Kaksplus-keskustelu: Lähtisitkö sijaisvanhemmaksi?

tietenkin koska tykkään lapsista

 

Haluaisin ryhtyä tuohon hommaan ja meillä on puitteen kunnossa, ja mies kannattaa ajatusta. Tosin meillä on vasta 5kk ikäinen vauva, ja jos sijaislapsi on vaativa, joutuisi välttämättä laiminlöymään tuota omaa, paremmin voivaa lasta. Toisaalta juuri nyt on olen kotona olisi helppo ottaa lyhyt aikaista sijoitusta tarvitsevia lapsia vastaan ja miehen työ joustaa ( on johtavassa asemassa ilman työaikoja ). Mutta sitten taas, meillä asuu lapsen isovanhemmat ulkomailla ja siellä pitäisi käydä pari kertaa vuodessa, ja juuri sijoitettua lasta ei voi oikein heti raahata mukanakaan.
Olisi kyllä mielenkiintoista lukea enemmän perheistä jotka toimivat näiden ihan pienten/ lyhytaikaisten sijoituslasten "perheenä"

 

Ollaan tuota ihan vakavastikkin mietitty sillä halu auttaa on kova mutta empä taida kuiteskaan. Kova homma tuokin ja tuntuu välillä et omissa ihan tarpeeksi haastetta.

 

Meillä on harkinta jo niin pitkällä, että ensi viikolla alkaa selvitys, olemmeko soveltuva juuri kyseisen vauvan sijaisvanhemmiksi. Kyseessä olisi siis tuttavaperheen lapsi.

En tiedä, muodustuuko esteeksi loppuvaiheessa se, että meillä itsellä on vain 4kk vanhempi tyttö. Eli sijoitusvaiheessa meillä olisi n. 1v 2kk ikäinen tyttö, ja tämä sijoitettava 10kk ikäinen.

 

Kyllähän mä voisin Mut miten lapset ja mies pärjää?

 

Kyllä haluaisin ruveta,omat lapsukaiset jo niin isoja....otetaanko "yksinäisiä" ihmisiä sijaisvanhemmiksi,vai pitääkö olla ns.normi perhe?

 

KYLLÄ! Vaikka ihan helppoa ja ongelmatonta se ei olekkaan. Tällähetkellä olemme tukiperheenä 4 lapselle. Ovat olleet meillä enemmänkin, yksi asui puolivuotta kokonaan (sijoitettuna, sitten palasi kotiinsa, käy edelleen säännöllisesti meillä viikonloppuisin) Ja muutkin ovat olleet pitkiäkin aikoja meillä, mutta aina välillä kotona. Omiakin meillä on ja se on toisaalta haaste ja toisaalta voimavara. Omatkin haluaa auttaa muita ja saavat samalla kavereita... mutta sopeutumista ja halua jakaa tarvitaan paljon.

Hienointa on nähdä miten lapsen elämä voi muuttua. Tuo yksi "piti olla pysyvä sijoitus" mutta tilanne muuttui ja jouduimme luopumaan niin rakkaaksi tulleesta lapsesta... no jälkeenpäin sanoisin että ihan hyvin on mennyt näinkin... paremmin kuin osasin odottaa. Lapsen elämä kääntyi meillä parempaan ja vanhemmat huomasivat että lapsi ei ole toivoton tapaus. Kun molemmat puolet yrittävät, niin ovat pärjänneet. Välillemme on syntynyt toimiva yhteys.

Nyt miellänkin sijaisvanhemmuuden vanhemmuudeksi jossa lasta autetaan, tuetaan mahdollisuutta palata omaan kotiin. Joskus se voi olla lapsen koko lapsuuden / nuoruuden tai jopa koko elämän kestävää työtä, joskus se katkeaa.

Meille taitaisi tällähetkellä soveltua parhaiten sijoitus jossa heti alussa pyritään lapsen palautukseen, eli ehkä kriisi ja lyhytaikainen sijoitus. Mutta pitkässä sijoituksessa on mahdollisuus vaikuttaa lapsen elämään eniten ja siihenkin olemme valmiita sitoutumaan.

Tärkeintä on että löytyy sopiva perhe lapselle... että henkilökemiat toimii. Kaikki ei sopeudu kaikkeen ja kaikkiin ihmisiin.

On ihanan antoisaa! Mutta haastavaa ja vaativaa! Iso haaste on yhteistyö vanhempiin ja sukulaisiin. Sosiaalitoimen tuki sijoituksissa vaihtelee paljon, henkilön, ajan, tilanteen yms seikkojen mukaan. Itse voisin kertoa monta tilannetta jolloin tukea olisi tarvittu enemmän, vaikka pärjätty on.

Rohkaisen lähtemään mukaan jos perheessä niin tuumaatte! Antoisinta on nähdä muutos lapsessa ja hänen elämässään.

 

Kyllä haluaisin ruveta,omat lapsukaiset jo niin isoja....otetaanko "yksinäisiä" ihmisiä sijaisvanhemmiksi,vai pitääkö olla ns.normi perhe?

Kyllä tiedän yksinäisiäkin ihmisiä tuota tekevän. Enimmäkseen haluavat perheitä, jotta olisi roolimallit isälle ja äidille olemassa... mutta tosiaan on tiedossa yksinhuoltajia, leskiä ja sinkkuja joilla sijoitettuna yksi tai useampiakin lapsia.

 

EN EN JA EN!!!!!!!
Lasten oikeuksista vain puhutaan.... mitkä ovat sijaisvanhempien oikeudet????
Kampaat lapsen takkuista tukkaa eli tukistat ja poliisikuulustelu odottaa (jos lasta esim. "provo-äiti" kuulustelee...).

 

Itse olen lastensuojelupuolella töissä. Lisäksi kärsimme lapsettomuudesta ja rankempiin hoitoihin ollaan siirtymässä. On siis ihan realistista ajatella ettei meillä välttämättä koskaan tule omaa biologista lasta. En kuitenkaan pidä sijaisvanhemmuutta meille sopivana vaihtoehtona.

Ehkä olen nähnyt liian paljon huonoja esimerkkejä. Liian paljon perheitä ja sukuja joita en osaisi tukea oikein. Liian paljon moniongelmaisia, vakavasti traumatisoituneita ja psyykkisesti sairaita lapsia. Kyllähän heillekin parasta hoitoa olisi tavallinen, turvallinen perhe-elämä, mutta minusta ei olisi yksin eikä mieheni kanssa kantamaan sitä lastia.

 

:hug: sama juttu...
Periaatteessa voisin ja tahtoisin, mutta liikaa nähnyt minäkin.... ja ikävintä näkemissäni tapauksissa on se että useimmiten lapset ovat sijaiskärsijöitä kun aikuiset pätee.... :ashamed:

 

Me toimimme sijaisvanhempina, vaiken osaa sitä niin ajatella. Veljen poikani asuu meillä, asunut jo puolitoista vuotta. Tämä järjestely sopii meille kaikille loistavasti .

 

Ehdottomasti. Miehen kanssa ollut puhetta asiasta. Molemmat on nähneet työelämässä lastenkodin arkea ja päästy läheltä katsomaan sijoitettujen lasten elämää. Suuri haave, jota lähdetään toteuttamaan kuun siihen tulee mahdollisuus. Tällä hetkellä tulossa oma vauva niin pitää odotella hetkisen, mutta jonakin päivänä.

 

Kyllä lähtisin sijaisvanhemmaksi, heti kun omat nassikat olisivat hieman vanhempia... Nyt esikko vajaa 5kk ja LA 18.8.

Olisi ihanaa saada tarjota jollekin lapselle lämmin ja huolehtiva koti. Olen valitettavasti kuullut vain huonoja tarinoita sijaiskodeista, ja olisi hienoa jos itse pystyisi lapselle luomaan hyvät muistot noinkin rankalta elämänjaksolta.

 

Tarkoitus on lähteä sijaisvanhemmaksi, kunhan omat lapset on maailmassa ja hieman kasvaneet. Tästä ollaan puhuttu useaan kertaan ja molemmat näytämme vihreää valoa.

 

Ja olen miettinyt sijaisperheasiaa. Lapset niin pieniä ( 3v ja 1v) että emme ainakaan vielä, ehkä tulevaisuudessa. Mutta psyykkisesti oirehtivaa emme ota missään tapauksessa, töissä sitä lajia saa riittävästi.

Eiköhän ne kaikki huostaanotetut ole jossain määrin psyykkisesti oirehtivia.Toiset enemmän, toiset vähemmän.On se prosessi sen verran kova paikka.

 

Ollut mielessä jo usean vuoden. Yhden yh-äidin lapsen tukiperheenä ollan oltukin jo pian 11vuotta.
Omia on viisi ja nuorimmainen vajaa kuukauden ikäinen. Jos ei vaan meidän vanhempien ikä muodostu esteeksi, olisi tarkoitus ryhtyä haaveista toteutukseen noin kolmen vuoden päästä. Silloin tod.näk. on kaksi vanhinta jo muuttaneet omilleen ja tilaa vapautuu tuolta 'lasten kerroksesta'

 

Voisin hyvinkin kuvitella tukiperhetoimintaa myöhemmin elämässämme. Nyt, vuokralla asuessa ja taloudellisesti hyvin epävakaassa tilanteessa en voisi ottaa vastuulleni toisen ihmisen lapsia.

 

Voisin lähteäkin, mutta vasta sitten kun omat lapset ovat isompia. Tällä hetkellä poika on 2-vuotias ja toiveessa on saada useampi muksu, joten sijaisvanhemmuus ei vielä ajankohtaista omalle kohdalle.

 

Me olisimme lähteneet mutta meitä ei huolittu. Olimme liian hyvin toimeentulevia.

Vai liian kiireisiä?
ei kait voi olla liian hyvin toimeentuleva alkaakseen sijaisvanhemmaksi?

 

Meillä on huomenna haastattelu sijaishuoltoyksikössä asian tiimoilta. Vähän meinaa jännittää.

 

Me olisimme lähteneet mutta meitä ei huolittu. Olimme liian hyvin toimeentulevia.

Vai liian kiireisiä?
ei kait voi olla liian hyvin toimeentuleva alkaakseen sijaisvanhemmaksi?

ja asiasta on jo ketjussa puhuttu ja kerrottu mikä se pointti siinä on.

 

voisin, mutta vasta kun oma nuorinkin menee kouluun, eli nyt ensi syksynä.
Ainut vain että yh:n on vaikeampaa "päästä" sijaisvanhemmaksi tms.
Kuitenkin olen ollut koko ajan lasten ja nuorten parissa töissä.

 

Lähtisin. Omatkin vanhemmat on olleet.

(Siis että on ollut lainasisaruksia mulla, ei että olisin itse sijaisvanhempi)

 

En lähtisi. Liian rankkaa miulle. En jaksaisi katsoa pienen ihmisen pahaa oloa, ottaa vastaan hänen reaktioihinsa ja pysyä rinnalla vahvana aikuisena.