Kiukkuketju

Eiliseltä jäi yksi tilanne kiukuttamaan ihan sairaasti..

Menin klinikalle otattamaan koepalaa limakalvosta, jonka piti olla ihan rutiinitoimenpide eikä sattua juurikaan. Noh, jostain syystä mun kohdunkaula oli päättänyt yhtäkkiä mennä ihan mutkalle ja niin kireäksi ettei siitä meinannut millään saada katetria läpi.

Mun omaa lääkäriä tuuraamassa ollut lekuri sitten laukoi suustaan mun mielestä vähän tökerösti, että "Et ole vissiin synnyttänyt?". Ois nyt sen verran voinut mun mielestä edes vilkaista mun tietoja, kun on kerta lapsettomuusklinikalla hommissa. Hmph! Murisin siinä sitten kivusta irvistellen, että "Joo en tosiaan ole" ja olin samalla hetkellä niin varma siitä etten tälle kyseiselle lääkärille enää toiste mene vaan odotan ihan suosiolla oman lääkärini sairasloman päättymistä.

 

Ihan aluksi haluan sanoa, että tarkoitukseni ei tällä kirjoituksella ole saada vastauksia, herättää keskustelua tai todellakaan loukata ketään. Kirjoitan vain ja ainoastaan siksi, että mun on pakko saada purettua itseäni, enkä voi tätä kaikkea syytää miehenkään niskaan, joka on kärsivällisesti tukeni ja turvani tässä lapsettomuudessa. Toivottavasti siis en pahoita kenenkään mieltä.

Ensinnäkin mulla menee hermo tähän sivustoonkin, kun ei tää toimi kunnolla. Tosin mihin ei menis.. tällä hetkellä kaikki ottaa niin mielettömästi päähän, ettei veri kierrä. Varmasti sekin tarkoittaa vain, että täti on tulossa... joo, onhan se positiivista että tässä PAS-kierrossa luget sentään hoiti tehtävänsä ja vuoto pysyi poissa, mutta mikään muu ei sitten mennytkään kuten piti; lopputulos on sama niin kuin aina ennenki.
Mä tunnen suunnatonta syyllisyyttä ja jopa häpeää, etten kykene raskautumaan ja joka helkutin kierto teen pettymyksen miehelleni. Mä en enää kehtaa herättää sen toiveita aina uudestaan ja uudestaan, vetääkseni vaan maton sen jalkojen alta. Ei se ole sanonut mitään, mutta joka kuukausi silmistä paistava suru saa mun sydämeni särkymään.
Mä vihaan tätä kroppaa ja sen toimimattomuutta, mä vihaan pcosää. Mä en jaksa tuntea enää syyllisyyttä siitäkin, että tuo vihaamani pcos antoi niin paljon soluja... mitä sillä on merkitystä, kun se sama sairaus antaa ja ottaa samalla. Mä niin ottaisin MILJOONA KERTAA MIELUUMMIN sen yhden hyvän solun ilman tätä sairautta joka nyt on voimistunut, kuin tän taudin joka tehtailee mulle kymmeniä heikkoja soluja ja estää mun raskautumisen hormoniheittelyillään.... eikä siinä vielä kaikki, jos sattuisin raskautumaan jotenkin ihmeellisesti, tää veis kuitenkin senkin ilon, koska keskenmenoriski on kohollaan normaalia enemmän. Joo, onnea minä, kun sain niin paljon soluja tässä iässä... ai niin, mut mun ikäkin vielä nostaa km riskiä....
Tää kaikki tuntuu niin turhalta just nyt. En ehkä ikinä tule raskaaksi tai saa lasta syliin asti.
Sitä yrittäessäni elän vielä näiden muiden oireiden kans, jotka koettelee koko ajan. Voi että kun joku jossain voisi kertoa että miksi, miksi tämä on niin vaikeaa, miksi juuri minä. Olenko mä elänyt elämäni niin huonosti, että nyt kaikki kostautuu? Mä en muutenkaan ole niin hyvä ottamaan vastaan kontrollinmenettämistä ja tämä lapsettomuus jos mikä, on kuukaudesta toiseen sellaista, jota en itse voi hallita. Ääh... edes tämä kirjoittaminen ei helpota kuten ajattelin.
Tekis mieli pitää taukoa syksyyn asti, mutta eiköhän sitä taas passia yritetä toukokuulla.. ei mulla ole varaa odotella, aika on armoton ja julkisen hoidot etenee hitaasti.
Huoh.. kyllä tästä taas noustaan ja kerätään palaset, se vain vie aikaa.


Anteeksi, mutta minä pyydän... anna minulle voimaa jatkaa.

 

Voihan vieteri
Mua jäi niin´vaivaan eilen ku kävin polilla hoitajan käytös.. olis pitäny osata ovitrelleä ite käyttää ku tuntu siltä et olisin jotenki tyhmä.. ja sit kun meille ei ny pystytä tekeen inseminaatiota miehen työesteiden takia niin hoitaja tokas että sit urakalla seksiä ja käy ostaan liukuvoidetta :S tuntu jotenki ahdistavalta tollanen kommentti :/// tai jos oonki jotenki pikkusielunen..ei vaan ehkä paikka ollu oikea missä kommentti esitettiin koska normaalisti ei häiritsis

 

nyppy niin suuresti kuin toivoisin teille samaa kuin sinä :heart: voimaa ja valoa :heart:

 

Lämmin Kiitos Tunturihilla :heart:

 

Juu u.. Mistähän sitä alottais: /
Olipas eilen iltavuoro henkisesti raskas..
Pomon poika jonka kanssa meillä oli lyhyt suhde vuosia sitten sai eilen poika vauvan ja sehän teitenki nosti tunteet pintaan ja muistutti siitä mikä oma tilanne on tällä hetkellä eli 3 ja puoli vuotta ollaan tuloksetta yritetty lasta mieheni kanssa..nyt on 2 inssiä takana ja kolmas tulossa ens kierrossa ellei tämän kierron kotipupuilulla oo tullu tulosta

 

syssy minä olen lähettänyt omille vanhemilleni Simpukan esitteitä, vanhoja Simpukka-lehtiä, Hedelmöityshoidot-lehtisen sekä äidilleni kirjat "Ihmeet tapahtuvat muille" (sitä saa tällä hetkellä jo alle 10 e hintaan) sekä "Ei kenenkään äiti". Näitä samoja kirjoja ja esitteitä olen antanut myös ystävilleni. Joskus joidenkin ihmisten on helpompi lukea asioista joidenkin muiden kuin lähipiirinsä kokemana. Itse olen äitini kanssa keskustellut sitten kirjojen tarinoista ja sitä kautta meidän tilanteestamme. Mutta tuohon anoppi-osioon en osaa kommentoida: meidän anopille ei voi kertoa yhtään mitään lapsettomuudesta, sillä sen jälkeen asian tietäisi tasan tarkkaan koko kylä. Eli meillä anoppi on ulkona kaikesta, vaikka muuten lähipiiri ja ystävät asiasta tietävät.

Voimia sinulle syssy raskaaseen tilanteeseen!

 

pepponen: Kiitos Anoppini on kyllä luotettava (toisin kuin oma äitini, joka vahingossa kertoo arkoja asioita ulkopuolisille - ei hän pahaa tarkoita, mutta on vaan turhan sosiaalinen..) Joo... Anoppi on nykyään niin luotettava, ettei häntä tunnu kiinnostavan lapsettomuutemme...

 

syssy: Mulla on vähän samankaltaisia kokemuksia oman anopin kanssa ollut. Tosin hän ei tiedä lapsettomuudestamme... Hänellä ainakin tuo käytös on hurjasti vähentynyt, nyt kun aikaa ekan lapsenlapsen syntymästä on 3v.

 

Kultaa: Kiitos. Lohduttaa uskomattoman paljon... Pitää siis odottaa tilanteen mahdollista normalisoitumista vielä vajaat kaksi vuotta

 

syssy > :hug: Mielestäni tuo olisi hyvä idea. Toivottavasti saat anoppiisi tolkkua.

Oma anoppini on myös muutamia kertoja sanonut itseään vahingossa äidiksi ja kutsunut lastamme oman lapsensa nimellä. Se vaan on niin selkärangassa, että joskus lipsuu. Hän tosin on niin mahtava ihminen kaikin puolin myös minua kohtaan, että ymmärrystä minun puoleltani löytyy ihan jo sen vuoksi. Jos tilanne olisi toinen, olisin todennäköisesti loukkaantunut noista lipsahduksista. Mutta siis, ei se välttämättä ole muuta kuin selkärangasta tuleva vahinko. Ymmärrän silti fiiliksesi ja olen samaa mieltä siitä, että anopin touhuissa ei ole järkeä eikä oikeudenmukaisuutta. Voimia! Saat kaiken sympatian ja täyden tsempin. Tuollainen anoppi todellakin täytyisi saada ravistettua hereille.

 

Oli pakko kommentoida tätä. Eräässä tuttava perheessä on hieman samanlainen tilanne, mutta erona on se et liian läheinen mummo on miehen äiti.
Kaikki alkoi siitä kun vauva syntyi maha ongelmien kanssa. Pariskunta + vauva muuttivat joksikin aikaa anoppilaan asumaan. Muuton jälkeen anoppi hoiti todella paljon tätä lasta jopa niin paljon että tilanne näytti ennemminkin yhteishuoltajuudelta. Lapsi oli mummon ensimmäinen lapsenlapsi joten hän oli maailman onnellisin ihminen sen vuoksi. Tilanne räjähti kuitenkin kun mummo alkoi antaa liikaa ohjeita miten lapsen kanssa tulee toimia. Mielestäni pariskunta oli itse sallinut sen mennä tähän tilanteeseen avaamalla mummolle täyden oven lapsen elämään. Eihän voi olettaa jos on melkein yhteishuoltajuus ettei toisella ole mitään sanottavaa, vai voiko? (jälkeenpäin mummo totesi että hänen paikkansa on kai olla kommentoimatta mitään, otettava vaan mitä saa).

No kuitenkin tilanne siis räjähti ja mummo laitettiin etäälle omaan rooliinsa. Lapsen äiti otti enemmän äidin paikkaa takaisin, mutta tilanne ei koskaan korjautunut täysin: Vielä tänäänkin monta vuotta jälkeenpäin mummo ja ensimmäinen lapsenlapsi ovat erottamattomat. Jos sattuu kylään samaan aikaan ei voi mummolle puhua mitään koska hän vain leikkii lapsen kanssa koko ajan. Sellaista se mummojen hurahtaminen kai on.. Ymmärrän miten rasittavaa tämä teille on Syssy.. Ystäväni purkaa koko ajan miten hänestä tuntuu samoin että ovat anopille toisarvoisia..
Voimia!

Vielä pitää jatkaa, kun kerran vatvon päässäni tätä asiaa...

Nyt tajusin, mikä siinä anopin käytöksessä on omituista: Hän käyttäytyy ikäänkuin lapsenlapsi olisi hänen oma lapsensa. Kuulin jopa kerran, kun hän leikki lapsen kanssa: "Tule tänne äidin luo - eikun mummon.."
Anoppini on mennyt jotenkin raiteiltaan - palautuuko hän koskaan normaaliksi?

 

Nyt on vain sellainen olo, että kohta kiljun nämä asiat kaupan kassalla

1. "vali vali ja voi voi kun olen raskaana ja väsyttää ja plaa plaa plaa..." V***u, olisit tyytyväinen kun tulet raskaaksi parin yk:n jälkeen. Onpa elämä rankkaa. :headwall:

2. pco. maho mikä maho. ei siitä pääse yli eikä ympäri. ei auta ovulaation induktiot, eikä inssit, eikä myöskään ivf/icsi stimulaatio:'(

3. icsi tai siis epäonnistunut sellainen oli toukokuun lopussa. 15 follista neljässä oli solu, joista kaksi hedelmöittymiskykyisiä. Noh, eipä nekään lähteneet kehittymään.

4.kalliit hoidot ja lääkkeet.

5.ja kun ei päästy edes siirtoon asti -> lähete julkiselle ja infernaalisen pitkä odotus hoitoihin.

6.lääkärin puheet kuinka negatiivisesti ajattelen asioista/pitäisi yrittää ajatella positiviisesti/olla pelkäämättä pahinta mahdollista/ettei punktion olisi pitänyt sattua niin paljoa kun ei muutkaan ole olleet niin kipeitä punktion jälkeen/liian vähäinen määrä soluja/osa folleista mennyt kasaan viime hetkellä jostain syystä = syyllistäminen. Kiitos. Tällaista palautetta tarvitsenkin lapsettomuuteen erikoistuneelta lääkäriltä varsinkin sen jälkeen kun tieto saatu, ettei päästä siirtoon asti ja koko keho on niin kipeä ja arka ja mieli järkyttynyt. Kiitos palautteestanne. Ei tasan ikinä tulla teille enää hoitoon. Ja ihan kuin sitä ihmettä ei oltaisi rukoiltu. Kyllä sitä lasta on yritetty ajatuksenkin voimalla.

7.tajuton kypsyminen tähän tilanteeseen ja mitään et voi tehdä kuin odottaa ja odottaa ja odottaa ja odottaa..



Tänään taas vähän vaikeampi päivä:'(

 

Nyt on toooosi paha vaihe Ollut n. viikon hirveää, pienoisen tauon jälkeen, siis todella vaikeaa

Päivät kuluu itkiessä, surun keskellä, vihan ja katkeruuden sekä kateuden kera.
Osa ei taida ymmärtää, osa ymmärtää muttei osaa auttaa, loput ei edes tiedä tarinaani.

En kuulu "mihinkään", koska luultavasti saisin kropallani lapsen, mutta sairauden ja siihen määrätyn, tod.näköisesti elinikäisen (enkä mikään ihan nuorin enää ole :/) lääkityksen vuoksi en voi edes yrittää lasta.
Sulkee pois myös adoption. Tuntuu, etten siis kuulu mihinkään "ryhmään", kuten jo mainitsin.

En tunne samassa tilanteessa olevia :/ En tiedä miten muka hyväksyä tällainen.
Turhat odotukset ja toiveet auttaa joskus jaksamaan mutta sitten romahdan kun muistan/tajuan ne turhiksi.

Olen lähipiirin lähes ainoa lapseton...hyvin jo ns. ulkona kaikesta. Vielä joku päivä räjähdän niin, että huudan tuskani ulos...kaikille!!! Julkisesti :'(

Tuntuu, ettei tämä ole miehelle ollenkaan niin kova paikka, kuin minulle.
Minusta maailma on paska ja maailma on epäreilu.

Olen saanut kerran kaksi viivaa, mutta kuollut on se alku... :'(
Kumpa voisin edes yrittää - joskus, muttei taida onnistua.

Sen vaan sanon: VITUN LAPSETTOMUUS, SYYSTÄ TAI TOISESTA.

Ja ihan sama olenko saatana lapseton lääketieteen näkökulmasta ja miten olen... kun en voi prkl edes yrittää... helvetti....

Mut soisin jo teille, yrittäjille, sen plussan ja plussan lisäksi sen, että kaikki sujuu hyvin.

Mutta; purkakaa! Tänne SAA purkaa KAIKEN

 

vihreäomena > :hug: Voimia! Toivotaan sitä (ihmettä?), että saisitte vielä tilaisuuden yrittää ja onnistuisitte. Varmasti lohduton tilanne. Tunteesi ovat ymmärrettäviä, inhimillisiä. Huuda vaan tuskasi ulos, jos se helpottaa. Ei ihmiset siitä rikki mene vaikka se hämmennystä aiheuttaisikin.

 

Kiitos macy gray! :hug:

Onpa ketju hiljentynyt, mitä teille muille kuuluu?
Viime postaukseni jälkeen alkoi järkyttävä sureminen ja ihan masennus suoraan sanottuna :/ Tulee itkettyä jatkuvasti...

 

Mun viesti näköjään hävisi jonnekin avaruuteen, joten kokeillaan uudestaan..

Mua ärsyttää tuo Clearbluen mainos oikeassa reunassa, tuntuu että se aukoo päätä joka kerta kun tänne sivuille tulee.

Toinen asia, mikä ärsyttää, on ne jeesustelijat, jotka kirjottaa kuinka kauheata olis jos joutuis yrittämään kuukausia tai jopa vuosia lasta. Nämä jeesusteliajt väittää, että ne ymmärtää miltä lapsettomuus tuntuu, vaikka oma lapsi on tullut alle puolen vuoden yrittämisen jälkeen. Neljän vuoden lapsettomuus on opettanut sen, ettei tätä asiaa ymmärrä muuta kuin ne, jotka on joutuneet itse käymään läpi hoitoja.

Kolmas asia, mikä mua ärsyttää on se, kun äidit tai miksei isätkin on taitavia kääntämään aina kaiken itseensä silloin jos jollekin toiselle vanhemmalle on tapahtunut jotain kamalaa. Siskoni kaksivuotias poika kuoli äkillisesti vähän yli vuosi sitten ja voi että niiden ihmisten kommentit pisti vihaksi, jotka sanoivat, että olis aivan kamalaa jos oma lapsi kuolisi. Itsekkäät ihmiset kääntää jopa toisen surun itseensä. Tosiasia on kuitenkin se, että sen joka näin sanoo, lapsi on elossa ja se saa elää sen kanssa joka päivä, mutta ihminen joka on menettänyt lapsensa on todella menettänyt sen koko loppuelämäksi. Toivottavasti ymmärsitte huonosta lauserakenteesta huolimatta, mitä tarkoitan

Nämä asiat mua tällä hetkellä kiukuttaa, toivottavasti kukaan ei loukkaantunut.

 

Minnusca mua ärsyttää myös tuo clearbluen mainos niin paljon, että tekis mieli pysyä pois näiltä sivuilta niin kauan kun tuo "anteeksi ruma ilmaus" akka muikistelee tuossa yläkulmassa ja hehkuttaa miten "koko Suomi tulee raskaaksi!". Onnea vaan Suomelle.

Kiukuttaa niin hemmetisti, kun viimein 9 kk.n jonotuksen jälkeen päästiin aloittamaan eka ivf-hoito ja koko homma taitaa nyt kaatua alkuunsa, kun ei ala kuukautiset ajoissa. Ja aina ennen ovat kyllä tulleet kellon tarkasti. AAAAAARRRRRRRRGGGGGGHHHHHHHHHH

 

Ihana kiukkuketju, vaikkakin on jo aikaa edellisestä kirjoituksesta. Toivottavasti tämä ei ole ihan kuollut koko ketju, vaikka tietysti olis parempi ettei kenenkään enää tarvitsisi kiukuta ainakaan tämän aiheen tiimoilta.

No, kerronpa minäkin oman tarinani.
Minä ja mies yritimme lasta yli 6 vuotta, mies ei suostunut edes tutkimuksiin. Tämä aiheutti sen että lopulta liittomme päättyi. Mies löysi uuden naisen samantien ja kahden kuukauden jälkeen nainen oli jo raskaana, simsalabim!

Arvatkaa vaan miltä tuntuu kun ei ole itse vielä edes toipunut erosta ja mies jo onnellisena perustaa uutta perhettä.
Ehkä eniten kuitenkin satuttaa se tieto, että vika on minussa. Olen tuhlannut 6 vuotta elämästäni odotellen että luonto hoitaa asian (miehen tahdosta!) ja lopulta ei jäänyt kuin luu vetävän käteen. Olen jo pitkästi yli 30v ja löydänköhän ikinä enää uutta miestä. Jos löydänkin, raivostuttaa että en voi rauhassa seurustella ja nauttia kahden olosta ennen lasten hankintaa, jos ikinä meinaan niitä saada. Kaikki miehet varmaan haluaa tällaisen vanhan mahon lehmän jonka kanssa pääsee heti pikapuoliin lapsettomuushoitoihin. Jepjep.

Kiukuttaa että voin syyttää tästä kaikesta vain itseäni, sain mitä ansaitsin.
Ja kyllä, täytyy myöntää että olen niin alhainen että välillä olen toivonut että mies ja uusi naisensa saisivat keskenmenon. Mistä tunnen syyllisyyttä ja vihaan itseäni ja tyhmyyttäni vielä hiukan enemmän jos mahdollista.

 

Marjapuska: Alkoi kiukuttamaan ihan pelkästä sympatiasta!! Tosi ärsyttävä ja viheliäinen tilanne

 

Kiitos minnusca myötätunnosta.
Pitäisiköhän muuttaa toiselle paikkakunnalle, asutaan nimittäin pienessä kaupungissa kaikki ja törmäämisiltä ei voi välttyä. Näin eilen illalla ex-miehen ja uuden hedelmällisen naisensa pitseriassa. Olin juuri lähdössä pois ja he tuli samalla oven avauksella sisään. ERITTÄIN kiusallista ja ERITTÄIN masentavaa. Tunsin itseni vanhaksi, rumaksi ja surkeaksi, vaikkei siihen mitään syytä toki olekaan.
Nyt tekis mieli lähinnä potkia seiniä ja repiä hiuksia päästä. #¤%¤#¤%%&!!!!

 

Muakin ärsyttää Clearbluen mainokset. Raskaaksi tuleminen kun onkin niin helppoa... Samalla ärsyttää tulevat tv-ohjelmat kaikenikäisistä äideistä... Ei vain pysty katsomaan, kun ketuttaa jo katsoa ohjelmien mainostamista, stn.

Hieman ärsyttää saamani toisenlainen diagnoosi julkisella puolella. Tai oikeastaan pitäisi olla tyytyväinen, kun ei mtn vikaa löydy. "Ei sulla näy monirakkuloisia munasarjoja eikä sussa ole mitään vikaan verikokeittenkaan perusteella." Vuosi sitten yksityisellä sain pco-diagnoosin, mutta mitään verikokeita ei otettu, koska "ei niistä ole mitään hyötyä". Ahaa, okei. Muuten vain sitten revit ton diagnoosin niin mistä? Nyt julkisella puolella sairaalassa tehdyissä uä-tutkimuksissa munasarjat onkin normaalit eikä verikokeissa ole paljastunut mitään. Toki olen onnellinen ja ilahtunut, että ovat ok, mutta missä sitten mättää? :headwall:

Marjapuska: :hug: Jaksamista oikeasti. Mua kans alkoi suututtamaan sun puolesta!

 

Joo-o, 3.epäonnistunut icsi takana, mitään ei saatu pakkaseen. Yhteensä 10 alkiota siirretty ja tulos on nolla. Julkisen hoidot loppu.

Ympärillä kaikki on mahat pystyssä, jopa oma siskoni odottaa kolmatta lasta kolmannelle miehelle.

Että hyvin menee...

 

Terhi-76 > :hug: Tasan ei mene onnen lahjat. Voimia! Toivottavasti onnistaa lopulta, tavalla tai toisella.

 

Mainokset ärsyttää ja telkkarissa tuntuu olevan joku buumi äitiohjelmia, jolloin niiden mainoksiakin tulee joka tuutista.. Pitäisiköhän tässä ryhtyä narkkariksi ja sossupummiksi jos sitä sitten vaikka onnistaisi ja olisi "kelvollisempi" äidiksi .

Piinapäivät meneillään, mutta eilen iski ihan totaalinen masis. Osuisi aika hyvin yksiin normaalien PMS-oireiden kanssa eli ei taida luvata hyvää. Toisaalta kuultiin myös että ne pakkaseen menneet alkiot olivatkin enää 2./3. luokkaa kun tuoresiirtopäivänä olivat vielä Top-alkioita

Masentavinta on että tässä alkaa vieraantua kavereistakin kun lähes kaikilla on lapsia ja nykyään se on vaan tehokas muistutus tästä tilanteesta.. Yksi kaveri sentään on joka tietää tästä meidän tilanteesta ja on osannut suhtautua eli ei ole ignoorannut asiaa kokonaan. Toisen asiasta tietävän kaverin reaktio on loukannut aika pahasti enkä siksi ole edes ajatellut muille kertoa. Niin se kai on, että ei kukaan asiaa kokematon voi tätä ymmärtää ja kaikkein vähiten ilmeisesti ne, joilla lapsia jo on. Joku kerta kyllä vastaan rehellisesti seuraavalle "no eikö seuraavaksi olisi vauvan aika" kommentoijalle ja katsotaan millaiseksi ilme silloin menee. Ei tuollaisia kommentoijia onneksi montaa ole, mutta parikin riittää.