Eleffantin kanssa samoilla linjoilla. Tärkeä näkökulma, jota tulisi nostaa enemmänkin esille, esimerkiksi yleisönosastokirjoituksin tai palautteena synnytyssairaalalle.
~ Lokakuun lapsoset L O K A K U U! ~
- Viestiketjun aloittaja Branwen
- Ensimmäinen viesti
Mutta siis tuosta imetyksestä ajatuksena, jonka tuo eleffanttin kirjoitus nosti:
Eikös se ole vähän ristiriidassa, että juuri näillä "pienillä ternimaitomäärillä" pitäisi vauvan pärjätä ja kuitenkin sanotaan, että se oikea äidinmaito imeytyy niin hyvin, että vauvalla on vähän väliä nälkä tarkoittaen, että kaverin pitäisi olla rinnalla syömässä sitten koko ajan. Tällöin siis pitäisi paikkaansa se, että vatsalaukku on pieni, mutta sinne pitää vain usein laittaa sitä ruokaa sisään, koska se tulee myös ulos/imeytyy. Ja tottakai sitten jos vauva on ollut vähällä maidolla (= eihän se maito heti nouse eli ei heti voi saada tarpeellisia määriä välttämättä) niin hutasee sitä sinne suolistoonsa sen 10 kertaisen määrän kuin oletusarvona mahtuisi, koska se on ihan normaali reaktio elimistön kuivumisen estämiseksi (jos nyt mietitte aikuistakin ihmistä, jolla on jano, ei sitä ymmärrä juoda vähän kerralla vaan sit tulee hutastua huiviin iso lasillinen juotavaa pahasti janottaessa). Siis jos joku nyt ymmärsi, miten tämän itse olin maalaisjärjellä ajatellut ilman sen suurempia tieteellisiä todistamisia
Ja ihan omasta näkökulmastani on hienoa, että tavallaan pidetään sitten siinä vierihoidossa, jotta se maito nousisi, eikä heti laiteta sitä vauvaa sinne lastenosastolle vetelemään purkillista NANia tai luovutettua maitoa, kun nälkäänsä kiljuu. Miten se maito muuten nousisi, jos ei vauva siinä rinnalla hommaa stimuloisi? Vaikka kuinka sitten verensokerit heilahtelisi ja pitäisi lopuksi juottaa sitä korviketta tai luovutettua maitoa, mutta ainakin alku olisi ollut luonnollinen.
Tähän mietteiden päälle vähän omaa napaa.
Tänään oli neuvola. Kaveri oli vihdoin kiinnittynyt (JEI!) ja neuvolatäti sitten lohdutteli ajatuksella, että kyllä se sieltä viikon parin sisään tulee, jos on tullakseen itekseen. Nyt ei kun odottelemaan hieman lisää eilisen turhautumispäivän jälkeen, huomenna laskettukin aika jo. Kaveri päätti sen kunniaksi kääntää itsensä niin, että laittoi selkärangan ensimmäistä kertaa tuonne oikealle puolelle ja jalat vasemmalle. Josko se etsi mukavaa asentoa tulla ulos?
Aurinkoisia päiviä kaikille vielä odottaville! :flower:
Carriina ja pallero 39+6
Eikös se ole vähän ristiriidassa, että juuri näillä "pienillä ternimaitomäärillä" pitäisi vauvan pärjätä ja kuitenkin sanotaan, että se oikea äidinmaito imeytyy niin hyvin, että vauvalla on vähän väliä nälkä tarkoittaen, että kaverin pitäisi olla rinnalla syömässä sitten koko ajan. Tällöin siis pitäisi paikkaansa se, että vatsalaukku on pieni, mutta sinne pitää vain usein laittaa sitä ruokaa sisään, koska se tulee myös ulos/imeytyy. Ja tottakai sitten jos vauva on ollut vähällä maidolla (= eihän se maito heti nouse eli ei heti voi saada tarpeellisia määriä välttämättä) niin hutasee sitä sinne suolistoonsa sen 10 kertaisen määrän kuin oletusarvona mahtuisi, koska se on ihan normaali reaktio elimistön kuivumisen estämiseksi (jos nyt mietitte aikuistakin ihmistä, jolla on jano, ei sitä ymmärrä juoda vähän kerralla vaan sit tulee hutastua huiviin iso lasillinen juotavaa pahasti janottaessa). Siis jos joku nyt ymmärsi, miten tämän itse olin maalaisjärjellä ajatellut ilman sen suurempia tieteellisiä todistamisia
Ja ihan omasta näkökulmastani on hienoa, että tavallaan pidetään sitten siinä vierihoidossa, jotta se maito nousisi, eikä heti laiteta sitä vauvaa sinne lastenosastolle vetelemään purkillista NANia tai luovutettua maitoa, kun nälkäänsä kiljuu. Miten se maito muuten nousisi, jos ei vauva siinä rinnalla hommaa stimuloisi? Vaikka kuinka sitten verensokerit heilahtelisi ja pitäisi lopuksi juottaa sitä korviketta tai luovutettua maitoa, mutta ainakin alku olisi ollut luonnollinen.
Tähän mietteiden päälle vähän omaa napaa.
Tänään oli neuvola. Kaveri oli vihdoin kiinnittynyt (JEI!) ja neuvolatäti sitten lohdutteli ajatuksella, että kyllä se sieltä viikon parin sisään tulee, jos on tullakseen itekseen. Nyt ei kun odottelemaan hieman lisää eilisen turhautumispäivän jälkeen, huomenna laskettukin aika jo. Kaveri päätti sen kunniaksi kääntää itsensä niin, että laittoi selkärangan ensimmäistä kertaa tuonne oikealle puolelle ja jalat vasemmalle. Josko se etsi mukavaa asentoa tulla ulos?
Aurinkoisia päiviä kaikille vielä odottaville! :flower:
Carriina ja pallero 39+6
Mä en oo mikään imetysekspertti, mut mitä oon imetysohjaajilta ymmärtänyt, niin pullosta imiessä vauva ei voi itse säädellä määrää minkä syö vaan sitä menee aikalailla se mitä tarjotaan ja näin ollen mahalaukku venyy sitä mukaa mitä tavaraa tulee eli ens kerralla vaaditaan jo isompi määrä taas tyydyttämään nälkä. Sitten taas jos hörppyyttää maidon niin vauva itse lipoo vain sen määrän mitä haluaa ja monesti se on paljon pienempi määrä kuin pullosta olisi samassa tilanteessa.
Kyllähän aikuisenki mahalaukkuun voi syödä melkein rajattoman määrän, se vain venyy ja venyy.
Kyllähän aikuisenki mahalaukkuun voi syödä melkein rajattoman määrän, se vain venyy ja venyy.
Meidän poikien kohdalla molemmille on ensin tarjottu pientä määrää, joka ei ole riittänyt vaan lapsi on heti vaatinut lisää ja taas lisää ja taas lisää.
Tuskinpa ne lasten tehostetulla tuosta vaan liikaa "pakkosyöttävät" vauvoja.
Tämän uusimman tulokkaan kohdalla pystyn tarkemmin kertomaan maidon määristä, koska sain hänet vierihoitoon jo 2. päivänä synnytyksestä. Siinä vaiheessa vauva söi noin 45-50 ml annoksia 2-4 tunnin välein.
Joka syötöllä annoin ensin lisämaitoa rintamaidon lisäksi 30-40 ml. Sen syötyään vauva kuitenkin vain jatkoi itkua ja nokkimista. Siksi siis annoin lisää aina 10-20 ml kerrallaan kunnes vauva oli kylläinen.
Syöttöpunnituksessa kotiutumispäivänä vauva sai rinnoista noin 55-60 g ja söi sen lisäksi hieman vajaan 100 ml nania (tämänkin osissa).
Mun mielestä imetys on ehdottomasti paras vaihtoehto vauvalle (ja myös laiskalle äidille, joka ei jaksaisi pullorumbaa). On vain ikävää, että tuoreille äideille asetetaan turhia paineita imetyksen suhteen. Aina imetys ei onnistu syystä tai toisesta ja silloin on tärkeintä turvata vauvan ravinnonsaanti eikä yrittää imettää hampaat irvessä.
Mäpäs kokeilen naputtaa tänne puolelle pientä synnytyskertomusta (puhelimella, joten sori virheet..). Eli meille syntyi eilen aamuna 18.10. Klo 8.00 vauhdilla pieni mies. Rv 39+1
Edellinen ilta oli täysin normaali, suunnittelin lähtevän esikoisen kanssa normaalisti ti aamuna kerhoon jne. No yöllä heräsin kolmelta pissalle, jonka jälkeen menin takas sänkyyn, mutta sitten tulikin nälkä, sekin vielä normaalia kun olin syönyt lähes joka yö. Siinä sitten söin ja surffailin puhelimella netissä kun ykskaks tuli kakkahätä. Sit, vähän ihmettelin, että keskellä yötä. No maha oli aika kovalla, ja sit painuin sänkyyn.
En ehtinyt nukahtaa kun alkoi supistella, ei kipeästi, mutta epämiellyttävästi. Ajattelin että nää on jotain mun kuvitelmia ja loppuu kohta. Sit tuli taas kakkahätä, mies heräs ja ihmetteli että miten mun mahs toimii yöllä. Kerroin siinä sit supistuksistakin joita oli tullut, omasta mielestä liioittelin siinä miehelle että tullut paljon ja välillä jo kipeitäkin, kun en halunnut että mieskään nukkuu kun minä en ollut saanut uudestaan unta. Siinä sit mies pyysi että kellottaisin supistuksia, no väli oli 11-8 min ja totesin että ei näillä mihinkään lähdetä, hyvää yötä. Kuitenkin ravasin kakalla vähän väliä, mieskin epäili että mua vaan jännittää ja siks maha toimii. Ei se sekaisin ollu missään vaiheessa.
Välillä supistukset tuntui helpottavan, välillä niitä tuli niin etten oikeon erottanut milloin edellinen edes loppui kun seuraava alkoi. Tultiin siihen tulokseen että soitan heti kuudelta isälle että tois äitin meille esikoisen vahdiksi kun olen valvonuy yön. No kello tuli kuusi ja vähän häpeillen soitin kun ajattelin että nolo pyytää "turhaan" niitä lähtemään tähän aikaan tunnin automatkalle. Sanoin että jos pikkuhiljaa tulisitte nyt varuilta, että ainakin nyt esikoisen vahdiksi jotta mä saan levätä.
Sit ajattelin että soitan nyt varalta synnärillekin että missä vaiheessa olis hyvä tulla. Sanoi että saan tulla näytille vaikka heti mutta jos pärjään kotona niin hyvä vielä niin kun supistukset ei säännöllisiä enkä koe niitä liian tuskaisiksi. Kehoitti ottaan lämpimän suihkun tai lämmittämään kauratyynyä. Mun mielestä en ollu tarpeeks kipeä kumpaankaan vielä.
Sit huomasin että sipistusten väli oli lyhentynyt keskimäärin neljään minuuttiin, mutta oli välissä edelleen sitä yhtätoistakin, joten ei paniikkia. Isälle soitin kuitenkin että olettehan jo lähteneet että tulkaa kuitenkin vähän reippaammin että me lähdettäis käymään näytillä. Sen tunnin ajan mitä porukat oli matkalla poltteli mun reisiä ja alaselkää aika kovasti mutta kasailin siinä sitkeesti esikoisen kamoja ja pesin omat hampaat yms. Porukat tuli vähän seiskan jälkeen ja kerroin niille vielä ohjeita päivään.
Sairaalaan lähdettiin vähän ennen puoli kahdeksan kotoa, automatka oli helvettiä. Olin vinottain etupenkillä roikkuen kahvassa ja huutaen kuin hullu. Matkaan meni noin vartin verran, kiva kasin ruuhka tietty ja edessä hitaita autoja. Kirosin kyllä niitä. Sairaalan pihaan päästiin, käskin miehen viedä mut pääoville mutta kerroin että pääsen itse sillä aikaa synnytysvastaanotolle kun mies vie auton parkkihalliin. Mies yritti että hän vie eka mut pyörätuolilla oikeaan paikkaan ja vasta sit auton, siinä jo tiuskin sille että kyllä minä pärjään kunhan vaan tää helvetin supistus loppuu. Mies uskoi lopulta.ja mä suuntasin hisseille, annoin vielä siivoojien ottaa ekan hissin ja lähdin vasta toisella ja supisti ihan hemmetisti. Samassa hississä oli joku sairaanhoitaja joka vaan tuijotti kauhuissaan mun voihkintaa. Siitä sit painelin synnärille, kerkesin iskeä tiskille mun neuvolakortin ja sanoa että tulin synnyttämään. Pyysi odottamaan hetken ja samalla tuli kamala supistus, mies osui just paikalle kun huusin kuin syötävä siinä. Siinä kuulin kun se nainen soitti kätilön ja hoitajia paikalle että täällä synnytetään. Siitä sit suoraan sängylle ja koko kööri juosten saliin. Multa heitettiin omat vaatteet vauhdissa pois. Törmättiin matkalla johonkin oven karmiin siitä muistona sininen patti polvessa. Kätilö tsekkas käytännössä vauhdissa myös sen että olen täysin auki. Salissa en meinannut enää päästä siirtymään synnytyssängylle, kai mut nostettiin siihen ja samantien lupa ponnistaa. Kysyin vielä että ai oikeesti ilman kivunlievityksiäkö, kätilö vastad että sulla on pahin jo ohi. Ekalla ponnistuksella lenti vedet harjoittelijan päälle, toisella tuli pää ja kolmannella poika oli maailmassa. Kello oli tasan kasi. Uskomatonta mutta totta, siinä se oli, täydet kymmenen pistettä saanut poikani. Mullekaan ei tullut kuin pari pientä nirhaumaa vaikka rytinällä tulikin.
Huomenna toivon mukaan päästäis kotiin opettelemaan uutta arkea. <3
Edellinen ilta oli täysin normaali, suunnittelin lähtevän esikoisen kanssa normaalisti ti aamuna kerhoon jne. No yöllä heräsin kolmelta pissalle, jonka jälkeen menin takas sänkyyn, mutta sitten tulikin nälkä, sekin vielä normaalia kun olin syönyt lähes joka yö. Siinä sitten söin ja surffailin puhelimella netissä kun ykskaks tuli kakkahätä. Sit, vähän ihmettelin, että keskellä yötä. No maha oli aika kovalla, ja sit painuin sänkyyn.
En ehtinyt nukahtaa kun alkoi supistella, ei kipeästi, mutta epämiellyttävästi. Ajattelin että nää on jotain mun kuvitelmia ja loppuu kohta. Sit tuli taas kakkahätä, mies heräs ja ihmetteli että miten mun mahs toimii yöllä. Kerroin siinä sit supistuksistakin joita oli tullut, omasta mielestä liioittelin siinä miehelle että tullut paljon ja välillä jo kipeitäkin, kun en halunnut että mieskään nukkuu kun minä en ollut saanut uudestaan unta.
Siinä sit mies pyysi että kellottaisin supistuksia, no väli oli 11-8 min ja totesin että ei näillä mihinkään lähdetä, hyvää yötä. Kuitenkin ravasin kakalla vähän väliä, mieskin epäili että mua vaan jännittää ja siks maha toimii. Ei se sekaisin ollu missään vaiheessa. Välillä supistukset tuntui helpottavan, välillä niitä tuli niin etten oikeon erottanut milloin edellinen edes loppui kun seuraava alkoi. Tultiin siihen tulokseen että soitan heti kuudelta isälle että tois äitin meille esikoisen vahdiksi kun olen valvonuy yön. No kello tuli kuusi ja vähän häpeillen soitin kun ajattelin että nolo pyytää "turhaan" niitä lähtemään tähän aikaan tunnin automatkalle. Sanoin että jos pikkuhiljaa tulisitte nyt varuilta, että ainakin nyt esikoisen vahdiksi jotta mä saan levätä.
Sit ajattelin että soitan nyt varalta synnärillekin että missä vaiheessa olis hyvä tulla. Sanoi että saan tulla näytille vaikka heti mutta jos pärjään kotona niin hyvä vielä niin kun supistukset ei säännöllisiä enkä koe niitä liian tuskaisiksi. Kehoitti ottaan lämpimän suihkun tai lämmittämään kauratyynyä. Mun mielestä en ollu tarpeeks kipeä kumpaankaan vielä.
Sit huomasin että sipistusten väli oli lyhentynyt keskimäärin neljään minuuttiin, mutta oli välissä edelleen sitä yhtätoistakin, joten ei paniikkia. Isälle soitin kuitenkin että olettehan jo lähteneet että tulkaa kuitenkin vähän reippaammin että me lähdettäis käymään näytillä. Sen tunnin ajan mitä porukat oli matkalla poltteli mun reisiä ja alaselkää aika kovasti mutta kasailin siinä sitkeesti esikoisen kamoja ja pesin omat hampaat yms. Porukat tuli vähän seiskan jälkeen ja kerroin niille vielä ohjeita päivään.
Sairaalaan lähdettiin vähän ennen puoli kahdeksan kotoa, automatka oli helvettiä. Olin vinottain etupenkillä roikkuen kahvassa ja huutaen kuin hullu. Matkaan meni noin vartin verran, kiva kasin ruuhka tietty ja edessä hitaita autoja. Kirosin kyllä niitä. Sairaalan pihaan päästiin, käskin miehen viedä mut pääoville mutta kerroin että pääsen itse sillä aikaa synnytysvastaanotolle kun mies vie auton parkkihalliin. Mies yritti että hän vie eka mut pyörätuolilla oikeaan paikkaan ja vasta sit auton, siinä jo tiuskin sille että kyllä minä pärjään kunhan vaan tää helvetin supistus loppuu. Mies uskoi lopulta.ja mä suuntasin hisseille, annoin vielä siivoojien ottaa ekan hissin ja lähdin vasta toisella ja supisti ihan hemmetisti. Samassa hississä oli joku sairaanhoitaja joka vaan tuijotti kauhuissaan mun voihkintaa. Siitä sit painelin synnärille, kerkesin iskeä tiskille mun neuvolakortin ja sanoa että tulin synnyttämään. Pyysi odottamaan hetken ja samalla tuli kamala supistus, mies osui just paikalle kun huusin kuin syötävä siinä. Siinä kuulin kun se nainen soitti kätilön ja hoitajia paikalle että täällä synnytetään. Siitä sit suoraan sängylle ja koko kööri juosten saliin. Multa heitettiin omat vaatteet vauhdissa pois. Törmättiin matkalla johonkin oven karmiin siitä muistona sininen patti polvessa. Kätilö tsekkas käytännössä vauhdissa myös sen että olen täysin auki. Salissa en meinannut enää päästä siirtymään synnytyssängylle, kai mut nostettiin siihen ja samantien lupa ponnistaa. Kysyin vielä että ai oikeesti ilman kivunlievityksiäkö, kätilö vastad että sulla on pahin jo ohi. Ekalla ponnistuksella lenti vedet harjoittelijan päälle, toisella tuli pää ja kolmannella poika oli maailmassa. Kello oli tasan kasi. Uskomatonta mutta totta, siinä se oli, täydet kymmenen pistettä saanut poikani. Mullekaan ei tullut kuin pari pientä nirhaumaa vaikka rytinällä tulikin.
Huomenna toivon mukaan päästäis kotiin opettelemaan uutta arkea. <3
Niin joo, pojan mitat: 3420g ja 50cm, pipo 35cm.
Onnitteluja taas kaikille uusille vauvautuneille! :flower: Teitä tulee niin vauhdilla, ettei meinaa perässä pysyä...
Onnea myös Hapsiaiselle, aika hurjan nopea synnytys sulla.
Täällä poksui eilen, nyt 40+1... Tuntuu, että mua on huijattu, kun neuvolatäti on jo muutaman viikon sanonut, ettei usko että yli menis, mutta tässä sitä nyt sit ollaan... MUR! Aiemmat lapset meillä menneet kyllä yli, mutta silti elättelin toivoa, että tämä ei olisi mennyt...
No tuskin se synnytys kovin kaukana enää on... Toivottavasti. Maanantaina ja tiistaina supisteli, mutta epäsäännöllisesti, Hapsiastakin vaivannut kakkahätä on mua vaivannut koko viikon, vaikkei juuri mitään tuukaan : / mutta ilmeisesti vauva vain jo painaa tuolla... Liikkeet vaimentuneet eilen ja tänään, ei sitä normaalia vatsanahan venytystä, mitä aiemmin, eikö vanha kansa sano, että vauva kerää voimia/rauhoittuu ennen synnytystä? Liikkuu silti ihan ok, ei tarvi liikelaskentaa miettiä. Tänään neuvola, vaikka toivoin, ettei tarvitsisi enää mennä... Välillä on kyllä niin hermoja raastavaa tämä odotus! Kiukkuinenkin olen kuin ampiainen!
Mutta tulipas omanapaista valitusta... :ashamed:
Vauva-arkea jo eläville ihania vauvantuoksuisia hetkiä ja hyvää mieltä :heart:, vatsan kanssa painiville: kyllä se meidänkin aika vielä koittaa! Tsemppiä kaikille!
Pahantuulinen Crispy ja vaavi 40+1
Onnea myös Hapsiaiselle, aika hurjan nopea synnytys sulla.
Täällä poksui eilen, nyt 40+1... Tuntuu, että mua on huijattu, kun neuvolatäti on jo muutaman viikon sanonut, ettei usko että yli menis, mutta tässä sitä nyt sit ollaan... MUR! Aiemmat lapset meillä menneet kyllä yli, mutta silti elättelin toivoa, että tämä ei olisi mennyt...
No tuskin se synnytys kovin kaukana enää on... Toivottavasti. Maanantaina ja tiistaina supisteli, mutta epäsäännöllisesti, Hapsiastakin vaivannut kakkahätä on mua vaivannut koko viikon, vaikkei juuri mitään tuukaan : / mutta ilmeisesti vauva vain jo painaa tuolla... Liikkeet vaimentuneet eilen ja tänään, ei sitä normaalia vatsanahan venytystä, mitä aiemmin, eikö vanha kansa sano, että vauva kerää voimia/rauhoittuu ennen synnytystä? Liikkuu silti ihan ok, ei tarvi liikelaskentaa miettiä. Tänään neuvola, vaikka toivoin, ettei tarvitsisi enää mennä... Välillä on kyllä niin hermoja raastavaa tämä odotus! Kiukkuinenkin olen kuin ampiainen!
Mutta tulipas omanapaista valitusta... :ashamed:
Vauva-arkea jo eläville ihania vauvantuoksuisia hetkiä ja hyvää mieltä :heart:, vatsan kanssa painiville: kyllä se meidänkin aika vielä koittaa!
Tsemppiä kaikille! Pahantuulinen Crispy ja vaavi 40+1
Onnea vauvaantuneille ja tsemppiä vielä masun kanssa oleville! :flower:
Kohta onkin tää lokakuu lusittu. Kauhee miten tää aika on hurahtanut ihan sormista läpi, kun on ton vauvan kanssa peuhannut. Onneks pikku-ukko alkaa pikkuhiljaa muodostaa vähän selkeempää rytmiä päiviinsä, niin mä oon ehtinyt vähän taas keskittyä tohon isäntään ja meidän parisuhteeseenkin. Eikä enää raivostuta kaikki ihmiset ja kaikki mitä ne keksii tehdä. Jee mun hormoonit alkaa vissiin rauhottuun! Ainoo että nyt kyllä itkettää välistä ihan kaikki. Justiin ulvoin kun mikäkin hinaaja kun katsoin typerää luontodokumenttia, jossa kuoli sellanen pikkueläin. Voi kauheeta sentään...
pipituuna & pikku-ukko melkein 3vko. :heart:
Kohta onkin tää lokakuu lusittu. Kauhee miten tää aika on hurahtanut ihan sormista läpi, kun on ton vauvan kanssa peuhannut. Onneks pikku-ukko alkaa pikkuhiljaa muodostaa vähän selkeempää rytmiä päiviinsä, niin mä oon ehtinyt vähän taas keskittyä tohon isäntään ja meidän parisuhteeseenkin.
Eikä enää raivostuta kaikki ihmiset ja kaikki mitä ne keksii tehdä. Jee mun hormoonit alkaa vissiin rauhottuun! Ainoo että nyt kyllä itkettää välistä ihan kaikki. Justiin ulvoin kun mikäkin hinaaja kun katsoin typerää luontodokumenttia, jossa kuoli sellanen pikkueläin. Voi kauheeta sentään... pipituuna & pikku-ukko melkein 3vko. :heart:
Onnea vauvaantuneille ja hirmuisesti tsemppiä vielä odottaville!
Ei nyt kauheasti ehdi kirjoitella tänne..Vauva voi hyvin, äidillä on vielä istumisessa ja liikkumisessa tekemistä kun peräpää niin kipeä..mut maitoa tulee hyvin ja vauveli syö, kakkii paljon ja nukkuu Huomenna tulee jo viikko ikää :O
Tässä vähän synnytystarinaa:
Yhen yön kärsin eka kipeistä supistuksista 10 min välein mut ne meni päiväks pois ja alkoi illalla viiden jälkeen sitte uusiks, nyt tuli 6-8min välein ja oli kyl jo kipeitä ettei paikallaan pystynyt oleen ja puuskuttelin, kaurapussia lämmittelin.Synnäriltä olivat vähä skeptisiä ("pitäis olla se 5min väli ja yli 1h")ku soittelin mut lähettiin näytille, oltiin klo 4 jälkeen siellä.
No olinkin jo 6cm auki , ammeessa aukenin tunnissa 8cm ja sitte pääsin saliin ja sain ilokaasun, joka autto siinä vaiheessa aika kivasti. Puhkaistiin kalvot ja ehdin saada spinaalin ku olin vähä puudutusta toivonu, vauva oli vielä vähän ylhäällä mut olin jo auki ni olin jalkeilla ja odottelin ponnistamisen tarvetta ja sain levätä hyvin ennen ponnistusta ku ei tuntunu enää kipua yhtään. Samalla sain oksitosiinitipan..
Puudutus alko häviämään mut en tuntenu vielä tarvetta ponnistaa ja ne supparit vaan paheni ja tiheni kiitos sen tipan..alko oleen jo aika tosi ikävä olo ja sitä nopeutta vaan lisäiltiin..
Sitte alettiin ponnistaan ja se teki kyllä kipiää..niitä supistuksia tuli koko ajan tiheämmin ja sattu jo tosissaan ja vauva ei meinannu tulla.Puudutus tuskin enää vaikutti enkä kyl muutakaan lääkettä siinä ehtiny saada.. Sydänäänet sitte aina laski siinä samalla ja sit pyydettiin lääkäri ja varauduttiin imukuppiin, no lopulta lääkäri työnsi vauvaa mahasta eteenpäin käsillä ja ite ponnasin ihan hulluna ja tulihan se!
Eppari piti myös tehdä mut se kipu loppu siihen ulostuloon Olin kyllä niiiin raato ja uupunu siitä ponnistamisesta. Kesti kuitenki vaan 25min mut oli se tuskaa.
6 tuntia ehdittiin olla laitoksella siis kunnes syntyi.
Myöhemmin juttelin kätilön kanssa ni ei siis ollu mitään estettä mut ensikertalaiselle se vaan on niin vaikeeta ponnistaa oikein.
Synnytyksestä jäi siis hyvä fiilis mut loppuvaihe oli vähän rankka.
Eltsu ja poitsu 6vrk
Ei nyt kauheasti ehdi kirjoitella tänne..Vauva voi hyvin, äidillä on vielä istumisessa ja liikkumisessa tekemistä kun peräpää niin kipeä..mut maitoa tulee hyvin ja vauveli syö, kakkii paljon ja nukkuu Huomenna tulee jo viikko ikää :O
Tässä vähän synnytystarinaa:
Yhen yön kärsin eka kipeistä supistuksista 10 min välein mut ne meni päiväks pois ja alkoi illalla viiden jälkeen sitte uusiks, nyt tuli 6-8min välein ja oli kyl jo kipeitä ettei paikallaan pystynyt oleen ja puuskuttelin, kaurapussia lämmittelin.Synnäriltä olivat vähä skeptisiä ("pitäis olla se 5min väli ja yli 1h")ku soittelin mut lähettiin näytille, oltiin klo 4 jälkeen siellä.
No olinkin jo 6cm auki , ammeessa aukenin tunnissa 8cm ja sitte pääsin saliin ja sain ilokaasun, joka autto siinä vaiheessa aika kivasti. Puhkaistiin kalvot ja ehdin saada spinaalin ku olin vähä puudutusta toivonu, vauva oli vielä vähän ylhäällä mut olin jo auki ni olin jalkeilla ja odottelin ponnistamisen tarvetta ja sain levätä hyvin ennen ponnistusta ku ei tuntunu enää kipua yhtään. Samalla sain oksitosiinitipan..
Puudutus alko häviämään mut en tuntenu vielä tarvetta ponnistaa ja ne supparit vaan paheni ja tiheni kiitos sen tipan..alko oleen jo aika tosi ikävä olo ja sitä nopeutta vaan lisäiltiin..
Sitte alettiin ponnistaan ja se teki kyllä kipiää..niitä supistuksia tuli koko ajan tiheämmin ja sattu jo tosissaan ja vauva ei meinannu tulla.Puudutus tuskin enää vaikutti enkä kyl muutakaan lääkettä siinä ehtiny saada.. Sydänäänet sitte aina laski siinä samalla ja sit pyydettiin lääkäri ja varauduttiin imukuppiin, no lopulta lääkäri työnsi vauvaa mahasta eteenpäin käsillä ja ite ponnasin ihan hulluna ja tulihan se!
Eppari piti myös tehdä mut se kipu loppu siihen ulostuloon Olin kyllä niiiin raato ja uupunu siitä ponnistamisesta. Kesti kuitenki vaan 25min mut oli se tuskaa.
6 tuntia ehdittiin olla laitoksella siis kunnes syntyi.
Myöhemmin juttelin kätilön kanssa ni ei siis ollu mitään estettä mut ensikertalaiselle se vaan on niin vaikeeta ponnistaa oikein.
Synnytyksestä jäi siis hyvä fiilis mut loppuvaihe oli vähän rankka.
Eltsu ja poitsu 6vrk
Onnea vauvautuneille :flower:
Hapsiainen, hyvin synnytit, vähän niinkuin lennossa
Omaa napaa. Joku kyseli vyöhyketerapiasta. No, vielä ei tehty käynnistyshoitoja, hoidettiin vaan pehmoisiksi noita lantionpohjan lihaksia ja vatsalihaksia, että vauva pääsee hyvin tulemaan. Ensi maanantaina vko 40+0 on sitten ihan "käynnistelyaika". Tuo sama terapeutti tulee myös synnytykseen mukaan, tarkoituksena olisi päästä tällä kertaa eteenpäin ilman oksitosiinia ja epiduraalia, kun molemmista tulee niin huono olo.
Neuvolassa kävin, oli semmoinen 5min käynti, tosi tyly sijainen. Paino on pudonnut 200g, kaikki ok. Kyseli typeriä, niinkuin että olenko malttanut olla kärsivällinen... no ei kai kukaan oo viimesellä viikolla kärsivällinen, eikä kuulukkaan. Ei tainnut olla neidillä omia lapsia, semmoinen nuori nuipea heitukka. Hyi.
Meinaa mennä hermot. Maha on jo 4. päivää sekaisin, ja iltaisin supistelee jatkuvasti. Viime yönä heräsin klo 4 kipeisiin suppareihin, jotka jatkui 2 tuntia 5 min välein... toivoin että joko, mutta kovin oli lyhyitä ne kiristelyt, vaikka kipeää tekikin. Kuudelta sitten loppui, perskeles että ärsytti. Nukuin kostoksi puoli yhteentoista.
Jos ei huomenna synny, niin ei tarttisi viikonloppuna tulla, kun mun "omakätilö" ja vyöhyketerapeutti ei kumpikaan pääse. Sitten on edessä se horror-momentti, että pitää mennä kylmiltään TAYS:n koneistoon synnyttämään. Ehkä teen sitten oikeesti tuohon kylppäriin sen muksun.
Siljanvuori ja saamarin supistukset, 39+3 (esikoinen syntyi 3 päivää tästä)
Hapsiainen, hyvin synnytit, vähän niinkuin lennossa
Omaa napaa. Joku kyseli vyöhyketerapiasta. No, vielä ei tehty käynnistyshoitoja, hoidettiin vaan pehmoisiksi noita lantionpohjan lihaksia ja vatsalihaksia, että vauva pääsee hyvin tulemaan. Ensi maanantaina vko 40+0 on sitten ihan "käynnistelyaika". Tuo sama terapeutti tulee myös synnytykseen mukaan, tarkoituksena olisi päästä tällä kertaa eteenpäin ilman oksitosiinia ja epiduraalia, kun molemmista tulee niin huono olo.
Neuvolassa kävin, oli semmoinen 5min käynti, tosi tyly sijainen. Paino on pudonnut 200g, kaikki ok. Kyseli typeriä, niinkuin että olenko malttanut olla kärsivällinen... no ei kai kukaan oo viimesellä viikolla kärsivällinen, eikä kuulukkaan. Ei tainnut olla neidillä omia lapsia, semmoinen nuori nuipea heitukka. Hyi.
Meinaa mennä hermot. Maha on jo 4. päivää sekaisin, ja iltaisin supistelee jatkuvasti. Viime yönä heräsin klo 4 kipeisiin suppareihin, jotka jatkui 2 tuntia 5 min välein... toivoin että joko, mutta kovin oli lyhyitä ne kiristelyt, vaikka kipeää tekikin. Kuudelta sitten loppui, perskeles että ärsytti. Nukuin kostoksi puoli yhteentoista.
Jos ei huomenna synny, niin ei tarttisi viikonloppuna tulla, kun mun "omakätilö" ja vyöhyketerapeutti ei kumpikaan pääse. Sitten on edessä se horror-momentti, että pitää mennä kylmiltään TAYS:n koneistoon synnyttämään. Ehkä teen sitten oikeesti tuohon kylppäriin sen muksun.
Siljanvuori ja saamarin supistukset, 39+3 (esikoinen syntyi 3 päivää tästä)
Viimeksi muokattu:
Kai sen vois tännekkin päivittää, nyt kun muistan kirjoittaa
Eli 7.10. syntyi meidän pieni hymykuoppaposkinen tyttö mitoin 3418 g ja 50 cm. <3
En ookkaan muistanut käydä täällä pitkään aikaan lukemassa, kun facebook on useammin auki ja siellä tulee sitten lueskeltua muidenkin kuulumiset.
Eli 7.10. syntyi meidän pieni hymykuoppaposkinen tyttö mitoin 3418 g ja 50 cm. <3
En ookkaan muistanut käydä täällä pitkään aikaan lukemassa, kun facebook on useammin auki ja siellä tulee sitten lueskeltua muidenkin kuulumiset.
Hurjasti vauvauutisia, paljon onnea kaikille vauvan saaneille! :flower: Ja paljon jaksamista vielä omansa syliin saamista odottaville. Odotus kyllä palkitaan
Meille syntyi poika 50cm ja 3920g 13.10. Synnytys käynnistyi yöllä neljän aikaan lapsiveden menolla ja samalla alkoivat supistukset 5min välein. Seitsemän aikaan lähdettiin sairaalaan ja kahdeksalta olin auki jo 6cm ja sain vihdoin epiduraalin, jota olin ehtinyt "hieman" kovaäänisesti vaatimaan jo jonkin aikaa. Kipu oli jotain niin hirveää, että olin varma kuolevani tai ainakin sekoavani. Epiduraali auttoi onneksi melko nopeasti, kaikki kunnia vaan niille, jotka ilman kivunlievitystä synnytyksestä selviävät! Myöhemmin kätilö sanoi, että kivut olivat siksi niin kovat, koska synnytys käynnistyi niin vauhdilla. 11 sain luvan ponnistaa ja ponnistusvaihetta kestikin sitten huimat 2,5 tuntia(!), mikä oli itselle pieni järkytys kun luvan saatuani kuvittelin kaiken olevan ohi viimeistään puoli 12 mennessä.. Lopulta voimat olivat niin vähissä, että lääkärit päättivät auttaa imukupilla ja poika syntyi vihdoin puoli kahden aikaan. Episiotomian lisäksi repeämiä tuli ihan mukavasti. Kaikesta huolimatta synnytyksestä jäi hyvät fiilikset, eikä se lopulta niin kauheaa ollut, mitä etukäteen ajattelin. Ihan heti en tosin aio kyseiseseen paikkaan uudestaan joutua
Viime päivät ovatkin sitten menneet vauvaa ihmetellessä. Ihmeellistä miten toinen voikin koko ajan muuttua ihanammaksi ja rakkaammaksi, vaikka tuntuu ettei tuosta enää ihanampaa ja rakkaampaa voi olla olemassa <3
Rautaneito ja Tyyppi 8vrk
Meille syntyi poika 50cm ja 3920g 13.10. Synnytys käynnistyi yöllä neljän aikaan lapsiveden menolla ja samalla alkoivat supistukset 5min välein. Seitsemän aikaan lähdettiin sairaalaan ja kahdeksalta olin auki jo 6cm ja sain vihdoin epiduraalin, jota olin ehtinyt "hieman" kovaäänisesti vaatimaan jo jonkin aikaa. Kipu oli jotain niin hirveää, että olin varma kuolevani tai ainakin sekoavani. Epiduraali auttoi onneksi melko nopeasti, kaikki kunnia vaan niille, jotka ilman kivunlievitystä synnytyksestä selviävät! Myöhemmin kätilö sanoi, että kivut olivat siksi niin kovat, koska synnytys käynnistyi niin vauhdilla. 11 sain luvan ponnistaa ja ponnistusvaihetta kestikin sitten huimat 2,5 tuntia(!), mikä oli itselle pieni järkytys kun luvan saatuani kuvittelin kaiken olevan ohi viimeistään puoli 12 mennessä.. Lopulta voimat olivat niin vähissä, että lääkärit päättivät auttaa imukupilla ja poika syntyi vihdoin puoli kahden aikaan. Episiotomian lisäksi repeämiä tuli ihan mukavasti. Kaikesta huolimatta synnytyksestä jäi hyvät fiilikset, eikä se lopulta niin kauheaa ollut, mitä etukäteen ajattelin. Ihan heti en tosin aio kyseiseseen paikkaan uudestaan joutua
Viime päivät ovatkin sitten menneet vauvaa ihmetellessä. Ihmeellistä miten toinen voikin koko ajan muuttua ihanammaksi ja rakkaammaksi, vaikka tuntuu ettei tuosta enää ihanampaa ja rakkaampaa voi olla olemassa <3
Rautaneito ja Tyyppi 8vrk
Kuulumiset välillä täältäkin. "Jatkoajalla" mennään täällä, la oli jo kaksi päivää sitten. Neuvolassa eilen kaikki ok, maanantaille tuli varoiksi seuraava aika, jolloin katsotaan tilannetta uudelleen. Ei ole oikeastaan mitään merkkejä edes olemassa että tyyppi aikoisi syntyä. Hienoista kireyttä vatsassa/selässä ajoittain, ei muuta. Väillä jopa niin normaali olo että unohtaa olevansa viimeisillään jos ei katse osu mahaan Kyllä sais hiljalleen tyyppi syntyä, että pääsis tästä kyttäämisestä seuraavaan vaiheeseen, ja anoppikin pääsis kutomaan oikean väristä nuttua...
Zenith + Tyyppi
Kyllä sais hiljalleen tyyppi syntyä, että pääsis tästä kyttäämisestä seuraavaan vaiheeseen, ja anoppikin pääsis kutomaan oikean väristä nuttua...Zenith + Tyyppi
40+0 riksrakspoks! En ois ikuna uskonut, että täällä pitää vielä kärvistellä näillä viikoilla... Mie kohta luovutan, ei tää tuu ikinä ulos!!! Kaikki täällä on synnyttäny kohta
KYPSÄ Niiskuneiti ja tyttönen(?) joka ei tajua tulla ulos!
muoks. Niin ja paljon onnea taas vauvautuneille! Ihanaa vauvantuoksuista arkea teille :heart:
KYPSÄ Niiskuneiti ja tyttönen(?) joka ei tajua tulla ulos!
muoks. Niin ja paljon onnea taas vauvautuneille! Ihanaa vauvantuoksuista arkea teille :heart:
Viimeksi muokattu:
Onnea kaikillle vauvansa saaneille, teitä olikin paljon
Täällä tänään 39+0 ja äsken tulin äippäpolilta raskausmyrkytysepäilyn vuoksi kontrollikäynniltä, kaikki ok, paikat tosi kypsät, paino-arvio 3,5 kg ja uusi aika ens perjantaille joka l.aikakin ..
Suppareita tulee ja menee ja tänään aamupäivästä oli muutamia ihan kivuliaitakin mutta loppuivat kun seinään kun menin sinne sairaalalle ?
Vauveli on ollut ihmeen hiljaa eilisestä illasta alkaen, liikkuu kyllä mutta ei mitään entisenkaltaista möykkäämistä, lieneekö tyyntä myrskyn edelle. toivottavasti
Olotila on jo niin kypsä ja olen niin kiukkuinen kun selkä kipuilee eikä mitään kunnolla saa tehdyksi ja lääkärin määräyksestä pitää vaan levätä niin olis jo aika tämänkin vauvelin tulla ulos...
Hyvää viikonloppua kaikille, neulomistyö kutsuu
Isotikru+ Santtu rv 39+0
Täällä tänään 39+0 ja äsken tulin äippäpolilta raskausmyrkytysepäilyn vuoksi kontrollikäynniltä, kaikki ok, paikat tosi kypsät, paino-arvio 3,5 kg ja uusi aika ens perjantaille joka l.aikakin ..
Suppareita tulee ja menee ja tänään aamupäivästä oli muutamia ihan kivuliaitakin mutta loppuivat kun seinään kun menin sinne sairaalalle ?
Vauveli on ollut ihmeen hiljaa eilisestä illasta alkaen, liikkuu kyllä mutta ei mitään entisenkaltaista möykkäämistä, lieneekö tyyntä myrskyn edelle. toivottavasti
Olotila on jo niin kypsä ja olen niin kiukkuinen kun selkä kipuilee eikä mitään kunnolla saa tehdyksi ja lääkärin määräyksestä pitää vaan levätä niin olis jo aika tämänkin vauvelin tulla ulos...
Hyvää viikonloppua kaikille, neulomistyö kutsuu
Isotikru+ Santtu rv 39+0
Onnea kaikille vauvansa saaneille!!! Nyt satelee tosiaan vauvauutisia niin tiuhaan, ettei pysy yhtään perässä ihanaa, kun kääröt alkaa pian olla kaikilla sylissä <3
Mä rustaan myös pikaisesti synnytyskertomusta tänne, kun en oo vielä kunnolla ehtiny tuonne kerhon puolelle tutustumaan..
Eli su yönä heräsin vessaan klo 2. Mitään supistuksia ei aiemmin ollut, mutta wc-reissun jälkeen tuntui pari napakampaa n. 15 min välillä. Siinä hereillä kuulostelin, kun klo 3 yhtäkkiä tuli kipeä suppari ja saman tien ne alkoi 2-3 min välein puskea päälle. Ekojen supistusten aikaan alkoi samalla tihkua lapsivettä, minkä vuoksi varmaan homma käynnistyikin sitten niin tiiviillä tahdilla. Pian herätin miehen, joka sitten hieroi selkää, kun odoteltiin lastenvahtia meille. Vahti oli meille tunnin päästä ja loppuajasta alkoi olla jo aika tuskainen olo! Sairaalas oltiin vähän vaille 5 ja tuolloin 4cm auki kohdunsuu. Siitä mentiinkin suoraan saliin käyrille ja kätilö kysyo haluanko puudutuksen. Vetelin ilokaasua ja sanoin, että sopii oikein hyvin!! Kätilö tutki vielä ja totes, ettei spinaalia ehditä, mutta ehkä kohdunkaulan puudute. Lääkäri tulikin tosi nopeesti paikalle, mutta siinä vaiheessa olin jo melkein täysin auki, joten laittoi pudendaalipuudutuksen. Supistukset tuli kipeinä ja tiuhaan, mutta onneksi pääsi nopeesti ponnistamaan. Pudendaali auttoi ponnistusvaiheessa niin loistavasti, etten tuntenut juuri mitään! Vasta kun pää oli jo tulollaan aloin tuntea kunnon kiristyksen ja samalla vauva olikin jo melkeen ulkona. Poika syntyi siis klo 6. Oli kyllä ihan huippu toi puudutus ja ponnistusvaihekin sen ansiosta varmaan niin lyhyt!!
Itselle jäi hyvä mieli koko reissusta, vaikka kipeä tietenkin olin. Mutta synnytyksen kokonaiskesto oli 3 tuntia ja sen kesti, kun tajus kuinka nopeesti se etenee ja, että pian se on ohi! Ja poitsukin sai 10 pisteet, eli ei vauhdista hätkähtänyt ollenkaan
Nyt alkaa maidonnousukin tasaantua ja olo tissien kanssa helpottaa.. Vauva syö reippaasti ja pulauttelee ylimääräisiä, ihan niin kuin siskonsa aikoinaan. Pyykkiä siis luvassa tälläkin kertaa
Onnellinen Liinumiinu ja pikkurakas 4vrk
ihanaa, kun kääröt alkaa pian olla kaikilla sylissä <3Mä rustaan myös pikaisesti synnytyskertomusta tänne, kun en oo vielä kunnolla ehtiny tuonne kerhon puolelle tutustumaan..
Eli su yönä heräsin vessaan klo 2. Mitään supistuksia ei aiemmin ollut, mutta wc-reissun jälkeen tuntui pari napakampaa n. 15 min välillä. Siinä hereillä kuulostelin, kun klo 3 yhtäkkiä tuli kipeä suppari ja saman tien ne alkoi 2-3 min välein puskea päälle. Ekojen supistusten aikaan alkoi samalla tihkua lapsivettä, minkä vuoksi varmaan homma käynnistyikin sitten niin tiiviillä tahdilla. Pian herätin miehen, joka sitten hieroi selkää, kun odoteltiin lastenvahtia meille. Vahti oli meille tunnin päästä ja loppuajasta alkoi olla jo aika tuskainen olo! Sairaalas oltiin vähän vaille 5 ja tuolloin 4cm auki kohdunsuu. Siitä mentiinkin suoraan saliin käyrille ja kätilö kysyo haluanko puudutuksen. Vetelin ilokaasua ja sanoin, että sopii oikein hyvin!! Kätilö tutki vielä ja totes, ettei spinaalia ehditä, mutta ehkä kohdunkaulan puudute. Lääkäri tulikin tosi nopeesti paikalle, mutta siinä vaiheessa olin jo melkein täysin auki, joten laittoi pudendaalipuudutuksen. Supistukset tuli kipeinä ja tiuhaan, mutta onneksi pääsi nopeesti ponnistamaan. Pudendaali auttoi ponnistusvaiheessa niin loistavasti, etten tuntenut juuri mitään! Vasta kun pää oli jo tulollaan aloin tuntea kunnon kiristyksen ja samalla vauva olikin jo melkeen ulkona
. Poika syntyi siis klo 6. Oli kyllä ihan huippu toi puudutus ja ponnistusvaihekin sen ansiosta varmaan niin lyhyt!!Itselle jäi hyvä mieli koko reissusta, vaikka kipeä tietenkin olin. Mutta synnytyksen kokonaiskesto oli 3 tuntia ja sen kesti, kun tajus kuinka nopeesti se etenee ja, että pian se on ohi! Ja poitsukin sai 10 pisteet, eli ei vauhdista hätkähtänyt ollenkaan
Nyt alkaa maidonnousukin tasaantua ja olo tissien kanssa helpottaa.. Vauva syö reippaasti ja pulauttelee ylimääräisiä, ihan niin kuin siskonsa aikoinaan. Pyykkiä siis luvassa tälläkin kertaa
Onnellinen Liinumiinu ja pikkurakas 4vrk
Viimeksi muokattu:
Mullakin kohta pää räjähtää, tuntuu ettei tästä tule lasta eikä p***aa... Tänään olin kontrollissa sairaalassa (la huomenna), kohdunsuu kiinni, voitteko käsittää siis olen uudelleensynnyttäjä!!!! Makasin käyrillä kolme varttia jona aikana kolme supistusta, samanlaisia on nyt ollut jo varmaan kuukauden. Kotiin jouduin vaikka olin vähän toivonut käynnistystä (ranskalaiset jotenkin määrittää lasketun ajan eri lailla kuin suomalaiset, olen siis viikolla 40+6 tänään). Takaisin näytille sunnuntaina, ja taas siitä sitten 2 päivän päästä... Voi elämä että puuduttaa!
Ja lisäksi että valivalivali
Ja vielä onnea synnyttäneille joita kyllä kadehdin aivan vihreänä
Ja lisäksi että valivalivali
Ja vielä onnea synnyttäneille joita kyllä kadehdin aivan vihreänä
Onnea kaikille vauvaantuneille!
Oliko aiemmin puhetta jostain kerhosta, jossa voidaan jatkaa jutustelua jatkossa? En nyt löytänyt siihen liittyen mitään viestiä. Mutta olisin kiinnostunut liittymään kerhoon....
Oliko aiemmin puhetta jostain kerhosta, jossa voidaan jatkaa jutustelua jatkossa? En nyt löytänyt siihen liittyen mitään viestiä. Mutta olisin kiinnostunut liittymään kerhoon....
Kukkuluuruu..olin eilen kättärillä taaaaaas, no nyt tarkisteltiin vaan taas miten vauva voi.Hyvinhän se siellä masussa voi
Nyt paukutaan parilla päivällä ohi lasketusta jälleen.
Kohdunsuuta tutkiskeli ja romplas sen läpi 2 kertaa että saatais pikkunen ehkä liikkeelle..on supistellu mut ei tarpeeksi kipeesti.
Kohdunkaula oli reuna jäljellä ja edelleen ollaan sen 3 cm auki.Vauvan pää ihan oikeassa asennossa tulemaan ja kaikki on niin kypsää kuin olla ja voi.
Kyllä on ihme että ei jo tuu..veikkas tätä yötä tai viimeistään sunnuntaita että lähtis tulemaan...enpä usko..
ois vaan kiva kun lähtis tulemaan kun mummikin on nyt meille jäänyt tänne ihan sitä varten muutamaksi päiväksi....mut noh kattellaan.
Kaikille mammautuneille onnea ja iloa sekä meille odottajille paljon zemppiä jaksamiseen <3
gin & Ulpukka pullaposki 40+2
Nyt paukutaan parilla päivällä ohi lasketusta jälleen.
Kohdunsuuta tutkiskeli ja romplas sen läpi 2 kertaa että saatais pikkunen ehkä liikkeelle..on supistellu mut ei tarpeeksi kipeesti.
Kohdunkaula oli reuna jäljellä ja edelleen ollaan sen 3 cm auki.Vauvan pää ihan oikeassa asennossa tulemaan ja kaikki on niin kypsää kuin olla ja voi.
Kyllä on ihme että ei jo tuu..veikkas tätä yötä tai viimeistään sunnuntaita että lähtis tulemaan...enpä usko..
ois vaan kiva kun lähtis tulemaan kun mummikin on nyt meille jäänyt tänne ihan sitä varten muutamaksi päiväksi....mut noh kattellaan.
Kaikille mammautuneille onnea ja iloa sekä meille odottajille paljon zemppiä jaksamiseen <3
gin & Ulpukka pullaposki 40+2
Heipä hei,
Onnittelut vauvautuneilla!!!!
Tänään poksuu taas viikot 39+0 kasassa. Tuossa jo keskiviikkona supisteli aikas mukavasti aina silloin tällöin lähes koko päivän, mutta vaimeni sitten illalla ja sittemmin vain pari hassua vähän kipeämpää supistusta on tullut. Vatsa on kyllä toiminut varsin aktiivisesti, mutta myös vauva on ollut sangen aktiivinen. Odottelen sitä vauvan lepotaukoa ennen synnytystä.... Eilen oli neuvola ja sanoi että aikas alhaalla pää on muttei vielä kyllä kiinnittynyt. Minulla nyt ei ole ennen synnytystä yksikään lapsi kiinnittynyt joten en sitä nyt niin hirveästi odottelekaan.
Anopin ja appiukon pitäisi tulla tänne lapsenvahtiin kun synnytys käynnistyy. Nauratti vähän kun appiukko soitteli tuossa torstaina miehelle ja kyseli ettei kai nyt vielä mitään suurempia merkkejä olisi ilmassa. Olivat tilanneet nimittäin uuden auton ja sen luovutus oli perjantaina klo 11. Pälkäsi kaiketi että soitetaan aamulla klo 9 ja sanotaan että nyt tänne ja heti.... No saivat auton ei tarvinnut lähteä tien päälle vanhalla.
Irmeli ja Eila 39+0
Onnittelut vauvautuneilla!!!!
Tänään poksuu taas viikot 39+0 kasassa. Tuossa jo keskiviikkona supisteli aikas mukavasti aina silloin tällöin lähes koko päivän, mutta vaimeni sitten illalla ja sittemmin vain pari hassua vähän kipeämpää supistusta on tullut. Vatsa on kyllä toiminut varsin aktiivisesti, mutta myös vauva on ollut sangen aktiivinen. Odottelen sitä vauvan lepotaukoa ennen synnytystä.... Eilen oli neuvola ja sanoi että aikas alhaalla pää on muttei vielä kyllä kiinnittynyt. Minulla nyt ei ole ennen synnytystä yksikään lapsi kiinnittynyt joten en sitä nyt niin hirveästi odottelekaan.
Anopin ja appiukon pitäisi tulla tänne lapsenvahtiin kun synnytys käynnistyy. Nauratti vähän kun appiukko soitteli tuossa torstaina miehelle ja kyseli ettei kai nyt vielä mitään suurempia merkkejä olisi ilmassa. Olivat tilanneet nimittäin uuden auton ja sen luovutus oli perjantaina klo 11. Pälkäsi kaiketi että soitetaan aamulla klo 9 ja sanotaan että nyt tänne ja heti.... No saivat auton ei tarvinnut lähteä tien päälle vanhalla.
Irmeli ja Eila 39+0
Ihan pika pikaa Hei moi kaikille!
Hirmuisesti onnea vauvansa saaneille ja lopun tsempityksen vielä odottaville!
Meille syntyi maanataina (rv 41+1+) 17.10 klo 15.12 poika 3950g ja 51cm.
Synnyskertomusta samalla.. Suora kopio fb:n puolelta..
MEIDÄN VIIKKO PÄHKINÄN KUORESSA!
Kaikki alkoi siis viime sunnuntaina aamulla kun heräsin. Vesiä alkoi lorahdella herätessä. Synnyttäjien vastaanotossa olimme kympin jälkeen. Todettiin vuodon olevan sitä itseään ja passitettiin osastolle odottamaan supistuksia. Kätilö käski mennä pyörätuolilla ja liikkumin pystyssä muuten kielletty, paitsi vessassa sai käydä. No meidätpä "saattoi" osastolle elämäänsä kyllästynyt kätilö jok käski minun kävellä, ku tekee kuulemma hyvää ja saattaminen tarkoitti vastaanoton ulkopuolelta neuvomista tuosta tuonne ja sinne ja tänne ja sit ootte siellä. Jeah! No onneks mitään isompaa lorahdusta ei tapahtunut matkalla. Osastolla kauhisteli tiannetta!
No osastolla sit sänkyyn ja välillä vessa reissuja. Totaaline vesiryöppy tuli klo 11 jälkeen. Silloin tarkastettiin tilanne, ettei mitään ylimääräsitä tullut mukana. Ei onneks mitään... Ilta meni makoillessa ja yö torkkuessa. Sain särkylääkettä ja nukahtamis lääkettä. Klo 3 jälkeen aloin heräillä kipeämpiin supistuksiin. Puol kuuden maissa kellottelin jo 7-10 min välein tulevia suppareita. Ja kasin maissa pyysin hoitajaa paikalle, kun en enää kyennyt paikallani olemaan. Käskivät vielä syömään aamupalan enne kuin alkoivat käyrää ajamaan. Käyrällä olessa aivan tuskaista koittaa pysyä paikallaan. No piirtyi sinne onneksi jo ihan kunnon supistuksiakin ja soitin siinä välissä miehelle, että voisit muuten nyt olla jo tulossa. Pääsin lääkärille joka totes kanavan hävinneen ja olin n 4cm auki joten lähtö synnytys saliin. Sain jopa yäkyäk suolihuuhtelun vielä ennen ja se tyhjennys pöntöllä oli jotain hirveää, ku supistusta pukkas yhtenään.
Klo n. 9.30 Mies saapui parahiksi paikalle, kun lähdimme saliin. Veden menon takia ei ammeeseen ollut asiaa ja se oli minulle suurehko pettymys. Jouduin saman tien tippaan ja antibioottia varmuudeks suoneen. Salissa taas tarkastettiin tilanne ja nyt 5cm auki ja reunat ohuet ja pää oli jo kivasti hollilla. Ilokaasun avulla koitin pallon päällä keikkua. Klo 11 jälkeen alkoi tuntua, ettei enää kohta kykene olemaan. Taas tarkistus ja n. 6cm auki. Sain lisä avuksi pcb puudutuksen joka hiukan auttoi kohdun kaulaa rentoutumaan. Muutoin tuntui jo siltä, että koko maha oli ihan krampissa. Vettä oli enää vähän ja supistukset puristivat todella kipeästi. Välillä meinasi tulla vauvalla supistuksen aikana sä-laskua. Sain vielä toiseen kertaan tuon kohdunkaula puudutteen klo 12.40 maissa. Sit alkaa tuntua ihan hirveää painetta ja toivoin jo että pääsisin asiaan, mut ei 7cm auki ja puudute oli aiheuttanut sen että reunat olivat paksuuntuneet.
Vuoron vaihtuessa uudet kätilöt ja klo 13.40 sain epiduralin ja avuksi oksitosiini tippan. Sain jopa vähän levähdettyä. Klo 15 olin vihdoin täysin auki ja sain luvan siltä tuntuessa ponnistaa. Ponnistuksen aloitin klo 15.10 ja poika oli maailmassa 15.12. Hyvän värinen ja vierkä poika rinnalle köllimään ja jälkeisiä odottelemaan. Aika kuluu ja istukka ei vaan ota irrotakseen. Poika pääsee jo mittukseen ja punnitukseen ja kylpyynkin asti.
Yhtäkkiä tupa täynnä porukkaa. Istukka ei irto ja astman takia siihen auttavaa lääkitystä ei voida käyttää. Todetaan ettei muuta keinoa kuin äiteelle lähtöpassi leikkaus saliin ja nukutukseen. Istukka jouduttiin irroittamaan käsin kaapimalla. Hirveä tunne herätä heräämössä siihe kun meinaa tukehtua putkeen kurkussa ja kurkku ihan tulessa. Siitä lähti toipuminen... Tarina jatkuu kunhan kerkiän ja taas mennään poika heräilee! =)
Hirmuisesti onnea vauvansa saaneille ja lopun tsempityksen vielä odottaville!
Meille syntyi maanataina (rv 41+1+) 17.10 klo 15.12 poika 3950g ja 51cm.
Synnyskertomusta samalla.. Suora kopio fb:n puolelta..
MEIDÄN VIIKKO PÄHKINÄN KUORESSA!
Kaikki alkoi siis viime sunnuntaina aamulla kun heräsin. Vesiä alkoi lorahdella herätessä. Synnyttäjien vastaanotossa olimme kympin jälkeen. Todettiin vuodon olevan sitä itseään ja passitettiin osastolle odottamaan supistuksia. Kätilö käski mennä pyörätuolilla ja liikkumin pystyssä muuten kielletty, paitsi vessassa sai käydä. No meidätpä "saattoi" osastolle elämäänsä kyllästynyt kätilö jok käski minun kävellä, ku tekee kuulemma hyvää ja saattaminen tarkoitti vastaanoton ulkopuolelta neuvomista tuosta tuonne ja sinne ja tänne ja sit ootte siellä. Jeah! No onneks mitään isompaa lorahdusta ei tapahtunut matkalla. Osastolla kauhisteli tiannetta!
No osastolla sit sänkyyn ja välillä vessa reissuja. Totaaline vesiryöppy tuli klo 11 jälkeen. Silloin tarkastettiin tilanne, ettei mitään ylimääräsitä tullut mukana. Ei onneks mitään... Ilta meni makoillessa ja yö torkkuessa. Sain särkylääkettä ja nukahtamis lääkettä. Klo 3 jälkeen aloin heräillä kipeämpiin supistuksiin. Puol kuuden maissa kellottelin jo 7-10 min välein tulevia suppareita. Ja kasin maissa pyysin hoitajaa paikalle, kun en enää kyennyt paikallani olemaan. Käskivät vielä syömään aamupalan enne kuin alkoivat käyrää ajamaan. Käyrällä olessa aivan tuskaista koittaa pysyä paikallaan. No piirtyi sinne onneksi jo ihan kunnon supistuksiakin ja soitin siinä välissä miehelle, että voisit muuten nyt olla jo tulossa. Pääsin lääkärille joka totes kanavan hävinneen ja olin n 4cm auki joten lähtö synnytys saliin. Sain jopa yäkyäk suolihuuhtelun vielä ennen ja se tyhjennys pöntöllä oli jotain hirveää, ku supistusta pukkas yhtenään.
Klo n. 9.30 Mies saapui parahiksi paikalle, kun lähdimme saliin. Veden menon takia ei ammeeseen ollut asiaa ja se oli minulle suurehko pettymys. Jouduin saman tien tippaan ja antibioottia varmuudeks suoneen. Salissa taas tarkastettiin tilanne ja nyt 5cm auki ja reunat ohuet ja pää oli jo kivasti hollilla. Ilokaasun avulla koitin pallon päällä keikkua. Klo 11 jälkeen alkoi tuntua, ettei enää kohta kykene olemaan. Taas tarkistus ja n. 6cm auki. Sain lisä avuksi pcb puudutuksen joka hiukan auttoi kohdun kaulaa rentoutumaan. Muutoin tuntui jo siltä, että koko maha oli ihan krampissa. Vettä oli enää vähän ja supistukset puristivat todella kipeästi. Välillä meinasi tulla vauvalla supistuksen aikana sä-laskua. Sain vielä toiseen kertaan tuon kohdunkaula puudutteen klo 12.40 maissa. Sit alkaa tuntua ihan hirveää painetta ja toivoin jo että pääsisin asiaan, mut ei 7cm auki ja puudute oli aiheuttanut sen että reunat olivat paksuuntuneet.
Vuoron vaihtuessa uudet kätilöt ja klo 13.40 sain epiduralin ja avuksi oksitosiini tippan. Sain jopa vähän levähdettyä. Klo 15 olin vihdoin täysin auki ja sain luvan siltä tuntuessa ponnistaa. Ponnistuksen aloitin klo 15.10 ja poika oli maailmassa 15.12. Hyvän värinen ja vierkä poika rinnalle köllimään ja jälkeisiä odottelemaan. Aika kuluu ja istukka ei vaan ota irrotakseen. Poika pääsee jo mittukseen ja punnitukseen ja kylpyynkin asti.
Yhtäkkiä tupa täynnä porukkaa. Istukka ei irto ja astman takia siihen auttavaa lääkitystä ei voida käyttää. Todetaan ettei muuta keinoa kuin äiteelle lähtöpassi leikkaus saliin ja nukutukseen. Istukka jouduttiin irroittamaan käsin kaapimalla. Hirveä tunne herätä heräämössä siihe kun meinaa tukehtua putkeen kurkussa ja kurkku ihan tulessa. Siitä lähti toipuminen... Tarina jatkuu kunhan kerkiän ja taas mennään poika heräilee! =)