillä... nyt taas kiukuttaa niiiiiiiin lujaa!!!!!!

 

Keffeli: :hug: meil taas on välistä se ongelma, et me ollaan liikaa yhdessä kotona. Ku tietää jokaisen toisen paskalla käynniniki, ni välistä tulee mieleen et voishan tuota vähän olla erossaki.. et puolensa ja pulensa. Tietty nyt keväällä/kesällä/syksyjä on jaksoja ettei toista nää kuin syömässä ja nukkumassa, mut sit taas on nuo talven pimeä aika, ku täs pyöritään samaa rinkiä.

 

Me mentiin naimisiin tuossa juuri samoihin aikoihin kun vauva hedelmöittyi, joten aikamoinen häälahja muuten meillä. B) Oltiin kuitenkin pitkään yhdessä ja saman katon alla ennen kun naimisiin mentiin ja ennen häitä iski kyllä kauhea paniikki, että tonko kanssa mä oikeasti meinaan jakaa loppuelämäni. Ei se parisuhde aina niin hehkeetä ole, mutta onneksi molemmilla on vakaa halu yrittää ja ymmärtää loppuun asti.
Mun mies on innokas urheilija ja harrastaa intohimoisesti ties mitä, joten sitä näkyy kotona mun mielestä liian vähän ja usein vedänkin herneitä nenään kun kotityöt kaatuu mun niskoille, vaikka samalla tavalla töissä käyn jne. Toisaalta kun se on kotona, niin se osallistuu (vaatii tosin pyytämisen ) kotitöihin ja touhuaa ihanasti esikoisen kanssa myös. Itse mies sanoo aina, että mun pitää olla onnellinen, että se vaan urheilee, eikä esim. juopottele.
Oon yrittänyt asennoitua tähän juttuun niin, että itsepähän olen tuon valinnut ja sitä rakastan, pitää vaan hyväksyä toinen sellaisena kuin se on, kun ei sitä voi muuttaakaan. Oon kuitenkin nähnyt mieheni, silloin kun se ei pääse urheilemaan ja silloin se on todella kiukkuinen, kun virtaa kertyy, eikä sitä pääse vaikkapa salille purkamaan.
Ja onhan se ton urheiluharrastuksensa sivuseurauksena aika timmissä kunnossa.. B)

 

Voi vitjat! Olin kirjottanu kunnon sepustuksen, niin kaikki katos kun näpsäsin vahingossa hiiren sivussa olevaa päivitysnappulaa |O

Keffeli, sun mies ei varmaan tajua nyt oikeen että se yhdessäolo on muutakin kuin saman tontin sisällä oloa Sehän voi ajatella ihan reippaasti, että kun tekee kahta työtä, niin tarttee rentoutuakseen sitten omaa aikaa ja tykkää just pihalla puuhastella kaikkea. Pystytkö mitenkään osallistumaan siihen, jos ei muuta niin meet jotain siihen viereen kuopsuttelemaan? Siinähän sitä työn lomassa tulee monesti juteltua niitä näitä.

Meillä mies on tosi läheisyydenkaipuinen, varsinkin suomalaiseksi mieheksi, ja ollaanki kaikki vapaa-aika melkeen yhdessä. Käydään urheilemassakin pääosin yhdessä. Joten meiläl ollaan vähän liikaakin yhdessä. Kummallakaan ei ole tällä paikkakunnalla kovin ystäviä, miehen ystävät on semmosia perheellisiä niin vielä vaikeampaa nähdä muuten kuin töissä sitten. Mutta jos on joku viikonloppu vaikka erossa, niin kyllä sitä on tosi mukava sitten nähdä toinen. Varmaan nämä hajuraot on hyviä meille liikaa yhdessäoleville.

Jos on kovin tylsää, niin varmaan kannattais jotain yhteistä harrastusta olla. Sehän nyt voi olla itä vaan, lapsiperheissä toki vähän erilaisia. Mutta meillä on ainakin katseltu paljon elokuvia, pelailtu kunnollisia lautapelejä, käydään vierailuilla kotiseutuvilla ja liikutaan yhdessä. Nettailu on meillä varmaan se yks ärsytyksen aihe oikeastaan, tai melkeen se ainoa B) KUmpikin tarttee sitä töissä/koulussa ja muutenki surffailee, niin siitä pitää sit joskus ärähtää että "toosa kii" Ja joskus on ihan kiva käydä kierteleen vaan kauppoja ja tämmöstä. Kai siinä pitää joku balanssi löytää. Meiläl mies on huonolla tuulella, jos bisnekset menee huonosti/hommia on aivan liikaa tai sitten jos hän ei ole pitkään aikaan käynyt urheilemassa. Joten tohon jälkimäiseen voin ite aika hyvin vaikuttaa, ellei sitten työt vie liikaa aikaa. Mutta ollaan kai me naisetkin joskus vähän vaikeita? :saint:

Täällä poksuu viikot! Ja eilen on pompsahtanut kunnon turvotusmaha esiin, näytän siis edelleen pelkästään lihoneelta Yhtään ei ole tullut kuitenkaan, joten se on tuota mun ihanaa turvotusta. Ja äippähousut piti laittaa illasta jalkaan, kun ei enää muut mahtunut tosta vatsasta. Nytkin tuo on tossa eessä tommonen pallero. Luinkin tossa, että tässä alkaa tuo kohtu nousemaan, että on varmaan ihan semmostakin.

Ootteko nähneet jossain kivoja sisälökäreitä? Semmosia äippämahaiselle sopivia. Mulla nimettäin ihan uutukaiset hienot lökärit jäi pieneksi vatsan kohdalta, en viitti käyttää kun ihan puristaa. Ja olis kiva saada semmoset collegecaprilökärit näin kesäksi ja sit tietysti pitempilahkeiset kans.

-metsis 11+0

 

Metsätähtönen selaileppa pari sivua taaksepäin, siel on ainaki yhet me&i housut joista ite oon tykänny..

 

Heissan kaikille!

Hurjasti voimahaleja kaikille menetyksen kokeneille ja teille joilla on muuten rankkaa :hug: Toivotaan että kaikki kääntyy parhain päin.

Jennyli Jaksamista muuttoon ja elä rehki liikaa. Eiköhän me tuolla hienolla etusivulla pärjätä hetkinen vaikka tiedot ehtis himpun vanhentua

Samaa haaveilen kun metsis, kivoja sisälökäreitä, mielellään sellasia, joissa oih vähän korkeempi vyötärö. Kaikki mitä kaupoissa on (en siis vielä mamma osastoja oo katellu) on ihan jäätävän matalat vyötäröt, sellasia tekis mieli laittaa vaikkei vauvaa ois tulossakaan. takapuolikin vilkkuu jos vähän kyykkää... huoh. Eli jos juku tietää mistä saa, olisin tosi kiitollinen.

ON: täällä kovassa jännityksessä ja epävarmuudessa yhä odotetaan 11.6 (11+1) np-ultraa, voih kun siellä olis kaikki kunnossa. Oireina mulle on tullu takas se kaamea väsymys, taas hujahti yöllä 12h unta, no enää tämä päivä töitä ja sit kesälomalle, ihanaa, tulee kyllä tarpeeseen. Olot on muuten ollu tosi hyvät. Turvotusta löytyy sit huonojen olojenkin puolesta, koko turvotus tulee vielä ihan vauva mahan näköön ja muotoon, niin on kiva ollu piilotella sitä töissä, kun en todellakaan halua siellä vielä kenenkään tietävän raskaudesta... Toivottavasti vielä aattelevat mun vaan lihonneen Vaikka vaaka edelleen näyttää kiloa vähemmän kuin ennen raskautta.

Mites teillä muilla on rinnat selvinny tän alkuraskauden? Mä oon jo kertaalleen ostanu isommat liivit, mutta taas pitäs vaihtaa isompiin... huomasin jo kauhukseni että on tullu jo ensimmäinen raskausarpi tissiin, klups. Onks kellään konkareilla vinkkejä raskausarpien ehkäisy voiteista/öljyistä? tähän mennessä käytössä vaan ihan perus kosteusvoide.

Helinä ja 10+3

 

Helinä mä käytin ekassa raskaudessa luontaistuotekaupasta saatavaa raskausöljyä mutta se on tietystikin kallista! Viimeraskaudessa käytin ihan kaupasta saatavaa vauvaöljyä ja koin sen aivan yhtä hyväksi! =)
Raskausarvet on vaan siitä viheliäisiä että niitä joko tulee tai ei (riippuen ihotyypistä ) vaikka kuinka itseään voitelisi niin arpiin taipuvainen repeilee silti. Toki kuitenkin noilla öljyillä voi sitä ihon kimmoisuutta kuitenkin pitää yllä!
Vaikka mulla on aikoinaan repeillyt reidet ja alaselkä niin jostain syystä kummassakaan raskaudessa (edes kaksos ) ei masuun ole tullut arpia (kopkop )! Saas nähdä kuinka nyt!
Rinnat taas mulla ei oo reagoinu alkuraskaudessa mitenkään. Ainoostaan nännit on turkasen arat :kieh:
Yleensä vasta raskauden loppupuolella on saanut ostaa koon isommat liivit ja sitten maidon noustessa kaksi kuppikokoa!

 

Lissin muuten nuo anven laittamat nettikauppalinkit tuonne etusivulle :attn:
Lisääkin saa laittaa tulemaan jos on jotain hyväksi havaittuja

Onko kukaan muuten hankkimassa bolakorua?!
Mulla ei ole koskaan ollut mutta nyt tekisi mieli
http://www.bolakorut.fi/hopeoitu-bola.html