Iltaa!
Ja kiitos heti kärkeen lohduttavista ja kannustavista sanoistanne :heart: Ja sitä
Dirlittanin kirjoitusta mietin pitkäänkin, että riittääkö tosiaan pelkkä rakkaus, ja päädyin siihen tulokseen, että tällä kertaa saa riittää. "Uutta elämää" ei kumminkaan ole kestänyt vielä montaakaan vuotta, ja tämä saattaa olla nyt sitten sitä "itsenäistymistä suhteessa" (
Millin linkistä viisastuneena
-kiitos :heart: ). Ja toiseksi, minä saatan vielä hyvinkin kipuilla ja pitkään noita parin vuoden takaisia juttuja... Vielä ei anneta periksi! Mutta toisaalta, en ole myöskään valmis palaamaan samoihin juttuihin, mitä olen inhonnut "vanhassa elämässä". Kahlitsemista, siis henkistä sellaista. Haluan aikuisen ihmisen päätäntävallan niin, ETTEI SIITÄ TARVITSE AINA KÄYDÄ TAPPELUA!
Ja älkää nyt saako väärää kuvaa. En minä mikän tossuorja todellakaan ole ollut ennenkään, ehei! Vaan kaikesta, mikä ei ehkä ole ihan miehen mielen mukaan mennyt, on joutunut tappelemaan, ja sitä kautta saamaan omakin ääni kuuluville. Hyvin useasti mies on tappelun jälkeen sanonut, että ei edes itse huomannut olevansa niin persreikä. Niimpä, mutta minä en enää jaksaisi tapella joka kerta. Olisi ihan mukava, jo näin kohta 13 vuoden jälkeen, jos herra huomaisi itsekkin välillä olevansa kohtuuton. TASAPUOLISUUTTA ILMAN TAPPELUA |O
Ja ihan lastenkin vuoksi olen väsynyt tuohon tappelemiseen. Ei Siljan tarvitse kasvaa sellaisessa ympäristössä, missä Santeri valitettavasti on kasvanut :ashamed:
No, minä nyt sitten päätin,
Rontinkin kannustamana, että soitan huomenna perheneuvolaan. käytiin siellä muutaman kerran silloin parisen vuotta sitten ja ehkä nyt on aika mennä uudestaan. Tällä kertaa haluan ensin mennä yksin. Purkaa ensin vapaasti itseni, ja vasta sitten ottaa miehen mukaan. Toivon mukaan ammattilaisilla on vinkkejä kadotetun luottamuksen takaisin saamiseksi...
No mutta se siitä.
Sitten ihan tavallisiin, vaikkakin aina niin ihmeellisiin, tapahtumiin. Silja nousee tukea vasten ja tänään otti jo ensi askeleitakin! Ja tästä etiä päin täytyy olla silmät persiissäkin... Ihan koko ajan olis johonkin nousemassa. Ja sen seisomisen innon edestä sitten puuttuukin sitä järkeä ja vaaran vaistoa... Äiti on yrittänyt opettaa, että ne kädet on tässä vaiheessa siihen tarkoitukseen että niillä pidetään kiinni :headwall:
Yksäidille hirveesti tsemppiä huomiseen päivään, ja pojille tietysti myös!
Ja
Tohtorille ihan mielettömästi :flower: ja jatkotsemejä! Tosi hyvä saavutus! Minä oon ratkennu tässä viime aikoina aika useastikkin :ashamed: Täytyy taas otta järki käteen ja muistella äidin kohtaloa (keuhkoahtaumatauti...).
Sairastelijoille, isoille ja pienille :hug: Minäkin veisin,
Krisu, lääkäriin jo kolmantena kuumeilupäivänä. Sielläpä ne sitten osaa (?) sanoa, että miten edetään.
Ja
Essille onnittelut uudesta taidosta, ja äipälle synttäreistä!
Kiitos vielä kerran kaikille myötäeläjille :flower: Tuntuu tosi kivalta, ettei kumminkaan tarvi olla ihan yksin omien ajatusten kanssa
