~ Lokakuun lapsoset L O K A K U U! ~

Frangipani, peikkotyttö,minnuska, kolmenmutsi ja Liljaana onnea vauvoista!! :heart::flower:

Oijoi, se on lokakuu! Meilläkin olisi ollut tänään laskettuaika. Mutta vauvahan päättikin yllättää äidin ja isin ja syntyä jo 39+1 Kummasti sitä oli valmistautunu siihen että tässäkin raskaudessa mennään lasketunajan yli niinkuin kahdessa muussakin, ja vielä mitä.. Me ei edes oltu laitettua vauvaa varten kotona juuri mitään valmiiksi. Vauvan vaatteet sentään oli pestynä ja loput tarvikkeetkin hankittuna, ettei ihan keskeneräiseen sentään vauva syntynyt. Äkkiäpä nuo sitten laitteli varsinkin kun mies oli osan jo laitellut kuntoon sillävälin kun oltiin vauvan kanssa sairaalassa.

Amfora, Astre ja Villany Onnea!!

Täällä liputetaan sen puolesta että myös vauvojen synnyttyä olisi pino myös täällä, tai siis tuolla vauvapuolella. Mukavaa se on täälläkin välillä kirjoitella ja lueskella. Kaikki ei ihan taida siellä FB:ssa edes olla.

Tässä imetyksen lomassa olen kyhännyt parin sormen järjestelmällä jonkinlaista synnytystarinaa:

Maanantain ja tiistain välisenä yönä supisteli hyvin epäsäännöllisesti, napakoita mutta kestoltaan melko lyhkäsiä supistuksia.Jotain kuitenkin saivat aikaan, limatulppa lähti ja vatsakin tyhjeni tehokkaasti.
Eipä sinä yönä paljoa tullut nukuttua, istuttua vessassa lähinnä
Kipuja ei juuri ollut ja supistuksetkaan eivät ollenkaan pahoja. Tiesin kuitenkin että jos ne siitä nyt säännöllistyy vähänkään niin se on menoa sit

Kuuden maissa tiistaiaamuna (27.9) mies heräili töihin. Hetken jo ajattelin, että pyydän ettei lähtisikään. En kuitenkaan sanonut mitään ja päästin miehen töihin.
Seitsemältä lapset herää ja siinä vaiheessa kipua on jo sen verran, että tiedän etten selviä päivää yksin lasten kanssa, ajatuskin siitä, että pitäisi aamupalattaa ja hoitaa päivävaatetta lasten päälle sai pahoivoivan olon.
Soittelen miehelle että tulisiko kuitenkin kotiin, on sen verran supisteluja.
Heti kahdeksan jälestä mies on kotona ja heti lähdössä sairaalaan (MIEHET ).
Minä siinä toppuuttelemaan, että sairaalakassikin on pakkaamatta ja ei kai tässä nyt vielä minnekkään. Ja jos lapsille aamupalaakin kun en itse ole pystynyt antamaan.
Mies hoitaa lasten aamupalan, minä menen pukemaan ja pakkaamaan sairaalakassia, supistuksia tulee muttei omasta mielestä riittävän säännöllisiä tai edes kovin kipeitä, saatika, että olisi kestoltaan tarpeeksi pitkiä.
Yllätykseksi hätähousu mies on pakannut lapset autoon ja hoputtaa lähtemään, itse pistän hieman vastaan ja vetoan siihen ettei supistele riittävän säännöllisesti.
Lopulta suostun lähtemään autoon, mutta pyydän joskos vaan ajellaan ja seuraillaan tilannetta. Autossa sitten jo supistelut kipuilee enemmän ja tulee säännöllisenä. Käydään ajamassa lenkkiä ja tankkaamassa.
Kymmenen maissa ajellaan sairaalalle, jään sinne yksin. Mies tulee tuomaan lapsia kotiin ja odottelemaan soittelenko hakemaan kotiin vai mukaan synnytykseen.
Sisään kirjaudun kymmenen jälkeen.

Tutkimuksessa (klo 10.30) todetaan paikojen olevan 3cm auki, mutta tarjoutuva osa on korkealla ja pää liikkuu vielä lantiossa.Ei minun kohdalla ole kuitenkaan koskaan tarkoittanut sitä että synnytys vielä kestäisi pitkään, kohtalaisen nopeahko synnyttäjä olen ollut aina, "huonommastakin" tilanteesta..
Käyrille. Supistelee mukavasti, muttei kovin kipeästi. Klo 11.00 tuntuu kovin märälle mietin soittelenko kellolla kätilön paikalle vai odottelenko. Päätin odotella.
Kätilö tulee 11.30 ja kerron että epäilen vesienmenoa. Samalla kun käännyn selälleni tutkimuspöydällä ne vedet todella tulee.Heh, hassun tuntuista Eli aikaisemmin kalvot puhkesi, mutta lopullinen vesienmeno tuli sitten liikkeessä.
Lapsivesi on vihreää :/ Ennen saliin siirtymistä auki 4cm.
klo 12.00 saliin ja ilokaasua supisteluun.Soitan miehelle, että soittelee lapsenvahtia kotiin ja tulee itsekkin paikalle, vihjaisen että ei kiirettä mutta olisitko jo Lähinnä siitä syystä, kun tiedän että syntymään todennäköisesti ei mene enään kauaa.
Edelleenkään ei ole kovin kipeitä supistuksia. Vauvan päähän laitetaan scalp ja minulle nestettä tippaan.
12.30 paikat auki 7cm ja pyydän kohdunkaulapuudutetta. Kivut ei edelleenkään ole kovinkaan kovat, mikä tietysti mukavaa. Synnytys sujuu leppoisasti ja rauhallisesti. Lähinnä olen ollut koko synnytyksen yksin, kätilö sillointällöin on käynyt katsomassa kuinka pärjäilen.
Lääkäri tulee pian ja laittaa puudutteen. Ah, ihanan tehokasta :heart: useampi supistus ei tunnu juuri miltään. Minua jo hieman hymyilyttää, liekkö ilokaasusta vaiko se, että siihenmennessä kaikki on ollut kovin helppoa.
Ilokaasukin on pienellä annoksella, sovittiin että nostellaan sitten jos tarve vaatii.
PCP oli todellakin tehokas puudutus siinä vaiheessa, paikat aukeili rauhassa 9cm oikeastaan ilman minkäänlaisia kipuja, 9 sentissä tulee kuitenkin ponnistamisen tarvetta ja soittelen kätilöä paikalle. No ei auta kun kestää ja odotella sitä viimeistä senttiä aukeavaksi.
Mies saapuu paikalle n. 13.20 vaihdetaan muutama sana, lähinnä mies kysyy vointia ja totean viimeisen olevan tiukassa kätilö siihen sanoo puoli huvittuneena että synnytyssalissa sanottuja ei oteta totena. Viittasi siis siihen ettei usko jos salissa sanotaan ettei koskaan enään
13.23 tulee TODELLA se ponnistamisen tarve ja vauva alkaa syntyä, kun pää on syntynyt kielletään ponnistamasta koska vauvalla on napanuora kerran kaulanympäri. Tehtävä on kuitenkin mahdoton, vauva vain tulee.
13.24 syntyy poika 3040g ja 49cm.
Kaksi tikkiä tuli, lähinnä siitä että vauva halusi kohdusta ulos vauhdilla. Kätilö joutui siis melkein ottamaan kopin, onneksi oli salissa kun ponnistuksen tarve todella tuli.

Synnytys oli helppo, yllättävän kivuton. Rauhallinen ja ihana synnytys. Kahden kivuliaamman synnytyksen jälkeen oli ihanaa saada kokea tälläinenkin.
Kätilö oli mahtava ja mukava ihminen.
Mietitään synnytyksen kestoa ja lopulta päädytään laskemaan kestoksi n. 6 tuntia.
Sairaalassa oltiin kaksi päivää ja nyt on nautittu kotona olemisesta ja totuteltu 5 henkiseen perheeseen :heart:

Pohjaton ja Kurttu 6pv

 

Paljon onnea kaikille vauvansa saaneille!

Mullakin on vähentynyt täällä kirjoittelu, johtuneeko tosta fb:stä vai mistä... Lueskellu olen kuitenkin joka päivä

tänään oli neuvola ja synnytystapa-arvio. Turvotukset ihan kamalat ja verenpaine noussu mutta pissa kuitenkin puhdas. Painoa tullut 1400g/viikko !! Sf mitta 33 cm. Se synnytystapa-arvio sattus niin et vettä tuli silmistä! Lantiosta kuitenkin mahtuu hyvin, kohdunkaulaa jäljellä.2 cm, puolikiinteö ja auki tiukasti sormelle. Vauvan painoarvio 3130 g ja kaikki oli hyvin! Neuvolasta sitten tuli lähete tyksiin ä.polille kun lääkäri epäili että mun munuainen ois taas alkanut vaivaamaan kun valittelin ylävatsakipuja... Siellä sit tarkemmassa syynissä selvis että se on laajentunut... Mulla oli siis sama vaiva jo elokuussa ja nyt tullut taas. Huomenna sitten tulee tyksistä puhelua kun en halunnut jäädä sinne niin sovittiin että jos on pahentunut niin sitten osastolle ja mietitään käynnistystä... Ja tässä tää koko ajan sattuu enemmän, eli taitaa olla osastoreissu edessä... Sitten riippuu lääkäristä et mitä tehdään, tän päivänen oli käynnistyksen kannalla. Aika paljon jännittää...

mama ja pikkanen 36+4

 

Mulla on aivan uskomaton anoppi! Ihana ihminen ja mahtavissa väleissä ollaan!
Ja tässä syy siihen..
Silittelin aamusta suurta pyykkivuorta ja tunsin muutamia oikeita supistuksia. Taisi niitä 3 tulla pitkän ajan sisällä. Laitoin miehelle tekstiviestiä töihin, että nyt tulee supisteluita harvakseltaan, että jospa sitä parin vuorokauden sisään tapahtuisi jotain muutakin. Parin minuutin päästä soi puhelin ja ajattelen, että mies se sieltä soittelee, mutta rakas anoppihan se siellä.
Hänelle oli tullut sellainen tunne, että pitää soittaa minulle ja kysyä miten täällä voidaan. Nauroimmekin yhdessä hänen mummotuntemuksiaan...

Samoja mummotuntemuksia hänellä oli kun esikoista pukersimme sairaalassa. Molemmat isovanhemmat pyytelivät soittelemaan, kun lähdetään sairaalaan synnyttämään. Siinä yöllä ei haluttu herätellä ja ei paljoa mielessäkään käynyt ilmotella heille siinä kipujen keskellä ennen kuin vasta synnyttäminen on ohi.
No..sattuipa anoppi sopivasti aamupäivällä soittelemaan joko ollaan synnyttämässä, kun oli tuntemus asiasta. (Esikko syntyi vasta 12.30 päivällä). Omille vanhemmilleni ilmotettiin vasta sitten kun lapsi oli maailmassa. Äitini oli todella vihoissaan siitä, kun emme hänelle ilmottaneet meidän olevan jo sairaalassa, vaikka anoppi tiesi asian.

No täällä siis supistelee hieman ja jännitystä itsellä ilmassa, vaikka todellisuudessa nämä voivat mennä ohikin, eikä mitään tapahdu moneen viikkoon. Eikä ole edes kivuliaita. Mutta nyt menen jatkamaan sitä silitystä------>

Manta ja vaavi 38+5

 

Hei!

Nyt lähtölaskenta alkaa! Enää 10 päivää jäljellä tätä odotusta! Sektio sovittiin 14.10.2011 :heart: Tänään tulee vihdoin ja viimein vaunutkin kotiin, sitten uskallan jo sanoa että kaikki on valmiina vauvalle.

Susse 37+2

 

Heippa!

Josko sitä aikani kuluksi kirjottelen tänne, kun ei oikeen muutakaan puuhaa keksi... Tai no voishan sitä vaikka siivoilla, mut ei vaan huvita

(.) Koko eilisen päivän vessassa käydessä tuli pyyhkiessä limaa, mutta ei kuitenkaan mitään erillistä suurempaa "klimppiä"... Koko yön vessassa käydessä oli kovaa painon tunnetta nivusissa ja aamulla sitten plumpsahti pönttöön iso limaklöntti. Voi kun tämä nyt merkkais sitä, et jotain alkais vihdoinkin tapahtua!! :O
Mitens teillä jo aiemmin synnyttäneillä on limatulppa irtoillut, onko sen jälkeen kestänyt vielä pitkään, että on saanut nyytin syliin??

Mizze ja Myyrä (39 POKS)

 

Ilmeisesti moni pyörii fb:ssä? Miten siellä homma toimii? Itelläkin tulee siellä enemmän oltua, ni voisin liittyä sinnekin seuraan jos sopii

cala&urpo 39+5

 

Susselle onnittelut määräpäivän saamisesta :flower:
Pohjaton, ihana synnytyskertomus

Täytyypä mantan tapaan kehua anoppiaan, oli ihanasti ottanut ohjat käsiinsä sillä aikaa kun olin laitoksella, keskimmäiset lapset oli siellä yökylässä kaksi yötä (miehen töissä hankala tilanne ja ei päässyt vielä aloittamaan isyyslomaansa laitoksella ollessani), olivat appiukon kanssa käyneet meillä täyttämässä jääkaappia ruokatarpeilla ja syöttäneet miestä ja lapsia palapaistilla ym. herkuilla =)

Mizze, mulle kätilö sanoi limatulpasta että voi alkaa synnytys vuorokaudenkin sisällä sen irtoamisesta, toisilla taas muutaman viikon päästä. Ei voi suoraan päätellä mitään sen irtoamisesta.

Imetyksestä, jonkin verran taas ihmetytti tuo sairaalan imetys"myönteisyys" joka niin äkkiä kääntyykin imetyshysteriaksi...siis meinaan vaan sitä että ensisynnyttäjä (joka esim. huonekaverinani oli) saattaa kokea tuolla taysissa ensipäivinä vauvalle lisämaidon pyytämisen kuin perisyntinä. Vaikka se nesteensaanti tulisi turvata mm. kellastumisriskin vuoksi siinä vaiheessa kun tulee pelkkiä ternimaitotippoja ja toisilla vauvoillahan on kova imemisen tarvekin, tuskastuvat kun tulee vain pieniä määriä alussa.
Itselleni jäi ainakin jo 15 vuotta sitten sellainen fiilis lisämaidon pyytämisestä, että en yritä hoitajien mielestä tarpeeksi, ja asenne tuntui edelleen olevan jokseenkin sama (tai vähän hoitsukohtainen, toiset ymmärsivät hyvin että maito ei useimmillakaan nouse heti synnytyksen jälkeen täysillä rintoihin, jolloin vauva on koko ajan tuntikausiakin rinnalla ja eihän sellaista rinnanpäätkään saati psyyke kestä). Rintakumitkin nykyään pannassa siellä, samoin tutit joita näkyi yleisesti käytössä vielä 12 v. sitten kun pojan sain.
Nyt ekana yönä "uhmasin" heti uudelleensynnyttäjän voimin asenneilmapiiriä ja sanoin, että mielelläni nukun yhden muutaman tunnin pätkän rauhassa ekana yönä ja vauvalle saa antaa lisämaitoa sekä pitää tuo tovi hoitajien kansliassa. Ja sanoin siis tämän vauvan imuteltua koko sen alkuillan ja illan ajan. Onneksi niin toimittiinkin, koska olo oli seuraavana päivänä ja sunnuntaina suht virkeä. Kotiinkin oli mukava tulla kun ei ollut ihan raatomainen olo. Hyllyssä varalta pari tuttipulloa ja korviketta, koska omalla kohdalla tuo maito ei ole koskaan noussut aiemmin kuin kolmantena päivänä synnytyksestä. Ja niin nytkin. Sunnuntaina annoin yöksi hieman lisämaitoa, rinnat olivat jo kotiin päästyä jonkin verran pingottuneet maidontulosta ja maanantai-aamuna huomasinkin maidon nousseen oikein kunnolla.
Tarkoitus olisi imettää ainakin puoli vuotta, mutta kun on isosta perheestä ja monesta muuttuvasta tekijästä kyse, katsotaan miten käy. Edellistähän imetin vuoden päivät ja esimerkiksi matkustellessa rintaruokinta oli mitä mahtavin etu. Monen muun hyvän puolen lisäksi. Toisaalta myös sitoo äitiä kovasti ja rajoittaa ulkopuolisen hoitoavun käyttöä ainakin alussa, jos vauva ei huoli tuttipulloa lainkaan. Mutta nyt en murehdi etukäteen tulevaa vaan nautin tästä hetkestä, vauvan kanssa kotona toinen toisiimme tutustumisesta ja siitä, että maitoa tulee, imetys tuntuu tutulta, mukavalta ja luontevalta. Tiitiäinen tuntuu saavan vatsansa täyteen kun nukkuu 1,5-3,5 tunnin unet syömisen jälkeen.

Minustakin olisi kiva täällä kaksplussan puolella kerho tai vauvaketju, jossa voisi vauvaantumisen jälkeen vaihtaa kuulumisia ja saada vertaistukea.

Lisäys: mites muut rd:sta kärsineet, kertokaapa miten vauvanne voivat syntymän jälkeen. Omalla kohdalla kaikki meni lopulta hyvin, vauvan painoarvio 4 kg heitti puoli kiloa (3540 g oikea paino) ja sokeriarvot olivat kunnossa syntymän jälkeen. Synnytyksessä laitettiin neljä eri tippaa suoneen, insuliini, sokeriliuos, oksitosiini ja antibiootti streptokokin vuoksi (aiemmassa synnytyksessä). Myös tulehdusarvot olivat vauvalla hyvät eli pelko streptokokkitartunnasta väistyi. Henkilökohtaisesti koen tuon tippapullotelineeseen kytkemisen hyvin ahdistavana ja ehkä siksi supistuksetkin tuntuivat kovilta jo 4 sentin kohdalla. Tuntui että on ansassa siellä sängyn pohjalla kun ei voinut olla pystyssä (tipan ja seurantalaitteiden vuoksi) ja liikkua edistäen siten itse synnytyksen kulkua. Tärkeintä toki oli, että vauva säästyi syntymän jälkeisiltä ongelmilta.

Sateesta huolimatta mukavaa viikkoa kaikille!

 

Hirmusesti onnea vauvansa syliin saaneille!! :heart:

Astre, Villany ja Amfora onnea odotukseen!

Neuvola kuulumisia 37+4:
Paino +500g/vk (nyt taas ollaan +0,5kg lähtöpainon yläpuolella)
Sf 34cm, vauvan pää ihan kiinnittynyt, ei heilunut ollenkaan.
Kohdunkaula lyhentynyt, pehmeä ja sormelle auki! Jes, on siellä jotakin tapahtunut, kai tää joskus syntyy
Hb oli 125 ilman lisärautaa, onneks se nyt kestää tuolla, eikä tarvii rautaa syödä.
Muutenkin kaikki ok, toivottavasti ei tarvii viikon päästä mennä neuvolaan enää!

Täällä on kyllä kaikki ässät ollu käytössä useena päivänä, mutta ei kovetteluja suurempaa vaikutusta. Pyöräiltykkin ollaan joka päivä, mie kylläkin seisaaltaan kun ei kärsi satulassa istua Ne kipeet supparit sit varmaan alkaa vasta h-hetkellä, kerran niitä ei tuu vaikka mitä tekis! Ilkeeltä kyllä nää kovottelutkin tuntuu, kun näitä on pitkin päivää ihan säännöllisesti..

Supistuksia kaikille niitä kaipaaville!
Niiskuneiti ja tyttönen(?) 37+4

muoks. kiitos synnytyskertomuksista, niitä on kyllä kiva lukea! Ja mitä pitempi, sen parempi

 

Heippallaa!!

ONNEA KAIKILLE VAUVAN SAANEILLE!! :heart:

Imetyksestä Tarkotus olisi ainakin sen ½ vuotta täysimettää, kunhan vaan onnistuu. Toisaalta ajattelen myös niin, että en halua valmiiksi suunnitella, että ei tule sitten pettymyksiä, jos ei toimikaan.. Mutta ihana olisi jos toimii..

mantan anopilla on selkeesti joku 6 aisti noissa vauvajutuissa..

kiitos taas kovasti synnytyskertomuksista!! niitä on kyllä kiva lukea..

Kenzie mites sulla isi ja koira jaksaa? Toivottavasti kummallakaan ei mitään vakavaa ole!

(.)

Eilen tosiaan oli neuvolakäynti, joka ei mennyt ihan nappiin.. Tai siis kaikki oli hyvin kunnes sydänäänet kuunneltiin..

Eli eilen oli viikoja 36+5

Paino: +280/viikko (20kiloo meni POKS rikki nyt )
Turvotus: ei näköjään merkannut mitään turvotuksiin.. mutta eipä ne mihinkään ole hävinnyt!!
RR: 130/78
Pissa: puhdas
sf-mitta: 32
Tarjonta: rt
:heart:syke: 188!! Eli tässä vaiheessa alkoi mami ja terkkari kumpikin huolestua, ääniä kuunneltiin yli. 5min ja välillä laski 177 ja sitten taas nousi melkein 190. terkkari sanoi, että normaalisti hän laittaisi mut kotiin ja pyytäisi tunnin päästä uudestaan, mutta kun oli niin myöhänen iltapäiväaika, niin laittoi lähetteen kättärille..
Liikeet: ++

Lähdin siitä suht rauhalisena kotiin pissattamaan koiraa ja matkalla yritin soittaa miehelle, joka oli töissä.. muutaman kerran soitin, mutta ei vastannut ja siinä vaiheessa aloin tietenkin kehittelee kaiken maailman kauhukuvia mielessä, että mitä kaikkea vauvalla voi olla vialla, kun noin käy.. Sitten mun mies soittaa mulle ja siinä vaiheessa repeen hysteeriseen itkuun keskellä tietä ja en edes saa kunnolla selitettyä tilannetta.. Vihdoin kun sain itteni kasaan sain kerrottua tilanteen ja mies soitti äidilleen, että lähtee viemään mua kättärille..

Siellä sitten kättärillä makoilin vajaan tunnin päivystyksessä käyrillä... Ja en muuten tiedä johtuiko paniikista ja stressistä, mutta tuli siinä sitten ekaa kertaa tuntuvat supistukset, mutta kuitenkin kivuttomana.. Vajaan tunnin jälkeen kätilö tuli sanomaan, että käyrä näyttää sen verran hyvältä, että ei tarvitse siinä enää olla, että lääkäri vielä tarkistaa ultralla, että kaikki on varmasti hyvin ja sitten pääsen kotiin.. Siinä vaiheessa mieskin oli päässyt tulemaan sinne. Mies ja anoppi jäi odottamaan odotushuoneeseen, kun mä menin vielä lääkärille.. Ultrassa kaikki hyvin, lääkärin antama painoarvio oli noin 3kiloo ja tietokoneen arvio 2,8kiloa. Teki vielä sisätutkimuksen ja jotain sieläkin on tapahtunut, kaula lyhentynyt kahteen senttiin ja paikat alkanut pehmentymään!! Eli loppuen llopuksi kaikki hyvin.. :heart:

cala laitan sulle yksityisviestillä tosta fb:stä

nanna & poju 36+6

 

Voisitko nanna laittaa mullekin viestiä miten homma toimii tuolla fb:n puolella? Tulee kuitenkin lueskeltua listaa päivittäin. Onnea jo kaikille vauvan saaneille. Täällä vielä odotellaan...

Lemon 39+2

 

Noh niin, kotiuduin juuri sairaalasta.
Eli eilen neuvolan kautta korkeiden verenpaineiden takia yms.päivystykseen kättärille.

Juu en siis mennyt synnyttämään vaikkakin kohdunsuu tutkimuksessa (eilen 37+4)
3 cm auki ja kaulaa 1 cm jäljellä.( JIPIIIII ):heart:


Vauveli oli lähtökuopissaan ,kiinnittynyt ja oikeinpäin.Ilmankos on tuntunut että tippuu juurikin kohta kun temmeltelee kotosalla

Painoa tullut nyt yhteensä itselle 11,4 kg.
Vauvan painoarvio oli 3272g ja jos se olis sen + 10% painaisi (joka oli oma arvioni vauvan painosta) 3600.

Sf mitta oli neuvolassa 34 eli vaikka on iso masu niin ei se sf nyt sitten mahroton ollutkaan

Jippii..ehkä tää tästä ?

gin ja Ulpukka pullaposki 37+ 5

Ps: mummi jäi vielä hoitamaan pikkuista tänne onneksi..kun sairaalastakin kysyttiin että oisko kotona apua kun nyt pitäis ottaa iisisti...

 

Oi voi, ihana lukea muitten vauvauutisia.. :heart: tahtois itsekin jo käärön syliin..mutta viikkoja vasta 36 + jotain, niin onhan tässä vielä aikaa odottaa.. esikoinenkin tuli 8 pvää lasketun ajan jälkeen, joten en odota ihmettä tällä kertaa.. Toisaalta, en ole mitään laittanut vauvalle valmiiksikaan vielä..kaukalo ja vaunut vielä hankkimatta..ja vaatteitakin tarttis vähän..laiska oon..

Olo muuten ihan hyvä, mutta turvotusta pukkaa. Täälläkin sormet varsinkin öisin todella kipeät ja jäykät. Sormus ei oo mahtunut sormeen varmaan kuukauteen.. : / Koetan juoda paljon, ja nyt olen ananastakin ruvennut syömään, ja vihreä tee on jo arkipäivää..mutta, mutta.. Jaloissakin levottomuutta öisin, niin unesta ei oo ollu paljon tietoa viime päivinä.. TULE JO VAUVA!

Muutenkin yöunet on vienyt tulevaan synnytykseen liittyvät ajatukset.. Viimeisessä nevolalääkärissä lääkäri pelotteli suurella vauvalla ja episotomialla :O , joten se nyt sitten tietenkin pyörii mielessä.. Ja paikat oli hyvin kiinni, eikä ollut kohdunkaula lyhentynyt, niin mä varmaan pyörin täällä vielä keväällä..

Onko teillä muilla ollut minkäverran supistuksia? Mä niitä jo kovin toivon, mutta ei juurikaan ole.. Öisin saatan herätä pariin kipeähköön supistukseen, mutta päivisin niistä ei ole tietoakaan vaikka kuinka rehkin kotona ja teen koiran kanssa pitkiä lenkkejä..

Mulle voisi kans lähettää infoa tosta fb:stä..enemmän kuitenkin siellä tulee pyörittyä kuin täällä..

Ei muuta kuin odottelua vaan..

Leyah 36+4, ehkä?

 

Tulin hehkuttamaan tännekin, kun meillä lähti tänään napatynkä veks =)

Muuten kaikki ok täällä meillä, mutta imetys tuottaa päänvaivaa. Ensiks sairaalassa maidonnousua sai odottaa vaikka kuinka kauan ja sitten jouduin tekemään syöttöpunnituksia, kun ei tiedetty paljonko sitä tulee, kun painokäyrä ei noussu. Sitten kun sain tarvittavat volyymit kasaan (osin käsin lypsien), niin meni nänninpäät ihan vereslihalle. Veri kun laittaa lapsen mahan sekaisin ja helposti oksentaa kaiken ulos, joten toiveena olisi saada nännykät terveiksi, jotta täysimetyksellä voitais mennä eteenpäin ainakin ekat kuukaudet. Nyt on käytetty sekä vanhan kansan konsteja että sairaalan ohjeita, miten niitä hoidetaan sitruunasta rintakumeihin ja ilmakylvyistä lansinohiin. Buaaah! No tänään näyttäisi homma toimivan vähän paremmin, mutta kipeää se aina ensteks tekee.

Täällä ei vissiin saisi kaupitella mitään, mutta hyväntekeväisyyttä kai voi silti harrasta...? Mä voisin postittaa halukkaalle 2kpl rintakumeja (L=24mm). Ne oli mulle liian suuret, ja kun pakko oli avata pakkaus sovitusta varten, en voi niitä kauppaankaan palauttaa. On siis kertaalleen desinfioidut ja täysin käyttämättömät. Nopeat syövät hitaat (eivät)- osoitetta vaan yksäriviestillä. Vastikkeeksi postituksesta voit laittaa vaikka vitosen MLL:n tai SPR:n keräykseen tjt.

F + Sisu-poika 6vrk

 

Meille syntyi poika eilen 00:28. Lauantaina aloitettiin käynnistys Ballong-menetelmällä - se epäonnistui täysin ja sen laitto oli kivulias. Jatkettiin sitten pilleri-käynnistyksellä. Kaksi pilleriä lauantaina - supistuksia tuli, mutta loppuivat yöunille mentäessä.

Sunnuntaina yksi pilleri aamulla ja kahdelta oli 3cm auki, joten voitiin puhkasta kalvot. Kolmelta synnytyssaliin, jossa laitettiin oksitosiinitippa tulemaan. Ja siitä ne kunnon supistukset alkoivat.

Kivut olivat välillä todella pahat. Kokeilin kaikkea mahdollista mitä oli tarjolla - lääkkeetöntä ja kaikkia lääkkeitä. Epiduraali oli hankala laitettava kun olin niin turvonnut. Ponnistusvaihe kesti 8min, mutta oli ihan hel....n kivulias, olin varma että repeän täysin. Sain vain kolme tikkiä, mutta poika on ihan mustelmilla.. oli sen verran raju synnytys.

Poika painoi syntyessä reilu neljä kiloa ja pituutta 54cm ja syntyi siis rv 37+2. Eli hyvä, että käynnistettiin...

Eilen hän joutui sitten lastenosastolle tippaan, koska sokeriarvot olivat niin matalat kahden tunnin syötöistä huolimatta (luovutettua maitoa). Tänään illalla tippa irroitettiin, mutta hän jäi vielä yöksi tarkkailuun. Huomenna aamulla sitten näkee/kuulee miten sokeritasapaino on pysynyt pelkällä maidolla.

Olen käynyt tänään lastenosastolla kolmen tunnin välein vaihtamassa vaipan, imettämässä sekä pulloruokkimassa. On se suloinen! <3 Kaikkine mustelmineen.

Nyt vaan odotan, että päästään joskus kotiin. Aloittamaan yhteiseloa kahden lapsen kanssa. Vielä ainakin näyttää siltä, että vauva olisi rauhallinen tapaus.. päinvastoin kun isoveli.

 

Korvikkeen antamisesta ainakin minulle jäi sellainen tunne, että täällä annetaan synnärillä tosi helposti lisämaitoa. Annoin vauvan ekana yönä muutamaksi alkutunniksi lastenhuoneeseen kätilöiden vahdittavaksi (olin nukkunut puolitoista tuntia kahteen vuorokauteen, enkä luottanut herääväni siitä koomasta vauvan itkuun). Painotin, että tuovat vauvan rinnalle viimeistään sen 3h kuluttua, tarvittaessa vaikka jo aikaisemmin. Silti kun kätilö toi vauvan minulle, hän sanoi, että meinasi jo antaa vauvalle lisämaitoa, mutta vaunun päälle oli laitettu erillinen lappu, että äiti tahtoo imettää :O Eli siellä ainakin pääsääntönä oli, että ellei toisin mainita, niin kätilöt antavat pullomaitoa vauvalle yöllä. Ja niitä vaunuja oli kuusi siellä huoneessa, kun vein vauvan sinne… Toki on tilanteita, joissa vauva tuon lisämaidon tarvitsee, mutta että ensimmäisenä yönä, normaalipainoiselle ja kaikin puolin ok vauvalle…? Ei mennyt meidän vauva enää takaisin lastenhuoneeseen sen jälkeen. Toinen juttu olisi tietysti ollut, jos oma maito ei olisi riittänyt tai sokereissa tms olisi ollut jotain häikkää.

Mizze lisätty listalle :wave: Limatulpasta neuvolassa terkkari sanoi, että menee 3 vrk-3 vkoa ennen kuin synnytys alkaa. Peukkuja, että olisi ennemmin kuin myöhemmin

kolmenmutsi onnea tytöstä ja Liljaana ja ÄitiDino pojista! :flower:

Laitan tuonne kerhopuolelle vaikka pystyyn sellaisen lokakuun lapsosten kerhon, jossa voi vauvajuttuja jutella sitten vähän suljetummassa piirissä? Toki täälläkin jatketaan, kunnes kaikilla on nyytit kainalossa

(.) Kävin antibiootit kohtutulehdukseen. Tuolla fb:n puolella vähän tarkemminkin, mutta synnytyksestä asti homma mennyt ihan putkeen… noh, josko nämä auttaisivat

Branwen ja Neito

 

ÄitiDino onnea!

Branwen paranemisia!

Täällä verenpaineet laskeneet takaisin normaalille tasolle viime viikkoisen nousun jälkeen. Mutta pissassa oli tänä aamuna ekaa ertaa proteiinit +/-. Eihän tuo vielä mitään, mutta ei niitä nyt enää tarvitsisi tulla. Kolme tikkuakin enää jäljellä, että ei hirveitä voi enää kotona seurata ilman että käy taas neuvolassa

Meillä sairastellaan vielä, mies kuumeessa ja tyttö nuhassa ja yskässä Itseä vaivaa tylsyys. Tuntuu että valitan vaan koko ajan, ei kukaan jaksa kohta kuunnella Mieli maassa, kun ei synnytys osaa käynnistyä, odotuttaa vaan itseään.

nessu ja pieni 40+6

 

Täällä kanssa vielä kärvistellään, eilen oli äitipoli ja paikat edelleen epäkypsät ja lapsivettä ihan älyttömästi. Käynnistyksestä on ollut jo puhetta ja kalvot olisi puhkaistu jo viikko sitten, mutta kun tilanne on vielä niin epäkypsä kohdunkanavassa ja paikat kiinni, nyt oli jo vähän pehmentynyt, mutta edelleen epäkypsät. Eli ihanteellisin tilanne olisi se, että paikat niin kypsät, että kalvot voisi puhkaista, jolloin vesi saataisiin hallitusti pihalle. Jos käynnistellään ja onkin rajua, niin silloin myös se veden tulo, on rajua. Epäili kyllä että vauvan pää tulisi aika hyvin jo tulpaksi, jos niin kävisi. Mutta tuolla vesimäärällä, paine voisi olla niin kova, että voi pahimmassa tapauksessa irrottaa istukan tai napanuora luiskahtaa ennen vauvaa. Joten toivon ja saa toivoa kypsyttäviä supistuksia Ensiviikon tiistaina katsotaan paikat uudestaan. Nyt tosin eilen supistukset oli jo aika kipeitä, joten toivotaan että jotain saisi aikaan.

Täällä kanssa raskauskilot on jo 24kg luokkaa, mutta niin on aikaisemmistakin ollut, joten en ota niistä murhetta, kunhan nyt syntyisi ja ei löytyisi munuaisista mitään kamalan vakavaa, siinähän sitä toivetta olisi loppuraskaudelle.

T.thelmu ja poks 39 viikkoa

 

Onnea jälleen kaikille nyyteistä. :flower:

Saa nähdä päästäänkö täällä tositoimiin parin päivän sisään. Laskettu aika huomenna ja tänään on nyt tunnin verran supistellut vähäsen. Ei siis mitään kunnon supistuksia vielä, mutta vastaavia kuin esikoisesta synnytyksen alussa. Esikoisen synnytys tosin kesti sen about 50 tuntia, joten ihan heti ei ole syntymässä.

 

Onnittelut kaikille vauveleista! Täällä ei mitään merkkejä synnytyksestä. Vauva möyrii ihan älyttömästi varsinki iltaisin, niin että todella tekee kipeetä. Ne harvat supistukset mitä tulee onkin sit täysin kivuttomia... Huomenna LA, mut veikkaan kyllä et ainaki viikko vielä... plaah!

Toivottavasti Ummelwalad pääsis jo hakemaan vauvaa! Ja Thelmulle toivon kypsymisiä

Zuboda 39+6

 

Nukuin äsken 12 tunnin yöunet. Olo ei suinkaan olen pirteä vaan unenpöppöröinen, vaikka ihan tarpeeseen tulivat.

LimaTulpasta: Esikoisesta mulla irtosi limatulppa aamulla 9 maissa ja siitä alkoi epäsäännölliset supistukset, illalla niitä tuli 10 minuutin välein. Seuraavana yönä hulahtikin lapsivedet ja lähdettiin synnärille puoli koleman maissa.

Eiliset supistukset laantuivat pois ja ehkä olen hieman pettynyt. Mutta nyt kun on taas saanut nukkua tarpeeksi ja olo on parempi, niin ajattelin lähteä kahville erään kaverin kanssa. Odottavan aika on niiiiiiiiin pitkä!

manta ja vaavi 38+6

 

ÄitiDinolle onnittelut poikavauvasta :flower:
Ja supistustuulia niitä kaipaaville.

Frangipanille ja muille imetyksen kanssa "kamppaileville" tsemppiä. Itseäni ahdisti ekoissa synnytyksissä nuo sairaalan syöttöpunnitukset. Siis onhan se selvä että vauvan painokehitystä täytyy kuivumisen ym. riskien vuoksi seurata, mutta on se äidin kannalta henkisesti raskasta aikaa. Muutenkin on vielä synnytyksestä sekaisin, väsynyt ja sitten vielä hoputetaan tuon maidonnousun ja pumppaustouhujen kanssa. Minun käsittääkseni tuo maidonnousukin on yksilöllinen fysiologinen tapahtuma, jota voi toki edesauttaa antamalla vauvan imeä mahdollisimman usein ekoina tunteina ja päivinä. Mutta siitäkin huolimatta toisilla maito nousee jo sairaalassa, toisilla vasta kotona. Jos vauvan tunnista toiseen rinnalla olo alkaa jo sairaalassa ahdistaa siinä vaiheessa kun maito ei ole vielä noussut kunnolla, niin voisi kuvitella että se äidin ahdistuneisuuskin stressihormoneineen vain hidastaa maidonnousua.
Olin ihan hämmästynyt siitä, että nyt ei sairaalassa ollut mitään imemisaikarajoituksia vaan vauvaa sai, jos vain jaksoi, pitää rinnoilla niin paljon kuin sielu sieti. Aiemmissa synnytyksissä oli aikarajoitus per rinta, muistaakseni 5-10 minuuttia, jo synnytyssalissakin kätilö kiljaisi synnytyksen jälkeen saliin myöhemmin palattuaan että ai, onko se vauva vieläkin rinnalla (poika oli imutellut siinä noin 20 minsaa).

Branwen:

Korvikkeen antamisesta ainakin minulle jäi sellainen tunne, että täällä annetaan synnärillä tosi helposti lisämaitoa.

Tästä näkee jälleen kerran miten eri käytäntöjä on eri paikkakunnilla. Omassa huoneessani vauvat olivat tavallaan molemmat "erikoistapauksia", toisella oli bilirubiiniarvot ns. rajalla ja omalla 38+2 syntyneellä vauvalla sokeriarvot myös siinä ja siinä että olimme päässeet osastolle. Nämä lähtökohdat huomioiden oli hieman erikoista, että lisämaitoasiaan suhtauduttiin pääosin nuivasti. Onneksi oli yksi hoitaja, joka perusteli naapurivuoteen äidille, että lisämaitoa voidaan kyllä antaa jo vauvan nesteytyksenkin turvaamiseksi, jotta bilirubiiniarvo ei pääse lähtemään nousuun.

(.) Huomenna terkkarille vauvan punnitukseen =) Ilokseni huomasin oman puntarilla käynnin jälkeen että synnytyslaitokselle on jäänyt mukavasti kiloja, enää jäljellä lähtöpainoon nähden 2 kg

 

Meillä imetys edelleen takkuilee ja olen jo osittain luovuttanutkin asian suhteen. Vauva kyllä syö rintaa satunnaisesti mutta hän on selvästi päässyt pullon makuun ja imetyskerrat on harventuneet reilusti. Olen edelleen pumppaillut omaa maitoa jotta maidontulo ei ihan heti ehtyisi, korviketta olen antanut sitten tyyliin joka toisella syötöllä.
Öisin poika ei jostainsyystä oikein tunnu huolivan rintaa:O Kun herää sen pari kertaa yössä niin olen yrittänyt imettää. Välillä poitsu ottaa muutaman imaisun mutta sitten alkaa ähinä ja puhina, tai rinnan pitäminen tuttina..:|

Jorvissa lisämaitoa ei tuputettu kun poika syntyi. Kun jouduimme muutama päivä myöhemmin samalle osastolle valohoitoon, oli lisämaito osana hoitoa sillä syöttöpunnituksissa selvisi ettei oma maitoni riittänyt turvaamaan valohoidon kannalta tarvittavaa nestemäärää. Vauvalla olisi ollut suuri riski kuivua joten ei olisi tullut mieleenikään yrittää pelkkää imetystä.
Vauva oli hoidon aikana niin väsynytkin ettei jaksanut syödä rintaa.
Meille jäi siis noiden kahden sairaalassaolo päivän päätteeksi pulloruokinta päälle.
Neuvolan terveydenhoitaja oli ihanan kannustava kun kerroin harmitukseni imetyksen harvenemisen suhteen. Hän kertoi että lääkäreiltäkin on tullut viestiä ettei korvikkeen antaminen vastasyntyneelle ole niin "paha" asia kuin yleisesti ehkä ajatellaan. Korvikelapsista kasvaa yleensä ottaen ihan yhtäveroisia vauvoja ja taaperoita kuin täysimetyksellä olevista
Pulloruokinnassa on myös puolensa. Korvike tuntuu pitävän vauvan pidempään kylläisempänä kuin rintamaito. Vauva nukkuu yöt todella hyvin ja heräilee pari-kolme kertaa yössä syömään. Pullo on helppo ottaa mukaan ja maidon lämmittäminen onnistuu tarvittaessa vaikka autossa lämmittimen avulla, vauva voi syödä vaikka liikkeellä ollessa jos niikseen tulee. Isä ja sisaruksetkin voivat osallistua syöttämiseen

Onnittelut kaikille nyytin saaneille! Täällä alkaakin jo olla aikamoinen pino pieniä lokakuisia! :heart:

Synnytyksestä palautuminen mulla on vielä viitisen kiloa ylimääräistä mutta olen todella tyytyväinen tilanteeseen. Maha on pienentynyt ihan muutamassa päivässä selvästi, on enää sellainen pieni löllykkä. Muutenkin oloni on todella hyvä, ainut ikävä asia on tuo selkä joka satunnaisesti vaivaa. Mun on ihan pakko ruveta tekemään selkälihasliikkeitä ettei tuo muutu pahemmaksi.

Mites teillä muilla jo synnyttäneillä, oletteko kärsineet selkävaivoista?

minimuu ja poikanen 12 vrk :heart:

 

Heippa,
neuvolan tädin ensivisiittiä ennen piipahdin nopeasti koneella.

Synnytyksestä palautuminen on lähtenyt musta ihan hyvin käyntiin. Jälkivuoto on hiipunut, niin että tavallinen yöside riittää ja tänään laitoin ihan omat pikkaritkin niiden sairaalasta pöllittyjen tenojen tilalle. Hot mama back in business!...Tai no ei ihan, koska tuo alakerta on kyllä melkoisen turvonnut. En uskalla edes pyyhkiä vessassakäynnin yhteydessä - vesisuihku ja ilmakuivatus sekä suihkautus ceridal-öljyä saa luvan riittää. Mullahan on vain pari tikkiä minimaalisten välilihanirhaumien vuoksi, mutta silti istuminen tuottaa vaikeuksia. Masu on tuollainen pikkuinen läskipömppö, josta ajattelin huvikseni ottaa sunnuntaina 40+0 kuvan...11kg raskauspainosta on hävinnyt jo yli puolet.

Selkä on melkoisen jumiksissa. Eilen vihloi tuonne jonnekin munuaisten tienoille, ja koska muutenkin oli vähän heikko happi, ajattelin pyytää tänään verenpaineen mittausta - tai kai se tekee sen joka tapauksessa. Jospa tänään saisin pientä hartiahierontaa isältä, jonka isyyspakkauksesta yllättäin löytyi hierontaöljyä. Ja ehkä vähän kynttilöitä palamaan ja pari suukkoa. Hellyydenkipeäksi tässä ainakin on tullut! Liekö hormonit asialla.

F ja Sisu 7vrk

 

ÄitiDino Onnea pikkuprinssistä :heart:
Ja täältä toivotellaan napakoita supistuksia kaikille niitä kaipaaville!

Ihanaa Branwen jos viitsit meille kerhon perustaa. Kuitenkaan kaikki meistä ei FB:ssä ole, vaikka meitä siellä mukava porukka onkin kasassa. =)

Itseäni jäi ihmetyttämään joidenkin kätilöiden ja hoitajien suhtautuminen lisämaidon antamiseen. Minun huoneessani oli mm. äiti, jolle maito ei noussut sairaalassa ollenkaan, mutta silti oli pakko imettää. Kaiken lisäksi tälle äidille imetys sattui ihan niin, että hän huusi ja itki tuskasta, mutta siltikin olivat sitä mieltä että imettää pitää. Toki hän sitten vihdoin ja viimein sai vauvalle lisämaitoa...

Meillä mennään vähän samalla tavalla kuin Minimuullakin. Meillä pikkulikka herää pari kertaa yössä syömään. Illalla imetän ja annan korviketta ennen nukkumaan menoa klo 21-22. Yöllä ensimmäinen herääminen tapahtuu siinä klo 1-2 aikoihin, jolloin tankataan korviketta, koska tuntuu että rinnat on edellisestä syötöstä vielä ihan tyhjät. Sitten klo 4-5 aikoihin sitten taas imetän, ja nukutaan taas sinne 7-8. Eli meillä kyllä saa nukkua mukavat yöunet. Muutenkin pikkulikka on todella kiltti ja rauhallinen. Päivät ja yöt nukkuu. Iltasin sitten valvoo vähän pitemmän pätkän ja seurailee kuinka esikoinen leikkii.
Meillä on myös neuvolatäti ollut todella ymmärtäväinen, ettei imetys ota sujuakseen. (tai sujuuhan se jos vain maito riittäisi). Meillä esikoinen kuitenkin oli täysin korvikelapsi, ja hieno ja potra 3,5-vuotias isäntä hänestä on tullut

Meillä on nyt sitten kummit pyydetty, nimi päätetty. Ristiäispäivä valittu ja varattu. Myöskin pitopalvelu on varattu Ja sopivasti sattui vielä niin, että meidän vihkipappi tulee kastamaan meidän pikkulikan =) Nyt on jotenkin helpottunut olo, kun homma on hanskassa, ettei itse tarvitse tehdä muuta kuin ilmestyä vauvan kanssa paikalle. Meillä siis kaste tapahtuu anoppilassa.

Synnytyksestä selviytyminen Meillä siis tapahtunut sektio. Kaikki on mennyt todella hyvin. Aavistuksen haava kipuilee kun vatsalihaksia jännittää, mutta eipä muuten. Ja todella hyvin on haava parantunut. Pientä lenkkiäkin jo yritetään tehdä =) Ja ihanaa kun maha tosiaan on melkein kokonaan lähtenyt pois. Ja arvatkaas oliko vähän luksusta nukkua taas mahallaan?

Selkäkivuista Täällä ei erityisemmin vielä ole. Mutta tiedän että kunhan tuo tytteli vähän painoa ottaa lisää niin se alkaa kipuilemaan.

Huomenna mennäänkin taas neuvolaan pikkulikan kanssa. Ajattelin samalla käydä siellä puntarissa, että paljonko on lähtenyt kiloja pois. Sen huikeat 11kg:han minulle kertyi... Ja napatynkä on meiltäkin jo lähtenyt pois, jiihaa =)

 

Onnea kaikille vauvautuneille:flower:

Ihanaa, kun niin moni on jo saanut nyyttinsä syliin, jospa sitä itsekin jossain vaiheessa pääsis hakumatkalle :heart:

Selkäkivuista esikoisen jälkeen oli aika pitkään alaselkä jumissa, kun nukuin tyttö kainalossa ja aika huonossa asennossa taisi suurin osa öistä mennä... Myöskin se vartalon painopisteen ja ryhdin palautuminen varmaan vei oman aikansa.

Täällä jo kovasti odottavalla mielellä, mutta muistissa on kyllä hyvin, ettei näillä tuntemuksilla vielä päästä minnekään. Supistelee ja kovettelee pitkin päivää, mutta kun ei ne oo tarpeeks kipeitä.. No, jospa se kuitenkin käynnistyis parin viikon sisällä. Toisina päivinä on ihan rauhallinen mieli, toisina päivinä taas jatkuva ODOTUS päällä :headwall:

Kiva, jos Branwen viitsit perustaa meille vauvapuolelle pinon, kiva käydä siellä jutustelemassa ja lueskelemassa muiden vauva-arjesta :wave:

Liinumiinu ja POKS POKS: 40+0 :heart: