Lapsi kommentoi ulkonäköäni kuuluvasti äidilleen uimahallissa

Olimme lasten kanssa eilen uimassa yhden pikkupaikkakunnan uimahallissa. Naisia pääosa, ja tuijotus oli tällä kertaa aivan omaa luokkaansa! Täällä etelä-pohjanmaalla ei kai paljoa ole ihmisillä tatuointeja, koska törmään tuijotukseen jatkuvasti täälläpäin. Minulla on runsaasti isoja kuvia. Tuijotus ei sinänsä häiritse, varsinkaan lasten, mutta aikuisten kohdalla ihmettelen moukkamaisuutta. Noloa tuijottaa ja tehdä itsestään jälkeenjääneen oloinen. Näin ajattelen itse, ja aina opetan muksuillekin kuinka on rumaa tuijottaa eikä ketään saa jäädä tuijottamaan, et se ei tosiaan ole mukavaa. Mulla tää on vapaaehtoista, mut jos nää ihmiset tuijottaa jotenkin sairauden vuoksi ulkonäköpoikkeavaa.. Ja ymmärrän jos katsotaan mielenkiinnosta kuvaa kpohtaan että mikä siinä on, hiukan pidempään. Mut suoranainen tuijotus ei mene jakeluun..

Suihkussa kun olin menossa pois, en kunnolla kulman taakse kerinnyt kun arviolta viisi vuotias tyttö sanoi äidilleen että "näitkö äiti kuinka paljon tatuointeja tuolla yhdellä tytöllä oli?". Äidin vastaus tähän "no näin _todellakin_", puuskahtaen oikein halveksuvan kuuloiseina ja sillätavalla ettei jäänyt epäselväksi kuinka pyöritti silmiään seläntakana mun ulkonäölleni .. Eikä todellakaan pidä tatúoinneista
No ei siinä, ei niistä tarvitsekaan pitää. Pisti vaan korvaan tää äidin tapa antaa tytön arvostella avoimesti toisen ulkonäköä kuuluvalla äänellä eikä kieltää. Itsellä olisi ensimmäisenä ollut vastaus " juu näin, mutta on tosi rumaa puhua kenenkään ulkonäöstä näin..." ja se perinteinen plaaplaa mitä aina sanon, ettei kenenkään ulkonäköön tai vaatteisiinkaan saa puhua nuon tai muille rumasti. Kaikki on sen näköisiä mitä itse haluaa. Nyt siirsi tosi tehokkaasti tän oman kauniin käytöksensä lapselleen.
Hyvä hei! Ei tartte ihmetellä jos lapset on ilkeitä toisilleen, jos kotona ollaan nuon suvaitsevaisia ja opetetaan kuinka toisista voi puhua.

Mua lähinnä naurattaa et ei voi olla totta. Kuinka ihmiset voi olla näin tyhmiä!

 

minusta persoonan tulisi sopia vapaaehtoisiin valintoihin eli jos hankkii tatuointeja, erikoisia vaatteita ym., niin tulisi osata nauraa itselleen. herkkiksille sitten hiirulaisempi olemus.

 

[QUOTE="mmm";29407689]minusta persoonan tulisi sopia vapaaehtoisiin valintoihin eli jos hankkii tatuointeja, erikoisia vaatteita ym., niin tulisi osata nauraa itselleen. herkkiksille sitten hiirulaisempi olemus.[/QUOTE]

Nyt sulla tais mennä pointti ohi. Ap näytti ymmärtävän tuon puolen ihan ok, ongelma oli siinä miten lasten tuijotuksiin ja sanomisiin kasvattajat suhtautuvat.

 

no tottakai ainajokusuhtautuu huonosti. varmaan aika harva kuitenkin. onhan tatuoinnit kuteb vaikka kukkamekko, jota saa katsella ilman tulkintaa pahasta katseesta.

 

Rumaa käytöstähän tuo on eikä vanhemman kommentti ollut mun mielestä ihan relevantti. Näin niille lapsukaisille siirtyy vanhempien omat henkilökohtaiset ennakkoluulot vaikka pitäisi kasvattaa lapsista suvaitsevaisia erilaisia kohtaan. Eikä tatuoinneissa ole kyllä mitään erikoista mun mielestä...

 

Äidin kommentti kertoo kyllä aika paljon ihmisestä, huhhuh, mutta mitä nyt ihan oikeesti tolle tytölle olis ollu fiksua sanoa, kun noteerasi, että toisella on paljon tatuointeja?? En mä nyt välttämättä olis kehdannu ite nostaa hirveetä meteliä siinä paikan päällä, jos ei oikeesti sano jotain rumaa. Ja mun mielestä pikkulapselta tollanen kommentti ei vielä oo rumaa, koska sehän ei ruvennu käsittääkseni mitenkään dissaamaan näitä tatuointeja..? Toi oli vähän samaa tasoa ku nää tällaset "kato äiti miten pitkät hiukset tolla on" tai "äiti, toi näyttää ihan prinsessalta", ite koittaisin sit kotona selittää, että on kohteliasta pitää mölyt mahassa, jos ei oo päin naamaa kehumassa.

 

"no tottakai ainajokusuhtautuu huonosti. varmaan aika harva kuitenkin. onhan tatuoinnit kuteb vaikka kukkamekko, jota saa katsella ilman tulkintaa pahasta katseesta."

Ap:n jutussa ei ollut kyse ihmisten suhtautumisesta tatuointeihin, vaan vanhempien suhtautuminen lastensa käytökseen.
Tatuointeja paljon omaava henkilö varmasti tavallaan hyväksyy ja on luultavasti tietoinen tuijotuksen syystä, mutta entäs jos vaikkapa (perus esimerkki) näkyvästi kehitysvammainen tai näkyvästi vammautunut saa saman "kohtelun"?
"Äiti, näiks ko tolta mieheltä puuttu jalka!!"
"Joo näin, _todellakin_."

Tällainen käytös tosiaan ei ole kovinkaan epätavanomaista, ja saa näin lausuneen tosiaan kuulostamaan takahikiän juntilta.

 

Tai sitten sä olet itse jostain syystä "herkistynyt" ja tulkitset kaiken itseäsi vastaan. Olen hoitoalalla, ja tämmöisiä potilaita on tullut muutamiakin vastaan. Heillä on joku juttu, jota häpeävät tai jonka tiedostavat aiheuttavan joissakin ihmisissä katseita/puheita ja jotenkin sen takia he tulkitsevat aivan kaiken siten, että heille nauretaan ja heistä puhutaan pahaa. Vaikka niin ei aina olisikaan.

 

Ihan mielenkiinnolla kyselen, että koitko arvosteluksi tytön lausahduksen. Jos se meni noin siis. Eihän siinä ollut mitään arvostelua. Pikkutyttö kertoi vain äidilleen nähneensä paljon tatuointeja. Samanlaista lausetta meidän 9 v tyttökin varmaan käyttäisi enkä kyllä siitä moittisi. Asiasta tietysti keskulteltaisiin ja varmaan sanoisin, että itse en tykkäisi, mutta monet tykkäävät.
Olisi eri asia, jos tyttö kiekaisisi, että tuolla tätillä on monta rumaa tatuointia.
Jos on isoja tatuointeja hankkinut, niin eiköhän ihmiset niitä katsele. Se kai tarkoituskin on.

 

Tatuoinnit on rumia.

En minäkään VALEHTELISI lapselleni, että "joo näin kyllä mutta hienoja olivat!"

 

En ymmärrä miksi täytyy lapselle edes esittää mielipiteensä ko. kuvista. Eihän se tarkoita että lapselle valehtelee jos vastaa tyyliin "joo näin, niin meitä ihmisiä on erilaisia. Toisilla voi olla paljon tatuointeja ja toisilla ei yhtään, mutta on epäkohteliasta puhua toisten ihmisten ulkonäöstä".

 

[QUOTE="TattooMama";29407681] Tuijotus ei sinänsä häiritse, varsinkaan lasten, mutta aikuisten kohdalla ihmettelen moukkamaisuutta. Noloa tuijottaa ja tehdä itsestään jälkeenjääneen oloinen. Näin ajattelen itse, ja aina opetan muksuillekin kuinka on rumaa tuijottaa eikä ketään saa jäädä tuijottamaan, et se ei tosiaan ole mukavaa. [/QUOTE]

Mie luulin et porukka ottaa silmiinpistäviä tatuointeja juuri sen takia että sais huomiota ja porukka tuijottais.

 

"näitkö äiti kuinka paljon tatuointeja tuolla yhdellä tytöllä oli?"
"no näin todellakin"

Mun mielestä ei lapsen suusta mitään erikoista kommentointia (varsinkaan jos ei ikinä ennen ole moista nähnyt) ja ihan normaali alkukommentti äidiltäkin olettaen että et kuullut kuin kommentoinnin (ja väritit itse silmien pyörittelyt yms elekielen) ja olettaen että et jäänyt kulman taakse kuuntelemaan jatkaako äiti seuraavaksi keskustelua siitä kommentoidaanko toisten ulkonäköä saunassa.

 

Mun mielestä lapsi toimi ihan normaalisti, lapsenomaisesti. Munkin lapsi saattaisi sanoa noin vaikka on tekemisissä monien ihmisten kanssa joilla on tatuointeja. Pointti on juurikin se, miten vanhempi reagoi. Aloittajankin ehdottama vastaus olisi mielestäni ihan väärä koska eihän lapsi sanonut ulkonäöstäsi mitään rumaa. Itse olisin vastannut vaan että joo niinpä onkin, tosi hienoja. Itse saatan myös muuten katsella ihmisiä, joilla on paljon tatuointeja, toki yritän tehdä sen tuijottamatta, mutta kuitenkin. Musta on vaan kiva katsella millaisia tatuointeja ihmisillä sitten oikein on Enemmänkin tuntuu että aloittajalla tässä on ongelmia ja suhtaudut hyvin herkästi ihmisten katseisiin ylitulkiten katseita, eleitä ja lauseita.

 

[QUOTE="TattooMama";29407681]Pisti vaan korvaan tää äidin tapa antaa tytön arvostella avoimesti toisen ulkonäköä kuuluvalla äänellä eikä kieltää. Itsellä olisi ensimmäisenä ollut vastaus " juu näin, mutta on tosi rumaa puhua kenenkään ulkonäöstä näin..." ja se perinteinen plaaplaa mitä aina sanon, ettei kenenkään ulkonäköön tai vaatteisiinkaan saa puhua nuon tai muille rumasti. [/QUOTE]

Mulla on aika paljon tatuointeja ja lävistyksiä, osa lävistysistä sijaitsee paikoissa jotka näkyy vain ilman vaatteita. On siis nännikorua yms.
Silloin tällöin joku lapsi niistä jotain kysyy tai ihmettelee. "Miks sulla on tollasia?" "Kato äiti tolla on tisseissä tollaset!" Tai jotain vastaavaa. En ole itse koskaan kokenut sitä arvosteluna tai rumien puhumisena. Lapsilla on vaan sellainen ihana tapa että ne ihmettelee ääneen kun näkee jotain kiinnostavaa tai tavallisesta poikkeavaa. Olen ihan mielelläni vastaillut pienten ihmisten kyselyihin hiusten väristä, tatuoinneista, koruista, mistä vaan. Ja kovasti tyytyväisiä on pienet ihmiset olleet vastauksen saadessaan. Arvostelusta lapsilla harvoin on kyse, ne on vaan uteliaita.

 

Mkä sinusta olisi ollut oikea vastaus lapselle? Tuhiset siellä lasten huonoa kasvastusta, mutta jos nyt mietit että lapsi ihmettelisi kovaan ääneen miksi tolta tädiltä puuttuu toinen tissi tai mitä varten tolla on ihan vino selkä, niin mitä siihen pitäisi sanoa? Käyttäytyä kuin siinä ei olisi toista ihmistä ollenkaan tai torua lasta kuuluvasti, ettei ihmisiä saa osoitella? Kumpikaan vaihtoehdoista ei ole hyvä.

Tunnen sokean, joka osaa selittää ihmisille sokeudestaan. Hän tekee sen niin vaivattomasti ja huomiota herättämättä, että mitäpäs jos sinä miettisit miten jatkossa itse asennoidut vilpittömästi uteliaaseen lapseen. Ehkä voisit kertoa hänelle mitä tatuointisi ovat ja mikä on lempikuvasi jne? Eikö tuollaisessa tilanteessa voi vain ottaa kontaktia ihmettelijään? Kun et sitä äitiä tunne on tyhmää sinulta ryhtyä analysoimaan_mitä_ äiti_tarkoitti_äänenpainoillaan.

 

"näitkö äiti kuinka paljon tatuointeja tuolla yhdellä tytöllä oli?". ei tää kyllä arvostelulta kuulosta, ihan normaalia lapsen ihmettelyä.

Ja äidin äänestä kuulemasi paheksunta on varmaankin tarkoitettu lapselle vinkiksi, ettei hän tykkää, jotta lapsi ei alkais niistä tykkäämään. Luultavasti itse puhut lapsille tatskoista tyyliin "katso, kuinka hieno...". Molemmat yrittävät manipuloida lapsen mieltä.

 

Lapset tapaa kommentoida kaikenlaista epäkorrektiakin, eikä aloittaja sitä kritisoinutkaan. Itse yleensä vastaan neutraalisti tyyliin "juu, meitä ihmisiä on niin monennäköisiä". Että kyllä mun mielestä tuo äidin kommentti oli vähän tyhmä.

 

Tässä on juurikin kiteytettynä yksi syistä miksi en käy uimahalleissa. Aina siellä on joku jälkeenjäänyt ipana, pervo akka tai ukko joka kyttää kyttäämästä päästyään vaikka mitään ihmeellistä kropassa ei olisikaan.

 

Joo kysymys ei nimenomaan ollut siittä kuinka tyttö kommentoi. Lapset sanoo ja tekee, ei se haittaa, vaan se äidin kommentti.
Katsoa voi myös paheksumatta tai näyttämäöttä kauhistuneelta. Kyllä nämä katseet on opittu vuosien aikana tuntemaan..
Tatuointeja otetaan että niitä tuijotetaan -> ei, vaan omaksi iloksi (vaikka sen kyllä tietää että niitä tullaan tuijottamaankin)
Oma herkkyys > ei, koska olen niin tottunut lasten kommentointiin. Yleensä hymyilen ja vastaan kyllä jos kysytään, mutta nyt olin jo siinä menossa ja selin niin en enää kääntynyt.

Kysymys oli tässä mielestäni juuri siinä äidin äänenpainossa miten painotti. Antoi lapselle luvan jatkossakin kommentoida ihmisiä. Ei niitä kuvia äidin olisii tarvinnut kehua, muttei paheuksuakaan. Mutta mielestäni teki vaan itsestään vähän hölmön.

Nimimerkki hmm: kirjoittajan 9v tyttö saattaa tuollasia kommentoida kaupassa niin sanotko asiaan jotakin lapselle jos hän osoittaa sormella " katto äiti kuinka musta neekeri"?
Onko susta ihan ok kommentoidsa kuuluvasti ihmisten ulkonäköä vaikka se ei olisi varsinaisesti arvostelevaa? 9v on jo aika erijuttu kuin 5v. Ehkä itsekin huutelet miehellesi kaupassa kenties tyyliin "Katto Erkki kuinka pitkä letti tolla ukolla on!" ?

CassyPut: Juurikin näin! =)

Mielestäni ihmisten ulkonäön kommentointi on epäkohteliasta, ja osoittaa äidiltä jotakin kun lähtee siihen mukaan..

 

Ota positiivisena että olit tyttö etkä täti.

Mä oon sanonut lapselle joskus että "Se on piirrellyt käsiinsä, sitten kun on aikuinen, saalaittaa itseensä tuollaisia piirroksia, jotka ei lähde pois" ja "Voidaan piirtää sulle kuulakärkikynällä jos haluat"

 

Oli muuten erittäin kiusallista kun tyttäreni nelivuotiaana kommentoi erään naisen suurta vatsaa uimahalissa. En edes osaa sanoa miksi se teki niin, en ollut koskaan sanonut sen kuullen mitään negatiivista kenestäkään. Kaipa se ei ymmärtänyt, että jotkut toteamukset ei ole positiivisia. Hävetti niin kovasti. Menin niin paniikkiin että pullistin omaa vatsaani.

 

Hahah Ihana, kiitti, joo otan

 

[QUOTE="TattooMama";29407681] Äidin vastaus tähän "no näin _todellakin_", puuskahtaen oikein halveksuvan kuuloiseina ja sillätavalla ettei jäänyt epäselväksi kuinka pyöritti silmiään seläntakana mun ulkonäölleni .. Eikä todellakaan pidä tatúoinneista
[/QUOTE]

Tuo kaikki on sinun tulkintaasi.

 

Lasten mielestä tatuoinnit on usein kiinnostavia. Meillä saa lapset piirrellä käsiinsä ja joskus minunkin käsiini.

Joillekin lapsille taas opetetaan että tatuoinnit on kamalia ja jos on mennyt tekemään jonkun kuvan kynällä käteensä, se mennään pesemään huudon säestämänä.