:wave:
Kiitos kaikille onnitteluista ja Hannamarille erityiskiitos viestin välityksestä!
Danjuska Kiva kuulla, että ultrassa kaikki ok!
Täällä vauva-arki alkanut kohtuu hyvin. Tiistaina klo 00.07, kun poitsu syntyi, niin keskiviikkona klo 18 jo kotiuduimme. Jotenkin en osannut kuvitella, että olemme pitkään sairaalassa, kun ei mitään kummempia tarkkailun alaisia asioita ollut ja lääkäri totesi, että poitsu ok (samoin minä itse). Kävivät synnäriltä sitten torstaina kotikäynnillä ja nyt ovat soittaneet eilen ja tänään kuulumiset. Tosi hyvää palvelua kyllä niille, jotka haluavat nopeasti kotiutua!
Niin, tähän nyt nopsaan piiiiiiitkästi synnytyskertomusta (saa nähdä herääkö tuo poitsu tähän väliin):
Maanantaina siis tuli aamusella muutama supistus, joka tuntui (ei varsinaisesti kipeä ) ja aattelin, että no niin, nyt sitten tätä viikon-pari (niinkuin Niilostakin). No, päivän mittaan tuli näitä suppareita, mutta ei kipeesti eikä säännöllisesti. Klo 15.30 kävin neuvolassa ja täti vaan totes, että pää on niin alhaalla että ei enää saa kiinni, muutoin kaikki ennallaan. Sitten hakemaan Niiloa päikystä ja miestä töistä (autolla siis). No suppareita edelleen tuli silloin tällöin, mutta vasta joskus klo 17 alkaen aloin huvikseni laskea, että ovatko jollain lailla säännöllisiä. 15-20 min oli taukoa ja vähän tuntui mahassa, mutta meni ihan menkkakipumaisen kivun malliin. Klo 19 alkaen aloin olla sitä mieltä, että suppareitten väli tihenee ja tihenihän se (n. 10 min), pikkasen myös tulivat kipeemmiksi (mutta erittäin siedettäviä ). Klo 21 totesimme miehen kanssa, että no, soitetaan nyt miehen vanhemmille varmuuden vuoksi, että supistuksia tulee, saatamme soittaa myöhemmin, jos tihenevät/kipenevät. Vähän ennen klo 23 totesin miehelle, että supparit tulevat koko ajan kipeämmiksi ja välikin on n. 5-7 min, joten soitanpa synnärille ja kysyn mitä suosittelevat tekemään. No, siellä täti sanoi, että (vaikka toista odotankin) jos kotona vielä pystyn olemaan, niin otan vaikka pari Panadolia ja sitkuttelen. Totesin, että tämä ok ja nappasin kaksi Panadolia. Olo oli ihan hyvä, supparit tuntuivat selässä ja mahassakin, mutta kipu ei todellakaan ollut hirveän kovaa. 5 min. sen jälkeen, kun olin synnärille soittanut, tunsin, että hei, nyt taitavat mennä lapsivedet! Hieno fiilis, kun olin hieman jopa toivonut, että saisin kokea miltä tuntuu, kun ne menevät, Niilosta kun ne menivät vasta laitoksella puhkaisun yhteydessä. Jee, meitsi tuuletti oikeesti kotona
No, soitettiin miehen vanhemille, että lähtekääs tulemaan, vedet meni. (Niilo nukkui koko ajan kiltist makkarissa). Ja huh, saman tien kun vedet olivat menneet, alkoi suppareiden väli tihentyä, ensin parin minuutin välein ja hetken päästä tuntui, että niitä tulee koko ajan. Pidin miehen käsivarresta kiinni ja irvistelin. Miehen vanhemmilla kesti n. 20-25 min tulla ja välissä jo soitimmekin heille, että missä ovat. Pihalla seisoimme vastassa, kun tulivat ja hyppäsimme n. klo 23.45 autoon heti, kun oli mahdollista. Matka meiltä Taysiin on sellaiset... 10 km ja koko matkan pidin toisella kädellä miehestä kiinni ja huohotin, vääntyilin ja tuskailin. Ihan hirveet kivut. Yli puolivälin matkaa oltiin tultu, kun sanoin miehelle, että ponnistuttaa, taitaa tulla "pasko" housuun.... Mies ajoi Taysin parkkipaikalle ja n. 10 metrin matka oli ovelle. Juoksin sen minkä pystiyn, soitimme synnärin ovikelloa (yöllä lukossa) ja kiljuen sisään. Kätilö oli pyöräutolilla vastassa, mutta vaihtoi sen suosiolla paareihin/sänkyyn, kun havaitsi tilani. Hissillä kerroksiin ja huusin vaan, että on pakko ponnistaa. Hyvä, että saivat multa housut revittyä jalasta ja kiljuivat, että älä vielä. Kätilö kurkkas haaroväliin ja totes, että vauva on tässä, seuraavalla supistuksella tulee. Ja niin tuli rytinällä klo 00.07. Ja siinä oli ne tuskat sitten! Ei tarvinnut liian kauaa sairaalassa kärvistellä ja heti pääsi jopa synnytyssaliin, ei sitäkään tarvinnut vuoroaan odotella
Uskomaton kokemus Niilon reilu 20 tuntia kestäneen synnytyksen jälkeen!
Kattinka Kyllä sun reilu tunti on virallisten paprujen mukaan edelleen nopeampi. Mulle merkkasivat synnytyksen kestoksi 8 tuntia (sieltä jostain klo 16 alkaen kai..., en tiedä ). Itse tosin olen sitä mieltä, että kaikki starttasi vasta tuolloin vesien mentyä
Synnytyksen jälkeen mies tosiaan lähti n. klo 3 kotiin nukkumaan ja täällä vanhempansa luulivat ensin, että mies oli passitettu kotiin odottamaan synnytyksen alkamista. No, mies tokaisi, että poika tuli
Heh
Söpöä!
Niin, tää poika vaikuttais aika lailla paremmalta nukkumaan kuin Niilo (puuhun koputus). Parin tunnin unia jopa!! Aivan luksusta, kun Niilo riekkui sen 10-20 min välein ja aina tississä kiinni. Vielähän tämäkin ehtii tästä tapansa muuttaa, mutta nyt tuntuu hyvältä. Itse olen toipunut hyvin. Vauhdikkaasta ponnistusvaiheesta huolimatta sain vain 3 tikkiä ja ensimmäisen asteen repeämät. Alapää tuntuu jo ihan entiseltään
Semmosta täällä.
Tänään kävivät minun vanhempani visiitillä ja veivät samalla Niilon Saloon lomailemaan (äidilläni alkoi kesäloma).
Niilo on ottanut muuten tulokkaan ihan hyvin vastaan, käy välillä silittelemässä, ei oikeastaa muuta. Rankka paikka on ollut se, kun pitäisi mennä yöunille ja äiti ei voikaan välttämättä tulla nukuttamaan, jos on vaavi tisulla.
Kaiza Tsemppiä matkaan, kun lähdön hetki koittaa! Kannattaa tosiaan varautua siihen, että toinen synnytys on erilainen kuin eka. Tai sitten ei ole, mutta kaikki on näköjään mahdollista!
Nyt iltapuuhiin, kun tuo pieni vielä nukkuu (kävin mä tässä välissä jo imettämässä, ei näin pitkää tarinaa voi kerralla ehtiä kirjoittaa
)
Hannele
