~ Lokakuun lapsoset L O K A K U U! ~

Ei ole tullut täällä pyörittyä kun tuo FB on jotenkin helpompi.

Eli meille syntyi 19.10 klo 21.55 mitoin 3966g/51cm RV 39+0 aivan hurmaava pieni herra....Tykkää tisseistä eli tyypillinen mies =)

Ei muuten ihmekkään että mun maha oli niin iso kun istukka painoi 990g.

Ke menin kättärille ja se balonki juttu laitettiin.parin tunnin päästä se tippui pois.
saliin sitten ja about klo 14 aikaan puhkaisttiin kalvot.
Oksitosiinitippa laitettiin kanssa vauhdittamaan supistuksia.
Epduraalin sain n. puol 9 joka toi autuuden.

Kun oli avautunut 8cm ja kävin vessassa niin vauvan syke kohosi 220 ja lääkäri tuli paikalle ja teki elämäni hirveimmän sisätutkimuksen.
Vauvan pää oli liian korkealla ja tehtiin kiireellinen päätös sectiosta.
Poika näki päivänvalon n. 21.55 jonka jälkeen hänet vietiin teholle tarkkailuun.

Onneksi enää parinn päivään ei tullut rytmihäiriöitä ja sain eilen pojan viekkuun....ja tänään siis kotiin.

Itse kritisoin kyllä lastenlääkärin toimintaa silloin yöllä kun hän pelotteli miehen niin että toinen meinas pyörtyä että vauvan sydämmessä olisi enemmänkin häikkää.Onneksi ne kätilöt sanoivat ettei kaikki ole aina niin huonosti vaikka sillä hetkellä se siltä tuntuukin.
Mutta tottakai tutkittiin kunnolla eikä mitään sykkeessä enää ollut vialla vaan oikeen hienosti pieni sydän jumpsutti.

Nyt on olo niiiiiin onnellinen tuosta pienestä hurmurista.Tekee mieli vaan nuuhkuttaa toista koko ajan.

Shenda ja pikkumies 3vrk.:heart::heart:

 

mäkin olen vain pyörinyt tuolla fb:n puolella, joten piti tulla tännekin ilmoittamaan, että yhdessä kasassa ollaan yhä, tänään 40+2 eikä pienintäkään tunnetta synnytyksen lähetymisestä ole. Yhä tässä siis mietiskelen, että miltähän ne supistukset sitten tuntuukaan, kun koko raskaus on tällä "tunnottomalla" linjalla hyvin pitkälti mennyt.

Turhautuneisuus huipussaan, mutta jos tässä nyt jotain positiivista taas yrittää etsiä niin voin tällä hetkellä tosi hyvin, pitkät lenkit onnistuu yhä koiran kanssa, käyn kävellen kaupassa ja teen muutenkin ihan kaiken normaalisti. Viime viikon migreeni/flunssa häiritsi pahasti yöunia ja muuta, mutta nyt nukun taas ihan normaalisti ja hyvin, yleensä kerran tai max 2 herään vessaan yön aikana.

Kovasti huutelen mahalle, että NYT SAA TULLA mutta ei se oikein taida ymmärtää

Kenzie 40+2

 

Pikainen ilmoitus vain, paljon tullut lueskeltua palstaa mutta vähän kommentoitua.

Poikavauva syntyi 15.10, 50,5cm, 2820g, 38+3.

 

Hei!

Onnellisena ilmoitan, että vihdoin pitkä odotus päättyi juurikin sillä toivotulla tavalla:heart:

vahan tarinaa, eli: 20.10 alkoi olla aamupäivällä supistelua ja verisempää vuotoa. Yollä olikin ollut jo kipuja, ja n. klo 15.00 päätimme mennä näytille.
Supistuksia tuli n. 5 min välein, ja tutkimuksissa olin 3cm auki, ja kanavaa oli cm ja reuna paksu.
Päätettiin jäädä saliin odottelemaan josko alkaisi tapahtua (mulla kohtuunopeat synnytykset takana ennestään)

klo 18 olin 3,5cm auki, ja klo 21 vasta 4cm. Pyysin ilokaasua kun olo alkoi olla aika tukala (siihen asti siis olin vaan ihan kävelyllä yms pärjännyt)
Vähän olin epätoivoinen kun eteni niin hitaasti.

klo 21.30 olinkin 6cm jo auki, ja uusi kätilo joka sanoi että pistetääs toimeksi niin päästään nukkumaan vielä, ja puhkastiin kalvot ja laitettiin kohdunkaulan puudute joka siis ei toiminut juurikaan.... (ilokaasu auttoi jopa enemmän!)rytinä alkoi ja klo 23 olin 9cm auki. Huusin kuin hyeena kun roikuin ilokaasussa kuin missakin pelastajassa koska se kohdunkaulanpuudute ei oikeasti tehonnut (juteltiin katilon kanssa siita myohemmin viela ja sanoi etta niin saattoi kayda) 00.00 tilanne olikin sama, ja kätilo kertoi että tulokas on avotarjonnassa ja siksi avautumisvaihe venyi.
Pääsin kokeilemaan kontillaan oloa että jokin reuna ja viimeinen sentti häipyisi, ja häipyi, ja samantien tuli tosi voimakas ponnistamisen tarve, enkä pystynyt kuin huutamaan että se tulee ja koko sairaala kuuli sen taatusti Ja tuli: kätilo huuteli että elä ponnista kun tulee niin vauhdilla, ja yritin hillitä mutta sieltä se siis tuli. Ponnistusvaiheen kesto minuutti

Tuloksena 21.10. klo 00.56, oikein terhakka, äänekäs 9 pisteen TYTTO, jolla oli mittaa 51cm ja 3645g .
Itse rajusta ponnistusvaiheesta huolimatta selvisin ilman nirhauman nirhaumaa joten olo on mahtava. Niin kiitollinen että vihdoin pitkä yritys, moni epäonnistuminen, pitkä odotus ja pelot palkittiin näin ihanasti.
On ollut kaiken sen vaivan arvoinen. Itkettää jatkuvasti onnesta kun tajuan että vihdoin, VIHDOIN se on mun sylissä

Niin ihanaa <3

 

Toivottelen onnea Neidille :heart:

Itsellä tullut suppareita koko viikonlopun epäsäännöllisesti ja masua särkenyt pirusti, keltaista kananmunalimaa (nam) tullut erittäin runsaasti eilen ja nyt aamulla veristä limaa plumpsahti pönttöön..
Oiskohan se menoa tänään? -hope so !!!!

gin & Ulpukka Pullaposki 40+3

 

Onnea kaikille vauvautuneille tätäkin kautta (FB:ssä tullut pyörittyä enemmän) :heart: ja kiitos synnytyskertomuksista, niitä on kiva lukea! Itsellä on tänään LA ja tuntuu, että jatkuvasti tulee kytättyä omaa oloa ja toivottua, että joko nyt vihdoin tulisi lähtö... Mutta ennakko-oireita on ollut jo niin pitkään (ajoittain kipeitä suppareita ja älytön paineen tunne) etten usko, ennen kuin alkaa oikeasti tapahtua!

 

Onnea taas uusille lokakuun vauvoille :heart:
Tsemppiä viimeisten päivien/ viikkojen kanssa tuskaileville Kohta se on itselläkin edessä.

Nyt tuntuu oudolta että tätä edeltävän raskauden la olis ollu 28.10 eli seuraavalla viikolla :O Mut ihanaa kun ollaan nyt sit kuitenkin tässä tilanteessa ja vauva masussa :heart:

Astre ja vauveli 31+0

 

Onnea vauvan saaneille!

Viimeisille odottajille pitkää pinnaa ja tsemppiä

Meidän tyttö on tänään 2 viikkoa jo. Hurjaa, kun nyt tämä aikaa juoksee suorastaan! Kuukausi sitten 2 viikkoa tuntui ikuisuudelle.

 

Onnea vauvautuneille! :flower: Lista taas ajan tasalla. Nyt on ristiäiset pidetty, ja aikaa alkaa riittää muuhunkin toimintaan kuin leipomiseen

Jaksamista vielä odottaville! Ei ole enää kauan, ja kuten nessu sanoi, niin nopeasti se aika sitten syntymän jälkeen tosiaan juoksee. Meidänkin pieni jo kuukauden :O

 

Ku syntyis ni ehkä se aikaki juoksis. Ärf. Nyt se matelee ja tuntuu niin "masentavalta" kun mitään merkkejä ei ole, nukuttua ei tule kunnolla ja mikään ei enää huvita. Odottaa vaan, että pääsis jo arkeen kiinni (tän mahan kanssa on välillä vaikea lenkkeillä mäkiä ylös ja alas) ja totuttelemaan siihen vauvaan. Kyselyitä tulee koko ajan, että joko joko joko ja mä heitän kohta ton puhelimen jonnekin roskikseen niin siinäs kyselevät. Olen yrittänyt sanoa, että me kyllä kerrotaan sitten kun tulee, mutta ei. :stick:

Ärripurri ja jatkuva potkupallero 40 + 4

 

Onnea kaikille vauvan saaneille, ihanan näkönen tuo etusivu kun niin paljon pikkusia sieniä putkahdellut sateella ja tsemppiä ihan mahoton niille, jotka massujensa kanssa vielä kärvistelevät!!

Anteeksi kun olen huonomuistinen, mutta Branwen, miten se kerhoon liittyminen tapahtui, ja mitä kautta sinne pääsikään?

Täällä arkea opetellaan kovasti tytön kanssa, isi on töissä pitkiä pätkiä, ja sen takia kahdestaan on opittava olemaan tehokkaasti mutta luksusta on just ne päivät jolloin mies on kotona :heart:. Meillä on muutto tällä viikolla, me ollaan kirpun kanssa työnjohtajia! Mulla tosiaan keuhkokuume ja sektiohaava (mukava yskiä kun valmiiksi jo haavanreunat irvistelee), joten me ei neitin kanssa osallistuta muuttoon muuten ku syömällä, kakkaamalla ja nukkumalla . Terkkaritätikin tulee käymään keskiviikkona kotikäynnillä, saapa nähdä, mitä tuo tuumaa meiän minihyeenasta! On kyllä menny aika nätisti tytön kanssa, mitä nyt isoimmaksi ongelmaksi on kehkeytynyt se, että ei suostu öitä nukkumaan omassa sängyssä. Päikkärit kyllä menee, mutta kun yö koittaa ja valot sammutetaan, ei enää onnistukaan samaan malliin

Mutta nyt suihkuun kun mies heräsi työrupeaman jälkeen niin se saa kaitsea kirppua sen aikaa

Liisikki ja pikkuneiti 11 pv :heart:

 

Nyt voisi väsätä tarkempaa synnytyskertomusta.

5.10. puolen päivän aikaan alkoi supistella säännöllisesti. Kävin näytillä, mutta paikat eivät olleet kypsyneet ja siten synnytys ei ollut käynnissä.

Neljän aikaan päivällä ilmestyi vannemainen kipu navan yläpuolelle (supistukset jatkuivat sen lisäksi edelleen). Kipu ei poistunut ollenkaan ja päätin lähteä uudestaan näytille.

Sairaalassa kätilö oli vahvasti sitä mieltä, että kipu on närästystä ja antoi siihen lääkettä. Ei tehoa. Sain sitten lihakseen pistettävää kipulääkettä. Ei tehoa.

Pitkän ajan jälkeen lääkäri ultrasi, ja vauvalla oli kaikki hyvin. Kivun syytä ei tiedossa, mutta antoi tramalia. Se vei pahemman kivun pois ja päätin lähteä kotiin, kun minua ei tunnuttu otettavan tosissaan. Kotiin siis lähdin klo 22.30.

Kotona söin hieman (koko päivänä ei ruoka maistunut eikä kyllä illallakaan) ja menin nukkumaan. Yöllä klo 2 heräsin käymään vessassa ja kipu oli siirtynyt oikeaan kylkeen. Kipu oli aika voimakasta mutta päätin yrittää jatkaa unia.

Klo 5 heräsin taas ja kipu oli edelleen kyljessä entistä voimakkaampana. Sängystä oli jo hieman vaikea päästä ylös mutta päätin sinnitellä aamuun.

Klo 6 heräsin taas ja kipu oli vain voimakkaampaa. Tärisin kauttaaltaan ja oli pakko lähteä sairaalaan. Kävelin sinnikkäästi päivystykseen, jossa alkoikin tapahtua. Klo 7.40 kirjauduin sisään ja lääkäri tuli samantien ultraamaan.

Klo 8 ultraa olivat katsomassa gynen kahden päivystäjän lisäksi kirurgian päivystäjä. Appendix-epäily.

Vauvan sydän hakkasi koko ajan noin 200 paikkeilla ja siihen tuo appendix-epäily päälle niin klo 9 olin jo leikkaussalissa kiireellisessä sektiossa. Synnytys ei ollut käynnissä.

Klo 9.30 syntyi aivan ihana tummatukkainen poika. Mittaa 52 cm ja 3610 g.

Noin klo 11 syntyi sisuksiin leikkauksen aikana hajonnut tulehtunut appendix. Aikaa kului kauan, koska tulehdus oli kasvattanut koko kyljen täyteen kiinnikkeitä, eikä appendixia meinattu saada poistettua.

Kaikenkaikkiaan leikkurissa oli ainakin 6 lääkäriä; lastenlääkäri, anestesialääkäri, gynen kaksi lääkäriä ja kirran kaksi lääkäriä. Hyvää huolta siis pidetty.

Leikkauksen ongelmien ja kovien kipujen vuoksi jouduin viettämään leikkauspäivän ja sitä seuraavan päivän heräämössä. Osastollekin lähdin kipupumpun kera. Onneksi sain kuitenkin vauvan sinne mukaani. Heräämössä ollessani vauva oli lasten osastolla imemässä kuiviin kaikki luovutetun äidinmaidon varastot. :vampire:

Sairaalasta kotiuduimme ensimmäisen kerran noin viikko leikkauksen jälkeen, mutta jouduimme seuraavana päivänä takaisin, koska kivut palasivat ja tulehdusarvot nousivat uudelleen. Joitain päiviä piti taas viettää osastolla iv-antibiootissa.

Nyt olemme onnellisesti kotona ja kivutkin ovat melkein poissa. Toki leikkaus oli iso ja sen huomaa sisuksissaan, mutta ei enää pahemmin häiritse normaalia liikkumista kotona. Ulkona en ole vielä viitsinyt käydä.

 

Tulipas siitä pitkä juttu. :ashamed:

 

Täällä myös yksi taustailija ilmoittaa jakautuneensa: 13.10 syntyi pitkällisen ponnistelun tuloksena kiireellisellä sektiolla tyttö, 4330g ja 52,5cm :heart:
Kotioloja on nyt harjoiteltu muutama päivä ja kyllä tämä vaan on niin ihanaa =)

Aipodi ja typy 11vrk

 

Moikka vaan kaikille ja hurjasti onnea vauvan saaneille ja tsemppiä vielä pienokaisen syliin saamista odottaville!

Mulla kesä menny kaikessa uudessa joten en oo tänne ehtiny juurikaan kirjotella!

Meille synty 29.9. pieni prinssi, painoa 3035g ja pituutta 47cm

Vilijonksu ja poika 3vk 4pv

 

Onnittelut nyytin saaneille ja muille tsemppiä odotteluun! :flower:

Taustailijana tulin omanapaisesti kertomaan, että meille syntyi maanantaina 17.10. pieni prinsessa. Pituutta neidillä 49 cm ja painoa 3110 g. Keskiviikkona kotiuduttiin ja nyt opetellaan hoitamaan pientä <3 Aivan rakas tuo on, ei malttaisi sylistä päästää pois :heart:

Viime viikon perjantaina tosiaan olin vielä koulun penkillä ja maanantaina sitten vauva päätti syntyä, rv tuolloin oli 39+0. Ei paljon ehtinyt hermot mennä odotteluun, kun toivoin vaan koko ajan, ettei neiti päätä syntyä ennen perjantaita (pakko saaha opinnot tämän syksyn osalta pakettiin ensin) Tottelevainen tyttö siis tuli kun äitiä uskoi

Synnytys oli pitkä ja kivulias. Sunnuntaina alkoi 12:lta tulla säännöllisiä alle 10 min supistuksia. Kotona olin 11 asti illalla ja sitten oli pakko lähteä sairaalaan. Ammeessa olin siihen asti, että olin 4 cm auki. Ammeesta kun tulin pois, tuli lapsivedet ja kivut alkoi olla niin kovat, että pyysin kohdunkaulan puudutetta. Se auttoi tunniksi, mutta sitten taas tuli kovat kivut takaisin. Puudutetta laitettiin lisää, mutta ei auttanut enää ollenkaan. Pyysin spinaalia, jota jouduin odottaan yli tunnin, kun anestesialääkäri oli leikkausta tekemässä. Vihdoin kun sen sain, ei se kuitenkaan auttanut ollenkaan. Häpyhermon puudutustakin kokeiltiin, mutta ei toiminut sekään. Siinä sitten odotin ilman puudutuksia, että kohdunsuu avautuisi kokonaan. Nuo turhat puudutukset sitten aiheutti sen, että synnytys ei enää edennyt mitenkään (olin 8 cm auki). Aloitettiin oksitosiini ja odotettiin avautumista. Kivut oli ihan hirveät, eikä kohdunsuu meinannut millään avautua kokonaan. Noin sentin oli kohdunsuuta yhdestä reunasta jälellä mutta ei avautunut, vaikka kätilö sormilla yritti sitä työntää tieltä pois aina supistuksen tullessa. Lääkäri tuli sitten ultraamaan ja huomasi, että vauva oli avosuutarjonnassa ja ei siis saanut koko kohdunsuuta työnnettyä auki. Lisättiin oksitosiinia, kätilö onnistui työntämään loput reunat pois ja sain vihdoin ponnistaa! Voimat oli siinä vaiheessa niin loppu, etten meinannut saada ponnistettua vauvaa ulos. Eppari jouduttiin tekemään pitkän tuskailun jälkeen ja vauva syntyi klo 14.05. Pituutta synnytykselle merkattiin siis 26 tuntia.

Pitkä ja kivulias urakka oli, mutta palkinto on aivan uskomaton! :heart:

 

Päivitelläänpäs tänne että poika syntyi 21.10 rv 41+3 <3 Kokoa löytyy 52cm ja 4440g, pipo 37cm. Kotiin päästiin jo seuraavana päivänä ja nyt opetellaan elämää nelihenkisenä perheenä <3

 

onnea vauvautuneille!! :heart:

Meidän poju syntyi 21.10 mitoilla 3760g ja 51cm

tänään kotiuduttu.. synnytys oli aik rankka, siitä myöhemmin, kun pää ei vielä oikeen toimi näissä hormoonihuuruissa ja väsymyksessä..

 

Ummelwalad, olipa hurja kokemus sulla... toipumista! Ja onnea uusista vauvoista kaikille!

Mulla tänään 40+1, eilen kävin vyöhyketerapiassa taas käynnistelemässä. Koko illan, ja iltayön puolilleöin supisteli, ja sitten taas heräsin 5.30 kipeisiin supistuksiin. Jotka loppuivat kun nousin ylös

Mulla menee hermot kun JOKA päivä ainakin sen pari tuntia on kippeenä, mutta sitten lopahtaa.

Siljanvuori ja plääh, 40+1

 

Onnea vauvaantuneille! :heart: Nyt olikin tullut hurja määrä uusia vauvailmotuksia.

Tsemppiä vielä odottaville! Kohta se on onneks teilläkin helpotusta luvassa.

Ja näköjään kohta on vaipanvaihto edessä kuuluu sen verran ärhäkkää murinaa tuolta pinnasängystä, että kohta törähtää ärjykakka vaippaan. Ihanaa kun toi mun poika osaa jo ennakkoon varoittaa, et kohta tulee ja paljon!

pipituuna & pikku-ukko 3 viikkoa ja neljä päivää. :heart:

 

Täällä 40+0! ja hermot palaa! Torstaina kävin synnärillä NUKKUMASSA yön -.-... 4h supisteli jo ärhäkkäästi kotona ja arvoin et jokos jokos, sit kävi nii kipeeks et pakko oli lähtee.. niin nehän sit loppui ku taikaiskusta ku synnärille päästii.. käyrille jäin yön seurattavaks ku meil tuota matkaa synnärille on... no pe.aamuna sit kotiin... Mulla supistukset tosissaa kiusaa välil säännöllisesti tosi kipeenä mut mitään ei tapahdu ehkä joskus.....

 

Onnea kaikille vauvautuneille! Kohta onkin jo kaikki ryhmän lokakuiset maailmassa! :heart:

Meillä ukkeli on jo 1kk ikäinen, aika menee kuin siivillä! Valokuvaan vauvaa päivittäin jo sen vuoksi että tuo kasvaa ja muuttuu ihan silmissä. Haluan tallentaa tämän pikkuvauvavaiheen kuva-albumeihin ( ei varmaan ihan muutama albumi riitä..) koska ne tulee aikanaan olemaan ihania muistoja meidän "iltatähdestä". :heart::heart:
Facebookissa jo mietinkin että tuleekohan meidän pojasta tätä menoa turhamaisuuden huipentuma, hän osaa jo selkeästi poseerata kun pistetään kameran eteen



minimuu ja poikanen 1kk 4 pvä

 

Ompas vauvoja syntynyt taas paljon! Onnea kaikille hurjasti! :heart:

Pläääääh! Täällä ollaan vieläkin kasassa.. Ja kaiken lisäks kauheessa flunssassa, joten yöllä ei tarvii nukkua. Onneks ei ole ainakaan vielä kuumetta. Mahaa muistaa aina kivistellä lupaavasti ja kovotteluja on entiseen tahtiin tosi paljon. Mutta ei vaan tosi toimiin päästä.
Tänään oli vika neuvola, sairaalaan lähti yliaikaiskontrolliin lähete. Vauvalla kaikki ok. Vähän vaan koko huolestuttaa, neuvolassa on tähän mennessä käsikopelolla arvioitu olevan n. 3kg, mut nyt sanoi, et lähempänä 4kg kun 3kg. Tiiä sit siitä, kun viimeks ultrattu rv20.
Haluun tän muskun ulos, en jaksa enää tätä oottamista ja kyselyitä!

Niiskuneiti 40+4

 

Onnea kaikille vauvansa syliin saaneille!!!

Mä oon hengaillu tuolla FB:n puolella kans mut tulin ilmoittamaan että meille syntyi kymmenenpisteen poika 19.10. klo.3.06 rv39+3. Mittaa miehellä oli 49cm, 3560g ja py oli 33,5cm.
Synnytys oli helppo ja nopea.
Yhdentoista aikaan tiistai-iltana tuli n. tunnin ajan niitä ihania menkkakivuilta tuntuvia supistuksia joita tässä nyt on tullut jo jonkun aikaa, en niitä pahemmin kellotellut kun ne oli ihan samantuntusia kuin aina ennenkin on ollut. Kahdentoista maissa nukahdin ja puoli yksi heräsin ihan erilaiseen supistukseen. Kävin vessassa kaksi kertaa kun suoli tyhjeni ja tulin uudelleen sänkyyn makaamaan. Sanoin miehelle et nyt supistelee vähän erilailla kun ennen. Yritin nukkua mutta kun seuraava supistus tuli yhden maissa niin nousin ylös ja menin sohvalle istumaan. Tähän asti niitä oli tullut harvakseltaan ja epäsäännöllisesti. Nyt kuitenkin niitä alkoi tulla mun mielestä tosi oudosti ja yritin kellottaa niitä kun meille sanottiin että kun tulee 10 minsan välein kahden tunnin ajan niin sit pitää lähteä sairaalaan. Nyt niitä tuli jotenki tosi oudosti, koko ajan ja olin nitä kirjotellu puoli kahteen asti ylös kahden minuutin välein. Ja mä ajattelin että ei nää voi olla mitään synnytyssupistuksia kun tulee noin oudosti. Mä edelleen odotin et niitä tulis 10 minsan välein. Mies tuli kans kattomaan kun mä ravaan olohuoneessa ja kiroon ja puhisen. Se kysy et tartteeko lähtee mut mä sanoin et odotellaan nyt jos niihin tulis nyt jotain järkeä. Mies soitti synnärille kuitenkin ja käskivät tulla näytille un meillä toi 55km matkaa sairaalaan. Sen jälkeen soitettiin anopille ja n. 01.45 tuli anoppi esikoisen vahdiks ja me lähdettiin. Mä en edes muista jutelleeni anopin kanssa, niin kipee ja omissa maailmoissa olin ollut. Olin vaan sanonut et voi olla että tullaan takas kun nää on jotenki outoja nää supistukset kun niitä tulee koko ajan. Auto matka oli yhtä helvettiä. Mä makasin kyljelläni etupenkillä puristin oven kahvaa ja koko matkan tuli supistuksia minuutin välein. Kun oli n. 10km jäljellä niin aloin katsella että missä ollaan un alko tuntuu takalistossa kauhee paine. Me ei puhuttu sanaakaan koko matkalla. Kun matkaa oli n. 2km niin sanoin miehelle et näitä supistuksia tulee minsan välein ja mä luulen että synnytän nyt. Sit mentiin punasia päin viimeset liikennevalot ja omin jaloin kävelin sinne synnytysosastolle, kello oli n.02:30. Kätilö oli hissillä vastassa ja mä nojailin kaiteisiin vähän väliä. Kätilö oli ilmeisen kokenut koska hän vaan katsoi mun päälle ja sanoi että me ei ruveta tutkimaan vaan mennään suoraan saliin. Salissa oltiin 02:35 ja kätilö laittoi mut käyrälle ja katsoi kohdunsuun ja miehen kanssa kyllä vaihdettiin katseita kun kätilö sanoi että kohdunsuu on täysin auki. Kätilö sanoi kirjaavansa mut sisään ja puhkasee kalvot niin otetaan vauva ulos. Mä olin aivan puulla päähän lyöty. 02:49 puhkastiin kalvot ja poika oli maailmassa 03:06. Helpompaa synnytystä ei vois olla ja jäi taas kerran tosi hyvä fiilis ja hyvä mieli tuosta. Sain vauvan rinnalle ihokontaktiin ja imetettäväksi. Vauva mitattiin ja mä pääsin suihkuun ja saatiin yöpurtavaa siinä. Mut siirrettiin osastolle viiden maissa ja mies oli kotona ennen kuutta. Anoppi luuli eka että tultiin molemmat takas. Se ei ollut saanut jostain syystä mieheltä viestiä. Appiukko oli olut satavarma että mä olen synnyttänyt autoon ja se oli istunut vessassa koko aamuyön kun oli niin hermostunut. Sellanen synnytys. En olis uskonut että voi noin nopeeta mennä. 30minsaa kerettiin olla sairaalassa ja siitäkin puolet meni byrokratiaan. Kotiuduttiin jo seuraavana päivänä koska synnäri ja synnyttäneiden vuodeosasto oli ammuttu täyteen ja ekan yön jälkeen mut siirrettiin käytävälle leikkinurkkaukseen koska joku huonompikuntonen tartti paikan huoneesta. Nyt on päästy tutustumaan tulokkaaseen ja ollaan kyllä niin sekasin että jestas sentään. Poika nukkuu ja syö hyvin. Sunnuntaina oli jo syntymäpaino ylitetty. Viime yönä herättiin vaan kerran syömään:heart:

Matilda ja poitsu 6 päivää

 

Onnea vauvan saaneille!!

Ja kohta on sitten lopuillakin lokakuisilla nyytit maailmassa. Ihanaa edelleen on lueskella noita synnytyskertomuksia. Kiitos niistä! Tässä on vähän kirjoittelu ja lueskelu harventunut, kun aika tosiaan menee kuin siivillä tuon pienen ihmisenalun kanssa ihmetellessä. Kumma kun sitä ei saa mitään aikaan, vaikka on kotona koko päivän =).

Joanmi + Potkiainen 2 vk ja 3 pv