Ydinperheessä ei varmaan oleteta että se esikoinen katoaa kuvioista uuden lapsen myötä, vaan pidetään itsestäänselvyytenä että hän säilyttää asemansa perheessä vaikka tuleekin nuorempi sisarus. Ettei äiti esim. ajattele ettei hänellä ole enää velvollisuutta huolehtia esikoisesta kun on kerta se uusi vauva joka vie aikaa ja huomioa.Alkuperäinen kirjoittaja mites:"hm" sit ydinperheessä? Onko rikos tehdä useampi ku yks lapsi? Kun ne vanhemmathan on jo "varattu" sille esikoiselle??
vieras
Juuri näin...Alkuperäinen kirjoittaja Madicken04:Ydinperheessä ei varmaan oleteta että se esikoinen katoaa kuvioista uuden lapsen myötä, vaan pidetään itsestäänselvyytenä että hän säilyttää asemansa perheessä vaikka tuleekin nuorempi sisarus. Ettei äiti esim. ajattele ettei hänellä ole enää velvollisuutta huolehtia esikoisesta kun on kerta se uusi vauva joka vie aikaa ja huomioa.Alkuperäinen kirjoittaja mites:"hm" sit ydinperheessä? Onko rikos tehdä useampi ku yks lapsi? Kun ne vanhemmathan on jo "varattu" sille esikoiselle??
vieras
Juuri näin...Alkuperäinen kirjoittaja Madicken04:Ydinperheessä ei varmaan oleteta että se esikoinen katoaa kuvioista uuden lapsen myötä, vaan pidetään itsestäänselvyytenä että hän säilyttää asemansa perheessä vaikka tuleekin nuorempi sisarus. Ettei äiti esim. ajattele ettei hänellä ole enää velvollisuutta huolehtia esikoisesta kun on kerta se uusi vauva joka vie aikaa ja huomioa.Alkuperäinen kirjoittaja mites:"hm" sit ydinperheessä? Onko rikos tehdä useampi ku yks lapsi? Kun ne vanhemmathan on jo "varattu" sille esikoiselle??
vieras
Pitäisi ottaa tässä huomioon se seikka, että ap:lla vauva on esikoinen. Siis oma ensimmäinen vauva, jonka hoitamiseen tietysti ap haluaisi panostaa kunnolla. Ap on tilanteessa, jossa isän lapsi vie huomiota ja energiaa.
Tälläkin palstalla moni on miettinyt, että milloin olisi toisen lapsen aika ja haluavat, että esikoisen kanssa saisi olla hetken se ainokainen (joka toisaalta on hassua, koska perheen muilla lapsillahan tätä etua ei tule koskaan olemaan).
Minä itse elän ihan normi perheessä eli kaikki lapset saman miehen kanssa eikä mitään exiä ym ole kuvioissa mukana.
Itse en sellaiseen tilanteeseen lähtisikään, että toisella olisi lapsia, koska tiedän, että ne eivät ole kuitenkaan sama kuin omat lapset. Ei vaikka, miten heistä tykkäisi ja hyväksyisi, koska loppupelissä he eivät kuitenkaan ole sinun.
Onkohan tässä ap:lla tunne, että häntä käytetään tavallaan hyväksi? Että miehen lapsi sysätään ap:n vastuulle monessa tilanteessa ja sitten mies ei kuitenkaan osallistu niin paljon yhteisen vauvan hoitoon?
Ap:n miehen kuuluu kuitenkin osoittaa myös omalle lapselleen, että vauva on yhtä tärkeä kuin hänkin ja osallistua vauvan hoitoon lapsen ollessa heillä.
Muuten lapsi saa käsityksen, että äitipuoli tykkää vain vauvasta ja isä hänestä.
Tälläkin palstalla moni on miettinyt, että milloin olisi toisen lapsen aika ja haluavat, että esikoisen kanssa saisi olla hetken se ainokainen (joka toisaalta on hassua, koska perheen muilla lapsillahan tätä etua ei tule koskaan olemaan).
Minä itse elän ihan normi perheessä eli kaikki lapset saman miehen kanssa eikä mitään exiä ym ole kuvioissa mukana.
Itse en sellaiseen tilanteeseen lähtisikään, että toisella olisi lapsia, koska tiedän, että ne eivät ole kuitenkaan sama kuin omat lapset. Ei vaikka, miten heistä tykkäisi ja hyväksyisi, koska loppupelissä he eivät kuitenkaan ole sinun.
Onkohan tässä ap:lla tunne, että häntä käytetään tavallaan hyväksi? Että miehen lapsi sysätään ap:n vastuulle monessa tilanteessa ja sitten mies ei kuitenkaan osallistu niin paljon yhteisen vauvan hoitoon?
Ap:n miehen kuuluu kuitenkin osoittaa myös omalle lapselleen, että vauva on yhtä tärkeä kuin hänkin ja osallistua vauvan hoitoon lapsen ollessa heillä.
Muuten lapsi saa käsityksen, että äitipuoli tykkää vain vauvasta ja isä hänestä.
äippä
hienoa että isä hoitaa isompaa lastaan.kunhan se ei mene silleen että minä hoidan vain meidän yhteistä. isä hoitaa lasta lapsen äidin kans ja me hoidetaan vanhempina meidän lasta. varmasti jokainen äiti ja isä on huomannut että omalta lapselta jaksaa paljon enemmän ja pinnaa riittää kun on pakko riittää. johtunee kiintymyksestä. sen kun saisin, miehen lasta kohtaan, kiintymyksen. se on kasvanut alkuun verrattuna, mutta silti nämä epämiellyttävät fiilikset kaivautuu pintaan. suorastaan inhoan itseäni kun näin käy. haluan tuntea eri tavalla!!! että on elämä helppoa kun koko ajan inhoaa omia fiiliksiä. meillä on ajoittain miehen lapsen kans tosi hienoja hetkiä, mutta miksi mun pitää henkisesti väsähtää aina jossain vaiheessa. ettei vaan yksinkertaisesti jaksa.
harmaa
Mulla oli lapsi kun aloin suhteeseen nykyisen kanssa, lähes heti hän otti lapsen omakseen.
Nykyään meillä on 3 yhteistä lasta, mutta miehelle kaikki on yhtä rakkaita ja yhtä omia.
Mutta siis se miehesi 4v on yhtä lailla myös sun lapsi ja teidän vauvan isoveli.
Kyllä se on niin, että kun ottaa lapsellisen puolison, sen ottaa lapsineen kaikkineen, muuten ei hommassa ole järkeä.
Jos miehesi ei osallistu mielestäsi vauvan hoitoon niin minä laittasin vauvan miehelle syliin ja sanoisin, että kylvetä tai vaihda vaippa sillä aikaa kun minä leikin tai pelaan 4v kanssa.
Suurin syy siihen että mies jättää vauvan hoidon äidille on se ettei äiti anna tehdä eikä vaadikkaan tekemään vauvan hoidossa mitään.
Minä olen laittanut miehen kylvettämään ja vaihtamaan kuiviin jo laitokselta lähtien, en kysyen vaan sanoen, että no nii isi kylvettää nyt.
Nykyään meillä on 3 yhteistä lasta, mutta miehelle kaikki on yhtä rakkaita ja yhtä omia.
Mutta siis se miehesi 4v on yhtä lailla myös sun lapsi ja teidän vauvan isoveli.
Kyllä se on niin, että kun ottaa lapsellisen puolison, sen ottaa lapsineen kaikkineen, muuten ei hommassa ole järkeä.
Jos miehesi ei osallistu mielestäsi vauvan hoitoon niin minä laittasin vauvan miehelle syliin ja sanoisin, että kylvetä tai vaihda vaippa sillä aikaa kun minä leikin tai pelaan 4v kanssa.
Suurin syy siihen että mies jättää vauvan hoidon äidille on se ettei äiti anna tehdä eikä vaadikkaan tekemään vauvan hoidossa mitään.
Minä olen laittanut miehen kylvettämään ja vaihtamaan kuiviin jo laitokselta lähtien, en kysyen vaan sanoen, että no nii isi kylvettää nyt.
hm
kyllä tilanne ei saisi olla noin. sun kuuluu hoitaa ihan yhtä lailla miehen lasta kun hän on teillä.Alkuperäinen kirjoittaja äippä:
Et voi odottaa että mies hoitaa molemmat lapset
hm
inhottavaa miten monessa uusperheessä toisen lapsista tulee syntipukki tai muuten kohdellaan huonommin. oli se kohtelija sitte isä tai äiti. eivät kaikki miehetkään pysty kohdella puolison lapsia kuin omanaan.
äippä
kyllä mä olen tullut siihen tulokseen että teen niin kuin mun kuuluu tehdä, väsytti mua miten paljon vaan. rupee huushollissa menemään paremmin kaikkien kannalta kun kaikki saa parasta mahdollista. minua tietenkään lukuunottamatta. joskus vaan ei asiat mene niin kuin itse haluis tai tunnu hyvältä. mut lapset ennen kaikkea
hm
jep tätähän se vanhemmus on. pakko painaa vaikka ei jaksaisi.Alkuperäinen kirjoittaja äippä:kyllä mä olen tullut siihen tulokseen että teen niin kuin mun kuuluu tehdä, väsytti mua miten paljon vaan. rupee huushollissa menemään paremmin kaikkien kannalta kun kaikki saa parasta mahdollista. minua tietenkään lukuunottamatta. joskus vaan ei asiat mene niin kuin itse haluis tai tunnu hyvältä. mut lapset ennen kaikkea
äippä
niin paitsi että kun en ole tämän lapsen vanhempi,käsitän vanhemmat isänä ja äitinä. omasta olosta viis....teen silti. sillä on pakko olla tosi hyvä seuraukset kun ajaa itsensä loppuun...
vieras
Pitäisiköhän sinun hakea keskusteluapua esim. neuvolasta?Alkuperäinen kirjoittaja äippä:
hm
Mstä valitat? et jaksa katsella sitä 4-vuotaista? et jaksa katsella kun miehesi häntä hoitaa kuten lastaan kuuluuu hoitaa?Alkuperäinen kirjoittaja äippä:
mans got to do what man's got to do.
Ota erot niin saat katsella vaan omaa kullannuppua, kun et tullut ajoissa huomanneeksi ettämiehellä on 4-vuotias lapsi, joka sitten on osa sinun perhettä, jos sinä perustat perheen kyseisen miehen kanssa.
ja siitä että hän on osa sinun perhettä seuraa se, että jokainen perheen jäsen on yhtä arvokas ja jokainen auttaa ja hoitaa kaikkia. mitään erottelematta omiin ja muiden kakaroihin.
ymmärrän
Ymmärrän uusperheen kotiäitinä ihan täysin. Normaaleja tunteita nuo ovat.
Ongelma meillä miehen lapsien suhteen on se, että mielelläni otan heidän suhteen kyllä ihan äidin roolin, hoidan heidät tasavertaisesti yhteisten lapsiemme kanssa ja pidän heistä kovasti. Mutta tätäpä ei uusperheen äidille suoda. Kaikessa on huomioitava perheen ulkopuolisen biologisen äidin toiveet (ja meillä ei tosiaan ole kyseessä helppo ihminen). Eli uusperheen äidillä on äidin velvollisuudet mutta ei oikeuksia.
Noh, miten siitä sitten pääsee yli. Ajan kanssa, keskustelemalla, sääntöjä sopimalla. Aikuisten kesken. Uusperheen ongelmista suurin osa johtuu siitä, että ollaan tyytymättömiä siihen aikuisasetelmaan. Lapsiin on helppo kiintyä, ainakin minusta, vaikkeivät he biologisia olisikaan.
Tästä minusta ap:n ongelmakin juontuu. Rooleja ei ole keskusteltu riittävän selviksi miehen kanssa. Miehelläkin on varmasti jotain toiveita ap:lle äitipuolena. Ei muuta kuin juttelemaan.
Ongelma meillä miehen lapsien suhteen on se, että mielelläni otan heidän suhteen kyllä ihan äidin roolin, hoidan heidät tasavertaisesti yhteisten lapsiemme kanssa ja pidän heistä kovasti. Mutta tätäpä ei uusperheen äidille suoda. Kaikessa on huomioitava perheen ulkopuolisen biologisen äidin toiveet (ja meillä ei tosiaan ole kyseessä helppo ihminen). Eli uusperheen äidillä on äidin velvollisuudet mutta ei oikeuksia.
Noh, miten siitä sitten pääsee yli. Ajan kanssa, keskustelemalla, sääntöjä sopimalla. Aikuisten kesken. Uusperheen ongelmista suurin osa johtuu siitä, että ollaan tyytymättömiä siihen aikuisasetelmaan. Lapsiin on helppo kiintyä, ainakin minusta, vaikkeivät he biologisia olisikaan.
Tästä minusta ap:n ongelmakin juontuu. Rooleja ei ole keskusteltu riittävän selviksi miehen kanssa. Miehelläkin on varmasti jotain toiveita ap:lle äitipuolena. Ei muuta kuin juttelemaan.
Tuota, vähän tyhmä kysymys mutta ehkä ei olisi kannattanut hankkia sitä yhteistä lasta kun kerta voimat on noin lopussa jo valmiiksi?Alkuperäinen kirjoittaja äippä:
Tai siis kun ydinperheissä kai ruukataan miettiä sitä omaa jaksamista ennen kuin ruvetaan lisää lapsia tekemään, niin eikö uusperheissä toimita samoin? Jos tuntuu että voimat on jo koetuksella etälapsen kanssa niin ei se uutta lasta hankkimalla varmasti helpota. Varsinkin kun tietää että kotiäitiyden myötä sitä tulee väkisinkin ottaneeksi lisävastuuta myös siitä etälapsesta.
minä
Tässä se minusta on kiteytetty aika hyvin. Itsekin äitipuoli 5-vuotiaalle olen.Alkuperäinen kirjoittaja ymmärrän:
Tunteet, negatiivisetkin, sinänsä on ok, mutta niistä pitää pystyä keskustelemaan miehen kanssa.
vieras
Miten teillä sitten se yhteinen arki uusperheenä sujuu, hoidatko sinä vain kaikki vauvaan liittyvät ja mies yksin kaikki neljä vuotiaaseen liittyvät, laittaa ruoat, siivoaa jäljet, pesee pyykit, vaatettaa, iltapesut, nukkumaanlaitot jne?
Kun jos teillä on näin tarkka rajaus siinä kuka mitäkin tekee, niin ei ihme että miehellä menee enemmän aikaa neljä vuotiaansa kanssa ja sitten sitä automaattisesti jää vähemmän vauvalle.
Meillä myös ydinperheessä meni näin ihan vauvaaikana, että kun minä imetin kuopusta aika nonstoppina niin mies hoiti isomman 3,5 vuotiaan iltaisin, teki kotityöt siinä ohella ja minä keskityin vauvaan. Kun vauva kasvoi niin pystyi mieksin hoitamaan häntä, mutta minä tietenkin silloin saatoin käyttää aikaani isomman kanssa esim lähdimme ulos puistoon ihan kahdestana, luettiin iltasatu, askarreltiin jne.
Miehesi on kuitenkin päivisin töissä, joten aika vaatimus hänelle että sitten kotona hänen tulsi hoitaa kokonana yksin se 4v ja vielä sen lisäksi osallistua 50/50 vauvanhoitoon. Vaikka isompi lapsista ei olekaan teidän yhteinen, niin miestäsi kohtaan aika kohtuutonta sitten että sinä et auta häntä esim laittamalla isommalla iltapalaa tai hoitamalla molempia lapsia samaan aikaan että mies pääsee vaikka hetkeksi harrastamaan. Kun kiehen tulee olla koko ajan vastuussa siitä isommasta lapsesta.
Vaikeuksia tietää kyllä liittoonne jatkossakin jos olet noin tarkkana siitä kenen lasta kukakin hoitaa. Kasvatusvastuu on toki vanhemmilla, mutta ihan kuten voi mummikin kylässä ollessaan vaihtaa vauvanne vaipan voinet sinäkin miehesi 4 vuotiaan kanssa tehdä muutakin kuin vain jutella. Vai mikä siinä on niin vaikeaa?
Kun jos teillä on näin tarkka rajaus siinä kuka mitäkin tekee, niin ei ihme että miehellä menee enemmän aikaa neljä vuotiaansa kanssa ja sitten sitä automaattisesti jää vähemmän vauvalle.
Meillä myös ydinperheessä meni näin ihan vauvaaikana, että kun minä imetin kuopusta aika nonstoppina niin mies hoiti isomman 3,5 vuotiaan iltaisin, teki kotityöt siinä ohella ja minä keskityin vauvaan. Kun vauva kasvoi niin pystyi mieksin hoitamaan häntä, mutta minä tietenkin silloin saatoin käyttää aikaani isomman kanssa esim lähdimme ulos puistoon ihan kahdestana, luettiin iltasatu, askarreltiin jne.
Miehesi on kuitenkin päivisin töissä, joten aika vaatimus hänelle että sitten kotona hänen tulsi hoitaa kokonana yksin se 4v ja vielä sen lisäksi osallistua 50/50 vauvanhoitoon. Vaikka isompi lapsista ei olekaan teidän yhteinen, niin miestäsi kohtaan aika kohtuutonta sitten että sinä et auta häntä esim laittamalla isommalla iltapalaa tai hoitamalla molempia lapsia samaan aikaan että mies pääsee vaikka hetkeksi harrastamaan. Kun kiehen tulee olla koko ajan vastuussa siitä isommasta lapsesta.
Vaikeuksia tietää kyllä liittoonne jatkossakin jos olet noin tarkkana siitä kenen lasta kukakin hoitaa. Kasvatusvastuu on toki vanhemmilla, mutta ihan kuten voi mummikin kylässä ollessaan vaihtaa vauvanne vaipan voinet sinäkin miehesi 4 vuotiaan kanssa tehdä muutakin kuin vain jutella. Vai mikä siinä on niin vaikeaa?
äippä
niin kun sanoin hienoa mun mies hoitaa,niin kuin pitääkin.ja miehen lasta jaksan kyllä , on perheemme jäsen. minulla ei vaan ole niin paljon voimia hänelle kun hoidan myös vauvaa. varmasti jaksaisin jos olisi kaksi omaa,siihen tilanteeseen kasvaa lasten mukana. nyt minulla on yhtä äkkiä isompi ja pienempi ,kasvan vauvan mukana äitiyteen. ja omiin on kiintynyt eri tavalla. ja kyllä tarvisin varmaan keskusteluapua, olen melkein koko ajan ahdistunut ja itkuherkkä. masennustakin on ilmassa kun en meinaa päästä enää sängystä ylös kun olen murehtinut näitä fiiliksiä..
vieras
Miten niin yhtäkkiä, olihan miehesi lapsi kuvioissa jo ennen yhteisen lapsen syntymää? Vaikket itse vielä äiti ollutkaan, niin kai sinä silloin jo tutustuit miehesi lapseen ja osallistuit tämän elämään hänen ollessaan luonanne?Alkuperäinen kirjoittaja äippä:
äippä
liekkö synnytyksen jälkeinen masennus... noidenkin omien mielenmurheitten takia en yhtään ihmettele jos ei paukut riitä kun omaan lapseen. ennen yhteistä lasta ei ollut näitä. mutta sillon ei kyllä kukaan vaatinutkaan multa mitään omaa lastaaan kohtaan nää odotukset on tullu vasta nyt kun on yhteinen,
hm
ei mene ihan näin.Alkuperäinen kirjoittaja äippä:
suurimmalle osalle tulee yllätyksenä se, että miten työmäärä moninkertaistuu toisenlapsen myötä. ja tämä johtaa siihen, että isompa joskus aletaan pitää isona yhtäkkiä, kun aika ja voimavarat tiukoilla.
teillä tilanne parempi siinä mielessä, etttä teitä on 3 aiukuista. te miehen kanssa saatte välillä lepoa kun 4v on äitinsä luona.
mutta ei miehesikään välttämättä jaksa tilannetta kauan, jos pohdit kovin plajon ja säälittelet itseäsi ja mietit miten sinä hoidat vaan omasi ja vaadit mieheltä lisää vauvanhoioton vaikka hänellä kädet täynnä palkkatyötä, 4v hoitoa (johon sinä et jaksa ja ehdi ja halua) ym
hm
ja tosiaan, eihän teille tuo tilanne tulllut sen yllätyksenä kuin muillekaaN? vai syntyikö teille 4v ja vauva yhtäaikaa?Alkuperäinen kirjoittaja hm: