Leikkipuistossa nähtyä ja koettua

Lapsen kanssa oltiin puistossa, leikittiin tai hän leikki ja minä avustin leikkiä.
Autoin, kehuin ja innostin. Hän kiipeili muualla kuin telineissä, tasapainoili kivetyksillä, ihmettelimme hämähäkkiä ja koppakuoriasta ja löysimme vielä leppäkertun.

Puistossa oli monen ikäistä lasta, lapseni reippaasti alle kouluiän. Kohta mukanamme leikki kaikki puiston lapset, olimme salaisia hyönteisten etsijöitä.

Minä leikitin kuutta lasta omani mukaan lisäten. Kiinnostavaa on tässä se, mitä kaikkien muiden lasten vanhemmat tekivät...
Olivat älykkäästi penkeillään puhelimiaan näpräten ja vilkuilivat minua. Sen verran vaivautuivat että katsoivat: Lapsi tallessa kaikki o.k. Tuo mamma hoitakoot minunkin lapseni. Lapset innoissan kertoivat "salapoliisityöstään" ja vanhempien tylsät ilmeet olivat vastakaikuna.

Kun sitten puisto tyhjeni, jäljellä oli muutama lapsi ja teimme lähtöä, yksi iskä avasi suunsa ja halusi jutella..niitä näitä. Lopuksi kysyi että käymmekö täällä usein..

Halusin niin kysyä: ai että siksikö kyselet, jotta voit räplätä puhelinta sillä välin kun minä viihdytän lastasi?

En sitä kuitenkaan kysynyt..

En ole täydellinen äiti, mutta yritän nähdä lapseni, antaa heille minua itseäni. Ajallisesti se ei ole kovin kauaa, ehkä se tunti päivässä. Sitten he ovat tankanneet aikaansa ja voivat olla "irti" äidistä.

Jotenkin murehdin niitä lapsia, jotka olivat pettyneitä omien vanhempien reagointiin.
Lapset hakivat minusta sitä, mitä oma vanhempi ei antanut, kehua ja palautetta: mukavaa kun sinulla on hauskaa..oi mitä olet löytänyt...vau... kiva leikki..

En ole vielä ikinä kuullut, että joku olisi sanonut: mun lapsuuteni oli paska, siksi että minua kehuttiin liikaa, sain liikaa huomiota, sain liikaa rakkautta, minusta oltiin liian kiinnostuneita sain liikaa positiivistä huomiota tai että sain liikaa vanhempien aikaa..

 

Minun lapsuuteni ei ollut paska, mutta en olisi oikeastaan tarvinnut yhtään enempää kehumista tms. Itseasiassa kiusaannuin lapsena kehuista jonkun verran, nykyään osaan ottaa asiat lunkisti. Enkä myöskään antanut vanhempieni edes alakoulussa huolehtia läksyjenteostani, huolehdin siitä itse. Eli kaikki lapset eivät enempää huomiota kaipaa, eivätkä mene siitä mitenkään rikki että leikkivät vähän itsekseen. Kyllä edes jollain tavalla normaali lapsi menee häiritsemään sitä puhelinvanhempaa jos todella kaipaa siinä hetkessä valtavasti huomiota.

 

Minun lapsuuteni ei ollut paska, mutta en olisi oikeastaan tarvinnut yhtään enempää kehumista tms. Itseasiassa kiusaannuin lapsena kehuista jonkun verran, nykyään osaan ottaa asiat lunkisti. Enkä myöskään antanut vanhempieni edes alakoulussa huolehtia läksyjenteostani, huolehdin siitä itse. Eli kaikki lapset eivät enempää huomiota kaipaa, eivätkä mene siitä mitenkään rikki että leikkivät vähän itsekseen. Kyllä edes jollain tavalla normaali lapsi menee häiritsemään sitä puhelinvanhempaa jos todella kaipaa siinä hetkessä valtavasti huomiota.

HÖPÖ HÖPÖ.

Jokaisen lapsen perusitsetunto rakentuu vanhempien huomiooon, hyväksyntään, perustarpeiden tyydyttämiseen, rajoihin ja rakkauteen.

Kaikki lapset haluavat olla vanhempien silmäteriä, jopa silloin kun vanhempi on alkoholisti tai muutoin ongelmallinen.

 

Siis mihin sä olisit niitä muita aikuisia tuossa nyt tarvinnut? Kun siihen yhtä koppakuoriaista olis ängenny kuusi, tai jopa 12 aikuista niin mikä idea siinä sun mielestäsi olisi ollut? Voi pyhä yksinkertaisuus taas! Älä hilaa niitä muita lapsia omiin puuhiis.

Ja sitten kun joku aikuinen tuli kuin tulikin juttusille niin saat siitäkin väännettyä pelkkää sontaa!

 

Siis mihin sä olisit niitä muita aikuisia tuossa nyt tarvinnut? Kun siihen yhtä koppakuoriaista olis ängenny kuusi, tai jopa 12 aikuista niin mikä idea siinä sun mielestäsi olisi ollut? Voi pyhä yksinkertaisuus taas! Älä hilaa niitä muita lapsia omiin puuhiis.

Ja sitten kun joku aikuinen tuli kuin tulikin juttusille niin saat siitäkin väännettyä pelkkää sontaa!

Kuule..lapset tulivat itse mukaan..en pyytänyt, ei minun tarvitse.
Yksi koppakuoriainen on ihmetyksen aihe. Lapselle KAIKKI on ihmetyksen aihe.
Jokaisesta asiasta voi saada upean leikin ja ruokkia lasten mielikuvitusta.
Lapsien maailma on rikas.

Olen tosiaan pahoillani jos teillä on lapsia..kääk minkäläisia asenteita.

 

Ainahan niitä on ja on ollut jotka ei lastensa kanssa leiki, muttei se niistä silti paskoja vanhempia tee. Mä olin kanssa vasta leikkipaikalla vähän vastaavissa tunnelmissa muttei mulle tullu mieleen että ne vanhemmat jotenkin huonoja olisi tai etteivät koskaan leikittäis lastaan. Nyt mun lapset vaan sattu kiinnostaa niitä lapsia, ja kun omiani leikitin oli luonnollista että lapset keräänty mun ympärille.

 

Ehkäpä juuri tämän kerran vanhempi katsoi että kiva kun lapsella on hauskaa toisten lasten kanssa ja antoi olla siinä porukassa ja joutessaan sitten oli puhelimellaan. Olisiko pitänyt hakea se lapsi pois ja sanoa että kaivetaan nyt kakkuja äidin kanssa ja sinä et mene toisten kanssa kärpästen perään? Itse me tutkitaan kaikki mahdolliset mönkijäiset mitään kohdalle sattuu koska aina on aikaa. Ja joskus vaan katselen kun lapset leikkii itsekseen enkä mene sekaan.

 

Entä jos nämä vanhemmat olivat jo sen tunnin tai jopa kaksi itsestään antaneet ja aktiivisesti lasta huomioineet ja leikkipuistossa oli lapsella aikaa leikkiä itsenäisesti? Täytyykö kaikkien vanhempien tehdä asiat tismalleen kuin sinä, jopa samaan aikaan tai muutoin he ovat huonompia vanhempia kuin sinä?

Toki olen siinä samaa mieltä että lapsen voi huomioida ja häntä kehua ja ihastella taitojaan ja löytöjään varsinkin kun tulee niitä esittelemään vaikkei aktiivisesti hänen kanssaan juuri silloin leikikään ja toki muutenkin lasta täytyy kehua, arvostaa ja kannustaa. Mutta särähtää vähän korvaan, tuntuu että hieman heppoisin perustein kuitenkin tuomitset muut vanhemmat.

 

Kuule..lapset tulivat itse mukaan..en pyytänyt, ei minun tarvitse.
Yksi koppakuoriainen on ihmetyksen aihe. Lapselle KAIKKI on ihmetyksen aihe.
Jokaisesta asiasta voi saada upean leikin ja ruokkia lasten mielikuvitusta.
Lapsien maailma on rikas.

Olen tosiaan pahoillani jos teillä on lapsia..kääk minkäläisia asenteita.

Mutta mikä ihmeen ihmetyksenaihe se koppakuoriainen olisi ollut niille 12 aikuiselle, kun niitä olisit tarttenut tihrustamaan samaan kasaan? Sulle ei kelvannut se, etteivät tulleet häiritsemään eikä sulle kelvannut, kun tulivat juttusille.

Ja mikä sinä olet muita arvostelemaan? Säälittää lapsesi, joka ei saa osallistua muiden lasten ja aikuisten juttuihin ilman, että sinä olet siinä aina suuna päänä. Tuskinpa kukaan haluaakaan teitä enää mukaan leikkimään, kun työnnät oman kärsäsi joka asiaan. Jos minä leikitän oman lapseni lisäksi montaa muuta lasta niin en todellakaan halua, että jokaisen lapsen vanhempi tulee siihen hääräämään ja sotkemaan, pysyköön sen aikaa sivussa.

 

jos mun lapsen kohdalla olis käyny noin,että se olis liittynyt johonkin leikki juttuun toisen lapsen ja kenties sen äidin ja isän kanssa, niin en mä olis siihen mennyt mitenkään puuttumaan. olisit käskenyt ne muut pois, jos sulle ei sopinut, että muitakin lapsia osallistui

 

Nyt kyllä vaikutat pahantahtoiselta. Miksi ihmeessä kaikkien vanhempien pitäisi olla vieressä kommentoimassa, jos lapsilla on kiva leikki meneillään? Liian suuri määrä aikuisia voisi vain häiritä. Eikä lapset nyt jatkuvaa huomiota tarvitse, on ihan hyvä että oppivat leikkimään myös itsekseen ja muiden lasten kanssa.

Minä ihan tieten tahtoen vetäydyn syrjään, jos muut lapselleni näyttäisi löytyvän leikkiseuraa muista lapsista. Tämä siksi, että lapsi melko arka ja vetäytyy herkästi selkäni taakse, olettaa minun vastaavan puolestaan jne. Olen huomannut, että hän saa paljon paremmin solmittua kaverisuhteita, kun minä en ihan vieressä ole asiaan sekaantumassa. On silloin reippaampi ja itsenäisempi. Tietysti olen silti saatavilla tarvittaessa.

Puhelimen räpläys ei välttämättä ole mitään huvia. Minulla on epäsäännöllinen ja etänä hoidettava osa-aikatyö, enkä suinkaan pidä lasta päiväkodissa koko päivää varmuuden vuoksi, vaikka minulle saattaa tulla puheluita tai kiireesti hoidettavia sähköposteja mihin aikaan päivästä vaan. Mieheni taas on sellaisessa asemassa, että hänen edellytetään olevan tavoitettavissa käytännössä koska tahansa, joten hänelläkin saattaa varsinaisen työpäivän jälkeen pakollisia työasioita olla. Sinulla on varmaan toisenlainen työtilanne, et ole töissä ollenkaan tai pystyt jättämään työasiat aina työpaikalle. Mutta muunlaisia töitäkin tarvitsee joidenkin tehdä. Ei lapseni kyllä asiasta varmasti kärsi. Hänellä on lyhyet hoitopäivät ja suurimman osan muusta ajasta pystytään häntä huomioimaan. Jatkuvaa sen huomion ei tarvitse eikä pidä ollakaan. Minä annan sitä kyllä huomattavasti enemmän kuin tunnin päivässä.

Ja tuo että joku tuli ystävällisesti sinulle juttelemaan ja sinä mielessäsi paheksuit, ei kiva! Ehkä tämän miehen lapsi oli saanut lapsestasi leikkiseuraa ja siksi noita kyseli, eikä suinkaan sinun leikittämispalvelujesi perään ollut. Suosittelisin kyllä, että itsekin vetäytyisit lasten leikeistä ja antaisit heidän leikkiä keskenään, se on vähintään yhtä tärkeää kuin aikuisvetoinen leikki. Minä leikin lapseni kanssa paljon, mutta kun hänellä on kaveri leikkiseuranaan, annan lasten itse keksiä ja päättää leikit, puutun vain jos jostain syystä ohjausta tarvitaan.

 

Minulla on hyvin samanlaisia kokemuksia. Perhekerhoissa on jopa tultu neuvomaan, että tee sitä ja tee tätä, niin sinun ei tarvitse olla lastesi kanssa. Uskoisin, että suomalaisten nuorten pahoinvointi kumpuaa juuri tuosta asenteesta. Monessa Euroopan maassa mennään päivähoitoon nuorempina, mutta meille on ominaista tuo asenne, että omien lasten seura on jotenkin välttämätön paha. Lapsia hoidetaan kolmivuotiaaksi kotona marttyyrinkruunu päässä, ja sitten heidät sysätään yhteiskunnan hoteisiin.

Kannattaa kuitenkin myös muistaa, ettei tee hätiköityjä johtopäätöksiä niistä puiston aikuisista. Vaikka vanhempi leikkisi miten paljon lapsen kanssa, voi vieraan aikuisen spesiaaliseura silti olla parasta maailmassa. Oma 3,5-vuotiaani on alkanut ängetä kuvaamallasi tavalla toisten aikuisten johtamiin leikkeihin, vaikka oma äiti olisi aina leikkiseurana. Tai ehkäpä juuri siksi.

 

Ap:lla on todella ärsyttävä tapa korostaa omia tekemisiään ja pitää itseään parempana kuin muut. Aina korostaa kuinka hän tekee vanhempana lapsien kanssa, kuinka hän tekee niin tärkeää työtä että pääkallopaita veisi uskottavuuden, kuinka hän tietää, kuinka hän osaa...

No niin osataan me muutkin, mutta ei meidän muiden tarvitse sitä koko ajan mainostaa. Kyllä mekin teemme oman lapseni kanssa tutkimusmatkoja vaikka lapsi on jo 10-vuotias. Kyllä ärsyttäisi jos mukaan tukkisi muita mukaan meidän kahdenkeskiseksi tarkoitettuun juttuun.

 

Niin. Ja lisätään vielä, että tällä palstallahan aina se, joka leikkii lasten kanssa, on väärässä Erityisen väärässä hän on, jos hän on kiistanalainen nikki. Hyvää jatkoa ja hyviä leikkejä sinulle, aloittaja.

 

Minulla on hyvin samanlaisia kokemuksia. Perhekerhoissa on jopa tultu neuvomaan, että tee sitä ja tee tätä, niin sinun ei tarvitse olla lastesi kanssa. Uskoisin, että suomalaisten nuorten pahoinvointi kumpuaa juuri tuosta asenteesta. Monessa Euroopan maassa mennään päivähoitoon nuorempina, mutta meille on ominaista tuo asenne, että omien lasten seura on jotenkin välttämätön paha. Lapsia hoidetaan kolmivuotiaaksi kotona marttyyrinkruunu päässä, ja sitten heidät sysätään yhteiskunnan hoteisiin.

Kannattaa kuitenkin myös muistaa, ettei tee hätiköityjä johtopäätöksiä niistä puiston aikuisista. Vaikka vanhempi leikkisi miten paljon lapsen kanssa, voi vieraan aikuisen spesiaaliseura silti olla parasta maailmassa. Oma 3,5-vuotiaani on alkanut ängetä kuvaamallasi tavalla toisten aikuisten johtamiin leikkeihin, vaikka oma äiti olisi aina leikkiseurana. Tai ehkäpä juuri siksi.

Ymmärsit pointtini. Pääasia ei olut se mitä teimme tai se että muiden lapset olivat mukana, vaan aikuisten reagoimattomuus.
Leikkiminen on minulle luonnolista, en tarvitse pinnistelyjä siihen.

 

Mietin sitä, miten vurovaikutus omaan lapsen kanssa oli täysin nollaa.
Ei mitään huomioita.

Kukaan aikuinen ei vaihtanut katseita kanssani, sehän olisi tarkoittanut "vuorovaikutusta". Isä, joka sitten myöhemmin jutteli, vaihtoi katseita kanssani.

Nyt kun ajattelen tilannetta, hän oli ainut aikuinen joka osoitti millään tavalla olevansa läsnä tilanteessa...

 

Leikkiminen on minulle luonnolista, en tarvitse pinnistelyjä siihen.

Mutta kai tajuat, että se ei ole luonnollista kaikille aikuisille eikä asiaa helpota sun kaltaiset nenän vartta pitkin katsovat. Itse ainakin tykkäsin leikittää lasta meidän ollessa kahdestaan, mutta en tehnyt sitä mielelläni kun muut olivat näkemässä.

 

Siis mihin sä olisit niitä muita aikuisia tuossa nyt tarvinnut? Kun siihen yhtä koppakuoriaista olis ängenny kuusi, tai jopa 12 aikuista niin mikä idea siinä sun mielestäsi olisi ollut? Voi pyhä yksinkertaisuus taas! Älä hilaa niitä muita lapsia omiin puuhiis.

Ja sitten kun joku aikuinen tuli kuin tulikin juttusille niin saat siitäkin väännettyä pelkkää sontaa!

Samanlaisia ajatuksia tuli minullekin aloituksen luettuani. En ymmärrä sitä, että muiden kustannuksella ja heitä haukkumalla täytyy nostaa itseään.

Jos aloittajan asenteella on tekevinään hyvää, se kosahtaa omaan nilkkaan. Koska aloittaja on olevinaan joku besserwisser, ja vertaa itseään edukseen ympärillä oleviin, hän on rasittava kaikkien muiden näkökulmasta katsottuna. Minunkin mielestäni.

 

Mutta kai tajuat, että se ei ole luonnollista kaikille aikuisille eikä asiaa helpota sun kaltaiset nenän vartta pitkin katsovat. Itse ainakin tykkäsin leikittää lasta meidän ollessa kahdestaan, mutta en tehnyt sitä mielelläni kun muut olivat näkemässä.

Aika monet asiat tuntuvat joko ärsyttävän tai ahdistavan sinua. Kannattaisiko tuolle itsetunnolle tehdä jotakin?

 

Minä en ole puistoäiti yhtään. Inhoan sitä hiekkalaatikolla istumista. Sitten en tykkää tilanteista joissa on muita tuntemattomia vanhempia. Istun jossain penkillä ja koitan olla näkymätön.. Onneksi nuo omat ei enää minua puistoon edes halua mukaan kunnon noloa jos vanhemat vahtii

Vietän sitten se tunnin tai kaksi muualla. Tykkään erityisesti kun mökillä teemme puita, lämmitetään saunaa tai käydään marjassa. Eilen etsittiin metässä juurakoita hamsterin häkkiin ja syötiin eväitä. Uimahallissa se sosiaalinen rajoittuneisuus katoaa ja voin polskia vesihirviönä lasten iloksi. Sielläkin monesti vanhempia jotka haluaisivat olla näkymättömiä. Mut en ajattele et ne on kurjia vanhempia, niilläkin on varmasti hetkensä vaikka kotona majoja rakennellessa.

 

Samanlaisia ajatuksia tuli minullekin aloituksen luettuani. En ymmärrä sitä, että muiden kustannuksella ja heitä haukkumalla täytyy nostaa itseään.

Jos aloittajan asenteella on tekevinään hyvää, se kosahtaa omaan nilkkaan. Koska aloittaja on olevinaan joku besserwisser, ja vertaa itseään edukseen ympärillä oleviin, hän on rasittava kaikkien muiden näkökulmasta katsottuna. Minunkin mielestäni.

No lapsilla oli ainakin kivaa. Vai sekö tässä niin suuria tunteita herättää?

 

Mutta kai tajuat, että se ei ole luonnollista kaikille aikuisille eikä asiaa helpota sun kaltaiset nenän vartta pitkin katsovat. Itse ainakin tykkäsin leikittää lasta meidän ollessa kahdestaan, mutta en tehnyt sitä mielelläni kun muut olivat näkemässä.

Et ymmärrä ydintä.

Aikuiset ovat puistossa lastensa kanssa.
Jättävät lapsensa vieraan ihmiset huostaan, ilman sen kummempaa.
Eivät ole vuorovaikutuksessa lapsen kanssa ( katsekontakti)
Eivät ole vuorovaikuituksessa kanssani ja "tsekkaa" olenko turvallinen tai mitkä ovat aikeeni.

En halua keskustella itsestäni tai ominaisuuksistani, älä sinäkään ota sitä puheeksi.

Kysyn: Miten voi aikuisena toimia niin, että jättää lapsen "oman onnensa nojaan"?
Keskittyy omaan juttuunsa ja jättää lapsen ihan vieraan aikuisen vastuulle. Mukana oli pieni, ehkä parivuotias..minä häntä sitten auttelin siellä..
Äidillä oli jotain hauskempaa sillä hetkellä..

 

Mietin sitä, miten vurovaikutus omaan lapsen kanssa oli täysin nollaa.
Ei mitään huomioita.

Kukaan aikuinen ei vaihtanut katseita kanssani, sehän olisi tarkoittanut "vuorovaikutusta". Isä, joka sitten myöhemmin jutteli, vaihtoi katseita kanssani.

Nyt kun ajattelen tilannetta, hän oli ainut aikuinen joka osoitti millään tavalla olevansa läsnä tilanteessa...

Sinä kerrot antavasi lapselle huomiota tunnin päivässä. Minusta se on tosi vähän, joten ihmettelen mikä sinä olet arvostelemaan, että muut vanhemmat ei juuri tuolla leikkipuistossa ylenpalttisesti lastansa huomioineet. Minusta ainakin parhaiten tuota yhdessä ihmettelyä ja juttelua tehdään silloin kun ollaan kahdestaan, vaikkapa matkalla sinne leikkipuistoon ja tietysti myös kotona. Leikkipuistossa lapsella on muuta puuhaa ja hyvä niin, ei koko ajan tarvitse olla äidissä kiinni.

Onko sinulle lapsen huomioiminen ja leikittäminen leikkipuistossa jotain esitystä vai miksi sinusta on hyvä se tunnin mittainen huomiohetkesi antaa lapselle juuri silloin, kun hänellä olisi lapsistakin leikkiseuraa?

Ja jos et sattunut tietämään, ihmiset ovat persoonaltaan erilaisia, toiset ovat vieraiden seurassa ujoja eivätkä helposti rohkene ottamaan kontaktia. Tästä ei voi vetää mitään päätelmiä siitä, miten vuorovaikutus oman lapsen kanssa toimii!

 

Mietin sitä, miten vurovaikutus omaan lapsen kanssa oli täysin nollaa.
Ei mitään huomioita.

Kukaan aikuinen ei vaihtanut katseita kanssani, sehän olisi tarkoittanut "vuorovaikutusta". Isä, joka sitten myöhemmin jutteli, vaihtoi katseita kanssani.

Nyt kun ajattelen tilannetta, hän oli ainut aikuinen joka osoitti millään tavalla olevansa läsnä tilanteessa...

Tiedän tunteen. Ollaan samassa leikkipuistossa ja lapset leikkivät innoissaan yhdessä, ja vanhemmat käyttäytyvät kuin oltaisiin jouduttu vahingossa samaan hissiin. Se tuntuu oudolta ja vähän loukkaavaltakin, jos itse on tottunut olemaan läsnä sosiaalisissa tilanteissa. Laura tuossa mielestäni avasi hyvin toista puolta asiasta. Toiset ovat ujoja eivätkä tykkää leikkiä julkisesti.

 

Minä en ole puistoäiti yhtään. Inhoan sitä hiekkalaatikolla istumista. Sitten en tykkää tilanteista joissa on muita tuntemattomia vanhempia. Istun jossain penkillä ja koitan olla näkymätön.. Onneksi nuo omat ei enää minua puistoon edes halua mukaan kunnon noloa jos vanhemat vahtii

Vietän sitten se tunnin tai kaksi muualla. Tykkään erityisesti kun mökillä teemme puita, lämmitetään saunaa tai käydään marjassa. Eilen etsittiin metässä juurakoita hamsterin häkkiin ja syötiin eväitä. Uimahallissa se sosiaalinen rajoittuneisuus katoaa ja voin polskia vesihirviönä lasten iloksi. Sielläkin monesti vanhempia jotka haluaisivat olla näkymättömiä. Mut en ajattele et ne on kurjia vanhempia, niilläkin on varmasti hetkensä vaikka kotona majoja rakennellessa.

Vaikutat kuitenkin äidiltä, joka puistotilneteessa tsekkaisi: Onko tuo aikuinen turvallinen. Voinko antaa lasten mennä tuon kanssa.

Olet ihana äiti:heart: