Keskenmenon jälkeen kuumeilevat KESÄ 2015

Onnea plussanneille.

Olen ajatellut aloittaa ajoissa nyt testaileeb ovista. Kun ei voi olla olenkaan varma milloin se on.

Tää kuumeilu on nosta nut uudelleen km mieleen. Varmaan jostais syystä käyn asioita läpi uudelleen. Päivät menee hyvin kun paljon touhua esikoisen kanssa, mutta illat menee aina miettiessä. Nyt ainakin kun mies on vielä iltavuorossa. Sitten kai lähenevä ovulaatio tekee oman osansa. Haluisin kovasti saada vauvan, mutta pelottaa kamalasti. Ehkä olo alkaa taas kohta helpottamaan.

 

Kiitos onnitteluista Ja onnea myös kanssaplussaajille

Ehkä sitä vaan pitää luottaa siihen, että kaikki menee tällä kertaa hyvin

Tässä vielä aamuinen Apteqin testi

http://aijaa.com/LhKj9x

 

Tuulentavoittelija Hyvin viiva vahvistuu!

Norappi Mä olen myös seilaillut vähän syvissä vesissä. Menkkojen alku oli positiviinen siinä mielessä, että on toiveita hormonitoiminnan normalisoitumisesta, tietää missä mennään ja pääsee laskemaan ja jännäämään, mutta se toi toisaalta esiin sen faktan, että raskaana en ole. Ennen tätä keskenmennyttä raskautta ehdittiin yrittää (tai pikemminkin meno oli tulee jos tulee) kolme vai neljä kiertoa ja aika meni siivillä. Nyt kuitenkin ajatuksissa on paljon enemmän sellainen "pakko saada heti vauva" - moodi. Rentous puuttuu. Raskaana olevia kohtaan koen kai jonkinlaista kateutta tai ehkä paremminkin surua omasta menetyksestä: mieleen on tullut ensimmäisen kerran pelko, että mitä jos tämä ei oikeasti onnistukaan meiltä enää? Jos sen tietäisin jo nyt, tekisin muilla elämän osa-alueilla tiettyjä siirtoja, mutta nyt elän jollain tapaa välivaihetta raskaustoiveen takia vähän siinä ja tässä: työssä, harrastuksissa, ... Onneksi lomat alkaa kohta ja pääsee pois maisemista ja varmaan myös näistä ajatuksista. Miten teillä muilla kuumeilevilla menee tällä rintamalla?

 

Voi Laabla,tuo oli ihan ku miun tekstiä!
Täällä on aivan samat ajatukset.Tärppi kävi meilläkin samoilla kierroilla ja nyt vaa ajattelen et jos tärppää niin tm se on vaa kuitenkin.Ja kun alkoi menkat niin tuli taas ajatus tärppääkö koskaan.
Ajattelin just tuota elämääkin,kuinka olin suunnitellut jo sen menevän raskauden myötä.Pitihän sitäkin jo sen kymmenen viikon ajalla miettiä.
Häätkin meillä oli suunnitteilla,mut sit aina se typerä ajatus,entä jos just silloin on raskaana.
Päätin kuitenkin sen ajatuksen heittää romukoppaan,päätin ajatella että elän vaan nyt.Jos sit olen raskaana,niin muuttaahan se vähän suunnitelmia,mutta entäs sit!
Nyt suunnitellaan häitä kovaa vauhtia ja voinkin purkaa turhautumisen siihen.Ei se vauvahaave sieltä kuitenkaan ole hävinnyt,kaipuu koskee niin että sattuu.Mutta yritys on kova-pitäs ehkä höllentää otetta.Kuitenkin pyrin olemaan stressaamatta,niin hyvin kuin se voi olla mahdollista.

Mennäänkin Laabla kaikin puolin samoissa tilanteissa
Nyt vaan panelointia niin paljon ku sielu sietää!

 

tänään kp 27/26 ja nega testattu. Eli menkat alkaa hetkenä minä hyvänsä, mieli maassa. Mie en ymmärrä, miten tämä voi olla nyt näin vaikeaa! Kaikki 3 lasta tärpänny tosi helposti, nuorimmainen oliki vahinko yhestä ainoasta kerrasta. Nyt ei tärppää sitte millään ja jos onnistuu niin menee kesken tai on väärässä paikassa. Mie oon jo niin väsyny koko touhuun. Melle ei vissiin ole enää sitä neljättä ja samalla viimistä vauvaa tarkotettu..

 

Lennis Mukava jakaa samansuuntaisia ajatuksia, ikäviäkin sellaisia! Varmasti toi häiden suunnittelu on hyvä juttu! Mä uskon siihen, että jos on jotain muuta mielessä, tärppää ihan varmasti helpommin. Ja jos ei tärppäiskään, onpahan muuta ajateltavaa ja elää ainakin enemmän "täyttä" elämää. En tiedä, mitä sitä itse kehittelisi syksyyn jos mitään ei sitä ennen tapahtu, nyt kesän yli mennään kuitenkin kesäloman voimin. Mies palasi tänään työmatkalta ja kappas kun menkatkin on just loppu, sattuipa hyvin. Mielialakin kohosi Täytyy nyt kesä ahkeroida makkarin puolella, se ainakin parantaa mahdollisuuksia

susa123 No voi pöh! Kyllä se vielä tärppää, mä olen ihan varma. Onko teidän nuorin minkä ikäinen? Meillä sai eka alkunsa laakista , oli siis kyllä ihan toivottu ja suunniteltu, mutta tosiaan kerta riitti. Siitä on nyt aikaa 6 vuotta ja ei ole nyt näköjään vuodet välissä tehnyt hyvää... Kovin on työläämpää meilläkin tämä kierros.

 

Nuorimmainen on nyt 3v2kk. Ajatus alunperin oli, että vauva ehtis syntyä ennen pojan 3v synttäreitä. No eipä ihan siihen päästy, alotuspisteessä ollaan edelleen... Eikä ne menkatkaan oo vielä alkanu, pitää nyt se kiertoki sitte vielä heittää..

 

Nyt on jo vähän toiveikas olo. Saas nähä kuinka kauvan pysyy. Meillä kanssa esikoinen tärppäsi nopeesti. Tätä keskenmennyttä jouduttiin vähän yrittämään enemmän. Toivon kovasti että ei jouduttaisi kovinkaan kauvaa yrittää nyt uudelleen. Koko ajan silti pelkään uutta pettymystä. Kaikkea lisää kaverini jouluvauva. Olen iloinen heidän puolestaan ja toisaalta surullinen omasta menetyksestä. Toivossa on hyvä elää ainakin toistaseksi.

Laabla mulla on kanssa nyt jotenkin tullut sellainen pakko moodi. Sen takia haluun kokeilla erilaisia konsteja nyt. Hyvin sattaui että menkatkin loppuivat.

Lennis toivotaan että häitten suunnittelu tuo täytettä elämään. Eihän se vauvahaave ikinä mihinkä katoa. Aina välillä varmasti miettii sitä. Pitää vaan elämä täyttää mukavilla asioilla. Jos sitten vaikka tärppi kävisi kun ei liikaa paineita ota.

Yksi asia on sellainen mikä mua vähän vaivaa/olen katellinen. Jotkut vaan tulee raskaaksi ja ne menee loppuun asti. Sitten toiset joutuu kokemaan pahaa/yrittämään pitkään. Sitten sellaiset ihmiset saa niitä lapsia kenelle ne ei kuuluisi ja toiset ei saa vaikka niin haluisivat. On tää niin julmaa!

 

Norappi Ihan samoja mietteitä itselläkin on ollut. Miten jotkut ihmiset tosta noin vaan tulevat raskaiksi ja miksi toisille tulee rankkoja kokemuksia.. Elämä on epäireilua!


Ja miuta loukkaa kyllä ystävien kommentit siitä, että "kyllä se vauva teillekin tulee" "siinä oli jotain vikaa siinä vauvassa, parempi että meni kesken" "Kärsivällisesti vaan eteenpäin, älä ajattele yrittämistä" Ja nämä usein sellaisten ihmisten suusta, ketkä eivät joko halua lasta, tai ovat onnellisesti itse raskaana ja eivät ole koskaan joutuneet keskenmenoa kokemaan. Tiedän, että lausahdukset eivät ole sanottu niin että tarkoitettaisiin jotain pahaa, mutta jos ei ole itse kokenut samaa, ei osaa suhtautua toisen kokemaan menetykseen.


Parhain kommentti mitä olen saanut, on ystävältä, kuka itsekin hiljattain koki keskenmenon. Hän sanoi vain "Mie kuuntelen. Mie ymmärrän." Se riitti. Ei mitään pakollisia lohdutuksen sanoja, ei muuta kuin tuo.


Yrittämisestä
Mie aloin jo pikkuhiljaa luovuttamaan ennen tätä plussaa. Seksistä alkoi tulla pakkopullaa ja vielä senkin takia etten kunnolla tuntenut ovista, enkä tikuttanut, niin seksiä piti harrastaa säännöllisesti läpi kierron. Alkoi olemaan sellainen olo, että se läheisyys ja rakkaus mikä yleensä seksin aikana hyökyy, oli kadonnut. Seksi oli vaan suorittamista ja suorittamista. Koko ajan takaraivossa kyti ajatus vauvasta ja sitten sitä mietti, että "eilen ei harrastettu seksiä, tänään pitää, on pakko". Siksi tää olikin vähän ylläri, kun alkukierto harrastettiin aktiivisemmin ja just puolivälin tietämillä alkoi väsymys seksiin ja en enää halunnut. Ilmeisesti ovis on ollut sitten hieman aiemmin kuin puolivälissä, ehkä silloin kp 12 kun oli jotain pieniä ovisoireita (jomotusta, limaa, ei muuta).

Lennis Häiden suunnittelu on juuri sopivaa pään täyttävää puuhaa!

 

Keille kaikille olette kertoneet keskenmenoista? Meillä tietävät vain minun ja mieheni perheet sekä yksi ystäväni, jolle olin ehtinyt kertoa raskaudesta. Työkavereillani ei ole aavistustakaan mitä on tapahtunut. Haluaisin kertoa, koska se selittäisi monta asiaa, mutta ainakaan tähän mennessä en ole pystynyt ottamaan asiaa puheeksi.

Ääääh. Miksi ajan pitää kulua näin hitaasti juuri nyt? En millään kestäisi tätä epätietoisuutta, että onko jotain tapahtunut vai ei. Pitäisi kehitellä sellainen pikkuruinen solutason kamera, jolla voisi reaaliaikaisesta monitoroida munasarjan, munanjohtimen ja kohdun tapahtumia.

Meilläkin esikoinen sai alkunsa yrittämättä ja yhdestä kerrasta eli ns. kertalaakista. Silloin riitti suurin piirtein, että uimme samassa järvessä. Jäikin sellainen harhakuva, että raskaaksi tuleminen on ihan helppoa. Harhakuva murentui helmikuun lopussa, kun hieno suunnitelma ystävänpäivänä alkunsa saavasta pikkusisaruksesta 2,5 vuoden ikäerolla esikoiseen ei toteutunutkaan. Maaliskuussa tärppäsi mutta joulukuun tonttu ei sitten pysynytkään mukana.

Lähipiiristä kuuluu vauvauutisia jatkuvasti, mikä on tietysti ihanaa. Pala nousi kuitenkin kurkkuun, kun kuulin, että yhdellä on laskettu aika marraskuussa ja heillä on saman ikäinen esikoinen kuin meillä. Sehän oli meidänkin alkuperäinen ”suunnitelma”.

 

susa123 mitäs sinne, joko menkat on alkanut?

equus: Toisaalta on sanottava, että lohdutin itseäni keskenmenosta juuri kuulleena, mutta ennen tuulimuna-diagnoosia, sillä että vauva ei olis ollut elinkelpoinen. Eli me ihmisetkin ollaan niin erilaisia tilanteen tulkitsijoita.

Frid: mun vanhemmat ja pari kaveria tietää.Raskaussuunnitelmasta tietäminen vaikuttaisi ihan varmasti esimieheni päätöksiin, joten en ole halunnut asiaa töissä yhtään paljastaa. Vaikka tosiaan tieto varmasti selittäisi yhtä ja toista.

 

Meillä ei raskaudesta tienny ku pari minun kaveria. Aikomus oli kaikille ihan pian kertoa. No sitte ku keskenmeno tuli, piti lähteä keskussairaalaan jonne 150km suunta. Silloin jouduin kertoa äitille ku tarvin lapsenlikkaa.. en oo keskenmenoa sitte ns piilotellu, oon siitä melko avoimesti puhunu. Samoin syksyn kohdunulkosesta. Siitäkään raskaudesta ei suku tienny ennenku olin ambulanssilla menossa sairaalaan.. Lapset tietää ku mutta ei keskenmenosta.

Ja menkat ei oo alkanu. En kyllä tajua miksei, on aina ollu kellontarkka.. eilen illalla ja tänääni aamupäivällä sen verran väänsi että olin varma että silloin alko. Mutta ei.. nyt tuntuu välissä pientä nipistelyä mutta ei pahasti. Eilen tuli vähä ruskeaa tuhrua aamulla ja ehkä vähä normaalia enemmän valkkaria tullu, varmaan ihan minä hetkenä tahansa hanat aukeaa..

 

Ei näy menkkoja.. Miehen kans lempeä, se yleensä viimeistään ne käynnistää, mutta eipä vielä ainakaan näy. Tosi outoa. Pienen pieni toivonkipinä on taas heränny, mutta silti oon melkein satavarma, että ne menkat alkaa. Huomisaamuksi on kyllä testi ostettu...

 

Frid,meillä tietää vähän kaikki keskenmenosta.Raskautta piiloteltiin,siitä ei tiennyt kuin kummankin perheet.Sit tää keskenmeno ja sen myötä joutui käymään sairaalassa jossa töissä,joten pakkohan se oli työkavereille kertoa kun potilas oli.No,enpä sit enää salaillut ja yllättävän paljon vertaistukea tullut,mitä en olis voinu kuvitellakaan.Pomo tuskin tietää,en nöhnyt asiakseni ilmoittaa asiasta,että btw,olin raskaana-meni kesken.
Jos joku kysyy/sanoo et "kohta se on raskaana/joks kohta tulee vauvoja" niin olen kyl asiasta sanonu,ehkä joskus vähä suoraa täräyttänytkin et joo olin mut en oo enää.Joskus nimittäin ottaa päähän tää ns sosiaalinen paine.Kun ei ihmiset tiedä mikä kenenkin tilanne on.

Susa123,toivonkipinässä ollaan mukana peukut pystyssä!

 

Hypätään sitten tänne tuolta odotuspuolelta Laskettuaika piti olla 10.1.2016, vaan meni kesken viikolla 9+3..tämä tapahtui siis kolme päivää sitten. Yllättävällä verenvuodolla alkoi aamulla, ja illalla menin yksityiselle ultraan, jossa sikiö todettiin kuolleeksi. Illalla se sitten "syntyi" minun kädelle vessassa, näky oli karmea. Torstaina ultrassa todettiin että kohtu on tyhjentynyt todella hyvin, ja nyt tulee enää pientä veristä vuotoa.
Ajateltiin heti alkaa yrittämään uutta vauvaa,kun vuoto loppuu..toivottavasti jo lähipäivinä! Edellisellä kerralla raskauduin heti, kun lopetin e-pillerit.
Raskaalta tuntuu kyllä,varsinkin kun mulla jostain syystä oli niin suurta turvotusta heti alkuraskaudesta, että maha näytti ihan kunnon vauvamasulle jo,ja moni luuli että mulla ois jo syksylä laskettuaika, normaalisti olen hoikka. Nyt puoli kylää luulee että olen raskaana,koska sen jo päälle päin näki..ei jaksaisi selitellä

Esikoinen on nyt 7v, Eli siis olen 28v, toista lasta kuumeilen, ja KM 6/15

 

Pahoittelut Katjuska!

Tänään kp 29/26, menkkoja ei näy ja nega testattu aamulla...

 

Täällä kp 29 menossa, menkkojen pitäis alkaa siispä parin päivän sisällä. Etovaa oloa on vähän ja juilintaa alavatsassa, samat oireet ku ennen viime menkkoja oisin niin toivonu että tää ois nyt tärpänny mut ei kai sitten... Ootellaan nyt vielä pari päivää kuitenkin.

Mä oon kans hyvin kateellinen niille, jotka saa vauvan alulle heti ja kaikki menee hyvin. Tottakai oon myös onnellinen esimerkiksi kaverini puolesta, mutta samalla harmittaa että mulla plussan saamisessa näköjään kestää ja sit meni toikin vielä kesken. Ja juurikin noi kommentit että "parempi että oli tuulimuna ja huomattiin jo niin aikasin" jne. Pahalle se silti tuntuu!

Mulla keskenmenosta sai tietää yksi kaveri, äiti ja pari töissä. En tiedä uskaltaako sitä toivottavasti tulevaa raskauttakaan kauheesti muille hehkuttaa...

Tämmöstä tänne tällä kertaa! Pahoittelut Katjuskalle toivotaan edelleen kaikille plussatuulia!

 

Mulla alkaa mennä kohta yli ymmärryksen tämä touhu.. nyt kp 30/26, menkkakivut ollu 3 päivää, eilen oksensin, tissit kipuilee ja välissä huimaa... Testi näyttää edelleen negaa eikä menkkoja näy. Tunsin ovulaation kp12, en kyllä tikuttanu. Useamman kerran päivässä vääntää mahaa enemmän ja tulee tunne että nyt ne menkat alko ja äkkiä vessaan. Ei kuitenkaan mitään tuu.. Eipä oo ikinä tämmöstä ollu.

 

Tervetuloa Katjuska87 ja jaksamista rankan kokemuksen jälkeen.

Niin stua,sama täällä.Vaikka olikin tm niin ehtihän sitä 10 viikkoa luulla olevansa raskaana,eikä näin ollen menetys ollut yhtään sen helpompi.

Jänniä nuo oireet susa123 ja että testit näyttää negaa.
Onko siulla heitelly kierrot ennen vai ollu ihan säännöllisiä?

Täällä alkaa mennä hermo.5pvä menkat ja nyt jo 5pvä tiputtelua.Ja täähän nyt sit sekottaa oviksen ajankohdankin.
Varmaan tääki johtuu km:sta.
Mut aion kyl nyt paneloida joka toinen päivä,onnistumisen maksimoimiseksi.Ainut et juhannuksena pitäisi olla ovis ja mies mökillä muualla,minä töissä.
No jos se ajais 100km talletuksen tekemiseen

 

Aina on ollu säännöllinen kierto. keskenmenon jälkeen oli 1 pari päivää pitempi, mutta silloin tunsin että ovis oli myöhässä. Nyt minusta oli ihan ajallaan. Melkeinpä tuntuu, että ois tärpänny mutta testit vaan ei oo samaa mieltä.. =) seuraava testi ehkä ti/ke jos ne menkat ei ala.

 

Täällä taitaa olla keskenmenovuoto jo loppumaan päin,tänään ei ole tullut enää ollenkaan verta,mutta sellaista vaalean rusehtavaa vuotoa vielä. Täytyy vielä pari päivää odotella (jos ei vuoto ala uudestaan) ja sitten pääsis peittoja heiluttelemaan taas. Halut alkaa jo olla kovat! Ihmeen nopeasti ilmeisesti tää vuoto menossa ohi, torstaina ultrassa kyllä sanoikin ettei isompia vuotoja enää näyttäisi tulevan, keskiviikkona kyllä sitä tulikin kuin saavista.

Minä en aatellut ainakaan heti tässä ekoina kiertoina alkaa ovista tikuttelemaan,en oo kyl ikinä sellaista edes kokeillut. Meillä on sen verran tuore parisuhde vielä, että peitot heiluu lähes päivittäin muutenkin,ja useammankin kerran päivässä. Saa nähdä,jos nyt kestää pitkään yritys,niin sitten varmaan mielenkiinosta sitä ovistakin haluan lähteä tsekkailemaan,ja jos seksi muuttuu pakkopullaksi stressaavan yrityksen keskellä.

Sanoin just miehelle,että olin niin asennoitunut olemaan koko kesän selvinpäin, ettei mitkään juhlimiset nyt kyllä kinnosta,vaikka muuten olenkin pienoinen siiderin lipittäjä varsinkin kesällä . Toisekseen ennen kuin mulla tässä kerkeää menkat tulla, niin ei oikein mitään hajua varmaan voi olla,että missä vaiheessa mahdollinen raskautuminen voisi tulla..niin en senkään takia halua riskeerata. Pitää varmaan itse mielenkiinnosta kuitenkin raskaustestejä ostaa,että nään missä vaiheessa näyttää negaa tuon edellisen raskauden jäljiltä.

 

Frid, meillä tietää kaikki sukulaiset ja muutamat kaverit keille kerkesin kertomaan. Musta oli muutekin mukava puhua aiheesta. Helpotti omaa oli kun kerroin kaikille siittä.

Katjuska87, tervetuloa ja jaksamista rankkana aikana.

ON: täällä menossa nyt kp12/29?. Nyt on oloja ovulaatiosta. Vielä ei testissä näkynyt. Jos vaikka huomenna tai lähipäivinä. Meillä on muutenkin peitto heilunut. Nyt tää ei tunnu niin pakolliselta ja puulta. Jotenkin ollut paljon parempaa kun pitkään aikaan. Jännityksellä odotan tärppääkö nyt heti.

 

Mulla kerkesi kaikki tietää että oon raskaana, niin tässä viikonlopun aikaan oon viestitellyt mm facebookissa lukuisten kavereiden kanssa, ja kertonut asiasta että mitä tapahtui... Just sitä mietinkin,että mitenhän pystyisin pitämään raskauden edes jotenkin piilossa ensi kerralla, mulla on notko selkä,ja kertoo jotain turvotuksen määrästä sekin,että mulla kerkesi tulla siihen rv 9+3 mennessä 4kg, ja ei vissiin ollut lihomista, koska kaikki lähti 2vrk keskenmenon jälkeen, ja maha hävisi samointein. Vaikka söin lohturuokaa oikein urakalla... Mulla tuli ensimmäisessäkin raskaudessa maha esille heti.

 

Nyt näyttäisi ovulaation olevan kohta. Toivon niin että nyt tärppäisi heti. Jännät hetket. Nyt vaan peittoa heiluttamaan.

Tänään kp 13/29?

 

Tsemppiä sinullekin, Katjuska87! Oli varmasti karmea kokemus.

No niin norappi, hetkesi on koittanut!

Ja Lennis, hyvä suunnitelma. Yhden lapsen kokemuksella pystyn sanomaan, että siittiöt säilyvät sisuksissa hedelmöittämiskykyisinä ainakin neljä vuorokautta.

Odotan hartaasti raskausoireita ja jos niitä ilmaantuu, lupaan olla valittamatta, olivatpa ne kuinka pahoja tahansa.