Hei,
kaipailisin vertaistukea lapsettomuuden/pitkän yritysajan kanssa kamppailevilta/kokeneilta. Omasta lähipiiristäni ei löydy samaa kokeneita (tai ainakaan siitä julkisesti kertoneita).
Olemme yrittäneet lasta pian kahden vuoden ajan. Olemme tällä hetkellä lapsettomuushoidoissa inseminaatio-vaiheessa.
Olen ollut naiivi. Ennen ajattelin, että haluan suorittaa elämääni tietyssä järjestyksessä: opinnot, työ, asunto, lapsi/lapset, koira yms. Tällä hetkellä omat entiset ajatukseni huvittavat ja hävettävät. Olevinaan tiesin, että elämää ei voi suunnitella, mutta kuitenkin en ollut täysin tajunnut asiaa.
Yksi asia, mikä minua risoo pahasti lapsettomuushoidoissa olemisessa tai tässä pitkähkössä yritysajassa (vaikka toki emme ole vielä joutuneet yrittämään superpitkään) ylipäätään on se, että elän jatkuvasti "entä-jos"-mallisesti. Tämä ajattelumallini vaikeuttaa elämistä ja päätösten tekemistä.
Ostammeko kaksion, kolmion vai neliön? Entä jos emme saa lapsia ikinä ja asumme lopulta liian isossa asunnossa samalla kun läheiset vinkkaa huoneiden muuttamisesta lastenhuoneiksi ja ylimääräiset huoneet tuovat lapsitoiveet kaikkien nähtäville? Uskaltaako hankkia koiraa, jos tulisikin raskaaksi pian? Onko fiksua varata matka puolen vuoden päähän jos silloin olisikin juuri hoidot menossa tai raskaana?
Onko teillä muilla samanlaisia "entä-jos"-ajatuksia? Oletteko päässeet niistä eroon (ja miten)? Oletteko tehneet rohkeasti isoja päätöksiä?
kaipailisin vertaistukea lapsettomuuden/pitkän yritysajan kanssa kamppailevilta/kokeneilta. Omasta lähipiiristäni ei löydy samaa kokeneita (tai ainakaan siitä julkisesti kertoneita).
Olemme yrittäneet lasta pian kahden vuoden ajan. Olemme tällä hetkellä lapsettomuushoidoissa inseminaatio-vaiheessa.
Olen ollut naiivi. Ennen ajattelin, että haluan suorittaa elämääni tietyssä järjestyksessä: opinnot, työ, asunto, lapsi/lapset, koira yms. Tällä hetkellä omat entiset ajatukseni huvittavat ja hävettävät. Olevinaan tiesin, että elämää ei voi suunnitella, mutta kuitenkin en ollut täysin tajunnut asiaa.
Yksi asia, mikä minua risoo pahasti lapsettomuushoidoissa olemisessa tai tässä pitkähkössä yritysajassa (vaikka toki emme ole vielä joutuneet yrittämään superpitkään) ylipäätään on se, että elän jatkuvasti "entä-jos"-mallisesti. Tämä ajattelumallini vaikeuttaa elämistä ja päätösten tekemistä.
Ostammeko kaksion, kolmion vai neliön? Entä jos emme saa lapsia ikinä ja asumme lopulta liian isossa asunnossa samalla kun läheiset vinkkaa huoneiden muuttamisesta lastenhuoneiksi ja ylimääräiset huoneet tuovat lapsitoiveet kaikkien nähtäville? Uskaltaako hankkia koiraa, jos tulisikin raskaaksi pian? Onko fiksua varata matka puolen vuoden päähän jos silloin olisikin juuri hoidot menossa tai raskaana?
Onko teillä muilla samanlaisia "entä-jos"-ajatuksia? Oletteko päässeet niistä eroon (ja miten)? Oletteko tehneet rohkeasti isoja päätöksiä?