Hei taas kaikille ja tervetuloa 4+1
:flower:
Mulla on ollut vähän tressaava viikonloppu kun en millään tunne vauvan liikkeitä vaikka makoilen tunninkin välillä kylkeä käännellen ja vauvaa heilutellen.
Pelottaa että jos kaikki ei ookkaan hyvin:| Selkeesti viimeraskaudesta jossa alkio oli kuollut rv.6 on jäänyt pelko että kaikki ei välttämättä menekkään hyvin.Inhottavaa kun haluttas tässä vaiheessa vaan nauttia raskaudesta.Varsinkin kun tämä tulee aika 100% olemaan meidän viimeinen vauveli ja olin ajatellut että tästä viimesestä raskaudesta pitää nauttia ihan täysillä joka hetki.Nyt sitten harmittaa ku ei pysty.
Eka ootin että se kauhea pahoinvointi loppuu,sitten ootin että ne melkeen jokapäiväset pääkivut loppuu ja nyt ootan että vauva potkis niin kovasti että oisin ihan varma siitä että ne on liikkeitä.Sitten vois alkaa nauttia enempi ku tuntis että pienellä on kaikki hyvin:heart:
Tosin meillä on kaikki vauvat olleet niin rauhallista sorttia jo mahassa että oon muistaakseni jokaiselta joutunut käymään loppuvaiheilla ylimääräsissä tutkimuksissa vähäisten liikeiden takia.Syntyessäänkin ovat olleet niin rauhallisia ja unisia että on saatu sairaalassa hoitajien kanssa yhdessä herätellä syömään eikä sekään oo aina auttanut.Ihan säälitti vauvelit kun oisivat vaan nukkuneet ja mulla piti aina häyttää hoitaja neljän tunnin välein avuksi herättelemään jos en saanut ite vauvaa hereille.Sitten riisuttiin alasti ja vaihettiin vaippa(yleensä jo ite olin tehnyt nuo vauvan vaan jatkaen uniaan) ja koitin käännellä sylissä ja herätellä jutellen.Eipä yleensä auttanut mikään ja tunsin kyllä kokeneena lastenhoitajana itteni vähän avuttomaksi kun en saanut omaa vauvaani hereille ja syömään.Ja jos joskus sain niin vauva nukahti heti uudelleen kun sai tissin suuhun
No eipä saanut useimmat hoitajatkaan vauvaa hereille ja sillon vähän tympi ku sit vängällä piti syöttää pullosta että vauva sais ruokaa ku siitähän maito suurinpiirtein valu kurkkuun toisin kuin rinnasta josta ois pitänyt jaksaa imeäkkin eikä vaan nukkua. Joskus nuo hoitajat kutitti vauvaa jalkapohjasta ja sillon useimmiten vauva alko itkeä ja sain hänet syömään.Tuo vaan tuntu hurjan inhottavalle ku itellä ei kyllä vauva pelkästä kutituksesta herännyt... Heti sitä herkänä vastasynnyttäneenä mietti että raapiiko ne mun vauvaa.
Yleensä sit koitinkin ite eka herätellä ja jos vauva ite jossain vaiheessa mun onneksi heräs niin sillon koitin syöttää tupla määrän.Kotona otin rennommin enkä ihan neljän tunnin välein enään eka viikon jälkeen herätellyt kun toinen halus nukkua.Sitten olikin hyvin taas ruokahalua ku ite sai heräillä tai herättelin esim viiden tunnin päästä.
Mutta siis rauhallinen vauva saattaa olla tämäkin joten osaan ehkä ottaa rennommin sairaalassakin jos sisarustensa tapaan ei ihan neljän tunnin välein jaksa syöpötellä.Bilirubiiniarvot on muistaakseni melkeen kaikilta(jollei jopa kaikilta)vauvoiltani otettu kun ovat olleet nuin unisia,mutta siitä mun vauvojen unisuus ei ole johtunut koska ne ei oo ollu kellään koholla.
Hassulle tuntuu ajatella että minä oon syksyllä sairaalassa vastasyntyneen vauvani kanssa.Pikkusen todellisemmaksi se ajatus muuttuu ja on muuttunut mahan kasvaessa ja nuiden neuvola ja ultrakakäyntejen jälkeen.Vielä kun tutnis kunnolla ne liikkeet.
Eilen kun olin shoppailureissulla tuli kaupassa yksi puolituttu äiti vastaan ja suoraan mun mahan nähdessään kysyi "tuleeko teille vauva?" =) Tuli jännä olo kun nyt jo alkaa ihmiset kysellä vakka viikkoja "vasta" 18+2 .Mun maha kyllä näyttää ihan raskausmahalle(ei ollenkaan lihomiselle)joten oon kyllä ihmetellytkin miten kukaan ei suoraan kysy,paitsi tutut.Mutta tuntuhan tuo eka kysymys lähes tuntemattomalta tosi kivalle.
Rakastan niin paljon ihanaa mahaani.On tuossa mahan koon arvioimisessa vaan aina eri mielipiteitä kun tuo äiti sanoi että sulla on ollut aina niin pieni ja sievä maha kun taas sitten yksi toinen äiti sanoi että sulla oli niin suuri maha viimeksikin kun ootit kun olet muuten nuin hoikka.Itteni mielstä mulla on aina ollut tosi nätti maha(poikamaha) mutta olihan se kyllä aika iso pallo tuossa eessä varsinkin viimeraskaudessa jolloin sain tuon nelikiloisen pojan.
Nyt oon toivonut vähän pienempää vauvaa,mutta oon kyllä aika varma että jos tää poika on(mitä epäilen)niin kyllä varmaan lähellä neljää kiloa tulee olemaan jollei ylikin.
Tytöt olleet sitten kolmen ja puolenkilon paikkeilla.
Jokatapauksessa niin ihanaa että ei tarvi ison mahan kanssa verhoutua toppavaatteisiin vaan saa olla vähin vaattein kesällä kun maha on jo suuri.Tyttöjä oottaessa oli tosi ahistavaa loppuajasta kiskoa kiristäviä toppavaatteita ylle pakkaseen.Nyt on helpompaa
Kauhea romaani tuli taas
Pälätän tänne mitä sattuu ja mitä päähän juolahtaa
Juu mutta nyt taas poikien ja koiran kanssa ulkoilemaan.
Ultraan vielä kaksi viikkoa,puuh :ashamed: Pitkä aika odottaa jos nuo liikkeet ei ala vahvistua.
Rakkaudesta äiti rv.18+2 & lokakuun lapsonen :heart: