Kaksplus-keskustelu: Lähtisitkö sijaisvanhemmaksi?

En lähtisi. Liian rankkaa miulle. En jaksaisi katsoa pienen ihmisen pahaa oloa, ottaa vastaan hänen reaktioihinsa ja pysyä rinnalla vahvana aikuisena.

Sama täällä,jos ei omia lapsia niin ehkäpä jaksaisinkin mutta ei nyt.

 

Itse huostaanotettuna, sijaisperheeseen sijotettuna sanoisin että kyllä voisin hyvin ryhtyä sijaisvanhemmaksi.

Huomasin, että täällä oli useampia, joilla on lastensuojelu tausta. Teen tänä keväänä kandin selviytyjistä, siis niistä, jotka ovat olleet lastensuojelun asiakkaina, mutta kokevat itsensä selviytyjiksi. Jos haluat olla mukana tässä tutkimuksessa, niin kirjoita minulle sähköposti osoitteeseeni. pcrang@utu.fi Ei tarvitse kirjoittaa muuta, kuin että "voisin olla mukana", laitan tämän kuukauden aikana sitten kyselyn sinulle, johon voisit vastata vaikka mailina.
Olisin tosi kiitollinen kaikille vapaaehtoisille. Toivon että sinulla olisi ikää vähintään 25 vuotta. Minulla on tietenkin vaitiolovelvollisuus kaikista asioista, ja vastata voi myös anonyymina.
Kiitos jo etukäteen.

 

Itse huostaanotettuna, sijaisperheeseen sijotettuna sanoisin että kyllä voisin hyvin ryhtyä sijaisvanhemmaksi.

Huomasin, että täällä oli useampia, joilla on lastensuojelu tausta. Teen tänä keväänä kandin selviytyjistä, siis niistä, jotka ovat olleet lastensuojelun asiakkaina, mutta kokevat itsensä selviytyjiksi. Jos haluat olla mukana tässä tutkimuksessa, niin kirjoita minulle sähköposti osoitteeseeni. pcrang@utu.fi Ei tarvitse kirjoittaa muuta, kuin että "voisin olla mukana", laitan tämän kuukauden aikana sitten kyselyn sinulle, johon voisit vastata vaikka mailina.
Olisin tosi kiitollinen kaikille vapaaehtoisille. Toivon että sinulla olisi ikää vähintään 25 vuotta. Minulla on tietenkin vaitiolovelvollisuus kaikista asioista, ja vastata voi myös anonyymina.
Kiitos jo etukäteen.

Ei ole kokemusta, mutta laitatko yhteystietosi ylläpitoon, jotta ei olisi epäilystä, että olisi feikki.

 

Aika kulkee-loman sulkee-kassissain kulkee
ranta raikaa-ilo kaikaa-

loma antoisa ehkä teen sitä/tätä.

 

Eikö sijaisvanhemmmaksi voi ryhtyä jos itsellä on pieniä lapsia ja lisääkin haaveissa?

Itse koen niin, että tämä sijoitettu lapsi oppisi paremmin tavoille nähdessään "normaalien" lapsien puuhia ja normaalia arkea, olisi helpompi sopeutua kuin pelkkien aikuisten parissa vai olenko ihan hakoteillä? Jos lyhytaikaiseen sijoitukseen ottaisi pieniä lapsia tänne meille niin onko siinä joku ongelma? Tuntuu, että täällä pidetään isona ongelmana sitä jos itsellä pieniä lapsia.

Itse olin alkoholistiperheessä ja monesti mietin, että, kun pääsisin pois sieltä. Haluaisin auttaa toisia pääsemään pois parempaan kotiin, turvaan! Mieheni on myös mukana tässä hommassa täysillä. Itseasiassa hän nosti tämän asian esille tässä, kun puhuimme, että miten kotona oloni jatkuu, menenkö töihin vai mitä. Hän kysyi vieläkö olen halukas työskentelemään sijaisvanhempana, että hän olisi valmis.

Mutta. Entäs sitten jos/kun omia tulee lisää? Voiko pitää "taukoa" sijaisvanhempana olosta? Pitää hänet/heidät, ketä on niin kauan kuin saavat palata kotiin, mutta ei ota uusia niin kauan kuin uusi tulokas kasvaa vauvaiästä "ulos"...?

 

Kyllä lähtisin, vaikka uskon että rankkaakin olisi.

 

Luulisin, että voisin lähteä (varsinkin pitempiaikaiseen) sijaiskoti toimintaan, JOS sitä ei olisi sidottu niin tiiviisti yhteistyöhön biovanhempien kanssa. Luulen että en kestäisi sitä, varsinkin jos taustalla päihteitä, väkivaltaa tms, että täytyisi pelätä että joutuu lapsen päästämään takaisin sinne.

 

Lähtisitkö sijaisvanhemmaksi? Huostaanotot lisääntyvät, mutta perhehoitoa saa harva pienikään lapsi: Helsingissä 75 % sijoitetuista alle kolmevuotiaista lapsista joutuu laitokseen. Tampereella kaikki tuon ikäiset ovat perhehoidossa, eli alueelliset erot ovat isoja.

SOS-lapsikyläjärjestö ja moni muukin järjestö etsii sijaisvanhempia ja tukee heitä. Kiinnostaisiko sijaisvanhemmuus vai pelottaisiko kodin tarjoaminen "lainalapselle", jolla on kuitenkin myös biologiset vanhemmat?

Lisätietoa sijaisvanhemmuudesta: www.sijaisvanhemmaksi.fi -> tuolla voi myös testata alustavasti soveltuvuutta sijaisvanhemmaksi.

Kiitos mielipiteestäsi!

Saga Wiklund
Editoiva toimittaja

Olisin kiinnostunut toimimaan sijaisvanhempana, mielestäni se on tärkeää lapsen hyvinvoinnille antaa heille koti, jossa on perhe - aikuisia jotka kuuntelevat huolia ja auttavat.
Itse kuitenkin olisin varmaankin vielä liian nuori ottamaan sijaislapsen. Tuskimpa sellaista vastuuta minulle ja miehelleni vielä annettaisiin, mutta ehkäpä joku päivä tulevaisuudessa. Pidän lapsista, meillä on yksi lapsi tällä hetkellä ja toiveissa ainakin toinen vielä. Eniten sijaisvanhemmuudessa arveluttaisi se, miten osaisi vain "hypätä mukaan" vanhemman lapsen elämään, kun tuo oma on vielä niin pieni, taaperoikäinen. Oletettavasti suunnilleen samanikäistä lapsosta kuitenkaan saisi, käsitykseni voi olla vääräkin, mutta uskoisin että suurin osa ovat jo lähemmäs kouluikäisiä.
Itsestäni ei tunnu pahalta ajatus, että lapsi joskus pääsisi takaisin biologisten vanhempiensa luo, joka tapauksessa siinä olisi sitonut elinikäisen suhteen (vrt. vaikkapa kummiuteen) lapseen, eikä mielenkiinto tätä lasta kohtaan varmasti häviäisi - jos lapsen paras olisi päästä jälleen vanhempiensa hoteisiin, niin se on silloin lapselle tärkeintä.
Osaisin varmasti tehdä yhteistyötä myös lapsen äidin ja/tai isän kanssa sijaisvanhemmuuden aikana ja toivottavasti myös sen jälkeen.
Tämän hetkinen elämäntilanteemme ei varmaankaan sopisi sijaisvanhemmuuteen, sillä minulla on opiskelut vielä kesken (ei ammattia) ja elämme muutenkin muutoksen aikaa nyt. Mieheni on kyllä vakituisessa työpaikassa, mutta se ei välttämättä riitä takaamaan pysyvyyttä lapselle, joka on kokenut jo paljon muutoksia elämässään.

Muutamien vuosien päästä tilanteemme on jo varmasti toinen, sitten voimme ottaa asian uudelleen keskusteluun miehen kanssa. Tätä aiemmin ollaan raapaistu pintaa sijaisvanhemmuudesta niiltä osin, että jos emme olisikaan saaneet yhtään omaa lasta, mitä sitten olisimme tehneet.

 

Olen miettinyt että voisin ruvatakin. Tosin ensin nyt haluaisin saada omia lapsia ja sitten kun ne on vähän isompia ja kokemusta vanhemmuudesta on karttunut niin sitten voisi ottaa myös sijaislapsia. Siinä on vain se surku, että niistä saattaa joutua luopumaan. Sijaislapsi kun ei ole sama asia kuin adoptoitu lapsi. Jos esim. olot biologisessa perheessä paranevat niin lapsi voidaan palauttaa sinne. Tästäkin huolimatta olisi kyllä hienoa saada auttaa lasta ottamalla hänet perheeseen ja antamalla hänelle mahdollisimman hyvä ja vakaa lapsuus.