Kutsuttiin vieraita. Kukaan ei tullut. Kukaan ei ilmoittanut, ettei tule. Olen loukkaantunut.

Meillä lapsen kummit ei tule ikinä. Ei synttäreille, ei muuten vaan vaikka kutsutaan. Aina kyllä ilmottavat n. 10 min ennen ko. aikaa. Enää en edes odota heidän tulevan, mutta edelleen piruuttaan kutsun heitä meille. Saavatpa sitten edes hiukan huonoa omaatuntoa ja vaivaa ilmottaessaan etteivät sittenkään pääse. (Niin aina aluksi ovat niiin tulossa, kivaa hei)

 

No jos kutsu olisi tullut liian nopeasti, perheet olisivat varmaan voineet sanoa siitä tai keksiä jonkun valkoisen valheen miettiäkseen menevätkö vai eivätkö.
Kohteliasta olisi kuitenkin ollut ILMOITTAA,tuleeko vai eikö.
Ja mitä ihmettä, "esititkö kutsun vaivaantuneesti ja epävarmaan tyyliin"?
Sittenkö on ymmärrettävää että kylään ei tulla tai tehdään oharit, jos kylään kysyjä osoittaa olevansa epävarma tai arka(lue:heikko tai epätäydellinen jostain kohdin)?
En ymmärrä..

No ap itse kirjoitti olevansa arka ja huono itsetunnoltaan ja silloin ihmisen ulosanti voi olla joskus vähän sellaista "anteeksi kun olen olemassa" tyyppistä. Eli vaikka toinen selvästi kutsuu vieraat kotiinsa, sanamuodot, katse, eleet jne voivat olla sellaiset, että ne antavat ristiriitaisen viestin. Että "tulkaa nyt vaikka siitä onkin helkkaristi vaivaa"...

Mutta ap tuossa jälkikäteen tarkensi, että nämä perheet tuntevatkin toisensa jo melko hyvin, joten sitten voi nämä minun tulkintani jättää omaan arvoonsa. Ajattelin, että jos ovat toisilleen vieraita, niin tällaisia virhepäätelmiä voi helposti syntyä.

 

Mun 25-vuotiskemuissa kävi noin. Grilli kuumana, juomat kylminä, kaikki kunnossa. Juhlien piti alkaa iltakuudelta. Illalla yhdeksän korvilla yksi ilmoitti ettei pääse tulemaan, muista ei kuulunut mitään. Juhlittiin sitten miehen kanssa kaksin, mutta fiilis ei kyllä ihan vastannut odotuksia.

 

Ja mitä ihmettä, "esititkö kutsun vaivaantuneesti ja epävarmaan tyyliin"?
Sittenkö on ymmärrettävää että kylään ei tulla tai tehdään oharit, jos kylään kysyjä osoittaa olevansa epävarma tai arka(lue:heikko tai epätäydellinen jostain kohdin)?
En ymmärrä..

Mitenkään oharit tehneitä puolustamatta, arkuus ja epävarmuus kyllä monesti luokitellaan ns. huonoiksi piirteiksi ihmisissä. Varsinkin sosiaalisille, ulospäinsuuntautuneille ihmisille epävarmojen ihmisten kanssa asiointi voi olla vaivaannuttavaa ja kiusallista. Me ihmiset ollaan erilaisia, mutta kaikki luonteet ei silti sovi yhteen. Voi toimeen tulla toki, mutta ystävystyminen on ihan eri asia. Itselläni ei ole lainkaan arkoja tai epävarmoja kavereita, koska tuntuisi että "jyräisin" ne alleni olemalla oma itseni. Se olisi väärin heitä kohtaan, mutta myös väärin itseäni kohtaan, että joutuisin koko ajan varomaan olemasta oma itseni, eli puhelias ja hyvin avoin, ulospäinsuuntautunut.

Mutta AP:n tapaus on kyllä tosi ikävä, tuli ihan harmi teidän puolesta Tuollaiset kannattaa jättää ihan omaan arvoonsa, jos ei edes ilmoittaa voi siitä etteivät ole tulossa.

 

Olen tosi pahoillani puolestasi! Mielestäni ihan ihmeellistä käytöstä. Ei tulisi mieleen tehdä oharit tuolla tavalla eikä meille ole juurikaan vastaavanlaista tapahtunutkaan. En kutsuisi heitä uudestaan ja hyvin voit antaa ystävällistä palautetta asiasta!

Meillä on taas sellainen ongelma että yksi mieheni hyvistä kavereista vaimoineen eivät ikinä osaa sanoa tulevatko vaiko ei (kai lähinnä sen kaverin ongelma, mieheni on sinnepäin yleensä yhteydessä). Jos kutsutaan joihinkin illanistujaisiin jokunen viikko ennen niin ei tiedä samana päivänäkään voiko tulla. Ja yleensä eivät sitten tulekaan. Uutena vuotena tämä kaveri soitti sitten oisko vähän ennen keskiyötä että joo tultiin just saunasta ja blabla. Yleensä eivät tulekaan, mutta voisi sitä ilmoittaa että ei tule. Nyt ollaan päätetty ettei enää kutsuta koska on hieman turhauttavaa.

 

No mä en myöskään odota ketään. Ikinä.

Miehen siskon kanssa ollaan tietysti ihan väleissä. Mutta tuossa taannoin oltiin niillä puoli viikkoa kutsuttuna kylässä, ja niin meni hermo kun mikään sovittu ei ikinä pitänyt. Lähdetäänkö uimaan? Joo! No ei mua nyt huvittanutkaan. Lähdetäänkö kaupungille? Joo! No mä nyt mieluummin teenkin tätä käsityötä... Mikään ei mennyt mitenkään, mistään ei voinut viestiä oikeasti, ja isäntämme eivät todellakaan tienneet vissiin itsekään mitä olisivat tahtoneet.
Kahden päivän kuluttua lopetin ihmettelyn ja esitin vain ilmoitusluontoisena asiana että aion kello silloin ja silloin tehdä näin ja noin. Mukaan sopii tulla tai ei...

Vielä tämänkin jälkeen kävi niin, että olimme tuttavan kanssa ravintolassa syömässä, johon miehen sisko puoliskonsa kanssa ei ollut halunnut lähteä. Sitten soitti että he lähti kävellen ja on tässä lähellä. No me tietysti toivotimme heidät tervetulleeksi ja he lupasivat tulla. Ilmoitimme hoville että odotellaan lisää porukkaa, mutta ketään ei kuulunut. Lopulta mieheni soitti siskolleen: he olivatkin kävelleet takaisin kotiin. Koska ei huvittanutkaan tulla ravintolaan syömään.... siinä me sitten pyytelemme hovilta anteeksi, ja siltä tuttavalta joka oli mukanamme, että sorry...

Ei ehkä ihan kuulu ap aiheeseen, sorry, mutta sivuaa kuitenkin.

 

Mä pistäisin tällaisille ihmisille viestiä, että näimme vaivaa ja pöytä oli koreana mutta eipä lupauksista huolimatta teitä näkynyt. Harmittaa. Kärsikööt sitten omatunnontuskista.

 

Todella törkeää olla ilmoittamatta että ei pääse. Tämä on kyllä tosi yleistä nykyään. Varsinkin lapsiperheissä. Kaikki joillekin niin vaikeaa!! Se lähteminen ja kaikki. Tuttavapiirissä olen huomannut sen. Itse kun pääsen lähtemään nopeallakin aikataululla ihan mihin vaan kolmen lapsen ja kahden koiran kanssa, niin useimmat eivät vaan kykene. Jo kauppaan lähteminen kestää kolme tuntia lasten kanssa ja sen tekeminen on koko päivän vievä suoritus!

 

[QUOTE="xyz";27917115]Mä pistäisin tällaisille ihmisille viestiä, että näimme vaivaa ja pöytä oli koreana mutta eipä lupauksista huolimatta teitä näkynyt. Harmittaa. Kärsikööt sitten omatunnontuskista.[/QUOTE]


Tällaiset ihmiset eivät vaan yleensä ymmärrä tehneensä väärin, eivätkä osaa kärsiä omantunnontuskista.

 

Me yleensä mennään, jos kutsutaan. Ollaan kuitenkin melko aktiivinen ja kiireinen perhe. Tällä hetkellä mies täydentää koulutustaan yliopistossa ja istuu arkisin luennoilla paljon. Sen lisäksi tekee täyttä työviikkoa ja tekee töitään myös kotona. Mies harrastaa jääkiekkoa ja on usein pelireissulla tai treeneissä.
Jos viikonlopuksi ei ole muuta, menee usein tuomaroimaan junnupeleihin. Mulla vuorotyö ja oma hevonen.
Lapsilla on harrastuksia ja toinen usein pelireissuilla jne.
Me tykätään kutsua vieraita ja kyläillä ja kutsutaan yleensä ajoissa, jos tiedetään, että meillä on esim. vapaa lauantai.
Joskus haluan aikaa vain itselleni ja varta vasten pyhitän lauantain omaksi shoppailupäiväkseni.

Miehen veljellä on vaikeuksia ymmärtää. Kutsuvat yleensä kylään edellisenä iltana tai samana päivänä ja meillä on yleensä jo muuta sovittuna. Sitten suuttuu, kun ilmoitamme, ettei päästä.
Jos kutsutaan heitä meille kylään vaikka lauantaina, niin eivät ilmoita vasta kuin lauantaina päivällä tuleeko vai ei. Ollaan ehditty sitten sopia jo muuta.

 

Nykypäivänä on todella monelta aikuiselta käytöstavat hukassa.Jo ihan ne "alkeellisimmatkin",niinkuin tästä huomaa:TOTTAKAI ilmoitetaan jollei sovittuun tapaamiseen päästä.Itse olen monesti joutunut myös pettymään samantapaisesti,ja todella usein joku sopii tapaamisen esim klo 16,ja "ilmestyy vain paikalle vaikkapa klo 17"Se on TODELLA ÄRSYTTÄVÄÄ.

 

Todella törkeää olla ilmoittamatta että ei pääse. Tämä on kyllä tosi yleistä nykyään. Varsinkin lapsiperheissä. Kaikki joillekin niin vaikeaa!! Se lähteminen ja kaikki. Tuttavapiirissä olen huomannut sen. Itse kun pääsen lähtemään nopeallakin aikataululla ihan mihin vaan kolmen lapsen ja kahden koiran kanssa, niin useimmat eivät vaan kykene. Jo kauppaan lähteminen kestää kolme tuntia lasten kanssa ja sen tekeminen on koko päivän vievä suoritus!

Sama täällä. Usein kaverit myöhässä tapaamisista, kun on niin vaikea saada kaikkia valmiiksi. Haloo! Lapsia on minullakin, mikä syy tuo nyt on?

Oma suosikkini on, kun ystäväni soitti, että on myöhässä, koska haluaa syödä lounaan. Olin vähän , että häh? Alkoi sitten minulle kiukutella, että voihan hän vain nopeasti ottaa sitten jonkun jugurttimyslin ja tulla ajoissa. Siis mitä minulle aikuisen ihmisen syömiset kuuluu? Tai siis miksi kuuluu?

 

Meillä samankaltaisia "kavereita"..kutsutaan ne käymään ja joskus kyselevätkin että voisivatko tulla käymään..no, sovitaan joku päivä ja aika mut heitä ei vaan näy. Jossain vaiheessa sit pitää soittaa heidän perään kun eivät vastaa tekstareihin (ainakaan meijän lähettämiin) että niin ootteko tulossa ja sitten sanovat että tulikin jotain muuta..jopa niin että joku muu olikin kutsunut käymään, menivät sinne toisaalle ja sitten kello olikin jo niin paljon etteivät ehtineet enää meille.

On tehnyt mieli sanoa kerran jos toisenkin, että ärsyttää todella olla kenenkään kakkosvaihtoehto jos sitäkään.

Tälläkin hetkellä odotan heidän vastaustaan synttärikutsuun, kaksi viestiä oon laittanut, ei yhtään vastausta...: /

 

Minäkään en enää uskalla järjestää yhtään mitää, joskus taannoin pyytelin ystäviä (entisiä nykyään) käymään ja muuta, mutta aina oli jotain. Ilmoittivat kylläkin, mutta kerta kerran jälkeen ei enää jaksanut ymmärtää...

Ainut ystäväni on aina myöhässä, vähintään 20min, parhaimmillaan 1,5h. Ei saanut silmiä auki, lapselle vaatetta... Olen tästä joskus tännekkin kirjoitellut..

Minusta olisi NIIN kiva järjestää illanistujaisia, juomaa, ruokaa, saunomista tms.. Istumme tätä nykyä isännän kanssa kaksin. On meillä hauskaakin,mutta ai, että jos joskus olis muutakin seuraa..

 

Todella inhottavasti tehty vierailta Aina ei välttämättä kuitenkaan sovi, vaikka on jo sovittu päivämäärä. Silloin olisi kohteliasta edes ilmoittaa asiasta aikonaan.Luulisi kaikkien tajuavan tuon itsekkin. Ehkä jotkut oppii ymmärtämään tuon vasta sitten, kun itse joutuu vastaavaan tilanteeseen.

 

Onpa ollut tosi törkeää käytöstä. Olisin minäkin loukkaantunut.

Minullakin on eräs ystävä joka lupailee tulla käymään, mutta kun sovittu päivä lähestyy tulee viestiä tyyliin "Voi rakas kulta mussukka en nyt pääsekkään kun "Pirkolta kuoli kissa" ja se tarvitsee tukea..." Tänäänkin pyytelin kahvilla käymään, oli pahassa paikassa, sanoi soittelevansa myöhemmin. Joo ei ole soitellut. Taidan katkaista välit siihen kokonaan.

 

Todella törkeää olla ilmoittamatta että ei pääse. Tämä on kyllä tosi yleistä nykyään. Varsinkin lapsiperheissä. Kaikki joillekin niin vaikeaa!! Se lähteminen ja kaikki. Tuttavapiirissä olen huomannut sen. Itse kun pääsen lähtemään nopeallakin aikataululla ihan mihin vaan kolmen lapsen ja kahden koiran kanssa, niin useimmat eivät vaan kykene. Jo kauppaan lähteminen kestää kolme tuntia lasten kanssa ja sen tekeminen on koko päivän vievä suoritus!

Olen törmännyt samaan. Peri tuttua on, jotka aina lupailee tulla kylään. Viime hetkellä ilmoittavat, etteivät nyt pääsekään, kun Jani-Petteri nukkuu päiväunia tms. Eikä sen jälkeen enää ehdi. Hienoa! Ymmärtäisin, jos JP olisi vauva, mutta sama jatkuu ja jatkuu aina vaan. Aika nopeasti sitä oppi, että todennäköisemmin nämä vieraat jättävät tulematta kuin tulevat.

Toinen ryhmä on koiran hankkineet. Koira tuntuu sitovan vielä enemmän kuin vauva.

 

Ihan turha kenenkään lässyttää jostain ongelmasta arkojen ihmisten ja ulospäin suuntautuneiden välillä tai vaivaantuneisuudesta sosiaalisissa tilanteissa.

Jos sovitaan että tavataan, mennään paikalle ellei nyt sitten varttia ennen menoa ala oksennus lentämään. Jos ei halua mennä, ei sovita. tai perutaan ajoissa.

"mua ei just nyt huvittanutkaan lähteä niin ei sitten tultu" ei ole mikään selitys silloin kun paikalla olisi pitänyt olla jo kolme tuntia aiemmin

 

No varmasti olet pettynyt jne ap. Todella tökeröä ja ajattelematonta käytöstä noilta oharien tekijöiltä. En mää kehtaa ikinä jättää ilmottamatta ja ylipäätään menemättä ellei oo oikea syy. Meilläkään ei onneksi tällasia oharituttuja oo.

 

Olipas tökeröä käytöstä vierailta, olisin itsekin loukkaantunut! Hyviin tapoihin kuuluu ilmoittaa muutoksista, myöhästymisestä ja ennenkaikkea saapumatta jättämisestä. Minä tulkitsisin tuollaisen välinpitämättömyyden siten, että tuttavuus ei heitä kiinnosta.

 

Todella törkeää olla ilmoittamatta että ei pääse. Tämä on kyllä tosi yleistä nykyään. Varsinkin lapsiperheissä. Kaikki joillekin niin vaikeaa!! Se lähteminen ja kaikki. Tuttavapiirissä olen huomannut sen. Itse kun pääsen lähtemään nopeallakin aikataululla ihan mihin vaan kolmen lapsen ja kahden koiran kanssa, niin useimmat eivät vaan kykene. Jo kauppaan lähteminen kestää kolme tuntia lasten kanssa ja sen tekeminen on koko päivän vievä suoritus!

Totta. Muutama ystävä on jäänyt nyt 'matkan varrelle' tässä viime vuosina kun kaikki on sen vauvan/taaperon kanssa ja päivärytmien yms. niin helvetin vaikeaa. Minun oletetaan ihan kevyesti tulevan kun kutsutaan kolmen alle 3-vuotiaan kanssa (kaikilla on ilmeisesti se kuva että meidän lapset on jotenkin erityisen ihmeellisiä ja helppoja, johtuu varmaan siitä kun en valita koko ajan siitä miten saakelin raskasta kaikki on aina?!) ja useimmiten se onnistuukin, kertaakaan en ole ohareita tehnyt, muutaman kerran on myöhästytty joku 5-10min jonkun kakkaepisodin takia. Ihan paras oli vähän aikaa sitten, kun oli sovittu aika ystävän kanssa että tulen lasten kanssa käymään, matkaa 80km suuntaansa. Lapset (3kk 1v7kk ja 3v) autossa, kamat mukana ja oltiin 30km ajettu kun puhelin soi että 'voitteko sittenkin tulla vasta tuntia myöhemmin kun Lasse heräs myöhään aamulla ja saan sen vasta tunnin päästä päikkäreille.' Joo ei voitu. Käänsin auton nokan kotia kohti ja laitoin viestin perään että kattellaan taas joskus muutaman vuoden päästä jos teillä toi homma vähän hellittää jossain kohtaa.

Joku kirjoitteli tuolla ettei enää viitsi mitään illanistujaisia edes yrittää järjestää, ihan saman olen todennut. Ymmärrän ettei meandi ja tupperware -kutsut välttis vedä porukkaa aina, mutta kun ei synttärit, kihlajaiset, vappu, juhannus mikään ei koskaan innosta ketään mihinkään vaikka ite tarjois saunat ja ruoat ymv. Ei väkisin ei, harmittaa vaan välillä ja ihmetyttää.

 

Mä olen ollut aikanaan sellainen, et oon tykänny kutsua porukkaa ja järjestää juhlia.
Mutta joka kerta olen pettynyt vieraisiin jotka jättävät tulematta eivätkä sen vertaa arvosta mun vaivannäköäni että viitsisivät edes ilmoittaa etteivät tule.

Parhaat oli mun 25synttärit jotka ex-mies järjesti mulle.
Vuokrasi saunatilan, hankki juomia ja naposteltavaa ja kutsui sinne hyvissä ajoin (n.1kk ennen) mun kavereita n10. No, sinne tuli 3 joista yksi oli raskaana ja lähti melkein heti. (Mutta sentään tuli!! )

Toiset oli halloweenbileet mihin mun ystävä lupas tuoda juomia kun heidän häistään jäi paljon viinejä yms. Sovittiin summa minkä maksan juomista heille. Bileet oli lauantaina ja kutsut lähetetty taas n.kuukautta ennen.
Torstaina vielä soitin tälle mun ystävälle et tuunko hakeen juomia vai tuovatko he ne mun luo ohikulkeissaan. Sovittiin et tuovat tullessaan. Perjantai-iltana soitin vielä jotain yksityiskohtia tälle ystävälle joka sit ilmotti, että niin he eivät sit ole tulossa Olin et täh? Syy oli, että ME EI JAKSETAKAAN. Siis jumalauta. Ja yhdessä suunniteltu ja asutkin ostettu. Ilmotin sit et pitäkää viininne ja painoin la ennen bileitä alkoon... Turhaan, koska paikalle tuli n.4 ihmistä 20 kutsutusta ja kaikilla omat juomat. Kyllä kyrpi ja mietin pitkään millaisia ihmisiä mun elämään oikeen kuuluu?! Sen jälkeen tuosta porukasta karsiutunut monia pois, ei kiinnosta enää kutsua eikä edes järkätä mitään...

 

Mitenkään oharit tehneitä puolustamatta, arkuus ja epävarmuus kyllä monesti luokitellaan ns. huonoiksi piirteiksi ihmisissä. Varsinkin sosiaalisille, ulospäinsuuntautuneille ihmisille epävarmojen ihmisten kanssa asiointi voi olla vaivaannuttavaa ja kiusallista. Me ihmiset ollaan erilaisia, mutta kaikki luonteet ei silti sovi yhteen. Voi toimeen tulla toki, mutta ystävystyminen on ihan eri asia. Itselläni ei ole lainkaan arkoja tai epävarmoja kavereita, koska tuntuisi että "jyräisin" ne alleni olemalla oma itseni. Se olisi väärin heitä kohtaan, mutta myös väärin itseäni kohtaan, että joutuisin koko ajan varomaan olemasta oma itseni, eli puhelias ja hyvin avoin, ulospäinsuuntautunut.

Mutta AP:n tapaus on kyllä tosi ikävä, tuli ihan harmi teidän puolesta Tuollaiset kannattaa jättää ihan omaan arvoonsa, jos ei edes ilmoittaa voi siitä etteivät ole tulossa.

Aika erikoista.
Itsekin ajattelen olevani sosiaalinen, avoin ja ulospäin suuntautunut ihminen mutta minulla on myös ujompia kavereita.
Itsevarmuutenikin vaihtelee vähän elämäntilanteen mukaan, en minä aina ole niin rautaisen itsevarma enkä usko että kukaan on ellei satu olemaan narsisti.
Minulle ei ole kiusallista olla myös ujompien ystävä tai että he olisivat epävarmempia tai hitaampia kommunikoinnissaan, päinvastoin siitäkin voi oppia paljon.
Jos toisen epävarmuus vaivaannuttaa sinua, todennäköisesti se on sellainen puoli itsessäsi jota et voi hyväksyä..

 

Ensi kerralla tiedät olla yhteydessä edellisenä päivänä tai viimeistään aamupäivällä. Tämä on hyvinkin tarpeellista jos kyläilystä on sovittu viikko sitten.

 

Miehen veljellä on vaikeuksia ymmärtää. Kutsuvat yleensä kylään edellisenä iltana tai samana päivänä ja meillä on yleensä jo muuta sovittuna. Sitten suuttuu, kun ilmoitamme, ettei päästä.
Jos kutsutaan heitä meille kylään vaikka lauantaina, niin eivät ilmoita vasta kuin lauantaina päivällä tuleeko vai ei. Ollaan ehditty sitten sopia jo muuta.

Minusta tämä on taas ihan eri asia. Itse tykkään rennosta ja passiivisesta elämästä, enkä pidä kalenteriani kovin täynnä. Niinpä saatankin vaikka samana aamuna ehdottaa kyläilyä jollekulle, mutta en todellakaan suutu, jos ei niin lyhyellä varoitusajalla onnistu. Itsepähän otan riskin, ei siinä mitään.

Mutta juu. Tuohon ajatukseen, että koko perheen kutsuminen tuntuisi vaivaannuttavalta - mikä vaikeus olisi sanoa, että tulen mielelläni lasten kanssa, mutta Jarkko ei varmaan kerkeä tms. Tai jos ei halua tulla, ilmoittaa, että on muuta silloin. Tai että katsomme tilannetta, jos päikkärit venähtää, niin emme lähde. Sekin on minulle OK, silloin katson järjestelyitä sen mukaan.