Lokakuun lapset 2013 <3 *syyskuussa*

Eväät otetaan vaan miehelle matkaan. Itelle otan ehkä jotain herkkuja, että saa äkkiä energiaa jos siltä tuntuu.

Mää en pysty korvatulppia käyttään. Jotenki aavemaisen vaimeesti kuuluu ne kaikki äänet tulpat korvissa Saan kuitenki nukuttua yöt ihan suht hyvin synnärillä.

 

Ihanaa kun olette jakaneet meille kaikille sairaalakassinne sisältöä!:flower: Jospa sitä itsekin nyt väsäis jonkin listan jääkaapin oveen valmiiksi. Mekin asutaan lähellä sairaalaa, mutta toiveena on tällä kertaa perhehuone joten olis ihan hyvä että kaikki tavarat olis sekä mulla että miehellä varalta mukana.. Tilaan tässä joku päivä netistä hoitolaukun mihin luultavasti mahtuis kaikki mitä haluan ottaa itelle ja vauvalle mukaan. Mies saa pakata oman laukkunsa, vaikka tiedän että tekee sen sitten kun minä jo karjun autossa tuskissani supistusten kourissa, näin kävi viimeksi kun mentiin synnyttämään.. pitkin päivää oli limatulppaa irtoillut ja supistellut, tiedettiin että kohta tapahtuu. No lähdön aika kun koitti niin miehellä olikin kaikki hukassa ja kameran muistikortti täynnä, arrrrggghh..:kieh:

Synnytyksen aikana syöminen minäkään ei kyllä pystyis mitään syömään synnytyksen aikana vaikka hyvät puudutteet saisinkin. Esikoiselta synnytys oli pitkä niin silloin kätilö kehotti syömään vähän suklaata kun vihdoin olin saanut epiduraalin ja sain hengitellä rauhassa, muutaman palan taisin syödä, enempää tuskin pystyisin..ja ainahan on se hätäsektion mahollisuus joten tuskin mitään kovin isoa suosittelevat? Tällä kertaa otan varmaan jotain lakuja mukaan sekä juomista, luulen kuitenkin että syön ja juon ne vasta osastolla ollessa, vesilinjalla todennäköisesti mennään

dita 35+5

 

Muumimamma-81, kovasti tsemppiä hepatoosin kanssa kärvistelyyn! Voisin kuvitella ettei enää noilla viikoilla aloiteta lääkitystä vaan ennemmin käynnistellään, mutta riippuu tietysti lääkäristä. Itsellä nyt 10 viikkoa hepatoosikärvistelyä takana ja huomenna taas labrojen kautta käyrille, alkais riittää tämä jo. Mutta kun en ole ilmeisesti tarpeeksi valitellut kutinoita ja arvotkin pysyneet lääkityksellä suhteellisen matalalla (viimeks oli 22) niin ei kuulemma käynnistetä ennen laskettua aikaa. :kieh:

Sairaalakassi on täällä lähes valmis ja herkkuja on ainakin varattu riittävästi et jaksaa sitten osastolla Eväät otetaan varmaan lähinnä miestä varten, ei viimekskään kyllä ollut ruoka ekana mielessä kun tositoimiin päästiin. Mut hyvähän se on jotain olla varalla.

(.) Kärsin jo toista viikkoa säännöllisistä supistuksista, jotka tulee ja menee niin ku huvittaa. Supparit on aina pikkasen edellistä kertaa kipeempiä kun ne alkaa uudestaan mut aina ne vaan lievenee ja loppuu just kun ehtii ajatella että josko nyt. Sinänsä rasittava tilanne kun se kohdunsuu on kuitenkin sen 3cm auki jo ja on varoiteltu että suht nopeesti yhteydenotto synnärille kun alkaa kipeet supistukset. Kohta en luota noihin enää ollenkaan ja tää vauva syntyy jonneki kylppäriin :kieh:

taco + pikkunen 38+1 (max 13 päivää enää jos lääkärin puheisiin on luottaminen!)

 

Oi oi Taco sulla alkaa h-hetki olla käsillä!!! Mulla on tullut ennen synnärille lähtöä molemmilla kerroilla varma tunne että nyt on tosi kyseessä ja synnytys on käynnissä. Onneks sulla on lapsi ennestään niin tiedät suunnilleen miltä tuossa vaiheessa tuntuu, vaikka eipä se kyllä paljoa auta jos syöksysynnytys olis tiedossa, mutta toivotaan että ehdit kunnialla saliin asti! :hug:

 

Neuvolassa käyty. Kaikki ok. Sf-mitta ei ollu kasvanu, mutta johtunee siitä että vauva on tunkenu peppunsa tukevammin mun lantioon (on siis perätilassa). Sykkeet ok ja vaihtelua oli. Vielä yksi neuvolakäynti ennen syntymää... Hui.

Kuinka monet meinaa pyytää perhehuonetta? Me ei aiota, vaikka esikoinen on kyseessä. Ensinnäkin asutaan 10min kävelymatkan päässä sairaalasta ja toisekseen meillä on tuo koira, josta pitää huolehtia. Enköhän minä vauvan kanssa pärjää hoitajien avustamana yöt vaikka sektio onkin tulossa.

Kassia en ole pakannu, jos nyt äkkilähtö tulee niin uskon miehen pystyvän tuomaan tarvikkeita synnärille vaikka juuri mitään ei ois mukana. Kunhan sen äitiyskortin muistaisi ottaa mukaan... No, senki mies saa hakea tarv. kotoa...

Mulla on edelleen vaatteet pesemättä. Jaoteltuna on, mutta hoitopöydän tasoilta puuttuu vielä korit (on sitten helpompi käyttää) joten odottelen niiden valmistumista. Ja samankin odotella, jos täällä roikun, joten täytynee lähteä hommiin...

 

Todella rasittavaa alkaa olla tämä odottelu. Tasan kaksi viikkoa laskettuun aikaan ja nyt jo lähes viikon ajan on ollut ihan ihme tuntemuksia alavatsassa. Hyvä tietysti niin, koska laskeutumaton vauva siellä varmasti raivaa tilaa ja/tai ainakin lantionseutu ja kohtu valmistautuvat tulevaan jo. Neuvolassa ainakin oltiin kovasti positiivisella kannalla, kun tuntemuksistani kerroin. On vaan ahdistavaa ympärivuorokautista aaltoilevaa jomotusta ja polttelua, joka välillä äityy kipeäksikin. Odottavan aika on pitkä, niinhän sitä sanotaan...

Nii ja jytä-jamppa 38+1

 

Nii1, mulla myös tänään ollut ihan kummaa alavatsalla, polttaa! Ei nyt varsinaisesti supista erityisen lujaa, mutta kyllä jomottaa. Kävin aamulla kävelemässä pienen lenkin ja siitä se alkoi. Mutta totta, hyväksi kai tämä on, kaipa kudokset siellä vaan antaa periksi. Ja olenkin aktivoitunut sairaalakassin pakkaamiseen, kiitos hyvistä vinkeistä! Korvatulpat hoksasin minäkin nyt heittää mukaan. Pientä evästä voisi ottaa myös, miehelle ainaskin maistuu =)
mirjami ja pikkainen 35+2

 

Lonkkakivut astuneet kuvioihin mukaan. Aika pitkään sain olla ilman kipuja, mutta tämä lonkkakipu (tai enemmänkin hieman enempikin pepun seutuvilla, alempana kuin alaselästä) on jotain ihan järkyttävää. Pesin pari koneellista pyykkiä ja sain aika pitkään miettiä, että vienkö ne itse alas kuivumaan vai jätänkö suosiolla ne odottamaan töistä palaavaa miestä. Vein ne kuitenkin itse, mutta kumartelu oli tosi tuskaliasta. Kauppaan on nyt ihan turha kuvitella suoriutuvansa.

Tällaistako tämä nyt on jatkossa aina? Kuukausi laskettuun aikaan vielä, joten en nyt ihan vielä olisi halunnut vajota lähes petipotilaaksi.

Lapanen ja Nöyhtä 36+1

 

Hurjasti onnea kaikilla, jotka on saaneet kääröt jo syliinsä, ihanaa!
Tässä pikaiset ja hämmentyneet päivitykset omasta tilasta.
Tänään oli aamusta kontrolliultra äippäpolille ja ihmetys oli suuri kun lääkäri tokasi "joo täällä ollaan 4 senttiä auki, kaula hävinnyt ja kalvot pullottaa". :$ Piti ihan kysyä, että miten ihmeessä voi ensisynnyttäjänä noin vaan 1,5 viikossa aueta sentistä neljään ilman yhtään ainutta supistusta! Mutta näin on käynyt, koska viimeksi kävin ultrassa 1,5 viikkoa sitten ja silloin tilanne oli väljästi sormelle auki ja kohdunkaulaa sentti. Sen jälkeen ei ole ollut mitään tuntemuksia.

Muuten olisi lähettänyt suoraan synnytyssaliin, mutta koska en ole vielä viikolla 38, niin asiaa ei voida jouduttaa mitenkään vaan pitää mennä takaisin jos vedet menee tai tulee supistuksia. Lisäksi ennen on ollut normaalisti lapsivettä, mutta nyt lapsivettä oli niukasti :/ Sen takia viikon päästä seuraava kontrolli JOS tyyppi päättää sitkeästi pysyä vaan kyydissä.

Mutta suht hämmentävää itse lähteä shoppailemaan Ikeaan kun on neljä senttiä auki ja lääkärin mukaan "melkein puolivälissä olet jo synnytyksessäsi, eikö ole kiva kun on noin pitkällä ilman kipuja" Mutta odotus jatkukoon, vähän tosin huolettaa tuo lapsiveden vähyys, joten voi olla että täytyy mennä käymää päivystyksessä alkuviikosta jos murehdittaa.

Pecanpie & peanut 36+3, (painoarvio 3200g)

 

Pecanpie No ohho :O Sulla saattaa aika pikanen synnytys tulla, kun nyt jo nuin kypsä tilanne.

Me ei perhehuonetta etes saatas enään, kun kolmas jo tulossa. Esikoisen aikaan sitä pyydettiin, vaan ei saatu.

Vielä viis viikkoa laskettuun, ja nyt jo oon ihan tulisilla hiilillä. Ei malttas enään oottaa yhtään. Toisaalta vauva kyllä saakin kasvaa vielä rauhassa. Eilen illalla tuli ekaa kertaa tunne että ei enään millään malttais oottaa että näkee minkäslainen kaveri tuolla masussa möyryää. Mutta jospa sitä malttas vielä nää viimeset viis viikkoa oottaa, kun johan tässä on ooteltu 31 viikkoa

Nyt on parina viime yönä ollu liitoskivut jotain ihan jäätäviä. Päivisin saan onneks olla niiltä rauhassa, mutta yöt! Aina kun kylkeä kääntää, niin saa puuskuttaa ja kääntyä tooosi rauhassa kun on häpyliitos ihan tulessa : /

Marlin ja Vimma 35+1

 

Perhehuonetta ei olla ajateltu ottaa.

Sairaalakassiin oon pakannu/pakkaamassa nuo samat kamat. Eväitä en oo miettiny, mitä ny suklaalevyn mukaan pakkasin kun ei oo Rd:n takia paljon tullu syötyä makeisia pitkään aikaan. Miehelle vois tieten varata lisäks jotain muutakin evästä.

Pecanpie Hui, aika hurjalta kuulostaa. Sehän voi pian syntyä sitten.


Täällä myös häpyliitos tänään ollu ku tulessa. Välillä vaivaa enemmän ja välillä vähemmän. Tänään myös taas supistellu enemmän mutta sillon tällön. Kaikki olis nyt valmiina, tupakin siivottu jo lattiasta kattoon melkeempä. Onko muita joilla ruokahalut välistä kateissa? Täällä tekee välillä ihan pahaa, tuntuu että maha on niin täynnä vauvaa ettei ruokaa sovi.


Pauki 38+2

 

Täällä polikäynti tuon raskausdiabeteksen takia ja vauva olikin nyt poikittain mahassa Pää on kyllä alaviistoon, mutta jos tuossa asennossa jatkaa niin alatiesynnytys ei onnistu. Lääkäri yritti varovasti kääntää ja varasi viikon päähän ajan, että yritetään vielä jos ei ole itse kääntynyt. Kyselin kääntämisen riskejä ja kuulostaa, että on aika minimaaliset jos nätisti yritetään kääntää. No katsoo nyt miten käy. Poikittain tuo on enimmäkseen viihtynyt, mutta edellisessä ultrassa oli pää alaspäin. Kokoarvio on tällä hetkellä 3200g, mikä kuulemma vähän käyrien yläpuolella. Mua kyllä hirvittää tuo ajatus synnyttämisestä. En voisi kuvitellakaan, että lähtisin ajatuksella että selviän ilman kivun lievitystä. Toivottavasti ehtii saada jos nyt alatiesynnytykseen pääsen.
Heinis 36+1

 

Oon ihan hämilläni, Pecanpie, jännittävää että noin voi edetä ilman kipuja! Mutta mielelläni minäkin ilman kipuja selviäisin edes puoliväliin synnytystä

Taysissa ei oo mahdollista saada perhehuonetta, vaihtoehtona olis potilashotelli. Mutta me asutaan sen verran lähellä, että mies saa tulla kotiin yöksi ja ajella aamusta sitten takaisin sairaalalle. Ja jollei mitään ihmeempää ole, niin 6-48h sisällä kotiuttavat kuulemma kaikki synnyttäjät.

Pauki, mulla on kans ollut ruokahalu kateissa nyt muutaman viikon ajan. Ei tee mieli syödä mitään, kaikista vähiten kunnon ruokaa. kaikista hämmentävintä on, että herkutkin uppoo huonosti..

Salmiakki13 ja 37+5

 

Pecanpie hui kauhistus! Toivottavasti tuo ei enteile mitään syöksysynnytystä! :O Jos kivuitta etenee melkein puoleenväliin niin ei siinä varmaan montaa tuntia mene siinä loppurytinässä, joten suosittelen että pysyttelet sairaalan lähistöllä.

Perhehuonetta en ole edes ajatellut enkä tiedä onko meidän sairaalassa sellaiseen mahdollisuuttakaan, en ole ainakaan ikinä kuullut keneltäkään. Mutta eipä tunnu että tarvittaisiinkaan kun kuitenkin kotoa sairaalaan on suht lyhyt matka, eri asia jos olisi tunnin tai parin ajomatka, mutta kymmenessä minuutissa pääsee. Ja eipä tuon esikoisen kanssa oikein sairaalassa voisi asustella. Nykyään meidän sairaalasta kotiutetaan vuorokauden päästä jos kaikki on kunnossa, eli siihen olen varautunut ettei siellä tarvitse kauaa maata ja mädäntyä.

Ruokahalu on todellakin kadoksissa. Tai ei ehkä se varsinainen ruokahalu, mutta hyvä olo on kadonnut, maha on niin täynnä vauvaa että oksettaa jo pelkkä ajatuskin siitä miten vähän tilaa siellä on, ja syömisen jälkeen voin aina tosi pahoin ja pitää syödä vain pieniä annoksia kerralla. Ihan järkky olo ja iltaisin nukkumaan mennessä varsinkin on tosi oksettava olo.. Kunpa vauva nyt laskeutuisi kunnolla, ilmeisesti ei ole kun olo on näin tukala.

Leijonamama 36+4

 

Perhehuone me ollaan sellasta toivottu mutta en tiedä saadaanko, meillähän on jo kolmas lapsi tulossa. Aiemmin ei olla perhehuoneessa oltu, mutta mulla tulee synnytyksen jälkeen hormonimylläkässä tosi ahdistunut ja surullinen mieli ja tästä syystä on toiveena että mies vois olla sairaalassa olo ajan mun tukena. Jokatapauksessa toivotaan pikaista kotiutumista. Mikäli huonetta ei saada, niin kai sitä vuorokauden verran pärjäilis ilman miestäkin, mutta mikäli olis tiedossa vauvalla sokereitten heittelyä, sinivalohoitoa tms niin istten en tiedä miten pärjään yksin hormonimylläkkäni kanssa..Vauvaa toki kuitenkin hoidan ja olen siitä erittäin onnellinen, mutta silti sairaalassa olo aiemmilla kerroilla on ollut todella vaikeaa.

Pecanpie voi jessus sulla on tilanne pitkällä! Ajatella meikäläinen kun alko esikoista synnyttämään niin ensin vuorokauden kärvistelin kipeiden supistusten kanssa ja tosiaan olivat niin kipeitä että en voinut maata ollenkaan niiden tullessa. Kun sitten jo valmiiksi umpiväsyneenä mutta toiveikkaana mentiin synnärille niin olin auki 1cm!!! Voitte kuvitella mitkä oli fiilikset tuossa vaiheessa:kieh: Siinä sitten salissa kärvisteltiin melkein toinen mokoma vuorokausi avaavien lääkkeitten kanssa ja 6cm päästiin mutta siihen meinas tyssätä. Lääkäri teki jo sektiopäätöksen sillä vauva ei masussa meinannut enää jaksaa mukana, mutta juuri ennen vikaa tarkistusta ennen leikkuriin lähtöä oli 8cm auki ja loppuja 2cm ei enää edes odotettu vaan sain luvan ponnistaa ja siinähän ne loput sentit sitten repes kun vauva alko tuleen kanavaan. Että vaikka taitaa olla tiedossa melkonen pikasynnytys niin onnittelen, tuskin joudut kovin pitkään kärvistellä

Huomenna on polttarti missä minä olen kaasona järjestämistä on ollut paljon, etenkin näin viimesinä päivinä. Tänään olen ravannut koko päivän jos minkäkin laisilla ostoksilla ja roikkunut puhelimessa ja sähköpostissa. Ihana päivä meillä on tiedossa ja odotan sitä innolla, mutta samalla olen helpottunut että huomisen jälkeen ne on juhlittu ja saan vähän taas relata ja toivottavasti taas nukuttuakin hieman paremmin.

En ole enää varma vauvan asennosta tämä vauvelihan on kovin ylhäällä ja pää heiluu tuossa mun umpisuoliarven alapuolella ihanasti virtsarakkoa vihloen. Sainkin sen vuoksi ensiviikon tiistaille ylimääräisen neuvola-ajan, terkkari haluaa tarkistaa ettei vaan ole tehnyt kuperkeikkaa tässä välillä. Viimeyönä vatsaa pakotti ja mun mielestä vauva oli mennyt poikittain, en voinut mennä ollenkaan toiselle kyljelle kun tuonne sivuun oli ilmaantunut kovasti tavaraa eikä peppukaan enää tuntunut ylhäällä.. Aamulla kuitenkin oli mun mielestä taas peppu ylöspäin, joten jospa tuo nyt olis siellä kuten pitääkin, ja pysyis niin!

dita rv35+6

 

Pecanpie: Hui, sulla on todella mielenkiintoisesti edennyt raskauden loppuvaihe. Toivottavasti supparit tuntuu sitten kun oikeasti on aika lähteä, tai että vedet menee, niin tiiät koska on aika lähteä. Koti- tai matkasynnytystä en toivo kellekään meistä.

Perhehuone: Ei olla ajateltu ottaa. Mies voi ihan hyvin tulla kotiin yöksi, ja esikoisen kanssa pitää jonkun olla, ettei heti tule mustasukkaisuuskohtauksia vauvaa kohtaan. Ei edes esikoisen kanssa haluttu perhehuonetta.

Aika monella on vauva kääntynyt viimeisillä viikoilla poikkitilaan tai perätilaan. Toivottavasti kaikkien vauvat tajuaisivat kääntyä itsestään vielä oikein päin ennen h-hetkeä :hug:

Täällä on myös ollut häpyliitoksen alue taas kipeä. Istuminen yli kymmenen minuuttia kerrallaan on todella vaikeeta. Ja tänään pitäisi viedä esikoinen kaverinsa synttärijuhliin. En tunne sankarin vanhempia, enkä luultavasti muitakaan vieraita, joten varmaan sitten yritän epätoivoisesti istua, kun en kehtaa seistäkään koko tilaisuutta.

Eilen poksui, taas ollaan lähempänä h-hetkeä.

clearbrook 38+1

 

Omaa napaa lauantaiaamun ratoksi: Yöllä valvottu taas järkyttävän kipeiden supistusten kanssa. Ne alkoi jo iltakymmenen aikaan, kestivät tunnin verran mutta eivät olleet kauhean tiheitä. Sitten lopahtivat ja olen nukahtanut, aamuyöstä heräsin supistuksiin ja kovaan kipuun taas, en pystynyt olemaan missään asennossa sängyssä joten nousin ylös kävelemään. Panadolinkin otin koska kipu oli jo melkoisen ärsyttävää, ja sillä supistelu sitten loppuikin, ja pääsin takaisin nukkumaan. Ja nyt ei sitten aamusta taas mitään. On kummallista tälläinen eestaas supistelu ja kiva kun ei tiedä saako ne kohdunsuulla jotain aikaan vai ei, vai onko kaikki vain turhaa kärvistelyä ja rasituksen aiheuttamaa. Vai onko tästä oikeasti jotain hyötyä. En ihan oikeasti jaksa jos tätä tulee nyt olemaan monta viikkoa putkeen, kun onhan tässä laskettuun aikaan vielä 3 viikkoa ja huonolla tuurilla siihen pari viikkoa päälle..

Ärrrr kun ottaa vaan päähän! Sit kun jatkuvasti supistelee niin eihän sitä enää tiedä koska oikeasti pitää lähteä.

 

Leijonamama: :hug: I so feel your pain :hug:

Mutta pakko se on jaksaa...

clearbrook

 

Suuret onnittelut Nannelille poikavauvasta :heart:

Myöhästyneet 30v onnittelut Marlin =) Itellä pukkas kolmenkympin kriisiä kun tuo 30v alko lähestyä ja tuntu että elämässä vielä niin paljon tekemättä,mutta sitten tajusin että mulla on ne mitä oon elämässä eniten halunnut eli lapset:heart: ja paljon muutakin kerkeen vielä tehdä =) Eli asiat oikein hyvin eikä kriisiin ehkä aihetta

Vauvakutsuja oon aina toivonut enkä näyttänyt niitä koskaan saavan kun tämänhän pitäs nyt olla mun viimenen raskauteni.No järjestän ite sellaset joskus jollekkin siskolleni niin ehkä se vähän lohduttaa =)

Eläimistä Meillä on iso koira ja niin kiltti etten osaa edes pelätä että tekis mitään lapsille.Ei oo koskaan näyttänyt merkkiäkään siitä että vois lla vaaraksi lapsille.Päinvastoin.Mulla oli jo pentuaikana hoitolapsia kotona hoidossa joiden kanssa kasvoi ja sitten syntykin pian esikoinen joten on ihan epnnusta asti ollut lasten kanssa tekemisissä eikä kyllä välitä yhtään vaikka leikkivät ympärillä.Häntä vaan heiluu aina kun näkee lapset ja esim ulkona ollessaan on aina mennyt vaunujen viereen niin kauaksi aikaa kun pienin on niissä nukkunut päiväuniaan.Tykkää olla lasten lähellä joten varsinainen lapsiperheen koira kyllä on.Niin kultainen luonne kuin olla voi:heart: Nyt vaan isoa surua aiheuttaa tän lähestyvän suuren onnen kanssa(vauvan syntymän) mahollinen koiramme sairastelu.Pelkään että koiramme kuolee pian:'( Eläinlääkäriaika on laskettuna päivänäni ja pitää tehä toimenpiteitä ja pelottaa että vanha koiramme ei enään herää nukutuksesta.Kamala stressi siitä,mutta toivon parasta.Muutenkin nyt lähipäivinä muuttunut jotenkin oudon uneliaaksi eikä aina ees kuule kun puhun sille.Kuulo ollut tähän asti hyvä,joten sekin ihmetyttää.

Leijonamama Mulla ollut supisteluja jo monen viikon ajan öisin ja nmyt päivisinkin ja kyllä ne väsyttää kun ei oo saanut enään aikohin öisin nukuttua kunnolla.Määkin ajattelin jo monta viikkoa sitten että en kyllä kestä jos tää on tämmöstä nyt seuraavat 6viikkoa,mutta yhä ne vaan jatkuu.Mulla enimmäkseen aluksi supisteli pissahädän tullen ja ne sit aina helpotti kun kävin vessassa,mutta niitä käyntejä tulikin pahhimpina öinä jopa neljä.Nyt supistelu muuttunut kipeemmäksi ja ei ne mee ees aina ohi vaikka käyn pissalla.Mullahan nuo ei ollut ees tehnyt mitään kohdunsuulla kun tilannetta lääkärineuvolassa katottiin.Kyllä tympäs ne tyhjänpäiväset supistelut:|


Omaa oloa: POKS 39+0!!!!!!!!!!!!!! Ihan huippua että enään viiikko laskettuun! Jännittää ihan hirmuna ja nyt oon alkanut miettiä että sairaalakassinkin vois ehkä sittenkin jo pakata jos tämä vauva vaikka yllättäs ja syntyskin ennen laskettua mitä muut vauvamme eivät ole tehneet.

Oireita ainakin on.Supistelut jatkuu nyt myös päivisin.Eilen illalla oli jo tosi tukala olo.Särki selkää,alapäätä,jalkoja ja oli isomman hädän tunnetta.Ihan kuin vauva ois ollut tosi alhaalla.Supisteluja tuli myös pitkin päivää mutta ei säännöllisesti.Supparit kuitenkin selvästi kokoajan kipeempiä.
Yö meni rauhallisesti ja nukuin paremmin kuin pitkiin aikoihin.

Neuvolassa selvisi että vauvan pää ois nyt alempana ja vauvan pää ei enään tuntunut heiluvan vissiin ollenkaan.

Hemoglobiini oli noussut joten lopetan nyt viimein tuon raudansyönnin.

Sf mitta oli pysynyt samana kuin viikko sitten joten ehkä vauva tosiaan on laskeutunut alemmas.Nyt oli siis 33

vauvan syke oli toissakerralla vain 120 kun toinen siellä nukkui ja aika pitkään sitä sitten kuunneltiinkin ja vähän heräteltiinkin.Pikkasen huolestuin vaikka neuvolassa ei annettu syytä huoleen.Nyt sitten viimekerralla oli hereillä ja syke heti korkeempi 136

En millään malttas odottaa tuota meidän pienimmän näkemistä,mutta kyllähän tuo synnytys nyt on alkanut vähän jännittää.Varsinkin toissayönä kun tuli niin kipeä supistus että säikähdin jo synnytyksen alkaneen.Kyllähän synnytyksen käynnistymistä odottaa,mutta varmaan heti alkaa sitten kauhee tärinä ja paniikki kun se alkaa.Toisaalta oon ihan onnessaan sittenkiun se alkaa,mutta jännittäähän se aina siinävaiheessa että miten kivun taas kestää ja miten kaikki menee.

Onneksi vauvan syliin saadessaan kaikki kipu unohtuu:heart:

Uskomatonta että enään korkeintaan kolme viikkoa ja meillä on ihan ikioma vauva:heart:

Vielä yksi positiivinen merkki synnytyksen lähestymisestä on valkovuto joka yhtäkkiä on alkanut muuttua limasemmaksi.Muistan aijemmistakin raskauksista että tuo on merkki lähestyvästä synnytyksestä.Tosin sitä ei voi tietää kuinka hitaasti tai nopeesti tuota nyt alkaa tulla enemmän,joten voihan tässä vielä kestääkkin kun sitä nyt tulee ihan minimaalisen vähän.

Hirmu hirmu paljon onnea kaikille synnytyksiin sitten kun se aika koittaa ja sehän koittaa pian meille kaikille=)
Ja mukavia viimeisiä raskauspäiviä ja viikkoja:hug:

Nyt koireliinin kanssa lenkille ja toivon kovasti että se taas edsitäs vauvan laskeutumista ja synnytyksen käyntiin lähtöä.Turha toivo varmaan

Rakkaudesta äiti rv.39 ja lokakuun prinsessa:heart:

 

ELÄIMISTÄ Meillä on koiria, kissoja ja ammuja. Aina on muistettava, että eläin on eläin, eikä ikinä saa luottaa 100% varmuudella. Yleensä koirat ovat Pitkäpinnaisia vauvojen ja pienten lasten kanssa, mutta he eivät kumpikaan kykene toistensa kommunikointia ymmärrä. Ei ole itsekään tarvinut pelätä, että koirat tekisivät jotakin, mutta en kuitenkaan menisi ikinä luottamaan 100% varmuudella. Eläimet toimivat vaistojensa mukaan. Ne eivät ajattele kuten ihmiset. Ja jos ihmiset eivät kestä repimistä, miksi eläinten tulisi kestää. Sitä en ole ikinä ymmärtänyt, että eläimiä pidetään fiksumpinä ja pitkäpinnaisempana kuin ihmisiä... Ja kissat saattavat mennä pienen vauvan päälle nukkumaan, jonka takia kannattaa olle varovainen. Ei nekään tappoaikeissa sitä tee.

No oma napaisuus taas. Taas flunssa. En muista olinkohan kaksi tai kolme viikkoa sitten kipeenä. Saa taas yskiä keuhkoja pellolle. Kyllä on tosi mukavaa. Tosin yleensä menen synnyttämään kauheassa yskässä. Nyt ajattelin, ettei niin käy, kun on lääkitys kohallaan. No onhan tässä vielä parisen viikkoa aikaa parantua.

Ei edelleenkään supistele. Mulla ä-poliaika vasta rv tasan 39. Saatan olla silloinkin aivan kiinni jne, niin käynnistysaika vaan vierähtää eteenpäin.

 

Heipparallaa kaikille kanssaodottajille!

Mä oon niin niin huono tässä kirjoittelussa, että käyn äkkiseltään vain kertomassa pikakuulumiset ja jään sitten taas taka-alalle haahuilemaan..
Eli meidän poikaviikarin syntymäpäivä tulee oleen 7.10. mikäli mitään maatamullistavaa ei tapahdu. Ja tuskin tapahtuu. Supisteluja on ollut jo kuukausitolkulla ja vähän väliä on tarkistettu, että kaikki on ok. Ja kun kaikki on hyvin, niin enää en edes pelästy supistuksen tullessa... Jos vedet menee, niin sitten pitää ottaa pikakyyti sairaalaan, että ehtivät leikkaan, mutta eiköhän se tässä mene, vanhalla rutiinilla. Laskettuunkin on vielä niin piiiiitkä aika.

Onnea ja ihanaa loppuodotusta kaikille! Tuun sitten muutaman viikon päästä kuikuileen, onko jo paljon sattunut ja tapahtunut joka puolella..:heart:

Väinö-Irmeli ja Jalkapallo tai -palloilija 37+0... synttärit 39+1

 

Huomenta ja poks 38+0!

Onko muilla viiltäviä kiputuntemuksia ylävatsalla? Kipu on mulla sellainen repäisevä ja poikittaissuunnassa tuntuva, kohdun yläreunassa, oikealla puolella. Perjantaina viilsi ekan kerran ihan kunnolla, kun kumarruin jotain ottamaan. Sama tapahtui lauaantaiaamuna kenkiä jalkaan laittaessa. Vihlonta jäikin päälle, tosin hyvin lievänä ja satunnaisena lauantaiksi. Nyt äsken niistäessäni viilsi taas ihan kunnolla.

Muuten kaikki ennallaan hyvin, mietin vaan, että pitääkö tuosta ylävatsakivusta huolestua vai kuuluuko vaan asiaan.. Aavistuksen vois näyttää ehkä, että vatsa olis jo pikkuisen laskeutunut, vaan voipi olla että toivekuvittelen..

Salmiakki13 ja poks 38+0!

 

Salmiakki: En tiedä onko kyse samanlaisesta kivusta, mutta mulla on välillä ollut juuri tuo ylävatsa hirmu arka öisin ja/ tai aamuisin : / Nyt ei enää viime päivinä ( onneksi), mutta ei ollut kiva herätä siihen asentoa vaihtaessa. Itse ajattelin sen liittyvän jotenkin nukkuma-asentoon.

 

Mulla oli mielettömän kipee maha yhessä raskaudessa, syyksi sanottiin vaan olevan, että sisäelimet joutuvat paikanahtauden vuoksi hieman siirtymään, koska kohtu vie tilaa. En sitten tiedä. Eipä silloin mitään kuitenkaan tapahtunut, että niin kai se sitten oli.

 

rakkaudesta äiti Kiitoksia Nyt ku oon ollu jo viikon kolmikymppinen, niin etes muista koko asiaa Välillä tulee mieleen että, ainniinjoo, sitä ollaan jo 30v Minäkin oon jo kerenny saavuttaa tosi paljon tähän ikään mennessä, joten ei tarvi onneksi sen suhteen kriiseillä että pitäs jotain vielä keretä tekemään. Hui kun sulla jo paljon viikkoja, ens viikolla jo la! Toivotaan että vauva syntys suht lähellä laskettua, niin ei tarvis kauheen kauaa enään ootella.

Leijonamama On varmasti tosi raastavaa nuo supparit, kun sitten ne ei kuitenkaan synnytystä enteile. Toivotaan että seuraavat säännölliset ja kipeät supistukset ois sitten niitä ihan kunnon synnytyssupistuksia

Oon vissiin vähän outo, mutta hieman kateellisena luen teidän viestejä jotka joutuu jonkin sortin suppareita kestään :ashamed: Ois kiva ku itelläkin rupeis pikkuhiljaa keho ilmottelemaan lähestyvästä synnytyksestä. Vaikka onhan mulla tässä vielä vajaa 5 viikkoa laskettuun.

Marlin ja Vimma 35+3