Moi kaikille!
Ensimmäiseksi onnittelut kaikille muillekin jo vauvansa saaneille ja lopuille tsemppiä viimeisiin päiviin ja viikkoihin! Ja vaikka se kuulostaa ehkä vaikealle niin yrittäkää nauttia masusta, on se niin ainutlaatuista aikaa. Itse olin niin kipeä viime hetket ja olisin ollut melkein valmis vannomaan etten halua enää ikinä kokea tätä niin huomasinpa vaan viikonloppuna ihailevani toisten mahoja ja totesin että mulla on ikävä omaani =) Ja tuo sängyssä tuhiseva palkinto on kyllä ollut kaiken arvoinen =)
Mulla oli hirmuinen huoli etukäteen siitä kuinka se oma rakkkaus riittää tulokasta kohtaan, kun tuntuu että tuo esikoinen on ollut niin tärkeä ja tämän uuden odotusaika meni hieman kuin siinä sivussa. Ilokseni olen saanut huomata että tuntuu että sitä rakastaa molempia ihan yhtä paljon ellei jopa niin että rakkaus on jopa lisääntynyt niin lapsia kuin miestä kohtaan! Musta tuntuu että mä elän nyt elämäni onnellisinta aikaan =)
Täällä on uuden tulokkaan kanssa lähtenyt sujumaan kaikki tosi hyvin =) Ne kompastuskivet mitä oli esikoisen kanssa ollaan kierretty, osittain sen takia että on itse paljon rauhallisempi ja varmempi ja toisaalta lapsen takia. Tämän vauvan aloitus oli helpompi kun sai heti jäädä vierihoitoon eikä lisäruokia yms. tarvittu. Kaikkein helpottunein olin siitä, että imetys lähti käyntiin heti salissa ja hyvin =) Esikoisen kanssa oli niin hankalaa
Loppuviikon kontrollissa saatiin vihdoin sen verran puhtaat paperit keltaisuuden osalta ettei tarvitse enää sairaalaan lähteä ja paino oli noussut sen verran että oma maito riittää =) Tänään on sitten virallinen ensimmäinen lastenneuvola, kaksi ensimmäistä oli vielä äitiysneuvolan puolella...
Voisin vielä kertoa hieman synnytyksestä...
Mullahan oli jo tiistaina sekä keskiviikkona sellainen jännä olo, vielä tavallista kipeämpi mutta oudon levoton. Keskiviikkona olimme esikoisen kanssa pyöräilemässä ja leikkimässä tuossa naapuriyhtiön pihalla ennen iltaruokaa. Tulimme kotiin ja söimme ja ruoan jälkeen oli tarkoitus mun lähteä yksin käymään kaupassa. Klo 17.45 olin pakkaamassa kassia kun yhtäkkiä lapsivedet lorahti
Mullahan esikoisen synnytys oli nopea ja mua oli vannotettu lähtemään ajoissa sairaalaan. Soittelin jorviin ja sanoivat että jos ei supistele niin voin vaikka tulla vasata aamulla, 12h vesien menemisestä voi vielä olla kotona. Siinä sitten tilannetta ihmeteltiin ja soiteltiin isovanhemmille että on valmiina lähtemään heti kun tuntuu siltä. Supistuksia alkoi tulla ihan yksittäisiä ja lapsivettä lorahteli välillä...
Aikalailla tasan klo 19 tuli ensimmäinen kunnon supistus josta tiesin heti synnytyksen käynnistyneen. Mies soitteli samantien isovanhemmat paikalle ja pääsimme lähtemään sairaalaan n. 19.15. Matkalla ehdin kellottaa supistuksia jotka todella nopeasti muuttuivat kipeämmiksi ja tulivat 3-4 min välein. Sairaalassa olimme n. puolen aikoihin ja meidät kirjattiin sisään 19.38.
Kätilö kurkkasi tilanteen ja olin siinä vaiheessa 5cm auki. Jouduin makaamaan sydänkäyrään ja se oli todellista tuskaa kun kylkiasennossa makaaminen oli pahin asento mitä osasin kuvitella
Supistukset pitenivät ja pahenivat ihan kamalaa vauhtia, niiden välissä yritin aina kyetä vastailemaan kätilön kysymyksiin...
Jossain vaiheessa ennen kasia kätilö poistui kun niillä vaihtui vuoro ja käski soittaa apua jos tarvii. Tilanne eteni tosi nopeasti, ennen kahdeksaa aloin tuntea painetta ja kasilta sitten käskin miehen soittaa apua! Uudet kätilöt olivat juuri aloittaneet ja totesivat että on aika siirtyä saliin. Hetki siinä ihmeteltiin kun supistukset olivat niin pahoja ettei mun jalat kantaneet niiden välissä ja päätyivät sitten viemään mut sängyllä saliin, jossa olimme klo 20.05.
Sanoin saman tien että vauva tulee nyt ja kiireesti mut siirrettiin salin sänkyyn ja sain alkaa ponnistamaan. Muutamalla työnnöllä lapsi oli ulkona klo 20.10! Sain heti syliini täydellisen kymmenen pisteen pojan ja voi luoja sitä onnen määrää =)
Synnytys meni niin nopeasti että tuntui koko juttu monta päivää epätodelliselta. Se meni sitten ihan luomuna ja omissa vaatteissa, onneksi nopeasta ulostulosta huolimatta jälki ei ollut pahaa, muutama pieni nirhauma ja kaksi tikkiä oli lopputulos... olo oli taas heti synnytyksen jälkeen parempi kuin viimeiseen 9 kuukauteen!
Mulle ei siis todellakaan sovi raskaana oleminen, mutta tämä vauvantuoksuinen arki on parempaa kuin mikään muu =)
onnellinen Mutilainen ja Torsti 12 päivää
