Kiitokset
Rutti, MiuMiu, Lenniina ja Unna sekä muutkin myötätuntoiset.
Huhuh, onpas ollut
valvomista. Sain muutama päivä sitten (olen niin koomassa, etten enää muista mikä päivä) migreenikohtauksen
, ensimmäisen sen jälkeen kun aloin odottamaan Leoa. Täytyy varmaan hankkiutua uudelleen raskaaksi, jotta pysyy migreenit poissa
Mulla onneksi tehoaa suht miedot lääkkeet, kunhan vaan älyää ottaa ajoissa. Tosin Suomesta ei ko. lääkettä saa edes reseptillä, mutta Ruotsista saa ilman reseptiä
. Ongelmana oli, etten tiennyt saako imettäessä näitä lääkkeitä syödä ja pyysin miestä katsomaan paketin kyljestä, kun itsellä se migreenin näköhäiriö vie aina näön melkein kokonaan. No, eihän se ukko sitten siitä ruotsinkielisestä tekstistä mitään tajunnut ja yritin sitten itse sitä tavata. Onneksi sen verran kykenin tihrustamaan, että tajusin lääkkeen olevan vaaratonta imeväiselle. Koska ukon selkä on edelleen kipeä ja itse taas en kyennyt juuri sängystä nousemaan, oli otettava poika viereen nukkumaan, jotta voi sitten yöllä imettää. No sen jälkeenpä mennytkin sitten valvoessa, kun poika ei enää suostunut omassa sängyssään nukkumaan
. Viime yö sujui taas onneksi suht hyvin, herättiin
vain kolmesti (jos aamukuuden heräämistä ei enää lasketa yöheräämiseksi). En tiedä onko tässä jo eroahdistusta ilmassa, vai mikä on. Josko se tästä taas alkaisi rullaamaan.
Hampaiden puhkeamisen jälkeen ei meinannut ruoka maistua kunnolla, mutta nyt taas syödään hyvin.
Meillä syödään aamu- ja iltapalaksi ihan normi 4-viljan puuroa, joka uppoaa hyvin ihan hienontamattakin, tosin hedelmä- tai marjasosetta vaati seuraksi, pelkältään ei poika suostu syömään (en kyllä söisi itsekään, on sen verran mautonta). Lounaaksi ja päivälliseksi teen itse erilaisia kasvissoseita joita sitten täydennän lihalla, kanalla tai kalalla. Olisin kiinnostunut kokeilemaan tuota sormiruokailua ja poikakin kovasti haluaisi käsillään syödä, mutta mua hirvittää se tukehtumisriski. Olen varovaisesti kokeillut, mutta Leo sai kurkusta puraistua muutaman kerran isoja palasia, jotka onnistuin onneksi kaivamaan ulos suusta ennen kuin ehti nielaista. Sen koommin en ole uskaltanut kokeilla. Annan kyllä esim. hedelmistä valmiiksi sopivan kokoiseksi pienennettyjä palasia, ettei ihan pelkällä soseella mennä.
Rutti ja Iituska, täällä myös samat fiilikset, sitä tuntee itsensä maailman onnellisimmaksi, kun tuota poikaa katselee, mutta se menettämisen pelko ja muiden vaikeuksien myötäeläminen on valtavaa. Ja tokihan kaikki muutkin haluavat katsella kuvia meidän vauvoista
. Leon kuvia on kyllä lähetelty lähisukulaisille ahkerasti.
Me ostettiin nyt sitten uusi
turvaistuin toiseen autoon.
Kiitokset Ripelle vinkistä, mekin hommattiin tuo Cybex. Sitä vanhempaa mallia lähdettiin hakemaan, mutta jouduttiin ostamaan se uudempi fix-versio, kun ei autossa vyöt riittäneet sen vanhan kanssa. Typerää, kun ei meidän autoissa edes ole isofixiä, mutta siinä uudemmassa fix-versiossa tyyny oli muotoiltu paremmin, eikä vaatinut niin pitkää vyötä. Onneksi mummi ja ukki lupasivat osallistua istuimen hankintaan, muutoin olisi kyllä jäänyt kaupan hyllylle. Tosin onpahan se kyllä pitkäikäinen istuin. Ostettiin aiemmin käytettynä Gracon Cosmic, mutta en ole ollut kovin tyytyväinen siihen. Asennus on hankalahkoa ja selkä menosuuntaan vie tosi paljon tilaa, jos haluaa saada istuimen kunnolla kallelleen, tällöin ei etupenkille mahdu istumaan, kun sen joutuu vetämään ihan eteen. Tuo istuimen oma kallistuksen säätö on aikalailla yhtä tyhjän kanssa. Samoin lapsen asettaminen siihen istuimeen on melko haasteellista, ettei lapsiparka lyö päätään oven yläkarmiin. En tiedä onko noi kaikki istuimet ajateltu johonkin korkeisiin tila-autoihin, kun ovat niin hankalia käyttää tavan autoissa. Saa nähdä toimiiko paremmin sitten kasvot menosuuntaan asennettuna.
En tänäkään vuonna saanut lähetettyä yhtä ainutta joulukorttia. Joka vuosi pyhästi lupaan ja vannon itselleni, että nyt tänä vuonna minä kyllä
mutta ei taaskaan onnistunut:ashamed:. Tosin olen antanut itselleni luvan vähän lintsata jouluhommista, kun tuli tuo polvileikkaus ja kaikkea. Sen verran olen kunnostautunut, että leivoin itse pipareita. Meidän mummo tekin aina pehmeitä pipareita ja halusin kokeilla, miten sellaisia saa tehtyä. Muuten meni ihan hyvin, mutta tavallista margariinia EI KANNATA käyttää leivontaan (joku oli unohtanut ostaa leivontamargariinia)
. Taikina jäi niin löysäksi, että jouduin lopulta pursottamaan sellaisia pötkylöitä siitä. Ihan hyviä tuli kumminkin ja pehmeiksi jäivät, kuten oli tarkoitus
Mukavaa ja rauhallista joulunaikaa kaikille!
Jonna & Leo, joulupäivänä 6kk