**JOULUVAUVAT** helmikuussa

Joulukuun vauvat


23.11
MM- ja tyttö (38+6, 3340g, 49 cm)


30.11
polka ja poika (3830 g, 52 cm, rv 39+5 )


1.12
Suzyco ja Alisa (rv37+6, 3220g, 49cm)
Mötkylä ja poika (rv 39+3, 3350g, 49,5 cm)


3.12
Porsche & Nanna (3310g 49cm)

5.12
hippula ja poika (4200g ja 51cm)

6.12
Joulumami ja Laura (klo 19.07 (3410g, 49 cm, pipo 34,5cm)


7.12.
Asrai ja poitsu (rv42, 4335 g ja 53 cm, klo 12:16)
menninkäinen & "ti-ti-uu", (rv 40+1,3880g ja 50cm)

8.12
vanessa ja ella-adele (klo 05.19. 3026g 47,5cm)


10.12.
Landir + tyttö (41+1, 2780 g, 49 cm)
peppi+poju (rv 41+0, 4040g, 53 cm, klo 23.52.)


11.12
apa ja poika (rv 37 3090g 49,5cm)
Shamandalie ja Noora (rv 40+1, 4735g ja 52cm, klo 20.20)


12.12.
pinkeiju+keijukaistyttö (rv 38+2, 2670g, 46.5cm, pipo 32,5cm)


14.12
Veeruska -81 ja tyttö (rv 41+4,3435 g ja 49 cm)
Saparo+Niko (39+0, 3740g, 52cm, klo 5.27)


15.12
mirsu ja eemil rv 40+6 3830g 57cm.


17.12
rillukka ja poika (rv 38+6, 3030g ja 49cm klo 7:27)
Tuitsu ja Ella (rv 41+6 3345g, 51 cm, 37 cm pipa)


18.12
Liinuli84 ja Miro (rv39+5 , 3044g, 47cm, pipo 34,5cm )
Kiekura ja poika (3814g & 52cm, klo 9.18, rv 39+6)

19.12
Riikkuli ja tyttö (rv 41+3, 4450g ja 54cm klo 16.40)


21.12
Oisku ja poika (rv 40+1, 2870 g, 50 cm)
Vetiver ja poika (rv 42, 3600g, 52cm)
Äitiliini75 ja tyttö ( rv 41+0; 4 350g, 53 cm; 34,8 cm; klo 03.05)

22.12
Myrskynmerkki ja tyttö (40+2, 3560g, 49cm)


25.12
Helkky- ja tyttö (rv 40+3 3912g 52cm )


27.12
Minky ja poitsu (rv 41+1, 3985g, 53cm, pipo 36,5cm)
Anni76 + tyttö (39+5 3490g/51cm)


28.12
Maija80 ja poika (rv 39+5 3595g ja 50cm ja pipo 36)
liplap ja poika (rv 41+6, 4240g ja 54,5cm, pipo 36cm)


31.12.
Vesseli-80 ja poika (rv 40+6 3845g 53cm)


1.1.
Kiia ja Kalle (3560cm 51cm klo 5:19)
minimi + tyttö (41+1, 3250g, 50cm, pipa 53)

10.01.
enkuli ja poika (rv 41 + 6 3350g 50cm. )


15.1
Mafiamamma ja tyttö (rv 42+4, 3610g ja 51,5 cm klo 16.08 )


Tyttöjä: 18
Poikia: 19

 
laitan tähän vähä niinku tuolla tammikuisissa:
jos haluu nii laitettaisko viel nimi perää?

vois josksu nimellä kysellä? siis vaavin nimi :LOL:

Liinuli84 + Miro rv39+5 , 3044g, 47cm, pipo 34,5cm

oisko noin hyvä?
 
Alkuperäinen kirjoittaja liinuli84:
laitan tähän vähä niinku tuolla tammikuisissa:
jos haluu nii laitettaisko viel nimi perää?

vois josksu nimellä kysellä? siis vaavin nimi :LOL:

Liinuli84 + Miro rv39+5 , 3044g, 47cm, pipo 34,5cm

oisko noin hyvä?
Sopii mulle, mä muokkailen sitä mukaa kun ehdin... :)

muoks. Mikäs Miron synt.pv olikaan? :ashamed:
 
en mä tiedä kuuluisinko mä oikeesti tammikuisiin, mutta joulukuisissa kun alunperin ollut niin laitan sit tänne.. Ja olihan mulla laskettuaika joulukuussa, vaikka pimu haluskin tammikuussa syntyä..

Mafiamamma (15.01.2008 tyttö, rv 42+4, 3610g ja 51,5 cm klo 16.08 )
 
17.12

Tuitsu ja Ella (rv 41+6 3345g, 51 cm, 37 cm pipa)


Lääkärissä käyty. Nyt tämä mamma on virallisesti mieliala ja rauhoittavalla lääkityksellä.
Sitä ei oo sitten kaikki inkkarit kanootissa, ihan virallisesti...

tapasin kanssa perhetyöntekijää ja käytiin avoimessa tutustumassa ja aattelin nyt sinne pukata itseni, jos mulle löytyisii vaikka jotain kavereita.
On niin pirun yksinäistä kaikki päivät omien synkkien ajatuksieni kanssa. Niin ja kaikki yöt kanssa, kun en mä edelleenkään nuku.
 
Meidän tiedot vois kanssa lisäillä tonne etusivulle... Eli Suzyco ja Alisa 01.12.07 rv37+6 3220g, 49cm

Me käytiin tänään 2kk neuvolassa, hyvin oli tyttö kasvanu! 5790g ja 59cm. Sai myös rotavirus-rokotteen. :)
 
Tytöllä on vaippaihottumaa :/
Kakkakin oli osin vihreää. Meillä puklaillaan rajusti välillä tuntuu tulevan ulos kaikki ja välillä vaikka kuinka pitkä aika syömisen jälkeen alkaa puklailu. Välillä on päiviä kun ei niin kovasti puklaa.

Allergia on mahdollinen, mutta toisaalta tyttö syö paljon ja on jo melkoinen pallero. Tissini suihkuavat joten vihreä voisi viitata myös ilmavaivoihin. Pukalailu voisi johtua tuosta "ylensyömisestä".
Krääh.

Tuitsu, eiköhän olosi ala helpottaa kun saat ylikierrokset ajettua alas. Kohta on taas kanootti täynnä melojia.

Porche: Kysy saatko neuvolasta pumppua lainaan. Oman kokemuksen mukaan pumpulla saa lisätuotantoa aikaan. Aamuyön pumppaus voisi olla kaikista tehokkain?
 
moikka kaikki!

15.12 mirsu ja eemil rv 40+6 3830g 57cm.

me käytiin tänään neuvolassa. poika painaa jo 5770 ja on 60cm pitkä, ikää siis 7viikkoa. maitoa tulee hyvin, eemil vetää ittensä 15min aivan täyteen ja huutaa si vähän aikaa mahaansa. cuplatonit mäkin lopetin, niistä ei hyötyä.
piti ottaa tänään rotarokotus, mutta kerroin että vaipassa ollut muutamana päivänä verisiä viiruja niin ei suostunut terkka anttan sitä. käytiin sit samantien mehiläisessä lastenlääkärillä. lääkäri sano, että limakalvot on ärtyneet. jos verta vaan sillon tällön se ei haittaa. samalla kysyttiin vihreestä kakasta ja se sano, että toiset vauvat käyttää maidon niin tehokkaasti että sit kakka vihreetä kun siinä ei oo maitoo vaan suolinukkaa yms. mutta ens viikolla voidaan sit ottaa rotarokotus. ootteko muut ottamassa sitä?
 
Mirsu: Me otettiin tänään rota rokotus. Ihan suht hyvällä tuulella ollut tyttö että ei kai sit pahempia sivuvaikutuksiakaan ole tullut. Pahaa se tytön mielestä oli,ois pitäny ikuistaa kuviks ne ilmeet kun se lääke annettiin! :LOL:

Shamandalie: Huomasitkos meidän etusivulle tulevat tiedot tosta mun aikasemmasta kirjotuksesta? Ajattelin vaan varmistaa. :)
 
28.12 Maija80 ja poika rv 39+5 3595g ja 50cm ja pipo 36.

Meilä on alkanu yhteinen taival ihan mukavasti, rytmiä haetaan mutta kiltti poika on, turhista ei paljon itkua väännä. Mulla on vähän samanlaisia fiiliksiä kun Tuitsulla mutta kevyemmällä mittapuulla. Kesto mustat silmänaluset ja silleen :LOL:
 
Huomasin, että minut ymmärrettiin väärin....
En todellakaan ole täydellinen äiti, enkä elä ruusuista elämää. Mutta jotenkin petyin, kun ensimmäisen kerran keijukaisen syntymän jälkeen ehdin koneelle ja teidän juttuja lukemaan. Toivoin (odotin) saavani lukea vauvan tuoksuisia ihania viestejä. Mutta päälimmäiseksi jäi valitus väsymyksestä, vauvan itkusta, valvomisesta, puolisoista jne...

Kyllä minunkin elämästä löytyisi valittamisen aihetta...
Olen yrittänyt pitää arjen jonkinmoisissa uomissa ja pään kasassa. Olen yksin kiinni vauvassa 24h. Pienen kokonsa vuoksi suolisto on vielä kehittymätön ja suolistovaivat ovat kuten koliikkivauvoilla ja keijukainen itkee joka päivä yhden syötön välin - koskaan ei tiedä minkä. Nyt onneksi nukkuu yöllä 5-6h pätkän, jotta saan itsekin levättyä. Isoveli vaatii tietysti oman osansa niistä hetkistä, jolloin keijukainen nukkuu. Monta päivää menee niin, että huomaan illalla etten ole ehtinyt syömään itse juuri mitään. keitän monta kertaa päivässä teetä, mutta sitten illalla huomaan että ympäri asuntoa on puoliksi juotuja jäähtyneitä kuppeja teetä. Suihkussa ehtii käymään vain kiireellä. Saunasta en uskalla haaveillakaan.
Keijukaisen isä ei halua meitä nähdäkään ja uhkailee, etten olisi yhteydessä hänen sukuunsakaan. Raivoaa ja soittelee ja lähettelee tekstareita - jotka ei todellakaan piristä päivää.
Äitini, joka auttoi 2 ekaa viikkoa vauvan kanssa ihanasti, joutui vakavaan onnettomuuteen ja pääsi vasta kaksi päivää sitten sairaalasta ja hänestä ei ole meille pitkään aikaan apua, koska toinen kätensä ja toinen jalkansa ovat kipsissä.
Isäni ei ole halunnut lapsenlastaan nähdäkään. Hänellä on uusi perhe, joka on ilmeisesti tärkeämpi.
Lisäksi minun työni on sen luontoista, että joudun nytkin hoitamaan äitiyslomalla tiettyjä hallinnollisia asioita. Jotka syövät tietysti oman osansa niistä hetkistä, jotka voisi pyhittää itselle.
On todellakin rankkaa, kun et voi sanoa toiselle, että nyt sinun vuoro hyssyttää vauvaa tai että saisi edes halauksen. Sitä vain antaa itsestään saamatta itse takaisin mitään. Vauva, kun ei osaa kiittää - ennen ensi hymyjä.Kukaan ei sano, että olet hyvä äiti tai että olen tärkeä tmv...
Nyt olen 3 päivää yrittänyt imuroida. Olen päässyt jo olohuoneeseen asti, mutta varmaan sitten kun pääsen kämpän läpi on aloitettava alusta. Jotenkin sitä ei vain ehdi ja siten kun olisi se hetki, jolloin kumpikaan lapsista ei tarvitse minua, istun mielummin ja juon kerrankin sen teen loppuun asti... kuin imuroin...
Mutta jotta jaksaisin tämän ajan, yritän löytää jokaisesta päivästä ne positiiviset asia. Sitä tarkoitin, kun kirjoitin, että missä ne onnelliset äidit on. Tarkoitukseni ei ollut vähätellä kenenkään tunteita. Toki tänne saa kirjoittaa kaikkia tunteita. Minä vaan en ole ehtinyt istumaan koneen ääreen purkamaan tunteitani. Olen ottanut tavaksi illalla ennen nukahtamista kirjoittaa muistikirjaan kuluneen päivän positiiviset asiat, sillä tavoin saan pidettyä pääni kasassa ja estän itseäni hautautumasta väsymyksen ja negatiivisten asioiden alle.
Tuohon vauvan itkun sietämiseen sain esikoisen koliikkiaikana hyvän neuvon eräältä lastenlääkäriltä. Ennen kuin menee nostamaan vauvaa sängystä itkun alettua laskee 30:een. Jos itku ei lopu siiheksi niin vauvalla on hätä ja tarvitsee jotakin syliä, kuivan vaipan tai ruokaa. Vauvat itkevät usein unissaan vatsan väänteitä ja jos vauvan nostaa ylös joka inahduksesta on kohta yliväsynyt vauva ja äiti. Uni jää silloin kesken ja vauva ei vaivu syvään uneen koskaan. Tämä ainakin meillä on auttanut siihen, että sekä esikoinenvauvana, että nyt keijukainen nukkuu yöllä sen pidemmän pätkän. Toinen neuvo häneltä oli se, että ei saa nukuttaa vauvaa rinnalle tai pullon avulla. Sillä siten, kun vauva havahtuu unesta valvetilan rajamaille niin ei osaa nukahtaa/ vaipua takaisin uneen kun rintaa tai pulloa ei olekaan. tein itse kaikki nämä virheet esikoisen kanssa ja kun yliväsyneenä vein vauvan lääkärille, että jotain vikaahan tässä lapsessa täytyy olla, kun ei nuku kuin puolen tunnin pätkiä ja puklaa kamalia määriä. Raukka oli niin täys maitoa, että puklasi ylimääräisiä, kun tottakai kun rinta oli suussa imi ja maitoa tuli...
Epäilin silloin neuvoja ja tuntui kylmältä laskea 30:een ennen kun meni vauvaa nostamaan, mutta yllättävää kyllä yli puolella itku kerroista itku loppui ennen kun pääsin 30.een ja uni oli paljon rauhallisempaa.
Olen neuvoja jakanut tutuille ja moni on ensin epäillyt, mutta ne jotka ovat kokeillut ovat kertoneet, että toimi.
Tänään kirjoitan muistikirjaan, että keijukainen kävi kylvyssä ja nautti lämpösessä vedessä köllimisestä. Kylvyn jälkeen nuuhkin ihanaa puhtaan vauvantuoksua . Ulos katsoessa oli ihanan valoisaa ja talvisen näköistä. Kiinnitin hoitopöydän yläpuolelle mobilen, jolle keijukainen hymyili ja kertoi juttuja. Pojan kuume oli jo aamulla laskenut, mutta iltaa kohti nousi taas, mutta tänään hänelle maistui jo ruoka, joten paranemaan päin jo. Keijukaisen isältä ei tullut tänään yhtään viestiä, joten kai hänkin jättää meidät jo rauhaan ja jatkaa elämäänsä.

Jaksamista kaikille!
Pinkeiju täynnä rakkautta
 
Alun töyssyjen jälkeen täytyy sanoa, että täällä on erittäin onnellinen äiti! Meillekin sattui minun mielestäni todella helppo vauva.
Harmittaa oikein, että piti odottaa näin vanhaksi ennen kuin tämä esikoinen tuli!
Ei taida fysiikka kestää tehdä kovin isoa katrasta lapsia enää.

Parisuhde on kyllä mennyt ihan kaveruudeksi, mutta eipähän jakseta enää edes tapella. (Kenenkäs kanssa sen katraan tekisin?)

Minusta on mukava lukea kaikenlaisesta vauva- arjesta hankalasta ja vähemmän hankalasta.

Valtava hatunnosto yksinhuoltajille Pinkeijulle, Menninkäiselle ja Liinulille! Minäkin olen vauvan kanssa paljon yksin, mutta saan sentään välillä antaa lapsen hetkeksi toisen hoitoon ja tehdä omia juttuja. Eikös neuvola järjestä hoitoapua jos tilanne käy ylitsepääsemättömäksi?

Se täytyy sanoa, että toivottavasti Pinkeijun mies älyää pian jättää teidät rauhaan tuskin kaipaat enää lisästressiä arkeesi.

Vähänkö olen kateellinen Shamandalien painonpudotuksesta. Lihoin entisen ylipainon päälle 12kg joista 6kg jäi laitokselle ja enempää ei sitten laihduttamatta tipu.
 
huomenia!!

Olin sitten viime yön Miron kans sairaalassa... lähdin veljeni luota, kaaduin ja Miro lensi sylistä jäätikölle... Mitään muistikuvaa mulla ei oo et lensikö korkealta, osuiko pää maahan vai mitä.. mut sen muistan et jalasta sain kiinni... kukaa aikuinen ei sitä nähnyt, esikko näki mut ei sen selostuksesta ottanu selvää.. oltii sit kuitenki yö sairaalassa tarkkailussa ja kaikki ok. ei tarvitse kontrolliakaan.. kyllä niinku tuli kaikki ajatukset mieleen et ei perkele mä en jaksa jos tässä nyt kävi jotain... et oonko mä oikeesti nin paha ihminen et mulle pitää sattua kaikkia helvetilliset asiat... mutta luojalle kiitos :saint: :saint: et säikähdyksellä selvittiin!!! ehkä meidän isukki suojeli pientä poikaansa taivaalta!! :saint: :heart: :saint:

nyt pesulle kun poitsu nukkuu, sairaalahajut pois äkkiä... :LOL:
 

Yhteistyössä