Kertokaa mitä mä teen tolle pojalle????

Seiso itse puoli tuntia kädet ylhäällä.
Tuo on oikeasti kuin jostain tietynlaisilta leireiltä historian saatossa.

Edelleen tuo on kaukana kohtuuttomasta ja ihan eri planeetalta kuin ne leirimeiningit.

Jos kouluikäinen lapsi on oikeasti kovapäinen ja omaa sen tyyppisen asenteen, mitä ap:n viestissä kerrotaan, niin ei se lapsen asenne millään pienellä näpäytyksen omaisella rangaistuksella karise. Sen sijaan siinä tarvitaan sitä, että lapsi kokee rangaistuksen kuta kuinkin sietämättömänä vaihtoehtona, eikä minään sellaisena, joka on mahdollista hammasta purren sietää, jotta pystyy "näyttämään" vanhemmalleen ja olemaan tekemättä sitä ärsyttävää/tuskallista asennemuutosta.

Siinä puhutaan aika väistämättä sen tyyppisistä asioista kuin yllä kuvatusta pitkästä seisonnasta tai sen vitsan reippaasta käytöstä.

 

Poika 8-vuotta, varastaa jatkuvasti rahaa ja karkkia kotona, käyttäytyy miten haluaa, tulee kylästä myöhässä.... nyt alkaa hermot mennä! Kotiarestia annettu mutta ei ole mitään vaikutusta, puhelin otettu pois mutta kaivaa sen aina jostain kätköstä,... nyt mä en enään jaksa!!!!! Miten rangaista nyt??? Kotona myös 2 nuorempaa sisarusta.

Miten se poika sen puhelimen muka kaivaa. Anna puhelin miehelle työpaikalla säilytettäväksi. Ja voi niiden karkkien ja rahankin säilytyksen miettiä uusiksi.

Luulen, että teiltä puuttuu johdonmukainen linja ja uskottavuus pojan silmissä. Jos uhkaa rangaistuksella, se pitää myös toteuttaa sanatarkasti eikä sinnepäin. Mutta parempi olisi ollut, että olisitte edenneet porkkanoilla, nyt se voi olla jo myöhäistä.

 

Ottakaa yhteyttä perheneuvolaan nyt ennen kuin ongelmat kasvavat vielä isommiksi. Sieltä saatte arvion tilanteesta ja ammattilaisilta neuvoja. Täällä näyttää tulevan jos minkälaisia häpeä ja nöyryytysrangaistusehdotuksia. En kyllä usko, että tilanne pelkillä rangaistuksia jakelemalla paranee. Saattaa nostattaa vain lisää uhmaa ja lapsi alkaa valehdella välttääkseen kovat rangaistukset.

 

Ottakaa yhteyttä perheneuvolaan nyt ennen kuin ongelmat kasvavat vielä isommiksi. Sieltä saatte arvion tilanteesta ja ammattilaisilta neuvoja. Täällä näyttää tulevan jos minkälaisia häpeä ja nöyryytysrangaistusehdotuksia. En kyllä usko, että tilanne pelkillä rangaistuksia jakelemalla paranee. Saattaa nostattaa vain lisää uhmaa ja lapsi alkaa valehdella välttääkseen kovat rangaistukset.

Ei kai tässä ketjussa kukaan ole häpeärangaistuksia ehdottanut. Eikä tilanne tosiaankaan parane pelkillä rangaistuksilla, vaan johdonmukaisuudella ja sillä että uhmahenkinen huono käytös tehdään lapselle kautta rantain kannattamattomaksi. Rangaistukset ovat vain osa sitä.

Ihan samoista kurinpidon perusteista ne ammattilaisetkin lähtevät, eivätkä suinkaan tarjoa mitään oikotienä toimivaa salatiedettä tai taikatemppuja.

 

Siinä puhutaan aika väistämättä sen tyyppisistä asioista kuin yllä kuvatusta pitkästä seisonnasta tai sen vitsan reippaasta käytöstä.

Vitsan reipas käyttö? Kuvailetko, millaista se on?
Edelleen, mä en järkyty jos joku on antanut piiskaa lapselleen jostain isosta törttöilystä (esim.jos lapsi huutelee naapurin mummolle) mutta se on lähinnä pientä ripsumista ja todella harvoin tapahtuvaa.

Koska sekin menetelmä voi kokea inflaation -eikä sitä sit vaihdeta kovempaan piiskaamiseen. Mitäs sitten, kettinkiäkö antaisit jos/kun on villi lapsi joka törttöilee vähän väliä?

Ei niin kuin eräs äiti jolla oli villi lapsi ja lapsi sai piiskaa 2-3 kertaa päivässä. Siinä on äiti ollut väsynyt ja menettänyt sen auktoriteettinsa.

Mä ymmärrän sen että lapsi pitää saada tottelemaan, lapsi ei saa virnistellä rankun jälkeen vaan sen hymyn pitää hyytyä. Jäähyssä se tarkoittaa vaikka puolen tunnin istuntoa.
Mutta on eri asia murtaa lapsi, ja sä edustat sitä.

 

"Ihan samoista kurinpidon perusteista ne ammattilaisetkin lähtevät, eivätkä suinkaan tarjoa mitään oikotienä toimivaa salatiedettä tai taikatemppuja."

Nyt puhut kyllä niiiiin puppua.
Tässä ketjussa mainitut "kasvatusmenetelmät" ovat lähinnä lapsen pahoinpitelyä.
Eikä lapsi opi niistä mitään.
Ei kasvatuksen idea ole saada lasta pelkäämään kovia rangaistuksia(rääkkäämistä), vaan kasvatuksen idea on saada lapsi tekemään mielellään hyviä asioita.

Mitä tuollainen kiduttaminen hyödyttää??
Kyllä se hetken tuottaa halutun pakotetun käytöksen. Mutta lapsi vanhempi suhde on sitten kyllä iäksi pilalla. Eikä lapsi opi muuta kuin taistelemaan vastaan.
Eikä parin vuoden päästä enää edes väkisin pystytä toteuttaa noita "kasvattavia rangaistuksia", vaan lapsi pistää vastaan, antaa samalla mitalla takaisin, varastaa edelleen ne rahat, ja tietokoneet ja autot samalla.

 

Nyt puhut kyllä niiiiin puppua.
Tässä ketjussa mainitut "kasvatusmenetelmät" ovat lähinnä lapsen pahoinpitelyä.
Eikä lapsi opi niistä mitään.
Ei kasvatuksen idea ole saada lasta pelkäämään kovia rangaistuksia(rääkkäämistä), vaan kasvatuksen idea on saada lapsi tekemään mielellään hyviä asioita.

Mitä tuollainen kiduttaminen hyödyttää??
Kyllä se hetken tuottaa halutun pakotetun käytöksen. Mutta lapsi vanhempi suhde on sitten kyllä iäksi pilalla. Eikä lapsi opi muuta kuin taistelemaan vastaan.
Eikä parin vuoden päästä enää edes väkisin pystytä toteuttaa noita "kasvattavia rangaistuksia", vaan lapsi pistää vastaan, antaa samalla mitalla takaisin, varastaa edelleen ne rahat, ja tietokoneet ja autot samalla.

Itselläsi on ideologista puppua. Lapset (niin kuin muutkaan ihmiset) eivät useinkaan halua tehdä mielellään sellaisia asioita, jotka joku toinen katsoo hyviksi. Sen sijaan heillä on oma käsityksensä siitä, mikä on hyvää tai sitten he yksinkertaisesti janoavat valtaa tai itsekästä hyötyä etiikasta välittämättä. Eikä sen kyseisen ihmisen pää useinkaan ole käännettävissä vain yrittämällä kertoa sille omaa mielipidettään siitä, miksi se asia pitäisi nähdä hyvänä.

Koska perhe-elämä tai yhteiskunta ei kuitenkaan voi perustua siihen, että jokainen saa viime kädessä itse päättää, haluaako noudattaa sääntöjä vai ei, niin siksi tarvitaan niitä rangaistuksia ja muuta pakottamista. Ja rangaistuksia on oltava monen tasoisia, koska ne lievemmät rangaistukset eivät useinkaan riitä aikaansaamaan haluttua vaikutusta. Joko johtuen siitä, että kielletystä teosta saatu hyöty saattaa olla suurempi kuin lievemmästä rangaistuksesta aiheutuva mielipaha tai sitten yksinkertaisesti johtuen kohdehenkilön luonteenpiirteestä, kuten kovapäisyydestä tai paatuneisuudesta. Tai sitten siitä, että ihmiset ylipäätään reagoivat erilaisiin rangaistuksiin eri tavalla.

Toistuva lapsen rankaiseminen ilman hyvää syytä, eli joko silloin jos lapsi ei ole oikeasti tehnyt mitään kiellettyä tai jos rangaistus on aivan ylimitoitettu tekoon verrattuna, saattaa toki ainakin osittain johtaa tuohon kuvailemaasi lopputulokseen. Mutta ei sen sijaan sellainen rankaiseminen, jolla on hyvä ja lapsellekin selväksi tehty syy. Myös lapsilla on hyvin tarkka oikeudentunto, ja he havaitsevat milloin perusteet ovat kunnossa ja milloin eivät.

 

Sovitte kaverin vanhemman kanssa monelta työntää pojan ulos ovesta. Tai sitten ens kerralla jos haluaa lähteä kaverille klo 15 ja on edellisen kerran tullut tunnin myöhässä niin saa mennä vasta 16.

Kahden viikon pelikielto on tuonikäiselle ihan mahdoton: pelaa kuitenkin kavereilla tai kaverin puhelimella koulumatkoilla. Liian pitkä rangaistus muutenkin. Tulee vaan lisää riitaa. Pitää olla sellainen rangaistus mikä tehoaa ja jota pystyt valvomaan. Esim varatettu karkki tai euro: karkkipäivänä saa sitten sen verran vähemmän (mutta saa silti jotain ettei tule katkeraksi, se lietsoo uutta varkautta). Älä aseta lapselle houkutuksia, kuten karkkikätköjä kotiin.

Onko liian pitkään yksin kotona iltapäivisin?

 

Vitsan reipas käyttö? Kuvailetko, millaista se on?
Edelleen, mä en järkyty jos joku on antanut piiskaa lapselleen jostain isosta törttöilystä (esim.jos lapsi huutelee naapurin mummolle) mutta se on lähinnä pientä ripsumista ja todella harvoin tapahtuvaa.

Koska sekin menetelmä voi kokea inflaation -eikä sitä sit vaihdeta kovempaan piiskaamiseen. Mitäs sitten, kettinkiäkö antaisit jos/kun on villi lapsi joka törttöilee vähän väliä?

Ei niin kuin eräs äiti jolla oli villi lapsi ja lapsi sai piiskaa 2-3 kertaa päivässä. Siinä on äiti ollut väsynyt ja menettänyt sen auktoriteettinsa.

Mä ymmärrän sen että lapsi pitää saada tottelemaan, lapsi ei saa virnistellä rankun jälkeen vaan sen hymyn pitää hyytyä. Jäähyssä se tarkoittaa vaikka puolen tunnin istuntoa.
Mutta on eri asia murtaa lapsi, ja sä edustat sitä.

Vitsan reippaalla käytöllä tarkoitan ehkä paria-kolmeakymmentä reipasta ripsautusta.

Tarkoituksena on siis, että lapsi saisi kuvainnollisen töytäyksen asennemuutokseen sen suhteen, kuka perheessä lopulta määrää. Se nimittäin ottaa kokemusperäisesti erittäin koville silloin, jos lapsi on jo ehtinyt tottua siihen, että hän on se pomo. Jatkuva kova rankaiseminen tai lapsen tekeminen kokonaan tahdottomaksi olennoksi ("murtaminen") ei ole tarkoituksena.

Syytä käyttää mainitsemaasi "kettinkiä" ei myöskään ole, koska nimenomaan on tarkoitus saada se tottelemattomuus asenteen tasolla korjattua. Kun lapsi oppii oikean asenteen, niin tarvetta rangaistusten edelleen koventamiseen ei ole. En ylipäätään tiedä mitä syytä olisi koventaa rangaistuksia loputtomiin, koska jos lapsessa ei ole mielenterveydellistä vikaa, niin se raja jolloin pelote on järkevässä suhteessa rikkomukseen tulee joka tapauksessa paljon ennen sitä "kettinkiä". Jos taas sitä mielenterveydellistä vikaa on, niin ratkaisuja on syytä hakea jostain ihan muualta.

Jos joku päätyy antamaan lapselleen piiskaa (tai muuten rankaisemaan kovasti) 2-3 kertaa päivässä, niin siinä on asiat pahasti pielessä. Joko se kyseinen rangaistus ei ylipäätään ole sille lapselle pelote koska tämä ajautuu jatkuvasti toistamaan ne rangaistukseen johtavat jutut (tällöin olisi syytä vaihtaa rangaistusta/menetelmää tykkänään) tai sitten rangaistus tulee tyyliin "aivastamisesta" eli kyseessä ovat täysin kohtuuttomat odotukset vanhemman puolelta.

 

Kuulostaa negatiivisuuskierteeltä eikä lapsi saa positiivista palautetta juurikaan. Antakaa spesiaaliaikaa lapselle, menette jonnekin vain kyseisen lapsen kanssa, oli se sitten vaikka toisen vanhemman kanssa tehtävä kauppareissu ja jos käyttäytyy nätisti niin saa pienen lelun/karkin/jätskin... Näin meillä tehdään vuoronperään kunkin lapsen kanssa. Paljon yhdessä tekemistä eikä niin että notkuu kavereilla illat ja viikonloput. Ja tehkää kerran viikossa perheenä jotain spesiaalia, esim. kävisitte elokuvissa, ravintolassa syömässä (pientenkin lasten kanssa voi käydä ravintolassa, muutaman harjoittelukerran jälkeen aikaa jo sujua), hoplopissa... Tai jos rahat on tiukilla niin pelatkaa lautapelejä, menkää leikkipuistoihin, kävelemään, pyöräilemään... Tsemppiä!

 

Kuten "..." sanoi niin kuri tiukemmaksi, ja toisaalta palkkiosysteemi selkeämmäksi. Ja lisäät poitsun kanssa vietettävää aikaa.

Sullot sen kännykän vaikka rintsikoihisi ettei poika löydä sitä.
Jos pöllii rahaa, parin viikon känny-ja pelikielto. Huonoon käytökseen parin päivän kännykielto.
Jos kylästä tulemisissa myöhästyy vähemmän kuin varttitunnin, en noteeraisi sitä vielä.
Lenkkeilkää, piirtäkää, leipokaa, potkikaa jalkapalloa yhdessä. Älä menetä häntä.
Viikon päätteeksi voitte ottaa vaikka Netflixistä poitsun lempileffan, jos viikko on mennyt hyvin.

Olet helisemässä sitten kun poika tulee murrosikään. Vaikka siihen nyt onneks on vielä n.5 vuotta aikaa, joten ehditte vääntää näistä.

Tämä teksti on hyvä!

Pelkkä huomiokin saattaa riittää. Voi olla, että rangaistuksia ei tarvita.

Echon tekstistä : "Älä menetä häntä" on koko jutun ydin.

Nyt yhteys kuntoon ja sitten asiat taas rullaavat ja arki on helpompaa.
Tsemppiä!

 

Perheneuvolaa suosittelen.
Jokin uhmakkuus,-tai muu häiriö taustalla?
Myöskin lapsi kasvaa koko ajan, oma ajattelu ja oma tahto alkavat hahmottua ja lapsi ns. uskaltaa yrittää tehdä omia päätöksiä.
Tuon ikäiseen ei enää toimi samat konstit, kuin viisivuotiaaseen.
Lapsi kehittyy henkisesti isommaksi, niin vanhempien pitää pystyä myös kasvamaan suhteessa lapseen ja alkaa kohdella jo kuin isoa(pientä) poikaa, niin, että lapsi kokee olevansa yksi perheenjäsenistä, joka myös omalta osaltaan voi ja saa oman äänensä kuuluviin.
Jos mikään ei muutu, lapsi todellakin "lipeää" perheestään ja alkaa viihtyä pahimmassakin tapauksessa kadulla kavereiden kanssa kuin viettää aikaansa kotona, jossa on on tyrannihallinto.
Vanhempien on vähän kerrallaan ymmärrettävä, myös itse ne tietyt asiat, joissa joustaa.
Esimerkiksi jos lapsi opettelee itsenäisesti huoneen siivousta, niin eikö lapsi voi itse päättää jo tuon ikäisenä, milloin sen huoneensa siivoa?
Perhe ei ole sitä, että yksi aikuinen määrää milloin on jokin asia tehtävä vaan todellakin myös lapsella voi olla asiaan oma sanansa ja omat toiveensa asian suhteen.
Ensisijaisesti tuonikäisen uhmakkaan lapsen kohdalla olisi nyt ensiarvoisen tärkeää luoda se kontaksi posiitiivisella tavalla lapseen, niin että lapsi ei koe vanhempiensa olevan uhkana hänelle, vaan että vanhempiin voi luottaa ja heidän kanssaan voi joskus edes neuvotella.
Kotiintuloajoista pidetään kiinni, mutta tuonikäisen rangaistukset eivät ole enää niitä samoja, jotka olivat lapsella viisivuotiaana. Ja tosiaan, jos lapsi myöhästyy niin pitää oppia ilmoittamaan, että myöhästyy.
Ja kun myöhästyy, niin esimerkiksi seuraavan viikon tulee kotiin tuntia aiemmin ja jos ei tämä toimi, niin sitten alennetaan sitä kotiintuloaika pysyvästi muutamiksi kuukausiksi ja jos ei tämäkään toimi, niin sitten pitää laittaa kotiarestiin tietyksi ajaksi jne. Ja kirjoittaa paperille näkyvään paikkaan nämä sopimukset.
Mitä rahaan tulee, niin joko säännöllinen viikkoraha, joka ei ole sidottu mihinkään on kokeilemisen arvoinen juttu ja jos muksu tarvitsee sitten enemmän, niin etukäteen sopimus, miten sen sitten voi ansaaita.
Ja ennenkaikkea samantien hyvästä myöskin palaute, kehua ja kannustaa aina samantien kun tekee jotakin oikein, hyvin tai yrittää. Lapsetkaan kun ei ole täydellisiä, vaikka me vanhemmat kuinka sitä haluttaisiin.
Kuulostaa, että olette jo ikävässä kierteessä, lapsi saa rangaistusta rangaistuksen perään ja kohta loppuvat keinot teiltä aikuisilta mutta myös lapsi alkaa kokea turvattomuutta, kun eivät edes vanhemmat "saa tilannetta hallintaan".

 

Uskomatonta, että on vanhempia, joiden mielestä 1,5h seisominen on tuon ikäiselle lapselle rankkaa. Kädet ylhäällä tuntuu jo jossain, mutta ei aiheuta minkäänlaista traumaa tuon ikäiselle. Pullamössökansaa kasvattavia ämmiä siellä taas jakaa lastenhoitovinkkejä.
Totuushan on, että kuri/määrätietoinen käytös aikuiselta on se lanka, joka kursii homman kasaan. Asian ydin, niinkuin moni fiksu jo mainitsi, on keskusteluyhteys. Rajaton rakkaus, tuki ja turva aikuisen laatimilla säännöillä.
Eläkä missää nimessä lankea sinne lapsen kiukuttelutasolle.

 

Ihan järkyttäviä nuo kovempiin rangaistuksiin kehottavat kommentit.

Meillä 4 v tyttö satutti usein isoa siskoaan eri tavoin. Annoin siitä rangaistukseksi pelikieltoa. Sitten luin jostain lasta ymmärtävästä kasvatusohjeesta, että parasta on keskustelu. Poistin rangaistuksen ja sanoin ääneen lapselle, että pelirangaistuksia ei enää tule vaan aiheesta seuraa rakentava lasta kuunteleva keskustelu. Tadadaa!! Kun olimme keskustelleet muutaman kerran ja olin kuunnellut ja välittänyt lapsesta, satuttaminen loppui.

Eli lämmintä rakastamista, yhdessä oloa ja kuuntelemista lapsesi tarvitsee!

 

Esimerkiksi jos lapsi opettelee itsenäisesti huoneen siivousta, niin eikö lapsi voi itse päättää jo tuon ikäisenä, milloin sen huoneensa siivoa?
Perhe ei ole sitä, että yksi aikuinen määrää milloin on jokin asia tehtävä vaan todellakin myös lapsella voi olla asiaan oma sanansa ja omat toiveensa asian suhteen.

Jos mä olisin itse saanut päättää, koska huoneeni siivoan, sitä ei olis siivottu koskaan. Mun mies sai itse päättää 12-v. lähtien ja sen huone siivottiin seuraavan kerran vasta kun ekan kerran menin käymään 8 vuotta myöhemmin. Mun mies ei edelleenkään osaa siivota kun ei ole koskaan joutunut opettelemaan.

Että sori, ei lapsi voi. Lapsella ei ole vielä kapasiteettia päättää tuollaisesta. Joo, saa siivota itse, mutta kyllä se on aikuisen tehtävä varmistaa että toteutus on säännöllinen ja riittävän hyvä. Ei se homma toimi niinkään ettei lapselle ole mitään vaatimuksia, ei hän sitten tule oppimaan niiden noudattamista myöhemminkään elämässä. Ei se aikuisuus ole mikään katkaisin päässä, ne taidot opitaan lapsena, nimenomaan omilta vanhemmilta.

 

Ihan järkyttäviä nuo kovempiin rangaistuksiin kehottavat kommentit.

Meillä 4 v tyttö satutti usein isoa siskoaan eri tavoin. Annoin siitä rangaistukseksi pelikieltoa. Sitten luin jostain lasta ymmärtävästä kasvatusohjeesta, että parasta on keskustelu. Poistin rangaistuksen ja sanoin ääneen lapselle, että pelirangaistuksia ei enää tule vaan aiheesta seuraa rakentava lasta kuunteleva keskustelu. Tadadaa!! Kun olimme keskustelleet muutaman kerran ja olin kuunnellut ja välittänyt lapsesta, satuttaminen loppui.

Eli lämmintä rakastamista, yhdessä oloa ja kuuntelemista lapsesi tarvitsee!

Sen kun näkisi, että kaikki lapset aina tottelevat vaan kun niiden kanssa keskustelee. Todella idealistinen näkemys.

 

Sen kun näkisi, että kaikki lapset aina tottelevat vaan kun niiden kanssa keskustelee. Todella idealistinen näkemys.

Ei tottelekkaan kerrasta eikä kahdesta eikä ehkä vielä kymmenestäkään. Pitää tehdä työtä pitkään ja rajat pitää olla selkeät kuten joku aiemmin kirjoitti ja rikkomuksiin puuttua joka kerta rauhallisesti ja jämäkästi, mutta lasta arvostavasti. Mutta työ tuottaa tulosta.

Haasteellista tässä on se et aikuinen on välillä nälkäinen, väsynyt, on kiire tms. silloin ei hermo pidä ja aikuinen saattaa vallan raivostua. Tai jos lapsi on jo vinkunut viimeiset 30 min, ni voi olla ettei oma kärsivällisyys enää riitä. Mutta aikuinenkin voi pyytää anteeksi.

 

Ei tottelekkaan kerrasta eikä kahdesta eikä ehkä vielä kymmenestäkään. Pitää tehdä työtä pitkään ja rajat pitää olla selkeät kuten joku aiemmin kirjoitti ja rikkomuksiin puuttua joka kerta rauhallisesti ja jämäkästi, mutta lasta arvostavasti. Mutta työ tuottaa tulosta.

Haasteellista tässä on se et aikuinen on välillä nälkäinen, väsynyt, on kiire tms. silloin ei hermo pidä ja aikuinen saattaa vallan raivostua. Tai jos lapsi on jo vinkunut viimeiset 30 min, ni voi olla ettei oma kärsivällisyys enää riitä. Mutta aikuinenkin voi pyytää anteeksi.

Tosi hyviä kasvatusvinkkejä löytyy täältä:
http://lupaollamina.fi/blogi/

 

Ei tottelekkaan kerrasta eikä kahdesta eikä ehkä vielä kymmenestäkään. Pitää tehdä työtä pitkään ja rajat pitää olla selkeät kuten joku aiemmin kirjoitti ja rikkomuksiin puuttua joka kerta rauhallisesti ja jämäkästi, mutta lasta arvostavasti. Mutta työ tuottaa tulosta.

Haasteellista tässä on se et aikuinen on välillä nälkäinen, väsynyt, on kiire tms. silloin ei hermo pidä ja aikuinen saattaa vallan raivostua. Tai jos lapsi on jo vinkunut viimeiset 30 min, ni voi olla ettei oma kärsivällisyys enää riitä. Mutta aikuinenkin voi pyytää anteeksi.

"Raja" jota ei voida tarvittaessa varmistaa rangaistuksin tai pakkokeinoin ei ole mikään raja. Se on aivan yhtä kädetön kuin rikoslaki, jossa jokaisesta rikoksesta on seuraamuksena vain terapiaa. Lapsella on omat mielipiteet ja oma etu, joista lapsi pitää kiinni eikä todellakaan aina suostu olemaan tekojensa paheksuttavuudesta samaa mieltä aikuisen kanssa, keskusteltiin sitten vaikka kuinka pitkään. Jossain vaiheessa keskusteleminen on pakko keskeyttää ja lisätä sen rinnalle pakotteita/voimakeinoja, jos rauhan ja järjestyksen haluaa säilyvän.

Aikuinen joka aina vaan puhuu ja puhuu, kun lapsi ns. testaa häntä menettää kunnioituksensa lapsen silmissä ja joutuu käytännössä lapsen kiusaamaksi. Se on kamala tilanne, kun hiiret huomaavat voivansa vapaasti tanssia isännän pöydällä vain sulkemalla korvansa isännän puheilta.

 

Tuohan on jo kuin armeijassa jossa alokkaat pyörtyileekin moisista seisontamaratoneista.

Tuon mukaan pahimmillaan joutuis seisomaan vaikka 1,5 h, jos kerran keskeyttää seisomisen?

No eihän? Sittenhän lapsi olisi kaksi kertaa seissyt sen 45 minuuttia. Olet kyllä harvinaisen tyhmä.

 

No eihän? Sittenhän lapsi olisi kaksi kertaa seissyt sen 45 minuuttia. Olet kyllä harvinaisen tyhmä.

???
Lainaan tuon nurkassaseisottajan tekstiä.

"Nurkkaseisontaa, naama nurkkaan päin, liikkumatta ja aivan hiljaa, esim. 15-45 minuutin ajan rikkomuksen laadusta riippuen. Jos lapsi ei ole nurkassa hiljaa ja liikkumatta, niin ajan laskeminen alkaa alusta."

Eli jos on iso rötös, ja lapsi rupeaa puhelemaan siinä 44. minuutin kohdalla niin ajan laskeminen alkaa alusta.

Paitsi että taisi jotain sanoa että se seuraava aikamäärä ois lyhempi tms.

 

???
Lainaan tuon nurkassaseisottajan tekstiä.

"Nurkkaseisontaa, naama nurkkaan päin, liikkumatta ja aivan hiljaa, esim. 15-45 minuutin ajan rikkomuksen laadusta riippuen. Jos lapsi ei ole nurkassa hiljaa ja liikkumatta, niin ajan laskeminen alkaa alusta."

Eli jos on iso rötös, ja lapsi rupeaa puhelemaan siinä 44. minuutin kohdalla niin ajan laskeminen alkaa alusta.

Paitsi että taisi jotain sanoa että se seuraava aikamäärä ois lyhempi tms.

No kumpi sinusta on parempi vaihtoehto, sekö ettei lapsi tottele vai sekö, että tämä ääritapauksessa joutuu seisomaan jopa 1,5 h nurkassa? Jälkimmäiseen ei myöskään todellakaan kuole eikä se tuota minkäänlaisia vammoja ihmiselle. Lähinnä aiheuttaa harmistusta.

 

Kysyttiin tuntuvia rangaistuksia... Sitä paitsi harkintaa voi käyttää ja vaikka pitää tarvittaessa alkuperäisen ja mahdollisen uusintaseisonnan välillä jonkun tauon, jos menee kovin pitkäksi. Tai sitten esim. pidentää seisontaa vain esim. 5-10 minuuttia per liikkuminen tai äännähtely.

Yksi vaihtoehto on myös, että seisottaa lyhyemmän ajan, mutta käskee lasta samalla pitämään käsiä suorina ylhäällä. Se on epämiellyttävämpi asento, ja siten pelotevaikutus säilyy samana lyhyemmästä ajasta huolimatta.

Ideana tässä jutussa on se, että jos lapsi ei kykene hahmottamaan pitkäkestoisia rangaistuksia kuten kotiarestia, niin sitten kokeillaan jotain lyhytkestoista mutta akuutisti epämiellyttävää rangaistusmenetelmää, joka todennäköisesti paremmin toimii pelotteena kyseiselle lapselle. Käskyn noudattamisesta (kuten siitä hiljaa olosta) taas on syytä olla tarkka siitä syystä, että se opettaa lapselle tottelemista ja sitä, että äidin tai isän käskyä ei voi sivuuttaa noin vain.

Luottamusta ei synny tuollaisella älyttömällä rangaistuksella. Lapsen ärtymys vaan kasvaa vanhempaansa kohtaan. Kaikki jäähyt yms. eivät toimi. Lapsen kanssa puuhastelu ja juttelu vie asioita parempaan suuntaan.

 

No kumpi sinusta on parempi vaihtoehto, sekö ettei lapsi tottele vai sekö, että tämä ääritapauksessa joutuu seisomaan jopa 1,5 h nurkassa? Jälkimmäiseen ei myöskään todellakaan kuole eikä se tuota minkäänlaisia vammoja ihmiselle. Lähinnä aiheuttaa harmistusta.

Ei rangaistus saa olla pitkäaikaista fyysistä rääkkiä.
Jäähyllä sentään saa istua.

 

Ei rangaistus saa olla pitkäaikaista fyysistä rääkkiä.
Jäähyllä sentään saa istua.

Entä jos lapsi ei välitä siitä, että joutuu jäähylle?