Lisäyksiä omiin tietoihin.. mulla on sairaalana myös TAYS ja ikää on itsellä 28v. Täällähän on aika paljon Taysilaisia 
Kolmatta odottavat 2010
- Viestiketjun aloittaja Epeti
- Ensimmäinen viesti
Tervetuloa Rapu82 ja Ilo81 mukaan! :wave:
Ilohan onkin jo komeilla viikoilla, pääsit suoraan listan kärkeen. Eipä mene enää kauaa, kun meidän pinoon voidaan odottaa ensimmäistä vauvaa! :heart:
Joni Makkuusäkki, ihan samaa katselin, että Tampereen seudulta on paljon porukkaa. Taitaa olla tamperelaiset aktiivista porukkaa joko lisääntymään tai sitten palstailemaan. Päivitin muuten sun tiedot tuohon listaan ja korjasin nikinkin, pieni lukihäirä ollut...
Epeti rv5+5
Ilohan onkin jo komeilla viikoilla, pääsit suoraan listan kärkeen. Eipä mene enää kauaa, kun meidän pinoon voidaan odottaa ensimmäistä vauvaa! :heart:
Joni Makkuusäkki, ihan samaa katselin, että Tampereen seudulta on paljon porukkaa. Taitaa olla tamperelaiset aktiivista porukkaa joko lisääntymään tai sitten palstailemaan.
Päivitin muuten sun tiedot tuohon listaan ja korjasin nikinkin, pieni lukihäirä ollut... Epeti rv5+5
Leipasin sitten eilen ihanan suklaakakun, pitkästä aikaa. Teen kanssa illalla=öllötysolo ja melkein oksensin koirien kanssa sen jälkeen ulkona. Mietin, että se oli vaan jotenkin illasta johtuvaa ja yritin aamupalan jälkeen samaa kakku viipaleen=öllötysolo taas.
Miksi, oi miksi minulta on viety suklaansyömisestä ilo!
Paino tuskin on kovasti noussut, vaikka eihän noita viikkojakaan ole juuri mitään, mutta kun ei oikein nappaa muutenkaan syöminen tällä hetkellä.
Epeti juttelit tuossa aiemmin siitä hedelmällisestä ajasta. Minä itse jotenkin uskon siihen. Mulla on molemmat tuossa vuodenvaihteessa hedelmöittyneet ja nyt tämä kolmaskin, vaikka sitä ennen on oltu ilman ehkäisyä miltei vuosi. Samoin siskoni lapsi on syntynyt vain muutaman päivän erolla minun lapsiini. Perinnöllistäkö vai Lapin kaamosajan hyväksikäyttöä...
Miksi, oi miksi minulta on viety suklaansyömisestä ilo!
Paino tuskin on kovasti noussut, vaikka eihän noita viikkojakaan ole juuri mitään, mutta kun ei oikein nappaa muutenkaan syöminen tällä hetkellä.
Epeti juttelit tuossa aiemmin siitä hedelmällisestä ajasta. Minä itse jotenkin uskon siihen. Mulla on molemmat tuossa vuodenvaihteessa hedelmöittyneet ja nyt tämä kolmaskin, vaikka sitä ennen on oltu ilman ehkäisyä miltei vuosi. Samoin siskoni lapsi on syntynyt vain muutaman päivän erolla minun lapsiini. Perinnöllistäkö vai Lapin kaamosajan hyväksikäyttöä...
emmmaa, toki mahtuu! Tervetuloa mukaan höpisemään! :wave:
Wandii, mulla ei nappaa mikään muu kuin salaatti ja jäätelö. Niitä voisin vetää sitten joka aterialla, mutta normaali napostelun himo on kadonnut tyystin. Tosin nyt lounassalaatin jälkeen tulikin sitten oikein kunnon kuvotus. :x Onneksi mun ihana mieheni lähti hakemaan mammalleen kaupasta jäätelöä, jos se vaikka auttaisi.
Tänään nippaili alavatsaa sitten ihan kunnollisesti. Yöllä jo alkoi oikealta puolelta ja aamupäivällä puuhatessani poikien kanssa lattialla jatkui vasemmalla. Lattialla istumisesta ei tullut mitään, joten oli väännettävä itseään milloin mihinkin asentoon. Edellisestä raskaudesta ei niin huimasti aikaa ole, mutta silti en muista oliko tällaisia kipuja alkuraskaudessa. Varmaan oli. Tosin eipä sitä enää samanlailla panikoikaan joka nippasusta kuin ensimmäisellä kerralla.
Wandii, mulla ei nappaa mikään muu kuin salaatti ja jäätelö. Niitä voisin vetää sitten joka aterialla, mutta normaali napostelun himo on kadonnut tyystin. Tosin nyt lounassalaatin jälkeen tulikin sitten oikein kunnon kuvotus. :x Onneksi mun ihana mieheni lähti hakemaan mammalleen kaupasta jäätelöä, jos se vaikka auttaisi.
Tänään nippaili alavatsaa sitten ihan kunnollisesti. Yöllä jo alkoi oikealta puolelta ja aamupäivällä puuhatessani poikien kanssa lattialla jatkui vasemmalla. Lattialla istumisesta ei tullut mitään, joten oli väännettävä itseään milloin mihinkin asentoon. Edellisestä raskaudesta ei niin huimasti aikaa ole, mutta silti en muista oliko tällaisia kipuja alkuraskaudessa. Varmaan oli. Tosin eipä sitä enää samanlailla panikoikaan joka nippasusta kuin ensimmäisellä kerralla.
Autonvaihdosta on ollut keskustelua, meillä on menossa vaihtoon myös, Renault Megane farkku on nyt alla, ja aika huonolta näyttää mahdollisuus ahtaa 3 istuinta taakse. Vanhin lapsista täyttää juuri 6v, enkä tosiaan halua hänellekään pelkkää koroketta, matkustamme sen verran paljon pitkiä matkoja, että nukkuminen täytyy onnistua hankaluudetta ja turvallisuus tottakai ennen kaikkea! Tila-auto on meillä suunnitelmissa, mutta katsotaan nyt sitten minkälainen hankitaan 5 vai 7 paikkainen, tavaratilaakin kun matkoilla kaivataan...
Täällä ollaan jo aika voipuneessa tilassa, vaikka laskettuun aikaan on jäljellä vielä 3 kk, vaan minkäs teet kun lantion löystymisestä ja liitoskivuista johtuvat kivut ovat välillä aivan kammottavia, ja kipeitä supistuksia paineentunteineen on jokapäiväisenä riesana. :/ Neuvolalääkärille aika viikon päästä, katsotaan josko täytyy jo aiemmin mennä... Sokerirasituksessakin tuli käytyä, ja paastoarvo oli rajalla (5,3), siispä mittailen nyt sitten arvojani kotona ja pidän ruokapäiväkirjaa. Tänään aloittelin mittaukset, ja ainakin tämän päiväisten perusteella kaikki on kyllä ok, aamun ensimmäinen vain 4,4 ja alhaisia muutkin, ja ihan normaaliin tapaan olen syönyt. Taisi olla vaan testiä edeltäneen päivän pari laskiaispullaa syynä testin tulokseen. Hups...
Lasten syntymäajoista, meillä esikoinen syntynyt tammikuussa, kakkonen marraskuussa ja tulokkaan l.a. huhtikuussa. Ei siis mitään kaavaa täällä päin tässä asiassa.
Mieliteoista, mulla yhteistä kaikille odotuksille on ollut, että kaikki raikas maistuu, hedelmät varsinkin! Esikoisesta maistui kaikkein parhaiten kaali-ananassalaatti, mutta se aiheutti niin kammottavaa närästystä, etten ole sen tajuttuani uskaltautunut sitä syömään... Kakkosesta suurin intohimo oli mulla hedelmän makuiseen xylitol-purkkaan, söin purkkaa itseasiassa niin paljon, että poskilihakseni kasvoivat näkyviksi ja jumittivat välillä pahasti. Nyt olen sitten yrittänyt pysyä purkan suhteen kohtuudessa. Tällä kertaa intohimona on edelleen hedelmäiset maut, ja erityisesti cantaloupe-meloni ja päärynät, joskin kaikki hedelmä maistuu. Onneksi ei siis mitään epäterveellisiä mielitekoja. Inhotuksiakin on, jokaisessa raskaudessa hassuin inhoa ja suoranaista pahoinvointia aiheuttava asia on perunankuoret! En todellakaan voi edes vilkaista kuorimatonta perunaa, ja jos lautasellani olevasta perunasta (mies kuorii... ) löytyy pienikin kuorenhitunen, jää ruokailuni siihen. Heh. Outoa on, ja tosiaan normaalisti tällaisesta ei todellakaan ole tarvinnut kärsiä. Tällä kertaa perunankuoriällötys oli ihan ensimmäinen raskausoire, ja tuli jo ennen kuin ehdin testiä tehdä, testi olikin sitten vain varmistus.
Nyt mittaamaan sokereita, ja sitten kupponen teetä!
Bliss ja pikkuinen 27+4
Täällä ollaan jo aika voipuneessa tilassa, vaikka laskettuun aikaan on jäljellä vielä 3 kk, vaan minkäs teet kun lantion löystymisestä ja liitoskivuista johtuvat kivut ovat välillä aivan kammottavia, ja kipeitä supistuksia paineentunteineen on jokapäiväisenä riesana. :/ Neuvolalääkärille aika viikon päästä, katsotaan josko täytyy jo aiemmin mennä... Sokerirasituksessakin tuli käytyä, ja paastoarvo oli rajalla (5,3), siispä mittailen nyt sitten arvojani kotona ja pidän ruokapäiväkirjaa. Tänään aloittelin mittaukset, ja ainakin tämän päiväisten perusteella kaikki on kyllä ok, aamun ensimmäinen vain 4,4 ja alhaisia muutkin, ja ihan normaaliin tapaan olen syönyt. Taisi olla vaan testiä edeltäneen päivän pari laskiaispullaa syynä testin tulokseen. Hups...
Lasten syntymäajoista, meillä esikoinen syntynyt tammikuussa, kakkonen marraskuussa ja tulokkaan l.a. huhtikuussa. Ei siis mitään kaavaa täällä päin tässä asiassa.
Mieliteoista, mulla yhteistä kaikille odotuksille on ollut, että kaikki raikas maistuu, hedelmät varsinkin! Esikoisesta maistui kaikkein parhaiten kaali-ananassalaatti, mutta se aiheutti niin kammottavaa närästystä, etten ole sen tajuttuani uskaltautunut sitä syömään... Kakkosesta suurin intohimo oli mulla hedelmän makuiseen xylitol-purkkaan, söin purkkaa itseasiassa niin paljon, että poskilihakseni kasvoivat näkyviksi ja jumittivat välillä pahasti.
Nyt olen sitten yrittänyt pysyä purkan suhteen kohtuudessa. Tällä kertaa intohimona on edelleen hedelmäiset maut, ja erityisesti cantaloupe-meloni ja päärynät, joskin kaikki hedelmä maistuu. Onneksi ei siis mitään epäterveellisiä mielitekoja. Inhotuksiakin on, jokaisessa raskaudessa hassuin inhoa ja suoranaista pahoinvointia aiheuttava asia on perunankuoret! En todellakaan voi edes vilkaista kuorimatonta perunaa, ja jos lautasellani olevasta perunasta (mies kuorii... ) löytyy pienikin kuorenhitunen, jää ruokailuni siihen. Heh. Outoa on, ja tosiaan normaalisti tällaisesta ei todellakaan ole tarvinnut kärsiä. Tällä kertaa perunankuoriällötys oli ihan ensimmäinen raskausoire, ja tuli jo ennen kuin ehdin testiä tehdä, testi olikin sitten vain varmistus. Nyt mittaamaan sokereita, ja sitten kupponen teetä!
Bliss ja pikkuinen 27+4
Pari kysymystä:
Ootteko käyny hierojalla raskausaikana? Mulla ois ens viikolla hieroja mut mitenköhän se onnistuu maata siitä hierontapöydällä kun en pysty edes kunnolla mahallani nukkumaan ja tissit on niin kipeet... :/
Millä hoidatte hiivan raskausaikana?
Tää alkuaika menee älyttömän hitaasti... Pahaa oloa ei oo vieläkään tullu, mut nyt siis hiiva ja lisäks väsyttää ihan kauheesti..
Ootteko käyny hierojalla raskausaikana? Mulla ois ens viikolla hieroja mut mitenköhän se onnistuu maata siitä hierontapöydällä kun en pysty edes kunnolla mahallani nukkumaan ja tissit on niin kipeet... :/
Millä hoidatte hiivan raskausaikana?
Tää alkuaika menee älyttömän hitaasti... Pahaa oloa ei oo vieläkään tullu, mut nyt siis hiiva ja lisäks väsyttää ihan kauheesti..
Hyväsetti Muista kertoa hierojalle raskaudestasi, koska alaselässä on paikkoja joita ei saa (ei ole hyvä ) varsinkaan alkuraskauden aikana hieroa. Mun hieroja on saannut raskauksistani aina ensimmäisten joukossa tietää ja ensi viikolla joudun taas hänelle asian paljastamaan. Mä olen pystynyt alussa makaamaan normaalisti. Sitten kun maha alkaa kasvaa on hierottu istuallaan. Hierojalla sellainen toisenlainen pääntuki.
Kyllä väsyttää. Kärsin yövalvomisesta niin kuin aikaisemminkin alkuraskauden aikana ja sitten taas lopussa. Touhukas päivä vielä ollut. Aamulla seiskan jälkeen tallihommiin ja oli valmennuskin. Sitten kotona ruuanlaittoa jne. Juuri äsken tultiin kihlajaisista ja kohta iltatalliin. Kaiken lisäksi mies nukkui päiväunet, kun hän on niin raskaana :kieh: .
Mulla ei ole ollut ikinä mitään erityisiä mielitekoja tai inhotuksia. Raskausaikana ruokahalu on vain tosi suuri ja kun nälkä yllättää niin ruokaa on saatava heti. En ole kyllä aikaisemmikaan kärsinyt pahoinvoinnista, joskus pikkuisen ällöttää tai heikottaa muttei muuta.
-poni 6+3
Kyllä väsyttää. Kärsin yövalvomisesta niin kuin aikaisemminkin alkuraskauden aikana ja sitten taas lopussa. Touhukas päivä vielä ollut. Aamulla seiskan jälkeen tallihommiin ja oli valmennuskin. Sitten kotona ruuanlaittoa jne. Juuri äsken tultiin kihlajaisista ja kohta iltatalliin. Kaiken lisäksi mies nukkui päiväunet, kun hän on niin raskaana :kieh: .
Mulla ei ole ollut ikinä mitään erityisiä mielitekoja tai inhotuksia. Raskausaikana ruokahalu on vain tosi suuri ja kun nälkä yllättää niin ruokaa on saatava heti. En ole kyllä aikaisemmikaan kärsinyt pahoinvoinnista, joskus pikkuisen ällöttää tai heikottaa muttei muuta.
-poni 6+3
Ei oo todellista Bliss! Sulla on tosi mielenkiintoisia oireet, ja nuo perunankuoret, melkein Tenat ois pitäny olla housuissa. Kaikkea sitä raskaus teettää! Itsellä ei mitään tuohon verrattavaa kuitenkaan. Mutta mullakin alkoi haluttamaan heti teetä, kun mainitsit. Olen ihan täysverinen Teenjuoja, vaikka töissä joutuu välistä pakostakin juomaan kahvia. Nyt ei kyllä kahvi mene edes alas. Sen sijaan juuri sopivan höyryävä keisarin morsian paljolla sokerilla... Nam! Ja lämmittääkin mukavasti.
Hiivan olen aina hoitanut tosiaa purkillisella asidofilus-piimää ja terveyssiteillä. Se on ehkä luonnonmukaisinta ja voi olla halvintakin. Mutta onhan niitä apteekista saatavana kaikenlaista muutakin.
Mullakin Poni06 väsyttää. Aamulla on tiedättekö aina semmoinen olo, että on nukkunut kuin tukki, eikä herää oikeastaan kuin vasta matkalla päiväkotiin. Ja tämä, vaikka ois nukkunut sen normaalin kahdeksan tunnin yöunen. Noh, onneksi tästä päivät pitenee ja valkenee.
autonvaihdosta meillä tällä hetkellä avensis (sedan). ei aleta edes yrittämään että miten mahtuis kaks turvaistuinta ja kaukalo takapenkille. muutenhan tuo on loistoauto mutta kun tilaa tarvis lisää niin 7paikkainen tila-auto olis haaveissa. toyotan versoa ja peugeotin 5008 oon kovasti vertaillu mutta miehellä taitaa olla se viimeinen sana :/
mieliteot kaikissa raskauksissa vissy on ollu intohimona, etenkin sitruuna-limevissy muuten ei oo noita mielihaluja ollu. eniten sitten inhottaa tytön lihasoseet, se haju on vaan jotakin ihan uskomatonta :x
mieliteot kaikissa raskauksissa vissy on ollu intohimona, etenkin sitruuna-limevissy
muuten ei oo noita mielihaluja ollu. eniten sitten inhottaa tytön lihasoseet, se haju on vaan jotakin ihan uskomatonta :xHierojasta Mä kävin alkuraskaudessakin. Tuttu hieroja ja osasi hommansa. Mahan kasvettua hoidettiin homma istualtaan ja siinäkin meni hienosti Nyt on taas niin kamala jumi päällä, että pitäisi mennä mutta kun en voi selkäkipujen vuoksi olla samassa paikkaa kauaa.. jos ens kesänä sitten vauvan syntymän jälkeen
Eilen saatiin roppakaupalla vauvanvaatteita. Nyt on ihmiset alkaneet herätä "hei..mulla olis tällänen mistä pitäis päästä eroon..." Olen jotenkin onnistunut olemaan raskaana aina sillon, kun kukaan muu ei lähipiiristä eli kierrätys toimii taas tänne suuntaan näköjään. Koululaisten jäljiltä ei ole enää mitään vauvatavaraa, kun kuopuksen jälkeen vannoin etten enää ikinä tule raskaaksi niin kauan kun minä joudun synnyttämään
Olenko ainoa jolla on kamalat pelot synnytyksestä jo?
Kuopuksen syntymä oli todella rankka kokemus ja pelottaa jo valmiiksi jos joudun samaan ryöpytykseen. Neuvolatäti on vähän sillä linjalla "oothan sinä sen jo kerran kokenut", mutta ei ihan kamalasti auta pelkoja. Just nyt kallistun sektion puoleen, kun se oli henkisesti helpompi kokemus mitä kuopuksen alatiesynnytys kaikkine tapahtumineen.....
Nyt leipomaan leipää kun ne on finaalissa :wave:
JM+ ylivilkas Pumba 20+3
Nyt on taas niin kamala jumi päällä, että pitäisi mennä mutta kun en voi selkäkipujen vuoksi olla samassa paikkaa kauaa.. jos ens kesänä sitten vauvan syntymän jälkeen Eilen saatiin roppakaupalla vauvanvaatteita. Nyt on ihmiset alkaneet herätä "hei..mulla olis tällänen mistä pitäis päästä eroon..."
Olen jotenkin onnistunut olemaan raskaana aina sillon, kun kukaan muu ei lähipiiristä eli kierrätys toimii taas tänne suuntaan näköjään. Koululaisten jäljiltä ei ole enää mitään vauvatavaraa, kun kuopuksen jälkeen vannoin etten enää ikinä tule raskaaksi niin kauan kun minä joudun synnyttämään Olenko ainoa jolla on kamalat pelot synnytyksestä jo?
Kuopuksen syntymä oli todella rankka kokemus ja pelottaa jo valmiiksi jos joudun samaan ryöpytykseen. Neuvolatäti on vähän sillä linjalla "oothan sinä sen jo kerran kokenut", mutta ei ihan kamalasti auta pelkoja. Just nyt kallistun sektion puoleen, kun se oli henkisesti helpompi kokemus mitä kuopuksen alatiesynnytys kaikkine tapahtumineen.....
Nyt leipomaan leipää kun ne on finaalissa :wave:
JM+ ylivilkas Pumba 20+3
Voi peruna sentään, Bliss! Todella hupaisa inhokki, vaikkei siinä varmaan mitään hauskaa olekaan, kun perunankuoret rupeaa tosissaan ällöttämään.
Hiivasta muistelisin, että ihan kaikki apteekin apukeinot ei ollut suositeltavia raskausaikana. Itse en oo vuosikausiin moisesta kärsinyt, joten en sen enempää aiheesta tiedä...
Joni Makkuusäkki, mä päinvastoin toivon viimeiseen asti alatiesynnytystä. Kaksoset tuli maailmaan sektiolla ja jos nytkin siihen vaihtoehtoon päädyttäisiin, olisi alatiesynnytyksen mahdollisuudet mun kohdaltani sitten vissiin siinä. Olen antanut itseni ymmärtää, että kahden sektion jälkeen synnytystapa on aina sektio.
Muutenkin toi kaksosten odotus oli niin vaikea, kiireelliseen sektioon jouduttiin vauhdilla ja koska pojat syntyi ennenaikaisina, viettivät myös jonkin aikaa sairaalassa. Meidän lapsivuodeaika meni siis suoraan sanottuna ihan persiilleen, joten tältä raskaudelta toivoisin kaiken menevän "normaalisti". Saa mun puolesta mennä vaikka sen kaksi viikkoa yliaikaiseksi, kunhan ei synny keskosena. (Muistuttakaa mua sitten tästä, jos olen täällä lokakuussa valittamassa. ) Luon itselleni vaaleanpunaisia unelmia siitä, kuinka ihanaa olisi saada vauva heti rinnalle ja saada imetys käyntiin. Sekin meni ihan ketuiksi kaksosten kanssa. En koskaan herunut pumpulle ja kaksoset oppi pullolle, joten tissi ei hirveesti kiinnostanut...
Joo, mulla on näköjään jäänyt kauheet traumat näistä asioista. Aion kuitenkin suhtautua tähänkin raskauteen siten, että asiat otetaan vastaan niinkuin ne on tullakseen. Sain nähdä ehkä vähän liian monta ikävää kohtaloa vastasyntyneiden teholla ollessamme... Mutta jos nyt pääsisi ensiksi sinne puolentoista viikon päästä olevaan ultraan ennenkuin alkaisi spekuloida synnytysjuttuja.
Höpöti-Epeti rv5+6
Todella hupaisa inhokki, vaikkei siinä varmaan mitään hauskaa olekaan, kun perunankuoret rupeaa tosissaan ällöttämään. Hiivasta muistelisin, että ihan kaikki apteekin apukeinot ei ollut suositeltavia raskausaikana. Itse en oo vuosikausiin moisesta kärsinyt, joten en sen enempää aiheesta tiedä...
Joni Makkuusäkki, mä päinvastoin toivon viimeiseen asti alatiesynnytystä. Kaksoset tuli maailmaan sektiolla ja jos nytkin siihen vaihtoehtoon päädyttäisiin, olisi alatiesynnytyksen mahdollisuudet mun kohdaltani sitten vissiin siinä. Olen antanut itseni ymmärtää, että kahden sektion jälkeen synnytystapa on aina sektio.
Muutenkin toi kaksosten odotus oli niin vaikea, kiireelliseen sektioon jouduttiin vauhdilla ja koska pojat syntyi ennenaikaisina, viettivät myös jonkin aikaa sairaalassa. Meidän lapsivuodeaika meni siis suoraan sanottuna ihan persiilleen, joten tältä raskaudelta toivoisin kaiken menevän "normaalisti". Saa mun puolesta mennä vaikka sen kaksi viikkoa yliaikaiseksi, kunhan ei synny keskosena. (Muistuttakaa mua sitten tästä, jos olen täällä lokakuussa valittamassa.
) Luon itselleni vaaleanpunaisia unelmia siitä, kuinka ihanaa olisi saada vauva heti rinnalle ja saada imetys käyntiin. Sekin meni ihan ketuiksi kaksosten kanssa. En koskaan herunut pumpulle ja kaksoset oppi pullolle, joten tissi ei hirveesti kiinnostanut... Joo, mulla on näköjään jäänyt kauheet traumat näistä asioista. Aion kuitenkin suhtautua tähänkin raskauteen siten, että asiat otetaan vastaan niinkuin ne on tullakseen. Sain nähdä ehkä vähän liian monta ikävää kohtaloa vastasyntyneiden teholla ollessamme... Mutta jos nyt pääsisi ensiksi sinne puolentoista viikon päästä olevaan ultraan ennenkuin alkaisi spekuloida synnytysjuttuja.
Höpöti-Epeti rv5+6
Minä täällä innoissani odotan huomista, kun uusi auto saapuu . Minä olen meillä se joka autokaupat hoitetee ja autot myös valkkaan. Mies on yhden auton ostanut ja se seisoo autokatoksessa odottaen ostajaa. On sellainen vanha jenkkilohnake, jolla ei paljon työmatkoja ajella.
Synnytyksestä Mulla ei ole pelkoja. Molemmat synnytykset ovat olleet reilu 2h mittaisia. Kivut kyllä on mojovat, kun ei lääkitä ole kerinnyt, mutta kuitenkin ihan positiivinen mieli jäännyt. Ainut mitä haluaisin "korjata" noissa niin mulla on supparit loppuneet, kun on pitänyt alkaa ponnistamaan, joten tämä on ollut vaikeaa ja työlästä. Ekassa repesin pahasti, mutta tokassa tämäkin korjaantui ja tuli vain muutama tikki. Peloista kannattaa ehdottomasti jutella ja pyytää lähete pelkopolille. Täällä myös.
Epeti Millä viikoilla kaksosenne syntyivät? Meillä esikoinen syntyi rv 35+1 ja synnyttyää sain nähdä vain vilauksen pienestä. Keskolassa oli vain kaksi päivää ja sitten sain vierihoitoon. Kuitenkin kakkosen syntymässä minulle suuri haave oli saada vauva heti syliin ja tämä toteutui. Se oli niiin ihanaa! Muutenkin kaikki oli niin helppoa aloittaa täysiaikaisen vauvan kanssa. Kakkonen sytyi 38+3 ja vaikka ero oli kolme viikkoa niin vauvat oli niin erilaisia hoitaa.
Mulla on edelleen niin oireeton olo, että hieman ihmetyttää. Sen varran pikku oireita löytyy, että uskon pikkuisen masussa kasvavan.
-Poni rv 6+4
. Minä olen meillä se joka autokaupat hoitetee ja autot myös valkkaan. Mies on yhden auton ostanut ja se seisoo autokatoksessa odottaen ostajaa. On sellainen vanha jenkkilohnake, jolla ei paljon työmatkoja ajella. Synnytyksestä Mulla ei ole pelkoja. Molemmat synnytykset ovat olleet reilu 2h mittaisia. Kivut kyllä on mojovat, kun ei lääkitä ole kerinnyt, mutta kuitenkin ihan positiivinen mieli jäännyt. Ainut mitä haluaisin "korjata" noissa niin mulla on supparit loppuneet, kun on pitänyt alkaa ponnistamaan, joten tämä on ollut vaikeaa ja työlästä. Ekassa repesin pahasti, mutta tokassa tämäkin korjaantui ja tuli vain muutama tikki. Peloista kannattaa ehdottomasti jutella ja pyytää lähete pelkopolille. Täällä myös.
Epeti Millä viikoilla kaksosenne syntyivät? Meillä esikoinen syntyi rv 35+1 ja synnyttyää sain nähdä vain vilauksen pienestä. Keskolassa oli vain kaksi päivää ja sitten sain vierihoitoon. Kuitenkin kakkosen syntymässä minulle suuri haave oli saada vauva heti syliin ja tämä toteutui. Se oli niiin ihanaa! Muutenkin kaikki oli niin helppoa aloittaa täysiaikaisen vauvan kanssa. Kakkonen sytyi 38+3 ja vaikka ero oli kolme viikkoa niin vauvat oli niin erilaisia hoitaa.
Mulla on edelleen niin oireeton olo, että hieman ihmetyttää. Sen varran pikku oireita löytyy, että uskon pikkuisen masussa kasvavan.
-Poni rv 6+4
Synnytyksestä ja peloista vielä.. Mulla oli suunniteltu sektio ja sen vuoksi kaiketi ihan positiiviset kokemukset kivuista huolimatta siitä... kakkonen syntyi alateitse tosiaan ja kivut oli kaameat, kun oli yli nelikilonen syntyessään. Eivät meinanneet päästää sairaalaan olleenkaan tai antaa edes kipulääkkeitä.. Kotiuduttiin jo synnytyksen jälkeen, kun mielummin podin kotona kipujani mitä sairaalassa, mutta nyt on silti hirveät pelot päällä :snotty:
Mulle saa kertoa ihania asioita alatiesynnytyksestä jos vaikka helpottaisi
Oireista Mulla alkoi n.8-viikolla kamala pahoinvointi joka jatkui 15 viikolle asti yhtä pahana. Nyt on sillon tällöin se sama, tuttu paha olo mutta vähenevissä määrin. Muuta oiretta ei sitten enää olekaan. Ihan erilainen odotus verrattuna kahteen aiempaan odotukseen muutenkin, mutta jos potkujen tunteminen on ainoa oire.. en valita
sapfo Moikka moi :wave:
Mulle saa kertoa ihania asioita alatiesynnytyksestä jos vaikka helpottaisi
Oireista Mulla alkoi n.8-viikolla kamala pahoinvointi joka jatkui 15 viikolle asti yhtä pahana. Nyt on sillon tällöin se sama, tuttu paha olo mutta vähenevissä määrin. Muuta oiretta ei sitten enää olekaan. Ihan erilainen odotus verrattuna kahteen aiempaan odotukseen muutenkin, mutta jos potkujen tunteminen on ainoa oire.. en valita
sapfo Moikka moi :wave:
Täällä myös yksi synnyttäjä-ässä, joka synnyttäis vaikka joka viikko. Meillä vain sikäli hankala tilanne, että matkaa keskussairaalaan on reilut 2 tuntia ja minä synnytän tunnissa. Esikoisen kanssa ei tätä luonnollisestikaan tiedetty ja jouduin ns. pidättelemään, jotta vältyttiin matkasynnytykseltä. Ei ollut kivaa. Seuraavassa oltiin viisaita ja kaupungissa jo odottelemassa synnytyksen alkua. Taksikuitista tunti, niin mukula oli ulkona. Ja laskin, että suppareita oli noin 15 pöydällä, kunnes sai ponnistaa. Kätilö sanoi, että ei siinä (ponnistuksessa) minuuttia mennyt, mutta se on vähin määrä, mitä tähän voi laittaa.
Mutta sitten synnytyksen jälkeen olen ollut usein aika huonossa kunnossa johtuen massiivisesta verenhukasta. Kätilöt selitti, että se on just tuo nopeus, joka tekee sen, että verta lähtee ja paljon. Toisen jälkeen kätilö tosissaan ehdotti, että voit käydä suihkussa tai vessassa, jos haluat. Ja, että haluaisinko kävellä osastolle. Minä luulin, että se pelleilee, kun nippa nappa pystyin seisomaan ja kävelykin onnistui vain tuen kanssa huohottaen kuin maratoonari. Vauvaa en aluksi uskaltanut itse nostella lainkaan. Että on siinä huonotkin puolet. Tippaan jouduin tietenkin, molemmilla kerroilla.
Joten en pelkää kuin sitä (mutta sitä aika paljon), että olen yli 50 kilsan päässä keskussairaalasta, kun synnytys käynnistyy. Haastetta tuo vielä se, että molemmat on syntyneet ennen laskettua aikaa, eka muutaman päivän toka jo pari viikkoa. Pitää varmaan vuokrata Roista joku lukaali siksi aikaa, kun ei viittis sukulaisten nurkissa lojua.
Mutta sitten synnytyksen jälkeen olen ollut usein aika huonossa kunnossa johtuen massiivisesta verenhukasta. Kätilöt selitti, että se on just tuo nopeus, joka tekee sen, että verta lähtee ja paljon. Toisen jälkeen kätilö tosissaan ehdotti, että voit käydä suihkussa tai vessassa, jos haluat. Ja, että haluaisinko kävellä osastolle. Minä luulin, että se pelleilee, kun nippa nappa pystyin seisomaan ja kävelykin onnistui vain tuen kanssa huohottaen kuin maratoonari. Vauvaa en aluksi uskaltanut itse nostella lainkaan. Että on siinä huonotkin puolet. Tippaan jouduin tietenkin, molemmilla kerroilla.
Joten en pelkää kuin sitä (mutta sitä aika paljon), että olen yli 50 kilsan päässä keskussairaalasta, kun synnytys käynnistyy. Haastetta tuo vielä se, että molemmat on syntyneet ennen laskettua aikaa, eka muutaman päivän toka jo pari viikkoa. Pitää varmaan vuokrata Roista joku lukaali siksi aikaa, kun ei viittis sukulaisten nurkissa lojua.
Kerrottiin eilen mun siskolle ja veljen vaimolle (tietty siskon miehelle ja veljellekin) . Ne alko heti suunnitteleen vauvalle vaatemallistoa Ja suhtautu tosi kivasti muutenki
Synnytyksestä: Mua pelottaa joku ihme juttu.. Aiemmat synnytykset on ollu suht normialatiesynnytyksiä.. Ensimmäinen 19 tuntia, toinen 9.. Mutta pojilta kuoli pappa viime kesänä ja pelkään siks ettei ne kestäs jos mulle synnytyksessä sattuis jotain.. Vaikka siis sehän on niin harvoin ku mitään vakavaa edes tapahtuu.. ehkä neuvolassa ne saa tän pelon menemään pois.. :ashamed:
Ja meilläkin tunnin matka sairaalaan.. mikä vähän kauhistuttaa vaikka mun synnytykset ei nopeita oo ollukaan..
Huonoa oloa edelleen oottelen.. tänä aamuna oli vähän semmonen olo et väkisin sai syödä mut ei ylös tullu kuitenkaan. Kurkkukipu iski yöllä, toivottavasti ei pahan flunssa oo tulossa..
Hyväsetti 5+4
Ja suhtautu tosi kivasti muutenki Synnytyksestä: Mua pelottaa joku ihme juttu.. Aiemmat synnytykset on ollu suht normialatiesynnytyksiä.. Ensimmäinen 19 tuntia, toinen 9.. Mutta pojilta kuoli pappa viime kesänä ja pelkään siks ettei ne kestäs jos mulle synnytyksessä sattuis jotain.. Vaikka siis sehän on niin harvoin ku mitään vakavaa edes tapahtuu.. ehkä neuvolassa ne saa tän pelon menemään pois.. :ashamed:
Ja meilläkin tunnin matka sairaalaan.. mikä vähän kauhistuttaa vaikka mun synnytykset ei nopeita oo ollukaan..
Huonoa oloa edelleen oottelen.. tänä aamuna oli vähän semmonen olo et väkisin sai syödä mut ei ylös tullu kuitenkaan. Kurkkukipu iski yöllä, toivottavasti ei pahan flunssa oo tulossa..
Hyväsetti 5+4
Oisko kellään minkäänlaista neuvoa siihen miten sais alaselän kuntoon? Mulla on alaselkä ihan jumissa ja naksuu ja poksuu :/ Yritetty hieroa ja venytellä mutta ei oo pahemmin tehonnu.. Tosin tää on kyllä ollu jokaisessa raskaudessa ongelmana että vois kyllä äkkiseltään sanoa että raskaudesta johtuu..
Synnytyksestä: Ehkä eniten pelkään sitä että joudutaan tekemään sektio. Minä kun pelkään leikkauksia aivan mahdottomasti.
Eka synnytys päättyi kiireelliseen sektioon kun synnytys pysähtyi ja vauvan pää oli väärässä asennossa. Ja oli esikolla kyllä kokoakin, 4590g/56cm ja pää 40cm
Toka synnytys käynnistettiin ja synnytys kesti 17h. Jalat ei kantanu ollenkaan urakan jälkeen ku jouduin olemaan leikkausuhan takia n. 33h syömättä ja juomatta :| Epiduraalikin vaikutti vain oikealle puolelle.
Toivottavasti tämä kolmas syntyisi helposti ja nopeasti.
Synnytyksestä: Ehkä eniten pelkään sitä että joudutaan tekemään sektio. Minä kun pelkään leikkauksia aivan mahdottomasti.
Eka synnytys päättyi kiireelliseen sektioon kun synnytys pysähtyi ja vauvan pää oli väärässä asennossa. Ja oli esikolla kyllä kokoakin, 4590g/56cm ja pää 40cm
Toka synnytys käynnistettiin ja synnytys kesti 17h. Jalat ei kantanu ollenkaan urakan jälkeen ku jouduin olemaan leikkausuhan takia n. 33h syömättä ja juomatta :| Epiduraalikin vaikutti vain oikealle puolelle.
Toivottavasti tämä kolmas syntyisi helposti ja nopeasti.
Merkkailen luetuksi...
Joo, oikeesti, noi perunankuori-inhotukset naurattaa muakin, ihan jo siinä yökkäillessäkin, vaikka kamalaa onkin. Kaikkea raskaus tosiaan voikin teettää. Hih.
Synnytyksestä, mulla on ihan avoin mieli synnytysasioista, esikoinen syntyi perätilan vuoksi sektiolla (vaikka alkuun mua kyllä koitettiin Tyksissä painostaa alatiesynnytykseen...), ja kuopus normaalisti alateitse. Jos tämä seuraava on myös perätilassa, en suostu kuin sektioon, vaikka leikkaus ei tosiaan ole mikään hupihomma sekään. Jos kaikki ok, synnytän mielelläni alateitse. Kuopuksen synnytys kesti piiiitkään, sairaalan papereihin merkittiin 17h, mutta jo pari vuorokautta oli siihen mennessä supistellut säännöllisesti alle 10min välein. Nukkunut en tosiaan ollut lainkaan... Ponnistusvaihekin kesti melkein tunnin, olin ihan totaalisen poikki, eikä vauva ollut kunnolla laskeutunut. Kipu ei kuitenkaan missään vaiheessa ollut kauhea, eikä mulle jäänyt synnytyksestä mitään kammoja, helpompaa se oli kuin migreenikohtaus. Tällä hetkellä tulokas on mun mielestäni selvästi perätilassa, että saa nähdä kuinka käy. Esikoinen oli ihan näiltä viikoilta (rv 27-> ) saakka pysyvästi perätilassa, eikä tosiaan suostunut kääntymään kääntöyrityksessä. Tällä kertaa en kyllä antaisi edes koittaa ulkokäännöstä, oli todella epämiellyttävää ja kivuliasta, ja siinähän on vielä riski napanuoran kiertymisestä sun muustakin. En tiedä onko istukan paikalla mulla mitään merkitystä vauvan asentoon, esikoiselta istukka oli takaseinässä -> perätila, kuopuksella istukka alhaalla edessä, alkuun osittain kohdunsuulla -> raivotarjonta, nyt on taas istukka takaseinässä... Toipuminen synnytyksistä on mulla käynyt ehkä aika samaan tahtiin tavasta riippumatta, sen verran repesin alatiesynnytyksessä, ettei kävely ollut helppoa alkuun, ja liitoskivutkin vaivasivat vielä muutaman viikon jälkikäteen. Sektiossa taas yksi tikeistä repesi hieman viikko synnytyksestä ja haavaan tuli tulehdusta... Kumpikaan tapa ei silti ollut kamala... Toki leikkaus on aina leikkaus, eikä samalla lailla luonnollinen tapahtuma kuin alatiesynnytys, molemmilla tavoilla on kuitenkin syynsä ja kumpikin käy tarvittaessa. =)
Nyt jos lähtis vaikka nukkumaankin...
Bliss ja pikkuinen 27+5 (tai +6, maanantain puolella kun jo ollaan...)
Joo, oikeesti, noi perunankuori-inhotukset naurattaa muakin, ihan jo siinä yökkäillessäkin, vaikka kamalaa onkin.
Kaikkea raskaus tosiaan voikin teettää. Hih.Synnytyksestä, mulla on ihan avoin mieli synnytysasioista, esikoinen syntyi perätilan vuoksi sektiolla (vaikka alkuun mua kyllä koitettiin Tyksissä painostaa alatiesynnytykseen...), ja kuopus normaalisti alateitse. Jos tämä seuraava on myös perätilassa, en suostu kuin sektioon, vaikka leikkaus ei tosiaan ole mikään hupihomma sekään. Jos kaikki ok, synnytän mielelläni alateitse. Kuopuksen synnytys kesti piiiitkään, sairaalan papereihin merkittiin 17h, mutta jo pari vuorokautta oli siihen mennessä supistellut säännöllisesti alle 10min välein. Nukkunut en tosiaan ollut lainkaan... Ponnistusvaihekin kesti melkein tunnin, olin ihan totaalisen poikki, eikä vauva ollut kunnolla laskeutunut. Kipu ei kuitenkaan missään vaiheessa ollut kauhea, eikä mulle jäänyt synnytyksestä mitään kammoja, helpompaa se oli kuin migreenikohtaus.
Tällä hetkellä tulokas on mun mielestäni selvästi perätilassa, että saa nähdä kuinka käy. Esikoinen oli ihan näiltä viikoilta (rv 27-> ) saakka pysyvästi perätilassa, eikä tosiaan suostunut kääntymään kääntöyrityksessä. Tällä kertaa en kyllä antaisi edes koittaa ulkokäännöstä, oli todella epämiellyttävää ja kivuliasta, ja siinähän on vielä riski napanuoran kiertymisestä sun muustakin. En tiedä onko istukan paikalla mulla mitään merkitystä vauvan asentoon, esikoiselta istukka oli takaseinässä -> perätila, kuopuksella istukka alhaalla edessä, alkuun osittain kohdunsuulla -> raivotarjonta, nyt on taas istukka takaseinässä... Toipuminen synnytyksistä on mulla käynyt ehkä aika samaan tahtiin tavasta riippumatta, sen verran repesin alatiesynnytyksessä, ettei kävely ollut helppoa alkuun, ja liitoskivutkin vaivasivat vielä muutaman viikon jälkikäteen. Sektiossa taas yksi tikeistä repesi hieman viikko synnytyksestä ja haavaan tuli tulehdusta... Kumpikaan tapa ei silti ollut kamala... Toki leikkaus on aina leikkaus, eikä samalla lailla luonnollinen tapahtuma kuin alatiesynnytys, molemmilla tavoilla on kuitenkin syynsä ja kumpikin käy tarvittaessa. =) Nyt jos lähtis vaikka nukkumaankin...
Bliss ja pikkuinen 27+5 (tai +6, maanantain puolella kun jo ollaan...)
Synnytyksestä - meikäläisellä on esikoisen alatiestä huonoja kokemuksia (pitkä kivulias synnytys jossa kipulääkitys epäonnistui eli ei tehonnut enkä kokenut saavani riittävästi) joten kuopus syntyi pelkopolin jälkeen suunnitellulla sektiolla.
Sektio oli taivaallinen alatiehen verrattuna ja olisin sen nytkin saanut mutta minäpä (hölmö?) päätin kuitenkin yrittää alateitse Onneksi pelkopolin kätilö lupasi että papereiheni merkitään että sektion saan helpommin jos synnytys uhkaa pitkittyä taas. Yleisesti ottaen alatiesynnytyksessä supistukset olivat minulle heti alkujaan jo ihan hirveän kovia ja vaikeita ottaa vastaan. Eivät oikeastaan kovenneet minnekään joskin tuloväli tiheni. Synnytys kesti vuorokauden. Ponnistuvaihe oli liki tunnin ja helvetillinen. Minusta tuo ponnistusvaiheen tunne että on kova paine persuksissa (kuin jättikakka tulisi mutta ei mahdu) oli vaikea kestää. Olin kaikin puolin onneton synnyttäjä, taistelin tilannetta (kipua) vastaan ja itkin ja huusin vain. Ponnistuvaiheessa repesin alapäästä ja minua tikattiin pitkään. Sekin oli tilanne joka oli osin nöyryyttävä (ronkitaan ronkittua).
No, soitellen sotaan taas Sisimmässäni olen kauhuissani ja pelkään että olen tehnyt hirveän mokan kun en ottanut sektiota. Mutta jospa minullekin olisi luvassa nyt parempi synnytyskokemus. Ainakin tiedän mitä on tulossa kivun suhteen ja ehkä osaan asennoitua siihen kuten kuuluu eli että kivulla on tarkoituksensa.
Sektio oli taivaallinen alatiehen verrattuna ja olisin sen nytkin saanut mutta minäpä (hölmö?) päätin kuitenkin yrittää alateitse
Onneksi pelkopolin kätilö lupasi että papereiheni merkitään että sektion saan helpommin jos synnytys uhkaa pitkittyä taas. Yleisesti ottaen alatiesynnytyksessä supistukset olivat minulle heti alkujaan jo ihan hirveän kovia ja vaikeita ottaa vastaan. Eivät oikeastaan kovenneet minnekään joskin tuloväli tiheni. Synnytys kesti vuorokauden. Ponnistuvaihe oli liki tunnin ja helvetillinen. Minusta tuo ponnistusvaiheen tunne että on kova paine persuksissa (kuin jättikakka tulisi mutta ei mahdu) oli vaikea kestää. Olin kaikin puolin onneton synnyttäjä, taistelin tilannetta (kipua) vastaan ja itkin ja huusin vain. Ponnistuvaiheessa repesin alapäästä ja minua tikattiin pitkään. Sekin oli tilanne joka oli osin nöyryyttävä (ronkitaan ronkittua).No, soitellen sotaan taas
Sisimmässäni olen kauhuissani ja pelkään että olen tehnyt hirveän mokan kun en ottanut sektiota. Mutta jospa minullekin olisi luvassa nyt parempi synnytyskokemus. Ainakin tiedän mitä on tulossa kivun suhteen ja ehkä osaan asennoitua siihen kuten kuuluu eli että kivulla on tarkoituksensa.Soittelin tänään neuvolaan Hiivalääkkestä vain, mutta selvis siinä kaikkea muutaki.. Eli vaikka kolmatta odotan niin ensimmäistä täällä Lapissa, ja nyt selvis et meiänki neuvolassa on ultralaite, jolla siis tarvittaessa (en tiiä ihanko "huvikseenkin" ) ultrataan..
Ensimmäinen neuvolakäynti on viikolla 10, varaan sen sit tässä myöhemmin..
Tänään on ollu ensimmäinen päivä kun on ollu aika huono olo pitkin päivää ja heikottaa..
Hiivalääkkestä vain, mutta selvis siinä kaikkea muutaki.. Eli vaikka kolmatta odotan niin ensimmäistä täällä Lapissa, ja nyt selvis et meiänki neuvolassa on ultralaite, jolla siis tarvittaessa (en tiiä ihanko "huvikseenkin" ) ultrataan.. Ensimmäinen neuvolakäynti on viikolla 10, varaan sen sit tässä myöhemmin..
Tänään on ollu ensimmäinen päivä kun on ollu aika huono olo pitkin päivää ja heikottaa..
Hyväsetti Jotenkin mukavaa, kun lähineuvolassa on ultralaite. Täällä joutuu kaikki ultrat hoitamaan keskusäitiysneuvolassa :kieh:
Huomenna rakenneultra. Toivotaan vain pitkän yrityksen ja menetysten jälkeen tervettä lasta, mutta kyllä mä vähän meinaan kuikuilla kumpi vois olla tulossa En kumminkaan kysele mitään, kun ukko ei halua tietää
Huomenna rakenneultra. Toivotaan vain pitkän yrityksen ja menetysten jälkeen tervettä lasta, mutta kyllä mä vähän meinaan kuikuilla kumpi vois olla tulossa
En kumminkaan kysele mitään, kun ukko ei halua tietää Niin on, tosi kivaa. Lapissa on hyvä palvelu. Voi tosin johtua ihan matkoistakin. Ei äitiä voi laittaa ajamaan satoja kilsoja edestakaisin joka ultrauksesta. Täältä niskaturvoke käydään keskussairaalassa, mutta muita ei tarvitse.
Ja luonnollisesti huolestunut äiti on ihan tarpeeksi suuri syy käyttää sitä neuvolan ultraa kuin joku muukin. (tosi huolissaan...) Mulla on semmoinen perstuntuma, että ne ultraa aluksi kaikki odottavat, että varmistetaan viikot noin suurin piirtein.
Minä en oikein tiedä haluanko tietää kumpi tulee. Molemmista pojista on saatu tietää, ja toisaalta, jos kolmas poika tulossa, niin voisin haluta pikkuisen aikaa makustella jätkien lisääntymistä. Vaikka tuskin sitä siinä pöydällä mitään pettyy, tuli syliin kumpi vain. Ehkäpä olen vakuuttunut pojasta, ja on iloinen yllätys jos tulija onkin tyttö. Saa nyt nähdä maltanko...
Mulla taas ihan ok olo, herkutkin maistuu. Saa nähdä kostautuuko herkuttelu huomenna.
Ja luonnollisesti huolestunut äiti on ihan tarpeeksi suuri syy käyttää sitä neuvolan ultraa kuin joku muukin.
(tosi huolissaan...) Mulla on semmoinen perstuntuma, että ne ultraa aluksi kaikki odottavat, että varmistetaan viikot noin suurin piirtein.Minä en oikein tiedä haluanko tietää kumpi tulee. Molemmista pojista on saatu tietää, ja toisaalta, jos kolmas poika tulossa, niin voisin haluta pikkuisen aikaa makustella jätkien lisääntymistä. Vaikka tuskin sitä siinä pöydällä mitään pettyy, tuli syliin kumpi vain. Ehkäpä olen vakuuttunut pojasta, ja on iloinen yllätys jos tulija onkin tyttö. Saa nyt nähdä maltanko...
Mulla taas ihan ok olo, herkutkin maistuu. Saa nähdä kostautuuko herkuttelu huomenna.