***KESÄKUUN KULLANKERÄT***kesäkuussa

rakkapanuu mulla on kans sama homma oikea jalka on enemmän turvoksissa kun vasen..mistä lie sekin johtuu tosiaan.. :/

mulla on myös samanlaista paniikkia ilmassa vaikka esikoinen on kestäny 16h30min,toka 3h30min,kolmas 6h20min ja nelonen 5h20min
toivottavasti on vain ohi menevä vaihe...

 

Terkkarikin kyseli eilen, että mitä mä siinä panikoin, mutta en osannut oikein vastata... Mulla, kun ei synnärille ole matkaa kuin 7 km.
Jotenkin se, et se vaavi voi tulla nopsaan, alkoi hirvittään ja ehkä koko tilanne, että miten taas kaiken "hallitsee", jottei mene ihan showksi koko homma... :/

 

Heippa kaikille!

Huomenna se alkaa , vihdoin meidän kuukausi!
Taitaa juu meidänkin lapsonen syntyä kesäkuussa, vaikkakin eilen alkoi mulla ihka ekan kerran supistukset kivun kanssa. Ei vielä kuitenkaan mitään megakipuilua, mutta nyt tunnistin ne suppareiksi. tulivat n. vartin välein ja kipu lähinnä selän puolella ja kovettumista vatsassa. Taidan joutua kuitenkin menemään vielä neuvolaan tiistai-aamuna vaikka niin uhosin viime viikolla että kyllä me synnytetään ennen ensi tiistaita..

Mulla ei oo ollu nyt pariin päivään niin kovaa ruokahalua kuin aikaisemmin.. voisikohan kieliä jotain? hope so..
Ei limatulppabongauksia vieläkään..

meidän äiti tuli kylään viikonlopuksi kun ukko on muuttamassa veljensä perhettä hiukka kauempana. Nyt se tuolla imuroi ja uhkasi pestä lattiatkin, tunnen itseni ihan invaliidiksi, mutta touhutkoon kun kerran haluaa

Jäiköhän ursulainen eilen sille tielleen sairaalaan? Toivottavasti oisivat käynnistelleet ja saaneet jo nyytin ulos :heart:
Kukahan pamauttaa seuraavan vauvauutisen?
Nythän niitä putoaa varmasti jo useammin.

Oikein ihanaa juhlapäivää juhlijoille ja leppoisaa lauantaita kaikille!
-Kylli ja vaavi 38+5-

 

Huomenta B)

Nyt alko meidän perheessä KESÄLOMA!! Justiinsa tultiin koulun kevätjuhlista. Päivällä olisi tarkoitus mennä miehen veljen valmistujaisiin..Ihana ilma onneksi tulossa vaikka liika kuumuus on jo tuskaa.

Tämän aamun taas repinyt reisiä aika kovastikin tiedä sitten mitä tarkoittaa kun ei ennen tälläisiä oireita ole ollut.

Kaikille oikein hyvää launtain jatkoa ja nauttikaahan lämmöstä =)

Kaalimaankakara 38+3

 

Huomenta

Heti aamusta tuli puhelu siskon 4v. tytöltä joka oli ollut maauimalassa eilen; ihana kuulla kun toinen kertoi kaiken mahdollisen uudestan poikaystävästä jonka bongasi lastenaltaasta, jolla oli vielä sama nimi kun meidän rottweilerilla! Ihanan piristävää. Mennään ehkä iltapäivällä pikkulikan kans jätskille ja puistoon, jos ukki huolii mut mukaan.

Eipä mitään uutta maan päällä; ässät kokeiltu pari päivää putkeen mutta ei niistä mitään hyötyä ole, ei supistuksen supistusta. Mies sanoi kuulleensa naispuoliselta työkaverilta (joka raskaana) että nännien nipistely ja stimulointi myöskin edesauttaa supistuksia, eilen kokeiltiin eikä siitä tullut muuta kun miehelle tahmaiset sormet (erittyy jo aika hyvin..) ja mulle kipeä maha hihityksestä

Nyt on pari päivää ollut aika huono ruokahalu, aika voimaton olo ja rinnat erittää todella herkästi. Saanko pitää näitä oireita ennakoivina?

Ajattelin lähteä torille lampsimaan mansikoita hakemaan, kaupasta vois ostaa litran vaniljajäätelöä ja jonkun kirjan, tällaiset ilmat on tehty nautintoja varten!

Kylli-täti- ihan kuin olisin lukenut omaa kirjoitustani

Rakkapanuu- jaksamista turvotuksen kanssa :hug:

Elppa & Antsa 39+4 :heart:

 

Ei olis muuten 5 viikkoa sitten uskonut että Venlakin täällä vielä päivää ennen laskettua Varmaan aika metka tunne sinänsä, ajatellen esikoista. Toivotaan että sinäkin pääset mahd. pian piinasta ja saat sen vauvan sylkkyyn :heart:

Tänään on kauhea halinalle- olo :ashamed:

 

Voi että mä toivon että tää olis nyt sitten viimeinen viikko tätä. Neuvolan tätikin tokaisi eilen mut nähdessään, että eikö sua vielä olla armahdettu (taisi olla aika säälittävää taaperrusta)

Viime yö meni taas vessassa hypätessä ja sitten ei uni tullut kun oli hiki ja kuuma ja tuska ja paniikki. Ja piti nauttia siitä, että kaikki nukku ja talo oli hiljainen. Sitten makasinkin hereillä pari tuntia pariin otteeseen. Onneksi mies oli niin IHANA että aamulla kun poika kuuden jälkeen heräsi, hipsivät kaksistaan alakertaan ja mamma veteli sikeitä puoli yhdeksään. (mä en ihan oikeasti muista, koska viimeksi olisin nukkunut vielä kahdeksalta!)

Nyt on sit pyykit silitetty ja kylppäri pesty, Saunan pesen illalla ja jätän samalla lämpiämään. Nyt pitäs kiiruusti mennä tekemään ruokaa, pojan päikkäriaika lähestyy uhkaavaa vauhtia. (eli pääsee itsekin pitkälleen) taidan vetää liian pienet bikinit päälle, heittää viltin pihanurmelle ja nukkua päiväunet siinä, saa mies käydä välillä kääntämässä ja levittämässä marinadia ja grillimaustetta pintaan, jos muistaa...

 

Niin siis

Velv 39+0 (jee!!)

 

Huomenta!

Huono olo. Mistä lie sekin tähän puski vielä |O Ja oon ihan järjettömän kyllästynyt, kun aina kun pitää tästä pihasta johonkin lähteä, niin joku on päivittelemässä "voi vieläkö se on kasassa, kyllä kai se nyt jo kohta, onpas maha laskeutunut jo..." Ja hymyilen vaan nätisti ja vastailen, että "ei ole vielä aikakaan, eiköhän se juhannukseen mennessä"... siihen oon varautunut, niin eipä tuu turhaa hermostumista, jos (kun) ei ens viikolla vielä mitään tapahdukaan.

Taas pitäs siivoilla, loputon työsarka tällä porukalla... Pojat leikkaa nurmikon ja tyttö auttelee mua, isäntä on (kuinkas muuten?!) pellolla. Saa muuten nähdä, saako kylvöt valmiiksi ens viikon aikana. Luultavasti, jos vaan koneet kestää. Mitään "pakollisia" juhlia meillä ei onneks tänä keväänä ole. (paitsi ne ristiäiset olis ollu viikon päästä, mut jäänee väliin nekin)

Oikein mukavaa lauantaita ja viikonloppua kaikille! Ja Venlalle oikein super :hug: huomisen johdosta. Aika mieletöntä...

Ammu ja Iltatähti 38+6 =)

 

Lauantaita!
No niin nyt on sitten vihdoin meidän kuu käsillä.Hurja miten nopeesti aika on hurahtanut.Tää raskaus on kestänyt puolet vähemmän kuin esikoisen,vaikka poika oli jo näillä viikoilla syntynyt...
Mä olisin myös valmis luopumaan tästä masusta ja ottamaan sen vauvan tilalle.Mitkään ässät ei auta,eikä kukkien istutus tai ikkunoiden pesu.Kai se pitää vaan uskoa,että vauva ulostautuu sitten kun aika on sopiva.Huomiseksi oon jo sopinut menoa,eli ehkä ens yönä tulee sitten sopivasti lähtö

Bamse 39+1

 

Venla: Se verenpaine päänsärky on kyllä viheliäistä ja Para-Tabs taitaa siihen aika huonosti tehota...Mulla oli muutaman päivän päänsärkyä lääkityksen aloituksen jälkeen eli mulla tuli se särky kun paineet aleni. Meni se sitten ohi...

Oma raskausmyrkytystila on nyt tasainen. Paineet on pysynyt kohtuullisina ja muuta ei ole ollut. Eilen olin polilla ja kaikki on kunnossa. Vauvan painoarvio on 2700g ja se menee keskikäyrällä. Katsoo nyt kauanko lääkitys jaksaa pitää paineita kurissa, mutta hyvä tilanne ainakin nyt.

Nalletar ja Saku rv 36+5

 

Heippa kaikki!

Onnea miljoonasti kaikille vauvan jo saaneille. Joka kerta luen vauva-uutiset liikutuskyyneleet silmissä. On se vaan niin ihanaa, kun perheeseen liittyy uusi pieni persoona.

Tänne ei kuulu kummempia. Ei synnytystä eikä muutakaan erikoista.

Vauva tuntuu jotenki isolta ja vatsa täydeltä. En muista tätä tunnetta esikoisesta. Vauva tuntuu koko ajan jokapuolella, lantiossa, kyljissä ja vatsanahassa. Tuntuu siltä, kun olis vauva siellä ilman minkäänlaista vettä. Lapsivettä on kuitenki kuulema ihan normaali määrä.

Synnytyksestä sen verran, että välillä iskee oikein kunnon paniikki. Siis siitä, että ehditäänkö sairaalaan ja ehtiikö mun vanhemmat meille hoitamaan tyttöä. Olis nimittäin tosi ikävää ottaa vaikkapa keskellä yötä nukkuva lapsi mukaan sairaalaan. Niin mullahan kesti esikoisen synnytys ekasta supistuksesta 3,5 tuntia. Ehdittiin just ja just sairaalaan. Jalat ristissä mentiin synnytyssaliin puoljuoksua ja heti vaan ponnistamaan. En mitään kivunlievitystä saanut. Ei sillä, että olisin välttämättä tarvinnutkaan. Oikeestaan vaan ne vikat kymmenen supistusta oli niin kovia, että meinas taju lähteä. Muuten kestin ihan hyvin kivun.

Ootte sitä pohtinu, että kuinka kauan kestää kiinnittymisestä tai laskeutumisesta synnytykseen. Mulla esikoinen laskeutu tosi aikasin ja kiinnittyki jo viikolla 34 tai 35. Silti syntyi laskettuna aikana. Oli tuskaa, kun koko ajan kaikki sano, että tulee ihan kohta ja mitään ei vaan tapahtunu. Nyt vauva oli laskeutu jo joskus viikolla 32 ja ollu kiinnittyneenäki jo kolmisen viikkoa. Mitään ei silti oo tapahtunu, eikä tunnu siltä, että tapahtuiskaan. Nyt on taas kaikki lääkärit sanonu, että ei millään mene laskettuun aikaan. Mä en jaksa tätä jatkuvaa valmiustilaa.
Niin ja nyt on ollu pari viikkoa jo kohdunsuu auki yhdelle sormelle ja paikat pehmenneet jo neljä viikkoa sitten.

Lapsen nimi meillä on pojalle jo päätetty, mut tytölle on vielä vähän hakusessa. Yks hyvä vaihtoehto on kuitenki jo olemassa ja muutama ihan hyvä.

Jaksamisia vielä lähettelen kaikille, joilla rankkaa. Ja ihanaa tämä todella on jo huomenna meidän kuukausi.

emilija ja rontti 37+3

 

Mahakkaat on selvästi menneet palvomaan aurinkoa, tai sitten täällä on hiljaista siksi, että kaikki paitsi minä on lähteneet nyyttiä hakemaan.

Ihana päivä. Pistettiin isoon pesusoikkoon vettä pihalle ja poika pikkuhoususilleen vähän ottamaan aurinkokylpyjä (atoopikot saa sentään vähän näyttää paljasta pintaa näin kesäisin, vaikka ikää olis vaan 2vee) Vähän hirvittää kun ei sen iho kestä oikein mitään aurinkorasvoja, ja se apteekin hajustamaton rasva jäi tietenkin päiväkotiin... noh, pitää vaan ottaa varttitunnin takaraja ja vaatteet takas päälle.

Illalla olis tiedossa grillausta ja saunomista, kaveri tulee kylään niin saadaan vähän muutakin seuraa kuin toisemme. Jos sitä innostuis vaikka vähän mölkkyä viskomaan. Ihanat päivät edessä jos säät jatkuu tällasena. Sit ku nyytti syntyy niin saa tulla viikon pari vettä, jotta ei harmita niin paljoa se, ettei pääse heti heti ulkoilemaan nyytin kanssa. Vai miten olette muut ajatelleet, viettekö nyytin heti ulos vaunuttelemaan tms? Mä olin aika varovainen esikoisen kanssa, tosin se syntyi huhtikuussa... vaikka lämmin kevät olikin.

Mä en vaan kertakaikkiaan pysty olemaan tuolla pihalla ku hetken kerrallaan, kuumahan siellä tulee. Meidän pihalla ei edes ilma liiku, on niin suojaisa paikka.

Hitsi. Muakin alkaa kauhistuttaa että jos tuleekin nopea synnytys. Esikoista tosin tehtiin hartaasti 23 tuntia, joten sen perusteella tuskin tulee kiirettä. Mutta voihan se olla että vähän nopeammin irtoaa tällä kertaa, sen verran enemmän tuntuisi paikat enteilleen tulevaa. Viimeksi ensimmäinen oire lähestyvästä synnytyksestä oli itse synnytys...

OI voi. Niin kivaa kuin onkin saada uusi tulokas niin toisaalta mulla on sellanen haikea olo, kun meidän kolmen hengen perhekin on ollut ihan kiva. Voin vain kuvitella miten kova paikka se tolle ykköselle on, kun ei enää saakkaan kaikkea huomiota. Ja juur kun yöt on rauhoittuneet. Ja muutenkin on vasta tottunut ylipäätään tähän äitiyteen ja oppinut nauttimaan kunnolla ton yhden kanssa. Olenko mä ainut, joka välillä toivoisi, että voisi vielä vähän aikaa nauttia nykytilanteesta??? Ei kai sillai sais edes ajatella, mutta minkäs teet, jos nytkin on ollut kivaa ja kokemuksesta tietää, että kohta väsyttää ja lujaa. Vaikka ihanaahan sekin on... :heart: :heart:

 

Olenko mä ainut, joka välillä toivoisi, että voisi vielä vähän aikaa nauttia nykytilanteesta??? Ei kai sillai sais edes ajatella, mutta minkäs teet, jos nytkin on ollut kivaa ja kokemuksesta tietää, että kohta väsyttää ja lujaa. Vaikka ihanaahan sekin on... :heart: :heart:

Mä kieltämättä toivon, että vielä saisi ainakin jonkin aikaa olla kuin ennenkin. Kohta meitä on vääjäämättä kolme, ja kahden aikuisen muodostaman yksikön aika on lopullisesti ohi. Tosi haikea olo... paluuta kun ei ole. Välillä pelottaa, että mitä jos lapsen synnyttyä tuleekin sellainen katumus, että miksi "hankimme" lapsen. Miehen kanssa ollaan kuin vastarakastuneet (11v jälkeen). Nyt en haluaisi luopua tuosta tunteesta. Ei näin varmaan saisi ajatella, tai ainakaan tunnustaa ajattelevansa, mutta minkäs teet. Toivon kuitenkin, että lapsi toisi väsymyksen lisäksi mukanaan niin paljon ihania asioita, että se tuntuisi ainoalta oikealta ratkaisulta. Huh! Tulipa möyrittyä syvällä :'(

 

velv ja Tiivari, luulen kaikki äidit kokee tuon tunteen jossain vaihees raskautta, mulla sama tunne kun Tiivarilla...elämä muuttuu ja kumminki kiwalla tavalla, mutta silti sitä jää kaipaamaan sitä elämää mikä oli...

Täällä tänään haettu aamulla mun äipän luota vaunut ja käyty kaupas...ja oon syöny ananasta, jotta tuota nestettä sais pois...Tänään ei ole supistellu, mutta luulen että mun limatulppa lähti osittain tänään, ehkä....ku en tiedä minkälainen se on, mulla se oli sellaista kellertävää valkkarin tapaista, mutta paksumpaa...blääh, ja sitä oli aikas paljo...Jaa-a, olikohan limatulppa?...

 

velv ja Tiivari, luulen kaikki äidit kokee tuon tunteen jossain vaihees raskautta, mulla sama tunne kun Tiivarilla...elämä muuttuu ja kumminki kiwalla tavalla, mutta silti sitä jää kaipaamaan sitä elämää mikä oli...

No "hyvä", että muillakin on samoja ajatuksia. Aika normaalejahan ne taitaa olla, varsinkin kun on astumassa johonkin sellaiseen, mistä ei ole kokemusta. Uuteen ja vieraaseen maailmaan. Jännä vaan, että vielä näin viime metreillä iskee tällainen "paniikki", vaikka luulin jo läpikäyneeni tätä asiaa alkuraskaudessa. On se ihmismieli vaan kummallinen. :/

*muoks"

elämä muuttuu ja kumminki kiwalla tavalla, mutta silti sitä jää kaipaamaan sitä elämää mikä oli...

Just noin. Hyvin kuvailtu tätä tunnetta. Tuli tippa silmään :'(

Ja limatulpasta, kyllä sun kertomat tunnusmerkit siihen viittaa.

 

Huoh!

Jotenkin raskas päivä. Hengästyttää, käveleminen on hankalaa ja jalat on TURVOKsissa. Mutta aurinko on ihana :heart: Eilen saatiin viimeiset isommat vauvan kamppeet tänne kotiin eli nyt on autoon istuinkin pääsee laitokselta kotiin. Kesäkuu tosiaan vaihtuu, hui miten nopeaa aika on mennut vaikka vielä musta tuntuu, että synnytykseen on ikuisuus.

Painoarviosta puhelitte mulle tehtiin ensimmäinen painoarvio ultralla 33+6 viikolla ja silloin vauva painoi 1,890kg ja nyt tällä viikolla 35+5 vauvan painoarvio oli 2,3kg.
syntymäpainoarvio 3kg. Hieman keskikäyrän alapuolella kuulemma kasvaa.

-NeitiA ja KeijoKanerva 36+3-

 

uuuuh, yks kivulias suppari bongattu...ja päänsärkyä myös havaittu... :kieh:

 

Lauantai ehtoota,

Ihana ilma, kun olis enemman tota energiaa, niin olisin heittanyt pidemmankin lenkin ulkona, mutta kauppareisuun se sitten kuitenkin jai. Parvekkeella kissojen kanssa sitten loikoiltu loppu paiva ja nautittu auringosta sen minka kuumuudelta on jaksanut=)

Kiitos kaikille imetysliivi vinkeista. Taytyy heti Maanantaina alkaa katsomaan kummoset ostais. Sitten viella kysymys rintapumpusta. Mita mielta olette, kandeeko ostaa tai millaisia kokemuksia teilla on niista ollut? Toimiiko ne? Ja mika merkki on mielestanne ollut paras? Kasi kayttoinen vai sahkoinen? Sori taa jatkuva kyselemiseni mutta, kun odotan esikoista ja ei ole viella noista harveleista mitaan kokemusta.

Velv ja muut huolestuneet: Minut voi myos laskea mukaan huolestuneiden "kerhoon". Janna juttu miten voi raskaudesta olla samaan aikaan niin onnellinen, mutta myos peloissaan, jos niin voi sanoa? Varsinkin nain loppu metreilla on alkanut pohtimaan, miten se elama tulee muuttumaan ja miten kaikesta selviaa. Eniten muo ehka pelottaa tuleva vasymys ja miten sen kanssa tulen parjaamaan. Ma olen aina ollut niita ihmisia, joka tarvitsee ne 8 tunnin yo unet tai muuten ei mistaan tule mitaan ja tamahan ei luonnolliseti tule vauvan kanssa onnistumaan. No nythan tuosta vasymyksesta on jo hiukan saanut esi makua, kun loppu raskauden aikana on tullut nukuttua yot enemman tai vahemman huonosti ja jo nyt olen ollut paivat, kuin nukkuneen rukous. Toisaalta pelottaa, etta osaanko sitten hoitaa lastani oikein ja tiedanko mita tehda milloinkin? Ihmiset puhuu aina siita kuuluisasta aidin vaistosta ja siita, etta kylla sita sitten automaattisesti tietaa, miten tulee toimia. Toivottavasti asian laita on tosiaan nain, kun ne vaavit eivat tule kaytto ohjeiden kanssa Toisaalta sita sitten lohduttautuu siihen, etten ole maailman ensimmainen aiti, enka edes yksinhuoltaja aiti, joten enkohan minakin tehtavastani rakkaudella ja maalaisjarjella suoriudu. Sita vaan haluaisi tarjota lapselleen ne kaikista parhaimmat evaat elamalle, joten ei ole ihme, etta suoritus paineissa loytyy. Ja kai se naiden asioiden paassa pyorittely kuuluu siihen vanhemmuuteen kasvamiseen ja on siis sinaansa ihan hyva merkki. Ok ma taisin vuodattaa talle illalle riittavasti, sori :ashamed:

Hyvaa illan jatkoa kaikille! Jannityksella jaan odottamaan, josko jo huomenna saataisiin lisaa vauva uutisia =)

 

täällä kans pelottaa ja jännittää yhtäkkiä taas vauvan tulo kun kaikki muuttuu :O ja silti sitä samalla odottaa niin kovasti :heart: :heart: samat on olotilat kuulema miehelläki, eli haikeutta jonkinverran havaittavissa

Menhit ja Ella(viljami) rv 39+5

 

Jotenkin en ole saannut aikaiseksi kirjoitella, kun ei mitään isompia aiheita ole ollut ja aika ei näytä riittävän mitenkään. Lukemassa olen kyllä aina yrittänyt pikaisesti käydä.

Ensinnäkkin suuret onnittelut kaikille jo vauvansa saaneille. :flower: Ihanaa kun ensimmäiset "kesäkuiset" ovat jo tulla tupsahtaneet maailmaan. Perästä tullaan...

Täällä on paljon puhuttu painoarvioista, mulle ei ole painoarviota tehty, mutta en ole kyllä lääkärilläkään käynyt kuin yhdesti viikolla 28+4. Yöt menee minullakin valvoessa, jalat ovat niin kipeät öisin ettei nukkumisesta tule mitään. Neuvolassa jo sanoin että en mitenkään jaksa kesäkuun loppuun jos en saa välillä nukuttua kunnon yöunia. Parin viikon päästä katotaan neuvolassa tilanne ja sit ehkä saan ajan äitipolille. Päivät menee hyvin kunhan ei yritä istua kovalla, mutta tunnin parin nukkumiseen jälkeen on jalat niin kipeät ettei nukkuminen onnistu ennenkuin käy vähän aikaa kävelemässä, sit taas unta tunti pari. Ihan uusi ja outo vaiva minulle.

Masukki on meillä ollut raivotarjonassa jo viikosta 28 alkaen supistuksia ei kuitenkaan ole ollut eikä muitakaan merkkejä josta voisi päätellä synnytyksen olevan lähellä. Mulla on ollut pisin synnytys 7 tuntia ja lyhyin kaksi tuntia, toivon että tällä ei ole kiire maailmaan kunhan aika koittaa. Meiltä on nykyisin matkaa synnytyssairaalaan 80 km ja kuopuskin pitäisi saada hoitoon että mies pääsee mukaan, eli kiire saattaa tulla joka tapauksessa.

Hyvää lauantai-illan jatkoa kaikille.

Fenix ja masukki 35+6

 

Ehtoota mammat, ilmoittaudun kokonaisten joukkoon. Viime päivät ovat olleet tosi tuskaisia iskiaskivun vuoksi, mutta mitään muuta tässä ei ole ollutkaan. Synnytyksen merkkejä ei näy ei kuulu.

Tänään oli ihana hellepäivä, oltiin eväsretkellä Espoossa Träskändan kartanon nurmella ja meidän 6v esikoinen nautti siitä täysin siemauksin. istuttiin siinä monta tuntia napostelemassa ja lukemassa lehtiä ja muksu oli kuin ihmisen mieli
:heart:. Kieltämättä on parikin kertaa ollut samat fiilikset kuin mistä täällä oli puhuttukin, että kyllä se näin kolmeen pekkaankin on tosi hienoa tämä meidän perhe-elämä ja oon miettiny miten meidän kolmen koplaan mahtuu neljäs uusi persoona lisää. Isäntä mietti tossa pari päivää juuri vähän samaa asiaa että muistetaanko me sitten enää tätä kolmisin oloa lainkaan, kun tuntuu että esikoisen syntymän jälkeen se kaksinolo oli jotenkin 100 vuotta sitten tai edellisessä elämässä .

Hyvää yötä kaikille, toivotan vähemmän tuskaista yötä kaikille kipuilijoille!!!

 

Piti sinne lähteä poikkeen tuossa yhdeksän aikaan, kun supistuksia on tullut nyt vähän vaille seiskasta alkaen. Niitä tuli välillä niin tiuhaan, että päätettiin sitten lähteä käymään näytillä. Kohdun suu oli nyt kahdelle sormelle auki, mutta kaulaa oli kaikki se 3 cm vielä jäljellä. :| Mä nyt luulin, että vähän enempi olis saanut aikaan. :/ Selkäänkin vihlovat kuitenkin sen verran, että luulis, että niistä olis jotain hyötyäkin. Käyrillä supistuksia tuli välillä ihan parin minuutin välein ja välillä meni jopa 7 min ennen kuin tapahtui mitään...
Kätilö kysyi, mitä mieltä olen, jäänkö sinne katselemaan vai haluanko takas kotiin...
Kotiinhan mie tahdoin...eihän tästä vielä sitten tiiä, vaikka syntyis vasta sillon juhannuksena. :/

Tuleehan näitä vieläkin suht säännöllisesti, mutta väliä on ollut nyt n. 5 min joka kerta, että ei tässä varmaan ihan justiinsa olla lähdössä minnekään. Outo vain tämä paha olo supistusten aikana...sellaista ei ole ollut ennen. :/ Suolisto onkin sitten tänään tyhjentynyt taas, jotta se voisi olla jonkinlainen enne, mutta kaippa tää yli lasketun silti taas menee... :| :ashamed:

Nyt töllöö katseleen, kun ei tässä varmaan uni ihan hetkeen taida tulla. :wave:

Rakkis ja Saara-Erik 37+1 (tunnin päästä 2)

 

heippa kaikille!

Onko kellaan vinkkeja miten saa turvotusta laskemaan? Olen kuullut ananaksen ja mansikan syonnista?
Polvesta alaspain on niin turvoksissa ja jalkapoyta on aivan punainen. Parina paivana on myos sormet olleet turvoksissa.Vanhemmat ja siskon perhe kylassa joten vipinaa riittaa. Tosin en ole sitten paljon levahdellyt kun ollaan koko ajan menossa. Tosin paljon ovat autelleet koti hommissa ja huommenna jarjestavat vauvan vaatteet yms.
On tosi ihanaa etta aiti on kylassa, ei ole koskaan viela mulla kaynytkaan kylassa.
Nyt koitan nukkua vaikka jalkoja sarkee ja aivan tulessa.
Leena kohta rv38

 

Huomenta kaikille! Nyt se on sitten ihan virallisesti meidän kuukausi :heart: Ja itsellä pyörähtää käyntiin viimenen viikko "varsinaisella peliajalla" ja vaikka anoppi kuinka muuta väittää (on jo viikkoja ennustanut, ettei menis laskettuun aikaan asti), niin itsellä on edelleen vahva tunne, että jatkoajalle mennään. No, viikon päästä ollaan senkin suhteen viisaampia.

rakkapanuulle jaksamista. Mulla ei ole yhdestäkään odotuksesta kokemuksia tämmösestä "nytkö mennään?"-fiiliksestä, kun mun synnytykset ei vaan ota käynnistyäkseen itsekseen. Mutta voin kuvitella, miten stressaavaa tuommonen on.

leena mulle annettiin neuvolasta ohjeeksi turvotusten kanssa, että kevyesti liikkumista (voinnin sallimissa rajoissa) ja reilusti lepoa, juoda ei saa liikaa, kun elimistö ei sitten välttämättä jaksa sitä nestemäärää kierrättää ja turvotus vaan lisääntyy. Ananas on tosiaan hyvä nesteenpoistaja ja teen juomista täälläkin joku (olisko ollut reropera) suositteli.

Ja teille kaikille haikailijoille... On kai se ihan luonnollista tuntea monenlaisiakin tunteita, kun näin isosta (ja ennen kaikkea lopullisesta) muutoksesta on kysymys. Itekin oon vähän haikea, eri syystä tosin. Mulla oman lisänsä näihin viimesiin aikoihin tuo se, että tiedän, etten ikinä enää saa kokea tätä. Tää on vihon viimesiä päiviä, kun tuntee vauvan potkut ja saa silitellä isoa vauvamahaa. Viimestä kertaa oon laittanut kaikki valmiiksi pientä ihmistä varten odottamaan (tai no...kun on neljä lasta, niin josko tuota joskus pääsis vaikka heidän lapsilleen laittelemaan...),kohta on edessä viimenen synnytys ja kaikki alkutaipaleen ihmeet viimestä kertaa. Samaan aikaan tunnen suurta nöyryyttä ja kiitollisuutta (ihan oikeasti),että oon ollut näin onnekas ja saanut kokea tän jopa neljä kertaa. Ennen esikoista koin keskenmenoja ja pelättiin, ettei saada koskaan yhtään lasta, samoin ennen tätä viimestä ja ajattelin, että haave iltatähdestä taitaa jäädä haaveeksi. Eli kaikki oon saanut, mistä oon haaveillut.

Näin paatoksellisissa tunnelmissa käynnistelen siis tämän meidän kuukauden, nautitaan loppumetreistä täysillä!

Ammu ja Iltatähti 39 tasan =)