Jopas on tullut vauvoja sitten viime kirjautumiseni. Kaikille paljon onnitteluja !!! :flower: =)
Jospa nyt sitten kirjottelisin vähän jonkinlaista
synnytyskertomuksen tynkää.
Eli 20.5. aamulla heräsin tavalliseen malliin laittamaan lapsia hoitoon ja itteäni neuvolakäynnille. Siinä sitten ihmettelin, kun aamun aikana tunnin sisään kävin jo kolmatta kertaa sillä isommalla asialla veskissä. Vähän juimisteliki alavatsalla ja miehelle, joka oli työvuoroaan päättämässä, laittelin viestiä, että taitaapi nyt sitten ihan oikeesti supistella.
Muksut vein hoitoon, hoitotätiä "varoitin", että lähtö saattaapi tulla ja lapset hakee sitten joku muu hoidosta, ja kävin neuvolassa. Supisteluja oli säännöllisen epäsäännöllisesti koko ajan, ei mitään kovia todellakaan, mutta sellasia, että tiesin, että lähtö on todennökösesti edessä.
Miehen kanssa siinä sitten aamupäivä ihmeteltiin, kunnes patistin ukon nukkumaan ja itseki hetken torkuin. Sitte ku ei enää pystyny nukkumaan menin suihkuun missä supistukset sai vähän vauhtia. Klo 14 maissa taisin tännekin kirjotella, että alkaa tehdä jo tiukkaa istuminen ja siitä ne sitten pikkuhiljaa alku supparit kovenemaan. Klo 14.30 soitin synnärille, että tulossa ollaan ja varttia myöhemmin olinki jo käyrillä. Paikat oli auki 5cm.
Supistukset tuntu voimistuvan koko ajan ja käyrillä makaaminen oliki jo aika tuskasta. Kuitenki supistusten välit pystyin hyvin rentoutumaan ja kätilökin naureskeli, että onpa siinä rento synnyttäjä, kun supistuksen irvistää ja muuten vaan hymyilyttää.
Luulen tuon johtuneen siitä, että mulla oli vedet vielä tallella. Aiemmista on vedet menny ennen supistuksia ja kyllä oli supistuksissa sillon ihan erilainen potku. Ei paljo hymyilyttäny supistusten välitkään kun niitä ei pahemmin huomannu.
Joka tapauksessa käyrä sitten näytti vauvalla sydänäänten laskuja aina supistuksen yhteydessä ja lääkäri teki päätöksen puhkaista kalvot, jotta vauvalle saatiin pinni päähän sydänäänten seurantaa varten. Mulla tuli siinä sitten paniikki, kun aavistin pahinta kipujen suhteen, ja pyysin kätilöä tilaamaan spinaalin saman tien. Kalvot puhkottiin klo 15.32, kätilö lähti hakemaan tippaa ja mulla alko supistaa. Taisin olla 6 cm auki tuolloin. Supistus tuli ja kuvittelin, että se meni, kun tuli jo toinen ja taas sama juttu ja sanoinki miehelle siinä vaiheessa, että soita kätilö tänne nyt! Kätilö tuli tipan kanssa paikalle, yritti hätäpäissää saada kanyylia mun käteen, mutta ei onnistunu ja mua vaan supisti ja supisti ja supisti ja sattu niin pirusti, kunnes oli pakko ähistä kaiken sen kipumölinän seasta, että tää taitaa tulla jo!!!!
Kätilö ja mies auttoivat mut selälleen puoli-istuvaan asentoon ja mä vaan huusin ja örisin jotain ihan alkukantasta mölinää. Sattu niin järkyttävän paljon eikä supistuksissa ollu mitään taukoa. Mun oli vaan pakko työntää se kipu pois. Kätilö merkkas papereihin aktiivisen ponnistusvaiheen alkaneeksi klo 15.50, vauva tuli yhdellä työnnöllä ja syntyi klo 15.51. Ja jälleen kerran ne kivut oli vaan tiessään sillä samalla sekunnilla kun vauva oli maailmassa.
Mut kyllä mä silti totesin ton synnytyksen jälkeen, että onpa mukava ajatella et meidän lapset on nyt tehty ja mun ei tarvi enää synnyttää.
Tosin nyt jo haikeana välillä toivon, että jos vielä kerran vois kokea tuon kaiken... Niin se luonto hoitaa.
Kaikille synnyttämään lähteville paljon voimia matkaan mukaan toivotan! Ja nauttikaa se minkä voitte, on se vaan ihanan kamalaa, tai kamalan ihanaa. :heart:
vanttu ja pari viikkoinen viljo