Kotiäitiys ei ole työtä eikä kotiäiti ole mikään arjensankari...

"Työ"määrä ei ole sama

Niin kun sanoin, mielestäni oman lapsen kanssa leikkiminen ei ole työtä. Työksi voidaan laskea joku siivoaminen ja tiskaaminen ja ruuan laitto yms. ja niiden määrässä ei niin suuria eroja ole, oli sitten kotona tai ei

 

[QUOTE="aaa";23262337]Itseäni ei kaivele mikään muu kuin se, että moni kotonaoleva valittaa ja ruikuttaa kovaan ääneen, kuinka rankkaa se kotona oleminen on ja miten sitä ei arvosteta eikä siitä makseta tarpeeksi.
Olen itse ollut molempien lasten kanssa vuoden verran kotona, ja tiedän tasan tarkkaan, että ei se työtä ole, vaan nimeno maan kotona olmista, ja mielestäni siihen nähden korvaus on ollut ruhtinaallinen.[/QUOTE]

On todella eri asia olla vauvan (vuoden verran) kanssa kotona kuin taaperon tai leikki-ikäisen. Siinä pitää oikeasti jo kasvattaa lasta, huolehtia siis kaikesta siitä mistä päiväkodissakin. Järkevästä tekemisestä, kasvattavasta tekemisestä jne. Ymmärrätkö? Et varmaan, sillä vauvan kanssa onkin helppoa kotona. (jos yöunet suht hyvät, ei koliikkia jne.)

 

[QUOTE="vieras";23262345]Jaahas, syökö lapsesi sun tekemää ruokaa hoidossa? Entä askarteleeko lapsesi sun valmistelemilla askartelujutuilla? Entä laulaako sun soittaman musiikin tahdissa? Entä kiellätkö sinä skypellä lastasi työpaikaltasi käsin? Entä keräätkö lapsesi lelut päiväkodissa työpäivän jälkeen? HALOO, nainen![/QUOTE]

Kysytään nyt sinultakin, että miksi ihmeessä olet tehnyt lapsia, jos niiden kanssa leikkiminen ja askartelu ja yleensäkin kasvattaminen on niiiiin rasittavaa työtä, että siitä pitäisi maksaa palkkaa.

 

Miten te määrittelette kotiäidin josta te nyt puhutte? Kotiäiti voi myös opiskella tehdä ansiotyötä tai vapaaehtoistyötä sen lisäksi että lapset hoidetaan kotona.

 

On toki jokaisen oma valinta tehdä lapsia ja hankia perhettä. Onneksi yhteiskunta tarjoaa erilaisia ratkaisuja lasten hoitoon. Minustakin on kamaa kun äidit täällä mollaavat toisiaan vaikka loppujen lopuksi kaikki kai täällä koittaa saada lapsistaan ehjiä ja järkeviä aikuisia.

Kyllä minunkin mielestäni on huomattavasti huolestuttavampaa esim. toisen polven työttömyys. Kun täytetään 18 mennään suoraan Kelaan ja sossuus ja haetaan kaikki mahdolliset tuet ja elellään sitten loppuikä niillä. Jos aletaan painostaan, niin "hankitaan" mielenterveysongelma ja päästää sairaseläkkeelle 25-vuotiaana.

 

[QUOTE="aaa";23262377]Kysytään nyt sinultakin, että miksi ihmeessä olet tehnyt lapsia, jos niiden kanssa leikkiminen ja askartelu ja yleensäkin kasvattaminen on niiiiin rasittavaa työtä, että siitä pitäisi maksaa palkkaa.[/QUOTE]

Ei siitä pidä maksaa palkkaa, yhteiskunta on päättänyt maksaa siitä kotihoidontukea. Miksi et itse vastaa selviin kysymyksiin?

 

Valitettavasti meillä on kiireellisiä aikatauluja kotona ollessammekin. Jokaisella on joskus raskasta. Se mikä kenenkin mielestä on suhteellista. Jos ei ole elämä potkinut rankasti niin silloin pienempi asia tuntuu raskaalta mutta jos on ollut pahempia kokemuksia niin toisen mielestä se on vähättelyä. Eli suhteellista miten kukakin mitenkin asiat tuntee.

 

[QUOTE="aaa";23262377]Kysytään nyt sinultakin, että miksi ihmeessä olet tehnyt lapsia, jos niiden kanssa leikkiminen ja askartelu ja yleensäkin kasvattaminen on niiiiin rasittavaa työtä, että siitä pitäisi maksaa palkkaa.[/QUOTE]

Mutta eihän siitä makseta palkkaa eikä tukea voi verrata palkkaan.

 

On ihmisiä jotka ovat ammatikseen lastenhoitajia. Pitäisikö heiltä viedä palkka pois, kun he vain "leikkivät" lasten kanssa päivät pitkät?

 

Ei siitä pidä maksaa palkkaa, yhteiskunta on päättänyt maksaa siitä kotihoidontukea. Miksi et itse vastaa selviin kysymyksiin?

Ihan sama miksi sitä nimität, yhteiskunnalta tulluta rahaa joka tapauksessa. Ja jostain syystä kotiäidit jatkuvasti valittavat, että tuo korvaus on muka liian pieni. Omasta mielestäni se ei ole, vaan ihan tarpeeksi.

Mihin kysymykseen en ole vastannut?

 

Miten te määrittelette kotiäidin josta te nyt puhutte? Kotiäiti voi myös opiskella tehdä ansiotyötä tai vapaaehtoistyötä sen lisäksi että lapset hoidetaan kotona.

Niinpä. Mä luen itseni kotiäidiksi vaikka teen osa-aikatyötä ja opiskelen samalla.

 

[QUOTE="aaa";23262337]Itseäni ei kaivele mikään muu kuin se, että moni kotonaoleva valittaa ja ruikuttaa kovaan ääneen, kuinka rankkaa se kotona oleminen on ja miten sitä ei arvosteta eikä siitä makseta tarpeeksi.
Olen itse ollut molempien lasten kanssa vuoden verran kotona, ja tiedän tasan tarkkaan, että ei se työtä ole, vaan nimeno maan kotona olmista, ja mielestäni siihen nähden korvaus on ollut ruhtinaallinen.[/QUOTE]

Sinä olet ollut vähemmän aikaa kotona kuin ehkä se, joka valittaa.
Samoin voisi sanoa, miksi valittaa työstäkään? Sen voi vaihtaa, siihen voi itse vaikuttaa, sen tekemisen voi lopettaa.

Siitä, että harva arvostaa kotiäitiä edes ihmisenä, saa ja pitääkin valittaa.

 

Sekä kotiäityiden että työssä olon kokeneena voin sanoa että ainakin MINUN ammatissa, MINUN lasten kanssa ja MINUN luonteen kanssa kotiäitiys oli todella rankaa ja haastavaa suurimma osan aikaa. Suurimpana syynä lasten pitkäaikaissairaudet. Tuolloin saatoin usein ajatella, että tämä on täyttä työtä (tosin en siitä yhteiskunnalta palkaa odottanut silloinkaan).

Nyt työelämään palanneena totean, että ainakin MEIDÄN kohdalla tilanne on vaan kaaottisempi kun töihin palaa. Samat sairaudet, lääkärikäynnit, verikokeet, apteekkikäynnit pitää hoitaa kuin kotona ollessa. Tämän lisäksi pitää hoitaa kaikki työt työmatkoineen. Meidän ammatissa kun kukaan ei niitä töitä tee, vaikka olisi sairaan lapsen kanssa kotona (tai itse sairaana). Palattuaan kaikki odottaa pöydällä tekijää.

Onnekas olen siinä, että meillä on varaa nyt palkata siivooja. Mutta ei se kaaottisuutta poista, vaikka tämä osa kotitöistä on meidän hartioilta poissa. Nyt on silti aikaa olla lasten kanssa liian vähän. Huono omatunto siitä. Kaiken vapaa-ajan yrittää viettää lasten kanssa. Ts. omat menot/harrastukset on sitten lähes yöaikaan ja poissa omista unista, jos niitä haluaa pitää. Väsymys on valtava, kuten oli kotiäitinäkin olleenka, kun lapset valvoivat jatkuvasti sairauksiensa takia.

Ainakin meidän tapauksessa kaikesta kotiäitiyden haasteista huolimatta se elämä oli paljon helpompaa kuin nyt. Ei ainakaan tarvinnut potea huonoa omaatuntoa, ettei ole riittävästi lasten kanssa ja tue heitä kasvussa. Ei tarvinnut potea huonoa omaatuntoa, jos illalla lähti vaikka jumpalle, olihan jo ollut 10-12 h lasten kanssa sinä päivänä ja lapset jäivät isän hoiteisiin. Pystyi torkkumaan päivällä kun lapset nukkuivat/lepäilivät jos esim. yö oli mennyt valvoessa erinäisten sairauksien ym. takia.

Kotitoiden kanssa pystyi olemaan paljon joustavampi, kun muutaman illan tai viikonlopun sijaan saittoi hommat jakaa 7 päivälle viikon aikana. Kotityöt pystyi hoitamaan niin, että viikonloppusin pystyi viettämään ihanaa perheen keskeistä viikonloppua, jos näin halusi.

Ts. elämä oli totaalisen vapaata nykyiseen verrattuna. Toki silloinkin oli rytmiä päivässä ym. mutta se ei kuitenkaan ollut kellon kanssa kilpajuoksia kuten nyt.

Itse arvostan sekä kotiäitiyttä että työssä käymistä. Mutta itse uskon siihen, että kotiäityis on samaa arjen pöyrittämistä kuin se on työssä käyvilläkin. Työ on työtä ja toimeentulon hankkimista. Kotiäitiys voi olla työlästä perhearjen pyörittämistä, mutta se ei ole työtä ja siinä mielessä toimeentulon hankkimistä.

 

[QUOTE="aaa";23262377]Kysytään nyt sinultakin, että miksi ihmeessä olet tehnyt lapsia, jos niiden kanssa leikkiminen ja askartelu ja yleensäkin kasvattaminen on niiiiin rasittavaa työtä, että siitä pitäisi maksaa palkkaa.[/QUOTE]

Ei tarvi maksaa palkkaa, kotihoidon tuen otan iloisesti vastaan, mutta olisin kotona vaikka en sitä pientä rahaa saisikaan (noin 300 e käteen).

Mutta mielestäni kaikki (paitsi sosiaalitapaukset ja lääkärin lähetteellä) saisivat maksaa hoidosta todelliset kustannukset eli n. 800 e/kk.

Ei tämä ole rasittavaa (tai on joskus tietenkin, varmaan sullakin joskus menee hermot lasten kanssa). Tämä on minun valintani ja pidän tästä. Joskus taas menen töihin, mutta nyt elän näin. En vain ymmärrä, että kotitöistä tehdään näin iso numero. Minä vastaan lasteni kasvatuksesta samoin kuin se sun lasten lto. Eli teen muutakin kuin pyykkään. Ja kyllä, tämä on ihanaa. Mutta myös rankkaa joskus, kuten kai kaikki äitiys ja elämä ylipäätään.

 

[QUOTE="aaa";23262419]Ihan sama miksi sitä nimität, yhteiskunnalta tulluta rahaa joka tapauksessa. Ja jostain syystä kotiäidit jatkuvasti valittavat, että tuo korvaus on muka liian pieni. Omasta mielestäni se ei ole, vaan ihan tarpeeksi.

Mihin kysymykseen en ole vastannut?[/QUOTE]

Yhteiskunta tukee myös päivähoitoa; julkista enemmän kuin yksityistä mutta tukee kuitenkin.

Minulle korvaus on ok vaikka ei se pystykkään läheskään korvaamaan niitä järjestelyjä ja ansionmenetyksiä jotka aiheutuu siitä että haluan hoitaa lapset ainakin toistaiseksi kotona.

 

[QUOTE="Horuksen silmä";23261374]Otetaan samantien äitiyspäivärahakin pois. Ei kun synnäriltä suoraan takasin töihin.[/QUOTE]

Joo ja synnärit vois poistaa, eiköhän sitä jokainen vois kotona lapset mualimaan vääntää

Ap, tekee se kotiäiti jonkun lastenhoitajan työn, koska niitä kotiäidin lapsia ei viedä päivähoitoon
Taitaa olla niin, että ap:n mies ei ole kotiin jäämistä äitiysloman jälkeen sallinut, niin nyt sitten kotiäidit on ihan syvältä

 

On ihmisiä jotka ovat ammatikseen lastenhoitajia. Pitäisikö heiltä viedä palkka pois, kun he vain "leikkivät" lasten kanssa päivät pitkät?

Sinulle siis on ihan sama, kenen lapsia kasvatat. Eli lapsesi voisi vaihtaa noin vain jonkun toisen lapsiin????
Mielestäni on vissi ero siinä, hoidanko omaa lastani vai toisen lasta.

 

[QUOTE="vieras";23262371]On todella eri asia olla vauvan (vuoden verran) kanssa kotona kuin taaperon tai leikki-ikäisen. Siinä pitää oikeasti jo kasvattaa lasta, huolehtia siis kaikesta siitä mistä päiväkodissakin. Järkevästä tekemisestä, kasvattavasta tekemisestä jne. Ymmärrätkö? Et varmaan, sillä vauvan kanssa onkin helppoa kotona. (jos yöunet suht hyvät, ei koliikkia jne.)[/QUOTE]

Ainakin täällä päin mammat käy kerhoissa kahvittelemassa. Siellä ohjaajat laulattaa ja lopun aikaa muksut leikkii keskenään aikuisten juoruillessa. Oikeesti ei niin hirveen vaativaa.

Enemmän vaativaa kotiäitiys on jos tosiaan kotona huolehtii varhaiskasvatuksesta kuten vaikka päiväkodissa. Mutta enpä ole vielä sellaiseen äitiin törmännyt jolla on suunniteltu viikkorytmi että tulee säännöllisesti musiikkipäivää, askartelupäivää, luontopäiviä jne. Kyllä kaikki menee enemmän silleen mitä tänään tekee mieli tehdä. Ja mitä sattuu oleen tarjolla, lisäksi sinne mennään jos viitsitään. EIKÄ SIINÄ MITÄÄN VIKAA OLE mutta turha mainostaa että kotona kaikki saa kovin laadukasta varhaiskasvatusta siinä mielessä mitä esim päiväkoti tarjoaa.

 

[QUOTE="aaa";23262419]Ihan sama miksi sitä nimität, yhteiskunnalta tulluta rahaa joka tapauksessa. Ja jostain syystä kotiäidit jatkuvasti valittavat, että tuo korvaus on muka liian pieni. Omasta mielestäni se ei ole, vaan ihan tarpeeksi.

Mihin kysymykseen en ole vastannut?[/QUOTE]

No niihin kysymyksiin, joita yllä lainasit.


Yhteiskunnalta tulee rahaa moneen paikkaan, myös sellaiseen jota työssäkäyväkin käyttää. Moni äiti on ollut töissä ennen kotiäitirupeamaansa, ja hyvin moni palaa töihin vuoden, kahden, kolmen tai usemman kuluttua. Palaavat kuitenkin. Joku kouluttautuu uudelle alalle, joku palaa vanhoihin töihinsä.

Sellaista ihmistä ei Suomessa taida ollakaan, joka ei olisi käyttänyt yhteiskunnan maksamaa tukea mihinkään koskaan. Jos vanhempi ei hoida lastaan kotona, hoidosta maksaa silti osittain myös yhteiskunta. Moni nainen on muuten pätkätöissä matalapalkka-alalla, jolloin he eivät kerrytä verokassaan kovinkaan suurta summaa kuukausittain. Ei siis voida automaattisesti todeta niinkään, että työssäkäyvä verorahoillaan korvaa yhteiskunnan ylläpitämää päivähoitoa.

Kotihoidontuki on aika pieni, eikä sillä välttämättä saada kaikkea maksettua, vaikkapa lääkärimaksuja tai terveellistä ja puhdasta ruokaa.

Mutta on turha sanoa että tässä maassa olisi montaakaan ihmistä, joka ei maksaisi veroja missään muodossa tai olisi millään tavalla koskaan hyödyllinen muille.

 

Ei, ei se työ ole.
Mutta kyllä monet äidit ovat niitä ihan oikeita arjen sankareita.

 

[QUOTE="aaa";23262469]Sinulle siis on ihan sama, kenen lapsia kasvatat. Eli lapsesi voisi vaihtaa noin vain jonkun toisen lapsiin????
Mielestäni on vissi ero siinä, hoidanko omaa lastani vai toisen lasta.[/QUOTE]

Mikä ero siinä on?
Arvostatko sitä toista lasta enemmän kuin omaasi?

 

[QUOTE="aaa";23262469]Sinulle siis on ihan sama, kenen lapsia kasvatat. Eli lapsesi voisi vaihtaa noin vain jonkun toisen lapsiin????
Mielestäni on vissi ero siinä, hoidanko omaa lastani vai toisen lasta.[/QUOTE]

Se vissi ero on se, että omien lasten kanssa lähtee hermo helpommin. Minusta on kyllä työnä ihan sama hoitaako omia vai toisten klo 8-16. Ne toisten tosin lähtee pois klo 16...
Mutta työmäärä on ihan sama, siis askartelut, puistoilut, kerhoilut, muskaroinnit, komentamiset ym.
Eli en ymmärrä pointtiasi.
Miten niin olisi eri työmäärä oli ne sitten kenen tahansa lapsia. ???

 

En jaksanut koko ketjua kahlata läpi, mutta osin olen kanssasi samaa mieltä. En siis näe kotiäitiyttä, lasten ja kodin hoitoa työnä vaan sinä ihmisen omana vapaa-aikana minkä hän käyttää parhaaksi katsomallaan tavalla. Kun hankki lapsia niin varmasti jokainen tietää että niistä hommia löytyy samalla kun kotitöiden määrä kasvaa jne. Sanotaan perään että en pidä työnä sitäkään jos lapseton ihminen remontoi omaa kotiaan, hoitaa kasvimaataan, laittaa itselleen ja puolisolleen ruokaa, lenkittää koiraansa jne. Jos sama lapseton ihminen taas työkseen tekee noita juttuja vieraille ihmisille ja saa siitä palkkaa se on työtä.

Se mikä kenellekin on raskasta on yksilöllistä, yhdelle se on työ ja toiselle se kotona olo. Arjen sankari voi olla niin kotiäiti kuin työssäkäyvä. Ja se mikä yhden silmissä on arjen sankari, ei välttämättä ole sitä toisen mielestä. Tämän kuopuksen kanssa haluaisin olla pidempään kotona, en siksi että se tekisi minusta arjen sankaria (päinvastoin, toivon että koitiäitiys jatkuisi tällä kertaa mahdollisimman rentona ja mukavana) vaan siksi että haluan todella hoitaa lastani kotona ja uskon sen olevan myös lapselle parhaaksi. =)

 

Näinhän se on.
YouTube - J. Karjalainen - Sankarit

 

[QUOTE="Nipa";23262474]Ainakin täällä päin mammat käy kerhoissa kahvittelemassa. Siellä ohjaajat laulattaa ja lopun aikaa muksut leikkii keskenään aikuisten juoruillessa. Oikeesti ei niin hirveen vaativaa.

Enemmän vaativaa kotiäitiys on jos tosiaan kotona huolehtii varhaiskasvatuksesta kuten vaikka päiväkodissa. Mutta enpä ole vielä sellaiseen äitiin törmännyt jolla on suunniteltu viikkorytmi että tulee säännöllisesti musiikkipäivää, askartelupäivää, luontopäiviä jne. Kyllä kaikki menee enemmän silleen mitä tänään tekee mieli tehdä. Ja mitä sattuu oleen tarjolla, lisäksi sinne mennään jos viitsitään. EIKÄ SIINÄ MITÄÄN VIKAA OLE mutta turha mainostaa että kotona kaikki saa kovin laadukasta varhaiskasvatusta siinä mielessä mitä esim päiväkoti tarjoaa.[/QUOTE]

Nyt olet virtuaalisesti törmännyt sellaiseen äitiin. Ole hyvä. Oikeasti.



p.s. Sitä paitsi eikö alle 3-vuotiaan kognitiiviselle kehitykselle ole parempi olla kotona hoidossa (oli hoitaja kuka tahansa)? Ja eikö yhteiskunta aika paljon maksa päivähoidostakin eli ei edes maksimihoitomaksu 250 e/kk vielä riitä lapsen todellisiin päivähoitokuluihin?