~Kesäkuun kullannuput 2010~

Josko minäkin taas pitkästä aikaa tekisin muutakin kuin luen.. Kauheesti tullu tekstiä ja mielenkiintoista keskustelua :)
sormiruokailusta: Meillähän siis osittain sormiruokaillaan ja olen siitä itse kiinnostunut, mutta en osannut ajatella että se olisi jotenkin brändättyä. Syy miksi siitä kiinnostuin lukiessani aiheesta oli pääasiassa se, että meidän esikoinen oli varsinainen sihtikurkku tosi pitkään. Ruoka piti jauhaa hienoksi, muuten tuli oksennus : / Hän ei myöskään koskaan vauvana kiinnostunut laittaan juuri mitään suuhunsa itse, ei ruokaa eikä lelujakaan (hyvä puoli tässä oli se, ettei tarvinnu juurikaan vahtia ettei tukehdu liian pieniin osiin..) Tällä kertaa sitten aattelin, että jos vauva vaan suinkin kiinnostuu itse syömisestä, niin hän saa sitä tehdä, jos se vaikka edesauttais sitä karkeemman ruuan syömistä ja sitten myöhemmin sitä itse lusikalla syömistä (siitäkään ei esikoinen meinannu kiinnostua millään..) Nyt joku tietty aattelee että mikä kiire on vauvan syödä karkeempaa ruokaa, mut voin kertoo että se oli tosi rasittavaa kun vauva ei suostunu syömään kuin kaupan sileitä soseita, itse tehdyistä en saanu millään niin sileitä että ne olis kelvanneet..
Meillä tyttö syö usein päivällisen sormiruokana, musta on kiva kun saadaan koko perhe syödä yhdessä samaan aikaan, ilman että jompikumpi vanhemmista joutuu syömään ruokansa jäähtyneenä vauvan syöttämisen takia.
Rutti kirjoittaa musta hyvin ja hauskasti ja asiaa, kumpa itsekin sais ajatuksensa tekstiksi yhtä hyvin.. Ja kiitos niistä ruokaohjeista! Täytyy kokeilla =)

Pottailusta Meillä varmaan aletaan tutustuun pottaan joskus 2-3kk päästä. Ei ainakaan ennen kuin istuu ilman tukea kunnolla. Esikoisen kanssa aloitin n. 6kk ikäisenä, kun hän istui jo tuetta silloin. Muutama viikko menikin niin että potta oli kiva juttu (saalista ei tullu), mutta sitten ei enää halunnutkaan siihen joten lopetettiin. Joskus 10kk alettiin uudestaan vähän säännöllisemmin ja tulostakin tuli välillä. 2-vuotiaana oli päiväkuiva (silloin ei kyllä ollu enää pitkään aikaan tullu kakat vaippaan) ja 2v2kk yökuiva. Kyllähän sen pottaan tutustumisen voi aloittaa jo vauvan kanssa jos haluaa, mutta on myös hyvä muistaa että lapsi ei opi kuivaksi ennenkuin on siihen fyysisesti ja psyykkisesti kypsä. Siksi mulla särähti hieman korvaan kommentti terveistä 3-vuotiaista jotka kulkee vaipoissa. Tiedän lapsia, joita ei ole potalla käytetty kuukausikaupalla ja jotka on sitten oppineet "kerrasta" kuivaks kun ovat potalle itse halunneet. Ja toisaalta tiedän lapsia joita on potalla istutettu pitkään, mutta kuivaks ei ole oppineet yhtään sen aikasemmin. Tärkeintä varmasti on se että ei ainakaan väkisin potalle laiteta jos lapsi ei halua, sillä saa varmasti lykättyä kuivaks oppimista..
Mä haen tästä palstailusta vertaistukea ja on kiva lukea, miten muiden samanikäisten kanssa asiat menee ja saa vinkkejä miten voisi toimia muuten. Esikoisen vauva-aikana en kirjoitellu oikeestaan ollenkaan kun sillon oli niin monta samanikäistä vauvaa kaveripiirissä, mutta lukemassa kävin satunnaisesti vauvapalstoja ja olin ihan ihmeissäni välillä millaista "kilpailua" vauvan taidoista ja äitiydestä käydään. Itselläkin meinas sillon paineita tulla jos meidän vauva ei osannut vielä jotain mitä moni muu samanikäinen ja monesti tuli mietittyä olenko huono äiti jos en tee niin tai näin.. Tällä toisella kerralla osaa onneks suhtautua rennommin.
Mitähän vielä.. Ai niin, meidänkin tytöllä todettiin refluksi joskus 10vkon iässä. Silloin siitä täällä kirjottelinkin, mutta en enää aikoihin, kun oireet on helpottanu. Meillä oli ilmeiseti rakenteellista. Oireina oli mm. runsaat, usein kaarimaiset oksentelut, selän kaarelle vetäminen, itkuisuus, nieleskely.. TAYS:ssa oltiin yks ilta lastentautien päivystyksessä, kun lääkäri lähetti sinne tutkittavaksi ettei ole mahanportin ahtaumaa. Gaviscon saatiin lääkitykseksi, 1ml puolituntia syönnin jälkeen. Tosin yleensä annettiin heti syönnin päälle, koska nukahti.. Lisäks maidonsakeuttajaa korvikkeen sekaan. Meillä loppui just vähän ennen diagnoosia imetys. Imetettäessäkin tyttö joka kerta yhtäkkiä pulautti maidot pihalle ja jatkoi sitten syömistä. Nyt ei olla Gavisconia käytetty enää varmaan 3 kuukauteen ja maidon sakeuttajaakin ollaan vähennetty, tuttipulloon laitetaan enää 1-2 mittaa/2dl maitoa ja nokkamukiin ei ollenkaan ja hyvin harvoin tyttö pulauttaa ja silloinkin ihan vähän eikä muita oireita ole.

Jaksuja kaikille, jotka joutuu yöllä heräileen paljon (jos saa ollenkaan nukuttua). Meillä on nyt kai 4 yötä menny niin ettei tyttö ole inahtanutkaan (*koputtaa puuta*) Sitä ennen meni vissiin pari viikkoa että herättiin monta kertaa yössä vähintään tuttia huutamaan ja monena yönä sai maitoa nukahtaakseen kun olis ollu vaan kovasti juttutuulella. Siihen lisäks esikoisen pahat unet ja vessareissut, niin äitiä vähän väsytti.. Mulla menee tosi nopeesti niin,kun muutamana yönä joutuu valvomaan, että en osaa enää nukahtaa illalla vaan ahdistaa kun tietää että kohta joku kuitenkin herättää jos nyt nukahdan ja sitten mä valvon yöt ja odotan että koska joku tarvii mua |O Mies kyllä hoitaa lapset öisin jos niin sovitaan, mut hän ei herää niin nopeasti kun mä, joten siitä ei paljon oo hyötyä..
Nyt mun täytyy alkaa laittaan itteäni kuntoon, esikoinen on mummulla yökylässä ja mies lupas viedä mut ja Elsin ulos syömään :p

Kuinkahan sekavaa tekstiä tästä taas tuli...

-Minttu ja Elsi (tiistaina 8kk)
 
"Huomenta"

Minttu paitsi en lyhyesti.. :D Kauhistun joka kerta kun lähetyksen jälkeen vilaisen tekstiäni ja se on aina kilometrin pituinen - vaikka heti alkuun kirjoitan "Ihan vaan pikaiselti...". Kuten taas täältä ihan vain pikaiselti kirjoittelen. Pitää meinaan lähteä kohta hakemaan miestä "pöytäjääkiekkoturnauksesta", joka kesti yön yli. Kyllä. Syy se on sekin.

Milkei tein tuota sinun muhennostasi eilen! Ajatuksissa oli tehdä kasvispihvejä, mutta laiskotti ja minulla oli kaapissa pottuja ja linssejä. Heitin sekaan porkkanan, sipulin (eihän nyt ilman sipulia!) ja valkosipulia. Olipa hyvää. Tosin survasin koko satsin, kun meni ihan möyhyksi.. Sarvijaakko meinaan tuli taas kylään juuri ruoanlaiton aikaan, joten kiehui aikas pitkään. Ai jai, ruokahaluja herättelevää eikö... :popcorn: Miulla on ihan marketista ostettuja herbamare-merkkisiä suolattomia liemikuutioita, niissä on tosin hiivauutetta, mutta enpä jaksa ahdistua. Poika söi siis ekaa kertaa soseutettua ruokaa, olipa ilme. Mutta maistui.

Saagatar taisi aloitaa pohdiskelua tempperamenteista. Meidän jäppinen on kenties vähän samanmoinen kui teidänkin. Luonnetta löytyy ja niitä hymyjä myös! Kipakkoina päivinä keskityn ajatukseen "kuinka hienoa onkaan, että hän osaa noin upeasti kommunikoida ja ilmaista, ettei nyt huvita tää eikä tää" (mielestäni vauvaakin voi *tuttaa..), niin ei itseen tartu pojan mieliala. Iskalla ois kestämistä, jos molemmat äksyiltäs yhtä aikaa.. Mutta välillä kyllä hymyilyttää ihan ilman itsensä tsemppausta tuo "täysillä eläminen". Äitiinsä tullut "kaikkimiullehetinyt" - enemmän intoa kuin taitoa.

Josta pääsenkin aasin siltaa pitkin noihin aivopieruihin.. Elikkäs olen "käsityöihminen" ilman taitoa. Aikana ennen vauvaa (aev.?) päätin kerran tehdä itselleni tunikoita kirppariverhokankaista. Äitini oli minulle yhden sellaisen tehnyt, joten siitä vain mallia ja surautus. Mutta enpä keskittynyt siihenkään. Luulin olevani ilmeisesti Pamela Andersson... Järkyttävät tissikupit! Melonit ois mahtunut. No nyt ne odottaa äidin kaapissa korjailua.. Äiskä näkee varmaan tissini todenmukaisemmin. :ashamed:

Joo mutta pikaiselti. Lähden hakemaan omani pois.
 
Ripe, meidän poika oli tuossa joulun alla eli 6kk neuvolassa 74.5cm, tuosta mitasta ei ollu kyl puhetta eli arveli kai pojan nähdessään kaukalossa - pitää varsin katsoa huomenna kun taas autoillaan, mut hyvin pää asettuu mielestäni sen tuen sisään.
Ok, teillä siis aikas pitkä poika. Me laitettiin tai siis mies laittoi sen istuimen nyt autoon, kun mallailtiin niin aikas hyvin jo menisi, vielä kun on toppavaatteet päällä ja se istuin menee oikeaan asentoon autossa. Täytyy kokeilla, mut jos autos näyttää että jää vielä liian alas niin sitten vielä koppa mukaan.

Meillä on taas tänään asunnon näyttö, pitää siivota ja häipyä paikalta.
Toivottavasti löytyisi jo ostaja, kun ollut kuukauden jo myynnis, epätietoisuus ärsyttää kun ei tiedä päästäänkö muuttamaan piakkoin vai ei. No kaikki sormet ja varpaat ristiin, että ostaja nyt löytyisi.

Hyvää sunnuntaita!
 
Mami7: Hui, olipas ikävä kokemus. Täytyykin olla tarkkana tuon nostelun kanssa.

Miumiu83: Toivottavasti teillä poitsu paranisi pian kuumeestaan! Ihana, että mies hoitaa ja olet saanut nukkua.

Milkei: Noi Jekovitit on tosiaan kauhean makuisia. Meillä esikoinen söi niitä kun ei vauvana aiheuttanut vatsanpuruja ja isompanakin söi mukisematta pahasta mausta huolimati. Nuuk syö D-tipat nimistä valmistetta ja se ei maistu pahalle. Nyt olen siirtynyt siihen myös esikoisen kanssa, koska kuulemma tuo D3 olisi parempaa kuin se D2 vitsku mitä Jekoviteissakin on.

Saagatar: Hienoa, että olet jaksanut olla aktiivinen surustasi huolimatta ja näin olet varmasti auttanut monia. Tuo luonnekysymys oli aika paha. En oikein osaa vastata. Meillä varmaan ollaan aika tuuliviirejä myös. Jos uni, ruoka ja terveys on kohdillaan Nuuk on nykyään aika rauhallinen ja hyväntuulinen vauva. Jos joku asia ei mene mielen mukaan osaa myös kiukutella ja vaatia. Vireystila vaikuttaa paljon asioihin, kuten vauvoilla yleensäkin. Pirteänä ei edes pukeminen harmita. Vielä en kyllä osaa sen enempiä luonteesta sanoa, tuo on muuttunut vauvastakin jo aika paljon. Kuitenkin aina on ollut helposti lohdutettavissa eli ei ole ollut ns. vaativa vauva koskaan.

Milkei: Ihanan pussukan olet väsännyt! Meillä myös rytmit hakusessa. Heräillään vasta 12 aamulla ja illat venyy jo välillä kympin ylikin. Nyt olis tarkotus tosiaan päästä takaisin arkeen. Jaksuja öihin.

Onerva 85: Tervetuloa mukaan kirjailemaan! Olet varmasti oikeassa tuossa, että jos on kovin vaikeaa vauva-arkea, ei jaksa palstallekaan kirjailla. Lisäksi elämäntilanteet on palstalaisilla tosi erilaiset. Jos itse olisin kirjannut esikoisen aikana, olisi tekstini ollut vallan toista. Meni aika sumussa eka 3 kk. Vaikka vauva nukkui hyvin hän oli keskonen jota piti syöttää kolmen tunnin välein. Yöllä ehti nukkua max sen 1,5 h kun herätyskello taas soi. Pumppasin hälle kaiken maidon ekan 2 kk. Alkuun söi 50 ml maitomäärää tunnin ja oma aika meni vielä pumppauksiin. Esikoisesta myös koko oma elämä mullistui ja sen käsittelemiseen meni hieman aikaa. Nyt on tilanne aika toinen Nuukin kohdalla ja lisäksi hän on toistaiseksi antanut hyvin nukkua. Tuo nukkuminen vaikuttaa tosiaan aika tavalla omaan jaksamiseen ja mieleen. En häpeä myöntää, että oikeastaan ainakin tällä hetkellä nautin tästä vauva-ajasta.

Minttu1: Minusta oli hyvin kirjoitettu tuosta pottailusta. Samoilla linjoilla olen. Samoin minunkin tulee otettua huomattavasti rennommin näin toisen lapsen kohdalla kaikki. Esikoisesta tuli seurattua milloin pitäisi tehdä sitä ja tätä ja tuli huolestuttua jos ei kehittynyt aikataulujen mukaan. Nyt minusta on mukava lukea mitä muiden lapset osaa, enkä ota sitä mitenkään kilpailuna. Jaksuja öihin myös sinne.
Toivottavasti teillä on mukava ravintola-reissu. Nam, kunpa itsekin pääsis =)

Ripe 72: Täällä ollaan peukut ja varpaat pystyssä!

Nuuk on ollut pari päivää kärttyisämpi ja perjantaina päikkäreitä ei pahemmin tykätty nukkua. Tietysti kun äidin piti valmistautua tyttöjen iltaan ;) Syykin selvisi kun suuhun kurkkasi, eilen sitten toinen ylänaskali oli työntynyt läpi. Onneksi ei pahemmin ole öihin vaikuttanut, parina yönä on annettu suppo. Nyt tosin on keksitty tuo ryömimisen jalo taito täälläkin ja se saattaa sitten yöuniin vaikuttaakin. Nyt vielä mennään sen verta rauhallisesti, mutta kunhan sen sitten kunnolla hoksaa. Kyllä tuntuu vievän voimia tuo, välillä ihan hengästyttää. Onhan tuossa tosin massaakin mitä vetää, mamin mussukassa. Nyt on myös aika sanoa kehdolle hyvästit ja siirtyä pinnasänkyyn, sniif, meidän vauvasta on jo tullut iso.
Rutti, näköjään täällä tuppaa kanssa tulemaan näitä romaaneja ;) Tosin nyt ajattelin siirtyä enempi taustailemaan, ei aika tahdo riittää kaikkeen. Katsotaan kuinka onnistuu.

Haleja ja rutistuksia mammoille ja mussukoille:heart:

Toivottaa Unna ja Nuuk
 
Ok, teillä siis aikas pitkä poika. Me laitettiin tai siis mies laittoi sen istuimen nyt autoon, kun mallailtiin niin aikas hyvin jo menisi, vielä kun on toppavaatteet päällä ja se istuin menee oikeaan asentoon autossa. Täytyy kokeilla, mut jos autos näyttää että jää vielä liian alas niin sitten vielä koppa mukaan.

Meillä on taas tänään asunnon näyttö, pitää siivota ja häipyä paikalta.
Toivottavasti löytyisi jo ostaja, kun ollut kuukauden jo myynnis, epätietoisuus ärsyttää kun ei tiedä päästäänkö muuttamaan piakkoin vai ei. No kaikki sormet ja varpaat ristiin, että ostaja nyt löytyisi.

Hyvää sunnuntaita!
Joo, meillä on tosiaan aika "hujoppi", esikoinen kulki aika keskikäyrillä, mikä on keskikokoisille vanhemmille se oletuski ja oli tuon pituinen n. 9kk iässä. Tänään tosiaan katsoin, tosiaan korkeintaan se kaks sormea jää nyt väliin (kun painaa puvun alas, ekaksi katsoin että jääkö siihen tilaa lainkaan...).

Tsemppiä asunnonmyyntiin!
 
Ihanaa, mä olin eilen hetken YKSIN kotona! Ukko otti pojan ja lähti naapuriin kyläilemään. Äkkiä sitten piti tehdä pikakasvohoito (kuorinta+naamio) ja varpaankynsien lakkaus. Varmaan olis kannattanu mennä nukkumaan, mutta ei malttanu.:)

Milkei, olipa hauska sattuma:). Hieno pussukka, ihanaa tuo apinakangas. Mä ajattelin sellaista, mihin tulis useampi tasku ja sais pinniksen päätyyn tai laitaan. Meillä pinniksen pääty on umpinainen ja siksi sopisi siihen hyvin. Ajattelin, että vois laittaa yläosaan purjerenkaat, jotta saisi myöhemmin helposti vaikka seinään kiinni. Taittelin kankaista mallia, millaista olin suunnitellut (kankaat siis ihan vaan jotain mitä sattui löytymään) satiininauhat mallaa taskujen paikkoja. Koko on n. 57x48cm. Mitäs luulet, pitäisikö tuossa olla jotain vahvikkeeksi? Ajattelin, että voisi olla hauska, jos laittais vanua, niin tulis sellainen pullea ja pehmoinen. Tää jäi nyt sen verran vaivaamaan tää projekti, että pakko käydä kangaskaupassa hankkimassa lisää tarvikkeita ja tehdä homma loppuun. Tai ainakin yrittää...


Mekin luovuttiin Jekovitin käytöstä jo kesällä, kun maistelin sitä, kamalaa. Siirryttiin D-tippoihin.

Ripe ja Pulinapata meilläkin on jo tuo Cybex käytössä. Pituutta pojalla oli 6kk neuvolakäynnillä 71,5cm. En saanut millään säädettyä istuimen kaltevuutta ja oli pakko käydä liikkeessä kysymässä apua. Vähän hävetti, kun en vaan ollut tajunnut painaa sitä kahvaa tarpeeksi pohjaan:ashamed:. Tosin se on kyllä oikeasti vähän jäykkä...:whistle:

Potalla on käyty jo useampana päivänä ja saalistakin on tullut molemmissa muodoissa. Tänään tuli mahtava hymy, kun sai pissattua pottaan. Pottailusta yleisesti, mulla ei ole mitään sellaista ajatusta, että pitäisi poika saada mahdollisimman nopeasti opetettua kuivaksi, eikä mitään sellaista ”nyt on pakko joka kerta tehdä pottaan” meininkiä. Halusin vain kokeilla, kun poika aika hyvin ”ilmoittaa” hädästä. Mitään odotuksia ja paineita ei siis ole tämän asian suhteen.

Rutti tuo kuulostaa ihan just siltä, miten mulle aina käy ompelusten kanssa.:LOL: Ihanaa, kun täällä on muitakin, jotka osaavat teoriassa ommella (eihän se nyt voi olla niin vaikeaa), mutta käytännössä ei.;)

Luonne on meidän pojalla olla suht leppoisa, iloinen ja vilkas, mutta tarvittaessa sitten pistetään meteli pystyyn. Poika ei säiky kovinkaan helposti. Uusia asioita ja ihmisiä ihmetellään ensin totisena, mutta hetken päästä taas hymyillään ja pulistaan entiseen malliin.

Meillä on edelleen yöt tosi levottomia. Leo ei meinaa millään rauhoittua, kun itkee yöllä. Sänkyyn ei rauhoitu ollenkaan, vaan aina pitää nostaa syliin, muuten huuto vain jatkuu ja joskus jatkuu ihan sylittelystä huolimatta. Välillä on pakko laittaa valot ja herättää poika ihan kunnolla tajuamaan, että missä ollaan ja kenen kanssa. Siihen itku yleensä loppuu, mutta samalla tietty piristyy, eikä sitten meinaa nukahtaa uudestaan. Hassua on se, että illalla kyllä nukahtaa omaan sänkyynsä tosi helposti ja nopeasti. Jos sattuu nukahtamaan tissille, olen yleensä vähän herätellyt, että tajuaa siirtyvänsä omaan sänkyyn. Unipussi on rauhoittanut unta jonkun verran. Lähinnä sylistä sänkyyn siirtyminen onnistuu nyt paremmin, mutta yhä heräillään useasti.

Olemme siirtyneet herran omasta vaatimuksesta osittaiseen sormiruokailuun. Välillä ei nimittäin kelpaa lusikalla syötetty ruoka ollenkaan. Sama ruoka kelpaa kyllä, jos syötän ruoan lusikan sijasta sormin. Eniten tykkää kuitenkin syödä itse. Ruokailussa on siis nyt aina jotain sormin syötävää mukana. Esim. vesimelonia, banaania, kurkkua, maissinaksuja. Tässäpä kuva herran ruokailusta.


Tervetuloa Onerva ja kiitos vinkistä.

Ja lopuksi ihonhoitovinkkiä. Leolle tuli pakkasten alettua sellaisia punaisia kuivia läikkiä peppuun ja jalkoihin. Yritin rasvailla ahkerasti ja laitoin Bepanthenia, mutta ei oikein mikään auttanut. Ei tosin mennyt pahemmaksikaan. Sitten äitini vinkkasi, että kokeile Natusanin hoitovoidetta, jos sellaista on vielä olemassa. Sanoi, että minun ja sisarusten iho-ongelmat sai aina sillä hoidettua. No, löysin vihdoin Cittarista ko. voidetta ja parin käyttökerran jälkeen alkoi iho paranemaan ja nyt on läikät melkein kokonaan kadonneet.

Jaahas, päiväunet päättyivät ja kutsu käy.
 
Anteeks jo nytte, kun tulen avautumaan omista ongelmista.

Viikonloppu meni ihan harakoille, mies taas päätti hieman juoda tuota ilojuomaa ja lähti baanalle. No lauantain hää oli vielä ihan päissään ja sunnuntain vaan nukku. Muutenkin aika iso riita tuli sitten miehen kanssa, ja edelleenkin pää ihan sekasin itellä. No joo elämää.

Mutta kohtahan loppuu äityisloma, mitäs te muutte olette meinanneet tehä? Itse ajattelin jäädä hoitovapaalle ja syksyllä takaisin koulun penkkiin. Mutta kas kummaa, tulen ainoastaan saamaa kotihoidontukea vähän päälle 300€ ja siitä verot pois. Nii joo, mites sen kanssa elää. Että menee hermo tuon ystävällisen kelan kanssa, ja sossun luukulle en mene, ja toiseks eihän ne kumminkaa sieltäkään anna rahaa. Miksei tää Suomen ihana yhteiskunta voisi auttaa enemmän lapsiperheitä???? Joten taitaa olla tilanne semmoinen, että pakko lähteä maaliskuusta johonki töihin ainaki keikkaa tekee, ainut ongelma ettei täällä päin oteta alle 1ikäistä hoitoon minnekkään ja muutenkin pitkät jonot hoitopaikkoihin... Enkä haluais pistää tuon ikäistä vielä hoitoon.
Arrg, hermo menee, ja muutenki pää sekasin nii nyt vielä tämä ett pitää ruveta miettimään tuota tulevaa :/

Iloista kumminki, tuo tyttö osaa olla ihana <3 Haluu osallistua kaikkee mitä teen, imuroimisee, ruoan laitttoo tms. Tänään sitten tehtii Lindan kanssa sämpylöitä, voi sitä toisen iloa kun sai taikinan kanssa temmeltää :)

Täällä on alettu kiipeilemään, haluaa kiivetä syliin ja muutenkin joka paikkaa yrittää kiivetä ja nousta seisomaan. Mutta usein siinä käy huonosti :/ Mutta nyt jatkettava hommia.

-Anna Ja Linda 7kk
 
Iltaa!

Kotihoidontuen päätöstä pällistelin minäkin, ei tässä rikastumaan pääse... :| Eli mä jään kotiin, toistaiseksi tuolla rahalla..

Joo, meille ei mitään uutta, sälli vetelee menemään kun viimeistä päivää ryömien/vetäen itseään, hyvä kun se on koko ajan menossa joko koiran vesikupille tai kylppäriin ja kun menet hakemaan sitä pois ja se huomaa että olen tulossa, vauhti vaan kiihtyy.. :D
Kamala pulinapata siitä on tullu, koko ajan kuuluu kalkatus, uusin juttu on kielellä naksuttelu kitalakeen.. :) Joitain tavujakin kuuluu, en niihin vaan sen suuremmin ole kiinnittänyt huomiota sieltä kaiken mölyn seasta.. :D

Kovin on myös vahvatahtoinen hän, komentaa imuria, koiraa ja heti kun joku asia ei mene mielen mukaan, alkaa karjumaan.. Mistä lie on perinyt tulisuutensa.. :whistle:

Tulipa muuten mieleeni että syödäänkö teillä muilla paljon tuttia?

Meillä ei herra tutti suussa ole kuin autoillessa ja nukkuessaan, muuten vauhti on niin kova ettei tutit pysy mukana.

Mutta sellasta, mä alotin viime viikolla vähähiilihydraattisen "laiharin" ja nyt mun iltapalat uhkaa palaa pannulla joten pitää juosta.. :)

Oikein mukavaa viikon alkua kaikille!!Niin isoille kuin pienillekkin! :heart:

Maira ja Juhis eilen 7kk
 
Taas pikaisempi kommentointi, kun juur sain pojan unille ja itsekin pitäis rynnätä perässä... eilen poika nukkui hienosti alkuillan enkä mie sitten malttanut mennä tietenkään nukkumaan ja tässä sitä sitten ollaan, tyhmästä päästä jne.

Kiitos D-vitskukommenteista, täytyy vinkata siskoa niistä D-tipoista!

Rutti, kokeilitko sitä saamaasi tofureseptiä? Piti tänään tehdä tofua ja kesäkurpitsaa ja pastaa pojalle, mutta ajatuksissani pilkoin kaikki ainekset samalla kun tein meille ruokaa. No tein sitten kastikkeen ja keitin pastat ja survasin ne ja lopputulos oli kyllä maukas, mutta konsistenssi (unohtelen nyt suomen kielen sanoja niin käännetään miten sattuu) oli aikas, eh, mielenkiintoinen. Hyh hyh.
Etsin paljon reseptejä tuolta kotikokki.net -sivustolta, viimeksi löytyi helmi soijarouhepihvien ohje: Reseptit > ruokaohje: Soijarouhepihvit - Kotikokki.net . En laittanut siemeniä ja kerman korvasin kaurakermalla ja keitin rouheet taas siinä suolattomassa kasvisliemessä (ja taisin heittää tomaattikastiketta taas vähän joukkoon, vie sitä tunkkaisuutta rouheesta). Kyllä meillä tykkäs kaikki, aivan mielettömän hyvät piffit!
Tein tänään muuten vispipuuroa omenoista ja puolukoista, mutta aika kirpsakkaa tuli ilman sokeria vaikka yritin valita makeimmat omput. Tosin tuo poika tuntuu tykkäävän enemmän kirpeistä asioista kun äiteensä, joten testailen huomenna miten menee alas. Banaanillahan saa kaiken makiammaksi, mutten haluis sitä joka paikkaan tunkea... noita marjaisia ohjeita otetaan mieluusti vastaan jos löytyy.

Jonna, kivan näköinen suunnitelma! Mie tein vaan tuollasen mahdollisimman simppelin, ei meinannut aivot riittää ees siihen ensin... ompelin ne taustakappaleet ensin pöljänä yhteen kun ois ensin pitänyt ne taskut kiinnittää yhteen taustakappaleeseen ja sitten ommella se toinen taustakappale ns. taskujen päälle, jättää yks sivu auki ja kääntää ja sitten nuo narut kiinni samalla kun ommella umpeen. Miekii mietin jotain koviketta, esim tukikangas tai jopa pahvin ois voinut sujauttaa sinne väliin, miksei tuo vanukin olis hyvä idea! Testailen sitten seuraavaan.

Pottailusta nopsaa sen verran, ettei miullakaan ole mikään kiiru ja hengenhätä toista kuivaksi opettaa, kunhan olis kiva kohta alkaa testaamaan ja totuttamaan. Ja se, ettei meillä vielä ees ryömitä on ihan jees juttu, kyllä sitä ehtii juosta sitten perässä myöhemminkin :) Enemmän nämä asiat tuntuvat vaivaavan anoppia ja siskoa, joskus sitä vielä oppii olemaan polttamatta hermojaan niiden neuvojen kanssa :D

Tsemppiä bannahille parisuhdekiemuroihin ja muutenkin. Asioilla on tapana järjestyä kuitenkin, varsinkin jos on sellainen pieni siinä vaatimassa, että järjestyy. Näin mie sen "lapsi tuo leivän pöytään" -sanonnan ymmärrän. :hug:

Nyt tuo taas tuolla kiljuu. Huoh. Jotenkin aina kun kirjoittelen tänne niin alkaa huuto. Herra Ylhäisyys tahtoo kaiken huomion jopa unissaan. Meillä siis Jonna lähestulkoon sama tilanne. Kyllä tää vielä tästä!

PS: Mussupussu, jos oot kuulolla ja myyt koskaan Metsolan vaatteita (paitsi niitä housuja, niihin ei tuota pulleroa ei saa varmaan koskaan mahtumaan), niin ilmoita ;)
 
Moi,

Miun äitini, johon ilmeisesti on meidän suvun käsityögeenit pysähtyneet, on tehnyt tollasia taskuhärpäkkeitä joka paikkaan (asuntoautoon, keittiöön, vessaan jne.). Meillä on yks "laskutasku" ja siinä on vanu niin taustassa kuin taskussakin. Muistelisin, että kotonaan heillä on monen taskun härpäkkeissä (niinku tuo Jonnan) paksumpaa markiisityyppistä kangasta taustassa ja taskun sisäpuollella (?) vanukerroksen lisäksi. Äiskä tieten kanttaa kanttinauhalla taskunsuut, ettei lerpota. Meitin laskutaskuun on aplikoitu joku kyyhkynen, joka vie meitin rahat.. Tiedä oliko tästä sepostuksesta mitään hyötyä. :confused:

Milkei Tofu on vielä kaapissa, ehken tänään on se päivä, jos ei lähdetä mummon patojen ääreen. Tekis mieli lähteä, kun miulla on yks tollanen "ylimääräinen" vauvan makuupussi, joka on aika hmmm... ruma. Ja pinnasängyssä on verhot (marimekon mitä lie afrikan kuningasta - ihanaa), joita ei tarvita (eihän vauva edes nuku siinä), niin meinasin päällystää sen pussin tolla ja äiskän koneet on paremmat ku oma eli siis voin lykätä äidille myös ommeltavaksi, jos ei lähde sujumaan.. Mutta eilen tein mukaelman MeNaisissa olleesta vihreästä linssicurrystä tms.
Elikkäs
Riisiä noin 4 hlölle kiehumaan liian vähässä vedessä. Riippuen riisistä kuinka pitkään antaa yksin kiehua (meillä oli jotain tummaa eli vartin kiehu yksinään).
Sitten sekaan kookosmaitoa (ohjeessa oli minipurkki, mut tungin ison)
sipulia, valkosipulia ja pari desiä punasia linssejä ja hippusellinen chiliä.
Annoin kiehua 10 min ja perään wok-vihanneksia (ihan pakkaspussista tällä kertaa.. näpeille) ja kiehutus 10 min.

Poika söi tuosta lähinnä kasviksia, mutta nehän olikin ihan erimakuisia nyt kun oli tuota kookosmaitoa. Ja hienosti meni porkkanat, jotka muodoltaan oli kurkkusiivuja. Ja vesikastanjat myös. Riisi (tuoreeltaan) on tän ikäiselle vielä aika haasteellinen, jos ei ole basmatia tai muuta vähän klimppiytyvää. Me aikuiset lisättiin tuohon sitten vihreetä currytahnaa, ihan jees arkimössö, joka tuli kuin itsekseen.

Hoitovapaasta laitoin juur pomolle postia eilen. Keskusteltiin miehen kanssa skip-bon tiimellyksessä asia niin, että jään täksi vuodeksi kotiin. Ja jos keikkaa töissä riittää pari vuoroa viikossa ja mummot jaksaa poikaa hoitaa, niin katsellaan jatkoa sitten. Ajattelin ilta- ja yövuoroja viikolla tehdä ja viikonloppuja (miehellä arkipäivätyö). Ja mehän siis "tosi salaa" (eli kaikki tietää) haaveillaan jo pikkukakkosesta. Mutta kun ei taideta olla sitä nopeasti sikiävää sorttia. Eli unelma olis, jos ei tartteis töihin mennäkään ennen ku lapsia olis useampi ku tämä yksi ihanuus. Niin ja ei kroppa toimi vieläkään.

Kuka pottailijan äiskä joskus kertoi, että heillä on pottalaulu? Meillä on kans vakilaulut ihan kaikkeen (kylpyynmenolaulu, vaipanvaihtolaulu, joka paikkaan käyvä maaliman ihanin vauvalaulu..) typerillä sanoilla, ihan hävettää niitä lauleskella julkisesti - mutta just noissa tilanteissa niistä on ehken eniten hyötyä; jos sipuli kuumentuu, niin vaipanvaihtolaulu auttaa vaipanvaihdonyhteydessä. Me käytetään myös muita tilannevihjeitä, kuten tuulikelloa hoitotasolla (auttoi pienenä kun itkupotkuraivareissa piti saada poika "tajuamaan", että ollaan lempipaikalla). Käytän myös muutamia tukiviittomia (mie mistään "vauvaviittomista" puhuis, ihan samoja viittomia nuo on), kun nekin tulee luonnostaan ja toivon, että tulisivat myös kun palaan takaisin töihin (tosin pitäis käyttää paljon laajemmin...). Työskentelen siis kehitysvammaisten parissa. Noista ns. tilannevihjeistä tuskin enää on sellaista hyötyä, kun ruutiinit on jo hällä hanskassa ja aistitoimintakin hyvin kehittynyttä, mutta mukavia ne on.

Ulkona tuulee, poikaa ei nukuta ulkona. Meidän "satametrinen" tv-antenni kolkattaa terassin päällä tuulella ja herättää pojan, jos niikseen tulee. No joutaahan tästä.. Päivän jatkoja!
 
Bannah, tsemppiä parisuhdeasioihin.:hug:

Olen tainnut jo aiemmin kirjoitellakin jatkosuunnitelmista. Mulla siis pitämättömiä lomia ja vapaita kolmisen kuukautta ja ne aion pitää tuohon maaliskuun alussa päättyvän vanhempainvapaan perään. Sitten jään vielä muutamaksi kuukaudeksi kotiin tukien varaan, lukuun ottamatta isäkuukautta jonka ajalta en saa yhtikäs mitään mistään. Onneksi on jonniin verran säästöjä, joiden turvin sitten kituutellaan. Alustavasti aikomus on palata työelämään ensi syksynä. Vielä vähän laskeskellaan, oisko taloudellisesti mahdollista, että mies jäisi hoitovapaalle.

Maira, meillä syödään myös tuttia vain autoillessa ja nukkuessa, en usko, että uni tulisi ilman. Muutoin olen pyrkinyt pitämään tutin jemmassa, eikä tuo poika sitä tunnu juuri kaipaavankaan.

Tässä yksi ruokaohje, josta on kovasti tykätty ja on sovellettavissa lapsellekin kelpaavaksi.
Olkoon nyt vaikka kanakookoskastike nimeltään.

Ainekset
400-500g kanasuikaleita, itse ostan n. 500g kanafileitä ja pilkon suikaleet niistä
sipuli
2-3 valkosipulin kynttä
wok-vihanneksia (pakaste)
1 prk kookoskermaa
0,5 l vettä
kana- tai kasvisliemikuutio
maizenaa tms. suurustetta

Mausteita, tietty oman maun mukaan, mutta itse olen käyttänyt mm.näitä
1 rkl Appelsiini-, aprikoosi tms. hilloa / marmelaadia
Inkivääriä
Tabascoa
Mustapippuria
Timjamia
Basilikaa

Lisukkeeksi risottoriisiä

Laita riisit kiehumaan. Kypsennä kanat wokkipannussa tai kasarissa, sipulit seuraksi ja sitten vihannekset. Lisätään kookoskerma, vesi ja liemikuutio odota, että kiehuu ja lisää sitten suuruste ohjeen mukaan. Mausta oman maun mukaan.


Milkei, juu en tiedä yhtään, miten mulla aivokapasiteetti riittää tuon taskuhommelin värkkäämiseen. Vai jääkö lopulta äipän ommeltavaksi…:whistle:
Niin ja mä ainakin hoen itselleni öisin mantraa ”muista, että tämä vaihe menee ohi, tämä vaihe menee ohi, ei kestä ikuisesti, saat vielä joskus nukkua koko yön putkeen”.

Miumiu sepä se, kun suunnitelmia olis, mutta aikaa ei vaan tahdo löytyä. Täytyy vaan pikkuhiljaa väkertää silloin kun sattuu ehtimään. Mun luonteella ei kovin helppoa, kun pitäis saada kaikkimulletännehetinyt. Pikaista paranemista poitsulle:hug:

Rutti kiitokset vinkeistä niiden taskujen suhteen. Niin ja pikkukakkonen on meilläkin haaveissa melko piakkoin, mutta ei tosiaan toimi kroppa vielä täälläkään. Ja siis työsuunnitelmat on, kun eihän sitä voi tietää kuinka kauan siinä tilauksessa sitten kestää.

Me käytiin ilmottautumassa vauvauintiin. Se on sitten lauantaina aikaiseen kotiuduttava tyttöjen illasta, kun jouduttiin sunnuntain varhaisimpaan ryhmään, 8:30.

Mulla onkin oikein hemmotteluviikko kun eilen kävin kampaajalla, perjantaina hierontaan ja lauantaina viihteelle (muuten ekaa kertaa ihan tyttöporukalla sitten en edes muista koska viimeksi). Niin ja se on shoppailtavakin jossain välissä, kun eihän mulla ole sopivaa uimapukua, viimeksi oon uinut mammapuvussa.

Mutta nyt, hyvät yöt!
 
Ripe72 - Toivottavasti löytyi ostaja?!

Rutti - Pääsikö mies sanan ääreen kun hait pois turnauksesta? ;) Meillä taitais kyllä päästä... :D

bannah - Jaksamista parisuhdeongelmiin! :heart: Meillä myös yhä puurtamista tämän yhteiselon kanssa, ongelmista aiemmin pitkästi kirjailinkin... En vaan tajua miten isyys ei aina tunnu olevan samanlainen lahja miehelle kuin äitiys naiselle. :hug:

minttu1 - Ymmärrän kyllä jos särähti korvaan kommenttini, mutta mutta... Näistäkin ollaan niiiiiin montaa mieltä, enkä ihan aina ymmärrä tätä lapsentahtista suuntautumista, koska siinä ollaan aina vaan menty pidemmälle ja pidemmälle iän suhteen. Miksi lapsen pitäisi ymmärtää mitä potalla tapahtuu? Eihän lapsi ymmärrä sitäkään, miksi haluaa imeä tissiä heti synnyttyään, ihan refleksinähän toi tulee. Mun mielestä riittää, että lapsi tottuu iloisissa merkeissä ja osaa rentoutua riittävästi tarpeensa tehdäkseen kun äiti antaa tutun vinkin. Ja mitä tulee tuohon kokemusperäiseen kommenttiini kolmevuotiaista… Jos lapsi puhuu, ruokailee itse, leikkii yksin ulkona ja uskalletaan päästää pidemmällekin isompien kanssa, pelaa pleikkaria ja osaa käyttää vähän tietokonettakin - mutta kakkaa yhä vaippaan, onko silloin kyseessä lapsen vai vanhemman psyykkinen valmius? Ei ole tarkoitus provosoida, mutta kysynpä vaan. Omat esimerkkini saan luonnollisesti omasta lähipiiristä ja nämä mammat, joista puhun, eivät suoraan sanottuna viitsi vaivautua. Ja mitä tulee lapsentahtisuuteen, niin meillä tämä pottailu on ainakin lapsilähtöistä.

Haluan myös painottaa, etten ole puhunut mitään vielä kuivaksi opettelusta tai vaipattomuudesta. En edes mainitessani näistä 3-vuotiaista! Tämähän on puolivuotiaan kanssa vain pottaan totuttamista ja potalle tekemisen opettelua. Koko pottailu ja saaliin saaminen on tämän ikäisellä lähes kokonaan kiinni siitä, viitsiikö vanhemmat käyttää potalla. Lapsen vihjeitä pitää osata tulkita, jos hän niitä antaa eikä pidä turhautua kun mitään ei tapahdukaan. Juuri äsken mieheni lapsen syöttämisen jälkeen nosti tyttären potalle, lauloi ”kakkalaulumme” :D ja hieno kiemura oli tuloksena!! Ellei siis olisi viitsinyt potalle siirtää olis kakka tullut vaippaan. Me vaan ei tykätä kaapia kamalanhajuista kakkaa vaipasta pitkin lapsen peppua, kun potasta se on niin helppo ja hygieeninen kipata pyttyyn... Ei se mitään rakettitiedettä meidän perheessä ole ainakaan… ;)

Vanhempainnetin (linkki alla) mukaan lasta voi alkaa opettaa potalle vasta 1,5-2 vuotiaana, mutta monien tutkimusten mukaan maailmalla on toisin, ja ennen vanhaan oli täälläkin. Liian hyviä ja helppoja vaippoja ”syytän” minäkin uusista käytännöistä ja ikäsuosituksista. Vanhoista ”hyvistä ajoista” ja vauvan vessahätäviestinnästä (VVV) muutenkin voi mahdolliset kiinnostuneet lukea lisää alimmaisesta linkistä.

Kaiken pottapaatokseni päätteeksi haluan vielä ihan avoimesti todeta, että mieheni suvussa kulkee ilmeisesti perinnöllisenä taipumus niin suuriin yövirtsamääriin, että ne ylittävät rakon tilavuuden ja yökastelua tapahtuu vanhemmillakin lapsilla. Yökastelu ei kuitenkaan ole psyykkinen oire, eikä siihen välttämättä ilman lääkehoitoa voi vaikuttaa. Tästä tietoisena ymmärrän siis myös, että tyttöni varsinainen kuivaksi opettelu saattaa viedä vuosia. Aika näyttää, mutta meillä on joka tapauksessa aamulla aina vaippa aivan täynnä pissaa. Mutta, tästähän meidän pottailussa ei ollutkaan kyse, vaan siitä että vauvan on kivempi kakata pepunposket vapaana vastuksesta ja äidin mukavampi hävittää saalis! :) Tsemppiä kaikille pottailun aloittaneille!

Lapsi oppii kuivaksi, Vanhempainnetti - MLL

"VVV on lapsilähtöinen käytäntö, joka perustuu vuorovaikutukseen vauvan ja hoitajan, yleensä äidin, välillä. Eläytymällä vauvan tarpeisiin äiti oppii tietämään, milloin vauvalla on vessahätä. Kun hän silloin nostaa vauvan haluamaansa vessapaikkaan, vauva oppii äidin antamien merkkien perusteella rentouttamaan lihaksensa. Ympäri maailmaa käytettyjä ovat suhuäänne ja vauvan kannattelu puolittaisessa kyykkyasennossa."

Lisää VVV:stä:

Vaipattomuudesta
 
Moro ja taas tähän aikaan päivästä, lapsi siis unillaan...

Miulla on aina niin paljon mielessä mitä pitäis muistaa kommentoida, mutta sitten papatan vain lempiaiheestani eli itsestämme... Sorge. Te olette ihania, jotka muistatte kommentoida muiden kirjoituksia!

Tuttia poika ei syönyt pikkuvauvana ollenkaan ja vähänkö olin iloinen kun sitten muutaman kuukauden ikäisenä se kelpasi automatkalla ja kaupassa! Nykyäänkään sitä sen enempää syö, no päiväunilla. Yöllä se on totaalinen herätys, jos jotain niin "ällöä" yrittää suuhun laittaa - aitoa tavaraa kun on tottunut saamaan. Maira mie myös noudatin vähähiilihydraattista ruokavaliota ennen raskautta pidemmän aikaa - ei mikään laihdutus juttu vaan ihan siksi, että se teki niin pirun hyvän olon. Mie olen jotensakin koukussa hiilareihin ja jos syön ruokana hiilaripitoista syön sitten makeaakin ja jos on syönyt makeaa pitää saada jotain suolaista jne.. Hiilarit väsyttää, eikä aikuinen ihminen tarvitse niin paljon hiilareita kui mitä me on totuttu muputtaa (mitään haittaa tietenkään toisille ole). En mie mitään ketoosia tavoitellut, söin kasviksista myös juureksia (paitti perunaa) ja hiilaripitoisia hedelmiä. Lihaa en syönyt enempää kuin ennenkään. Olo oli hyvä. Pitäis palata ruotuun, se kun ei ole sitten edes vaikeaa kun olo palkitsee. Jaksais liikkuakin paremmin. Tsemppiä, tule kehuskelemaan hyvällä ololla, niin saan kimmoketta..

Milkei Tofu testattu ja se löysi tiensä meidän perheen ruokalistalle. Aiemmin sitä ollaan muutamia kertoja kokeiltu, mutta ei pahemmin ole maistunut.. Poika tykkäs kovasti!
Elikkäs näin tein (jälleen siis MeNaisten ohjeesta muokkaus, piristän arkiruokarutiineita..)
Porkkana ja palsternakka raasteeksi
Sipuli ja 2 valkosipulin kynttä pieneksi
Nämä kaikki kuullottumaan öljyyn hetkeksi kera
Inkiväärin (ehkä 1-2tl, pakkasessa on aina pala, helppo raastaa jäisenä), mustapippurin ja chilin.
Paseerattua tomaattia purkki sekaan ja kiehutusta noin 5min.
Kiinteä tofu palasiksi ja kuumentumaan (5min)

Basmatiriisiä kaveriksi, sen vois toki laittaa vaikka tonne sekaankin kypsymään, niin ei tarvitse montaa levyä kuumentaa. Pojalle leikkasin varmuuden vuoksi tofun pään ja vähän sitä lämmitin öljyssä ja hippusellisessa yrttimaustetta, kun chiliä vähän lurahti tohon kastikkeeseen. Mutta mitä vielä, söi ensin 2 noin miun peukalon kokoista (isoja paloja oli pojalle ja meille fetakuution kokosia) kastikkeessa lillinutta tofu palaa, sitten annoin ton "oman" niin siprus sen vain pöytään. Sai sitten lisää mausteista versiota. Myös raastekastike maistui. Mieskin tykkäs. Mies siis totesi tosta edellisestä kasvishässäkästä, että kyllähän ne kanapalat täällä menis... Eli kiitti Jonna, pitänee tehdä miehen mieliksi kanaversiota.

Kiva muuten saada tätä kautta vaihtelua ruokiin. Me ollaan sellasia jumittajia, hyväks havaittua pöytään viikko toisensa jälkeen..

Mekin mennään vauvauintiin parin viikonpäästä (lauantaiaamuisin klo 8.30 ja matkaa on pikkusta vaille pirusti, onneksi sitten myöhemmin jos "vauvauinnista" jää harrastus päälle niin 7 km:n päässä on lomakeskus, jossa jonniinmoinen sisälammikko). Onko teillä konkareilla jotain vinkkejä ja niksejä? Me aloitetaan muskarikin "vasta" nyt, kun ei tullut mieleenkään lähteä edelliselle kaudelle mukaan, kun poika oli niin pieni ja ärree.. Pitäisi muutenkin "sosialisoitua" täältä. Ollaan taas jumahdettu kotiin. Pitkä matka joka paikkaan ja taidan olla vähän erakko muutenkin - tai ujohko menemään mihinkään perhekerhoihin, jossa kaikki tuntee kuitenkin jo toisensa jne... Mitä noissa perhekerhoissa oikein tapahtuu? Kun kaite meidän olisi hyvä aktivoitua, kun kotio jäädään.

Shawne Miun mielestä taas vvv tai miksi sitä kukakin haluaa kutsua on nimenomaan sitä lapsentahtisuutta! En näkisi lapsentahtisuutta muutenkaan laiskuutena vaan enemmänkin stressittömänä vaihtoehtona niin vanhemmille kuin lapsillekin. Itse en koe sitä edes minään suuntautumisena vaan ihan vaistomaisena maalaisjärjen käyttämisenä, ei minään hienona. En liitäisi lapsentahtisuutta niinkään tuohon ikään kiinnityneeksi ja asioiden lykkäämiseen. Enemmän mie näkisin lapsentahtisuuden biologisena (vaistovanhemmuus) kuin kulttuurisena seikkana ja näinä "upeiden" kuivilta tuntuvien kertakäyttövaippojen (juuri kuten kirjoititkin) luulisin olevan kulttuurinen seikka. Kirjoitit hyvin! Meidän pitää ostaa potta... Tiedän meinaan (tällä hetkellä) milloin vauvani sarvistelee: ja hän ei halua tehdä vaippaan vaan lattialla ilmaan, nappaan paperiin (lavuaarilla hämmentyy). Potta ois kätevä napata näin alkuun mukaan kun sarvistelu on jo käynnissä - jos se ei sitten hämmentäisi myöhemmin, kun jo liikkuu enempi niin voisi tehdä asiansa ennen retkiä.. Ehkä. Toisinaan.

Nyt ei kulje enää ajatus, kun poika mytkyää jo sylissä. Moi moi!
 
Se piti vielä tulla lisäämään Shawne, että ei päässyt mie sanan ääreen.. Tiedossa tuo turnaus oli, vuosittain matsaavat nuo pitkälti yli kolmekymppiset ukot. :LOL: Me oltiin ennen aika kovia kotihippailemaan ystävien kanssa (ei me missään baareissa käyty vaan lautapelejä ja myöhemmin laulutähteyttä ja kitarasankaruutta tavoiteltiin..). Olemme nyt muuttaneet elämäntapojamme, mutta muutamat mukavat perinteet onneksi on säilynyt. Alkoholi ja lapset ei kuulu yhteen, joten mielestäni on vain hyvä, että mies menee silloin koko yöks pois.. Kohta ne tekee retken suureen maailmaan miesten kanssa, kun mp-messut lähestyy. Ai niin, itse plokkaan kyllä AA:sta (vitsi siis) merkkejä toisensa perään eli en käytä tällä haavaa. Nikke on mun juttu!
 
Heippa!
Shawne78 meilläkin on 2 lasta ollut yökastelijoita.Toinen oli 5,5v ja toinen 4,5v, kun yövaipoista päästiin viimein eroon. Meillä oli molemmilla käytössä ns.kastelulakana, joka hälyytti kastuessaan. Aluksi lapset nukkuivat niin sikeästi etteivät herännneet itse siihen vaan minun piti herättää. Pari viikkoa suunnileen meni, kun he heräsivät itse pissahätäänsä ja ehtivät vessaan.

Rutti minusta kirjoitit hyvin lapsentahtisuudesta. Samaa mieltä minäkin.
Palailen taas, Nyt laitattamaan siskoa päiväunille.

Mami7 ja Milo 7kk
 
Rutti - Hyvin kirjoitit sinäkin! :) Mä olen ihan samaa mieltä tosta lapsentahtisuudesta noin mitä kirjoitit. Sitä vaan tunnutaan käytettävän terminä usein sellaisten asioiden yhteydessä, jossa jotakin "ikärajaa" lapsen oppimisen tms. suhteen korotetaan entisistä. Mutta lapsilähtöinen on lapsentahtista, ja ton ihanan pienen neitosen vihjeillä ja viesteillä tässä edetään. :)

Vauvauinnissa ollaan käyty meidän tytön kanssa tasan kolmekuisesta lähtien ja hyvin on mennyt. Kerro tarkemmin mitä vinkkejä kaipaat? Altaassa oloon, pesutiloissa tms toimimiseen tai varusteisiin? Yleisesti jos hieman valotan niin meillä oli ekat kolme kuukautta Zunblockin tyttöjen uimapöksyt, jotka eivät vaadi erikseen uimavaippaa. Jonkinlainen muovitus on kankaiden välissä ja tiukat lahjeresorit. Tosin en tiedä miten olis pökäleet pysyneet kyydissä, koska kertaakaan ei kakkaa ole tullut koko uimahallireissun aikana. Nyt meillä on ihan oikea "isojen" tyttöjen uimapuku ja sen alla uimavaippa. Itse oon syöttänyt ohjeiden mukaan vauvan kevyesti (pelkästään tissillä) aamulla noin tuntia ennen altaaseen menoa, uinti alkoi meillä koko syksyn klo 8 - lauantaiaamuna vielä. ;) Muutama äiti on sitten uinnin jälkeen tissittänyt saunan alalauteilla pesun jälkeen kuivatellen, mutta meillä mies on hoitanut pesun ja sitten oon kiikuttanut tytön pukuhuoneeseen. Itse en ole toistaiseksi altaassa ollut näiden vaivojeni vuoksi, mutta kylläkin altaan reunalta valo-/videokuvannut jokaisen uintikerran. :) Kannuttelua, elikkä veden pään yli takaraivolta kasvoille valuttamista, ollaan treenattu sukellusrefleksin vahvistamiseksi sitten kotona viikolla suihkussa. Voin kyllä suositella vauvauintia kaikille, meidän tyttö ainakin selvästi nauttii!!
 
Shawne Toi sun esimerkki noista 3-vuotiaista selittää kyllä kommenttisi. Kyllä mäkin ihmettelisin jos sen ikäistä lasta ei käytettäisi potalla/pöntöllä (meillä ei kyllä toi 3v3kk ikäinen suostuis enää pottaan kakkaan kun on pöntöllä käyny vuoden ajan) ollenkaan. Ja varsinkin sitten jos lapsi jo itse ilmoittaa tarpeestaan ja pystyy pidättelemään sen aikaa että ehtii vessaan. Mun kokemukset näistä lapsista jotka on ns. kerrasta oppinu kuiviks on sellasia että lapselle on kyllä annettu mahdollisuus käydä potalla, mutta se on ollu niin vastenmielistä tai ei oo muuten vaan yhtään kiinnostanu ettei siihen ole pakotettu ja on annettu asian olla ja sitten ihan kuin lapsella naksahtais jotain päässä, haluaa itse potalle ja se on siinä.
Kuten sanottu, jokainen tehköön miten haluaa. Pääasiahan on just se ettei pakoteta eikä ole suorituspaineita. Me alotettiin pottaan tutustuminen esikoisen kanssa puolivuotiaana ja Elsin kanssa alotetaan sitten kun hän istuu kunnolla tuetta. Meillä siitä ei ollu hyötyä kakan putsaamisen suhteen, koska ei ollu mitään säännöllistä rytmiä, enkä usko että helpottaa Elsinkään kanssa, koska hänkin kakkaa ihan millon sattuu (usein kesken päiväunien :headwall:) eikä kumpikaan ole antanu merkkejä hädästä. Se on vaan yks ähkäsy ja samantien jo haistaa mistä on kyse.. Esikoinen oppi kuitenkin n.1,5vuotiaana ilmottamaan kakkahädästä ja pystyi pidättelemään niin kauan että ehdittiin potalle.
Tähän väliin muuten pakko kertoa kun joskus esikoisen vauva-aikana joltain tällaiselta palstalta luin kuinka jonkun 1-vuotias oli jo oppinut hienosti kuivaksi, ainoo vaan että äiti käytti lasta puolen tunnin välein potalla koko päivän, niin sitten ei lapsi kastellu housujaan...

Mä olen myös samaa mieltä Rutin kanssa tuosta lapsentahtisuudesta. Ja mun mielestä tää lasten kasvatus ei oo pottailussa eikä missään muussakaan asiassa mitään rakettitiedettä, vaan maalaisjärjellä pärjää jo aika pitkälle.

Nyt mä meen käpertyyn kullan kainaloon sohvalle ja pyydän päähierontaa, jos vaikka orastava päänsärky ei yltyis kunnolliseksi...
 
Kurjaa miumiu tuo sairastelu! Sitä niin toivoisi, että rakkaimmalla olisi hyvä olla ja tekee kaikkensa – mutta kun ei voi oikein tehdä muuta kuin lohduttaa ja rakastaa. Sen täytyy siis riittää, että toinen saa sairastaa turvassa. Meillä on vauvapulkka, pieniä hetkiä ollaan pulkkailtu. Siinä kun istua pönötetään ja meillä tulee istuttua jo ”niin paljon” syöttiksessäkin. Poika tykkää kovasti: jos pysähtyy, niin alkaa toppatamineissaan hakata kylkiään, että ”juokse sinä humma...”. Poika sai pulkan joululahjaksi, sai myös taljan. Mutta toi talja on niin pönö, ettei poika pienellä painollaan pidä sitä kunnolla siinä pulkassa vaan koko pikku-ukko valahtaa. Joten sellainen ohkanen villapeitto on alla ollut.

Sellaisia toimintavinkkejä kaipailin siihen uintiin.. Että miten selvitä altaalle ja pois kätevästi, eli jos on jotain niksipirkkaniksiä johonkin, niin otetaan vastaan. Meillä ei tarvitse olla uimavaippaa myöskään, sen verta tuli infoa. On siitä infotilaisuus ens viikolla, mutta käytännön niksit ehken saa muilta uimareiden vanhemmilta – tai mistä mie tiedän, vaikka info räjäyttäis tajunnan (joo'o kyseessä on vain uinti).
 
|O

Ei täällä siis parannusta öihin. Nyt on alkanut pojalla rutiinihuuto kun pitäis mennä nukkumaan. No. Joku vuos tässä viel nukutaan....

Mihin ne Miumiun reseptit katos? Hö. Kiitos Rutti taas tofuohjeesta, teen varmaan tänään illalla jo kun on pala siitä tofua jääkaapissa. Ei oo koskaan kuulunut miunkaan suosikeihin, mutta pitää vaan löytää se hyvä ohje.

Tervehtymispuhalluksia täältä kaikille sairasteleville vauvoille. PUUUUUUUHKIS!
Vauvauintiin tärkein ohje on olla ajoissa... stressi tarttuu niin helposti meillä ainakin vauvaan. Miul on ollu usein mukana kylpytakki (siis miun päällä) jonka sisään on helppo sujauttaa vauva altaalle mennessä ja sieltä poistuessa. Ja joku tuttu vedenkestävä lelu suihkuhetkiin, lisäks laulelen suihkutellessa aina Pienet sammakot, välillä kun suihkuttelu (varsinkin uinnin jälkeen väsyneenä) saattaa olla känkkästä. Mut tosiaan, kun ottaa rauhassa niin menee hyvin.

Onko muilla käyty uudelleenlisääntymiskeskusteluita kotona? Meillä oli puhetta, on vähän sekavat fiilikset. Molemmat haluis kyllä toisen, ensin halusin ainakin kolmen vuoden välin, mutta nyt sitten oon alkanut tuumaamaan, jaksaako sitä sitten TAAS aloittaa alusta kun vihdoin (kuulemma) alkaa helpottaa nukkumisten ym kanssa. Että josko loppuvuodesta ehkä alkais yritys... Katsellaan...

Oon taas löytänyt virkkuukoukun. Näin netissä ihania virkattuja myssyjä vauvoille ja nyt oonkin yrittänyt kehitellä niitä pakkomielteisesti ilman ohjetta. Tässä yksi versio:

Karhu nukkuu, karhu nukkuu...


Sit oli pakko tehdä tämmöinen vastasyntyneelle, tosin pitäis saaha jostain lainaks sellaisen päätä, jotta näkis onko malli ja koko hyvät :D


Ja sit tein siskontytölle tämmösen lipallisen:


Ja nyt syyhyää sormet tekemään näitä lisää :) Tuossa ois pussissa viel vähän lankoja... Niiden kimppuun siis!
 
Milkei
Reseptit vei minusta sittenkin hirmusti tilaa. Ja kun joku oli kerännyt ja kirjoittanut niitä paljon, niin ideana oli että jaan kaiken tai en mitään. Mutta nyt sain liitettyä ne tähän mukaan liitteenä:) (otin samalla itsellenikin talteen)
katso liitettä 11982
Voi miten kauniita myssyjä olet tehtaillut!

|O täältäkin, taitaa olla tällä kertaa ylähampaita tulossa. Huomenna neuvola, pakko kysellä hieman tiukemmin tuosta syömättömyydestä..ja prick-allergiatesteistä joita yksityisellä suositeltiin.

Meillä on muutamia vaki"sanoja" joita toistellaan:): "äppä" = äiti sekä isä, "bubba"= kissojen raapimispuu, jota pitää aina käydä näpräämässä ja oli vielä sana kissallekin, mutta pääsi nyt unohtumaan.

Jo on kumma, ostin apteekista uutta (parempaa(?)) silmänympärysvoidetta. Mutta vaikutus on minusta hieman outo, silmiä siristyttää ja tuntuu aivan kuin väsyttäisi kahta kauheammin.
No jospa sen on tarkoituskin saada käyttäjä ottamaan päikkärit - kai silläkin piristyy ja rypyt siliää:D Kun van ehtisi jossain välissä ottaa extraunoset...
 
Viimeksi muokattu:
Onpa ihania hattuja milksei tehnyt <3 mie oon ite ihan tosi huono käsitöissä enkä sit oo jaksanu ees opetella :D onneks toiset osaa :)

Me ollaan puhuttu et jos kolmas vielä, mut ei tehty mitään päätöstä... odotellaan varmaan ainakin siihen, että esikko on menossa kouluun.. on nyt 2,5v :D et mieli voi muuttua ajan myötä.. heh.. nyt kuitenkin haluaisin ensin löytää työpaikan ja tehdä töitä jonkun aikaa että voitas ostaa se omakotitalo ja semmosta :) miusta tää 2 on hyvä määrä lapsia, mut sen kolmannen voi vielä tehä jossain vaiheessa, jos siltä tuntuu :) miulla onki 2 sektioo nyt tehty, et enemmästä ees haaveile :)

Tämmöstä täällä...
 
minttu - Ollaan siis ihan samaa mieltä potta-asioista. :) Just tän aikaisen mukavan totuttamisen myötä toivon ettei sellaista vastenmielistä vaihetta tuliskaan. Nähtäväks jää. :)

Milkei - Ihania noi sun käsityöt ja niin suloinen Oliver!! :heart:

Rutti - Minä haaveilen vauvasta jo, oon oikeestaan jo muutaman kuukauden ehtinyt haaveilla. :) Mies sanoi alkuun, että ei välttämättä haluais kun tää tyttö on niin ihana ja helppokin, että mitä jos tulee ihan vastakohta. Mä en taas sitä(kään) kommenttia ymmärtänyt, koska itse just aloin haaveilla toisesta lapsesta SEN VUOKSI, kuinka ihana tämä ensimmäinen on. En kyllä ota miehistä selvää... Nythän tuo on sitten sanonut, että "kyllä hän suostuu" - SUOSTUU?? Siitähän myös vedin herneet nenään... En haluais että on mitenkään "ihan sama" tehdäänkö vai ei.

Mutta tosissaan haluaisin alkaa yrittämään vauvaa viimeistään kesällä, kun ei tätä ekaakaan tosta vaan tehty vaan pari vuotta odoteltiin ja mulla on kuitenkin ikää kohta 33. En vaan haluais kuulla vastaavia kommentteja kuin kuulin tän esikoisen jälkeen, että "sinähän oot koko ikäs lasta toivonut, luulis nauttivan nyt sitte eikä koko ajan valittavan" :( :( Tämä "koko ajan valittaminen" on siis sitä, että oon pyytänyt häneltä että olis enemmän henkisesti läsnä, ilmoittelis ylitöistä etukäteen jne... Eli lapsesta ja lapsen hoitamisesta en ikinä ole valittanut, mutta ei ilmeisesti sais olla koskaan väsynyt tai rikki kun on kerran lapsen halunnut? Ja mieshän oli aivan ihana isyysloman ajan ja vauvan ekat pari kuukautta. Näin jälkikäteen ajatellen, sehän sitä helppoa aikaa olikin. Ja kesä ja hän ensin isyys- ja sitten kesälomalla. Kun palasi töihin muuttui ääni kellossa. uskon, että rakastaa tyttöä enemmän kuin mitään, mutta on perinteinen mies ja sitä mieltä, että hoitaminen ja kaikki hankalat/ikävät jutut kuuluu naiselle. Välillä tuntuu ettei tuo edes tosissaan ymmärrä kuinka kipeä olen vajiksen, ranteiden hermopinteiden, pehmytkudosreuman ja TADAA nyt myös VATSAHAAVAN kanssa...!! Tämän päälle imetän ja hormonituotanto on ilmeisesti ihan metsässä koska kuukautisetkaan ei oo vielä alkaneet. Kilpirauhasen arvot heittelee lääkityksestä huolimatta, en nuku öisin (vauvasta riippumatta) ja paino vaan nousee. :( Painan kohta saman kuin viimeisilläni... Ja tosiaan kolmessa viikossa synnytyksen jälkeen tippui 16 kiloa kun raskaudesta tuli vaan 10. Mut tähän on tultu.

Miten teillä noi kuukautiset on palanneet? Vauva kohta 7kk eikä mulla näy. Miehen siskokin sanoi, että kun lopettaa täysimetyksen eli alkaa antaa kiinteitä, eli meillä 4kk, niin hormonit totee että menkat voi alkaa. No, siitä on kohta 3kk eikä mitään. Ikinä en olis arvannut osaavani niitä kaivata, mutta kun on tärkeä osa tota vauvantekoa... :(

Oon siinäkin mielessä pahassa tilanteessa, että jos lopettaisin imetyksen saisin kunnon kipulääkityksen tuohon pehmytkudosreuman hermosärkyyn ja ehkä alkaisin taas nukkua. Mutta mä niin haluaisin pientä imettää! :( Tiedän että lapsi pärjäis kyllä nyt jo ilmankin, kun on 4kk lähtien kiinteitäkin syönyt ja syö hyvin, mutta tuntuu että jos lopetan itseni takia mä jotenkin "petän" lapseni. Auttakaa, jos teillä on samantyylisiä kokemuksia??

Tuli valitusta taas... Anteeks. Ehkä jotain järkevämpää taas paremmalla mielellä. :)
 
Shawne78 meillä loppui imetys joulunaikaan ja uudenvuoden paikkeilla oli ekat menkat sitten... kylläpä olikin taas kauheaa pitkän tauon jälkeen! Yöks.. mulla on ollut aiemmin kaikenlaista kremppaa ja katotaan alkaako ens viikolla seuraavat vai ei.

Ja noihin fiiliksiin imetyksen loppumisesta niin oli täälläkin aika kauan aika kaksijakoiset fiilikset, toisaalta olis halunnut vaan sinnitellen jatkaa mutta toisaalta kun ei mulla tällä kertaa tullut koko aikana kauhean hyvin ja Aarni herppas joka kerta tissillä kun ei tarpeeksi äkkiä alkanut maitoa tulemaan ja lisää piti silti antaa niin jätettiin sitten kokonaan pois. Jonkin aikaa imetin vaan aamuisin ja iltaisin kun rinnoista jotain herui mutta nyt ollaan n. kuukausi pian oltu kokonaa pullolla. Välillä kyllä tuntee itsensä "huonoksi" äidiksi mutta toisaalta silti ymmärtää ettei se huonous tai hyvyys oo siitä kiinni. Terkka neuvolassakin lohdutti että ihan hyvinhän sä kumminkin ehdit imettää (sen 6kk).

Mahatauti kaatoi perheemme viime viikoksi paitsi toisiksi vanhin lapsista ei oo vielä tullut kipeäksi ja nyt näyttää että ei ehkä sairastukaan vaikka muilla olikin tosi ärhäkkä! Itse tein ihan kuolemaa oloni kanssa ja laittoi vielä kuumeenkin kun piti niin rajusti oksentaa ja monta yötä valvoa potilaitteni kanssa. Eilen piti sitten tehdä suursiivous ja onneksi olikin kunnon pakkassää niin sai kaikki petivaatteet sun muut ulos pakkaseen.

nyt iltakahvin keittoon... tässä vielä eka kertaa istumassa ratasosassa. Kivaa oli!

 
heippa
Piti vain tulla kertomaan mitä uusia juttuja meillä on opittu. Viime viikolla ensin alettiin konttamaan, istumaan ilman tukea ja vielä lopuksi ensin noustiin polvien varaan pystyyn ja sitten seisomaan tukea vasten. Eli seuraava kehitys askel on sitten varmaan se käveleminen jonkin kuukauden kuluttua!
Potalla käydään syönnin, päivä unien jälkeen tai jos vaippa on kauan ollut kuiva. Yleensä heti tulee pissa. Mitäpä sitä vaippaan päästäisi jos sen pottaankin saa napattua. Kukapa itsensä päälle haluaisi pissata jos toinenkin vaihtoehto on. Ja ainahan se säästää ihoa.
kotona kestoillaan ja yöllä on kertikset. On noita kestovaippoja niin paljon että 3 päiväksi hyvin riittää. Olen saanut niitä siskoltani, eli miksipä en niitä käyttäisi. Säästö se on pienikin säästö!
Kesä lomasta haaveillaan. Aivan vain viikonlopusta helsigissä.Löysin kivan hotelllin. Asunto jos oma keittiö ja erillinen makuuhuone. Just passeli meille.
Kahteen vuoteen ei olla lomalla käyty joten en malta odottaa!
VAin nyt jatkaan päivä touhuja!
 

Yhteistyössä