Tyttären ollessa pieni, minäkin ihmettelin joskus kun työkaverit kertoivat taisteluistaan teiniensa kanssa. No en ihmettele enää
Toki on suotavaa, että kaikki puhuvat aina asiallisesti ja kohteliaasti toisilleen, mutta ainakin meidän perheessä asia valitettavasti ei aina ole niin... Kuitenkin väitän, että meillä kolmella on keskenämme hyvin lämpimät ja rakastavat välit. Kaikki osaamme tarvittaessa pyytää anteeksi toisiltamme.
Ja minusta on tavallaan, hmmm, noloa hekumoida otsikon tällaisella aloituksella, kun ei meistä kukaan tiedä, minkälainen äiti tässä tilanteessa oli kyseessä, ja mikä johti tuohon v-sanan käyttöön. Yksittäinen tapaus, mutta toki sitä on kiva päivitellä ja tuntea oma onnistumisensa parempana kasvattajana
Onneksi kukaan ei ollut ilmeisesti muutama vuosi sitten näkemässä, kun esiteini ei saanut kaupassa haluamiaan korkkareita päättäjäisiin, ja häipyi kaupasta karjaisten "Voi perseenvitunhelvetti." No, siitäkin vaan selvittiin sitten elolle eteenpäin.