Kun elämä turhaa on

Aivan varmasti ap:lla on takuu onnistua jos lähtee yrittämään eikä luovuta.

https://valio.rekrytointi.com/paikat/index.php?jid=1801&key=&o=A_RJ&rspvt=g0b9e6qtzg8w4ksk4s848s48gg4k0ks

Kokeilepa! Kesällä saattaa tärpätä vakipaikkakin, kun kaikki eivät niihin kuitenkaan hae

 

upp

 

huhuuuu

 

Tässä on itsellekin sattunut niin raskaita ja suuria asioita kuukauden sisällä, että olisin kyllä ihan valmis jo lähtemään taivaan kotiin. Mutta kai täällä maanpäällä on vielä jotain tekemistä tai tarkoitus ehkä minullekin...
Toivottavasti ap:n elämä olisi parempaan päin menossa .

 

Tässä on itsellekin sattunut niin raskaita ja suuria asioita kuukauden sisällä, että olisin kyllä ihan valmis jo lähtemään taivaan kotiin. Mutta kai täällä maanpäällä on vielä jotain tekemistä tai tarkoitus ehkä minullekin...
Toivottavasti ap:n elämä olisi parempaan päin menossa .

Valitettavasti ei ole, mutta ei siitä enempää. Ketään ei kiinnosta.

Voimia sinne. Olet ollut mukana ketjussa ja se ollut hienoa. Uskon, että tarkoitus löytyy.

ap

 

Ap:lle, jos olet vielä kuulolla. Olen jo reilusti keski-ikäinen, yli neljäkymmentä ja samoissa fiilareissa valitettavasti mennään. Näennäisesti asiat on ok. On työ, on katto pään päällä ja sosiaalista verkostoakin löytyy tarpeen mukaan.
Se mihin olen pettynyt, on minä. En ole tarpeeksi fiksu,kaunis, sosiaalinen, terve ihminen, voidakseni elää elämää kokonaisvaltaisesti. Toisaalta olen tyytyväinen siihen omaan rauhaan ja yksinäisyyteen. Eniten inhottaa itsessäni se, etten ole tarpeeksi älykäs tähän maailmaan. Kunnianhimon jonkinasteinen puutos ja lisänä soppaan kamala ulkomuoto; lyhyt ja tukeva.
Toivon sinulle ap voimaa jaksaa, asiat voi aina olla huonommin. Minä odotan hetkeä, kunnes vapaudun luonnon kiertokulkuun.

 

Ap:lle, jos olet vielä kuulolla. Olen jo reilusti keski-ikäinen, yli neljäkymmentä ja samoissa fiilareissa valitettavasti mennään. Näennäisesti asiat on ok. On työ, on katto pään päällä ja sosiaalista verkostoakin löytyy tarpeen mukaan.
Se mihin olen pettynyt, on minä. En ole tarpeeksi fiksu,kaunis, sosiaalinen, terve ihminen, voidakseni elää elämää kokonaisvaltaisesti. Toisaalta olen tyytyväinen siihen omaan rauhaan ja yksinäisyyteen. Eniten inhottaa itsessäni se, etten ole tarpeeksi älykäs tähän maailmaan. Kunnianhimon jonkinasteinen puutos ja lisänä soppaan kamala ulkomuoto; lyhyt ja tukeva.
Toivon sinulle ap voimaa jaksaa, asiat voi aina olla huonommin. Minä odotan hetkeä, kunnes vapaudun luonnon kiertokulkuun.

Käyn täällä aina välillä katsomassa onko tullut keskustelua.

Mä jotenkin ymmärrän tuntemuksesi. Vihonviimeinen tie on lähteä vertaamaan itseään muihin. Vielä pahempi on verrata sitä ideaalikuvaa, jonka on itsestään muodostanut. Seurauksena on vain pahaa oloa ja pettymystä.

Minäkin olen pettynyt itseeni. Eri syistä tosin, mutta kuitenkin. Toivoisin että muutat ajatteluasi ja näkisit saavutuksesi ja positiiviset puolesi. Saat luvan katsoa mun totaalista epäonnistumistani ja nauraa, jos se helpottaa. Tsemppiä!

ap

 

Nykymaailman meno on ihan sairasta ulkonäön suhteen, turha ottaa siitä paineita..jos on paljon rahaa kenestä tahansa voidaan muokata ns. kaunis mutta onko se tekokauneus sitten oikeata kauneutta siitä voi taas montaa mieltä

 

Heipä hei...
Mitäs AP:lle kuuluu?
Itse harkitsen tässä jaksaisiko alkaa eläkkeelle pyrkimään väliaikaisesti kun ikä ei siihen kyllä vielä yltä lähimainkaan ... Mutta neljään vuoteen en ole itsekään pystynyt käymään töissä normaalisti.
Väsyttää vaan jo se ajatus sairaslomien itkemisistä ja siitä että tajuaako kukaan kumminkaan tätä olotilaa missä elän.
Sain tässä kumminkin sellaisen "lottovoiton" ja tuli omaisuutta niin että ressi tuplaantui senkin myötä todella paljon... En ymmärrä niitä jotka toivoo lottovoittoa koko elämänsä tai paljon omaisuutta ja laittaa siihen toivonsa... Ei se raha vie sairauksia tai vaikka henkisiä arpia mukanaan...
Musta tuntuu että alan harkita Miina Äkkijyrkän uraa... En tosiaan ole ikinä soveltunut mihinkään perus muottiin muutenkaan.

 

Heipä hei...
Mitäs AP:lle kuuluu?
Itse harkitsen tässä jaksaisiko alkaa eläkkeelle pyrkimään väliaikaisesti kun ikä ei siihen kyllä vielä yltä lähimainkaan ... Mutta neljään vuoteen en ole itsekään pystynyt käymään töissä normaalisti.
Väsyttää vaan jo se ajatus sairaslomien itkemisistä ja siitä että tajuaako kukaan kumminkaan tätä olotilaa missä elän.
Sain tässä kumminkin sellaisen "lottovoiton" ja tuli omaisuutta niin että ressi tuplaantui senkin myötä todella paljon... En ymmärrä niitä jotka toivoo lottovoittoa koko elämänsä tai paljon omaisuutta ja laittaa siihen toivonsa... Ei se raha vie sairauksia tai vaikka henkisiä arpia mukanaan...
Musta tuntuu että alan harkita Miina Äkkijyrkän uraa... En tosiaan ole ikinä soveltunut mihinkään perus muottiin muutenkaan.

Mun kuulumiset on melko turhia. Olen eräässä työllistämisprojektissa mukana ja jutellut parin naisen kanssa Tinderissä. Kuten sanoin, kokeilen vuoden loppuun. Jos ei mikään edisty oli tämä sitten tässä. Tänne en viitsi enää päivittää, koska tämä on melko näivettynyt palsta.

Tsemppiä kuitenkin sulle, päätät mitä tahansa. Pohdi asioita ja tee oikea päätös. Ehkä löydät sen suunnan, jossa aurinkokin välillä paistaa.

ap

 

Mun kuulumiset on melko turhia. Olen eräässä työllistämisprojektissa mukana ja jutellut parin naisen kanssa Tinderissä. Kuten sanoin, kokeilen vuoden loppuun. Jos ei mikään edisty oli tämä sitten tässä. Tänne en viitsi enää päivittää, koska tämä on melko näivettynyt palsta.

Tsemppiä kuitenkin sulle, päätät mitä tahansa. Pohdi asioita ja tee oikea päätös. Ehkä löydät sen suunnan, jossa aurinkokin välillä paistaa.

ap

Kyllä moniakin kiinnostaa. Kiitos kun vastasit

 

Olen kuullut tämän saman litanian tuhansia kertoja. Ei koskaan ymmärrystä tai empatiaa, vaan aina syyttelyä ja pilkkaa.

Ihmisille on ilmeisen mahdotonta ymmärtää, että joskus on vain saanut liikaa iskuja ja kokenut liikaa vastoinkäymisiä. Tai voi olla, että olenkin uniikki yksilö, kun en jaksa hymyillä ja yrittää aina uudestaan oli tilanne mikä hyvänsä. Afrikan kärsivät lapset jne.

Minä yrittäisin, jos onnistumiselle olisi takuu. Nyt kun prosentit ovat äärimmäisen pienet, niin miksi edes kokeilla? Ilmeisesti myös kuvittelet, että olen jotenkin muuttunut ja aikaisempi kuvio epäonnistumisista ei toistuisi taas? Minä en usko siihen.

Ja totta pirussa olen negatiivinen ja piehtaroin ajoittain itsesäälissä. Kyllä minä sen tiedostan.

Aivot ovat muovautuvat, voit itse "ohjelmoida" aivot uusiksi. Asenteet ja ajattelumallit ovat muutettavissa.

Rick Hanson (neuropsykologi) Sisäsyntyinen onnellisuus ja Joseph Murphy Alitajuntasi voima on klassikko.

 

Linkkikammon vuoksi tässä:
"Kopernikuksen aikana tällaiset ajatukset olivat liikaa niille, jotka uskoivat maapallon olevan maailmankaikkeuden keskipiste. Esimerkiksi Martti Luther piti Kopernikusta vähintään järkensä menettäneenä. Luther piti Kopernikusta hupsuna astrologina, joka yritti mukaa osoittaa, että maa muka liikkuu ja pyörii."

Ai niin, siinä oli se suuri eroavaisuus!

 

Oletko sitten joku päättäjä? Sitten on aiheellistakin tuoda esille se, missä on valehdellut. Olis yks hyvä esimerkki....

 

Asiat joissa olen epäonnistunut:

Opiskelu (korkein saavutus ylioppilastutkinto)
Työelämä (vain pätkäduuneja, nyt pitkäaikaistyötön)
Parisuhde (ei ikinä)
Seksi (ei ikinä)
Kaverit (kaikkosivat perheidensä pariin)
Ulkonäkö (olen laihaläski)
Viherpeukalo (kasvit kuolevat käsiini)

Tuossa nyt alkuun jotain osviittaa.

Jatkaisitko sinä tällaista elämää? Aivan, et jatkaisi. Et edes kyennyt kuvittelemaan, että tuollaisia ihmisiä on olemassa.

Voi kuule,minä olen kokenut elämäni niin turhaksi,vaikka oikeasti tiedän,että meille kaikille on joku jossain.Tälläkin hetkellä mietin,miten voisin tämän tuskan lopettaa.Elämän halu vielä voittaa.