~KesäMassut 2007~

Heippa taas!

Kyllä ehtii tulla hirveesti tekstiä tänne, kun ei pariin päivään ole käynyt! Tunnollisesti sitä vaan lukee kaikki uudet jutut, mutta ei niistä kyllä tarkkaan mieleen jää, että osaisi täällä johonkin kommentoida... Yritetään.

Kivuista sen verran, että mulla ne on pääasiassa oikealla puolella, kun taas alkuraskauden ultrassa todettiin, että keltarauhashormonia tuottava kysta on vasemmalla puolella... Kohtu on taaksepäin kallellaan. Mutta kasvukivuilta ne tuntuu, en ole osannut huolestua. Lähinnä liikkeelle lähtiessä, esim. sohvalta noustessa vihlasee kunnolla pieneltä alueelta ja menee nopeasti ohi.

Mun oireet on kanssa nyt parin päivän aikana vähän helpottaneet. Etenkin illat alkaa olla jo ihan hyviä. Näläntunne on hankala. Se tulee parin tunnin välein ja ihan yhtäkkiä, ja tekee tosi huonovointiseksi. Juuri niinkin veteläksi, ettei tee mieli pistää mitään suuhun vaikka se on ainoa, mikä asiaan auttaisi.

On muuten tavallaan kiva olla näitä kesäkuun myöhäisimpiä, kun voi täältä lukien ennakoida, miten oma olo muuttuu. Nyt alan jo uskoa, ettei tätä huonoa oloa voi riittää enää ensi vuodelle asti. Jotenkin tää yllätti täysin, kun esikoisen alkuraskaus oli niin ihanan helppo tähän verrattuna. Tiedän toki, että odotukset on kovin yksilöllisiä, mutta lohduttaahan se, jos monet on todenneet, että 10. viikon jälkeen alkaa olo pikkuhiljaa normalisoitua. Perässä tullaan!

Kesäkuinenko kyseli hämäläisiä? :wave: K-HKS:aan menen synnyttämään.

Annikselle iso :hug: ja paljon voimia!

-ebbuliini rv 8+3-

 

Vielä yritti tänä aamuna neuvolan täti valaa muhun uskoa sillä raskaushormoni pitoisuus oli perjantain verikokeessa korkea. Huomenna verikokeeseen uudestaan ja torstaina tutkitaan sitten uudestaan...

 

\

\

Jouduin muuten eilen käydä ostamassa kahdet uudet rintaliivit, vanhat alkoi käymään pieniksi. Itse en ole huomannut, että olisivat isommat, mutta mies kuulemma on Ja sitten tietty se, että vanhat jäi pieniksi.

Samaa vikaa. Harmi vaan, ettei tuo tissien kasvu ole poistanut riippumisefektiä... :/

Mä jouduin ostoksille jo viikolla 7 ja toteamaan, että painovoima vie voiton... Ei riippunu ennen, nyt taatusti riippuu enkä mitään voi. Mut onko kellään luomulla pystyt ja terhakat d-dd:t? Taitaa olla harvinaista. Kiinnitän nyt erityistä huomiota liivien tukevuuteen, ettei enempää repsahtais. Kohta taitaa olla taas uusien osto edessä, kun ahtaaks käy. Ei o jääny mieheltäkään huomaamatta. Saa nähdä, millasiin mittoihin paisuu sit ku maitoo alkaa tulla... Kunnon meijerit. Ei tartteis mun mielestää enää paisua...

Hani kyselit niistä kivuista... Mä kans sanoisin Nti Kesäheinän tavoin, että ihan ku alavatsassa olis kuminauha joka venyy. Joskus kipu muistuttaa enemmän menkkakipumaista kipristelyä, mut kumpikaan ei yleensä o kovin voimakasta. Tunne on siis enemmänkin kipua muistuttava epämiellyttävä tuntemus. Tosin en mun kipukynnyksestä tiedä, kun oon aikasemmin joutunu syömään kipukynnystä nostavaa lääkettä kroonisten kipujen ja niitten myötä alentuneen kipukynnyksen takia. Vaikee kuvailla, täytyy sanoa.

Tervetuloa Eka Vekara! :wave: Liikunnan harrastamisesta kyselit... Mulla painottuu tuonne hyötyliikunnan puolelle eli kävelyä keskimäärin 3-4 päivänä viikossa (4-10km/päivä). Jos voimia riittää, käyn erikseen lenkillä sauvojen kanssa tai ilman. Vesijumppaan haluaisin, mutta ryhmät on täynnä. Myös äitiysjooga kiinnostaa, mut sinne en ole vielä soitellut. Aika rauhalliseksi on tahti muuttunut raskauden edetessä, mutta yritän silti ainakin ylläpitää kuntoa... Ettei se synnytys huonon fysiikan takia olis kauheen vaikee. Kyl sä varmaan jumpassa uskallat käydä, kun omien tuntemustes mukaan teet... Mun käsityksen mukaan tollasia saa jatkaa aika pitkälle ja voithan sit tarvittaessa vaihtaa äitiysjumppaan.

NallePuh... Voimia! :hug: Toivottavasti sullakin pahoinvointi pian helpottaa. Mietiskelin tuota sideharson haistatusta lemmikeille... Toimii varmaan hyvin just kissojen ja koirien yms kohdalla, mut mitähän vastaavaa keksis linnuille? Kun tota amatsonia (tuholaista) ei ainakaan kannata opettaa siihen, että saa vauvan tavaroihin koskea... Ne on pian entisiä sen nokan käsittelyssä. Aika visaisen pähkinän edessä taidan olla.

Voimia Pennonen80! :hug: Mun mielestä tuo kuulostaa ihan lupaavalta... Toivotaan nyt kovasti, että kaikki on hyvin ja saat pysyä täällä. bd Onneks sun ei tarvii enää kauaa tietoa odotella.

( .) Taas tuli riitaa miehen kans ja kurja on fiilis... En nyt yhtään tajua, mikä se pohjimmainen ongelma on, kun vähän väliä on jotain kränää. Oon yrittäny puhua sen kanssa asioista, mut on tainnu jäädä mun puhumiseks ja viesti matkan varrelle. Jotenkin tuntuu, ettei oikein sulata hormoonien vaikutusta mun mielialoihin ja tarpeisiin. Yritän ite huomioida miehen mahdollisimman hyvin, mut kitinää kuuluu vähän väliä, tosin myös mun puolelta. Puhuuko teillä mies omista raskauden herättämistä tuntemuksistaan ja muista? (Eniten kiinnostaa nyt kokemukset esikoisen odotuksesta.) Miten saa puhumaan, kun sanoja ei tunnu löytävän. Tuntemattomille on kyl pystyny purkamaan ja se kyl pistää mua vihaks, ku ei o vielä julkinen tieto. Alkaa olla aika ahdistava tilanne, kun ei etene.

Nti Kesäheinä tais aikasemmin kysellä masukuvista... Mulla on tarkotus alkaa kuvailemaan ultran jälkeen (viikko 13 alkaa sillon), mut on vähän käytännön ongelmia. Mul on filmikamera ja kasa filmejä kehitykseen menossa, haluisin ottaa digillä, mut en omista vielä... Olisko hassua pyytää siskoa ottamaan? Toi filmille kuvaaminen on niin kallista enkä ikinä muista niitä heti viedä... Ne siis kerääntyy ja on sit useita kerralla. Enhän mä näin alussa välttämättä erota missä järjestyksessä ne on otettu. (Varsinkaan, kun turvotus paisuttaa miten sattuu ja on tota vararavintoo jonkun verran...)

Jees... Ehkä tässä tätä. :wave:

 

EkaVekaralle tervetuloa mukaan! Mun käsityksen mukaan voi liikkua ihan vapaasti omien tuntemustensa mukaan. Kovin rajut hyppelyt ja tömähdykset pitäisi jättää vähemmälle, mutta esim. jumpassa voi itse rajoittaa omia liikkeitään. Mulle ainakin tulee niin mukavan energinen olo liikunnasta, että kyllä aion jatkaa läpi raskauden, jos vaan vointi sallii!

Hani, onpa aika kurja homma toi sun työpaikan suhtautuminen. Voimia jaksaa töissä!

Pennonen, pidetään peukut ja varpaat pystyssä! Toivotavasti tuo korkea hormonipitoisuus tarkoittaisi, että raskaus olisi vain vähän varhaisemmassa vaiheessa.

Hiiviö, päivittäisitkö listaan mulle uuden lasketun ajan. Eli vanha LA oli 10.6., mutta siirtyi tänään np-ultrassa 15.6. Mulla on siirtyny aina ultrassa LA myöhemmäksi, kuopukselta melkein kaksi viikkoa! Ovuloin ilmeisesti myöhäisessä vaiheessa kiertoa.
Ihanasti se pikkuinen siellä mönki ja vilkutti. Hyvä mieli!

 

elin; jeps, päivitän nyt heti. Ihana kokemus oli varmasti!!! Voi kun mäkin pääsisin pian.... *huokailee*

pennonen80; Ihan positiiviseltahan tuo kyllä kuulosti, nyt vain bd!!

Eka Vekara; Tervetuloa mukaan!

Mä ootan sitä perjantaita niin ku kuuta nousevaa.... Vähän kyllä jännittää, että mitäs sit jos niitä ääniä ei kuulu...? Kuiteski silloin jo 10+5. Lähettävät varmaan ultraan tai jotain :\| No, mutta ei saa maalata kauhukuvia seinälle.

Niin sitä piti vielä tulla kertomaan, että mies on ollut vähän hiljainen tän mun raskauden kanssa... on siis onnellinen, mutta vaan niin kauhean varovainen, km:n takia. Ja kyllä tuo kuuntelee ihan mielenkiinnolla jos jotain sille kerron ja oli kuulemma vau kirjan isä-osiotakin lukenut... mutta siis, eilen siivosin kunnolla ja käänsin sitten keittiönpöydän paikkaa ja kun ukko tuli kotiin niin piti mulle lempeän saarnan ja sanoi, että sellaista en saa tehdä, kun olen raskaana ja ne hommat pitää jättää hälle. Kyllä mua hymyilytti.

-Hiiviö & Elvis 10+2-<br><br>

 

\

Puhuuko teillä mies omista raskauden herättämistä tuntemuksistaan ja muista? (Eniten kiinnostaa nyt kokemukset esikoisen odotuksesta.) Miten saa puhumaan, kun sanoja ei tunnu löytävän. Tuntemattomille on kyl pystyny purkamaan ja se kyl pistää mua vihaks, ku ei o vielä julkinen tieto. Alkaa olla aika ahdistava tilanne, kun ei etene.

Meillä ei tosin odoteta ekaa, mutta tungen nyt silti lusikkani soppaan.

Mies ei todellakaan puhunut esikoisen aikana mitään raskauden herättämistä tunteista, ei ainakaan minulle. Nyt kolmatta odottaessa saattaa välillä miettiä jotain pinnasängyn paikkaa tai turvaistuimen hankkimista. Ilmeisesti hän prosessoi asiaa miettimällä käytännön järjestelyitä. Mutta että puhuisi siitä, miltä hänestä tuntuu? Ei puhu!

On varmasti tosi turhauttavaa, jos mies pystyy purkamaan sydäntään kaikille muille, paitsi puolisolleen, mutta siinä saattaa olla taustalla sellainenkin asia, että mies ei halua näyttää negatiivisia tuntojaan sille, joka on kaikkein lähinnä. Joskus on helpompi purkautua jollekin, jota aisa ei niin henkilökohtaisesti kosketa.

No joo, mulla ei ole mitään psykologin koulutusta, joten lopetan analysoinnin tähän...

 

\

\Meillä ei tosin odoteta ekaa, mutta tungen nyt silti lusikkani soppaan.

Mies ei todellakaan puhunut esikoisen aikana mitään raskauden herättämistä tunteista, ei ainakaan minulle. Nyt kolmatta odottaessa saattaa välillä miettiä jotain pinnasängyn paikkaa tai turvaistuimen hankkimista. Ilmeisesti hän prosessoi asiaa miettimällä käytännön järjestelyitä. Mutta että puhuisi siitä, miltä hänestä tuntuu? Ei puhu!

On varmasti tosi turhauttavaa, jos mies pystyy purkamaan sydäntään kaikille muille, paitsi puolisolleen, mutta siinä saattaa olla taustalla sellainenkin asia, että mies ei halua näyttää negatiivisia tuntojaan sille, joka on kaikkein lähinnä. Joskus on helpompi purkautua jollekin, jota aisa ei niin henkilökohtaisesti kosketa.

No joo, mulla ei ole mitään psykologin koulutusta, joten lopetan analysoinnin tähän...

Hmmm... Ei siis ole ainakaan ainoa. Ja kiitos, että kommentoit! En tarkoittanut, että vain esikkoa odottavat voi kommentoida, vaan että millaisia kokemuksia esikon odotuksesta. Taidan taas ilmaista itseäni hankalasti... :ashamed:

Noita negatiivisia ajatuksia olen itsekin epäillyt, kun tuntuu olevan aika hämmentynyt. Mies kyllä oli se, joka aloitteen lapsen yrittämisestä teki ja on vaikuttanut edelleen innostuneelta ja onnelliselta. Toisaalta itselläkin ristiriitaisia tunteita, joten hänellä varmaan myös mahdollisia. Turhauttaa vaan tosiaan tuo kyvyttömyys jakaa mun kanssa ajatuksia, kun kaipaisin sitä kovasti myös itseni takia... Yhdessähän tässä ollaan ja toista on helpompi ymmärtää, kun tietää mitä käy läpi. Eli siis yhteinen asioiden käsittely vähentäis väärinkäsityksiä, ymmärtämättömyyttä ja turhaa kitkaa. Pystyis myös huomioimaan toisen tarpeet paremmin ja olemaan tukena. Mut kai tätä tilannetta pitää vaan sietää, jos muutosta ei tapahdu... Pelkään sen tosin johtavan kommunikaatiovaikeuksiin, kun on aikaisemmassa suhteessa vaikeuksien takia käynyt niin. Helposti kasaantuu sit liikaa.

No, täytyy seurata tilannetta. Kommentit edelleen tervetulleita.

 

Hellurei!


Oon ihan tippunu kärryiltä kun meillä oli tässä välissä se muutto tänne uuteen kaupunkiin ja nyt koittanut tässä laitella kotia kokoajan kuntoon, et välillä käyn vaan piipahtelemassa koneella..

En oo koko raskauteen kerenny paneutua sen kummemmin. Heti plussattua ostin 2 tuttiketjua (kun olivat alessa) Ja sitten kattelin huuto.netistä kaikkea kivaa. Nyt kun tuli tää muutto niin ei oo mitään muuta kerennyt aattelemaan. Olokin on ollut niin hyvä, ettei ole edes huonovointisuus/väsymys muistuttanut mua että sitä ollaan raskaana!! Ihan nolotti, kun kaveri eilen kysyi, että millä viikoilla sitä nyt mennään ja MULLA EI OIKEESTI OLLU MITÄÄN HAJUA! Se oli ihan ihmeissään! (ite hänkin raskaana, esikoista odottaa) Naureskelin et ei tässä oo mitään kerinny mietii tai laskeskelemaan, muuta kun tavaran paikkoja ja verhojen mittoja Noh, sitten otin tehtäväkseni selvittää nyt itelle, että kuihn pitkällä ollaan ja viikkoja on nyt sit kasassa 12+2. Tää toinen raskaus kai muutenki menee vähän jo rutiinilla kai, tai jotenkin..Esikoista oottaessa kirjoitin plussaamisesta joka neuvolakertaan ja synnytykseen asti ja sen jälkeisestä parista ekasta viikosta ni päiväkirjaa ja tässä vaiheessa jo kuumeisesti miehen kanssa silloin nimiehotuksia kelailtiin Mut eipä nyt oo tullu edes mieleenkä Kauheeta... :ashamed:

Jaahas, kai se ois sitte lähettävä laittaa tota vaatehuonetta kuntoon seuraavaksi

 

Annikselle :hug: :hug:

hani: mulla myslipatukat pelastaa nämä ruokatauottomuudet!
Saa ihan kaupasta valmiina tai tee itse. On helppo pitää taskussa
ja napata välillä pala suuhun. Itse olen ravintolassa töissä missä
juostaan kilpaa ajan kanssa niin ei juuri taukoja ole.

Raksu81, meillä on kanssa kissa ja kysyin aiemmin lääkäriltä
asti mitä nämä neuvola vouhkaukset tarkottaa. Saa kuulemma pitää
kattia sylissä jos ei nyt ihan rupea sitä nuoleskelemaan! Ja hiekkalaatikonkin voi putsata jos ei nuoleskele sormia ennen käsienpesua.
JA tuskinpa vaan kukaan niin tekeekään..
Meijän kolli on aina tiennyt milloin olen raskaana. Ei yleensä tykkää
olla sylissä,mutta nyt kun vaan johonkin istun alas niin on rontti mahan päällä.
Niin kuulemma koirien "pussaukset" on pöpö rikkaampia kuin kissat konsanaan.
Ei ollut mikään kritiikki koirille!Niitäkin meillä on kaksin kappalein.

Meillä kyllä mies puhuu. On koettu niin monta potkua päähän yhdessä niin ollaan melkein pakostakin opittu kertomaan toiselle olojaan ja myös kuuntelemaan mitä sillä toisella on sydämellä.
Sitä on vaan koetettava saada jotain irti siitä miehestään. Saataahan käydä niin että ne puhehanat aukeavat.
Tai kertokaa te miltä teistä tuntuu kun hän ei puhu. Kattokaa auttaako.
Ja oikeastaan oletteko ajatelleet että jos miehellä on pelkoja raskauden suhteen, niin ei halua teitä pelästyttää? Näin minun mieheni kertoi aiemmin ettei halunnut minua huolestuttaa omilla peloillaan kun muutenkin käytiin kovia aikoja. Oli kuulemma niin vaikeeta pukea
sanoiksi omia tuntemuksia kun ei ihan itsekkään tiennyt mitä ne ovat.
Joo. Olipa sekava juttu.
Mutta yhtäkaikki hyvää päivän jatkoa kaikille teille !!
:flower:

 

Annikselle :hug: :hug:

hani: mulla myslipatukat pelastaa nämä ruokatauottomuudet!
Saa ihan kaupasta valmiina tai tee itse. On helppo pitää taskussa
ja napata välillä pala suuhun. Itse olen ravintolassa töissä missä
juostaan kilpaa ajan kanssa niin ei juuri taukoja ole.

Raksu81, meillä on kanssa kissa ja kysyin aiemmin lääkäriltä
asti mitä nämä neuvola vouhkaukset tarkottaa. Saa kuulemma pitää
kattia sylissä jos ei nyt ihan rupea sitä nuoleskelemaan! Ja hiekkalaatikonkin voi putsata jos ei nuoleskele sormia ennen käsienpesua.
JA tuskinpa vaan kukaan niin tekeekään..
Meijän kolli on aina tiennyt milloin olen raskaana. Ei yleensä tykkää
olla sylissä,mutta nyt kun vaan johonkin istun alas niin on rontti mahan päällä.
Niin kuulemma koirien "pussaukset" on pöpö rikkaampia kuin kissat konsanaan.
Ei ollut mikään kritiikki koirille!Niitäkin meillä on kaksin kappalein.

Meillä kyllä mies puhuu. On koettu niin monta potkua päähän yhdessä niin ollaan melkein pakostakin opittu kertomaan toiselle olojaan ja myös kuuntelemaan mitä sillä toisella on sydämellä.
Sitä on vaan koetettava saada jotain irti siitä miehestään. Saataahan käydä niin että ne puhehanat aukeavat.
Tai kertokaa te miltä teistä tuntuu kun hän ei puhu. Kattokaa auttaako.
Ja oikeastaan oletteko ajatelleet että jos miehellä on pelkoja raskauden suhteen, niin ei halua teitä pelästyttää? Näin minun mieheni kertoi aiemmin ettei halunnut minua huolestuttaa omilla peloillaan kun muutenkin käytiin kovia aikoja. Oli kuulemma niin vaikeeta pukea
sanoiksi omia tuntemuksia kun ei ihan itsekkään tiennyt mitä ne ovat.
Joo. Olipa sekava juttu.
Mutta yhtäkaikki hyvää päivän jatkoa kaikille teille !!
:flower:

 

Annikselle :hug: :hug:

hani: mulla myslipatukat pelastaa nämä ruokatauottomuudet!
Saa ihan kaupasta valmiina tai tee itse. On helppo pitää taskussa
ja napata välillä pala suuhun. Itse olen ravintolassa töissä missä
juostaan kilpaa ajan kanssa niin ei juuri taukoja ole.

Raksu81, meillä on kanssa kissa ja kysyin aiemmin lääkäriltä
asti mitä nämä neuvola vouhkaukset tarkottaa. Saa kuulemma pitää
kattia sylissä jos ei nyt ihan rupea sitä nuoleskelemaan! Ja hiekkalaatikonkin voi putsata jos ei nuoleskele sormia ennen käsienpesua.
JA tuskinpa vaan kukaan niin tekeekään..
Meijän kolli on aina tiennyt milloin olen raskaana. Ei yleensä tykkää
olla sylissä,mutta nyt kun vaan johonkin istun alas niin on rontti mahan päällä.
Niin kuulemma koirien "pussaukset" on pöpö rikkaampia kuin kissat konsanaan.
Ei ollut mikään kritiikki koirille!Niitäkin meillä on kaksin kappalein.

Meillä kyllä mies puhuu. On koettu niin monta potkua päähän yhdessä niin ollaan melkein pakostakin opittu kertomaan toiselle olojaan ja myös kuuntelemaan mitä sillä toisella on sydämellä.
Sitä on vaan koetettava saada jotain irti siitä miehestään. Saataahan käydä niin että ne puhehanat aukeavat.
Tai kertokaa te miltä teistä tuntuu kun hän ei puhu. Kattokaa auttaako.
Ja oikeastaan oletteko ajatelleet että jos miehellä on pelkoja raskauden suhteen, niin ei halua teitä pelästyttää? Näin minun mieheni kertoi aiemmin ettei halunnut minua huolestuttaa omilla peloillaan kun muutenkin käytiin kovia aikoja. Oli kuulemma niin vaikeeta pukea
sanoiksi omia tuntemuksia kun ei ihan itsekkään tiennyt mitä ne ovat.
Joo. Olipa sekava juttu.
Mutta yhtäkaikki hyvää päivän jatkoa kaikille teille !!
:flower:

 

Annikselle :hug: :hug:

hani: mulla myslipatukat pelastaa nämä ruokatauottomuudet!
Saa ihan kaupasta valmiina tai tee itse. On helppo pitää taskussa
ja napata välillä pala suuhun. Itse olen ravintolassa töissä missä
juostaan kilpaa ajan kanssa niin ei juuri taukoja ole.

Raksu81, meillä on kanssa kissa ja kysyin aiemmin lääkäriltä
asti mitä nämä neuvola vouhkaukset tarkottaa. Saa kuulemma pitää
kattia sylissä jos ei nyt ihan rupea sitä nuoleskelemaan! Ja hiekkalaatikonkin voi putsata jos ei nuoleskele sormia ennen käsienpesua.
JA tuskinpa vaan kukaan niin tekeekään..
Meijän kolli on aina tiennyt milloin olen raskaana. Ei yleensä tykkää
olla sylissä,mutta nyt kun vaan johonkin istun alas niin on rontti mahan päällä.
Niin kuulemma koirien "pussaukset" on pöpö rikkaampia kuin kissat konsanaan.
Ei ollut mikään kritiikki koirille!Niitäkin meillä on kaksin kappalein.

Meillä kyllä mies puhuu. On koettu niin monta potkua päähän yhdessä niin ollaan melkein pakostakin opittu kertomaan toiselle olojaan ja myös kuuntelemaan mitä sillä toisella on sydämellä.
Sitä on vaan koetettava saada jotain irti siitä miehestään. Saataahan käydä niin että ne puhehanat aukeavat.
Tai kertokaa te miltä teistä tuntuu kun hän ei puhu. Kattokaa auttaako.
Ja oikeastaan oletteko ajatelleet että jos miehellä on pelkoja raskauden suhteen, niin ei halua teitä pelästyttää? Näin minun mieheni kertoi aiemmin ettei halunnut minua huolestuttaa omilla peloillaan kun muutenkin käytiin kovia aikoja. Oli kuulemma niin vaikeeta pukea
sanoiksi omia tuntemuksia kun ei ihan itsekkään tiennyt mitä ne ovat.
Joo. Olipa sekava juttu.
Mutta yhtäkaikki hyvää päivän jatkoa kaikille teille !!
:flower:

 

Annikselle :hug: :hug:

hani: mulla myslipatukat pelastaa nämä ruokatauottomuudet!
Saa ihan kaupasta valmiina tai tee itse. On helppo pitää taskussa
ja napata välillä pala suuhun. Itse olen ravintolassa töissä missä
juostaan kilpaa ajan kanssa niin ei juuri taukoja ole.

Raksu81, meillä on kanssa kissa ja kysyin aiemmin lääkäriltä
asti mitä nämä neuvola vouhkaukset tarkottaa. Saa kuulemma pitää
kattia sylissä jos ei nyt ihan rupea sitä nuoleskelemaan! Ja hiekkalaatikonkin voi putsata jos ei nuoleskele sormia ennen käsienpesua.
JA tuskinpa vaan kukaan niin tekeekään..
Meijän kolli on aina tiennyt milloin olen raskaana. Ei yleensä tykkää
olla sylissä,mutta nyt kun vaan johonkin istun alas niin on rontti mahan päällä.
Niin kuulemma koirien "pussaukset" on pöpö rikkaampia kuin kissat konsanaan.
Ei ollut mikään kritiikki koirille!Niitäkin meillä on kaksin kappalein.

Meillä kyllä mies puhuu. On koettu niin monta potkua päähän yhdessä niin ollaan melkein pakostakin opittu kertomaan toiselle olojaan ja myös kuuntelemaan mitä sillä toisella on sydämellä.
Sitä on vaan koetettava saada jotain irti siitä miehestään. Saataahan käydä niin että ne puhehanat aukeavat.
Tai kertokaa te miltä teistä tuntuu kun hän ei puhu. Kattokaa auttaako.
Ja oikeastaan oletteko ajatelleet että jos miehellä on pelkoja raskauden suhteen, niin ei halua teitä pelästyttää? Näin minun mieheni kertoi aiemmin ettei halunnut minua huolestuttaa omilla peloillaan kun muutenkin käytiin kovia aikoja. Oli kuulemma niin vaikeeta pukea
sanoiksi omia tuntemuksia kun ei ihan itsekkään tiennyt mitä ne ovat.
Joo. Olipa sekava juttu.
Mutta yhtäkaikki hyvää päivän jatkoa kaikille teille !!
:flower:

 

Päivää arvon frouvat ja frääkkynät!

Vai joillain onnekkailla tissit turpoaa. Mulla ei sitten mitään ja sais kyllä vähän turvota. Esikkoa imetin 9 kk ja sen kyllä huomaa. Tosin asiaan voi tietysti vaikuttaa myös se, ettei alun perinkään ollut kovin iso kuppi. Mut nyt on kyllä niin surkeat kansallispuvun taskut tuossa edessä, ettei tiedä itkiskö vai nauraisko. No kai ne sitten viimeistään turpoaa, kun taas alkaa maidolla täyttymään. Ja mitä sitten tapahtuu, kun imetys taas kerran loppuu, sitä ei uskalla edes miettiä.

Hani mä olin kanssa ajatellut ehdottaa, että laita taskuun vaikka rusinoita. Niistä saa hyvin energiaa ja ovat helppja syödä huomaamattomasti. On kyllä kurjaa, jos ei työnantaja yhtään jousta. Ei silti, ei minäkään mitään ylimääräisiä taukoja saanut kun esikkoa odotin, mutta en kyllä kokenut niitä tarvitsevanikaan. Ei heikottanut tai kuvottanut tai mitään.


Vilmat viime raskaudessa niin mun molemmat ultrat teki sairaanhoitaja. Ei mulla tullut mieleenkään, etteikö osais yhtä hyvin kuin lääkäri. Ja ihan varmasti kutsuvat lääkärin sitten paikalle, mikäli jotain tarttis tarkemmin syynätä. Kyllä voit varmaan ihan luottavaisin mielin mennä!

Tervetuola Eka Vekara joukkoon! Sulla on kiva nikki


Pennonen80 sormet ja varpaat pystyssä, että kaikki kääntyy hyvin päin!!!

PikkuMyy sen enempää psykologin taitoja omaamatta mulla tuli mieleen sellainen, että ehkä sun miehen on vielä vaikea "saada otetta" tästä raskaudesta. Ehkä ultra auttaa tekemään konkreettisemmaksi ja jos vaikka pystyis sitten puhumaan. Meillä kyllä esikkoa odotellessa puhuttiin paljon ja mies ihan innoissaan luki mitä milläkin viikolla tapahtuu jn.e. Mutta vasta ultran jälkeen tuntui, että nyt se vasta tajuaa, mitä on tapahtuvan. Mutta kyllä noi miehet on erilaisia kun naiset, toivottavasti yhteys löytyy!

Omaa napaa lyhyesti. Etoaminen tulee ja menee. Nälkä tulee alta aikayksikön ja jos ei syö niin tulee paha olo. Poika syö meidän kanssa samoja ruokia, mutta joskus purkkipöperöä ja se on pahin haju mitä tiedän tällä hetkeää. Yritä siinä sitten syöttää toista naama peruslukemilla kun syöttämäsi ruoka meinaa saada ykän lentämään. :x

Mä kävin eilen tekayn sivuilla ja katsoin piruuttani mitä antaa lasketuksi ajaksi kun laitoin munasolun irtoamisen siihen, viimeisten kuukautisten sijaan. Aikaisti la pari päivää, mutta väliäkö tuolla. Mä vaan tiedän tuon ovulaation ajankohdan kun tikuttelin sen.

Eipä muuta kun mummolle luuta. :wave:

 

Heippa!
Pikasesti heitän kuulumiset minäkin.Se kaatuminen taikka siis portaista putoaminen revähdytti käden siinä määrin etttä tulehduskipulääkettä joudun rouskuttamaan.
Kirjoittelukaan ei taho onnistua joten tyydyn lueskelemaan juttujanne enemmän taikka vähemmän.
Onneks ei vuotoja tullut eli vauvalla kaikki kait ok.
Huomenna np ultra!!

Tisuista pikaseen,eli ekaa imetin kuukauden,ei tullut maitoo tarpeeks ja annoin pullosta joten poika hylki rintaa.

Kaksosista en saanut imetystä onnistumaan senkään vertaa.

Viimeinen imetys oli ihanaa ja onnistunutta.10 kk imetin ja vähän vielä päälle satunnaisesti.

Tisut on musta suht ennallaan,siis ennen tätä raskautumista,mulla ollee aina isot 70 DD tisut mutta oon käyttänyt todella hyviä liivejä ja ihan öisinkin kun niin kipeet olleet.
Onhan ne vähän alakulosemmaat kuin esim 20 vuotiaana,mutta oon ihan tyytyväinen näinkin usean lapsen jälkeen.

Imetysliivit on kokoa 70 F -kuppia.Mutta osasyy voi olla etten ole lihonnut yhtään odotusaikoina,joten rintojen kasvu on olllut ihan vaan maidon ja turvotuksen vuoksi kasvua.

Jos laihduttaa kovasti synnytyksen jälkeen,lähtee rinnoista myös rasva,ja sieltä ihan ekana.

Myöskään imetyksen pituus ei vaikuttanut asiaan,lyhyen imetyksen jälkeen oli ihansama kuin nyt pitkän imetyksen jälkeen.

OIsko mulla muita vinkkejä tisuihin...En ole rasvannut kauheemmin,uskon että elimistö kosteuttaa itse itseään ja jos kauhesti rasvaa ulkoisesti,lakkaa sisäinen kosteutus.
Sama pätee masuun.Arven arpea ei mulla ole,ei ees kaksosista tullut raskausarpia.
Suihkun tai saunan jälkeen rasvaan eli noin 2 kertaa viikossa.

No§nyt huutaa käsi hoosiannaa ja samaten tuo 1 vuotias!!
HEippa!

kata rv 12 tasan

 

Heippa!
Pikasesti heitän kuulumiset minäkin.Se kaatuminen taikka siis portaista putoaminen revähdytti käden siinä määrin etttä tulehduskipulääkettä joudun rouskuttamaan.
Kirjoittelukaan ei taho onnistua joten tyydyn lueskelemaan juttujanne enemmän taikka vähemmän.
Onneks ei vuotoja tullut eli vauvalla kaikki kait ok.
Huomenna np ultra!!

Tisuista pikaseen,eli ekaa imetin kuukauden,ei tullut maitoo tarpeeks ja annoin pullosta joten poika hylki rintaa.

Kaksosista en saanut imetystä onnistumaan senkään vertaa.

Viimeinen imetys oli ihanaa ja onnistunutta.10 kk imetin ja vähän vielä päälle satunnaisesti.

Tisut on musta suht ennallaan,siis ennen tätä raskautumista,mulla ollee aina isot 70 DD tisut mutta oon käyttänyt todella hyviä liivejä ja ihan öisinkin kun niin kipeet olleet.
Onhan ne vähän alakulosemmaat kuin esim 20 vuotiaana,mutta oon ihan tyytyväinen näinkin usean lapsen jälkeen.

Imetysliivit on kokoa 70 F -kuppia.Mutta osasyy voi olla etten ole lihonnut yhtään odotusaikoina,joten rintojen kasvu on olllut ihan vaan maidon ja turvotuksen vuoksi kasvua.

Jos laihduttaa kovasti synnytyksen jälkeen,lähtee rinnoista myös rasva,ja sieltä ihan ekana.

Myöskään imetyksen pituus ei vaikuttanut asiaan,lyhyen imetyksen jälkeen oli ihansama kuin nyt pitkän imetyksen jälkeen.

OIsko mulla muita vinkkejä tisuihin...En ole rasvannut kauheemmin,uskon että elimistö kosteuttaa itse itseään ja jos kauhesti rasvaa ulkoisesti,lakkaa sisäinen kosteutus.
Sama pätee masuun.Arven arpea ei mulla ole,ei ees kaksosista tullut raskausarpia.
Suihkun tai saunan jälkeen rasvaan eli noin 2 kertaa viikossa.

No§nyt huutaa käsi hoosiannaa ja samaten tuo 1 vuotias!!
HEippa!

kata rv 12 tasan

 

Heippa!
Pikasesti heitän kuulumiset minäkin.Se kaatuminen taikka siis portaista putoaminen revähdytti käden siinä määrin etttä tulehduskipulääkettä joudun rouskuttamaan.
Kirjoittelukaan ei taho onnistua joten tyydyn lueskelemaan juttujanne enemmän taikka vähemmän.
Onneks ei vuotoja tullut eli vauvalla kaikki kait ok.
Huomenna np ultra!!

Tisuista pikaseen,eli ekaa imetin kuukauden,ei tullut maitoo tarpeeks ja annoin pullosta joten poika hylki rintaa.

Kaksosista en saanut imetystä onnistumaan senkään vertaa.

Viimeinen imetys oli ihanaa ja onnistunutta.10 kk imetin ja vähän vielä päälle satunnaisesti.

Tisut on musta suht ennallaan,siis ennen tätä raskautumista,mulla ollee aina isot 70 DD tisut mutta oon käyttänyt todella hyviä liivejä ja ihan öisinkin kun niin kipeet olleet.
Onhan ne vähän alakulosemmaat kuin esim 20 vuotiaana,mutta oon ihan tyytyväinen näinkin usean lapsen jälkeen.

Imetysliivit on kokoa 70 F -kuppia.Mutta osasyy voi olla etten ole lihonnut yhtään odotusaikoina,joten rintojen kasvu on olllut ihan vaan maidon ja turvotuksen vuoksi kasvua.

Jos laihduttaa kovasti synnytyksen jälkeen,lähtee rinnoista myös rasva,ja sieltä ihan ekana.

Myöskään imetyksen pituus ei vaikuttanut asiaan,lyhyen imetyksen jälkeen oli ihansama kuin nyt pitkän imetyksen jälkeen.

OIsko mulla muita vinkkejä tisuihin...En ole rasvannut kauheemmin,uskon että elimistö kosteuttaa itse itseään ja jos kauhesti rasvaa ulkoisesti,lakkaa sisäinen kosteutus.
Sama pätee masuun.Arven arpea ei mulla ole,ei ees kaksosista tullut raskausarpia.
Suihkun tai saunan jälkeen rasvaan eli noin 2 kertaa viikossa.

No§nyt huutaa käsi hoosiannaa ja samaten tuo 1 vuotias!!
HEippa!

kata rv 12 tasan

 

heippa kaikille pitkästä aikaa..

en ole pitkiin aikoihin mitään juuri kirjoitellut tänne, mutta lukenut olen. Toivottavasti huolitte mut nyt aktiivisesti takas...heh...

Olin niin varma, että tuonne toukokuun loppuun se laps syntyy ja sinne toukokuisiin olen kirjoitellut.. mutta nyt näyttääkin siltä että koko ajan vaan pitkittyy tää laskettu aika eli nyt veikkaus taas 5.6. la, sekä alkaa inhottaan kun tuolla toukokuisissa en juuri koskaan saa mitään vastauksia ja kirjoituksia takas.. turhauttavaa sekin :/

Täällä eilen oli ensi kunnon ultra, ja voi kuinka ihanaa oli nähdä se pieni vauva siellä.. tuli asioista totta! Siellä se kovasti heilutteli käsiä ja koukisteli jalkoja.. tunnenkin jo hennosti liikkeitä..aika ihana.

Lisäsin tuon eilisen ultrakuvan tuonne mun profiiliin, aika selkeesti siinä on jo vauva nähtävänä! Tosi ihana oli nähdä kuin onnellinen mieskin oli kun näki, ei varmaan ollut ajatellut näkevänsä kunnon vauvaa jo siinä ruudulla

Toivottavasti täällä on kaikilla kaikki hyvin, mulla on tosi sama tilanne vielä kuin ebbuliinilla, niinköhän tuo nikki oli ? siis pahat olot mulla vielä vaivaa.. ja tuo nälkä tulee siis tosi yhtäkkiä ja sitten huono syödä vaikka se auttais.
oksennan edelleen siis ihan joka päivä.. vaikka periaatteessa pitäs jo rauhoittua nämä olot..

Nyt siis menossa oikeesti 14+3 mutta tipuinkin noin viikon pari taakse, eli jotain 12+3 ehkä..

Moonlight ja vempula

 

Heips :wave:

ite oon 25 vee ja esikoista odotan. äsken kun selasin etusivun listaa niin huomasin, että meitä 25 vee ekakertalaisia on tosi paljon. aika hauska juttu =)

 

Heippa!
Pikasesti heitän kuulumiset minäkin.Se kaatuminen taikka siis portaista putoaminen revähdytti käden siinä määrin etttä tulehduskipulääkettä joudun rouskuttamaan.
Kirjoittelukaan ei taho onnistua joten tyydyn lueskelemaan juttujanne enemmän taikka vähemmän.
Onneks ei vuotoja tullut eli vauvalla kaikki kait ok.
Huomenna np ultra!!

Tisuista pikaseen,eli ekaa imetin kuukauden,ei tullut maitoo tarpeeks ja annoin pullosta joten poika hylki rintaa.

Kaksosista en saanut imetystä onnistumaan senkään vertaa.

Viimeinen imetys oli ihanaa ja onnistunutta.10 kk imetin ja vähän vielä päälle satunnaisesti.

Tisut on musta suht ennallaan,siis ennen tätä raskautumista,mulla ollee aina isot 70 DD tisut mutta oon käyttänyt todella hyviä liivejä ja ihan öisinkin kun niin kipeet olleet.
Onhan ne vähän alakulosemmaat kuin esim 20 vuotiaana,mutta oon ihan tyytyväinen näinkin usean lapsen jälkeen.

Imetysliivit on kokoa 70 F -kuppia.Mutta osasyy voi olla etten ole lihonnut yhtään odotusaikoina,joten rintojen kasvu on olllut ihan vaan maidon ja turvotuksen vuoksi kasvua.

Jos laihduttaa kovasti synnytyksen jälkeen,lähtee rinnoista myös rasva,ja sieltä ihan ekana.

Myöskään imetyksen pituus ei vaikuttanut asiaan,lyhyen imetyksen jälkeen oli ihansama kuin nyt pitkän imetyksen jälkeen.

OIsko mulla muita vinkkejä tisuihin...En ole rasvannut kauheemmin,uskon että elimistö kosteuttaa itse itseään ja jos kauhesti rasvaa ulkoisesti,lakkaa sisäinen kosteutus.
Sama pätee masuun.Arven arpea ei mulla ole,ei ees kaksosista tullut raskausarpia.
Suihkun tai saunan jälkeen rasvaan eli noin 2 kertaa viikossa.

No§nyt huutaa käsi hoosiannaa ja samaten tuo 1 vuotias!!
HEippa!

kata rv 12 tasan

 

\

Tisut on musta suht ennallaan,siis ennen tätä raskautumista,mulla ollee aina isot 70 DD tisut mutta oon käyttänyt todella hyviä liivejä ja ihan öisinkin kun niin kipeet olleet.
Onhan ne vähän alakulosemmaat kuin esim 20 vuotiaana,mutta oon ihan tyytyväinen näinkin usean lapsen jälkeen.

Ei ole varmasti ihan helppo homma löytää hyviä liivejä! Mun mielestä 70C oli hankala löytää! Nyt on ympärys levinnyt 75:een, niin huomattavasti helpommin saa liivit ostettua, oikeastaan mistä vain.

Muakin kiinnostaisi, jos jollakulla ois kokemusta jostain hyvistä rasvoista, ettei noi tissit kauhean surkeiksi menisi. Iho on ollu tosi kovilla aiempien imetysten ensimmäiset viikot. Auttaisi kuulemma, jos rasvailisi ja karaisisi ihoa esim. vauvaharjalla jo raskausaikana, mutta en kyllä ole ainakaan perusvoiteilla saanut kummoista tulosta aikaiseksi... :/

 

Joku huhuili kissaperheitä, en kyllä muista kuka se oli ja laiska olen selaamaan :ashamed:
No meillä on kolme maatiaiskissaa ja vanhin heistä on meidän eka lapsukainen 13v. :heart:
Meillä kissat ovat suhtautuneet upeasti esikoisen tuloon ja nyt kun pojalla on ikää liki 3v., niin huomaa että kissojen ja hänenkin välille on tullut tietty omanlainen "suhde"
Alusta asti kissat ovat saaneet asustaa ja kulkea ihan niin kuin ennen lastakin ja kukaan heistä ei ole kertaakaan yrittänyt tehdä pahaa pienelle tai edes hypätä vauvan sänkyyn. Tästähän paljon puhutaan myös...
Eli siis meillä ai ainakaan ole mitään ongelmia asiasta tullut, vaikka lähipiiri kauhistelikin kovasti meidän kissa-lapsi perhettä Kissat olisi kuulema pitänyt hävittää tuolloin
Raskausaikana olen ihan entiseen tapaan hoitanut kissojen laatikkojen putsaukset ja muut ja vaikka neuvolassa silloin raskauden aikana testasivat sen toksoplasmoosin, niin ei sitä ollut =) Tarkka käsihygienia tietty!
Silloin kun esikoinen oli kotiutumassa sairaalasta, niin veimme kissoille ennakkoon kotiin pikkuisen vaatteita nyyhkittavaksi =) Tämä toi heillekin esimakua tulevasta laumanjäsenestämme :heart:
Kysykää ihmeessä lisää, jos mieleen herää kysymyksiä. Meillä ainakin vain postitiivisia kokemuksia Ja nyt siis toisen tulokkaan kohdalla asia ei enää huoleta muutoin, kuin että kissojenkin oma rauhapaikka täytyy olla turvattu, jonne pääsevät myös pakoon huutoa ja melua

Perjantaina sitten viimein sinne neuvolaan ja eiköhän tuo ultra-aikain pian saada =) Jännää..

T. Kesäkuinen ja masu 8+3

 

Nyt on sitten ekassa ultrassa käyty. Siellä se nyytiäinen potkiskeli aika vauhdikkaasti, ei ollut mitään pikku venyttelyä! Voin kuvitella miten noin napakat potkut tuntuu, kun vauvalla alkaa olla ahtaampaa ja enemmän voimaa... huh! Siinä saattaa olla äidillä kylkiluut kovilla!
hiiviö päivitätkö la:ni. Entinen taisi olla 17.6. ja nyt tuorein tieto on 14.6.

Seuraavaksi sitten lääkärineuvola reilun kolmen viikon päästä. Sitä odotellessa...

Swerfiel 10+5

 

Heissulivei ja hyvää tiistaita!!

Kesti varmaan vajaan tunnin että sain taas luettua kaikki viime kerran jälkeen tulleet viestit Saas nähhä onko ketju yhtä vilkas kesään asti vaiko saako tämä alkuraskaus aikaan tuon viestien tulvan.

Pennonen, toivottavasti kaikki olisi hyvin. Täällä pidän sulle peukkuja, monen muun tavoin bd

EkaVekara tervetuloa mukaan, sun nicistä tuli mieleen se jouluinen piirretty missä on Vekara niminen shamaani joka halusi tontuksi

Lyydis, tavallaan kateellisena luin tuota kirjoitustasi raskauden keston "unohduksen" suhteen. Meinaan, että itse sitä tuntuu joka hetki ajattelevan tätä raskautta ja aika tuntuu matelevan. Olis kiva pystyä unohtamaan edes hetkeksi ja saada aika kulumaan nopeammin

Pikkumyykös se kyseli miesten suhtautumisesta? Meillä kun on niin monta pettymystä takana puolentoistavuoden ajalta niin tämän plussan jälkeen mies ei tuntunut olevan kovinkaan innoissaan. Ajattelin että antaa sulatella rauhassa. Ekan neuvolan ja ultran jälkeen kaikki muuttui. Mies sanoi, ettei vielä aikaisemmin uskaltanut näyttää innostustaan vaan piti sen sisällään niin kauan että näki ultrassa sydämensykkeen. Siitä lähtien ollut todella mallikas tuleva isä ja puhunut tunteistaan ja mietteistään todella paljon. Aina hän kyllä aloittaa lauseen tyyliin "oon tässä hiljaa mielessä mietiskelly että....". Ollaan puhuttu yhdessä ja olen itekki kertonu, että jännittää miten sitä osaa olla hyvä äiti ja että vähän pelottaakin tuleva. Mut jokainen mies ottaa nämä asiat omalla tavallaan. JOillekkin isyys konkretisoituu vasta kun oma nyytti tuhisee sylissä. Itsekin olen vielä niin hämmentynny koko raskauden, synnytyksen ym suhteen että voin hyvin ymmärtää miten hämmentävää se miehestä on. Ja hekun eivät koe tätä itse niin eivät voi aina ymmärtää kärttyisyyttä tai hellyydenkipeyttä.

Moonlight kiva kun sinäkin laitoit ultrakuvan profiiliin Minäkin saan ens tiistaina np-ultrasta sitten vähän tuoreemman kuvan tuon nylyisen tilalle. Eli onkos tuo sun kuva nyt miltä viikolta? Paljonka pienellä siinä pituutta?..näyttää vaan jotenkin niin "isolta" jo

Rintsikoista oli puhetta..Ite jouduin jo ihan silloin alussa siirtymään C->D ja kohta alkaa tuo d käydä pieneksi. Minulla ennen rinnat oli ilman rintsikoita vähän roikkuvat, mutta nyt aivan pystyt ja kiinteät, mies tykkää..ja minäkin Mulla vaan on ongelmana se kun rintsikat tuntuu painavan palleaa tai tuota ylävatsaa, en tiiä johtuuko sitten vain rintsikoista..olenkin kotona aina ilman

(.) Mulle tuli tänään aivan kamala pelon tunne liittyen synnytykseen! Ajattelin kaikkea mahdollista, hyvää sekä huonoa ja netistäkin pläräilin kaikkea mahdollista synnytykseen liittyvää. Pelkään vaan niin hirveästi sitä kipua ja että ehdinkö sairaalaan synnyttämään jos kotona alkaa nopeaan jne jne.. Aikaistahan tämä vielä on murehtia mutta huih, oli vaan jännä kun ykskaks iski kauhu :ashamed: Onko muuten täällä ketään kuka on menossa Kotkaan KOKSiin synnyttämään??

No, on tänään jotain hyvääkin onneks käyny, nimittäin mies sai oman alan vakituisen työpaikan!!! On hän nytkin ollut kokoajan töissä mutta kyllä vakityö on aina vakityö Todella hyvään saumaan sattui, kun ollaan ikiomaa asuntoa haaveiltu ennen vauvan tuloa

Olo on ollut suhteellisen huono, mut väsymys on alkanut oikein kunnolla helpottaa. Päikkäreitä ei tartte ottaa ja illallakin jaksaa valvoa ihan eri tavalla.

Jokohan siinä oli tarpeeks? -joo.o-


vauvaunelma ja pikkune 10+2

 

Täällä on ollut keskustelua kissoista, ja joku kyseli, mitä se toksoplasmoosi aiheuttaa lapselle. Olen ammatiltani kehitysvammaistenohjaaja, joten opiskeluajoilta muistan aiheesta jotain. Nykyäänhän hygienia on niin hyvää, ettei tartuntoja juuri tule. MUTTA varovainen kannattaa olla, sillä se vaurioittaa sikiön keskushermostoa ja silmiä. Sairaus tarttuu helpoimmin raskausajan loppupuolella kuin alussa. Osa tartunnan saaneista kuolee, osalla on oireita jo vastasyntyneenä, mm. kouristukset ja lihasten velttous. Tartunta voi ilmetä myös vasta myöhemmin 10-20-vuoden iässä vaihtelevin silmä- ja aivo-oirein. Nämä tietoni ovat vuodelta 1998, en tiedä onko niihin tullut paljon muutoksia. EN HALUA PELOTELLA KETÄÄN, mutta mielestäni on hyvä tietää, mille saattaa altistua. Netistä varmaan saa uudempaa tietoa asiasta.

Tulipas vakavaa asiaa...

Meillä mies ei aina oikein pysy oireissani ja tunteissani mukana. Välillä toivon, että voisin ottaa nämä raskauden tuomat muutokset yhtä lunkisti kuin mieskin. Hän ei paljon stressaa, ja uskoo siihen että kaikki menee hyvin. Toisaalta hyvä, että toisella on niin jalat maassa. Innokkaasti mies on kuitenkin lueskellut neuvolasta saatuja vihkosia, joten kiinnostusta löytyy.

Onko täällä odottajissa ketään muuta, joka ei ole varma onko sairastanut vesirokon? Sellaista kunnon rokkoa minulla ei nimittäin ole ollut. Neuvolassa minulta otetaan verikoe vasta-aineen selvittämiseksi. Jotenkin toivon, että minulla olisi se, sillä työskentelen alalla, jolla vesirokkoa esiintyy. Mitäköhän sitten, jos vasta-ainetta ei ole? Neuvolan lehtisessä sanottiin, että minut pitää siirtää muihin tehtäviin. Mitenköhän sekin onnistuisi???

Mukavia odotuspäiviä!

Helka rv 8+2