Heippa ystäväiset!
Pikaisesti tässä tulin kirjoittamaan, kun Gerbera jo eilen huolestuneena multa kyseli, että onhan kaikki kunnossa. On kyllä, on vaan totuttelemista uuteen arkeen, joten en ole saanut aikaiseksi kirjoitettua.
Siitä on jo yli viikko aikaa (apua!) kun kirjoitin, että supistelee... Maanantai-iltaa kohden ne vaan pahenivat ja kuuden aikaan soitin veljelle, että oo hälytysvalmiudessa, jos päätetään lähteä. No jo tunnin päästä soitin, että tuu vaan, että ei me vielä lähdetä, mutta illalla/yöllä kuitenkin. No ei se sitten meillä ehtinyt olla kuin n. 20 min kun totesin, että nyt kyllä mennään. Yhdeksän aikaan oltiin Tyksissä, käyrät näytti laimeita suppareita, mut henkilökuntakin sanoi, että koneessa on jotain vikaa... maha kun veti ihan kivikovaksi ja itkin joka kerta. Supistuksia tuli silloinkin vielä kuitenkin epäsäännöllisesti n. 5 min-20min välein. Sanoin kuitenkin, että kotiin en enää lähde ja saatiin synnytyssali ja oma opiskelijakätilö (joka oli taivaanlahja, kun osastolla oli kamala kiire ja oma kätilö paikalla vaan varsinaisen synnytyshetken!). Kun kohdunsuun tilanne katsottiin 10:ltä, olin auki 4cm. Yhdeltätoista sain ilokaasua, joka helpotti hiukan olotilaa ja jo puol kahdeltatoista vaadin epiduraalia. Siinä vaiheessa sanottiin, että laitetaan jos on alle 8cm auki... no onneksi just ehdittiin, mitta oli meinaan 7,5cm ja sekin hyvin summittainen mitta. Epiduraali auttoi onneksi kipuihin, mutta siinä vaiheessa huomasin, että ne kivut ei itseasiassa olleet se pahin puoli vaan se pelko. Kun ponnistusvaihe tuli eteen, oli vauvalla jo kova kiire ulos ja kätilöt saivat tehdä töitä, etten pidätellyt. En vaan uskaltanut ponnistaa ja panin vastaan kaikella voimalla (aika hölmöä sinänsä), mut onneksi sitten vauva tuli kuitenkin suht helposti ulos ja istukka vieläkin helpommin. Pari tikkiä jouduttiin laittamaan, mutta nekin ihan yksittäiskappaleina, että hyvin vähillä vammoilla selvittiin, ihme kyllä. Olin ihan äimänä, kun sain melkein heti istua ja mut passitettiin suihkuun ja muutenkin kun saatiin ihan rauhassa makoilla siellä tutustumassa toisiimme ennen kuin mitään tapahtui. Viimeksi olin niin huumeissa ja kaikki oli niin sekavaa, että tämä kerta tuntui todella "helpolta" ja rauhalliselta.
Vauva oli tosiaan aika iso, 54cm ja 4140g (kiitokset Gerberalle viestin laittamisesta!), mutta meistä se tuntui kauhean pieneltä, kun vertaa Matiakseen. Aika rauhallinen tapaus on ollut tähän mennessä, imi heti ekalta imaisulta oikein ja itkeskelee suht vähän, jos vaan saa ruokaa ajoissa.
Päästiin jo torstaina kotiin, kun vauvalla oli lääkärintarkastuksessa kaikki kunnossa ja samoin mulla hyvä olo. Kävin tosin lauantaina sen kanssa tyksissä näyttäytymässä, kun oli aika keltaisen näköinen, mutta arvot oli onneksi kaikki kunnossa. Lauantaina mulle iski kuitenkin rintatulehdus, jota oon nyt hoitanut kotona ilman antibiootteja, eli lääkärissä en ole vielä käynyt. Huomasin selkeät tulehdusoireet lauantai-illalla ja lämmön, runsaan juomisen ja buranan avulla sain sen heti kuriin. Nyt on kyllä vielä rinnat arat ja pumpata täytyy aika usein (joka on ärsyttävää, kun sit tietää, että se vaan lisää sitä maidon määrää), mut eiköhän tämä tästä.
Ihmeen vähän meillä on mitään vierailijoita käynyt, oikeastaan vaan perheenjäsenet sairaalassa ja sit tuleva kummipariskunta sunnuntaina meillä kotona.
Matias on ottanut vauvan ihan hyvin vastaan, selittää HÄNEN pikkuveljestään ja kaveristaan ja odottaa, että vauva kasvaa, että saa leikkikaverin. Vauvaa kohtaa on ollut ihan kiltti, halailee ja pusuttelee, mutta muuten osoittaa usein ja kovaäänisesti mieltään meitä vanhempia vastaan. Oma pinna on aika kireällä. Nyt laitettiin ilman ruokaa nukkumaan päikkäreitä, kun reilu puolituntia ensin yritettiin kaikin mahdollisin keinoin. Ei sitä voi kuitenkaan pakottaakaan. Hiukan pelottaa, että miten mä pärjään näiden kahden kanssa ensi viikolla yksin!
No juu, Matias on päikkäreillä, mieskin meni ja mä tässä olen odottanut, että tuo natiainen vääntäisi kakan (kun sitä "tehnyt" jo tunnin), mutta mitään ei kuulu ja jätkä vaan nukkuu sitterissä, joten ehkä nostan sen sänkyyn ja meen itsekin lepäämään, ennen kuin täällä on taas kaikki hereillä.
Anteeksi vähän omanapainen teksti ja hiukan ehkä sekavakin, yritän jossain vaiheessa paremmin kommentoida ja vastailla kysymyksiin.
Kiitos kuitenkin kaikille onnittelijoille ja Hannamarille jaksamisia hautajaisjärjestelyjen kanssa. :hug:
:wave:
