Kesäkuun keijut 2017 *lokakuu*

Ja tosta huomion jakamisesta, meillä toimii yllättävän hyvin huomion jakaminen, esikoinen saa sitä kun pienempi nukkuu päikkäreitä ja välillä meen kummankin kans erikseen ihan vaan kahvilaan jossa jutellaan ja herkutellaan (tai uimaan/puistoon ym)

 

Mua ei pelota synnytys kun nämä kaksi ovat olleet niin nopeita ja helppoja. Eihän tietysti tarkoita että tää kolmas olis samalainen mutta toivon niin. Edellisillä kerroilla en oo halunnut (tarvinnu) puudutteita enkä ilokaasua tmv ja ilman niitä toivon pärjäävän nytkin. Vähän jännittää kyllä jo nyt et ehditään sairaalaan kun on yli tunti ajomatkaa. Mutta turha sitä vielä on miettiä.
Mä soittelin neuvolaan heti plussattuani kun mun sairaus vaatii tarkempaa seulontaa koko raskaus ajan.

 

Vaatteista vielä. Toivoisin pärjääväni myös vähillä äitiysvaateostoilla. Sukkiksia ja legginsejä tunikoiden ym. kanssa. Takit mietityttää eniten.

Synnytykseen suhtaudun ristiriitaisesti. Joudun siis pakosta sektioon kohdun repeämisvaaran takia (isot arvet on). En saa edes kokeilla alatiesynnytystä. Varmaan asiaa pitää vielä käsitellä, onhan sektiopakko pienoinen pettymys.

Itse (suunniteltua) sektiota en pelkää. Se tosin pelottaa, jos synnytys käynnistyykin ennen sovittua sektioaikaa. Tuleeko kiire, miten kohtu kestää, jos ei kestä, niin miten huonosti sitten käy jne.... Leikkauksen jälkeinen aika vähän mietityttää lähinnä maidontulon kannalta ja sen, miten vauvaa pystyy hoitamaan haavan kanssa. Luotan kuitenkin siihen, että kipeimmät päivät "saa" viettää sairaalassa ja lääkkeitä ja apua siellä saa.

Yritän muutenkin olla liikaa stressaamatta syntymää. Se on vielä niin kaukana, mutta toivottavasti tulossa sitten ajallaan alkukesästä.

Onko muita, joilla joko on ollut sektio tai on syystä tai toisesta suunnitteilla sektio tälle raskaudelle?

 

Hei kaikille! Kiva kun on niin aktiivista keskustelua täällä, minäkin varmaan täällä jutustelen vaikka aion kyllä fb-ryhmäänkin liittyä jos ehtii vielä ekan ultran jälkeen.

Äitiysvaatteita en aio hirveesti hankkia. Aiemmin pärjänny pelkillä äitiysfarkuilla. Maha on ollut siro molemmissa aiemmissa raskauksissa. Mulla on yks aika reilun kokoinen talvitakki et sen pitäs mahtua mahan kanssa.

Synnytyksessä ei pelota muu kuin se et jotain menis vikaan ja joutuis esim. hätäsektioon tms. Alatiesynnytys ei pelota, oikeastaan odotan sitä jopa kun toinen synnytys oli niin hieno kokemus. Eka synnytys oli pitkä tuskamaraton, jossa otin epiduraalin ja se melkein pysäytti supistukset ja niitä jouduttiin sitten oksitosiinilla vauhdittamaan. Synnytysten kestot olleet minulla 28h ja 13h joten se ei pelota ettenkö ehtisi sairaalaan, meiltä sinne tunnin matka. Lasten syntymäpainot olleet aiemmin 3,5kg ja 3,7kg ja la:n tienoilla syntyneet molemmat.

Meillä on ennestään tallessa vanhat vaunut ja rattaat mutta meinaan pärjätä aika pitkälti kantovälineillä. Kakkosen kanssa vasta opin niitä käyttämään ja huomasin miten helposti niiden kanssa pystyy liikkumaan.

Hyviä vointeja kaikille!

Särö 8+0

 

Vaatteista vielä. Toivoisin pärjääväni myös vähillä äitiysvaateostoilla. Sukkiksia ja legginsejä tunikoiden ym. kanssa. Takit mietityttää eniten.

Synnytykseen suhtaudun ristiriitaisesti. Joudun siis pakosta sektioon kohdun repeämisvaaran takia (isot arvet on). En saa edes kokeilla alatiesynnytystä. Varmaan asiaa pitää vielä käsitellä, onhan sektiopakko pienoinen pettymys.

Itse (suunniteltua) sektiota en pelkää. Se tosin pelottaa, jos synnytys käynnistyykin ennen sovittua sektioaikaa. Tuleeko kiire, miten kohtu kestää, jos ei kestä, niin miten huonosti sitten käy jne.... Leikkauksen jälkeinen aika vähän mietityttää lähinnä maidontulon kannalta ja sen, miten vauvaa pystyy hoitamaan haavan kanssa. Luotan kuitenkin siihen, että kipeimmät päivät "saa" viettää sairaalassa ja lääkkeitä ja apua siellä saa.

Yritän muutenkin olla liikaa stressaamatta syntymää. Se on vielä niin kaukana, mutta toivottavasti tulossa sitten ajallaan alkukesästä.

Onko muita, joilla joko on ollut sektio tai on syystä tai toisesta suunnitteilla sektio tälle raskaudelle?

Mulla on eka poika syntynyt suunnitellulla sektiolla perätilan ja ison koon takia. Sektion jälkeen olin tosi kipeä ja kauan. Ja sitten kun toista aloin odottaa niin heti sanoin että haluan synnyttää alateitse ja niin kakkonen myös syntyi rv38. Hyvin meni, ilman mitään ongelmia. Synnytys kesti 14h, mutta aukesin 5-10cm puolessa tunnissa, joten kaikki kivunlievitykset jäi silloin saamatta. Nyt tän kolmannen kanssa toivon kanssa, että pärjäisi mahdollisimman vähillä lääkkeillä mutta aika näyttää.

Tottakai sitten sektio parempi, jos synnytyksessä muuten on isot riskit!

 

Tuota huomion jakamista olen kyllä itsekin miettinyt. Vanhemman lapsen hoito ajateltiin muuttaa osa-aikaiseksi jos mahdollista kun äitiysloma alkaa. Mietin ehkä enemmän aikaa äitiysloman jälkeen kun oma työ on vaativaa ja joskus on tosi riittämätön olo yhdenkin kanssa. Työviikkoa on vaikea pitää alle 45 tunnissa ja usein menee selvästi yli. Tosin osan töistä teen kun lapsi jo yöunilla.

 

Millä te ootte helpottanut huonoa oloa?

Kokoajan vaivaa enemmän tai vähemmän ja on kyllä inhottava vaiva, vaikka toisaalta kivempi näin päin kun olisi ihan oireeton. Tää viikko ollut onneksi lomaa töistä, mutta vähän jännittää kun töihin pitää mennä ja jos kokoajan näin huono olo niin kuinka jaksaa.

Jatkuva syöminen jollainlailla auttaa mutta silti on kokoajan kuvotus päällä

 

Ei oikeastaan pelota synnytys. Esikoisen synnytys meni lopulta hyvin, ei tarvittu edes tikkejä. Mutta oli se pitkä ja kivulias, kun ei meinanneet paikat millää aueta, 29h supistusten alkamisesta syntymään. Välillä nousi kuumekin ja sen takia epiduraalia oli vaikea laittaa, koska tärisin niin paljon, mutta sen saamisen jälkeen kaikki meni mallikkaasti. Eli aion ottaa kaikki saatavilla olevat kipulääkkeet Yrittäjänä jännittää tietysti se, että minun on hiukan tehtävä töitä äitiysloman aikana, ehkä noin 5-6h viikossa riittää tiettyjen kulujen kattamiseen ja se, että löytävätkö asiakkaat takaisin kun palaan töihin. Haluaisin pystyä jäämään jonkinlaiselle hoitovapaalle. Esikoinen oli 1,5v kun meni päiväkotiin niin jos ainakin siihen asti pystyisi nytkin olemaan kotona ja siitä pehmeä laskeautuminen takaisin lyhyemmällä päivällä ja ehkä 4 päiväisellä työviikolla...
Ihanaa kun laskettu aika on kesäkuussa, saa olla koko kesän lomalla. Näin yrittäjänä kesäloma on täys mahdottomuus, olen viimeiset 6 vuotta pitänyt vain pidennettyjä viikonloppuja pitkin kesää

 

Itse helpotan oloa jäisillä marjoilla ja mehujäällä
Aamulla ei pysty seisomaan muutamaa minuuttia kauempaa ettei mene jalat alta, mutta lasten ohjelmat on siunaus aamuisin. Nytkin kerään voimia,jotta saisin tehtyä itselle jotain aamupalaksi. Lapset syövät jo ennen lasten ohjelmia.
Mitään ruokaa ei edelleenkään tee mieli, kaikki ällöttää ja tuntuu, että jos maistaakin niin tulee oksu. Hankala päättää mitä tekee ruuaksi siis :/
Kaurapuuro isolla voi silmällä ja sokerilla , sivuun kylmiä mustikoita on nyt aika Must

mimma 7+2

 

Ja synnytyksen ajankohta on kyllä nyt mukava, ei luultavasti liian kylmä eikä liian kuuma

 

Mulla ei pelota synnytys, mutta totta kai mietityttää meneekö samalla tavalla ku esikoisen synnytys joka päätyi lopulta hätäsektioon. Vesien menosta 44h ja poika oli ulkona. Lääkitysten kanssa en pihtaile vaan otan kaikki maholliset mikäli tarttee. Ilokaasu ja epiduraali oli ekassa synnytyksessä ja ai että, tuntu että, on taivaassa ku sen epin lopulta sai. Toivon, että synnytys menisi normaalisti ja tuleva syntyis alateitse. Onneksi h-hetkeen on vielä aikaa niin ei vielä tartte kovin asiaa miettiä.

 

Kesäkuu on kyllä ihan paras aika saada vauva Esikoinen syntyi elokuussa todella kuumana kesänä ja ai että se oli tuskaa mahan kanssa lyllertää se kesä. Kuopus taas syntyi talvella ja ulos pääsyä piti odotella pakkasten takia. Nyt on niin kiva kun pääsee heti ulos vauvan kanssa ja edessä (toivottavasti) pitkä ja lämmin kesä.

Minulla on edelleen sellasta pientä kuvotusta et mikään ruoka ei maistu. Hedelmä ja marjajutut menis parhaiten. Yks päivä tein puolukkarahkaa ja söin koko kulhon yksin yhdeltä istumalta kun oli vaan niin hyvää...

Verenpaineen mittasin tuossa ja se oli 120/70. Ei varmaan ikinä normaalisti oo ollu noin alhanen. Mulla yleensä vähän koholla ollut aina. Ilmankos välillä vähän heikottaa.

Synnytyksestä vielä sen verran et mulla ois vakaa aikomus selvitä ilman puudutteita. Mulla tuntuu kaikki synnytyskivut nyrkinkokoisella alueella alavatsalla ja siihen ei oikein epiduraali auttanut. Toisessa synnytyksessä otin viimeisellä epätoivon hetkellä kohdunkaulanpuudutuksen mutta en huomannut sen paljon auttavan niin nyt ajattelin kokeilla pärjätä pelkällä ilokaasulla. TENSiä olen kyllä kuullut kehuttavan, sen kun sais lainaan/vuokrattua sitten lasketun ajan tienoilla.

Onko muilla käytössä puhelimessa mitään raskaussovellusta? Minä latasin play-kaupasta semmosen kun Gravidkalendar&baby. Pysyypähän viikoissa mukana sillonkin kun raskausdementia iskee

Särö 8+1

 

@Särö78 mulla on kans käytössä vau.fi odotus -sovellus. Kiva siitä seurata raskauden kulkua

 

Onpas tullut tosiaan tekstiä parissa päivässä. Hyvä hyvä. Mulla on (vihdoin!) takana ihan karsea työviikko, varmaan helposti meni 50h rikki, ja nyt parin viime päivän aikana huono olo on asettunut taloksi. Eilen sain töissä alas vain jääkylmää mehua ja vettä ja leipätikkuja... oikein mikään ei maistu, mutta onneksi ei vielä ainakaan pahasti okseta. Makuulla olo helpottaa, mutta valitettavasti en ihan sänkypotilasksi voi heittäytyä!

Pukeutumispuolella pääsen ehkä vähän helpommalla, kun täällä talvi on lyhyt ja leuto. Olen kuitenkin sellaisissa töissä, missä pitää olla siististi pukeutunut, mutta ajattelin alkuun satsata mekkoihin ja äitiyssukkahousuihin. Yhdet farkut pitää varmaan myös jossain vaiheessa hankkia.

Synnytys ei ihan hirveästi pelota, mutta sektio ja epiduraali senkin edestä. Haluaisin siis kivunlievityksen, mutta jotenkin kylmää ajatuskin epiduraali pistämisestä. Kuinka paljon se sattuu? Mies on ollut syntyessään tosi kookas ja mulla on sitten taas tosi iso pää rolleyes joten repeäminen vähän huolettaa mutta kai siitäkin sitten joskus toipuu? Huh, onneksi on vielä aikaa pohtia näitä...

Tänään 6+0 jee!

 

Onpas tullut tosiaan tekstiä parissa päivässä. Hyvä hyvä. Mulla on (vihdoin!) takana ihan karsea työviikko, varmaan helposti meni 50h rikki, ja nyt parin viime päivän aikana huono olo on asettunut taloksi. Eilen sain töissä alas vain jääkylmää mehua ja vettä ja leipätikkuja... oikein mikään ei maistu, mutta onneksi ei vielä ainakaan pahasti okseta. Makuulla olo helpottaa, mutta valitettavasti en ihan sänkypotilasksi voi heittäytyä!

Pukeutumispuolella pääsen ehkä vähän helpommalla, kun täällä talvi on lyhyt ja leuto. Olen kuitenkin sellaisissa töissä, missä pitää olla siististi pukeutunut, mutta ajattelin alkuun satsata mekkoihin ja äitiyssukkahousuihin. Yhdet farkut pitää varmaan myös jossain vaiheessa hankkia.

Synnytys ei ihan hirveästi pelota, mutta sektio ja epiduraali senkin edestä. Haluaisin siis kivunlievityksen, mutta jotenkin kylmää ajatuskin epiduraali pistämisestä. Kuinka paljon se sattuu? Mies on ollut syntyessään tosi kookas ja mulla on sitten taas tosi iso pää rolleyes joten repeäminen vähän huolettaa mutta kai siitäkin sitten joskus toipuu? Huh, onneksi on vielä aikaa pohtia näitä...

Tänään 6+0 jee!

Ei tunnu epiduraali miltään kun on supistuskivut päällä

Se on jännä miten erilailisia noi kivut kaikilla on ja mikä vaikuttaa ja mikä ei. Mulla Kivut olivat koko mahassa ja selässä reisissä, reidet tuntu siltä et se olis olleet liekeissä, järkyttävä polte. Joten epiduraali oli todella taivas

 

mannamakaroni, mun työ myös vaatii aika siistiä pukeutumista, pitänee etsiä jostain suoria mustia housuja jne mekkojen lisäksi. Kauluspaitoja ei taida hyvin olla saatavilla? Onneksi jakut voi jättää aukikin Vapaa-ajan vaatteet onkin paljon helpompi homma!

Mua vähän jännittää kuinka äkkiä tää maha alkaa näkyä... mulla on jo nyt viikon loppua kohden aina noin 4 jälkeen iltapäivästä alkanut armoton turvotus alavatsalla ja oon jo saanu enemmän kuin pari silmäystä mun mahaa kohti... toki se on nestettä yms eikä varsinainen raskausmaha mut silti!

Rv 6+1

 

Mulla supistukset tuntu nivusissa ja epiduraali toimi vaan toisella puolella, eli puoleksi ilman kivunlievitystä mentiin ekassa synnytyksessä..

Ja tosiaan ei sitä epiduraalin pistämistä paljon siinä kohti ajattele ku supistuskivut on järkyttävät

 

Epiduraalin sain ekan aikana ja ainut mitä muistan pistoksesta oli pieni terävä pisto selkää ja ns. sähköisku jalkaan. (eli jalka säpsähti holtittomasti ) mutta apu oli enemmän ku tuhat sanaa, eli piikkikammoisena jännitin sitä hirveästi, mutta siinä kipumäärässä ei tule ajatelleeksi miltä pistos tuntuu, kuhan toivoo sen saavansa mahd. nopeaa.
Toisen aikana laitettiin spinaali juuri ennen ponnistusvaihetta ja tehosi täysin ponnistus vaiheeseen vieden _kaiken_kivun. Se oli mahtavaa. Nauroin kätilölle , jottei sen näin helposti kuulunut mennä
Ja ilokaasua otin ekan aikana niin että pyörryin synnytyksen jälkeen siihen huonoon oloon. (otin väärin sitä) ja olo oli kuin olis pullon viinaa kiskassu naamariin ennen synnytystä.. eli en osaa sitä suositella, kamalan sekava ja huono-olo.

Toisen aikana kokeilin ilokaasua muutaman henkäyksen, kunnes annoin sen pois ja sanoin olevani ilman.

Ei tällä erää muuta

mimma 7+2

 

@aniara Juu ei taida olla kauluspaitoja, mutta ainakin Espritillä on ihan nättejä äitiysmallisia paitapuseroita. Ja neuleet ja jakut voi tosiaan jättää auki. Jännästi tuntuu vain vaatteen hinta pompsahtavan ylös parikymppiä kun eteen tulee sana "äitiys". Täytyy ehkä joululomalla Suomessa kiertää vähän kirppareita ja yrittää tehdä löytöjä.

Kiitos kaikille vastauksista epiduraaliin liittyen! Mulla on edelleen kyllä tosi epämukava olo, kun sitä ajattelen (eikö se pistetä selkäytimeen?!), mutta mulle tulee hirveän epämukava olo myös nukuttamisen ja puudutepiikkien ajattelemisesta ja kummastakin toimenpiteestä olen selvinnyt hengissä ja (pääosin) traumoitta, eli enköhän tästäkin. Tai minkä kivunlievityksen sitten ikinä valitsenkin.

Mulla on muuten tissit edelleen vain kipeämmät. Heräsin jo yöllä kun tuntui että ne suunnilleen räjähtää käsiin. Piti päästää mies yksinään juoksulenkille ja kävellä rauhassa perästä...

 

Mä sain epiduraalin liian myöhään juniorin syntyessä.Pyynnöstä kului tunti ennenku sen sain ja muutama min. siitä alkoi ponnistusvaihe.
Mietin tuossa että ilmankos minulla ei pahempia oireita vielä ole ollu,kun nyt olen vasta viikolla 5.Minähän siis neuvolan oppien mukaan olisin viikolla 7.
No tissit on kipiät ja nälkä.

 

Ensisynnyttäjänä ja alhaisen kipukynnyksen omaavana hieman kyllä jännitää tämä synnytysosio. Endon kanssa ollut kovat kivut ja suoraa huutoa kivusta joihin auttanut vain suonensisäiset kipulääkkeet. Raskaushormoonit vahvistaa myös endoa joten jännittää mikä se kivun määrä tulee olemaan..

 

Lista päivitetty.

Täällä laskettu aika vaihtui ollen nyt 12.6. Kaikki laskurit antaa kyllä 11.6 mutta lääkäri laittoi äitiyskorttiin 12.6. Aina mulla on neuvolassakin sitten muuttunu silleen, et laskettu siirtyny päivän edemmäs mitä muut laskurit antaneet. Yli minulla on raskaudet menneet, viimeisin meni 41+0 eli jos nyt juhannukseksi sen vauvan saisi niin olisi aika bueno.

Mulla on väsymys niin tolkutonta, että ei musta nyt enempään ole. Toivottavasti tämä väsymys vähän hellittäis kohta.

Emiliaksi 6+6

 

Mua pelotti epiduraali ihan hirveesti, oli kolmas kerta kun sain sen synnytyksessä. Lupasivat kyllä kysin parhaan anestesialääkärin paikalle, joka olikin tosi ihana ja pisti hyvin vähän vaan nipisti. Ja ilokaasu on kyllä huipputuote, pitää vaan käyttää oikein, eli ottaa just kun tuntuu että supistus on tulossa. Ennakoivasti auttaa ja jos löytyy hyvä rytmi siihen touhuun. Itse olin sopivan hyvässä olotilassa, olematta ihan täysin pöllyssä

 

Mulla on vähän ristiriitaiset tunteet tuosta synnytyksestä. Toisaalta ihan ok fiilikset, mutta toisaalta voi olla, että pitää käydä asiasta juttelemassa. Ekassa synnytyksessä olin tosi yksin, kun osasto oli täynnä ja se oli sitten aika kärsimystä. Mutta suuremmat traumat jäi synnytyksen jälkeisestä asiasta, koska olin n. 6 kk huonossa kunnossa. Esim. en pystynyt vaihtamaan vauvani vaippaa noin 3 vko:n, mies hoiti kaiken, minä vaan imetin. Mutta tällainen on harvinaista, että ensikertalaisten ei kannata kauhistua . Mutta tiivistetysti, en ehkä kuitenkaan osaa pelätä mitään. Aika näyttää!

On tää kyllä mielenkiintoista: kun syön, turvottaa, kun en syö, on huono olo . Välillä on huono olo kyllä jatkuvasti. Ja yleensä ei tee mitään ruokaa mieli. No eilen kyllä kunnon pihvi maistui tosi hyvältä . Harvinaista!

Matka edessä ja toivon, että siellä ei olisi koko ajan huono olo, no toisaalta voin makoilla aurinkotuolissa . Mielenkiintoista siellä reissussa sitten nuo ruokajutut...

 

Auau au! Mulla kohtu kipuilee niin kovasti että eilen aloin ihmettelemään että kesken kai tämä menee onneksi helpotti panadolilla.

Kuvotuksen tunne ja nälkä vuorottelevat ja illalla paisuu vatsa ilmapalloksi. Ihan perus olo, ehkä vähän enemmän kohtukipuja kuin aikaisemmissa.

Minulla on tulossa kai suunniteltu sektio. Ensimmäinen oli perätilassa ja ihan alakautta oli tarkoitus synnyttää. Pari päivää ennen hoksasi ultraava lekuri että tytöllä oli napanuora kaulan ympärillä. Suunniteltu sektio tuli siitä.

Poikaa yritin taas alakautta mutta oli kasvotarjonnassa ja kohdunsuu jämähti 4cm. Siinä sektiossa sitten huomattiin että virtsarakko oli kiinnittynyt edellisen sektion arpeen. Se hidasti toimenpidettä vähän, mutta sanoivat että sektioon menee kolmaskin tän arvenmuodostuksen takia. Ei tiedä millainen arpeutuma nyt on ja kestäisikö ponnistusvaihetta.

En ajatellu ottaa tällä kertaa äitiyspakkausta. Laitoin pari viestiä viimeviikolla ja nyt mulla on vauvanvaatteita vaikka kolmosille tuhlaan pakkausrahan laadukkaaseen kantoliinaan.

Kärryt ja vaunut on. Kaukalo täytyy ostaa uusi.

Meinaa jo nää "piinaviikot" tylsistyttää.. tulis ji se 12 viikon rajapyykki

Ruutinen 7+3