Keskenmenon jälkeen plussanneet - kevät 2012->

Tillu79 Onnea puolivälistä, ihanaa!

Meillä poksuu tänään 12 viikkoa. En voi uskoa, että vihdoin ollaan saavutettu tämä kriittinen rajapyykki. Edelleen voi mitä tahansa sattua, mutta ensimmäistä kertaa päästään toiselle raskauskolmannekselle.

idylli 12+0 :heart:


Muuten, listan päivittäjä voisi vaihtaa mun lasketuksi ajaksi 5.11., joka on neuvolan antama la. Listalla oleva 4.11. on nettilaskurin antama tulos. Kiitos.

 

Poksista vaan,puolivälissä ollaan täälläkin!!

Kaktuspiikki ja tyyppi 20+0 :heart:

 

Tervehdys!

Neuvola oli keskiviikkona ja siellä kaikki ok. Maksakokeissa kävin eilen aamulla varmuuden vuoksi koska kutinaa ja ylävatsa kipua on ollut jonkin verran. Terkka kyllä sano ettei vielä näillä viikoilla voi olla mitään hepatoosia, tai tosi epätodennäköstä. Mutta saanpahan ite mielen rauhan kun tietää jos ne maksa ja sappiarvot on kunnossa. Ja eihän sitä ikinä tiedä vaikka oiskin jo sitä hepatoosia..parempi ottaa varman päälle.

Liikeitä tunnen jo kovasti. Ihania pikku jymähdyksiä pitkin päivää. Mieskin tunsi jo tällä viikolla potkut. Oli kovin onnellinen siitä. Mies on sanonut ettei oo oikein osannu suhtautua tulevaan vauvaan sen joulukuisen keskenmenon jälkeen. varmasti pelko siitä että jotain sattuu. Mutta nyt pikkuhiljaa alkaa rentoutumaan ja selvästi hänkin nauttimaan yhdessä mun kanssa odotuksesta.

Meilläkin rakenne ultra jo parin viikon päästä, 4.5 kysytääön sukupuolta jos suostuu näyttämään.

Riikka&Niisku 18+5

 

Riikka90 Hyvä, että ottavat huolet vakavasti ja tutkivat, vaikka se epätodennäköistä olisikin Ihanaa, odotan jo innolla, että itsekin pääsisi niille viikoille, että tuntuu potkut.

Mulla on jotenkin ristiriitaiset ajatukset nyt, kun ollaan raskaudesta puhuttu jo avoimesta. Toisaalta olen odottanut kolme vuotta sitä hetkeä, että saan kertoa olevani raskaana. Toisaalta ahdistaa, että nyt kun todella moni jo tietää ja pienellä paikkakunnalla asia leviää helposti, niin jos vielä tapahtuukin jotain, niin sitten siitäkin tietää kaikki enkä halua mitään säälikatseita osakseni. Täytyy kuitenkin yrittää vaan ajatella positiivisesti, ettei mitään kamalaa enää tapahdu ja vauva meille tulee Kirjoittelin tästä samasta asiasta marrasvauvojen puolelle, mutta te ehkä ymmärrätte paremmin näitä "tyhmiä" pelkoja.

Mukavaa sunnuntaipäivää :flower:

idylli 12+1

 

idylli mulla oli ihan samat pelot alussa ja on kyllä vieläkin! en halunnu että kukaan tietää,mutta jollekkin halutti kertoa! kerroin sitten isosiskolleni,joka on ollu tukena muutenkin tässä meidän "projektissa" ja vannotin ettei missään nimessä saa kertoa kellekkään! noh,eilen sain äidiltä tietää että heti oli kertonu sille! : / ja tämä samanen sisko osti sen hoitopöydän! ajattelin ottaa puhutteluun kunhan tästä vähä rauhotun niin ei tuu sanottua mitä tahansa! vaikka tiijän ettei se pahaa ole tarkottanu!
Ollaan sanottu muillekkin että vaikka rakenneultrasta saatiin puhtaat paperit,ei tartte kaikille mennä huutelemaan,koska eihän se kuulu oikeestaan muille! lähimmät perheenjäsenet tietää ja se riittää!
Samaten panikoin nyt noitten hankintojen kanssa! entä jos niitä ei jostain syystä päästä käyttämäänkään?! hirvee paine ja stressi tulee nyt saada tämä vauva terveenä maailmaan!

kaipa tämä sitten kuuluu asiaan...

sunnuntain jatkoja!

kaktuspiikki 20+1

 

).( lääkäri ei soittanut hcg tuloksia, joten soittelin osastolta tuloksia ja kätilä osasi sen verran koneelta, että hcg on yli 8000 mutta muuta ei osannut sanoa. Perjantai ip oli siis 6300 eli on siis siitä ainakin noussut, mutta mistä ihmeestä tietää onko nousu tarpeeksi vai ei? Eihän hcg enää voi tuplaantua joka toinen päivä, muutenhan se olisi ihan taivaissa? Tietääkö kukaan? Tänään olisi siis rv 5+2.

 

Malttamaton: Mulla oli 5+4 hcg muistaakseni jotain 9500-10000 välissä joten ihan normilta kuulostaa tuo sinun lukema.

 

Heipat taas kaikille pitkästä aikaa:wave: Pahoittelut, että listan päivittäminen vähän venähti. Jotenkin ollut viime viikot töiden jälkeen niiiin saamaton olo, ettei vaan oo jaksanu kirjoitella tännekään. Nyt lista pitäisi kuitenkin olla ajantasalla. Jos joku uusi jäi vahingossa lisäämättä listaan, niin pistäkäähän viestiä!

Tervetuloa siis kaikille uusille, eli malttamaton, mame31, iitus85 ja Vaavimasu :wave: Ja hyviä hermoja & iso kasa tarrasukkia kaikille! Alun epävarmuus on inhottavaa, eikä se huoli aina katoa vaikka sen henk.koht rajapyykin saavuttaisikin Mutta täällä ainakin kaikki ymmärtävät niitä fiiliksiä.

Champion Hurjasti ONNEA sinne pojan syntymästä!! :heart::flower: Ihanaa, että sullakin on nyt nyyttisylissä pitkän matkan jälkeen! Tuuhan kertomaan tarkempaa synnytystarinaa, kun/jos jaksat! Nyt kun oma la alkaa lähestymään, niin kiinnostaa noi synnytyskokemukset entistä enemmän

kaktuspiikki paljon onnea loistavista rakenneultran kuulumisista :heart: Ja tietysti myös puolivälin ohittamisesta!

Tillu Onnea sinne myös puolivälistä!! Hurjaa, että sielläkin ollaan jo noin pitkällä! Niin vaan tää aika kuluu

Idylli Onnea hyvistä np-ultran kuulumisista :heart: Samanlaisia fiiliksiä oli täälläkin raskaudesta kertomisen suhteen. Eli pelotti, kun oli kertonut useammalle ja isovanhemmille raskaudesta, että entä jos jokin meneekin vikaan. Mulla toi koski lähinnä työkavereita. Muut kaverit on tienneet edellisistä keskenmenoista, joten heille uudesta keskenmenosta kertominen ei olisi tuntunut niin pahalta. Mutta töissä yritin siis piilotella mahaa ja pitkittää asian paljastamista niin pitkään, kuin mahdollista. Jotenkin ahdisti se, että jos kaikki ois töissä tienneet ja oiskin käynyt jotain, niin ois ollu tosi inhottavaa sitten selitellä asiaa kaikille. Ja jotenkin koin ahdistavana myös ne raskaudesta onnittelemiset vieraammilta ihmisiltä, siis sellaisilta, jotka eivät tieneet mun km-taustasta.

kultakimpale ja kieloirmeli oon kovin pahoillani menetyksistänne :hug: Tsemppiä ja jaksamista molemmille!

Täällä kaikki edelleen hyvin Viikot vaan vierii hurjaa vauhtia eteenpäin ja alkaa jo synnytyskin hiipimään mieleen, kun la lähestyy. Tai onhan tässä reilu kuukausi vielä aikaa, jos muru päättää syntyä vasta laskettuna aikana tai myöhemmin. Mutta se kuukausikin tuntuu yhtäkkiä aika vähältä! Toisaalta hurjasti odottaa, että saisi murusen jo syliin ja toisaalta meinaa iskeä paniikki, että ois vielä vaikka mitä kaikkea hankittavaa ja tehtävää. Torstaina kävin neuvolassa ja siellä kaikki muuten ok, mutta muru edelleen perätilassa. Neuvolath sanoi, että jos vielä ensi viikon neuvolalääkärissä on väärinpäin, niin sitten lääkäri pistää lähetteen äippäpolille, jossa kai yritetään ulkokäännöstä. Ja jos muru ei tykkää kääntyä, niin sitten kai edessä olis sektio. Ehkä jos olisi jo yksi normaalisti sujunut alatiesynnytys takana, niin voisi alakautta synnyttämistäkin harkita, mutta näin esikoista en ainakaan tällä hetkellä uskaltaisi lähteä "väärinpäin" pungertamaan.

Tänään sain ihme siivoushepulin ja pyyhin pölyt koko kämpästä viimeistä ovenkarmia myöten, imuroin, vaihdoin keväisemmät verhot keittiöön ja pesin ekan koneellisen vauvanpyykkiä Ja kyllä tää kämppä oli siivouksen tarpeessakin, kun en pariin-kolmeen viikkoon oo jaksanu töiden jälkeen tehdä yhtään mitään siivouksen eteen. Mutta enää huominen töitä ja sit alkaa täällä mammaloma Jos jaksias sitten taas enemmän tehdä noita kotitöitäkin.

Sanmar + superpapunen 34+2 :heart:

 

Poksista vaan 19+0. :heart:

Riikka&Niisku 19+0

 

).( soitin sen tuloksen osastolta ja hcg arvo oli 8900 eli ihan ok:sti on sitten heidän mielestään ainakin noussut. Kohta soitan lapsettomuuslääkärille miten lääkityksien kanssa toimitaan...

muoks! lääkärille soitettu ja klexane piikitys taas kehiin ja näillä mennään. Oli sitä mieltä, että raskaus monivitamiinissa on magnesiumia tarpeeksi, mutta itse mietin jos joka toinen päivä ottaisi magnesium-lisän. Ja hcg-arvot kuulostivat hänestä loistavilta

 

Heiiiiiij naikkoset :wave:

Sanmarillakin kaveri perätilassa. Samma här. Onko sulla siitä jotain fiiliksiä / ajatuksia? Tai onko lääkärit ajatellu kääntää häntä?

Mä kävin tänään ultrassa ja sydänkäyrillä (oli kyl yllätys, et semmosenki ottivat), ihan siis rutiinitarkastus. Jo viides ultra tälle raskaudelle
Niiiiniin. Näille raskausviikoille painoarvioksi tuli 1600g, melko pieni on kaveri : / ja tosiaan perätilassa ollaan edelleen.
Kohtu on jotenkin jännän mallinen, joten kaveri ei tuskin sieltä enää edes käänny ja kääntämistä ei ruveta edes yrittämään. Nyt joutuu sitte miettimään, et synnytänkä perätilassa vai mennäänkö sektiolla.. Hmmph.. : /

Jos mennään sektioon, ni siinä se toipuminen. Kuka hoitaa / nostaa vauvvaa päivisin, kun mies on töissä.. Koeaikana tuskin saa / kannattaa ottaa isyysvapaata.. Hitto. Pää pyörällä..

Emby^ ja nökö 32+0 :heart: PokkSpokkS!

 

Emby mun esikoisen havaittiin olevan perätilassa vasta rv 38+3. Sitä yritettiin vähän kääntää vielä noillakin viikoilla, mut eihän se mihinkään enää kääntynyt. No, siitä sovittiin sitten sektioaika viikon päähän.

Sektio on aina tietenkin iso leikkaus, mut ei sitä pelätä kannata jos se tulee eteen. Mä toivuin neljässä viikossa käytännössä täysin (kaikki joilla ollu normisynnytys ei välttämättä toivu niin nopsaan). Pari ekaa päivää on kivuliaita mut äkkiä se helpottaa. Vauvaa saa nostaa ihan ite, mut mitään vauvaa painavempaa ei saa nostaa. Kyllä sitä pärjää ihan hyvin.

Eiköhän isyysloma oo ihan lakisääteinen juttu myös koeajalla... ? Jos sen takia erotetaan niin eiköhän se ole joku rike tmv? Kantsii selvittää!

Ite en ois uskaltanu yrittää perätilasynnytystä, mut paljonhan niitäkin tehdään.

Tämän toisen haluaisin synnyttää ihan tavallisesti. Mut muahan jännittää tavallinen synnytys enemmän kuin se et jos tuliskin sektio. Koska sektio on mulle tuttu homma mut synnyttäjänä oisin tavallaan ensisynnyttäjä... hui. =)

(.) Omassa navassa on melkoinen möyrintä päällä. Täällä menee hienosti, masu on iso ja vauva kasvaa ja potkii!! Poikien nimiä ei keksitä, tämä lapsi jää nimettömäksi. Äippäraha hakemus viety tänään eteenpäin... heh.

EM ja mokkonen - POKS 24+0!!! :heart:

 

Ultrasta kotiuduttu ja kaikki rakenteet näytti olevan kunnossa. Hirvee jumppa oli melkeen koko ajan päällä, mut sit lopussa ,kun piti sydäntä tutkia ja ottaa sivuprofiili tää päätti kääntyä kontalleen ja alkaa nukkumaan. Piti tovin aikaa mulla käveleksiä ja mahaa hytkytellä, ennenkö suostu kääntymään selälleen. Sydämessäkin näky kaikki kunnossa olevan. Profiilia, kun katottiin,niin tää hyväkäs näytti keskaria- tuntuu olevan asenne kohillaan.. Harmi,ku ei ehitty siitä kuvaa saada.
Niiiin ja poikalupaushan sieltä saatiin ja oikein komee kuva kulkusista... 360g oli Hipulla painoa.
Miehelle soitin heti kun pois pääsin ja eihän se malttanu olla kysymättä, et kumpi tulee. No nyt onnesta soikeena, kun poika näyttäs olevan. Oli firmassa työntekijöille vieny suklaamunat ja heti kertonu uutiset.. ?

Tillu&Hippu 20+3 :heart:

 

Enhän mä tässä tilanteessa oikeestaan mitään pelkää, vaan lähinnä miettii, että kumpi oli parempi molemmille osapuolille. Sekä mulle, et Nökölle..

Alatiesynnytyshän on lapselle aina hyväksi, keuhkot tyhjenee, ettei tartte imeä ja muutenkin lapsi tekee ittelleen sen reitin tulla ulos.. Mut onhan siinäkin herranjestas! Mitä sitte, kun oot pusertanu kymmenen tuntia ja huomataankin, ettei se pää mahdu tulemaan tai napanuora on kiertyny kaulan ympäri ja kaveri syntyy elottomana tmstms.. Siis järkyttäviä juttuja, joo, mut elämän tosiasioita mitä EI voi jättää huomioimatta!!

Perätilasynnytyksessähän taitaa porukkaa olla enemmän siellä salissa, siitäkään mä en tykkää. Hermostuttaa koko ajatus, että olis lääkäriä ja monta kätilöä ja opiskelijoita ja huhheij koko seurakunta..

Sektio on toki iso leikkaus ja tikit sattuu ja toipuminen kestää, mut siinä kuitenkin lapsi tulee sieltä ulos ilman riskiä siihen, että kuristuis tai jotain..

Niiin ja Tillulle onnittelut poikalupauksesta!

 

Emby no hyvä ettet pelkää. No siinäpä onkin pohtimista sitten! VArmasti alatiesynnytys vois olla parempi jos se menis varmasti hyvin, mut kun sitäkään ei voi etukäteen tietää. Eikä voi tietää että meneekö se sektio hyvin...

Mä oon kuullut että perätilasynnytyksessä sitä lasta ei tosiaan voi auttaa ulos samalla tavalla kuin normissa. Eli normisynnytyksessä vois avustaa esim. imukupilla mut perätilassa siihen vauvaan ei voi koskea ennen kuin se on ulkona, koska se saattaa säpsähtää/säikähtää ja heittää kädet sivuilleen ja jämähtää sit siihen. Tää on siis joku hämärä tarina mikä mulle on joskus kerrottu. En tiedä onko mitään todenperäisyyttä...

 

Toisilla ne vaa viikot poksuu ja pitkällä ollaan. Ihanaa :heart:

Ja Tillulle onnittelut poikalupauksesta!


).( Hematoomavuotoja ei vielä näy (kopkop puuta). Viimeksihän ne alkoi 6+3 ja sitä ennen 6+0. Vielä ajattelin elellä pari viikkoa tässä piinassa, jos mä sen jälkeen olen päättänyt uskaltaa relata. Eihän se sitä tarkoita, että sen jälkeen niitä ei tulis tai että kaikki muuten menis hyvin... Mutta joku etappi täytyy olla.
Yritän olla ajattelematta raskautta, mutta onhan se vähän vaikeaa. Koko ajan mielessä pyörii, että en saa syödä tota ja tota pitää syödä ja pillerit muistaa ja juodakki pitäis. Seksiä ei voi harrastaa (kun viimeksi vuoto alkoi muutama tunti sen jälkeen). Lenkille en uskalla lähteä kun alkaa alavatsaa polttelemaan, samoten pumpissa ja zumbassa. Nukkuu ei uskaltais (kun ekalla kertaa vuoto alkoi nukkuessa tai maatessa), mutta onneksi luge pitää huolen, että nukun vaikken halua. Ja sitten kun nukun, niin etten vaa nukkuis mahallani, mutta mistä mä sen tiedän millai mä nukun.
Ja sitten pitää tietty pohtia, että onko mulla oireita ja se on kamalaa ku niitä on. Ja sitten kun ei hetkeen olekkaan huono-olo, niin mietin että meniköhän se kesken jo. Tai nippaako muuten vaan masua vasemmalta vai oikealta vai nippaako ollenkaan ja onko sekään hyvä juttu kun ei nippaile. Huhhuh. Ota tässä sitten rennosti

Kyllähän mä sen tiedän, että en voi sitä keskenmenoa itse aiheuttaa taikka sitä estää jos se tullakseen olis. Tiedän myös, että seksi on ihan sallittua, mutta kun ne vuodot pelottaa. Ja samoin lenkkeily... Ja onhan lääkärit mulle sanoneet, että mahallaan voi nukkua niin pitkään, kun se tuntuu hyvälle. Ja sen jälkeen en kuulemma vahingossakaan nuku sillai, kun se ahdistaa.
Mä olen nyt vaan tilanteessa, että jos joku sanois mulle, että kun syöt joka aamu kaurapuuroa puikoilla ja seisot iltapäivät päälläsi, niin vauva selviää; mä hei oikeesti tekisin ne. Tiedän, hullu oon.
Jos nyt koittais kuitenkin olla normaali. Ainaki vähän. Vaikeeta on.


-iitu 6+5 (kuukautisista, lekurin mukaan vois olla pari päivää vähempi)

 

iitu: täällä ihan samat fiilikset!!! Tuon perjantain hulahduksen jälkeen en ole uskaltanut lenkkeillä, kun viime viikolla kävin melkein joka päivä 1-2 tuntia. Heti kun mahaa nipistää, mietin että onko tämä nyt sama tunne kun viimeksi ennen hulahdusta. Seksiä ei todellakaan tulisi mieleen harrastaa, kun molemmat spontaanit keskenmenot on aikoinaan alkanut vuotamaan seksistä ja menneet sitten kesken. Rinnat on nyt 2 päivää olleet ihan törkeän kipeät, jotenkin kuumottavan oloiset, joten raskautta ei voi unohtaa ollenkaan enkä mitään muuta haluaisin niin paljon kun unohtaa seuraavaksi 6 viikoksi sen...

 

ElinaMaria, juuu ton saman mäki olen jostain lukenu, että ei saa lapseen koskea.. Eli.. mitäs sitte jos se pää jääkin kiinni.. Hyi..

 

Np-ultrassa käyty ja kaikki hyvin :heart: ... nyt sitten vielä odotellaan seulonnan tuloksia mutta en usko että niissä mitään tulee kun tuo turvotus oli alle 1 mm.

Voi kun on helpottunut olo! Ehkä mulla alkaa olemaan uskoa enemmän että tämä raskaus päätyy onnellisesti loppuun asti... vaikka mitä tahansa vielä voi tapahtua!

Ainii LA vaihtui 11.11 eli sen voisi päivitää!

ipna 11+3

 

Nt-ultrassa käyty ja kaikki oli hyvin! :heart: Niskaturvotusta oli vaan vähän ja pikkunen oli kova liikkumaan! Vastasi myös täysin päiviä kooltaan..Nyt voi vähän siis huokaista helpotuksesta! Ja nyt ollaan sit asiasta jo kerrottu urakalla kaikille..

nellielli ja pötkö 12+3

 

Tillu onnittelut poikalupauksesta ja hyvistä rakenneultrakuulumisista :heart:

Sanmarillakin kaveri perätilassa. Samma här. Onko sulla siitä jotain fiiliksiä / ajatuksia? Tai onko lääkärit ajatellu kääntää häntä?!

Neuvolan terkka sanoi, että jos seuraavassa neuvolalääkärissä (joka on huomenna) vauva on vielä väärinpäin, niin lääkäri laittaa äippäpolile lähetteen, jossa sitten todennäköisesti yrittävät kääntää. Kyllä mä ajattelin ihan rennoin mielin mennä siihen kääntöyritykseen, jos se on tarpeen. Oon kuullu ettei se tunnu missään, vaikka sitten netistä kyllä lukenut toisenlaisiakin tarinoita. Mutta uskon enemmän sitä keneltä kasvotusten kuulin hänen omasta käännösyrityksestään, joka siis onnistui ja oli kuulemma ihan kivuton juttu. Sen oon päättäny, että väärinpäin en lähde neitiä synnyttämään! Tosin sektiokin pelottaa...toisaalta kaikki kaverit/tutut joille on tehty sektio, niin heillä mennyt kaikki tosi hyvin ja parantuneet tosi nopeasti. Noh, katotaan missä asennossa neiti huomenna lymyilee Oli muuten kiva lukea Elinamarian sektiokokemuksesta!

iitu85 Niin tutuja fiiliksiä alkuraskaudesta!! Meillä seksielämä on ollut koko raskauden suhteellisen kuollutta :ashamed: Alussa ei uskallettu, kun pelättiin että saadaan jotain vahinkoa aikaiseksi. Vaikka tiedettiin kyllä ne faktat, ettei seksi saa keskenmenoa aikaiseksi, mutta silti jotenkin halusi pelata varman päälle. Keskiraskaudessa vähän taas innostuttiin, mutta nyt kun maha on jo iso, niin mies jotenkin "pelkää" mahaa ja sitä, että satuttaa vauvaa. No, onneksi on muutakin seksiä, kuin pelkkä yhdyntä Ja toi liikunta. Alussa en todellakaan uskaltanut tehdä mitään, eli lähteä lenkille tai jumppaan, vaikka taas tiesin faktat, ettei liikunnalla voi km:a aiheuttaa. Mutta silti tuntui paremmalta ottaa varman päälle. Np-ultran jälkeen, kun uskalsin alkaa liikkumaan, niin rv13+ tuli yhtenä päivänä vuotoa, joka johtui eteisistukasta ja sehän taas säikäytti mut ja liikunnat jäi siihen. Nyt kun uskaltaisi, niin ei enää jaksa Mutta ehtii sitä sitten vauan synnyttyäkin. Oikein odotan jo sitä, että saa "normaalin" seksielämän takaisin ja pääsis kunnon hikijuoksulenkille!

Täälä vietetään jo toista päivää mammalomaa

Sanmar + superpapunen 34+5 :heart:

 

ipna ja nellielli ihania uutisia molemmilla !! Onnea :heart:

 

Moi!
Aattelin ilmoitella, että elämä voittanut taas. Ahdistus, väsymys ja ketutus on tiessään ja odotan ihan onnellisena. La varmistettiin ultrassa, koska km:n takia ei menkkoja ollut välissä. La on 1.11 ja samana pysyi np ultrassakin, jossa olimme maanantaina.
Olemme ottaneet hieman "etäisyyttä" toisiimme mieheni kanssa, koska hänen naamansa ja läsnäolonsa tuotti mulle "tuskaa".
Se onkin auttanut suuresti oloani ja olen taas rakastunut, mutta "vahingosta" viisastuneena nyt hissukseen eteenpäin, eikä yhteenmuutolla kiirettä.
Olen seuraillut teidän kirjoituksianne, mutta pysynyt vaiti itse. Omat ajatukset kun olivat alussa niin ristiriitaiset ja masentuneet.
Tilanne siis nyt ihan hyvä ja mun kaksi aijempaa lasta odottavat innolla uutta tulokasta. Vatsa kasvanut ja hentoja muljahduksiakin tunnen jo.. Liikkeiksi ne ainakin tulkitsen

Kaunista Kevättä!!!

Jops 12+5

 

Tuhrua : /

Tosin aika vaaleaa ruskeaa, mutta kai se siitä taas vituiks menee

 

: / ..ei heitetä vielä kirvestä kaivoon. Tsemppiä!