~LOKAKUUN lapset **2010** syyskuussa <3~ 3 vauvaa syntynyt!

Täällä vietellään ensimmäistä äitiyslomapäivää! Eilen oli mukava hetkeksi viimeinen työpäivä ja hieman haikeissa tunnelmissa lähdin töistä Mukavaa oli tietty jäädä kotiinkin ja alkaa laittelemaan viimein vauvalle kaikki valmiiksi.

Tultiin justiinsa kotiin Mammuttimarkkinoilta ja jopahan tarttui tavaraa mukaan Oli kohtuu hyvä vaippatarjous, joten vauvan vaippavarasto kasvoi kolmella paketilla.

Mulle myös on tullut ihan järkyttävä turvotus etenkin jalkoihin. Nilkat on iltaisin ihan pallot ja nyt on jo jalkapöydätkin niin turvonneet, että normaalisti käyttämäni kävelyengät ei mee enää ollenkaan jalkaan vaan mun piti laittaa lenkkarit kauppareissulle Ei siinä muuten mitään, mutta jos tuvotus jatkuu tämmöisenä tai pahenee niin mitähän minä sitte laitan jalkaani?! En muutenaan käytä lenkkareita kuin lenkillä käydessäni niin ne ei tunnu oikein omilta kengiltä... Pääasia tietty, että jotku kengät mahtuu jalkaan mutta jos ei nuokaan kohta.... Oon koittanu pitää välillä jalkoja koholla ja juoda vettä.Lidlin omena"vichy" on mun paheeni ja sitä menee aika paljon. Siinä tosin on natriumia minimaalisen vähän, joten en usko sillä olevan paljonkaan vaikutusta. Töissä jouduin päivät olemaan jalkojen päällä, joten jospa tämä koti"lepo" helpottais tilannetta vähän.

Meillä tulee synnytyssairaalaan matkaa n.6 km, jonne pääsemme osittain moottoritietä pitkin, joten kohtuu nopeasti pitäis päästä perille synnytyksen alkaessa.

Vauvan pää tuntuu olevan jo melko alhaalla ja alaosastossa on alkanut tuntumaan "mukavaa" juilimista vauvan liikkuessa. Tästä aiheutuu yleensä hillitön pissahätä ja vessaan pitää ehtiä nopeaa! Musta tuntuu, että hyppäänki tällä hetkellä vähän väliä vessassa!

Mulla on maanantaina klo 12 pelkopkl:lle aika. Toivottavasti käynti on hyödyllinen ja tällä kertaa synnytys sujuisi kipulääkityksen ja kaiken muunkin suhteen inhimillisemmin kuin tämän hetkisen kuopuksen kohdalta. Hänen synnytyksessään kätilö määräsi täysin synnytyksen kulun ja vain saliin tullessa sain kohdunkaulan puudutteen ja sen jälkeen en enää mitään kipulääkitystä pyynnöistä huolimatta :kieh: Poika oli kohtuu iso: 4210g ja 54 cm ja synnytys niin kivulias repeytymineen kaikkineen etten enää koskaan halua kokea samanlaista!!! Pyysin myös episiotomiaa, kun tiesin ison vauvan olevan tulossa ja sitäkään tämä kyseinen kätilö ei suostunut tekemään.... Perusteli niitä tehtävän nykyään aivan liikaa turhaan?! ja joudutaan sitten vaan turhaan ompelemaan. "Palkinnoksi" sain toisen asteen repeämät, joita todella ommeltiin ja paraneminen kesti kauan ja meinasipa vielä tulehtuakin :headwall: Tiedän kyllä, että nykytutkimuksten mukaan episiotomiaa tehtäessä täytyy punnita tarkoin haitat ja hyödyt ja luonnollisesti tulleiden repeytymien katsotaan ilmeisesti paranevan paremmin ja nopeampaa. Järjen käyttö lienee tuossakin asiassa silti sallittua ja tuon kokooisen vauvan synnytyksessä se ei varmaankaan ole "ihan turhaa"! Esikoinen oli lähes 1 kg:n pienempi kuopukseen verrattuna ja häneltä eppari tehtiin kyselemättä. Esikoisen synnytys nyt oli muutenkin kuin toisesta maailmasta, siinä kaikki sujui tosi mallikkaasti ja kätilö oli todellinen alansa ammattilainen

Tämmöistä lauantaipaatosta Ja lopuksi vielä poksun eli 35+0 täynnä!

Mukavaa lauantaita kaikille. Me lähdetään viemään kohta esikoinen salibandytreeneihin ja niiden jälkeen tuttavaperheen lasten synttäreille :wave:

 

No niin synnytyskertomusta yritys 2:

1.9. oli ihan tavallinen päivä. Mulle oli muutamaa päivää aikasemmin pamahtanut kaamee flunssa ja olin muutenkin tosi väsynyt ja nuutunut kaikkeen. Istuskelin facebookissa ja kirjotin sinne aamusta että tässä kuussa pitäs rytistä sitten. Kerrottakoon että mulla ei todellakaan tosta kirjotuksestani huolimatta ollut mitään tunnetta, ei pienintäkään aavistusta että synnytys olisi lähellä. Vitsailin kaverin kanssa facessa vielä että kerta mulla alkoi Vienostakin synnytys kaamella flunssalla niin näin tulisi ihan varmaan käymään tän kakkosenkin kohdalla. Kaverikin sanoi hyvin muistavansa miten hän oli soittanut sinä päivänä mulle ja mä olin käheellä äänellä sanonut sille että "Hitto jos mä tässä flunssassa joudun nyt tämän synnyttämään, en kyllä jaksa!" No joo.. Olin siis tolle 1.9 päivälle varannut ajan neuvolalääkärille, ylimääräselle sellaselle koska mulla oli tulehtunut tuo leikkaushaava, mistä siis otettiin taannoin se koepala mahdollista raskauspemfigoidia epäillen ja halusin otattaa tulehdusarvot. Sinä aamuna mua oli myös kirvellyt pissatessa joten ajattelin että voisin antaa sille lekurille myös pissanäytteen tai sitten et hän lähettäisi vaikka mut terkkariin ottamaan sen.

Lähdettiin sitten niin että mä sain Laurin äidin mulle kuskiksi ja samalla se kattoi Vienoa kun pääsisin sinne lääkärille. Sinne mennessäni mulle sitten ilmotettiinkin että aika on peruttu. Jahas. Neuvolantäti oli kumminkin tosi mukava ja sanoi että soittaa terkkariin nyt ja saan mennä lääkärille suoraan ilman ajanvarausta. Sehän passasi! Samalla saisin sitten otettua sen virtsanäytteenkin ilman erillistä pyyntöä.

Mentiin sitten terkkariin, otettiin virtsa sekä tulehdusarvot. Kuitenkaan pissassa ei ollut tulehduksesta merkkejä ja kummastelin että mitäköhän tämä sitten on.. Tulehdusarvot sen sijaan olivat koholla, mutteivät hälyyttävästi, tulos oli 36. Pissasta oli muuten myös löytynyt sokeria ja lääkäri epäili mulla raskausdiabetesta ja passitti mut tulemaan heti seuraavana aamuna pissalle sinne terkkariin uudestaan. Haavan tulehdukseen hän määräsi mulle antibiootit ja mä lähdin Vienon ja "anopin" kanssa apteekkiin.


Apteekissa sitten sattu käymään niin etten ollut varustautunut rahallisesti kovin kummoisesti, tyhmästä päästä ja niin edelleen..Eli multa jäi osa lääkkeistä saamatta. Tulin ulos apteekista ja nousin autoon. Kirosin siinä etteivät rahat riittäneet ja Laurin äiti sitten tarjoutui antamaan mulle loput rahat lääkkeitä varten. Ok.

Nousin autosta ja otin yhden askeleen... Lämmintä.. Paljon lämmintä nestettä alkoi valumaan pitkin mun reisiäni kastellen housut lahkeisiin saakka.! Ensimmäinen ajatus oli että nyt mä soitan Laurille, nyt se alkaa, nyt mä saan vauvan syliini.! Mua jännitti ja toisaalta olin hirveen innoissani, ehkä hieman kauhuissanikin sillä samalla sekunnilla. Avasin kummiskin auton oven ja sanoin Laurin äidille että "Nyt tuli vedet". Laurin mutsin naama oli kyllä näkemisen arvoinen, Vieno istui takapenkillä ihan hiljaa ja kattoi mua että mitähän toi äiti tossa nyt oikeen vauhkoo.Sanoin että "Nyt menen tohon apteekkin, odottakaa vaikka siinä!"
Avasin apteekin oven ja huusin ovella että "Multa meni vedet!" Yksi apteekkari meni soittamaan ambulanssin ja toinen toi mulle tuolin sekä jonkun imukykyisen liinan, jonkun mitä käytetään visiin vanhusten sängyissä yms. jos sattuu vahinko käymään .
Istuuduin tuolille , samalla ovesta tuli Laurin äiti Vienon kanssa sisään, ojensi mulle puhelimen ja sanoi että "Siellä on Lauri."
Otin puhelimen ja kerroin mitä oli käynyt. Lauri oli ihanan rauhallinen puhelimessa. Kauaa en ehtinyt jutella kun apteekkari toi mulle toisen puhelimen ja kertoi että siellä on hätäkeskus. Sieltä kysyttiin tarviaisinko siis ambulanssia, pärjäänkö yksin? Kerroin, että pärjään. Olihan meilläkin auto ja Vienon olisi saanut hoitoon heti papan luo jos lähtisi mua viemään naistenklinikalle.
Puhelu loppui siis siihen. Nousin penkiltä ylös ja vilkaisin siihen liinaan jonka päällä olin istunut.. Verta.. Pelkkää verta, ei jälkeäkään lapsivedestä. Olin ymmälläni. Myös apteekkihenkilökunta näki näyn.Apteekissa oli muuten joku ihan viimeisillään raskaana oleva nuorempi nainen hänkin joka oli nähnyt koko tapahtumaketjun alusta alkaen. Toivottavasti ei säikähtänyt ainakaan pahemmin. Ambulanssi soitettiin uudestaan. Kysyin hätäkeskukselta puhelimessa onko mulla jotain hätää?. Sieltä vastasi nainen joka hieman ensin ilmeisesti arpoi mitä sanoisi ja vastasi sitten vain "Ei kuulu normaaliin synnytykseen".

Ambulanssi oli paikalla noin 3 minuutissa. Multa kysyttiin pystynkö kävelemään itsekseni autoon ja vastasin kyllä. Joku ohikulkumatkalla oleva nainen näki mun tulevan ulos apteekista, näki tietysti mun mahan ja märät housut ja huusi et "Ihanaa, vauva syntyy!" Sillon multa tuli itku, kun tiesin ettei vuoto ole lapsivettä vaan verta ja muistan miettineeni että päättyyköhän tämä nyt onnellisesti. Nousin amppariin ja näin ovelta vielä Vienon joka itki mummin sylissä...

Ambulanssissa sitten oli perin "mukava" vanhempi rouvashenkilö. Siinä taustatietoja täyttäessään hän sattui sitten tokaisemaan mulle että "Sulla saattaa tulla sitten kohta vapinaa, mutta kyllä sä näytät ihan tosi hyväkuntoselta" Mietin miksi mua pitäisi ruveta vapisuttamaan?. Kokoajan tunsin kuinka verta vaan pulpahteli jatkuvalla syötöllä mun housuihini. Muistan vielä senkin kun kattelin taivaalle (mitenkäs muutenkaan kun makuulla olin) ja sinä päivänä oli ihan hirveen tummat pilvet taivaalla ja vettä satoi.

Saavuttiin K-HKS:ään vaikka siis mun piti synnyttää Naistenklinikalla alunperin, mutta koska näin nyt oli käynyt niin veivät mut lyhyemmän matkan takia tuonne. Sinne saapuessani kyllä ihmettelivät miksi en mennyt naikkarille, motaria pitkin olisi päässyt eikä matka nyt olisi ollut kun muutaman kilometrin pidempi.

Jokatapauksessa, mut kärrättiin suoraan synnytyssaliin, laitettiin leikkauspaita/synnytyspaita päälle ja eikun käyrille. Käyrät olivat hyvät kokoajan vauvalla, oi mikä helpotus se oli! Paikalle tuli myös ultraava lääkäri joka katsoi sitten mikä tilanne kohdussa oikein oli.Kysyi oliko minulla jotain kipuja ja vastasin että ei, eikä missään vaiheessa ole ollutkaan. Lääkäri ei nähnyt mitään poikkeavaa, kaikki ainakin tuntui minusta ihmettelevän mistä verenvuoto johtuu. Puhe oli ainakin sen mallista..
Jonkun ajan päästä hoitaja tuli ja sanoi laittavansa mulle supistuksenestopiikin vaikkakin mua ei ollut mitenkään erityisesti supistanut. Voisi kai sanoa jopa ettei ollenkaan.
Aikani siinä ihmettelin miksi piikki, miksi jos mä nyt tulin synnyttämään. mistä verenvuoto oikeen johtuu ja mitä tässä nyt tapahtuu ja miksei kukaan kerro mulle mitään? Oli kumma tunne. Vatsa oli pienentynyt aivan olemattomiin, en uskaltanut edes koskea koko vatsaan kun jostain syystä pelkäsin jotain, en tiedä oikeen mitä siinä mahassa oli silloin mikä mua pelotti :/

Sitten tuli tieto että lähdemmekin toiseen huoneeseen ja toinen lääkäri ultraa toisella, paremmalla laitteella. Anturin mun vatsalle asettaessaan melkeimpä heti tämä lääkäri näki että istukka oli revähtänyt irti osittain. Muistan niin elävästi vieläkin ne sanat, kun lääkäri sanoo"Tehdään kiireellinen sektio, puolentunnin sisään".
En tienny oikeen miten päin olla, koska enhän mä ollut varautunut mihinkään tällaiseen.! Mielessä vilisti kuinka mun maha nyt revittäisiin auki ja kuinka mä en pääsisi kävelemään varmaan ikuisuuksiin ja miten mä en pystyisi kantamaan mun vauvaa enkä pääsisi minnekään ilman apua.Ja sitäpaitsi Lauri ei ollut tullut vielä! En mä voisi mennä ilman sitä! Toisin kummiskin kävi ja mut kärrättin suoraan leikkaussaliin. Hoitaja vain ilmoitti siinä toiselle että "Ilmoittakaa isälle sitten että äiti mennyt leikkaukseen ja kaikki on hyvin"
Mut nostettiin sängyltä leikkauspöydälle ja sitten alkoikin tapahtumaan. Anestesialääkäri tuli ja tervehti mua, tosin niin etten häntä nähnyt kun hän oli mun selkäni puolella laittamassa spinaalipuudutusta. Mun käskettiin pyöristämään selkä, onnistuinkin todella hyvin mutta kun neula tunkeutui ihosta läpi selkärankaan ei se enään niin helppoa ollutkaan. Neula jotenkin kaivoi jotain mun selkärankani sisältä,se tuntui todella inhottavalta!. Mietin, että eihän tämä helvetti voi olla näin vaikeeta, olinhan mä saanut viimevuonna Vienosta epin ja sillon kaikki meni ok.
Neula ei mennytkään sitten siitä kohdasta kunnolla ja jouduttiin alottamaan uudestaan. Mä itkin todella kovaa, se oli sellaista itkua joka oli mulle ihan uutta. Huusin kovaa, että mua pelottaa kun hoitaja kysyi miksi mä itken.Sitten se piti mua kädestä kiinni.

Piikki saatiin kun saatiinkin laitettua ja muutama sekunti niin alkoi tulla lämmin aalto alkaen mun jaloista ylöspäin kohti kasvoja.. Huumaava, sekava olotila velloi mun päässä ja höpöttelin ihan omiani. Muistan kun sanoin että kuuluuko tämän puudutteen tehdä mut sekavaksi. Kumma kyllä, kukaan ei jostain syystä vastannut mulle mitään ja näin kun yksi hoitaja pyöritteli hymyssä suin päätään mun hourailuilleni. Multa kysyttiin tuntuuko mitään, vastasin ettei. Sitten sanottiin että ei pitäisikään, lääkäri nimittäin on ottamassa pikapuoliin vauvaa jo ulos. Tuntu kyllä aika uskomattomalta, että mun mahassa on nyt jonkun käsi muka ja mä en tunne mitään

Pian alkoi kuulua maailman suloisinta, hellyyttävää itkua. Mitään en tietenkään nähnyt kun edessä oli suuri leikkausverho. Kysyin hoitajalta joka piti mua kädestä kiinni, että saanko nähdä vauvan? Hän vastasi että saan. Ja kohta verhon toiselle puolelle tuotiin pieni,punertava, kovaa itkua vääntävä hampaaton suloisuus. Otin pienestä kädestä kiinni ja itkin helpottavaa itkua. Sitten vauva vietiin pois ja mä jäin tikattavaksi pöydälle makaamaan.

Heräämössä sitten olin kaikenkaikkiaan lähelle kolme tuntia. Laurin näin vasta tässä vaiheessa, tosin en olisi nähnyt vielä tässäkään ellei hoitajat olisivat päästänyt erikoisluvalla. Heräämöön kun ei kuulema saa tulla omaisia tai muitakaan. Nyt kuitenkin oli niin rauhallista että siksi Lauri sai tulla.
Siellä sitten juteltiin hetkinen ja Lauri kertoi että oli itkenyt odotustilassa kun hänelle ei oltu informoitu mitään mistään ja että sitäkin pelotti paljon tää kaikki. Eihän tällaista oltu ees kuviteltu käyvän. Lauri toi myös mukanaan valokuvan mulle siitä ja Vienosta, Vieno oli kuulema tavaroiden joukosta valinnut tuon kuvan Tunnin verran me siinä sitte juteltiin Lauri lähti sit kotiin ja mut vietiin osastolle toipumaan, sekä luvattiin että saisin vauvan seuraavana päivänä viereeni..

Leikkauksesta olen toipunut hyvin, niinkuin aikasemmin jo kerroinkin niin pääsin kävelemään jo samana päivänä leikkauksesta. En ollut kuulema normaali sektioäiti, kävelee jo tuetta samana päivänä ja seuraavana hiihdin jo kun tuulispää pitkin osaston käytäviä. Vaikutusta oli myös Laurilla, oli ihana kun oma rakas oli tukena ja tsemppaamassa!

Loput varmaan suurinosa tietääkin.. Matleena kotiutui 14.9 alun vaikeuksien, hengityskoneiden , nasaalien ja dreenien, loputtomilta tuntuvien ajomatkojen ja kyynelten jälkeen ja kotona on lähtenyt nyt arki rullaamaan hienosti!. Esikoinen pussaa ja halii, välillä kiukutteleekin mustasukkaisuuttaan, mutta kaikenkaikkiaan on ollut hienosti ja on oikein loistava pikku isosisko!

-Matleena siis 1.9 klo 16.34. Paino 2660g, pituus 47,5, py 32cm-

 

Ihan pakko oli tulla kommentoimaan, että Heikku tuo sun synnytyskertomus sai kyllä kyyneleet silmiin :flower: Ihanaa, että kaikki selvisi parhain päin!

Muutenkin tuntuu että itsellä on nyt tunteet tosi pinnassa - varmaan vaan jännittää kaikki tuleva niin paljon...itkua ja raivokohtauksia on riittänyt viimeaikoina, onneksi mies ei mun tunteenpurkauksista hermostu

Laura ja ihanuus 37 + 5

 

samat sanat kuin lauralta, ihanasti kerrottu Heikku kyyneleet silmissä täällä istun:heart: Onneksi kaikki meni hyvin!

 

tämä mamma heräsi aamulla koiraa pissille viemään ja ulos mennessä housut kastui ihan kerta heitolla. Rauhallinen aamupala syötiin kotosalla ja sitten sairaalaan arvuuttamaan menikö vedet. Selvisi, että lapsivettä vuoto on, mutta kalvot vielä ehjät. Nyt koko päivän vuoto ollut melko runsasta ja muuttuu koko ajan veriseksi. aamuun asti seurataan ja huomenna käynnistys jos ei mitään tapahtdu ennen sitä. Supistukset ovat kivuttomia ja kipuja on vain vähän selän puolella. Eli näin täällä. odottelua vain ja katselua. olo on aika masentunut, sillä toivoin ennakolta etten osastolle joudu makaamaan. no lupaus sentään on että huomenna jotain tapahtuu. kovasti on rappusia kävelty ja yritän kaikin keinoin että synnytys käynnistyisi niin pääsisi tositoimiin....ilmoittelen tarkemmin miten täällä edetään kun jotain ilmaantuu...

 

Ihanaa heikku, kun jaoit tarinasi! Liikuttuneena täällä luin Onneksi kaikki nyt hyvin ja arki lähtenyt rullaamaan, ihanaa! Ja vauvakuumeilijalle tsemppiä

 

Heikku Järkyttävä alku teillä Matleenan kanssa, mutta onneksi kaikki päättyi hyvin! Todella koskettavaa lukea yllärisynnytyksestä:'(

Vauvakuumeilijalle kovasti onnea synnytykseen, se olis nyt sitten menoa:flower:

Syksyinen oikein hyvää mammista!!

Bubbeli Musta jo esikoisen 3,4 kg ja nuorimmaisen 4,3 kg välillä ero oli valtava...

Tämä kävi eilen neuvolassa ja tässä kuulumisia rv 38+3
Paino 70,6 +1000g/vko (paluu vatsatautia edeltäneeseen tilaan =) )
RR 113/80
Pisut OK
SF 34 cm
lapsiveden määrä N
tarjonta rt
syke 140
Liikkeet ++

Eli eipä valittamista, kaikki hyvin siis

Taian siirtyä kyökin puolelle, päätettiin syödä pitkästä aikaa kunnon pihvit. Pistän valkosipuliperunat ja vähän juureksia uuniin ja alan valmistella filettä, esikoinen ja mies tulevat pian treeneistä niin päästään herkuttelemaan

Ihanaa lauantai-iltaa kaikille!

:wave: puskis ja Onni 38+4:heart:

 

heikku, ihanasti kirjoitettu synnytystarina, itku pääsi kun eläydyin juttuus! onneks kaikki meni lopulta hyvin. hitto, en tiedä millaiseen paniikkiin sitä itse olis mennyt kun olis verta nähnyt valuvan puntista.

ja onnea matkaan vauvakuumeilija, ei kauaa enää niin sullakin on tositoimet päällä!!

me täällä miehen kanssa vietetään lapsivapaata viikonloppua, mun porukat tuli ja vei esikoisen mummolaan kylään muutamaks päivää. on ollut tosi omituista olla kotona ilman poikaa. viimeks vuonna 2008 marraskuussa ollaan kaksin täällä oltu.

noonie
ja muistinko jo tänään poksua? 39+0!! =)

 

kiitos heikku synnytyskertomuksesta! Ei oo draamaa puuttunu pikkusen alkuhetkiltä Onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin

Ja tosiaan, paljon tsemppiä vauvakuumeilijalle synnytykseen! Kohta on jo pikkuinen mahan tällä puolen :heart:

Menhit ja Mr. Hyde 38+0 *POKS*

 

Tsemppiä vauvakuumeilija!

Discovery
(mitähän mun nyt oikein pitikään kirjoittaa...)
Niin kofeiinista. Itse en juo kahvia ja ainoa kofeiinijuomani on Coca cola silloin tällöin, en siis ole tarkemmin tutustunut noihin ohjeisiin.
Tässä kerran kaverini osti itselleen energiajuoman ja puhuimme että miksi ei saa juoda. Hän sanoi, että aiheuttaa kuulema pienipainoisuutta vauvalle. Meinasin repiä sen tölkin häneltä Siinä olisikin hyvä resepti pieneen vauvaan. Tosin en oikein tiedä näistä tieteellisistä näkökulmista asiaan..

puskajussi
Aloin kelailemaan tätä painoasiaa. Kävin kummipoikaani katsomassa sairaalassa samana päivänä, kun hän syntyi. Syntymäpaino oli n.3300-3500g. Ja kyllä se taisi olla hieman erilaisempaa pitää pientä siroa poikaa kuin meidän mötkälettä..

noonie
Ihanaa lapsivapaata viikonloppua

nipsuliina
Joko rupeaa jännittämään?
Monelta teidän pitää mennä sairaalaan ja miten tuo käytäntö muuten on suunnitellussa sektiossa? Pitääkö olla syömättä ja juomatta?
Entä pukeeko isä sellaiset leikkaussalivaatteet päälleen?

Lintunen
Kannattaahan sitä uutta yritystä kysyä, kyllähän ne sitten kertovat miten teillä toimitaan
Itseäni harmittaa, etten päässyt jo torstaina kuvauksiin, olisi saanut tässä viikon ajan varautua eri vaihtoehtoihin. Mutta ensi torstaina sitten viisaampana, onneksi sinne ei ole pitkä matka!

syksyinen
Kuulostipa ikävältä kätilöltä :/
Mielestäni synnytyksessä jos missä pitäisi erilaisten toimenpiteiden suunnittelussa tehdä yhteistyötä äidin ja hoitohenkilökunnan välillä. Juuri tämänkaltaisissa tapauksissa siis!
Toivottavasti sinulle on apua keskustelusta pelkopolilla!

Ja heikulle kiitos etukäteen! Säästän kertomuksesi viimeiseksi (sokeriksi pohjalle), joten en sitä vielä ole lukenut

bubbeli 36+2

 

oi voi, mäkin täällä kyynelehdin heikku sun synnytyskertomusta! Aivan ihanasti kirjoitettu!

 

Täällä kotiuduttiin just päivystyksestä pojan kanssa. Esikoinen kaatu tuolia päin ja silmäkulma auki. Eipä tuolla reissulla vierähtänyt KUIN 4 tuntia No onneks ei käyny pahemmin.

Kyllä täällä vähän jo jännittää, nyt illalla tosin hetkeks unohtu ku tuli muuta ohjelmaa:kieh:

Mun pitää mennä seitsemäks aamulla maanantaina labraan, sit sieltä vauhdilla valmisteltavaks ja klo 8 on leikkaus. Puolesta yöstä asti pitää olla syömättä ja juomatta. Uskoisin et mies saa leikkaussalivaatteet, oli sillä eikoisen kiireellisessä sektiossakin Eli pian kahdeksan jälkeen pitäis pirpanan nähdä päivänvalo :heart:

Kiitos heikku kertomuksesta!

Nyt petiin yrittämään josko uni tulis...

Nipsuliina ja Sindi 38+5

 

:flower: Merkkailen ja tulen sitten kirjoittelemaan paremmalla aikaa stooria. Täällä myös kuulutaan nyt perätila-mahoihin, huomenna kääntöyritys. Plaah.

 

Taas on täällä tapahtunut, en ole kovin aktiivisesti täällä vieraillut...

Heikulle kiitokset synnytyskertomuksesta, itku tuli lukiessa!
Jokohan vauvakuumeilijalla on pikkuinen sylissä, toivottavasti... <3
Nipsuliinalle tsemppiä myös, jännät paikat teilläkin!

Kyllähän tässä alkaa itsekin käydä jo malttamattomaksi, tänään poksuu 39+0, ja kovin tulee omia tuntemuksia kuunneltua, et josko lähtö jo lähenisi. Vaan eipä taida tämä pienokainen maailmaan kiirehtiä. Olen yrittänyt varautua pahimpaan, että yliajalle menee ja reilusti, mutta silti sitä on koko ajan toiveikkaana... Olo on oikeinkin hyvä, perjantaina neuvolassa ei ollut mitään ihmeempiä. Viikon päästä seuraava käynti.

Meiltä on matkaa sairaalaan n. 40km, eli sinne ajaa n. puoli tuntia, riippuen muusta liikenteestä. Tuokin on jo sellainen matka, ettei sitä viitsisi turhaan ajella. Eli käydä vaan näytillä sairaalalla. Toisaalta, mun äidin kaikki synnytykset ovat olleet syöksysynnytyksiä, neuvolassa oli puhetta, että minunkin on hyvä varautua siihen, että synnytys etenee reippaasti ja siksi ei kannata kotona kauheasti odotella...

Tää alkaa valmistautua sienimetsälle, josko metsässä rämpiminen saisi jotain tapahtumaan tuolla alapäässä...

Heilo 39+0

 

huomenia kaikille...
yö meni valvoessa...lonkasta katos tunto aina siltä kyljeltä miltä makas, lisäks ajottain supisti ja heräsin kipuun ja vielä vessaan ainakin 6-8 kertaa ja sitten vielä koira herätti kahdesti....aikaslailla poikki olo...eilen lasten kanssa "kokeiltu rajoja" monessakin asiassa ja sitten kun se jatku tänään aamupalalla niin mulla vaan palo hiha ja käskin pois pöydästä (tiedän, ei saisi huutaa mutta mulla vaan palo hiha ..) molemmat sitten meni huoneisiinsa itkien ja itse kyynelehdin sitten keittiössä...luonnollistahan se on et ne kokeilee...tuli vaan semmonen olo ettei jaksa...onko muilla??? hormoneistako kiinni vai pitkään huonosti nukutuista öistä? ei ole miun tapaista...yleensä kai liiankin lepsu..miehen sanaa ne ei kyseenalaista lainkaan yhtä paljon vaikka ajottain kokeilee toki sitäkin....nyt on morkkis ja niin paha mieli et oli pakko käydä avautumassa...toivottavasti teidän miden sunnuntai on alkanut paremmin. meillä lapsilla klo 12 kylään meno ja klo 15 ratsastustunti..oon koettanu huolehtia et saavat aikaa ja huomiota (vaikka itse tahtoisi vaan levätä..) ja jotenkin se et ne ei osaa "arvostaa" sitä lainkaan alko risomaan..vaikka joo, ne on vasta lapsia.. miulla tässä on paha mieli, ja omasta käytöksestä...

neila ja suuri suru rv 36+6

 

Heikku Kiitos synnytyskertomuksesta! Jännitti lukea että miten teidän oikein käy ja olikin ihanan yksityiskohtaista!

Vauvakuumeilija: Makaatko nyt siis osastolla Inhottavaa.. Itsekin inhoan sairaaloita enkä haluaisi niissä olla yhtään enempää kuin on pakko. Joka tpaauksessa onnea hirmuisesti tulevaan synnytykseen, tuskin se kaukana on!

Mulla on kummallista vuotoa ollut tässä pari päivää. Lirahtaa housuun erityisesti aamuisin. Aiemminkin on lirahdellut aivastellessa mutta nyt on lirahtanut ihan kun olen kävellyt vessaan tai istunut tai ollut paikallani. Mielestäni vuoto on ollut ihan virtsaa ja sitä on tullut ihan vähän. Onko muilla ollut samanlaista? Mietin vain että voiko se olla lapsivettä jota tulee tosi harvakseltaan? tyyliin aamulla ja illalla.Vai onko tuo muutenkaan normaalia?

Yöllä supisteli muutaman kerran napakasti mutta siihen jäi, olin taas nukahtanut uudestaan joten ei ne varmaan kamalasti jatkuneet menkkakipumaiset jomotukset jatkuu ja jatkuu. täällä vähän jännittää...

Pitäiskö sitä varautua lähtemään sairaalassa käymään tai näyttäytymään? Tai soittaa sinne? Jos tuo on lapsivettä kun vuotaa? Mutta voiko sitä tulla noin hiljaksiin? Tuntuupas nololta kun ei mitään tiedä

Limee ja pikkuinen 39 + 0 !!

 

Heikku - Kiitos kauniista ja jännittävästä kertomuksestasi :flower: Pakko kysyä -Oliko sinulla niin tummat housut päällä ettette aluksi huomannut veden olevanin verta?

Vauvakuumeileilija - Onnea matkaan, vai onkohan sinulla jo vauva sylissä :heart:

Nipsuliina - Oikein paljon myös sinulle onnea matkaan maanantaille. Minulla on sama edessä keskiviikkona Lohduttavaa kuulla että muidenkin lapset säätää - meillä pitäisi olla jokin sarjalippu lastenklinikalle

Neila - :hug: Näissä "paska äiti" fiiliksissä keretään rypemään vielä miljoonat kerrat ennen kuin lapset on isoja. Jos yhtään lohduttaa niin kyllä meilläkin kitaristat tuulettuu vähän väliä. Ja ihan varmasi lähes kaikissa useampi lapsisissa perheissä. Tyttö onkin jo analysoinut tilanteen niin että vauva imee äidin kaiken maltin. Ei ne lapset siihen kuole, sehän on kuulemma tärkeää nähdä että aikuisillakin menee joskus pinna ja sitten tyynnytään ja kaikesta huolimatta kaikki rakastaa toisiaan :heart:

Terkuin P123 ja 38+5, 3 vrk:n päästä vauva on jo sylissä:heart:

 

Ei muista poksuinko täällä eilen mutta siis 39+1 nyt siis :heart:

Voi että HEIKKU, kuin kaikki alkoi sulla noin yllättäen.. Silti tarinasi sai kyyneleet valumaan poskillani!! Onneks te voitte hyvin!! :hug:

VAUVAKUUMEILIJALLE paljon onnea tulevaan koitokseen!!! :hug:

LIMEE Mulla kans lirahdellut jtn. Ei pitäs olla lapsivettä, tai ainakin torstaina otti synnärillä näytteen ja nega oli sillon. Mutta siis mulla lirahti nyt vkonlopun aikana justiin sillee että sohvalta nousin ylös niin housut kastu. Ihan outoo. Ei niinkun edes pissahätää. Hajun perusteellakaan saa selvää kun on sitä valkkaria myös sen verran. Mullon ollut vaihtelevasti housut välillä kuivemmat ja välillä ihan läpimärät, mutta kuulemma valkovuoto runsastuu ja vetistyykin. Ainakin sano siellä. Ja limavuotokin ihan normaalia loppuaikana. Ei välttämättä enteile mitn. Pitää seurailla tilannetta itsekin edelleen täällä.

Mulla on maha alkanu toimimaan ihan erilailla.. Koko raskauden ajan on ummettanu ja siis saanu itkun kanssa melkeen käydä isommalla hädällä. Mut nyt on ihan erilaista. Jopa 4 krt päivässä irtoo : / Kaipa se jotenkin enteilee ihan vaan sitä vauvan syntymää. Toivosin ainakin!!!

Mut tänään lenkille tonne auringonpaisteeseen, Muksaa sunnuntaita kaikille tännekkin!!! :kiss:

Hanttaliini ja neitinen 39+1

 

Heikku Kiitos kun jaoit synnytyskertomuksesi täällä! Mäkin itkee tirautin, oli sen verran koskettava ja mukaansatempaava synnytyskertomus! Hyvä että nyt on kaikki hyvin ja Matleenan kanssa arki on päässyt hyvin käyntiin! :heart:

Vauvakuumeilijalle tsemppiä ja onnea matkaan! Toivottavasti jotain konkreettisesti tapahtuu, etkä joutus osastolle makoilee!

Limee mulla kans lirahtelee En oo ollu siit huolissani. Enimmäkseen sitä tapahtuu just aamusin kun nousee sängystä, ja sit tietty aivastellessa, niistäessä nenää ja yskiessä En oikein kans tiedä mitä se on, kai se on valkkarii ja ehkä osittain pissaa. Synnärille tutustuessa kätilö sano et näin loppuajasta valkkari muuttuu vetisemmäks ja sitä on ehkä enemmän, niin jotenkin aattelin et se ois sitä. Jostain luin et jos epäilee lapsivettä, niin voi laittaa siteen ja seurata tuleeko sitä sinne. Ei mulla ainakaan niin paljoo lorahtele että sidettä tarviisiin, korkeentaan vois pikkuhousunsuojan laittaa jos haluis.

Eipä tänne kummempia, issias kipu vaivaa ja sätelee reiteen ja polven ulkosyrjään, vaikeuttaa vähän kävelyy, mut toisaalta helpottuu jos jaksas kävellä Tää lähtee huomenna sukuloimaan 500km päähän, kun sai terkalta luvan Saa nähdä päättääkö pikkunen syntyy reissussa. Toivon että ei, koska mies on työmatkalla ens viikolla, eikä kerkeis varmaan synnytykseen mukaan

Mukavaa sunnuntaita kaikille!

danuli + toppis 37+2

 

Kiitos Heikulle kun jaksoit kirjottaa synnytyksestä. Ihanaa kun loppu on hyvin :hug:

Mä alan olla NIIN kypsä.
Alkaa tutut ja tuntemattomatkin kysellä ulkona, että sulla on varmaan LA lähellä kun oot NOIN iso noin pieneksi ihmiseksi...Että on varmaan hankala olla jne. Tänäänkin oltiin puistossa lasten kanssa niin siellä joku tuntematon alko päivitellä.
No juu, on todella hankala olla ja LA on lähellä. Mutta eihän mun pitäis olla iso, kaikki lääkärit hokee, että ei sun maha eikä vauva iso oo. Niin, verrattuna mihin ja minkä kokoseen kantajaan, pitäis sitten varmaan kysyä :vampire:

Mullakin jonkin vuoto lisääntynyt selvästi. Mutten usko olevan vettä.


Zeena 39+0 POKS

 

Kiitos kaikille tsempityksistä:flower:

Mä luin nyt vasta tarkemmin tommosen vihkosen jonka antoivat sairaalasta leikkaukseen liittyen. Ja siellä luki et isä ja vauva saavat tulla seuraksi heräämöön ja vauvan saa siis jo siellä rinnalle. JEE! Toi on mun mielestä ihan huippujuttu

Mä oon pitänyt itteni kiireisenä koko päivän ja koti on puunattu puhtaaksi Kohta lähetään vielä moikkaamaan kummityttöä että on tekemistä illaks.
Saa nähdä saanko yöllä nukuttua, sen verran alkaa huominen pyöriä mielessä..

Nyt meen ottaa hetkeks lepoa ennen kuin poitsu herää.

Nipsuliina ja Sindi 38+6 (HUI!)

 

Täällä on ollut tuota vetistä valkovuotoa nyt aika paljon tänään ja tunti sitten alkoi supistella aika kovasti, paljon kovemmin kuin ennen! Jouduin lähtemään lenkiltä takaisin kotiopäin kun lenkillä tuli muutaman minuutin välein supistuksia. Nyt on väli harventunut joten kotona ollaan ja teen tässä ruokaa juuri tulin suihkusta ja kylläpä kuuma suihku helpotti oloa!

Toivotaan että ne supistukset vaikka kohta jatkuis ja tulis säännöllisemmiks josko pääsis vaikka soittamaan sairaalaan.. tai jopa lähtemään

 

Kiitos heikulle synnytyskertomuksesta! Jännitystä ei puuttunut.Hyvä että nyt kaikki hyvin :flower::heart:

Viikonloppuna olis ollut hyvä aika lähtee synnyttääs mut eihän mitään sen suuntastakaan ole ollut..Paitti limaa,limaa,limaa tulee :x Pikkuhousunsuojaa saa pitää koko ajan.

Miehen puolelta jo kysellään JOKOJOKO-kyselyjä :headwall: Ukolla meni jo hermo niihin ja sanos että kyllä me sitten kerrotaan kun on kerrottavaa.Onneksi ne ei sentään mulle soita
Tarvii asennoituu siihen että yli menee,muuten tulee tooosi pitkä loppuodotus.

Nyt on pannari uunissa ja vispipuuro kuistilla jäähtymässä. Ukkeli ja typy on pihahommissa.

Vieläkös peittojen heiluttelu kiinnostaa? ( vaikka aika norsu olo alkaa itellään ainakin olla.. )
Mulla kyllä pyörii vielä SE mielessä..Ukkeli hieman nihkeempi

Jepjep,jos kasattais sit taas ne ajatukset ja poksutaan MUKSU 39+0!!!

 

Täällä supisteli kans jälleen lupaavasti, mutta TAAS lopahti. Ihan vaikeroin jo sohvalla ja lapset oli hädissään, mieshän on raksalla. Soitin sille ja se vaan sano, että "joo joo, soita sitten jos se syntyy"
No ei taida syntyä. Kyllä on ärsyttävää, ajatus pyörii vaan että joko joko joko....Ja ihan hulluna tarkkailee itseään ja supistelujaan :xmas:

 

Eilenpä sitten saatiin meidänkin vaavi täysiaikaiseksi, eli eilen poksui 37+0. Hyvä juttu!!

Bubbeli: En voi ymärtää tuota hurjaa valittamista tuosta sektiosta. Eikö se nyt ole parasta, että lapsi syntyy turvallisella ja arvioidulla tavalla. Itse ainakin olen ÄLYTTÖMÄN TYYTYVÄINEN, että meillä on suunniteltu sektio. Se on parasta minulle ja vauvalle. Vauvaa ei voitu edes yrittää kääntää reagointiherkkyyden vuoksi, ja lääkäri sanoi että noin herkästi reagoiva sikiö ei kestäisi perätilasynnytystä akalautta. Olen siis iloinen, tyytyväinen ja kiitollinen lääkärille. Enkä voi ymmärtää mikä ihmeen erikois-gloria alatiesynnytykseen liitty. En vaan tajua. Olen tuota keskustelua seurannut täällä jo pitkään ja monien aloitteesta.
Ja miksi tuota sektiopäivämäärää pitäisi salassa pitää? Onko niin iso pettymys synnyttää lapsi leikkauksella? Me ollaan kerrottu päivämäärä kaikille ja aion jatkossa kaikille kysyville kertoa edelleen. Miksi sen pitäisi olla salaisuus?

Onko nainen jotenkin "vähemmän" äiti, jos lapsi syntyy sektiolla?!?! Vastatkaahan te jotka niin kammoatte sektiota ja vain alatiesynnytys on ok... Hei halooooo!! Taidanpa saada kiukut päälleni, mutta en voi olla ihmettelemättä. :kieh:

Itsellä siis suunniteltu sektio 39+1 ja painoarvio 3,8kg. Tiistaina 28.9. on toki aika lääkärille TAYSiin kontrolliin, mutta en usko että sektiota aikaistetaan.

Sorry purkaus tuosta sektio-valituksesta, mutta kun en voi ymmärtää mitä niin pahaa siinä on, että ajatellaan äidin ja lapsen parasta.

Nappula-10 37+1