kun lähtö koitti...

Ekasta sain luvan. Toisesta kun ei paikalle ehitty eikä ennätetty uudestaan osastolle soittamaan. Mutta siis sinne saa lähteä kun kotona ei enää kestä. Toisilla se tulee aikasemmin toisilla myöhemmin. Aina sinne pitää soittaa ennen menoa että teitävät odotella.

tuo "kun kotona ei enää kestä" koskee sitten vain ensisynnyttäjiä mäkin olisin synnyttänyt varmaan helposti kylppäriin jos en olisi lähtenyt heti sairaalaan kun supistukset alkoi. lähdettiin kuitenkin "näytille" ja olin 5cm auki, siitä hetki niin olin 7cm auki. Joten toisella kertaa asiat sujuu yleensä vähän nopeemmin

Ekasta oli kivuttomia suppareita aamusta asti, illalla pamahti päälle hirveä selkäkipu jonka ansiosta en meinannu päästä sohvalta ylös. Siitä alkoi säännölliset, kivuliaat supistukset ja seuraavana päivänä (41+4) syntyi esikoinen. Synnytyksen kesto oli 17 h.

Toinen alkoi säännöllisellä selkäkivulla aamulla rv 40+4, jonka nopeasti tajusin supistuksisksi. Välit lyhenikin nopeasti ja kun lapsenvahti oli paikalla, huristeltiin sairaalaan. klo 10 oli tyttö sylissä.

 

Vedet meni NKL:n äitipolin lattialle, kun olin siellä synnytystapa-arviossa 38+0. Siitä osastolle odottelemaan ja n. 12 tunnin kuluttua synnytyssaliin.
Ehkä noin tunti vesien menosta alkoi tosi kipeät supistukset jotka kuitenkaan eivät avanneet paikkoja (osasyynä varmaan myös vauvan virhetarjonta). 25 tuntia vesien menosta syntyi terve poika <3