Lapsettomuushoidoista plussaan 2012-2013

Hyvähyvä TanZZZku ja typy, jokainen päivä on kotiinpäin!

Tytyllä hyviä uutisia beibin laskeutumisesta, jospa se kuitenkin siitä lähtisi

Sebulle tsemppiä jatkotutkimuksiin :hug: Ei ole mulla kalkkeutumisesta mitään tietoa tai kokemusta, mutta jospa se olisi vain asia jota pidetään silmällä ja seurataan.

Omaa napaa sen verran, että kävin ylimääräisessä neuvolassa verenpaineen mittauksessa ja pissanäytteen antamassa. Verenpaine oli himpun laskenut, mutta pissassa protskua, grrrr! Lievää päänsärkyä ollut myös, mutta ilmeisesti ei kuitenkaan vielä raskausmyrkytykseen liittyvää. Tarkkaillaan ja odotellaan.

Olen jo päässyt ajatuksissani suunnitteluasteelle sairaalakassin pakkaamisessa Tottahan se on, että pitää valmistautua. Etenkin jos raskausmyrkytys ihan tosissaan pukkaa päälle, niin sitten voi tulla nopea ja aikainen lähtö. Ties vaikka huomenna saisin ihan kassiin asti kamaa

Lukaisin tuon Sebun linkin ja vähän luulen, että mullakin tulee riisutumpi versio tuosta listasta. Ei taida olla mun juttu patterikäyttöiset kynttilät ja öljyt

Esikoisen vanhoja vaatteita on siis muutamat pesty ja aamulla jaksoin katsoa mitä on vielä pesemättä. Siinä samalla muistin, että munhan piti ostaa/tilata lisää bodyja ja housuja vielä, kun vanhimpia ja kulahtaneimpia en säästänyt... Illan ohjelmassa vielä nettikaupassa käyntiä, siis.

Sebu kyseli vielä pitkästä sairaalamatkasta. Ainakin meidän kotikunnassa on ohjeena lähteä ambulanssilla. Jos haluaa, niin toki omallakin autolla saa mennä. Ja jos lapsivesi menee, niin ehdottomasti pitää mennä lanssilla. Toisaalta haluaisin olla mahdollisimman pitkään kotona, mutta en halua liian tuskissakaan kärvistellä sitä paria tuntia matkalla. Mulla on myös toiveena epiduraali, niin en halua mennä liian myöhään. Itse melko varmasti lähden ambulanssilla, kun mies joutuu sitten etsimään saako hoitajaa esikoiselle vai ei ja tulee joko yksin tai lapsen kanssa perästä.

 

Voi TanZZZku, Sebu ja muut, joilla vastoinkäymisiä!

Olen lukenut ahkerasti täällä, mutta en ole jaksanut päivitellä.

Mulla todettiin lievä raskausmyrkytys, jota pelkäsinkin. Mulla kun oli esikoisesta paha raskausmyrkytys. Neuvolasta tekivät lähetteen äitiyspolille, jossa lääkäri oli verenpaineiden ja verikoetulosten perusteella sitä mieltä, että menen osastolle ja siellä käynnistellään seurannan jälkeen. Olin vuorokauden osastoseurannassa ja osaston lääkäri oli sitä mieltä, ettei vielä käynnistetä kun proteiinia ei kerry virtsaan. Ja en saanut oikein nukuttua osastolla, niin kotiutti minut kotilepoon ja tiuhaan neuvola- ja äitiyspolikäyntejä ja labroja tähän loppuun. Viimeksi proteiinit ilmaantuivat vasta synnytyksessä ja raskausmyrkytys oli silloin jo todella pahana päällä. Viimeksi siis käynnistettiin ilman niitä proteiineja muiden tulosten perusteella. Toivon mukaan tämä raskausmyrkytys nyt pysyy lievänä loppuun asti ja vauva saisi syntyä omia aikojaan. Onneksi sentään raskausdiabetes on pysynyt kurissa ruokavaliolla.

Nämä viimeiset päivät/viikot kuluvat todella hitaasti ja kun ei voi oikein muuta kun pötkötellä ja nukkua, niin nyt on hyvää aikaa rentoutua ja miettiä tulevaa vauvaa :heart:

sekundamamma ja rv 38+5

 

Voi mitä TanZZZkulle on käynyt :O
Kovasti voimia pienelle nyt majailla visusti masussa vielä mahdollisimman pitkään :hug:

Taas olen käynyt lukemassa, mutta pää lyö niin tyhjää, etten oo jaksanut kommentoida mitään. Väsymys on aivan hirveetä, meinaan nukahtaa auton rattiinkin joka kerta. Mihinkään ei oikein jaksaisi enää lähteä ja tuo esikoinen tietty verottaa vielä oman osansa tästä. Silti en haluaisi, että vauva syntyisi vielä, sillä en ole yhtään valmis (saati kerännyt energiaa).

PP ja beibi rv 39 :heart:

 

No ohhoh, ompas täällä nyt ehtinyt taas tapahtua vaikka ja mitä.

Sebu, itsellä ei kokemusta kalkkeutuneesta istukasta tai vähäisestä lapsivedestä, ehkä ennemminkin suuresta lapsiveden määrästä. Jaksamisia sinne.

Sekundamammalle myös voimia vielä tähän loppuun ja toivottavasti raskausmyrkytys ei pahenisia ja saisit synnyttää vauvan silloin, kun sen aika olisi.

Tammityttö, mulle ei oikeastaan lääkäri meinannut käsikopelolla, että lapsivettä olisi paljon ja sen takia sf-mitta olisi niin korkea,mutta kukapa nyt käsikopelolla sen tarkasti edes pystyisi sanomaan Lähinnä pelkää raskausdiabeteksen aiheuttamaa kovempaa kasvua taikka sitten vauva oli vaan niin huonossa asennossa, jok anosti arvoa. Mun kolmessa rakenneultrassahan lapsiveden määrä on ollut aina normaali, mutta toki voihan jotkin syyt nostaa sen yhtäkkiä suureksikkin. No ei auta kuin odottaa kesäkuun alkuun, kun pääsee ultraan. Mulla ehtii kyllä olla neuvolakin tässä välissä, joten saapa nähdä millasen lukeman silloin saa, ja silläkin kertaa on taas eri mittaaja, joka voi vaikuttaa mittaan myös.

Miles, mulla oli rintapumppu, koska imettäminen oli yhtä tuskaa ja maitoa kuitenkin tuli todella runsaasti, niin pumppasin vauvalle pulloon valmiiksi mun omaa maitoa jota sitten juotin tuttipulloista. Tuttipullojen hankintahan etukäteen on vähän riskaapelia. Itsellä taisi olla kaks valmiina, ja kun imetys ei sujunut, niin sitten ostin läjän pulloja, mutta esim. monella kaverillani ei ole pulloja tarvittu lainkaan, kun imetys sujunut niin hyvin. Ja itseasiassa parilla kaverilla ei vauvat edes oppineet ikinä pulloista juomaan. Tuttejenkin kanssa on vähän sama juttu. Vauva joko oppii imemään tuttia tai sitten ei, ja toiset vanhemmathan eivät edes halua vauvalle tuttia antaa.

Sannuliinu ja tytteli rv 27+1

 

Nyt vaan omaa napaa..

Tässä on vuorokausi mennyt hyysteerisesti liikkeitä seuraillen. Yölläkin kun heräsin, niin uskaltanut käydä uudestaan nukkumaan ennen kun tunsin liikkeet. Tulee aika pitkät viimeiset viikot kun tämä menee tällaiseksi kyttäämiseksi. Silti pelkään koko ajan pahinta, että en tunnekaan joku kerta liikkeitä.

Sain tänään puhelun Naistenklinikalta ja onneksi pääsen sinne lääkärikäynnille tiistaina. Toivon niin että mieheni pääsisi tällä kertaa mukaan ja lastenhoito onnistuisi. Jotenkin en kykene menemään yksin.

Tuntuu niin tyhmältä kun alkuviikosta täällä marisin tyhjänpäiväisiä, valittelin selkäkipua ja lonkkavaivoja. Nyt otan ilomielin kaikki kivutkin vastaan, jos se vaan takaisi että kaikki menee loppuun asti hyvin. Sain vauvanvaatteitakin laitettua ja vähän sairaalakassia pakattua, pinnasänkykin on koottu. Ihan kun nämä tekemiset toisivat lähemmäksi pientä ihmettämme. Jotenkin mä ajattelin että kun ultrista selvittiin ja raskaus oli puolivälissä, niin silloin kaikki hyvin. Uskalsin ensimmäistä kertaa tässä raskaudessa hengähtää enkä ollut hysteerinen jokaisesta asiasta. Ajattelin, että jos jotain vielä tulee, niin se tulee sitten synnytyksessä. Tuntuu niin tyhmältä kun tuudittauduin siihen, että kaikki on hyvin ja nyt ei olekaan. Toivon vaan ymmärtäväistä lääkäriä ja selkeitä vastauksia. Sitä ennen yritän syödä suklaata kerran tunnissa, tai juoda muuta makeaa että tunnen varmasti ne liikkeet.

Tällaista täällä!

Toivottavasti Tanzzzku voi hyvin ja on vielä yhtenä kappaleena. :hug:

Niin ja kiitos teille kaikille!!:heart:

 

sebulle voimia ja tsemppiä!

Itsellänikin kyllä odotus-kuva muuttui, enkä ensikerralla uskalla todennäköisesti huokaista kun vasta synnytyksen jälkeen.

 

Täällä ollaan viel yhtenä kappaleena
Päivällä supisteli aikas paljonki mut se saatiin lääkkeillä kuriin.
Eli edelleen köllimistä ja leppäilyä.
Vähä jotenki haikee fiilis, en tiä...En oikei osaa ajatella puoleen tai toiseen miten tässä käy
Sinänsä tuntuu välillä et me menetetään vauva, et jotai menee kuitenki ihan vituix tällä meikäläisen tuurilla...
Toisaalta, tiedän että on todennäkösempää et asiat meniski hyvin, muttakun kaikki on mahdollista!!
Ei tää hemmetin huoli kyllä lopu mihinkään ikinä.
Mitään ei saisi ikinä pitää itsestäänselvyytenä ja pitäs ajatella aina positiivisesti, asiat voi aina olla enemmänki vituralleen ku ne juuri sillä hetkellä ovat.
Ahdistaa, kun ei tiedä mitä tuleman pitää.
Saadaanko me sittenkään tätä vauvaa vai ei???

TanZZZku, Toivotypykkä ja hitaasti mateleva aika, 30+2

 

Jaksuja kaikille. en osaa kommentoida kaikkien juttuja mut nämä jännitysnäytelmät seuraan tarkkaan,
Voi SEBU ja TanZZZKu :hug:. Raskaita juttuja.

Sebulle sanon sen verran, että mulla on myös tiedossa äiti kellä kalkkeutunut istukka. Synnytys käynnistettiin sitten ennen aikojaan koska lapsi kasvoi heikosti loppuajasta,mutta kaikki päättyi ihan ok.

TanZZZkulle voimia pitkiin päiviin. On kyllä tosi kurja juttu että raskaus meni tuolla lailla. Alusta asti huolta ja murhetta. Mutta mitäpä se muuta olisi, äidin elämä. Aina murhe jostain. Halaus ja tosiaan peukut pystyssä että vielä menis vähän ainaki aikaa eteenpäin.

Sannuliinu. Joo, ei mullakaan vettä ollu sillo mitenkää liikaa, eikä nytkään, mut jostain syystä mitta vaan meni yläkäyrillä Asento toki vaikuttaa paljo. Ja mittaajasta se riippuu ihan hirveesti. Sit lopussa ku lapsi laskeutuu niin mitta voi humpsahtaa tosi paljo. Älä huoli, hyvähän se ettei ainakaan pieni oo ja jos kerta itse olette pitkiä niin tuskin sieltä mikään minivauva tulee

Oma napa kasvaa. Maha on ihan kunnon kokoinen ja mukula melskaa aika hyvää tahtia. Yllättävää kyllä esikoiseen verrattuna kaikki menny helpommin. Pystyn käymään salilla ja liikkumaan, esikoisesta olin niin kipeä ja supisteleva ettei tässä vaiheessa enää puhettakaan, ei edes pieniä kävelylenkekejä. On oikeestaan tosi outoa miten "oireetta" kaikki menee tällä hetkellä. (Kop kop). Silti vaan aina ja ikuisesti on sellanen huoli päällä. En mä osaa relata mitenkään. Meilläki on kontrolliulta tulossa niiden sikiöseula-arvojen takia. Alna sitä pelkää et sitten tuleekin joku mutta.

 

Hitto mikä yö..eilen tehtiin suursiivous ja paistettiin vielä munkitki esikon kanssa..olin ihan kuollu illalla. Yöllä koski joka paikkaan..eniten tonne alapään ja takapuolen kohdille, iha ku ois ollu tulessa. Mahakin oli koko hiton yön sekasin|Otää on viikon jo kohta reistaillu koko pötsi..rasittava. Nyt oon ihan turvoksissa vaikka yli 10h nukkunu ja levänny:kieh:

tyty ja poika rv35+2

muoks* Painaako kellään vauva peräsuoleen? Mulla tuntuu kokoajan siltä kuin ois paskahätä vaikka ois just käyny vessassa..istualteen tuntuu et istusit jonku tapin päällä..ärsyttävää..

 

Sebulle kovasti jaksamista. Onneksi sulla poli aika jo parin päivän päästä.

Tammityttö, itsekkin seulahälyn takia jännitän jokaista ultraa ja pelkään,että jotain tuleekin vastaan seuraavalla kerralla. Voihan mullakin olla jostain syystä tullut lapsivettä lisää,joka voi enteillä juurikin esim. Jostain vauvan suolisto taikka nielemis ongelmasta,mutta ei auta kuin odottaa seuraavaa ultraa. Toisaalta mähän kävin rv23 rakenneultrassa jolloin koko vastasi viikkoja,mutta seuraavana päivänä neuvolassa sf-mitta huuteli lähellä yläkäyrää,joten sen puolesta yritän olla miettimättä liikaa tätä mun hurjaa sf-mittaa,joka on siis jo 30cm,kun samainen mitta esikoiselta oli vasta rv32. Niin ja minähän itse olen lyhyt pätykkä,mieheni on toki yli 180cm,ja esikoinen syntyi pikkusen vajaa nelikiloisena.

Tyty, mulla aina välillä painaa inhottavasti peräsuolaan eilen viimeksi. Tänään onneksi parempi päivä kaikkien liitos ja nivuskipujen kanssa.

Sannuliinu ja pitkä jalkainen tytteli rv 27+3

 

Sannuliinu
Mut muista et tää on toinen raskaus ja uusi kohdun venyminen. Älä huoli, yritetään ainaki olla positiivisemmalla fiiliksellä. Ja sekin on nii pirun pienestä ja mittaajasta kiinni koko mitta . Esikoisen sf käppyrä ainaki oli ihan siksakkia. Mulla ainakin on nyt muutenki erilainen maha ku esikoisesta. Sillo se oli sellanen tasainen puoliympyrä ja nyt tällanen törö eteenpäin
Eiköhän meillä molemmilla kaikki ole ok. Mä en nyt jaksa mitenkää uskoa että kaikki olis menny ihan vinoon tässä välissä, en suostu uskomaan. Mulla on huomenna neuvola, katotaan mitä mittoja mä saan tälläkertaa.

Muoks. Toisaalta tuntuu ett sitä kyttää ja murehtii vähän joka juttua, ehkä sen seulan takia just. Mietin, et entäpä jos mitta vaikka olisiki tipahtanu käyrän alle? Sitten sitä taas pelkäis et ei oo vettä tai lapsi ei kasva. Huoh. Aina jotain, mikään ei oo sellanen lohduttava tilanne

 

Jaksamista vaikeuksien kanssa sinnittelijöille.

Nyt silkkaa omaa napaa... Kävin perjantaina pelkopolilla. Käynti oli tosi myöhäisillä viikoilla, joten pitkän kaavan mukaan ei ollut aikaa mennä ja olin lääkärin juttusilla. Jotenkin aika turha käynti. Tai emmä tiedä. Kirjasi se mulle diagnoosiksi synnytyspelon, niin jospa edes tulisin kuulluksi ja otetuksi tosissaan. Silti jäi ärsyttämään lääkärin aika vähättelevä asenne kaikkeen. No, tulipa käytyä.

Lisäksi mun verenpaine vaan nousee ja nousee. Proteiini yhdellä plussalla myös, eli lievä raskausmyrkytys todettu. Ärs! Toivon tosiaan että vauva päättää tulla ulos ennen kuin tää menee pahaksi. Nyt jo on sen verran voipunut olo etten tiedä miten jaksaisin synnyttää jos lähtö tulisi

 

Täältä taitaa tulla nyt pelkkää omaa napaa... anteeksi! Kävin silloin sokerirasituksessa ja seuraavana päivänä olikin sitten neuvola.. hmmm... no, jokainen arvo oli koholla. Nyt sitten olen mittaillu sokereita ja ekan kuuden päivän aikana oli neljä kertaa arvot yli, sitten soittelin neuvolaan ja sain ohjeen mitata seuraavat kuus päivää, nyt on menny kaks kertaa yli, joten huomenna uus soitto neuvolaan, neuvolatäti lähettää äippäpolille lähetteen... Mutta tuo neuvolakäynti mua sapettaa!!! Neuvolatädillä oli kiire kotikäynnille ja kaikki mitä käytiin läpi, käytiin nopeeta läpi, se oli niinku sisään, mitat ja ulos-tyyliä... :/ Sitten kun kerroin vaivoistani, maha kipeä (en tiedä onko supistuksia vai ei, mutta veikkaan ettei, kun on KOKO ajan kipeenä...) päänsärystä, väsymyksestä yms. Niin ainoa vastaus mitä kuulin oli "se kuuluu asiaan, en ole huolissani" sitten kun kerroin (tai no hän kyllä tietää jo ennestään!!!) työstäni (päivähoitajana) niin ei kommentoinut mitään. Mua vaan alkoi huolettaan, että onko kaikki hyvin ja miten OIKEESTI jaksan olla töissä! No, päivä kerrallaan mennään, ja jos ei ala olo helpottamaan, niin painelen sitten vaikka äippäpolille, tai yksityiselle, jos omasta neuvolasta en saa tuon enempää apua! Nih! Ja kun mä satun oleen viel sellanen ihminen, etten kovin helposti pyydä apua, niin ei tuon neukkutädin käytös oikein ilahduttanut... :/

Sebulle ja Ambrosialle voimia!

Mut nyt on pää niin tyhjä ja silmät alkaa painua kiinni (ja meno alkaa olla täällä sitä luokkaa, noilla kahdella, et parempi kun meen laittaan ne nukkumaan, saa edes hetken hiljaisuuden tänne...)

tiggeri ja muru 17+5 (mulla on rakenneultrakin vasta 28.5 samoin kuin seuraava neuvolakäynti, ja sinne tuntuu olevan ikuisuus!)

 

Voi Jeanne tuon lievän raskausmyrkytyksen kanssa. Toivottavasti ei pahenisi.

Tammityttö sanoppas muuta. Aina joku huolen aihe. Oli sitten asiat niin tai näin.

Tiggeri, eikö teillä ole mahdollisuutta käydä diabeteshoitajan luona? Itse kävin kahden tunnin käynnillä,jossa sain todella hyviä ohjeita syömiseen. Varsinkin siihen mitä kannattaa syödä ja mitä välttää,koska kaikki joka sisältää hiilhydraattia ei ole pahasta. Esim. Kaurapuuro on ns.hyvää hidasta hiilhydraattia,kun taas maito hujautttaa sokerit sata varmasti korkealle. Itsellä arvot pysyneet hyvänä,vaikkakin nyt viime viikkoina olen huomannut aamupalan jälkeisen arvon olevan korkeampi ja en kärsi syödä niin paljon kuin ennen ja esim. Maitoa ja mehua en voi aamupalalla juoda. Toivottavasti saisit jostain apua ja tukea tilanteeseesi.

Muuten vatsakivut ja pääkivut pitäisi olla ihan normaaleja nuilla viikoilla.

 

Vaan omaa napaa.... Alkaa nuppi välillä seota, ja huomen tulee vasta viikko täällä oloa.
Äsken tuli pahimmat epätoivon hetket.
Musta tuntuu että jotain tosi kamalaa vielä tulee tapahtumaan. Mulla vaan on sellainen tunne. Ja kun miettii että miten päin helvettejä koko raskaus on menny, nii väkisin sitä miettii että miks mikään päättyisikään hyvin???
Ja kyllä mietin sitäkin, että, olisko pitäny antaa olla koko lapsenteon/ yrityksen???
Jos luonto tarkoittikin sen niin, että mun ei kuulu lisääntyä, ja nyt luonto kostaa koska olen puuttunut sen suunnitelmiin???
Kun koko raskaus on ollu vaikeeta, pelkoa ahdistusta ja suurimmaksi osaksi ongelmallista, ni tuskinpa tulee päättymänkään tää juttu hyvin...
Rehellisesti, tänä iltana on tuntunu siltä, että ei olisi edes pitänyt lähteä hoitoihin, vaan antaa olla. Meillä olis ollu ihan hyvä miehen kanssa kahdenkin ja oltas oltu onnellisia myös kehdestaan.
Mua pelottaa, et synnytyksessä tai jossain kohti tulee jotain komplikaatioita,ja jotain menee vituiks.
Ja me molemmat, tai jompikumpi kuollaan.
Tiedän myös sen että olen tosi hyvässä sairaalassa hoidossa (ellen suomen parhaassa tällaisessa), mutta kaikki on mahdollista, ja poikkeus vahvistaa säännön.
Tämän ammattitaidon tekevät ihmiset ja ihminen on erehtyväinen. Voi tapahtua vahinko.
Huoh.
Tiedän myös sen, että todennäköisempää on että kaikki meneekin ihan hyvin. Silti pelottaa aivan julmetusti.
Ja itkuhan ei auta markkinoilla, mut silti itkee pillitin miehelle ja parille ystävälle sekä yhdelle kätilölle.
Kätilö kysyi haluisinko puhua täällä jollekin ja tulin siihen tulokseen että haluan. Ei siitä haiittaakaan voi olla. Kätilö huomenna laittaa siitä vieestiä rrtiäpäin... Kuulemma sairaalapastori jolle ilmoittelee, ja hän ei kuulemma uskonnollisella kantilla lähesty, on kuulemma hyvä tyyppi jolle moni tämän osaston potilas juttelee. Ehkä hän osaa lohduttaa mua, en tiedä.
Hullu mikä hullu.
Sori tilitys, mut tänään oli kyl eka kertaa sillee et alko nuppi skragaa. Koitan tässä keräillä itteeni... ehkä se tästä.
Ressaantunut TanZZZku ja autuaan kaikesta tiemätön Toivotypykkä, 30+4

 

TanZZZku. :hug:
Ymmärrän ahdistuksesi paremmin ku arvaatkaan (mulla on takana todella synkkä surullinen episodi raskauteen liittyen ja nyt tämä seulahässäkkäkin). Mutta.. Silti pitäisi yrittää miettiä, niin vaikeaa kun se onkin, että tää nyt oli sattumien summa. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa ansaitsetko olla äiti tai onko väärin lähteä hoitoihin. Nyt se vaan tuntuu sille kun olet tässä epätietoisessa tilanteessa. Mutta kuitenkin todella kolikossa on se puoli että kaikki voi päättyä todella hyvin ja kuukauden päästä muistelet tätä kaikkea kaukaisuudesta.
Voimia sinulle. Ehkä pitää ajatella vain niin että tämäkin opettaa sinua ihmisenä jotenkin. Mulla ainakin maailmankuva on menny todella uusiksi näiden kaikkien juttujen jälkeen. En nyt sano että olisin parempi ihminen mutta monet asiat on menneet arvojärjestyksessä uusiksi jne.

Sannuliinulle piti vielä itkeä sitä, että eilen sitten tietysti luin kaikkea ylipäätään ja aika monella ongelmat on alkanu vasta loppupäässä raskautta. Mulla on kaveri kellä yllätys down (olen joskus kertonutki). Heillä seula ei hälyttäny ja kaikki ultrissa upeasti viikkoja vastaavaa. Vasta myöhemmillä viikoilla alko tulla heittelyä lapsivedessä ja kasvussa ja alettiin epäillä downia ja sehän se oli. Hän kävi vielä samassa sairaalassa ultrissa ku minäkin, joten aina sitä ailahtaa mieleen et mitenkähän tässä oikeesti vielä käy : / No. Ei auta miettiä. Nyt se on myöhäistä pohtia tai surra. Tulee mitä tullakseen.

 

TanZZZku, minäkin painiskelen välillä ihan samoissa tunnelmissa, vaikka toki tilanne ei itsellä olekkaan ihan tuollainen kuin sinulla tällä hetkellä. Kuitenkin sen verran on tässäkin raskaudessa vastustanut, että mietin myös, että pitikö tähän rumbaan lähteä, kun niin monta epäonnistumista ja pettymistä on meilläkin takana, että oliko se sittenkin tarkoitettu niin, että meille tulisi vain se yksi luomu ihme. Nyt ei auta kuin toivoa, että kaikki menee loppuun asti hyvin, eikä mitään hirveää tule tapahtumaan kenellekkään meistä. Helppoa ei tämä raskaus ole pelkotilojen kanssa ollut, eikä loppu tästä kyllä tule yhtään helpottamaan. Jaksamisia sulle ja toivotypylle.

Tammityttö, itsekkin ajattelen monia asioita hyvin eri tavalla mitä esimerkiksi vielä seitsemän vuotta sitten. Valitettavasti epäonnistumiset ja suru pistää ajattelemaan asioita niin eri kantilta ja tietenkin opettaa sen myötä. Itsekkin juuri lueskeltuani nuista downjuttuista olen huomannut saman, että monesti ongelmat alkavat vasta myöhemmillä viikoilla, joten siksi itsekkin nyt panikoin seuraavaa ultraa. Toki onhan sitä yritetty varautua siihen, että riski downlapseen on olemassa, mutta kyllähän se valitettavasti, jos näin tulisi käymään niin pistäisi aluksi mietittymään. Toki siitäkin selvittäisiin , niin kuin ollaan tähänkin asti selvitty mitä elämä on tuonut eteen.

Mä en tajua miksi meiän tytteli haluaa olla koko ajan ihan alhaalla kohdussa ja poikittain. Välillä painaa niin pirskatista häpyluuhun, että ei oikein tiedä miten päin olisi. Toinen suokkari asento on sitten pää ylhäällä, jolloin mulla on tosi vaikiaa hengittää.

Sannuliinu ja tytteli rv 27+4

 

Mulla vaan maha on sekasin..:stick: tästä ei tuu loppua..aamu 6 aikaa alko menkkapoltot joihin oon syöny panadolia, joilla ne sit sain aisoihin. Koko päivän supistellu harvakseltaan ja levossakin..mutta ei säännöllisesti. Kokoajan kyttään et voisko nää säännöllistyy ja mennä oikein kipeiks ni pääsis tositoimiin
tanzzku :hug: uskon kyllä, että sulla menee viellä kaikki hyvin ja saatte ihanana tytön syliin. Sä oot hyvissä käsissä ja jos vauva syntyy niin lääkärit ja auttajat on lähellä, et ole yksin. Varmaan ihan hyvää tekis jos pääset juttelee jonkun kanssa. Koita pysyy kasassa :hug:!

 

Anteeks et kysyn tähän väliin, mut miks ihmeessä sä tyty haluat et sun lapsi syntyy kuukautta liian aikasin??? Sympatiat täysin sulle kun niin pahasti kipuilet, olo on varmasti enempi kun tukala, mut ei se ole sille vauvalle hyväks syntyä ihan vielä, niinku TanZZZku sanoi niin hän vaihtas, niinku moni moni moni muukin, osia sun kanssa millon tahansa jos vaan sais täysaikasen ja terveen vauvan syliin!

TanZZZkulle ihan hurjasti voimia sinne, pää on varmasti aika kovilla mut koita kestää! <3 Ja heti tollaset ajatukset pois sieltä ettei sulle muka oo lasta tarkotettu, paskanmarjat sanon minä, sä nyt vaan valitettavasti joudut kävelemään kaikkein kivisimmän tien mut susta tulee mahtava äiti! Ja mä uskon et kaikki tulee menemään lopulta hyvin, tsemppiä!!!

 

Tanzzzku :hug: Toivottavasti kaikki järjestyy parhain päin! Olet varmasti siellä turvallisissa käsissä. Tosin voin vaan kuvitella stressin määrän olla osastolla, siellä varmaan kerkii miettiä kaikki mahdolliset kauhuskenaariot Voimia :hug:

Raskauteen liittyvistä peloista ja tunteista ollut täällä muutenkin puhe. Itse olen pahimman luokan stressaaja (ollu aina, asian kuin asian suhteen). Raskausaika mulla kuitenkin mennyt (jos ei ota huomioon sitä streptokokki tuomiota) tähän asti enemmän kuin hyvin. Välillä pelottaakin, että kaikki on menny liian hyvin, että entäs jos mua sitten rankaistaankin siellä loppumetreillä tai jotain muuta vastaavaa. Turhahan näitä on jahkailla mutta välillä aina mietityttää kun vielä on miljoona asiaa missä voi mennä pieleen. Eikähän ne murheet varmaan yhtään pienene sitten lapsen synnyttyä.

Ite oon tänään ekaa päivää äippälomalla Sopivasti olotila onkin huonontunut nyt viikonlopun aikana. Perjantai- lauantai välisen yön poltteli siihen malliin ettei oikein nukutuksi saanut (ollaan vielä meillä porukoilla reilun sadan kilsan päässä sairaalasta, että sekin mietitytti). Nyt polttelut alkaa heti kun vähänkin kävelee. Onneks menneet ohi levossa. Erilaiset vihlonnat alapäässä (onko ne nyt niitä liitoskipuja sitten) myös alkaneet. Ja oikeestaan tuonne pyllypuolella enemmän vihlookin, voisko muksu jotenkin painaa suolta tai jotain. Lääkärineuvola ois vasta rv 38, näinköhän oon ees yhtenä kappaleena enää. Reilun viikon päästä neuvola, että kai ne tuonne alas kurkkii jos tää tästä vielä huononee. Muutaman viikon ainakin sais kaveri vielä masussa asustella

Hurjaa katsoa, että tuolla on jo oma ketju tammikuisille 2014! Ja kohtahan täälläkin jo ensimmäiset synnyttää

Mukavaa viikkoa toivotellen Lila joka lukee kyllä päivittäin tätä palstaa mutta saa harvoin aikaiseksi kirjoittaa tänne puolen

 

helmimamma lapsihan on täysaikainen rv 37+0, ei 40+0 sehän on vain laskettu aika. Ja tottakai jokainen haluaa terveen vauvan jne. Mutta ymmärrän yskän enkä viitsi tänne valitella tai kirjoitella enää kun kerta täällä on jokin järjestys jonka puolesta enemmän kärsivät saavat asioistaan sanoa.

 

Hei. Stop nyt jokainen. Ei pliis lähdetä tähän hiekkalaatikkotouhuun. me jokainen ollaan samassa veneessä, kuka enemmän tuuliajolla ja kuka vähemmän. Täällä kirjoitetut sanat saattaa tuntua väärille tai loukkaville, mutta tuskin kukaan niitä siksi tarkoittaa. ne vain tuntuu sille siksi että ne luetaan eikä kuule ihmisen äänensävyä jne. Tuskin täällä nyt kukaan oikeesti tarkoittaa, että pitää olla tosi kurjasti tai huonosti että saa kirjoittaa ajatuksiaan. Kurjaa jos tää nyt alkaa mennä siihen että yks jos toinen pahoittaa mieltään turhasta. Kaikki kommentit ja ajatukset ja tuskat olkoon sallittuja.

Anyway, voimia TYPYLLE kipujen kanssa. Mulla oli esikosta painajaisraskaus ja loppu oli yhtä helvettiä unettomuuksineen ja kipuineen. Lääkkeillä mentiin. Kyllähän sitä väkisin mietti et loppuispa piina pian, vaikka tiesi 100% varmasti että parempi ku menis "loppuun". Lääkärit oli valmiita nopeaan käynnistykseenkin ellei olis itselään tullu laskettuna aikana, se verran kipee oli. onneksi tuli luomuna. ja niin, Onhan se fakta että 37 viikollakin syntymisellä on omat riskinsä vaikkei enää keskonen olekaan.

Omaa napaa. Mä kävin neuvolassa ja enpä päässyt mäkään huolesta. Jotenkin on sellanen olo koko ajan ettei tässä hyvä heilu. tää ei pääty hyvin. Mä näen uniakin et synnytän tosi pienen vauvan ja että joudun kantamaan vauvakamat varstoon jne. Terkka vakuutti ettei mitään hätää. mulle siis kävi mitä "läppänä" heitin. Sf mitta on romahtanut yläkäyrältä suoraan alakäyrälle. Onneksi on se kontrolliultra. Pikkusen vaan nyt jänskättää että mitäs hittoa . Terkka yritti vakuutaa että asento tekee paljon, jopa useiden senttien heittoa ja ne näkyy isona muutoksena käyräss. Tjaah..en tiedä. Tässä mielialassa ei lohduta. Esikosta käyrä puksutti alusta loppuun yhtä ja samaa viivaa ja tuskimpa mukula 24/7 sillonkaan oli samassa asennossa
Viddu.

 

TanZZZKulle :hug: Onneksi saat jutteluapua siellä, toivottavasti se auttaa.

Peesaan Tammityttöä!

Mä kyllä ymmärrän Tytyä... Mulla on edelliseen verrattuna jotenkin niin paljon hankalampi raskaus, että itsekin jo toivon että tää loppuisi, vaikka vielä on kolmisen viikkoa laskettuun aikaan Pahoinvointia ja kipuja on ollut koko ajan ja nyt todettu (joskin lievä) raskausmyrkytys on vienyt loputkin voimat ja sietokyvyn. Stressitaso on aika katossa, kun sairaalaankin on vielä reilusti yli kahden tunnin ajomatka, niin apu ei ole ihan lähellä jos tila huononee nopeasti.

Se, että jollakulla on toisenlaisia ongelmia ja vaikeuksia raskaudessa ei mitätöi kenenkään muun kokemuksia ja hankaluuksia. Koitetaan siis olla arvottamatta näitä itsekunkin hankaluuksia, jookos...? Tässä ketjussa kun ovat kaikki taatusti odottaneet ja toivoneet raskauttaan ja vauvaansa sielut ruvella.

 

Hello!!
Ja kiitos tsempeistä kaikille!!
Mä oon kyllä niiiiiiiiiiiin huono palstakaveri, söpötän omia juttuja koko ajan vaan enkä jaksa muille kommentoida, anteeksia siitä, on jotenki liikaa aikaa rypee itsesäälissä ja murheessa

Tsempit Tytylle kipuilujen kanssa!!! Loppu häämöttää jo, vielä vähän jaksaa jaksa!! db
Tammityttö ja Sannuliinu :hug: Toivottavasti me kaikki saadaan terveet vauvat syliin asti. Eipä tässä muuta oikein voi toivoa ja todeta. Tsemppiä!!!!
Ja Jeanna, toivottavasti raskausmyrkytyksesi ei mene pahempaan!!! :hug:

Itsellä on henkisesti ehkä parempi päivä tänään. Kipuiluja on sitten ollut hieman enempi tänään, mutta lääkkeillä ne on saatu pois.
Lapsivettä on holahdellu tänään taas oikei urakalla... Mulla menee vähä sillee et joka toinen pvä on parempi ku toinen, ainaki kipujen kans. EIlinen oli henkisellä tasolla kunnon romahdus!! Huomen pitäs päästä juttelee sen pastorin kanssa...Jos hän siis ehtii...
Lekuri tutki mua taas tänään ku mul oli kipuja. Ultrassa kohdunkaulaa oli jäljellä n. 1,8cm ku pe se oli n. 1,9cm. eli ihan pikkiriikkisen lyhentynyt. Lapsivettä oli normaalin alarajoilla. Ja mulla on kolme napasuonta, kysyin lekurilta alku viikolla ku ultras Jotai positiivista...

Se olis nyt viikko oltu sairaalassa!!! Kyllä tän jotenki kestää. Toivon vaan niin kovasti et kaikki menis hyvin. Tää pelko, et minä tai molemmat kuollaan on ehkä jonkun mielestä liioteltua ja ylidramaattista. Ja toki sen tiedostan itsekin että todennäkösempää on se et kaikki menee ok ku et jotai noi radikaalia tapahtuu, mut en voi tälle mitää. Ku pelottaa ni pelottaa, perkele.
Kiitos kaikille teille kuiteki tsempeistä ja lohdutuksesta, ootte iha parhaita!!!! :heart:

TanZZZku ja taas päivän vanhempi Toivotypykkä

P.S. Mun mielestä jokainen saa kiukutella omista paskoistaan, jokaisella on omat ongelmansa ja ne eivät ole verrannollisia keskenään...
Kun Tytylle mainitsin et voisin vaihtaa osii hänen/ kanssaan, ni pakko myöntää, kyl olin hieman kade, koska sulla ei sinänsä ole välitöntä terveydellistä vaaraa, sun ei tarvi sellasii miettii, et mä voisin ottaa vitutuksen kivuista tän pelon sijaan!!
Miten muuten se synnytystapa-arvio jutska sinun kohdalla meni?? pystytkö synnyttämään alakautta??? Ku muistelisin et joskus mainitsit siitä että se huolettaa...
Kivuista vielä...Mä myös tiedän mitä sen kivun kanssa oleminen on, se on ihan perseestä!!! Itelläkin niitä on, täällä ollessa ollu vähän niinku koko ajan.. joka toinen päivä enemmän, ja alussa joka päivä ja joka yö...

Ja koska kaikki mielipiteet on sallittuja, pitää Helmimamalle suoda myös oikeus omaan mielipiteeseensä!!!
Koska kaikki tänne kirjotetaan ja ollaan aikuisia ihmisiä, niin kyllä mun mielest saa olla eri mieltä ku muut ja kyseenalaistaakin...

 

Ei siis ollut tarkotus loukata ketään, ihmettelen vaan suuresti että miks toivotaan lapsen syntyvän ennenaikaisesti, oma lapsi kun syntyi rv 37+1, vaikka kaikki oli hyvin oli hän kuitenkin aika pieni ja olisin suonut hänen kasvavan vielä muutaman viikon mahan sisäpuolella!! Eka viikko kun meni täysin stressatessa painon kanssa kun ei tahtonut heti lähteä nousuun jne. En siis millään lailla vähättele kenenkään kipuja ja tuskaa ja saa toki valittaa niin paljon kun sielu vaan sietää, ainut mikä tässä nyt särähtää korvaan pahasti on toi että viikkoja ennen laskettua-aikaa toivotaan lapsen tulevan ulos, ei se valitus kivuista yms! Ja varsinkin kun yksi täällä joutuu tekemää kaikkensa että lapsi ei vielä tulis ulos...

Tsemppiä kaikille kipujen ja huolien kanssa!!