*** Keskenmenon jälkeen plussanneet kesäkuussa ***

kylläpä täällä oli ihania uutisia paljon =)

onnea luminia ja tuuliska ihanista ultrista :heart: :heart: ja nimra sykkeen kuulumisesta :heart:

ja onnea myangels tästä päivästä nyt vaan nauttimaan, toivottavasti iskiasvaivat hellittää pian

irtis mua kans sattuu välillä ihan tajuttomasti noi pienen möngerrykset, miten voikaan olla noin paljon voimia niin pienellä, eilen taas ilmeisesti yritti kääntyä toisinpäin kun väänsi ja käänsi kauheesti, yritin vaan pitää kädellä toisesta kyljestä vastaan, eikä kyl päässykkään kääntyyn, ainakin hikka tuntu aamulla alhaalla, mutta sattu kyl mukavasti..
toivottavasti sulla yöt helpottaa

äitee eipä oo enää pitkä aika sulla =) jännittävää

mymmyryy toivotaan parasta, tuuhan kertoon heti neuvolakuulumiset =)

kiitos kysymästä äitee ja myangels eilen piti vielä hissutella hitaasti eteenpäin kun tuntu että aina vihlo johonkin suuntaan, mutta tänään vaikuttaa jo vähän paremmalta mutta kai se ihme oliskin jos ei välillä jossain jotain tuntuis, tajuaa ainakin levätä välillä =)

perjantain jatkoja :wave:

eliisa ja pikkuruinen 32+1

 

Perjantaita arvon leidit!

Mie kävin tänään aamupäivällä hoitelemassa asioita pitkin kaupunkia...tietysti kävellen
noin. 7km tuli siis käveltyä...on se jännä miten nautin kävelystä, ainut vaan että sääriin meinaa koskea kävely, muuten kävelisin enemmän kuin mielelläni...tuntuu vauvakin tykkäävän..
ei yhen ainutta supparia tullu sillä matkalla...ihanaa-- B)

eilen illalla vauva kääntyili/potki/tms niin paljon että voisinpa melkein sanoa että sattui kovasti sen puuhat tuolla masussa... :/

ja yhtä uutta asiaa pakko kysyä, että onko Eliisa sulla tullu: eli mulla aina kun herään aamulla mulla on aina aivan tunnottomat kädet ranteista sormiin saakka, vaikken ole nukkunut käsien päällä...ja onko muilla ollu kyseistä vaivaa?

nyt täytyy lähtä ottaan toi närästyslääke...iki-ihana rennie... kun alkaa polttelee... :x

Perjantaisin tunnelmin AE ja ukonmöhkäle 32+1

 

Moi, pikaisesti vain pyörähdän, on mieli vielä sen verran maassa, että olo aika lohduton :ashamed:

Luminia, tietosi on nyt lisätty listalle, tarkistathan vielä että tuli oikein

Tervetuloa lämpimästi melluli pahoitteluni keskenmenostasi, toivotaan todella että tällä kertaa olisi onni myötä :heart: Ilmoitatko vielä itsestasi että milloin laskettu-aikasi on ja jos tahdot niin missä synnärissä ja monesko toiveissa. Ehkä vaan missasin nämä tiedot :ashamed:

MyAngels Onnea tuhannesti, nyt uskotaan että kaikki sujuu oppikirjan mukaan :hug:

Tasapuolisesti onnittelut hyvistä ultra/neuvola/muuten kuulumisista :flower: sekä voimia ongelmien/jaksamisten ym. kanssa painijoille :hug:

T. Miikkis ja mussukka 23+4

 

eliisa ja ae lohduttavaa kuulla, etten ole ainoa, jota pikkutyyppi kiusaa. mietin jo, että oonko mää tässäkin jotenkin niin toivottoman herkkä :ashamed: tsysteri nimittäin ei kuulemma tuntenut juur ollenkaan vauvan liikkeitä odotusaikana ja minä taas mm. ihan valvon sen takia. koko ajan jotain tapahtuu tuolla sisuksissa. mutta väkisin pyrin ajattelemaan, että hyvä homma, heilu sinä vaan, pikku-ukko, sillä hyvähän se on, että toinen on aktiivinen :heart:
täytyy muistaa, eliisa, toi sun vastapöngerryskikka, sillä pikkuinen on NYT oikeinpäin tuolla, mutta jos hän haluaiskin mennä väärinpäin, niin... olen valmis

lemmikkinsä menettäneille lämmin halaus! miikkishän ainakin oli joutunut surun eteen. täällä joka päivä ihmettelen rakkaan kissani oivalluksia, ja mikä suru tulisi, jos senkin menettäisin. toinen kissani katosi lokakuussa ja koska mitään tietoa ei siitä sen jälkeen ole tullut, on asia jäänyt loppuunsurematta. mutta unohtaa se on pitänyt, ei sitä murhetta voi mukanaan kantaa, kun kaikki sen löytymiseksi on tehty ja toinen on yhä kateissa :/

vaan nyt päikkäreille kissan kanssa. se löytyi aamulla koenukkumasta luvatta eilen kotiin tuodussa sitterissä, ja hyvä selvästi oli

hyvää viikonloppua kaikille!

 

Heippatihei!
Neuvolassa käyty ja ihan kivasti meni. Niillä oli mun viime marraskuun tiedot pohjana, joten meni nopeesti. Terkka kehui mua helpoksi asiakkaaksi, kun kaikki asiat muistissa vielä loppuvuodelta. Puhuttiin muista asioistakin. Mahakipuihin ei edelleenkään selvyyttä löydy. Niitä tulee ajoittain ja terkka epäili suolistoperäisiksi, mutta ei sitä sata varmaksi tietenkään osannut sanoa. Seurataan ja jos äityy niin sitten kunnon lääkäriin. Päikkääreiltä just heräsin tukka pystyssä. Pitäis lähteä kauppaan ostamaan jotain ruokaa. Nälkä on mutta mitä tekisi? Mä vihaan ruoan laittoa tällä hetkellä. Vai veiskö lapset ravintolaan syömään, kun mies on työreissussa myöhään iltaan. Niin mä taidankin tehdä...

KIITOS KAIKILLE TSEMPEISTÄ!!!! :flower: Te ootte ihania.

 

Kylläpä tänne on tullut paljon hyviä uutisia Onnittelut Luminialle ja Tuuliskalle hyvistä ultratuloksista :heart: Nimralle ja MyAngelsille myös paljon onnea :heart:

mymmyryy Olipa kurja, että eilinen päivystyksessä käynti ei sujunut kovin hyvin :hug: Toivottavasti tämänpäiväinen neuvolareissu sujui paremmissa merkeissä.

Itsekin voin ilokseni kertoa hyviä uutisia np-ultrasta Löytyihän se ipana elossa, vaikka eilen sydänääniä ei kuulunutkaan. Kaikki näyttäisi ainakin tällä hetkellä olevan kunnossa ja laskettu aika siirtyi muutamaa päivää aikaisemmaksi, eli on nyt 18.12. :attn: Voisi muuttaa minun tietoihini. Pääsin "hyppäämään" muutaman päivän yli, kun nyt onkin rv 13+1 =) Muutama päivä siis vähemmän pahoinvointia kärsittävänä ja ikävää piikityshoitoa... Nyt voi hetkeksi rauhoittua, kunnes päästään rakenneultraan heinäkuun lopulla.

Mukavaa viikonloppua ja tsemppiä niin alkumetreillä oleville kuin jo loppusuoralla meneville :heart: Yritetään nauttia raskaudesta kaikesta huolimatta!

 

Jaa niin ja Hb oli 136, eli siitä ei ainakaan väsymys johdu...
Ja onnea kaikille hyviä uutisia saaneille!!!

 

Jatkan hyvien uutisten ketjua. Meidän pikkuinen sätki ultrassa, oli suunnilleen sen kokoinen kun olin arvellutkin (9+0) ja nyt uskallan ehkä minäkin hiukan hengähtää. =) LA muuttui yhden päivän (tai oikeastaan viikon, mutta olin tänne ilmoittanut sen itse arvioimani) eli on nyt 16.1.

Mymmyryy, toivottavasti vatsakivut hellittävät. Itsellänikin on jos jonkinlaista suolistovaivaa normaalistikin, ja nyt tietysti kaikki muljahtelut ja vihlonnat pelottavat.

MyAngelsille onnea uuden rajapyykin ylittämisestä!!! :flower:

Onnea myös Luminia ja Tuuliska ultrakuulumisista! Taidän kanssa kasvatellaan sitten masuja tuonne ensi vuoden puolelle asti, eikös juu!?

Ja sitten oli vielä ainakin Nimra ja Surusydän joilla oli hyviä uutisia.
:heart: :heart:

Teidän pitkällä olevien kokemuksia ja tuntemuksia luen perin kiinnostuneena ja hämmentyneenä, kun ei ole omaa kokemusta vielä moisesta ollenkaan. Tämä on kyllä ihan huippu ketju, kun on porukkaa joka vaiheessa.

Oikein ihanaa viikonloppua kaikille tasapuolisesti!

 

surusydän ja frizzante onnea ihanista ultrista :heart: :heart: hienoa että kaikki kunnossa

AE mulla toi kävely tuntuu vaikeemmalta kun pyöräily, vaikkei sekään enää kovin mukavaa oo =)
mulla ei oo ainakaan vielä tota käsien puutumista, mut lukemani mukaan se on tosi yleistä, siis just raskausaikana, kun jotkut rannekanavat tukkeutuu varsinkin nukkuessa, toivottavasti helpottaa pian

irtis juu et mun mielestä oo mitenkään yliherkkä, kyl monia sattuu kun vauva pönkii, mulla on toi ylämaha jo ihan kosketusarka, tosi kiva, onneks en santään yöllä heräile liikkeisiin mutta johtuu ehkä siitä et poikakin vielä välillä herättää niin nukun niin sikeesti ne hetket kun saan nukkua =) mutta ihania noi möngerrykset jokatapauksessa on ja pian niitä on jo ikävä =)

pitää tässä koneella vielä istuskella kun ei telkkaristakaan mitään tuu ja mies on vielä jalkapalloa pelaamassa, ei vaan kai täytyy kohta lähtee nukkumaan kun aamulla saa taas kuitenkin viimestää seittemältä herätä =)

eliisa ja pikkuruinen 32+1 edelleen =)

 

OI KUN TÄNNE ON TULLUT HYVIÄ UUTISIA PALJON!!!!

Onnittelut mahtavista ultrauutisista Luminia, Tuuliska, Surusydän ja Frizzante!!!

Nimralle onnittelut sykkeen kuulumisesta ja rajapyykin ylittämisestä!

Mymmyryy: Mä kävin joulukuussa TK:n päivystyksessä verivuodon ja järkyttävien kipujen takia (keskenmeno). Lääkäri oli erittäin kokenut herra, mutta vastaukseksi sain että voi olla keskenmeno tai sitten ei

Ja kun sanoin mistä ja miten maha on kipeä, niin tohtori tuumasi siihen, että no kaikenlaista mahatautiakin on liikkeellä!

Sanoin että harvoin se mahatauti oireilee munasarjoissa hurjan kovina menkkakipuina ja supisteluina

Ei se tutkinut mitenkään, sanoi vaan että se voi olla suolistoperäistäkin, eikä ottanut kuuleviin korviinsa kun sanoin vatsani kyllä toimineen normaalisti

Eli kaikinpuolin käteviä nuo arvauskeskuslääkärit...

Soitin sitten keskussairaalan äippäpolille ja pääsin samantien ultraan jossa kohtu todettin jo tyhjentyneeksi ja raskausmateriaali oli kohdunsuulla tulollaan poispäin

Huoh....

Silloin ajattelin ettemme ikinä pääse jaloillemme elämässämme...

Menetystä menetyksen perään...

Miten voit nyt Mymmyryy?

ON: Tänne ei ihmeempää. Iskiaskipua yritän patistaa pois

Pitäisi alkaa siivoamaan

ja sitten ajattelin leipoa vaniljarahkapullia

:MyAngels ja pikkujätti rv 23+1

 

MyAngels sä oot kyllä niin ihana. Oon sanonut tän ennenkin mutta sanoinpa uudelleen :heart: :heart: . Mahakipu on hellittänyt, enää vaan joskus juilasee. Valkovuoto on runsasta, mutta siinä ei ole verta eikä mitään muuta tuhruakaan. Seurailen, mutta jos olo pahenee soitan suoraan hyvinkäälle. Arkkariin en enää mene. Meillä onneksi mies lupasi siivota, kun mahakivut pelästytti senkin. Kuvotusta ja väsymystä ja kiukkua ja rintojen vihlaisuja on edelleen. Joten yritän olla positiivinen vaikkei se aina onnistukaan :ashamed: . Mun teki eilen kauheesti Karjalanpaistia mieli, nyt se on uunissa mutta se haiseekin niin pahalle, ettei oo tosikaan :x , missä on se hyvä karjalanpaistin tuoksu?? Kuka se on varastanut???

 

Miikkis, tosiaan jäi multa kertomatta: laskettu aika 14.8. Ja esikoispoikaamme odottelen Synnytyssairaala meillä on KOKS.

 

Oli sitten viimeinen kerta kun minä mun raskauden aikana pyydän miestäni vapaapäivänään, että siivottais yhdessä koko talo.

.
mä en jaksa

.
oon saanu koko päivän kuulla raivoamista ja naljailua joka asiasta.

Ja rehdyin kysymään että voitaiskohan mennä tän raskauden aikana synnytysvalmennukseen kun ei olla yhdessä vielä kertaakaan oltu (edellinen synnytys meni kaikkien mahdollisten vikojen kanssa kun vaan voi mennä..)
niin kuulemma ei halua mitään saarnoja kuulla. sanoin vaan että jos asioita ei puhuta etukäteen selviksi, on parempi ettei mies lähe ollenkaan mukaan. Oli sitä mieltä, että Minä en halua sitä ollenkaan mukaan...justhan sanoin että kunhan puhutaan.
Mä en vaan jaksa enää tapella mistään...

 

aurinkoenergiaa, miehesi kuullostaa aikamoiselta törpöltä Käykö miehesi sun kanssa neuvolassa? Siellähän voisitte keskustella mieltä painavista asioista yhdessä niin, että molemmat saisivat asiansa sanottua rakentavassa ja asiallisessa ilmapiirissä. Kotona kun se keskustelu tahtoo aina mennä vähän riitelyks ja väittelyks ja tulee paha mieli... Parisuhdeasiat kuuluu neuvolakäyntien aiheisiin. Neuvolatäti vois osata auttaa... Oletko tätä ajatellut?

Koeta jaksaa :hug: Miehet osaa välil olla vähän törppöjä. Pitäishän miehen kuitenkin tajuta, että nainen on raskaana ja tuollaiset asiat on hänelle etenkin just siks tärkeitä ja miehen pitäis tukee ja auttaa.

 

ae voi teitä. :hug: :hug: :hug: . Noi miehet ei vaan valitettavasti välillä ymmärrä naisia ja hormooneja. Ottakaa päivä kerrallaan ja yrittäkää puhua joku toinen hetki, jos miehesi on vaikka väsynyt tai hermostunut jostain juuri nyt. Tsemppiä ja voimia :hug:

 

terppa B) täällä päästään jo pikku hiljaa lomatunnelmaan, vaikkakin säät on hitusen viileät.
maanantaina maalle, mummilaan, päästään hevosia, kanoja ja lehmiä kattomaan -ihan oikeasti- lasten kanssa, tuo poika varsinkin on nyt niin kiinnostunut kaikista eläimistä.

mutta kaupunkiloman hyvät puolet on katsastettu, heh kuten ajettu tänään koeajoa ihka uudella tila-autoalla uusi tulokas on laukassut mieheen -ja kyllä muhunkin- autokuumeen!
muu perhe on hoplopissa riehumassa ja minä saan olla hetken itekseen, hassua kun arvostan tätä yksinoloa... mistähän johtuu...no muutenhan tulee vaan kaiket päivät olemaan hälinässä ja aina valmiina!

olipahan mahtavan paljon hyviä, ihania uutisia monella, tuli niin hyvä mieli kun tähän pinoomme taas kerkes kurkkaamaan.
MyAngels, sulle on yvtä :wave:

aurinkoenergiaa koita jaksaa, joskushan sitä tosiaan on ite raskaanaollessa aikas herkällä...ja toisella pinna kireellä jostain muusta asiasta ja sehän sit riittää...jospa hän ei tarkottanut ihan noin miltä se kuulosti...eikä oikeesti kukaan mies tiedä mitä kaikkea lapsen syntyminen naiselle on, mitä kaikkea tapahtuu just SUN kropassa ja just SULLE. jospa sunkaan mies ei ihan oo tajunnu mitä kaikkea viime synnytyksessä tapahtu eikä osaa sitten olla sun tukena...koittakaas vielä puhua, otat vaan kädestä kiinni ja pyydät kuuntelemaan...tsemppiä.:hug:

palaillaanpahan taas,
lomalainen Pamuk

 

Hyvää, sateista sunnuntai huomenta äipät ja niiksi pian tulevat =)

Ekana täytyy kommentoida tuota ae:n miehen käytöstä.. tuleehan sitä joskus itekin huonolla päällä sanottua ties mitä, en halua puolustella yhtään miestäsi, vaan tosiaan toivon että kyse on huonosta päivästä. Jos hän todella ajattelisi noin, että synnytysvalmennus on miehelle saarnaamista, niin silloin hän tarvitsisi jo asenteeseensa apua. Kokeeko hän ehkä syyllisyyttä esim. viime kerrasta tai siitä ettei ole ollut tarpeeksi tukena sinulle?
Tuo kannattaa selvittää, en itekään ottaisi ukkoa mukaani tolla asenteella. Tämä voi kuulostaa hullulta, mutta joskus miehet saattavat tuntea kateuttakin naistaan kohtaan, joka on keskipisteenä koko tässä hässäkässä ja mies vain "apulainen", joillekin se voi ottaa itsetunnon päälle.
Minäkin välillä mietin että mitäköhän mistäkin tulee, kun joskus tosiaan tuntuu ettei mies ymmärrä, esimerkiksi sitä että hellyys ei lopu sitä antamalla. Halauaisin vielä enemmän huomiota ja vointini kyselyä ja mahan silittelyä ym...
Toivottavasti nyt puhumalla (ja vaikka pikku riidallakin) asiat saa oikean suunnan ja miehesi alkaa ajattelemaan tätä muultakin kuin omalta kannaltaan. Tsemppiä!!! :hug:

huh, oikein adrenaliini nousi kun joutui asettumaan ae:n tilalle..
täällä vietettu tapahtumarikas viikonloppu, perjantaina tyäporukan kanssa virkistäydyttiin teatterilla ja syömisellä ja eilen oli taas miehen firman virkistymisillat helsingissä, jonne oli puolisot kutsuttu myös. Kivaa oli molemmissa ja kotiin tultiin ajoissa, ehkäpä siksi enemmänkin et mies lähti jo töihin aamulla.

vettä sataa...kananmunat kiehuu, niitä tekee joka päivä mieli, ei nyt himoon asti, mutta aamulla "pakko saada", vaikkei se keltuainen mikään terveyspommi ookaan.. so what.

Hei painosta kysymys!! :attn: :attn:

Tiedän että on yksilöllistä ja riippuu ties mistä, mutta jos viittisitte kuitenkin vastailla mun ilokseni...

:saint: ?

eli paljonko teillä tullut painoa ensimmäisen kolmanneksen aikana??!!
Mulla alkaa huomenna viikko 14 ja nyt vaaka näytti 4,1 kg enemmän kuin ennen raskautta.
ja muutenkin, onko se tasaantunut alun nousun (joillakin laskun ) jälkeen??
Kiitos paljon etukäteen!!! =)

nyt aamupalalle,

katherine ja kultanen 12+6

 

Heippa naiset!
Onpas taas paljon kirjoituksia tullut, pikaseen ne lukaisin. Täällä taas kivasti eilen tuhrutti ja lievästi sanottuna alkaa oikeasti jo v....taa. Tänään alkoi ehkä 11+0 ja edelleen menkkamaiset jomotukset riivaa. Ja kaiken kukkuraksi taitaa flunssa tulla, kurkku arka ja koko ajan viluttaa. Oireet on muutenkin lähes loppuneet. Pahaa oloa ei enää ole. Rinnat ihan normit. Välillä (siis hyvin harvoin) saan itseni tsempattua, mutta pelko taas persuuksissa ja se tiistainen ultra ahdistaa ja jännittää ihan liikaa! Nyt kaivataan JÄLLEEN rohkaisevia kokemuksia tuhruista, jomotuksista ja oireettomuuksista sun muista! :wave: Onko täällä ketään muuta kelle vessassa käynnit ovat yhtä hel...ttiä? Joka kerta syke nousee kun on aika pyyhkäistä ja vilkaista pönttöön värien perään?
Iso anteeksi täydellisestä oma napaisuudesta taas! :ashamed:

Toive81 ja ehkä 11+0

 

Tulen tänne ihmettelemään, kun MyAngels sanoi et täällä olis monta kohtalon toveria. Ja todellakin noin on!!! Olin tuolla Suomi.fi Keskustelu sivuilla jo asiasta ja sain hienoja viestejä. Täällä näyttää kuitenkin olevan enemmän samanlaisia tarinoita, joten tulen sit tännekkin.
Eli esikoinen on 4v. Viime syksynä sit päätimme et on aika yrittää seuraavaa. Suurimmat kiireet olivat ohi ja hienon vuoden jälkeen olisi ollut mahtava loppu kun olisin tullut raskaaksi.
Heti tulinkin, vaan 1kk yrityksen jälkeen. Oireet loppuivat n rv8 ja mulla oli hieno fiilis. Sit alkoi vuoto rv11 ja menin ultraan. Tuulimuna se olikin. Sit kaikki tuli seuraavana päivänä pihalle. Olin kuin synnytyksessä.
Odottelimme sit seuraavia menkkoja, harrastimme seksiä, mut ei "yrittäen". Menkat tuli 6viikon päästä.Taas yritystä ja seuraavat menkat tuli normaalisti, PAITSI et sieltä tuli kans alkio ulos.... :'( . Järkytys ja shokki siis sellainen et putosin lattialle. Se oli varmasti saanut alkunsa heti sen ekan km jälkeen. Koko vastasi sellaista.
Sit vaan uutta yritystä taas ja seuraavat menkat ei taas tulleetkaan. Nyt olen rv9.
Eli mun ongelmaani on se et en osaa iloita asiasta. Olen kuin en olisi raskaana. En puhu asiasta edes mieheni kanssa. Hän halusi, mutta minä keskeytin sen. Haluan kai suojella itseäni ja itseäni uudelta pettymykseltä.
En päässyt vielä ultraankaan. Se olis rv 12. Olen ajatellut meneväni yksityiselle, mutta pelottaa niin kamalasti!!!!!!!!!!!!!!!!!! Tekisi mieli oksentaa ajatuksestakin :$ . Lohduton olo.

 

pyhää :wave:

katherine minäpäs kerron omat lukuni kun kert kysyit paino heilui ennen raskautta jossain 46-47 kg pitkään, mut raskauden alettua se ensin vain laski, vaikkei mulla ollut pahoinvointia. alin lukema oli 45,8 (punnitus rv 12+1). no juu, ei oo iso heitto, mutta kun itse odotin koko ajan painon nousevan eikä laskevan, olin tosi huolissani. rv 16+5 se oli jo normiluvuissani 46,8 ja siitä se on hissuksiin noussut niin, että nyt oon ihan normitahdissa keskimääräisten raskauspainonnousujen kanssa alkuluvusta katsoen. eli kokonaispaino oli rv 30+0 53,8 ja kiloja on tullut siis virallisesta alkulukemasta yli 8. mikä on vain mahtavaa, koska se kertoo, että masu kasvaa hyvää tahtia
painonnousu oli vauhdikkainta välillä rv 16+5 ja 26+5, sen jälkeen se on hidastunut, mutta veikkaan ett seuraavassa punnituksessa on taas tahti noussut.

toive81 mulla oli paleleminen pitkään yks vahvimmista raskausoireista, joten pitäisin sitäkin ihan hyvänä juttuna nyt. samoin kurkku oli alussa pitkään kipeä, vaikken ollut flunssassa ja nenä on ollut tukossa kaikki 32 raskausviikkoa... eli ei vielä luovuteta!

nullpoints onnea plussasta ja pahoittelut keskenmenoista :hug: oletko painottanut neuvolassa, että sinulla on noin monta tuoretta km:ää ja haluaisit heti ultraan päästäksesi suurimmista peloistasi? minusta sinulle pitäisi antaa aikaisempi aika sen takia, kun ajatus km:stä sinua stressaa niin paljon.
lisäksi tsemppaan nyt kovasti, että yritä ottaa miehesi mukaan tunteisiisi, vaikka sinulla olisi miten kurjia ajatuksia tästä raskaudestasi! hän on sinun tärkein tukihenkilösi. puhu, tai itke tai mitä vaan, mutta ota hänet mukaan nyt omiin tuntemuksiisi, sillä kaikki menneet km:t ja tämä raskauskin ovat teidän yhteinen juttu, yhdessä te iloitsette ja surette surut.
ota rauhallisesti ja yritä miettiä muita asioita kuten tällä palstalla on monesti mietitty, niin kirvestä ei heitetä kaivoon ennenkuin on todisteita siitä, että kaivoon se kirves kuuluu. tsemppiä siis!
ja sit ihan tosi palikkavinkki vielä, mutta olet ehkä niin paniikissa nyt, että olet unohtanut itse tämän - liiku! mene kävelylle, juokse tai jotain, mutta käy vähän ulkoilemassa tai muuten liikkumassa säännöllisesti nyt, kun aivot kiertää ympyrää. liikkumisen hyvää vaikutusta ei tajua/osaa arvostaa, ennenkuin on käynyt heittämässä jonkun pienen lenkin. sinulle tulee hyvä olo siitä ja saat aivot pikkasen eri raiteelle hetkeksi.
palaahan kertomaan tunnelmiasi ja lukemaan, mitä muutkin sulle vastailee. kyllä se siitä, uskon vakaasti

irtis 31+4 (muistaakseni)

 

Tervehdys kaikille! :wave:

aurinkoenergialle voimahali, toivottavasti miehesi älyää typerän käytöksensä ja pyytää anteeksi. Minulla myös joskus niin törppö tuo mies että :kieh: !!! Raskausaikana sitä tarvitsisi tukea ja lohtua ja syliä, mutta voi miten vaikea se on joskus miespuolisten käsittää.

katherine kyseli painon noususta. Minulla on ainakin pahoinvoinnin ja sen vuoksi jatkuvan syöpöttelyn takia noussut alkuraskauden aikana paino eniten. Kyllä se siitä tasaantuu sitten kun taas jaksaa lenkillä käydä ja jatkuva kuvotus lakkaa. Sinulla tuo aika taitaa ollakin ohi jo.

toive, kyllä täällä on muitakin joille joka vessareissu aiheuttaa harmaita hiuksia! Minulla verinen vuoto jatkuu edelleen, ja joka kerta pelkään että nyt se tulee kaikkineen ulos... :'(

Niin, perjantaina kävin vielä keskussairaalassa ultrassa. Siellä lääkäri oli sitä mieltä, että keskenmeno on jo käynnistynyt, kohdunkaula oli sormelle auki ja "jotain" jo mahdollisesti tulossa. Arveli että lähipäivinä keskenmeno tapahtuu. Arvatkaas onko ollut mukava viikonloppu!??! :'( Mitään edistystä ei kuitenkaan ole tapahtunut, eli tässä sitä vain odotellaan. Ei kipuja, vuoto vähäistä, lähinnä vessassa paperiin tulee. Vähän pikkuhousunsuojaan vessareissujen välillä, muutamia tippoja.

Kertokaas mammat jos jollain on tällaisesta aiempaa kokemusta tai tietoa. Voiko tällä nyt enää olla mitään toivoa jos kohdunkaula on jo avautunut vähän. Itse olen ihan paniikissa ja odottelen vain kipuja... joita ei kuulu. Pienokainen oli kuitenkin perjantaina ultrassa hyvävointinen, liikkui ja syke näkyi.

Tällaista kamalaa tänne... :'(

Tuuliska rv 9-10

 

Tuuliska: voi itku! Mä olen jostain lukenut, että jos kohdunkaula on avautunut niin väistämätön on edessä, mutta korjatkaa jos joku on viisaampi! Pidän kovasti peukkuja ettei kyse ole pahimmasta :hug: Luulisi, että on hyvä merkki jos pieni on ollut hengissä???! Ilmoittele miten sulla menee!!!! Iso rutistus!!!

NullPoints, tervetuloa rinkiin ja pahoittelut keskenmenoista! Eiköhän kaikki mene nyt hyvin jollei ole mitään krämppääkään ollut! Peukkuja myös sulle!

Täällä tuhru on muuttunut lähinnä kellertäväksi (yöks) vuodoksi, mutta aina tuntee kun jotain valuu suojaan. Tässä raskaudessa ei ole päivääkään ettei olisi voinut olla ilman mitään housun suojaa. Paitsi 2 yötä olin jossain kohtaa rohkeasti ilman, nyt en enää uskalla ettei paikat sottaannu. Edelleen vatsaa juilii inhasti. Nappasin ekan kerran panadolinkin kun olo on niin kurja tän vatsakivun ja kurkkukivun vuoksi. Blaaah!!!

Katherine: mulla on lähtöpainoksi merkattu 48kg ja ekassa neuvolassa lukema näytti 49,3kg. Kotivaaka keikkuu 49-50 välillä.

Toive81 ja ehkä 11+0

 

Kiitos kaikille haleista ja tsempeistä! :heart:
Ne ovat todella tulleet tarpeeseen.
en tiedä jatkanko puhumisen yrittämistä, vai annanko olla...
äskenkin yritin kertoa kun on eilisillasta asti tuntunut sellaista menkkajuilintaa tuolla jossain alhaalla, niin eipä kiinnostanu...
yritä tässä nyt sitten yksin miettiä ja googlettaa menkkajuilinnasta raskauden aikana...että pitäiskö huolestuu vai mitä...
muuten lähtisin kävelemään ulos, mutta kun sataa koko ajan...
on olo just sellainen kun alkais menkat..
ihan juvela olo...säteilee myös reisiin tuo särky...tai en tiedä onko se särkyä vai mitä, mutta on kuin menkat alkais...
vauva kyllä liikkunu tosi aktiivisesti tänään, ja kyljet ihan kipeet siitä rymyämisestä, en tiä yrittääkö vauveli tehä käännöstä, huomenna onneksi neuvola..kaipa se osais mulle jotain kertoa.

Tuuliska, noista lääkäreistä sen verran että mulla sanoi sairaalaan lääkäri että on kohdunkaula oli 2,5cm ja oma lääkäri sanoi että 4,2cm..että kyllä on lääkäreilläkin eriävät mitat...toivotaan että kaikki on kunnossa! tsemppiä sulle! tarrasukkia pienelle! :heart: :heart:

neuvoton AE ja ukkeli 32+4

 

AE just aattelin tänne kirjotella kuinka on ihan sellanen tunne kun menkat alkais, siis ihan samallalailla sattuu, olipa jännä yhteensattuma, luulisin et se johtuu siitä että pieni on ainakin mulla aika alhaalla jo että varmaan painaa jonnekkin, mut tuu kertoon mitä sulle sanotaan huomenna neuvolassa, mul on vasta torstaina =)
ja jaksamista miehen kanssa vääntämiseen :hug: se on välillä just tollasta, ei ne aina osaa ajatella asioita muutenkun omalta kannaltaan, toivottavasti järkiintyy pian...

tuuliska peukut pystyssä täällä ja parasta toivoen, ainakin pieni oli perjantaina kunnossa, koita jaksaa ja jatka lepäilyä :hug:

nullpoints tervetuloa joukkoon ja onnea plussasta, ne on noi alkuajat just tota hermoilua ja pelkäämistä, ei auta kun toivoa ja uskoa parasta, ei mekään tän raskauden alussa puhuttu miehen kanssa raskaudesta juur ollenkaan, sitä vaan odotti että aika kuluu..
mut kannattaa tosiaan kysyä jos pääsisit aiemmin ultraan, vaikka kyl mäkin odotin np-ultraan, mut oli se melkosta hermoilua, jaksamista :hug:

toive tsemppiä tiistaille, mulla ainakin jomotukset jatku pitkään yli 12 viikon, ja sit tuli uudelleen 16-17 viikolla, jospa on vaan kasvukipuja :hug:

katherine mulla laski kans paino ensimmäisellä kolmanneksella, lähtöpaino oli 56,5 ja 12 viikolla oli kilon vähemmän, nyt on tullu yhteensä noin 6 kiloo, mut siihen vaikuttaa paljon se että kuinka jaksaa liikkua ym, et älä mitään ressiä ota, kyl ne lähtee sit imetysaikana ja kun pääsee taas normaalisti liikkumaan, mulla on yleensä raskausaikana paino noussu noin kymmenen kiloo..

tänne ei muuta ihmeempää, nyt on pari päivää tullu paljon harjotussuppareita ja mutenkin ollu vaivasempi olo, mut se kai kuuluu vaan "taudin" kuvaan =)
nyt täytyy lähtee laittaan pojalle sänkyä valmiiks kun vaikuttaa siltä että torkkuu kohta sohvalle, on ollu vauhdikas päivä :wave:

eliisa ja pikkuruinen 32+3

 

Heippa, saisinko (taas) liittyä joukkoon? :wave:

Tämä on nyt kolmas kerta, kun itseni tähän pinoon tuuppaan, jos vaikka tällä kertaa pysyisin mukana hamaan loppuun saakka! Km:t siis 12/06 (rv11+), 11/07 (rv13+) ja 2/08 (rv8+), ja nyt taas viime viikolla tuli keskiviikkona plussa.

Noiden kolmen km:n jälkeen päästiin testeihin, otettiin vaikka mitä verikoetta minusta ja miehestä, mutta mitään selittävään syytä ei löytynyt, ei kromosomeistakaan. Nyt sitten polin lääkärin ohjeistuksen mukaan olen syönyt minidisperiniä ovulaatiosta asti ja ottanut keltarauhashormonia plussasta asti. Toivottavasti näistä on apua, enkä joudu täältä lähtemään ennen lapsiveden menoa! Seurantaan me päästään tuonne polille, ei tarvitse yrittää ruinata neuvolan tätiä antamaan ylimääräisiä ultra-aikoja...

Täällä on jo moni tuttu nimi päässyt piiiitkälle raskaudessaan, ja osa on jo tainnut ehtiä synnyttämäänkin! Onnea kaikille! Yritän tässä ehtiä vähän lueskelemaan aiempia viestejä, niin en ole ehkä niin pihalla...

Viuhtis 4+6