kiinnostaa vaan miks te teette

Miksi sinä, ap, ryhdyit "tekemään" lapsia jo 23-vuotiaana? Onko sinulla edes kunnon ammattia hankittuna? Oletko ehtinyt opiskella tai olla työelämässä? Emme me elä 1800-lukua. Nykyisin jokainen vähänkään älykäs nainen hankkii itselleen koulutusta/ammatin tai parhaassa tapauksessa molemmat. Eri asia on, jos olet ajatellut uraa kotiäitinä. Mutta sitä en usko. Tunnen kaksi kotiäidin uraa valinnutta, eivätkä he IKINÄ, eivät ikinä, kyselisi noin typeriä.

 

\

lapsenne näin myöhäisessä iäsä? oletteko kaikki urakeskeisiä naisia, vai eikö ole vaan tärpännyt aikaisemmin?

Tyttäreni sai ensimmäisen lapsen himppua vaille 18 ja kyllä minusta oli nuori!
Itse olin vastaavassa tilanteessa vuoden vanhempi ja täysi aikuinen!
Tyttäreni sain kahden pojan jälkeen 29-vuotiaana ja silloin olin jo tosi viisas!
Kuopuksen saadessa olin 39,5-vuotias ja ihmettelin kuinka ikinä muinoin osasin lapset kasvattaa. Tämä kuopus on vallan ihana nyt jo ikää 12v ja aivan yhtä ihana ja minulla pian kuusi lastenlasta!
Itsellä ikää pian 52 ja nyt en jaksaisi enää lapsia tehdä mutta ikävä mahaa vieläkin kun katson vanhimman poikani vaimon mahaa, vauva syntyy luultavasti maaliskuulla!

 

voi voi..hyvänen aika miksi edes kysyt moista...lapsethan on elämän rikkaus.sinun iässäni olin kahden ihanan tytön äiti...sitten tulli vielä yksi...ero ja nyt elän mailman parasta aikaa mieheni..siis uuden kanssa.meillä on 2-v tytär erittäin sairas ja tänään viimeksi mietimme josko vielä yksi.toimeentulo on hyvä mieheni jää 6-v.n päästä eläkkeelle...elämme vaain toisillemme ja lapsille...elämä on kerrassaan hyvin ainut joka voisi tätä onnea estaa olisi sairaus jommalle kummalle vanhemmalle...lapset ovat niin ihania,mutta minäkin 39-v mietin olenko liian vanha toistuuko vakava sairaus mitä jos en jaksakkaan jos itse sairastun...nämä samat kysymykset ovat myös sinulla...ikä ei kai ole onkelma tässä=)

 

itse olen koulutettu, ollut paljon ja vuosia erilaisissa työtehtävissä työelämässä, jopa useammalla alalla. Naimisissa melkein 20 v. ja saman miehen kanssa. Ensimmäinen lapsemme syntyi kun olin 28.v ja sitä yritettiin pari vuotta. Työelämä on koluttu aika tarkkaan, kun opiskelun ohessa ja välissä töissä oli, samoin opintojen päättymisen jälkeen, valmistuneena. Elämässä sattui ja tapahtui, ja lapsia syntyi lisää. Elämä on täynnä valintoja ja asennekysymyksiä, jokainen valitsee oman pakettinsa siitä mitä on tarjolla. Jotkut ei saa lapsia millään ja toiset vaikeimman kautta. Eikä tilanteet aina ole omissa käsissä...Olen tyytyväinen tilanteeseen nyt ja vaikka lapset joskus väsyttää, se menee ohi.

Mukavaa vaikka melkein lumetonta talven jatkoa kaikille!

 

Lapsia ei mielestäni tehdä, niitä saadaan. Meidän iltatähti on ihana lahja ja tunnen olevani onnekas olemalla vielä neljäkymppisenä pienen pojan äiti. Olen myös kahden murrosikäisen äiti, joten lapsia olen saanut myös nuorempana.

 

Olin 26 kun sain esikoisen, siskonsa syntyi vuoden ja kolmen kk päästä. Oli ylämäkeä ja alamäkeä avioliitossa ja lopulta se kariutui. Mun lapset ja miehet piti olla siinä mutta sitten elämääni marssi ikäiseni lapseton poikamies joka ei antanut periksi. Hän halusi minut, lapseni ja yhteisiä lapsia kanssani. Ja sai minut vastahakoisen rakastumaan....Olin 36 kun eka yhteinen syntyi ja 39 kun kuopus syntyi.

Näin voi käydä kelle vain, sitä vain ei usko ennenkuin elämä potkaisee persuksiin.

 

No jokainen voi ihmetellä ihan rauhassa... Ethän sinäkään, joka nyt ihmettelet meitä vanhemmalla iällä äidiksi tulleita voi tietää tulevaisuuttasi! Mun kohdalla kävi niin, että tein 2 vanhempaa lasta alle 3-kymppisenä. Ja tämän kolmannen sain 42 v. Elin yh:na muutaman vuoden, sitten elämääni tuli aivan ihana mies. Enenn häntä olin aivan varma, etten koskaan enää tee lapsia. Mutta halusimme todellakin yhteisen lapsen ja oma kuntoni, vointini - sekä henkinen että fyysinen - oli ja on yhä edelleen erinomainen. Joten nyt meillä on ihana reilun vuoden ikäinen tyttö. Ja voin sanoa, että tällä iällä äidiksi tulo on niin erilaista - ainakin omalla kohdallani. Kaikki on mennyt todella hyvin ja voitteko kuvitella - voisin jopa tehdä vielä yhden lisää!!

 

Itse olen kohta 38 vuotias ja nyt vasta valmiiksi äidiksi. Pojalla on ikää
neljä kuukautta.
Mieheni ja minun ei pitänyt saada lapsia, mutta toisin kävi. Viisi vuotta oli sitä ennen yritetty.
Eikö ole sama minkä ikäisenä äidiksi tulee, jos lapsensa pystyy huolehtimaan. Jotkut tekevät lapsia jotkut saattavat saada niitä
vahingossa niin kuin me.
Itselläni on vielä pitkäaikainen krooninen sairaus, mikä ei asiaa helpommaksi tehnyt.

 

Hmmm.... entäs jos mulle ei löytyny sitä sopivaa mies/isäehdokasta ennenkuin 30 vuotiaana, oisko siinä hyvä syy B)

 

:heart: Kyllä se vaan taitaa olla tosiaan niin että lapsia saadaan ei tehdä. Meidän tapauksessa ekan odotus kesti 13 vuotta, ennenkuin tärppäs olis silloin melkein 36 v. toinen teki tuloaan "JO" viiden vuoden kuluttua silloin olin 41 v. eli joku jossain on päättänyt, että olen kypsä äidiksi vasta nyt myöhemmin(täytyy sanoa että olen kyllä ite samaa mieltä)seuraavasta en vielä tiedä =)

 

hei sinulle kiinnostunut
olen onnellinen kun sain ensimmäisen lapseni vasta 4-kymppisenä!
seurustelin pitkään 2kymppisenä ja 3kymppisenä...
mut vasta kun olin 38 -löysin "isän"...nyt olen onnellinen äiti ja tiedän että lapseni isäänkin voin luottaa!!!!
en koskaan olisi halunnut yksihuoltajaksi ja en varsinkaan eronneeksi huoltajaksi!!!!

sivussa seuranut nuoruuden "ystäviäni" ne kaikki onnelliset 20 äidit ovat nyt uusperheen äitejä tai yksinhuoltajia...

minä valitsi toisen tien (en tahdosta...mut tunsin et edelliset kumppanit eivät olleet valmiit(ja oikeassa olin- ovat edelleen "sinkkuja" tai eronneet))
sain hyvää elämänkoulua ja loin uran(kin)
mutta nyt tunnen olevani kypsä äidiksi!!!!
okei ,jos oisin tiennyt miten ihanaa tää äiteys on,koska haluaisin lisää lapsia..mut ikä estää....oisin tehnyt lapset aijemmin....mut lastani ajatellen
nyt hän vasta saa äidin ja isän ,sen kaiken rakkauden ja ajan mitä lapsi todella tarvitsee!!!!!
ei toisten valintoja saa mollata!!!!
lapsi voi menettää äidin tai isä -olivat nää nuoria tai ei!!!!
elämä kulkee kaikilla ertiahtiin!!!!

 

Niitä lapsia ei aina vain saa parikymppisenä, vaikka olisi halunnutkin :\|

 

Toivottavasti jokainen, joka suunnittelee esikoistaan vasta nelikymppisenä, myöskin jaksaa hoitaa lapsensa keski-iän kriisin puhjetessa ja huomatessa, että sukupolvien välinen kuilu ei ole mikään kaupunkilegenda... Jännä kun suomalaisessa yhteiskunnassa naiset kokevat lapsensaannin vain omaksi asiakseen, ainakin mitä tulee ikäkysymykseen: "MINÄ olen vasta nyt valmis äidiksi, MINÄ sitä ja MINÄ tätä". Kuitenkin jo raskausaika saattaa olla tulevalle lapselle kohtalokas äidin iän ja mahdollisten sairauksien takia. Omat vanhempani riistivät itseltään oikeuden mahdollisiin lapsenlapsiinsa saamalla minut liian myöhään; kuolema kurkkii nurkan takana. Enpä erityisesti myöskään nauttinut lapsuudestani vanhempien kanssa, jotka eivät jaksaneet kiinnostua enää minusta (olen perheen kuopus) saatikka sitten tapella vastaan teini-iän myrskyissä...

Mutta mitä minä mistään tietäisin, olenhan vain nuori ja tietämätön tytönheitukka teidän silmissänne...

 

\

Toivottavasti jokainen, joka suunnittelee esikoistaan vasta nelikymppisenä, myöskin jaksaa hoitaa lapsensa keski-iän kriisin puhjetessa ja huomatessa, että sukupolvien välinen kuilu ei ole mikään kaupunkilegenda... Jännä kun suomalaisessa yhteiskunnassa naiset kokevat lapsensaannin vain omaksi asiakseen, ainakin mitä tulee ikäkysymykseen: "MINÄ olen vasta nyt valmis äidiksi, MINÄ sitä ja MINÄ tätä". Kuitenkin jo raskausaika saattaa olla tulevalle lapselle kohtalokas äidin iän ja mahdollisten sairauksien takia. Omat vanhempani riistivät itseltään oikeuden mahdollisiin lapsenlapsiinsa saamalla minut liian myöhään; kuolema kurkkii nurkan takana. Enpä erityisesti myöskään nauttinut lapsuudestani vanhempien kanssa, jotka eivät jaksaneet kiinnostua enää minusta (olen perheen kuopus) saatikka sitten tapella vastaan teini-iän myrskyissä...

Mutta mitä minä mistään tietäisin, olenhan vain nuori ja tietämätön tytönheitukka teidän silmissänne...

mikä on keski-iän kriisi? Ja sukupolvien välinen kuilu? En ole huomannut noita.
Mutta sen voin sanoa että monella murkkuikäisellä se äiti on tyhmä ja ymmärtämätön kalkkis olisi sitten vaikka alle 30 v sen lapsen saanut. Tämän tiedän itse ja tiedän senkin ettei se meillä monta vuotta kestänyt ja nyt keskustellaan kohta kaksikymppisen kanssa syvällisetkin asiat suht samalta aaltopituudelta.
Samaa ajattelen noiden nuorempien kanssa olevan eli sama se oliko sitä ikäeroa 20 - 30 tai 40 v niin jossakin vaiheessa on murkkuikäinen ja vanhempi ja murkun silmissä kaikki on vanhoja kalliksia jotka yli 40 v on (siis eihän sitten tarvi olla kuin 25 lapsen syntyessä ja onkin 40 v kun lapsi on 15 v!!!!).

 

Meitä 40+ äitejä on täällä sellaisiakin, jotka on olleet myös nuoria äitejä joskus.
Ei varmaanole aina kysymys mistään itsekkäästä MINÄ MINÄ ajattelusta, etteikö olisi ennemmin ollut lapsenteolle aikaa.
Minulle on rikkaus että on niitä jo melkein aikuisia lapsia, murkkuikäisiä, leikki-ikäisiä ja taaperoita.

 

\

Toivottavasti jokainen, joka suunnittelee esikoistaan vasta nelikymppisenä, myöskin jaksaa hoitaa lapsensa keski-iän kriisin puhjetessa ja huomatessa, että sukupolvien välinen kuilu ei ole mikään kaupunkilegenda... Jännä kun suomalaisessa yhteiskunnassa naiset kokevat lapsensaannin vain omaksi asiakseen, ainakin mitä tulee ikäkysymykseen: "MINÄ olen vasta nyt valmis äidiksi, MINÄ sitä ja MINÄ tätä". Kuitenkin jo raskausaika saattaa olla tulevalle lapselle kohtalokas äidin iän ja mahdollisten sairauksien takia. Omat vanhempani riistivät itseltään oikeuden mahdollisiin lapsenlapsiinsa saamalla minut liian myöhään; kuolema kurkkii nurkan takana. Enpä erityisesti myöskään nauttinut lapsuudestani vanhempien kanssa, jotka eivät jaksaneet kiinnostua enää minusta (olen perheen kuopus) saatikka sitten tapella vastaan teini-iän myrskyissä...

Mutta mitä minä mistään tietäisin, olenhan vain nuori ja tietämätön tytönheitukka teidän silmissänne...

Kuten edellinen kirjoitti: meissä 40+ pikkulapsen äideissä on myös sellaisia jotka ovat ensimmäisensä saaneet nuorina. Miksi sitten pitää vielä tehdä vanhana lapsia, kun niitä jo ennestään on, tuollahan niitä vastauksia on.

Minä itse olen nuorten vanhempien lapsi. Tein ensimmäiset lapseni hyvin nuorena. Vanhempiani kuitenkin riistivät lapsiltani mahdollisuuden isovanhempiin ja minulta mahdollisuuden taloudelliseen ja henkiseen tukeen ja apuun niin opiskeluun kannustamisessa kuin lasteni hoidossa, koska menivät ja kuolivat nuorena, työikäisenä.
Jäin äidittömäksi teini-iässä ja nuorena aikuisena, reippaasti alle 30-vuotiaana kun lapsetkin jo oli, kuoli isä - joka ei koskaan mikään ns. ukki ollut, ei katsonut lastenlasten perään tms. vaikka iän puolesta olisi voinut, työikäinen oli vielä...

Olen jostakin lukenut jonkun kasvatusgurun sanomana: sukupolvien välinen kuilu ON ja sen kuuluu ollakin!


Sinä, kerropa sitten mikä ikä on se, jonka jälkeen naisilta JA miehiltä tulisi kieltää lapsen saaminen ? 35 vuotta ? Miten käytännössä varjeltaisi yhteistkuntaa ja syntymättömiä lapsia itsekkäiltä ihmisiltä jotteivat nämä MINÄMINÄ-itsekkäät - liian vanhat -hankkisi lapsia liian vanhoina? Pakkosterilisaatio vaiko peräti kohdun poisto kaikille naisille ja pakkosterilisaatio miehille yhteiskunnan toimesta ? Oletko itse valmis ilmottautumaan tälle listalle ?

 

\

\

Toivottavasti jokainen, joka suunnittelee esikoistaan vasta nelikymppisenä, myöskin jaksaa hoitaa lapsensa keski-iän kriisin puhjetessa ja huomatessa, että sukupolvien välinen kuilu ei ole mikään kaupunkilegenda... Jännä kun suomalaisessa yhteiskunnassa naiset kokevat lapsensaannin vain omaksi asiakseen, ainakin mitä tulee ikäkysymykseen: "MINÄ olen vasta nyt valmis äidiksi, MINÄ sitä ja MINÄ tätä". Kuitenkin jo raskausaika saattaa olla tulevalle lapselle kohtalokas äidin iän ja mahdollisten sairauksien takia. Omat vanhempani riistivät itseltään oikeuden mahdollisiin lapsenlapsiinsa saamalla minut liian myöhään; kuolema kurkkii nurkan takana. Enpä erityisesti myöskään nauttinut lapsuudestani vanhempien kanssa, jotka eivät jaksaneet kiinnostua enää minusta (olen perheen kuopus) saatikka sitten tapella vastaan teini-iän myrskyissä...

Mutta mitä minä mistään tietäisin, olenhan vain nuori ja tietämätön tytönheitukka teidän silmissänne...

Kuten edellinen kirjoitti: meissä 40+ pikkulapsen äideissä on myös sellaisia jotka ovat ensimmäisensä saaneet nuorina. Miksi sitten pitää vielä tehdä vanhana lapsia, kun niitä jo ennestään on, tuollahan niitä vastauksia on.

Minä itse olen nuorten vanhempien lapsi. Tein ensimmäiset lapseni hyvin nuorena. Vanhempiani kuitenkin riistivät lapsiltani mahdollisuuden isovanhempiin ja minulta mahdollisuuden taloudelliseen ja henkiseen tukeen ja apuun niin opiskeluun kannustamisessa kuin lasteni hoidossa, koska menivät ja kuolivat nuorena, työikäisenä.
Jäin äidittömäksi teini-iässä ja nuorena aikuisena, reippaasti alle 30-vuotiaana kun lapsetkin jo oli, kuoli isä - joka ei koskaan mikään ns. ukki ollut, ei katsonut lastenlasten perään tms. vaikka iän puolesta olisi voinut, työikäinen oli vielä...

Olen jostakin lukenut jonkun kasvatusgurun sanomana: sukupolvien välinen kuilu ON ja sen kuuluu ollakin!


Sinä, kerropa sitten mikä ikä on se, jonka jälkeen naisilta JA miehiltä tulisi kieltää lapsen saaminen ? 35 vuotta ? Miten käytännössä varjeltaisi yhteistkuntaa ja syntymättömiä lapsia itsekkäiltä ihmisiltä jotteivat nämä MINÄMINÄ-itsekkäät - liian vanhat -hankkisi lapsia liian vanhoina? Pakkosterilisaatio vaiko peräti kohdun poisto kaikille naisille ja pakkosterilisaatio miehille yhteiskunnan toimesta ? Oletko itse valmis ilmottautumaan tälle listalle ?

tuo minkä mustasit pitää paikkansa ja pitää varmaan pitääkin. Olisiko kaverimaisella äidillä kasvatusauktoriteettia minä verran?

 

Ikä ei tee äidistä kaverimaista. Esim. itse olen parikymppinen ja tiukka äiti, en kaveri. Tuolla kuilulla tarkoitin lähinnä sitä, että jos vanhemmalla ja lapsella on ikäeroa tyyliin 35 vuotta, ongelmia tulee melko varmasti. Itsehän olen tuon kokenut, eikä nyt ole kyse mistään pienistä jutuista. Isäni syntyi sota-aikana ja hänen suhtautumisensa kaikkeen on välillä tehnyt minut hulluksi, ei pelkästään murrosiässä...

Tuosta lasten saamisesta iässä 40+ : jokainen jaksamisensa mukaan, mutta itse en lähtisi leikkiin mukaan enää tuossa iässä vaan hoitaisin itselleni sterilisaation/kohdunpoiston.

 

Noilla ajatuksilla, voisit oikeestaan ompeluttaa koko värkkis umpeen..

Voi Luoja paratkoon, että voi olla ahdasmielinen ihminen.

 

Jaa-a. Minä tein ensimmäiset 2 päälle parikymppisenä. Nyt toiset kaksi molemmin puolin 40 mittarilukemaa. Molemmat sarjat on olleet oikeaan aikaan. Olin silloin nuori aktiivinen, jaksava.... kaikkea mitä nuoruuteen kuuluu, ja nyt ehkä pikkuriikkisen viisaampi, rauhallinen, ymmärtävä... On mahdotonta sanoa kumpi on parempi aika. Hirmu mukavaa ja ihanaa on kuitenkin olla äiti silloin ja nyt.

 

Jaa-a. Minä tein ensimmäiset 2 päälle parikymppisenä. Nyt toiset kaksi molemmin puolin 40 mittarilukemaa. Molemmat sarjat on olleet oikeaan aikaan. Olin silloin nuori aktiivinen, jaksava.... kaikkea mitä nuoruuteen kuuluu, ja nyt ehkä pikkuriikkisen viisaampi, rauhallinen, ymmärtävä... On mahdotonta sanoa kumpi on parempi aika. Hirmu mukavaa ja ihanaa on kuitenkin olla äiti silloin ja nyt.

 

Jaa-a. Minä tein ensimmäiset 2 päälle parikymppisenä. Nyt toiset kaksi molemmin puolin 40 mittarilukemaa. Molemmat sarjat on olleet oikeaan aikaan. Olin silloin nuori aktiivinen, jaksava.... kaikkea mitä nuoruuteen kuuluu, ja nyt ehkä pikkuriikkisen viisaampi, rauhallinen, ymmärtävä... On mahdotonta sanoa kumpi on parempi aika. Hirmu mukavaa ja ihanaa on kuitenkin olla äiti silloin ja nyt.

 

\

Ikä ei tee äidistä kaverimaista. Esim. itse olen parikymppinen ja tiukka äiti, en kaveri. Tuolla kuilulla tarkoitin lähinnä sitä, että jos vanhemmalla ja lapsella on ikäeroa tyyliin 35 vuotta, ongelmia tulee melko varmasti. Itsehän olen tuon kokenut, eikä nyt ole kyse mistään pienistä jutuista. Isäni syntyi sota-aikana ja hänen suhtautumisensa kaikkeen on välillä tehnyt minut hulluksi, ei pelkästään murrosiässä...

Tuosta lasten saamisesta iässä 40+ : jokainen jaksamisensa mukaan, mutta itse en lähtisi leikkiin mukaan enää tuossa iässä vaan hoitaisin itselleni sterilisaation/kohdunpoiston.

never say never!

 

\

Ikä ei tee äidistä kaverimaista. Esim. itse olen parikymppinen ja tiukka äiti, en kaveri. Tuolla kuilulla tarkoitin lähinnä sitä, että jos vanhemmalla ja lapsella on ikäeroa tyyliin 35 vuotta, ongelmia tulee melko varmasti. Itsehän olen tuon kokenut, eikä nyt ole kyse mistään pienistä jutuista. Isäni syntyi sota-aikana ja hänen suhtautumisensa kaikkeen on välillä tehnyt minut hulluksi, ei pelkästään murrosiässä...

Tuosta lasten saamisesta iässä 40+ : jokainen jaksamisensa mukaan, mutta itse en lähtisi leikkiin mukaan enää tuossa iässä vaan hoitaisin itselleni sterilisaation/kohdunpoiston.

never say never!
ja minulla ja nuorimmillani on n 40 ikäeroa eikä ongelmia yhtään sen enempää kuin vanhimman lapseni kanssa johon alle 30 v ikäeroa!
Minä en ole sentään sota-aikana syntynyt vaikka ei nyt tietokoneita silloin ollutkaan tai dvd:ta yms mutta olen minä niitäkin oppinut käyttämään.
aattelit kuitenkin harrastaa seksiä vielä nelikymppisenä etkä kuvittele olevasi liian vanha siihenkin??? entäs jos miehesi pitää vanhana jos muuten ilmoitat nelikymppisten olevan vanhoja???? <br><br>

 

\

Ikä ei tee äidistä kaverimaista. Esim. itse olen parikymppinen ja tiukka äiti, en kaveri. Tuolla kuilulla tarkoitin lähinnä sitä, että jos vanhemmalla ja lapsella on ikäeroa tyyliin 35 vuotta, ongelmia tulee melko varmasti. Itsehän olen tuon kokenut, eikä nyt ole kyse mistään pienistä jutuista. Isäni syntyi sota-aikana ja hänen suhtautumisensa kaikkeen on välillä tehnyt minut hulluksi, ei pelkästään murrosiässä...

Tuosta lasten saamisesta iässä 40+ : jokainen jaksamisensa mukaan, mutta itse en lähtisi leikkiin mukaan enää tuossa iässä vaan hoitaisin itselleni sterilisaation/kohdunpoiston.

Olen ensimmäisen saanut parikymppisenä ja täytyy todeta, ettei vauvan kanssa vielä kaverimaisia voi ollakkaan! Äly hoi! Odotahan nyt kunnes eroat ja parikymppisenä lapsesi ja sinä nelikymppisenä vietätte aikaanne samassa kapakassa! Näet varmaankin toisaalta itsekkin hyvin tulevaisuutesi visiot, kun tiedät noin ehdottomasti päätyväsi nelikymppisenä kohdunpoistoon!!!