Nyt kun lastenhankkiminen on tullu ajankohtaiseksi, olen huomannut kuinka paljon samalla tavalla ajattelen kasvatusmetodeistani, kun ajattelin 15-vuotiaana. Tahdon antaa lapsilleni samanlaisen kasvatuksen, kuin omat vanhempani antoivat minulle.
Eli, on tarpeeksi vapautta, mutta kuitenkin tietyt rajat on vedettävä. Totesin tuossa jo kuitenkin, että minusta on tulossa huono äiti jo valmiiksi, joten en edes viitsi eritellä miksi lapselle pitäisi antaa tietty vapaus elämään.
Psykologin ominaisuudessa kerron, että käänteispsykologia toimii usein myös lastenkasvatuksessa. Mitä enemmän kielletään, sitä enemmän myös kokeillaan. Lapsista tulee tämän seurauksena usein myös sulkeutuneita ja epäsosiaalisia. Itsellänihän ei toki vielä sitä lastenkasvatuskokemusta ole, mutta uskon, että samaa kasvatustapaa (kuin minun vanhempani käyttivät) noudattaen mun lapsista tulee fiksuja, omat rajansa tietäviä ja menestyneitä. Eli samanlaisia kuin äitinsä