kotiäidit?

Miten te muut kotiäitien miehet? Ihmettelettekö ikinä kun tulette töistä kotiin, että mitä se eukko siellä päivät puuhaa? Meillä näyttää ettei mitään tapahdu päivän aikana. Tiskit pöydillä ja kämppä sekasin. Tottakai miehellekin kuuluu osuutensa iltaisin ja viikonloppuisin, mutta jotain luulis päivisinkin tapahtuvan?

 

monta lasta teillä on? ja minkä ikäisiä? laitappa kuule vaikka kamera salaa kuvaamaan päiväksi sitä mitä emäntäs puuhailee.. varsinkin, jos teillä on pieniä lapsia enempi kuin yksi, niin saat ehkä yllätykseksesi havaita, kuinka äiti juoksee paikasta toiseen järjestämässä ja järjestämässä ja ku yhen paikan saa siivottua ja toista aloitat, niin ensimmäinen paikka on siinä välissä jo samassa siivossa kuin ennen järjestelyä! toinen vaihtoehto on, että otappa esim. viikon verran yksin vastuu kaikesta siitä, mitä kotitöihin kuuluu, tiskit, lapset, lasten ruokkiminen, ulkoilu, isännälle ruoka, pyykit, siivous jne.jne. saatat huomata, että kaikkea ei kerkeä tekemään, varsinkaan tarpeeksi tehokkaasti!

 

Ihanaa!! On myös ymmärtäväisiä miehiä :hug: !!

Tiedän monta tapausta, että on avioero tullut tai ainakin harkittu sen takia, kun vaimo ei muka tee mitään kotona ollessaan.

Minä kyselin kuopusta odottaessani mieheltä, että haluaisiko hän jäädä lasten kanssa kotiin (tasapuolista mielestäni) mutta hän ilmoitti heti suoralta kädeltä, että ei. Hänelle on rankkaa olla viikonloppukin yksin lasten kanssa, vaikka todella paljon rakastaakin näitä.

 

Teen minkä kerkeän..joskus ennätän laittaa ruuan ja siivota (tislit, luututa,pyykätä..) Mutta se on aivan pikku neidistä kiinni..meillä kun on päiviä, jolloin ei nukuta ollenkaa, ´max.puol tuntii..tyttö 5kk.. Mieheni on monet kerrat haukkunut minut turhaksi, laiskaksi lehmäksi tms. mutta se ei auta jos ei vaan kerkeä. Jotain pientä aina kuitenki, esim.tiskit ja ruuat, jos ei muuta.

 

\

Miten te muut kotiäitien miehet? Ihmettelettekö ikinä kun tulette töistä kotiin, että mitä se eukko siellä päivät puuhaa? Meillä näyttää ettei mitään tapahdu päivän aikana. Tiskit pöydillä ja kämppä sekasin. Tottakai miehellekin kuuluu osuutensa iltaisin ja viikonloppuisin, mutta jotain luulis päivisinkin tapahtuvan?

Etkö tosiaankaan tiedä, että kotiäidit istuvat päivät pitkät netissä? Siinä se aika kuule hurahtaa ihan huomaamatta! Ei siinä muista mokomia siivouksia ja tiskauksia ollenkaan. Näin se vaan on.

 

anteeksi kun tulen teitä sotkemaan, mut mulla on tyttö 8kk ja nukkuu päivällä maksimissaan 2 * 1tunnin, mut ei tykkää imurin äänestä, tiskaaan jos kerkeän ja pesen pyykit ja lämpimän ruuan teen joka päivä, tytön syötän sen 5 kertaa ja maitoateriat päälle ruokailuun menee 30min plus siivoukset päälle eli pöydän ja syöttötuolin pesu, tytön pesut, ite pitäs syödä jossakin vaiheessa mut ei kerkeä,(joskus en syö koko päivänä mitään)

tietokoneella istun vain iltaisin kun tyttö nukkuu, mut sillon ei voi enää tiskata, imuroida eikä muutenkaan hirveästi meluta.(naapurit valitta ja tyttö herää)

ole sinä kotona muutama päivä yksin ja kato mitä kerkeät tehdä,

Kerran viikossa vähintään pyyhin pölyt, ja pesen lattiat ja imuroin, mut siihen menee koko päivä. kun ei tyttö viihdy yksin pitkiä aikoja, ja pitäähän hänet syöttää välillä ja vaihtaa kuiviin ja nukuttaa. ja leikiä lapsen kanssa, en halua itkettää omaa lasta sen takia et miellyttäsin jotakin toista.

mut onneksi mun mies ei valita. kun sut siistinä pidän kodin,

et ei kaikki koti äidit ole samanlaisia. tietysti poikkeuksia löytyy.

minä tiedän ihmisiä jolla ei ole lapsia ja möki on hävityksen jäljiltä ja on päivät kotona, minulla kun ei ollut tyttöä vielä ja kävin töissä niiin silti koti oli puhdas ja pystyi yllätys vieraitakin tulemaan.

et ei kannata yleistää, meitä mahtuu moneen junaan...

 

Etenkin pienten lasten tai lapsen kanssa on kädet täynnä työtä ja se päivä menee kyllä täysin lasten ehdoilla. Olen nykyisin opisekeleva äiti, ja ennen lapsia minulla oli jokapaikka puhdas ja järjestyksessä, mutta nyt 7 vuoden jälkeen olen luopunut toivosta edes yrittää pitää kotia sellaisessa järjestyksessä kun ennen.

Tänään olen pytövei tehnyt siivouspuuhissa kun 7 vuotias painaa pihalla ja isäntä otti tytön mukaan. Olen siis siivonnut tähän mennessä 4 tuntia ja vielä olisi vaikka kuinka paljon siivottavaa. Aamun alotin jynssäämällä saunaa juuriharjalla, pesemällä pyykkiä viikkaamalla edelliset narulta, imuroin ja tiskasin nyt seuraavaksi on lattioiden pesun vuoro. ja siihen taidan urakkani päättää. Ai niin ruoka tosiaan... ehkä sekin valmistuu jossain välissä. :headwall: :headwall:

Kyllä tätä puuhaa riittää... niin että epäileville iseille tiedoksi. Isitkin voisivat joskus jättää joitakin asioita sanomatta ja keskittyä kuuntelemaan äitiä tai ainakin katsomaan tätä kuin silloin joskus ennen. Onko hän väsynyt tai onko hänellä mahdollisesti murheita ja silti hän yrittää selvitä arjen askareista, vaikka ei täydellinen kotihengetär olisikaan. Ottakaa aikaa toisillenne ja irtautukaa arjesta, sieltä voi löytyä uusia voimavaroja. Äidit voivat olla joskus herkässä mielentilassa ja viimeinen asia mitä toivoo kuulevansa on palaute juuri niistä tiskeistä.

 

Täällä taitaa sit olla se päinvastainen tapaus. Mä olin kotona lapsen kanssa kolmevuotiaaksi saakka ja kuukausi sitten palasin töihin.

Musta oli PALJON helpompaa olla kotona kuin töissä. Koti on meillä aina siisti, mä olen lapset opettanut siihen että kun leikitään niin edelliet lelut siivotaan pois ennen kuin otetaan uusi esille( aloitin heti kun oppivat kävelemään) lelut siivotan aina ennenkuin mennään pihalle tai illalla nukkumaan. Silitän vaatteet kun lapset nukkuu ja siivoan kerran viikossa kunnolla lasten kanssa.Meillä ei pääse koskaan kaaos yllättämään.

Nyt kun olen töissä on paljon raskaampaa, olen väsynyt kun tulen kotiin ja haluaisin viettää aikaa lasten kanssa. Onneksi mieheni auttaa ja siivoaa kotona viikkosiivouksen lasten kanssa jos sattuu olemaan vapaa päivällä.Pyykätä pitää ja laittaa ruokaa ym. vielä sen lisäksi kun käy töissä. Enne kaikki hommat voi tehdä omaan tahtiin pitkin päivää mutta eipä onnistu enää.Mä olen aina ihmetellyt sitä että monet sanoo kuinka raskasta on olla lasten kanssa kotona mutta mulla ihan päinvastaisia kokemuksia, kai se sitten riippuu siitä kuinka raskasta se palkkatyö on.

 

\

monta lasta teillä on? ja minkä ikäisiä? laitappa kuule vaikka kamera salaa kuvaamaan päiväksi sitä mitä emäntäs puuhailee.. varsinkin, jos teillä on pieniä lapsia enempi kuin yksi, niin saat ehkä yllätykseksesi havaita, kuinka äiti juoksee paikasta toiseen järjestämässä ja järjestämässä ja ku yhen paikan saa siivottua ja toista aloitat, niin ensimmäinen paikka on siinä välissä jo samassa siivossa kuin ennen järjestelyä! toinen vaihtoehto on, että otappa esim. viikon verran yksin vastuu kaikesta siitä, mitä kotitöihin kuuluu, tiskit, lapset, lasten ruokkiminen, ulkoilu, isännälle ruoka, pyykit, siivous jne.jne. saatat huomata, että kaikkea ei kerkeä tekemään, varsinkaan tarpeeksi tehokkaasti!

Näin se on...Moni mies ei usko, vaan kuvittelee, että on "lomaa" olla kotona.

 

Meillä siivottavaa 200 neliötä. Kaksi lasta. Herään aamulla puoli seitsämän ja istun ENSIMMÄISTÄ kertaa huilaamaan kun pienin nukahtaa 22.00. Päivän työt:
- miehen jälkien korjaaminen (vaatteet ja tavarat jäävät sinne mihin kädestä tippuu) NALKUTUS EI AUTA! ***kele!
- Tuttipullojen/tuttiosien pesu ja keittäminen
- alle vuoden ikäisen pojan kiinteiden ruokien teko
- isomman lapsen ruoka (ja minun jos kerkeän syödä)
- noin 4 koneellista pyykkiä päivässä (mies aktiiviurheilija + kaksi lasta)
- kuivien pyykkien silitys ja viikkaus
- petien petaaminen
- vauvan hoito: syöttö, nukuttaminen, vaipanvaihto, leikkiminen
- Siinä sivussa teen omakotitalomme viimeistelytöitä, miehellä ei vasara pysy kädessä.
- imurointi/pölyjen pyyhkiminen pari kertaa viikossa
- lattianpesu kerran viikossa
- jne.

Mieheni valitti väsymystään aina. Vähän aikaa sitten hän joutui pakkolepoon sairastuttuaan, niin hän joutui kaksi päivää sängystä käsin katsomaan minun juoksemista. Tervehdyttyään vaatteet EIVÄT ole enää lojuneet lattialla. Tajusi vihdoin, että painan ihan älytöntä päivää enkä saa edes vessassa rauhassa käydä.

 

Ihmettelettekö ikinä kun tulette töistä kotiin, että mitä se eukko siellä päivät puuhaa? Meillä näyttää ettei mitään tapahdu päivän aikana. Tiskit pöydillä ja kämppä sekasin.

??????????????????????????????????????????????????????????????

Suora kysymys-suora vastaus:

Kyllä sitä joskus ihimettelen ja silloon tietty kysyn,että mitä oot puuhannu.
Meillä tiptop-taloo ei läheskää aina oo päivän tärkein asia.

Mutta jos asuttaas vaikka kerrostalokopis,nii kyllä olettaasin jotta kämppä olis lähes jokapäivä siistinä.

 

Tärkein tietenkin unohtui. Jos äiti herää yöllä syöttämään lasta, ym yöunet vähäisiä. Kyllä Äideille se lepotauko täytyy päivällä saada kun lapset unilla. Jos itsellä väsy niin silloin siivous jää, teen vain pakolliset ruuat ja hoidan pyykit. Onneksi meillä yövalvomiset ovat aikalailla ohi.

 

meillä kun vaimo oli vauvan kanssa kotona niin talo oli kyllä ihan ok kunnossa. sen sijaan selvisi jälkikäteen että vaimo itse oli ollut vieraissa kun olin töissä. lapset vei aina hoitoon kun meni hoidolle. oli ihan jees fiilis kun sain tietää. mielummin oisin pitäny #&%?$!* kämpän kuin pettävän akan.

 

meillä ei onneksi olla ainakaan ääneen ihmetelty mitään kummallisuuksia.
Ja kun mies oli lastemme kanssa hoitovapaalla vajaan vuoden minun ollessani töissä, ei varmaan ihmetellyt enää yhtään jos oli siihen asti mielessään ihmetellyt.
Nyt mies taas töissä ja minä kotiäitinä, silti mies tekee vähintään puolet ellei valtaosan meidän kotitöistä. Hänellä yksinkertaisesti on enemmän fyysistä energiaa tehdä ja touhuta. Näin hän on itse asiaa pohdiskellut. Meillä ei onneksi koskaan tapella kotitöiden jakamisesta, paitsi mitä nyt minulla on huono omatunto välillä kun en jaksa tehdä niin paljon kun haluaisin.
Arki lasten kanssa on kyllä riittävän touhukasta minulle, joten haluan myös osani levosta.

 

Aijai niin hyvä aihe, että pakko provoilla.
Täällä osa kotiäideistä istuskelee ja haaveilee miehestä joka ymmärtäisi heidän tuskaansa, kun ovat toisen puhuneet ensin ympäri lastentekoon ja nyt ihmettelevät kun eivät saa tukea.

 

ihmettelen aina mitä naapurin rouva mahtaa tehdä päivisin lastenhoidon lisäksi. kämppä räjähdyksen jäljiltä aina.
aika monasti on niin et soittaa mulle et on koko päivän siivonnu ja toteaa et nyt on siistiä ja pyytää kahville. kun menen niin lattiat täynnä tavaraa-heidän vaatteita,lastenvaatteita, käytettyjä vaippoja,lautasia ja kahvikuppeja olohuoneen pöydällä ja kirjahyllyissä, hiekkaa lattioilla, keittiön pöydälle ei mahdu kahvikuppia laskemaan joka on täynnä ryjää ja romua, tiskipöytä täynnä likasia astioita, apupöydillä kengistä lähtien lehtiin ja jakoavaimiin tavaraa. siis niinku kaatopaikka.
ja rouva toteaa et enää matot lattiaan niin homma on ohi...
hänellä 1v ja 3v lapset.
mutta sama peli oli ennen lapsia yhtä ryjänen kämppä.
kuin ihminen voi väittää et on koko päivän siivonnu ja siellä on (aina) niin törkystä.

 

Olen itse joskus ihmetellyt samaa.Itse jäin hoitovapaalle äitiysloman jälkeen ja aina on ollut aikaa hoitaa kotia ja itseäni.Koti on meillä ollut aina siistissä kunnossa; lapsella on oma huone jossa on lelut, tiskikone sitä varten että tiskit voi laittaa sinne suoraan, ei loju pöydillä.Pesukone pyykinpesua varten.(pidän pyykkipäiviä niin ei tarvitse joka päivä pyörittää konetta.) Kerran viikossa siivotaan kunnolla;imuroidaan,pestään lattiat,pyyhitään pölyt,vaihdetaan lakanat,siivotaan vessa yms.Tähän osallistumme molemmat, mutta joskus teen viikkosiivouksen myös arkena yksin.
Iltaisin ja päiväunien aikaan kerätään lelut oikeille paikoille ja järjestelen paikat.Kun isä illalla kotiutuu tehdään yhdessä ruokaa ja puuhataan perheen kesken.Myös isä osaa korjata jäljet, siksi meillä koti aina järjestyksessä.
Pidän itsestäni huolta;peseydyn päivittäin, pidän siistejä ja mukavia vaatteita (en verkkareita, ei ole mun juttu! :x ), käytän meikkiä joskus ja laitan hiukset siististi päivittäin.Ei tuota ongelmaa!
Minulla on usea ystävä joka toimii samalla tavalla vaikka lapsia on useampia jopa viisi.On minusta kummallista kuulla kommentteja että "ei ehdi"! Kyllä sitä koneelle ehtii ja esim. täällä kirjoitella... :/

 

Joo mä olen ihmetellyt samaa. Kaikilla ei varmaan astiapesukonetta ole mutta pyykkikone luulisi olevan joka kodissa, Äidit valittaa miten kamalasti on pyykkiä ettei mitään muuta ehdi tehdä.mä ainakin laitan pyykit pyörimään ja menen pihalle lasten kanssa leikkimään, kone ne pesee enkä minä. Minä myös meikkaan ja pesydyn ja laitan hiukset joka päivä, ei se kauaa vie ja lapset ehtii syödä puurot sillävälin.Kun opettaa lapset siistimään omat jäjet joka kerta kun vaihdetaan leikkiä niin ei sotku pääse yllättämään. Musta kodin hoito on ihan järjestely kysymys.

 

Unohtui vielä laittaa että meillä ei ole lapsia söytetty kuin noin vuoden vanhaksi ja sen jälkeen ovat syöneet itse ja minä ole tehnyt omia juttuja tai syönyt itse aamupalaa. Mun mielestä lapsia ei kannata palvella vaan opettaa itse tekemään asiat niin jää siten enemmän äidille aikaa hoitaa omia hommiaan

 

enpä ihmettele. meillä 4 lasta ja kyllä se on tärkeintä että ne hoitaa. ei huushollilla ja muulla niin väliä. Enpä ite jaksais siinä päiviä olla pienten lasten kans.

 

Ymmärrän, jos on neljä lasta, että ei ehdi paljoa muuta... mutta monella tuntuu olevana kyllä vähän "liian" kiire yhdenkin kanssa.

Rehellisti, minulla on aikaa hoitaa lasta, etäopiskella (yliopistossa 3h/päivä), laittaa ruokaa, siivota, leikkiä pojan kanssa, hoitaa puutarhaa, piirtää, istua netissä, lukea kirjaa... oikeastaan aikaa on mihin vaan.

Ja myös toisinaan jätän siivoamatta ja ruoan laittamatta ja sanon että olen väsynyt vaikken Niin väsynyt olisikaan. Pääasia että mies luottaa että teen mitä pystyn ja parhaaksi näen ja hän hyväksyy minut näin ja minä hänet niin.

 

Meillä on kämppä useasti kuin pommitettu bordelli. Minä omasta mielestäni siivoan lähes jatuvasti, mutta mikään ei tule valmiiksi. Jos kerään esim. papereita pöydältä ja nti 3-v huutaa vessassa, että saa tulla pyyhkimään, paperit jäävät todennäköisesti siihen. Jos en heti tee keskeytämättä loppuun, homma karkaa käsistä. Aina ollut sama vika, nykyään neljän eläväisen (kahden lievästi tarkkaavaisuushäiriöisen) vekeran kanssa keskeytyksiä vaan tulee liikaa. Itselläni on myös tarkkaavaisuushäiriö, joka vaikeuttaa arjen pyörittämistä. Lasten lisäksi on hoidettava siat, lampaat ja kanat. Kuljetan omalla autolla kahta vanhinta lasta kouluun ja kotiin.
Kertaakaan eivät ole myöhästyneet, vaatteet ovat puhtaat ja kunnossa (toisinaan väärässä paikassa, mutta kuitenkin) ja ruoka tulee tunnin tarkkuudella.
Mies ymmärtää tilanteen ja sietää sekasotkua parhaansa mukaan. Yhdessä siivotessa hän toimii työnjohtajana ja jopa näin löyhäpäinen akka pystyy tekemään kunnon jälkeä.
Pätkäyötä aidoimmillaan.
P.S tämän kirjoittamisen jouduin alottamaan neljä kertaa alusta

 

No on meilläkin usein sotkuista. Kerran viikossa siivotaan oikein kunnolla, muulla ajalla yritään järjestellä niin että itse viihdytään. Jossain vaiheesa siivosin enemmänkin, mutta kolmen lapsen kanssa se on ihan oikeasti loputonta. (Meillä myös aikuiset tekevät kotona töitä joten lasten tavaroiden lisäksi on aikuisten työjuttuja paljon) Jossain vaiheessa päätin että lapsen päiväuniajasta nipistän aina itselleni lukutuokion enkä käytä koko aikaa siivoamiseen. Näin olen rauhallisempi ja miellyttävämpi ihminen ja taatusti enemmän iloksi miehellenikin. Ajatelkoon muut mitä hauavat.

 

Minulla on viisas anoppi joka totesi joku aika sitten, että olisi huolissaan jos meillä olisi kaikki aina tiptop. Hän tykkää mieluummin, että meillä on vähän sekaista koka siitä tietää etten ole koko päivää viettänyt siivous töitä tehden vaan lasten kanssa joka on tärkeintä(tietty pakko kai jotain kotitöitäkin tehdä). Lapset on niin vähän aikaa pieniä, että sääli jos sen ajan käyttää siisteydestä panikoimiseen. Siisteys tasoa voi kai vähän laskea kun lapset on pieniä.

Minäkin lähden aamusta lasten kanssa puistoon, palaan syöttämään ruoan ja nukutan mukulat, päikkäreitten aikaan laitan ruokaa ja hoidan pyykkisavottaa, järjestelen paikkoja päälisin puolin ja pyyhin pöytiä yms.
päikkäreitten aikana yritän hetkeksi istahtaa alas ja juon kupin teetä ja vaikka naputan konetta(n.puoli tuntia). Lapset herää, syödään taas, uudestaan pihalle, mies tullekin jo töistä. Kotona odottaa vielä iso läjä kotihommia. Mies viettää aikaa lasten kanssa ja minä lähden kauppaan tai sitten yhdessä tehdään kotihommia ja sitten vietetään lasten kanssa aikaa.

Välillä on kiireisempiä päiviä, mutta pääosin yritän järjestellä päivät niin, että ehdin olemaan lasten kanssa kiireettömästi yhdessä esim.leikkien tai jotain puuhaten. Tämä ei onnistuisi jos mies ei jakaisi kotihommia töiden jälkeen tai jos odottaisi minun tekevän kaiken päivällä. Illalla olisin ihan rätti ja lapsillekin päivällä kärttyinen.

En ymmärrä miksi jotkut eivät arvosta lapsen kanssa ulkoilua tai leikkimistä siinä missä niskalimassa siivoamista. Lapsen takiahan se äiti kotona on! En ymmärrä miksi sen myöntämistä pitäisi jotenkin häpeillä. Kaikki lastenpsykiatrit sun muuthan peräänkuuluttavat nimenomaan kiireetöntä yhdessä oloa lapsen kanssa. Pitäisi olla iloinen mikäli siihen on mahdollisuus.

Nyt en siis tarkoita, että useamman lapsen taloudessa jossa hommaa riittää vaikka miten paljon täytyisi nyt tuntea syyllisyyttä, mutta JOS on mahdollisuus viettää aikaa päivälläkin lapsen kanssa ja jakaa kotitöitä pitkin päivää ja mieskin auttaa niin sehän on ihana asia lapsen kannalta!


Ja vaikka päivät ei fyysisesti kuulostaisikaan rankoilta niin monesti kotiäideillä onkin eniten henkistä väsymystä+univelkaa joka on sitä rankinta väsymystä. Lasten kanssa touhutessa ja kotona puuhaillessa ei juuri omaa aikaa ole ja tilaa omalle itselle(paitsi äitinä) ja se on rankkaa pidemmän päälle. Omaa aikaa on nitistettävä sieltä mistä saa(esim. teekuppi päikkäreiden aikaan) tai pian alkaa masennus tai muu hiipiä kimppuun. Ei siitäkään mielenterveyden huolehtimisesta pitäisi huonoa omaatuntoa kantaa.

Kaikkea hyvää ja jaksamisia kaikille kotiäideille! =)

 

\

En ymmärrä miksi jotkut eivät arvosta lapsen kanssa ulkoilua tai leikkimistä siinä missä niskalimassa siivoamista. Lapsen takiahan se äiti kotona on! En ymmärrä miksi sen myöntämistä pitäisi jotenkin häpeillä. Kaikki lastenpsykiatrit sun muuthan peräänkuuluttavat nimenomaan kiireetöntä yhdessä oloa lapsen kanssa. Pitäisi olla iloinen mikäli siihen on mahdollisuus.

Nyt en siis tarkoita, että useamman lapsen taloudessa jossa hommaa riittää vaikka miten paljon täytyisi nyt tuntea syyllisyyttä, mutta JOS on mahdollisuus viettää aikaa päivälläkin lapsen kanssa ja jakaa kotitöitä pitkin päivää ja mieskin auttaa niin sehän on ihana asia lapsen kannalta!


Ja vaikka päivät ei fyysisesti kuulostaisikaan rankoilta niin monesti kotiäideillä onkin eniten henkistä väsymystä+univelkaa joka on sitä rankinta väsymystä. Lasten kanssa touhutessa ja kotona puuhaillessa ei juuri omaa aikaa ole ja tilaa omalle itselle(paitsi äitinä) ja se on rankkaa pidemmän päälle. Omaa aikaa on nitistettävä sieltä mistä saa(esim. teekuppi päikkäreiden aikaan) tai pian alkaa masennus tai muu hiipiä kimppuun. Ei siitäkään mielenterveyden huolehtimisesta pitäisi huonoa omaatuntoa kantaa.

Kaikkea hyvää ja jaksamisia kaikille kotiäideille! =)

Mä vaikka pidän kodin siitinä niin käyn lasten kanssa pihalla kaksikertaa päivässä(aamulla ja iltapäivällä) ja silti ehdin hoitaa hommat. Me asutaan omakoti talossa joten hommaa riittä pihalla ja sisällä. Varmaan on paljon riippuvainen siitäkin millaisia lapsia on, joku äiti tuolla kirjoitti että hänellä on pari tarkkaavaisuus häiriöitä kärsivää lasta niin sellaisen on varmaan todella vaikeampi saada koti pidettyä kunnossa.

Itse en muiden kodeissa juokse päivittelemässä sotkua vaikka itse tykkään kotini siistinä pitääkin. Jos ei oikeesti jaksa niin parempi on mielestäni elää vaikka pienessä kaaoksessa kuin yrittää väkisin pitää paikat kondiksessa, sehän on ihan jokaisen oma asia. Multa vaan hoituu kodin kunnossa pito helposti ja lapset siivoaa aina itse jälkensä vähintään kahdesti päivässä joten se varmasti helpottaa mun hommaa paljon ja kiitos siitä heille. :flower: