"Lievästi kuumeilevat" eli hieman yleisempää keskustelua vauvakuumeesta.

Noin vaan pompsahdin ihan vahingossa tälle puolelle. Lokakuussa kirjoittelin, miten miehellä on valtava vauvakuume ja minulla ei. Yhtään kommenttia en saanut (enkä niitä kaipaa nytkään) tein vaan mielenkiintoisen havainnon, että sellainen teksti tällaisessa paikassa ei saa ihmisiä avautumaan tai kokemuksistaan kertomaan vaikka ajatuksia pyysinkin...
Nyt alkaa orastava vauvakuume ehkä nostaa päätään, vaikka hieman hirvittää. Oikeastaan aivan kamalasti, vaikkei vauva-arki mikään uusi juttu olekaan. Tai ehkä juuri siksi?
Mulla on kaksi ennestään mutta miehellä ei yhtään.
Kierukka poistettiin viimeviikolla, saa nähdä miten käy ja käykö kuinkaan... Hieman nimittäin on epäilyksiä, ettei tärppäisi lainkaan mutta katsotaan...

 

AikavaraS miksi epäilet ettei tärppäisi lainkaan? Lapsi olisi siis ensimmäinen yhteinen tulokas? Mulla on 2 kans ja kolmannen osalta mennään eipäs-juupas linjalla. Pallo on ikäänkuin mulla ja mies myötäilee . Koko kesän mietin asiaa ja vihdoin sitten päädyin siihen että kolmatta aletaan yrittää. Kovasti jo oletinkin raskautuneeni ja samalla olin kauhuissani kun työkuviot muuttuivat yhtäkkiä. Sitten täti tulikin visiitille ja itkeä päräytin pettymystäni. Olen siis aivan sekasten tahtoni kanssa. Melkosta tahtojen taistoa. Luulen että kolmas meille vielä tulee josko raskautuminen onnistuu vaan. Eka lapsi taisi tulla toisesta kierrosta ja toinen ensimmäisestä. Nyt ollaan jo 2 kiertoa yritetty tuloksetta.

No meni vähän omiin juttuihin... AikavaraS podetko nyt siis itsekin vauvakuumetta? onko miehesi innostus tarttunut? Teillä on varmaan aika eri tilanne toiveilujen suhteen kun sulla on jo 2 ennestään ja tiedät tasan tarkkaan mitä se vauva-arki on...

 

Moikka Muruset! Pitkästä aikaa.

Ihan ensimmäiseksi Paljo Onnea ja myötätuulta plussanneille! :heart:
Ja tsemppiä niille jotka eivät ole plussanneet tai edes yrittämään päässeet!

Kuten huomaatte, meikäläinen on hetken ollut sivussa, sillä tämä työhomma otti vallan ja ressasi ja rassasi niin etten voinut keskittyä muuhun. Nyt kun tilanne on hieman rauhoittunut (vaikkei työ-tai opiskelupaikkaa olekaan tiedossa) voin palata taas tänne kuumeilemaan teidän kanssa.
Sen verran meillä on tilanne muuttunut että ukon kanssa ollaan juteltu vauvakuumeesta ja siitä että yritetäänkö vai ei ja jos niin milloin. Tulimme siihen lopputulemaan että se ja sama mitä nyt työrintamalla tapahtuukin niin viimeistään maaliskussa aloitamme yrittämisen. Miehen kommentti loppuviimein asiaan oli seuraava:
"Kaveripiirissäkin on jo kovaa tahtia toiset ja kolmannet kierrokset mukuloita menossa, niin eikö se ole meilläkin sama nyt sitten pian alkaa roiskimaan" <3 Eli siis jotain positiivista tännekin. Alkaa jo itsestä tuntua siltä että jos ei ensivuoden puolella edes aleta yrittämään niin henkisen ja fyysisen jaksamisen kannalta parempi käydä sitomassa piuhat tiukasti solmuun. Toivon vain ettei tästä yrittämisestä nyt mitään ylimääräistä stressiä tai jännitystä synny.

Ihanaa loppuvuotta ja parempaa tulevaa kaikille! Älkääkä plussanneet karatko mihinkään! Saatte kivan kuumeen nostatuksen aikaseksi kun kerrotte kuulumisia

 

Heippa, liitynpä nyt minäkin tähän mukavaan ketjuun

Jos sitä vähän esittelisi itseään... Ikää on 26, perheeseen kuuluu ukkeli ja vajaan vuoden vanha esikoistytteli :heart:

Tarkoitus oli että Pikku Kakkosta varsinaisesti puuhattaisiin vasta vähän myöhemmin, mies varsinkin pitäisi järkevämpänä vähän odottaa, mutta niinpä vain on jääneet kumipuvut pöytälaatikkoon Täysimetys 6 kk ja sen jälkeen tiheä osittaisimetys varmaan ehkäisseet tänne asti.

Nyt vajaa kuukausi sitten imetyskerrat väheni viiteen vuorokaudessa ja yösyötöt valui aamuyölle joten toivoisin että se kuukautiskiertokin sieltä käynnistelisi. Mulla on PCO eli polykystiset munasarjat ja todella epäsäännölliset ja pitkät kierrot, tyyliin 35-80, ja ennen esikoista murehdinkin saadaanko lapsia ollenkaan mutta sitte esikoinen tulikin tehtyä meidän vielä jahkaillessa uskalletaanko yrittää vai ei ns. kierron varmana päivänä (8. päivä) :O En nyt sitten tiedä miten tässä raskaudutaan mutta vauvakuume on lämmittäny mieltä ja sydäntä viime aikoina erityisesti :heart:

Jännää joulua kaikille!!

 

Hyvää joulua kaikille ja tervetuloa mukaan kuumeilemaan ja pähkäilemään

 

Hei mahtuuko vielä mukaan?
24 vuotias kuumeilija, joka hoitaa opiskelut loppusuoralle ennen perheen perustamista. Pienokaista alettaisiin siis keväällä yrittämään.
Olen jo pidempää tuossa yrityksen odottajissa kirjoitellut mutta siellä näyttää hiljentyneen kovasti. :\

Ensimmäinen lapsukainen siis kyseessä ja henkisesti yritän jo uuteen elämän vaiheeseen valmistautua. Tammikuun aikana olen jo suunnitellut foolihapon hankkimista ja jouluna nauttinut graavilohta ja viiniä niin paljon kun napavetää me ei olla oikeastaan puhuttu vauvahaaveista kenellekkään, ihanaa että täältä saa vertaistukea tähän kuumeeseen

 

Tervetuloa Venla!

AikavaraS: huomasin muuten saman asian. Meillä on tainnut nyt käydä toisinpäin, sillä ukolle alkaa hiipiä vauvakuume ja minulla se tuntui jo yhdessä vaiheessa hiipuneen kokonaan pois (johtui varmaan työtilanteen muutoksesta). Sovittiin tosiaan jokin aika sitten että aletaan maaliskuussa yrittämään nyt kun kerta ollaan samalla aaltopituudella eikä me vanhukset enää pian jakseta enempää niin että nyt se sitten se kuume palailee minullekin. Ihme aaltoilua Ja nyt kun tänään alkoi taas kuukuppi-aika niin arvatkaapa 12,8 kertaa kuka hyppi tasajalkaa ja välillä yhdellä jalalla että "kohta saa, kohta saa, siimahäntiä tallettaaaaaa!" Ilmasen vinkin annan: se en ollut minä Että näin se mieli muuttuu...

Millai muuten? Saitteko lahjoja? Minä olin joulun pyhät töissä ja työvuorot oli kyllä hyvällä tavalla täynnä ihmeitä <3 Siinäpä lahjoja kerrakseen.

 

Meillä aina jouluaatto ollaan ajeltu paikasta toiseen... Itse haluaisin viettää joulun kotona mieluiten kaksin, mutta mies haluaa vierailla kumankin vanhemmilla
Uutenavuotena sitten minun ehdoilla kotona tai kavereiden luona kylässä

Meillä suvun lapset saa lahjoja joulupukilta, mutta aikuisille suklaata ja villasukkia tai muita itsetehtyjä juttuja

 

Heipä heei!!

On tovi kulunut, pientä hiljaiseloa täällä vissiin muillakin. Onnea kaikille plussanneille ja heippati hei uudet tyypit!!

Meillä joulu meni kotona oleillessa, syödessä jne. Anoppilaan mentiin pukkia odottamaan ja jaettiin lahjat. Aatto meni paremmin kuin kuvittelin. Ei ole tullut ajateltua sen kummemmin koko vauvakuumeilua. Helpotus, että tunne ei ole enään niin voimakas, eikä aihe niin herkkä enään. Tosin nyt kun taas niitä kuukautisia odottaa, alkaako vai ei. Niin saas nähdä kuinka tällä kertaa reagoidaan negatiivisiin uutisiin.

Viikon päästä olis taas verikokeisiin mentävä. Ai että mua ahdistaa tommoset käynnit. Tuntuu niin viralliselta, ihanku mun otsaan olis leimattu isoilla kirjaimilla "LAPSETTOMUUSHOIDOT" ...

onko kukaan täällä käynyt lapsettomuushoidoissa?

 

mama?: Ihana kuulla että on saanu vähän edes ressiä lievennettyä!

Itse en ole käynyt lapsettomuushoidoissa, sillä tähän asti olen ollut ennemminkin sitä sortttia että ovulaation aikaan jos istuu samalla saunanlauteilla miehen kanssa ni sitä on paksuna (Toivottavasti sama linja jatkuu myös tulevassa yrityksessä). Mutta olen toki seurannut hoitoja vierestä, mm. kummilapseni on saanut alkunsa hoitojen kautta piiiiiiitkän yrittämisen jälkeen. Suuresti kunnioitan niitä äitejä jotka eivät ole antaneet periksi kaikesta vaikeudesta huolimatta. Se heidän rakkautensa määrä ja omistautuneisuus vauva-arjessakin näkyy sitten ihan eri tavalla. Sen minkä hoksasin muutaman kaverin kohdalla oli että he eivät kokeneet vauva-arkea lainkaan uuvuttavaksi tai raskaaksi, vaikka vauva olisi valvottanut kuinka. Ei vaikka sitä arkea pyörittäisi yksin. Itsellä meni molempien lasten kanssa ensimmäiset 2 kuukautta ihan "sumussa" kun oli niin väsynyt kaikesta siitä imettämisestä ja valvomisesta XD

Ja hei, parempi se on että tutkitaan, ei siitä mitään "leimaa" näy kenellekään vaikka se itsestä tuntuisi otsassa paistavan ja mollottavan kaikille. Se tuloshan kuitenkin on aika palkitseva, eikö totta Hirveesti tsemppiä teille! Tosi mukava kuulla että nyt on lähteny pyörät pyörimään, ja ennenkaikkea jännittävää <3 (kauhee ku mulla nousee kuume teijän puolesta )

 

Voi kun osais itsekkin vähän rentoutua, vauva jutut pyörii mielessä taukoamatta. Varsinkin kun on lomalla. Tilasin vauvalehdenkin ja rokotuksetkin pitäisi käydä uusimassa ennen yrittämistä, niitä kun ei raskaana oleville anneta (sormet ristiin että olen raskaana jo toukokuussa)

En ole koskaan joutunut ajattelemaan lapsettomuushoitoja, mutta itse yrittäisin ennemminkin ajatella että saa pieniä apuja vaan raskaaksi tuloon. Minulla ei ole tuttujakaan jotka olisivat kokeneet hoidot. Olen sairastanut syömishäiriötä vuosia sitten,nyt kylläkin tunnen olevani enemmankin terve kuin kuntoutujan ainahan se vähän pelottaa jos sairaus onkin vaurioittanut hedelmällisyyttä :\

 

Olen itse huomannut samanlaisia juttuja. Kun tietää jonkun yrittäneen lasta pitkään ja hartaasti, huomaa miten tämä ihminen on onnellinen jokahetkestä. Kun taas mun ystävät jotka ovat saaneet lapsia ensiyrittämällä. Menivät juurikin sumussa vauva ajan ja puhuivat vain niistä vauvan itkuraivareista ja huonoista päivistä.. Viikko sitten käytiin kahvilla miehen kanssa yhdessä kahvilassa. Viereisessä pöydässä oli kolme naista, kaikilla suhtsamanikäinen taapero. Siinä he sitten vertailla valittelivat, kuinka oma vauva on huutanut enemmän ja kiukutellut, ja on ilmavaivoja ja ties mitä. Siinä vieressä mietin, kuinka onnellinen olisin pelkästään siintä, että meillä ylipäätänsä olisi joku huutamassa huomiota.

 

Siinä vieressä mietin, kuinka onnellinen olisin pelkästään siintä, että meillä ylipäätänsä olisi joku huutamassa huomiota.

Sillä vähän ajattelinkin että sehän on nyt todella positiivista että saitte pyörät pyörimään niitten tutkimusten osalta Hirrrrmusti myötätuulta nyt!

Sitä itse katseli ystävän sekundääristä lapsettomuutta vierestä kun yrittivt ja yrittivät ja kun tuli itse vähän niinku yllättäen paksuksi niin jotenki oli vaikea olo siinä vaiheessa kun ois niin halunnu hänelle kertoa muttei kuitenkaan halunnut pahoittaa toisen mieltä. Me kun ei sillon todellakaan yritetty! Onneksi hän ymmärsi sitten kun viimein sanoin kun alkoi jo vatsa pyöristyä, etten vaan tiennyt miten hänelle kertoisin. Muutenkin oltiin aika hissunkissun oltu asiasta. Hän olikin sitten kuitenkin tosi iloinen meidän puolesta ja itsekin oikein näki sen hehkun ja toivonkipinän mikä hänessäkin sitten nousi uudestaan. Nää on tosi vaikeita kun tilanteet ja kropat on niin erilaisia...

 

Moikka moi!

Mä olen tarkoituksella jättäytynyt taka-alalle, koska kuumeilu ei ole ollut enää lainkaan lievää vaan aivan aktiivista yrittämistä. 4. yrityskierto meneillään ja nyt otettiin ovistikut ja pari muuta poppakonstia mukaan. Josko se plussa pian saataisiin.

Mä vietin koko jouluviikon mieheni luona, aamut olin töissä ja illat oltiin kaksistaan. Teki hyvää saada olla vaan, lapset kun olivat isällään koko tuon ajan. Vielä olisi 2 viikkoa lomaa töistä jäljellä

AikavaraS Mistä moiset epäilyt ettei tärppäisi? Ehkäisyn jälkeen tietysti jokaisen kropalla ottaa oma aikansa toipuakseen luonnolliseen kiertoon.

Plussarikasta Uutta Vuotta koko porukalle :kiss: :heart:

 

Heipä hei,

Ilmoittaudun minäkin nyt tänne lievästi kuumeilijoihin. Kuten tuntuu olevan niin monella muullakin itse kuumeilen kovastikin (aina välillä ainakin, hah!) mutta ukko vähän jarruttelee. Meillä on 13 kk tyttö, jolle nyt kovasti toivoisin taisteluparia, joten joku niin osuvasti asian aikaisemissa viesteissä ilmaisi. Ikää itselläni on 34 ja ukko on vielä pari vuotta vanhempi, joten minusta jos lapsia aikoo lisää tehdä niin nyt olisi hyvä aika. Ukko on sitä mieltä että ihanaa kun tyttö on jo vähän isompi niin sitten voidaan kohta alkaa taas matkustelemaan ja harrastelemaan enemmän omiakin juttuja......

Olemme keskustelleet asiasta viime syksystä lähtien ja välillä ukko on jo näyttänyt vähän heikkoa vihreääkin mutta kääntää sitten mielensä takaisin kovalle punaiselle. Uskon, että se lapsi meille vielä tulee kun meidän perheessä kaikki asiat pitää ukolle pikku hiljaa ujutella mutta en jaksaisi enää kauaa odottaa....varsinkin kun kello tikittää ja kun eihän sitä tiedä tuleeko se toinen ihan ensimmäisestä tilauksesta kuten ensimmäinen.

Nyt lukasen vielä uudestaan teidän jutustelut niin pääsen paremmin kärryille kuulumisista.

Wellmu

 

Heippa,
Siirryin tonne kuumeilevien puolelle, koska tämä ei ole enää lainkaan lievää

 

Äh välillä olo että mitä me tässä odotellaan... :\ Miks ei vaan yritetä jo kun molemmat lasta kovasti toivoo, sitten taas alkaa pelottaa ja kevääseen odotus tuntuu ihan hyvältä Sen lisäksi stressaa vielä opiskelu ja työ kuvioita.

Kellään muulla samat fiilikset?

 

Arrrr!! Odottelin kuukautisten alkavan toissapäivänä, sillä pari kuukautta on menty säännöllisen 28 päivän kierrolla. Eilen ei mitään kuulunut. Kävin apteekista ostamassa lisää foolihappoja, ja ostinpa samalla raskaustestin. Hätäisenä tietenkin tein sen heti. Negatiivinenhan se tietenkin oli. No sain rauhassa korkata uudenvuoden shampanjan miehenkanssa. Vaikkakin aloin heti taas pohtia; ehkä mä tein testin liian aikaisin ja sen takia se näyttää väärää negativiista jne. Että tää on taas rassaavaa. Koko kuukausi meni stressaamatta. Se neuvola täti sai mussa näköjään toivonkipinän syttymään, että kyllä nyt tärppää kun siellä käytiin.. Mutta pettymyshän tässä taas tuli.

 

Voi mama sua! Mun toinen raskaus alkoi haamuilla tosi TOSI hailakasti vasta kun menkat oli viikon myöhässä. 1,5 päästä vasta alkoi vahvistua. Ensimmäinen taas oli heti tosi voimakas plussa. Rennosti vaan, nyt sää voit jättää ne syiden pohtimiset kuitenkin muille, lähinnä siis ammattilaisille.

Meilläkin alkoi nyt sitten ihan rehellinen yritys kun päästiin kuukupista eroon Jotenki absurdia...

 

Toivottavasti He.Ti sulla tärppää nopeesti. En kenellekkään toivo tälläistä tunnemyllerryshärdelliä..

Sit kun tässä on vielä sekin, että miehen pitäisi varata aikaa siemennestenäytteelle. Mokoma purkin täyttö maksaa 80€ (!?) meillä aika lääkäriin loppukuusta juttelemaan labratuloksista ja tuosta sperma näytteen tuloksesta. Että olisi todella kiva että ne kuukautiset jos alkaa niin alkaisi jo, niin mies voisi varata aikaa, että kerkeisi tulokset saamaan lääkäriaikaam mennessä. Ei viitsisi vielä varata aikaa tohon lystiin jos sattuukin hyvä tuuri ettei menkat alkaisikaan. Ei ihan tosta vaan olisi rahaa tommoseen heittää..

Mies on nyt saanutkin päähänsä, että entä jos hänen nesteessä ei olekkaan siittiöitä.. Mä en ole edes miettinyt mitään vaihtoehtoja, että mahdollinen "vika" olis hänessä. En oikein tiedä mitä odottaa. toivottavasti ei tarvi odottaa mistään mitään vakavaa.

 

mama? Onpas stressaava tilanne teillä, toivottavasti tulis selvyyttä tilanteeseen.

Mulla maanantaina aika äippäpolille, kun munasarjasta löyty kysta? Samalla kysellään sieltä sitten neuvoja mahdolliseen raskautumiseen, kun esikoisen raskaus aikana oli komplikaatiota. Jännittää ihan hirveesti. Toisaalta nyt on niin hyvä fiilis, koska mies näytti monen kuukauden keskustelujen jälkeen vihreää valoa kolmannelle.

 

Jännittää ihan hirveesti. Toisaalta nyt on niin hyvä fiilis, koska mies näytti monen kuukauden keskustelujen jälkeen vihreää valoa kolmannelle.

Meilläkin oli juuri noin päin että mulla alkoin jotenki ihmeellisesti vauvakuume hiippailla ja ukko oli että ei jumankekka tehä. Sitten se käänty toisinpäin ja nyt tuntuu että ukolla on pahanlaatunen vauvakuume, itellä ehkä jopa maltillisempi. Toisinaan nuo miehet on kyllä aika hitaasti lämpiävää sorttia.

Itteeki jännittää vähän että tärppääköhän ensimmäisestä kerrasta, tosin jos ei tärppää niin sitten ei tärppää. Mutta eipähän tällä kertaa ainakaan pääse raskaus yllättämään Kiertohan mulla tuntuu olevan kellontarkka, vaikka ikää tulee lisää, joten sen perusteella en osaa sanoa yhtään tarttuuko vai ei.

 

Ihanaa kuulla että alatte jo yrittämään He.ti

Omat vauvahaaveet kokivat tänään pienen kolauksen. Kävimme tuttavien luona ja siellä oli juurikin sellainen taistelupari, jota meille olen haaveillut. Isompi noin 3v ja pikku-ukko noin puoli vuotias. Meidän Ukko oli hieman järkyttynyt kotimatkalla kun perheen äiti kertoi aika avoimesti miten rankkaa hänellä on ollut.....just kaikki ne väärät sanat!! No, täytyy myöntää että itseäkin alkoi hieman mietityttämään että miten sitä sitten jaksaisi mutta sitä en ukolle tietenkään myöntänyt koska ne vauvahaaveet kuolisi sitten siihen. Haluaisin vauvaa kovasti mutta välillä tosiaan tuntuu että en kyllä kahden kanssa selviäisi millään......Onko teillä muilla näitä samoja fiiliksiä?

 

Hei seuraanne pyrkisin . Olen 34-vuotias ja on pari kiertoa annettu raskaudelle mahdollisuus. Nyt kp 18 menossa. Olemassa on jo muutaman vuoden vanha lapsi, emmekä varsinaisesti kuumeile toista. Olemme jättäneet kohtalon käsiin ja päättäneet muutaman kerran yrittää. Edellisen kanssa kesti kauemmin. Vaikka varsinaista kuumetta ei ole, olisi kuitenkin kiva olla lapsella sisarus ja kovasti kun lapsista tykätään niin ilolla otettaisi vastaan . Toisaalta on outo ajatus, että ketään voisi koskaan rakastaa kuten esikoista - meillä on mahtava tiimi . Vähän siis outo yritys päällä.

 

Onhan tää kuumeilu siinä mielessä raastavaa, varsinkaan jos ei oikein osaa päättää yrittäiskö vai ei. Nyt kun ite ajattelee että voiskai se olla järkevää vielä vähän odottaa, mut ei kai se tilanne siitä odottamalla parane. Ja jos sitä yrittämistä vaan lykkää ja lykkää niin eihän se sopiva aika oo koskaan jos sille linjalle lähtee. Meillä nyt pupuillaan ilman mitään huolen häivää ja katotaan tarttuuko vai ei. Mitä sitä ennää perruuttelemaan tässä vaiheessa

Hioin tuossa työhakemuksia ja portfoliota kans jos sitä innostuis taas opiskelemaan. Jotenki absurdia kun ihan kaikki on auki ja periaatteessa mitä vaan voi tapahtua ja suunnitella. Ei oo yhtään tottunu tämmöseen.