~ Lokakuun lapsoset maaliskuussa ~

Mites muuten, tuli sellainen mieleen että onko täällä muita raskaantyön raatajia? Eli lähinnä hoitoalalalla olevia mammoja?
Olen miettinyt tuota oman työni kuormittavuutta, itse olen tällähetkellä vuosiloman sijaisena pitkäaikaisosastolla jossa suurin osa erittäin vaativia ja raskaita hoidettavia. Onkohan jotain ohjeistusta kuinka pitkille viikoille uskaltaa rehkiä? (meillä raskaimpia hommia lähinnä potilassiirrot/nostot)
Tätä työtä haluan tehdä mahdollisimman loppuun, eli äitiysloman alkuun saakka, toivon tosiaan että tämä onnistuu!

minimuu ja pikkuruinen 10+6 (huomenna taas poksuu)

 

Mä oon elänyt tänään! Siis ihan outoa, oon tänään saanut vähän sosiaalista elämää ja muutenkin ollut poissa tuolta sohvan nurkasta! Ihan supersiistiä. Nyt on ollut kaksi peräkkäistä parempaa päivää ja todellakin toivoisin että tää tila olis pysyvämpää. Toki vieläkin etoo, mutta ei ole tarvinnut yökkiä. Varsinkin heti tulee huonompi olo jos olen enemmän kuin tunnin syömättä. Saa siis todellakin nähdä mikälie pallo musta vielä tulee... Maha on kyllä edelleen sekaisin, mutta senkin kanssa pystyy jo elämään. Toivon kovasti että nää päivät jatkuis, väsymyksestä huolimatta.

Painosta tosiaankin. Mulla tipahti alussa neljä kiloa paino, ihan vaan tuolla syömättömyydellä ja ripuloinnilla. Ja ei kamalasti olis varaa lähteä painoa, edellisestä raskaudesta jäi kolme kiloa, mistä olen ollut tyytyväinen. On vähän saanut lihaa luitten ympärille. Nyt sitten on näköjään kilo tullut takaisin tällä syömisellä, joten nyt ollaan kolme kiloa miinuksella lähtöpainosta. Esikoisesta paino tippui kymmenen kiloa alussa kun oksensin niin rajusti, mutta kyllä se sitten kääntyi nousuun kun viikkoja tuli enempi.

Taikauskosta Kyllä me esikoisesta pidettiin tosi pitkään ennenkuin mitään hankittiin. Vähän piti olla sitä taikauskoa ilmassa. Nytpä ei sitten tule hankintoja joten taikausko lienee nyt vaan tässä kertomisessa mistä kyllä tuntuu että siinäkin jo lipsun.

Mahasta Pientä turvotusta on tuossa alamahalla, siis huomaa selkeästi että ihan siitä alhaalta on tullut sellaista mahaa mitä siinä ei ennen ole ollut. Iltaisin kyllä sitten turpoaa koko maha ihan kamalaksi kaasupalloksi.

Nyt pitäis jaksaa tuon esikoisen kanssa tämä ilta kaksin. Tuntuu kyllä että nukahdan pystyyn.

- Hapsiainen 8+0

 

Heips!
Kirjoitanpa minäkin vähän kuulumisia. Täällä vuotoa päivittäin, olo aivan kaamea, oksettaa, pyörryttää, väsyttää.. On esikoinen 1v ollut ihmeissään kun mamma käy myötään oksentamassa.
Perjantaina ultra ja siitä sitte selviää että onko hematooma alkanut pienenemään ja että onko kaikki muu ok..Toivottavasti ois, vuoto vaan mietityttää kun sitä tulee..

Painosta , minulla tuli esikoiselta yli 20kg, jäi sitkeästi 5kg..Mutta hoikka olen joten itse asiassa olen ollut ihan tyytyväinen

Seulontoihin en osallistu, en osallistunut esikoisellakaan, otamme sen mitä meille annetaan Ja stressiäkin vähentää..

Sokerirasituksiin joudun minä myös, esikoinen oli melkoinen jötkäle, 4760g joten sen vuoksi sitten suosittelivat ja toki meen. Viimeksikin kyllä sokeria tutkittiin mutta mitään häikkää ei ollut..

andante rv 11+0

 

Ajattelin tänne pitkästä aikaa itsestäni jotain ilmoitella, on muutama viikkoa siitä vierähtänyt kun oon viimeks tänne mitään kirjoitellu.

Tällä hetkellä olo on tosi hyvä! Pariin viikkoon ei ole ollut mitään oireita, tissit on ihan aavistuksen kipeet mutta ei mitään muuta. Vähän jännittääkin, että onko kaikki hyvin kun alussa oli vähän etovaa oloa, mutta nyt ei ole moneen viikkoon ollut mitään. Nt-ultra pitäis olla 28.3, mutta ajattelin huomenna soitella, että jos vaikka pääsisin jo ensi viikolla sinne kun tosiaan huolestuttaa tämä kun ei ole mitään oireita..

Asumisesta: Me asutaan nyt kerrostalo kaksiossa, mutta kuun vaihteessa muutto rivari kolmioon vuokralle.

Mitähän muuta.. Nii joo, ihan kaamee turvotus! Kauheesti ei enää kohta voi piilotella.
Seulontaan osallistuttiin ja viime perjantaina kävin verikokeen antamassa.

tsude ja pöppiäinen 10+5

 

Heippa
onpa tullu paljon viestejä sitten viime käynnin!

Tänään aamulla oli eka neuvolakäynti, kaikki oli kuulemma oikein hyvin ja arvot näytti ihan oikeilta
Ultraa pitäis varailla muutaman viikon päähän, vähän vaan jännittää kun Jorvin ajanvarausnumero on sen pari tuntia päivässä auki ja oon yleensä just sillon töissä niin ei välttämättä ehdi soitella.... :/

Neuvolantäti oli ihana, tosin ens käynnin jälkeen vaihtuu mulla neuvola muuton myötä!
Asuminen me ollaan asuttu nyt poikaystävän kanssa erillään, molemmat omissa yksiöissään, mutta tänään tuli tieto että saatiin tosi kiva kaksio, johon pääsee jo kolmen viikon päästä muuttamaan! En malta odottaa

Kävin tänään ostamassa kivat mammalegginsit vatsa on nyt jo turvonnu aika paljon, kohta se lähtee paisumaan ihan olan takaa...

Päätin että aion kanssa osallistua tohon seulontaan , mietin asiaa ja pelottaa ettei musta olis Down-lapselle äidiksi, vaikka kuulostaakin aika kauheelta sanoa näin...

Painoa on nyt tullut kilon verran, mutta eipä se kauheesti stressaa että tuleeko sitä sit myöhemmin kamalan paljon, kun aika normaali-/pienikokoinen oon aina ollut. Pääseehän niistä liikakiloista sitte myöhemmin (ehkä ) eroon!

Niin ja neuvolantäti aikaisti laskettua aikaa päivällä, eli nyt siis mulla laskettu aika 19.10, vaikka saattaahan se muuttua vielä muutaman viikon päästä ultrassa!

-Tintti ja mollukka 8+5

 

Jee, sain ekan ultra ajan, eli 6.4 päästään kurkkaamaan miten se möntti elelee! Samalla tehtiin päätös isännän kanssa, ettei seuloihin osallistuta!

Tänään myös keskusteltiin hankinnoista, päädyttiin ettei oteta äitiyspakkausta vaan otetaan avustus rahana ja sijoitetaan ne vaunuihin. Nekin saatetaan koittaa löytää esim. Huuto.netistä käytettynä, koska lapsi luku on täynnä tämän pikkukakkosen jälkeen, niin ei sitten ole kovin järkevää uusiin satsata, jos halvemmallakin löytää kunnossa olevat. Myös pinnis olisi tarkoitius käytettynä koittaa löytää, kehto meillä onkin. Sitteri sekä turvakaukalo saadaa kavereilta, joiden poika syntyi viime vuoden lokakuussa, niin ja tietenkin paljon vaatettakin ovat luvanneet meille laittaa sivuun. Eli mahdollisimman pienillä kuluilla koitetaan mennä! Äsken käytiin Mammuttimarkkinoilla ja isäntä vitsaili, että pitäisikö tarjousvaippoja jo alkaa hankkimaan varastoon
Eli toisinsanoen meillä ei kovinkaan Taikauskoisesti tähän asiaan suhtauduta! vaan tarkoitus olisi pikkuhiljaa ekan ultran jälkeen alkaa kaappeihin kerryttämään tavaraa!

 

Tervetuloa uusille :wave:

Unohtu viimeks simplille sanoa että ihanaa kun kaikki oli ultrassa hyvin

herttaliisa
Mä sain dopplerilla kuuluviin sydänääniä rv.9+5 eli aika aikasin. Esikoisesta kuulu rv.10+4

Painosta...
Tähän mennessä tullu jotain 2kg :ashamed:
Ollu niin väsyny, huono olo oli alussa niin pitäny koko ajan jotain vääntää et pysty esikoisen kanssa touhuamaan ja eipä liikuntaakaan kauheesti ole jaksanu harrastaa... Kauhee nälkäki vaivas jossain vaiheessa. Nyt alkaa olo olla miltei normaali niin jospa tuo lihominen tasottus Esikoisesta paino alko nousemaan vasta joskus rv.17


Salainen toive ja Torsti rv.12+4 :heart:

 

minimuu täällä myös yksi hoitoalalla oleva :wave: Tällä hetkellä käyn säännöllisen epäsäännöllisesti töissä kylläkin, opiskelen päätoimisesti amk:ssa. Toukokuun puolessa välissä olen menossa kesäksi kokopäiväisesti töihin 3-vuorotyöhön vanhusten palveluasumiseen. Eilisillan olin myös töissä siellä ja esimies kyseli minne asti voisin syksyllä olla töissä. Annoin vähän suuntaa antavia vastauksia että elokuun puoleen väliin tai loppuun Mietin jos tekisin sopimuksen sinne asti kun ä-loma alkaa ja sitten vasta kertoisin olevani raskaana. Kun en nyt koko ajan töissä ole, niin eivät työkaverit välttis huomaa kesää ennen mitään Esikoisesta jäin kuukautta ennen ä-loman alkua sairaslomalle supistelujen vuoksi. Alkoi käydä sen verran raskaaksi työnteko. Nyt toivon että jaksaisin olla töissä sinne a-loman alkuun asti, meillä kun ei niitä nostoja/siirtoja niin paljon ole palveluasumisen puolella, suurin osa asiakkaista kun vielä on melko hyväkuntoisia. Vähän vuorotyö mietityttää, esikoisen aikaan nuo yövuorot olivat ne raskaimmat. Nykyisessä työpaikassa ne valvotaan yksin, joten voi olla että pyydän ettei tarvitse kesällä yövuoroja tehdä. Onneksi on paljon sellaisia työkavereita, jotka haluaa niitä tehdä.

Onnea ultrassa käyneille! Voi että, kun ei malttais odottaa omaa ultraa, joka kyllä on jo ensi viikolla

Uhmaa taaperolla on havaittavissa kyllä! Kyllä on omaa tahtoa ihan riittämiin tuossa 2-v. tytössä! Mutta aikanaan menee ohi..

Painosta vielä ei ole noussut yhtään, eikä nyt alkuun tarviis noustakaan! Olen normaalipainon ja lievän ylipainon rajalla. Mutta sitten synnytyksen jälkeen täytyy kilot karistella pois. Vähän ärsyttää, kun toiveissa oli että olisin saanut 5-6kg pois ennen raskaaksi tuloa, mutta koitan olla ottamatta stressiä siitä nyt! Sokerirasitukseen en vielä joudu, jos sokerit alkaa nousta niin sitten voipi olla että täytyy mennä

Nessu ja pieni 11+1

 

Kiitos tervetulotoivotuksista! Ilmiselvästi listalla on nyt paljon enemmän alkukuulaisia, mutta eiköhän tässä vielä tipu vielä väkeä tuonne Halloweeninkin seudulle.

Olo on ollut taas ihan kamala, pahoinvointi on nyt sitä luokkaa, että oksennus meinaa tulla heti kun edes avaa jääkaapin oven. Mä pysyn just ja just tolpillani töissä ja kaadun sen jälkeen taju kankaalla sänkyyn. Yksi työkaveri tuli sanomaan mulle tänään, että ihmiset ovat musta nyt vähän huolissaan...eli en taida olla kovin hehkeänä.

Asunto on rivitalo-neliö, 99 neliötä. Esikoisella on oma huone ja tuleva vauvan huone on nyt työhuoneena. Pieni se on, mutta eiköhän me nyt kuitenkin pärjätä - varsinkin kun ajattelee, että mun lapsuudessa 70- ja 80-luvulla kaikki asuivat paljon ahtaammin kuin nykyään.

Painosta ei ole hajuakaan, mä olen oikeasti ollut nyt niin puhki, etten ole jaksanut vääntäytyä vaalle. Ylipainoa mulla ei ole ja ennen raskautumista mun normi treeniviikko oli 5-6 tuntia kovasykkeistä aerobicia, zumbaa, tanssia, spinningiä, kahvakuulaa, sählyä yms. Nyt tälläiselle urheiluhullulle alkaa kaatua seinät päälle kun ei voi kuvitellakaan menevänsä urheilemaan.:x

Taikauskosta Mulla oli ennen esikoista rv 10+5 "keskenmennyt" kohdunulkopuolinen raskaus, joka selvisi vasta siinä vaiheessa kun mua kiidätetettiin leikkaussaliin sisäisessä verenvuodossa: toinen munajohdin repeytyi kokonaan. Oma henki oli minuuteista kiinni, joten esikoisen kanssa en uskaltanut hankkia yhtään mitään kuin vasta joskus pitkälti puolenvälin jälkeen. Nyt suurin osa tavaroista on ollut varastossa odottamassa tätä kakkosta, joten mitään suuria hankintoja ei tarvitse edes tehdä.

Raskaudesta kertomiseen toi kohdunulkopuolinen raskaus vaikutti myös aika paljon - pimitin tietoa mahdollisimman pitkään ja kun omaksi suureksi hämmästykseksi maha ei tullutkaan millään näkyviin, kerroin töissä kaksi päivää ennen kuin oli pakko - siis 1 kk ja 2pvää ennen äitiyslomalle jäämistä.

Silloiset työkaverit olivat aivan järkyttyneitä, me oltiin vaihdettu vieri vieressä työvaatteetkin päälle joka päivä, eikä kukaan ollut koskaan huomannut mitään. Maha pullahti esiin silloin vasta vikan kuukauden aikana ja silloinkin ihmiset veikkailivat vauvan syntyvän joskus hamaassa tulevaisuudessa, monen kuukauden päästä.

Kvilla ja murunen 7+5

 

Meillä ultra olisi ilmeisesti vajaan 3 viikon päästä, silloin on neuvolalääkärille aika ja terveydenhoitaja veikkasi että lääkäri haluaa varmaan katsoa saman tien Toivon tietenkin kovasti!! Ollaan päätetty, että sen jälkeen tästä voi kertoa sitten oikeastaan kaikille. Nyt ei tiedä vielä perheetkään... eikä mun pomo, vaikka hoitaja kehottikin kertomaan mahdollisimman pian, ettei minulle annettaisi nyt sellaisia työtehtäviä, joita en voi tai halua tehdä, esim. punnita myrkyllisiä kemikaaleja tms. Muttako, mikä siinä onki niin vaikeaa?! En vain pysty, nyt olen kahtena päivänä yrittänyt, olen keränny rohkeutta, mutta ei! Onko muilla vaikeuksia työnantajalle kertomisessa?

Ne oudot kivut menivät nyt kokonaan ohi Tänään olin jo nyrkkeilyharkoissakin, tosin otin todella rauhallisesti. Olen huomannut, että kun syön jotain melko hiilihydraattipitoista, niin paha olo nujertuu joksikin aikaa kokonaan. Olenkin keitellyt nyt pastaa ahkerasti. Syödä pitäisi koko ajan, tyhjällä vatsalla olo on järkyttävä... Lisäksi maha on todella turvonnut ja ummetus kiusaa.

Asumisesta me asutaan omakotitalossa, noin 115 neliötä, kolme makkaria. Ostettiin noi vuosi sitten ja tehtiin täysi remontti, kaikki meni uusiksi katosta lattiaan, vain kylpyhuone ja sauna säästyivät jotakuinkin ennallaan. Mies on aina sanonut, että hän haluaa ensin rakentaa pesän, johon lapsella on turvallista syntyä. Ja sen hän on nyt tehnyt

Ituo 9+3

 

Lueskelen lähinnä täällä taustalla viestejä, mutta nyt tekee mieli kommentoida.

Mua tosiaankin jännittää kertoa työnantajalle, koska olen lähes 100 varma, että hänen suhtautumisensa on negatiivinen :/ Ensinnäkin tää tulee varmaan kauheena yllätyksenä, koska teen töitä 15 tuntisella sopparilla koulun ohella. Oon ollut töissä nyt vuoden, mutta ne pari kertaa kun olen töihin joutunut sairaslomaa soittamaan, on ollut vastaanotto niin negatiivinen kun voi olla. Minkäs sitä kuumeelle voi, mutta vaikuttaa, että ei koskaan saisi olla kipeäkään. Siksi ajattelin olla kertomatta niin pitkään kun on mahdollista.. Työ on kuitenkin vain kassatyötä, eikä raskaus rajoita työtä.

Meillä asutaan 54 neliöisessä kaksiossa kerrostalon 8 kerroksessa. Kämpän uskon kyllä riittävän, vaikka tietenkin säilytystilaa saisi olla enemmänkin. Tää kerros vähän hankaloittaa rattaiden ostoa, koska hissi on tosi pieni. :/

Huomenna jännäillään iltapäivän ultraa. Multa ei puhelimessa vielä kysytty haluanko mitään tarkempia seulontoja, mutta kyllä se niskaturvotus ajateltiin pyytää tarkistamaan. Otetaanko siinä samalla ne verikokeet sitten vai joskus erikseen?

Kastehelmi ja Nasu 11+3

 

Työnantajalle kertomisesta itte ajattelin lykätä vielä varmaan kuukauden verran, senkin takia että jos nyt vielä tuleekin keskenmeno tai vastaavaa, ettei täydy mennä uudestaan juttusille ja itku silmässä koittaa kertoa ettei enää ookkaan tarvetta mammalomalle tms. Toinen asia mikä vähän huolettaa pomolle kertomisessa on se, että lapsen isä on työkaveri. En tiedä miten tiukalla linjalla (uusi) pomo on työpaikkaromanssien suhteen, mutta luulen kuitenki että on ookoo koska kumpikaan meistä ei oo toista ylemmässä asemassa työpaikalla, eli ei voi kuitenkaan tapahtua mitään suosimista ym mistä vois tulla sitten sanomista.

 

Taikauskosta Varmaan vähän sikäli, että mitään hankintoja ei tälle toisellekaan tehdä, ennen kuin ollaan ”turvallisilla” viikoilla (eli joskus 25+). Varmaan toisaalta skeptisyyttä, toisaalta itsensä suojelemista – pienen menettäminen olisi niin kova paikka, etten silloin haluaisi joutua siivoamaan kaapista pois pieniä vaatteita, purkamaan pinnasänkyä tms. Mutta toki niitä silti katsellaan, ja paljon Ja kerrotaan tosiaan vasta nt-ultran jälkeen, joka onkin jo huomenna :heart:

Lista päivitetty :wave:

Mites Niiskuneidin ultra meni?

andante jaksamista pahoinvoinnin ja vuotojen kanssa :hug: Onneksi perjantaihin ei ole enää pitkä matka, toivottavasti ultrassa on kaikki hyvin.

Tinttti pystyisikö poikaystävä soittamaan tuota ultra-aikaa, jos sinun on vaikea päästä puhelimeen? Olen itse vastaavasta syystä varannut miehelle sitä sun tätä aikaa, ja hyvin on onnistunut. Henkilötunnus vaan tietoon.

kastehelmi meillä ainakin neuvolassa terkkari kysyi, että osallistutaanko seuloihin ja häneltä sai mukaan sellaisen keltaisen lapun, joka on lähete niihin seuloihin. Vähän paikkakunnasta riippuu, otetaanko ne verikokeet etukäteen vai nt-ultran yhteydessä

Oma napa menee vähän odotellessa, huomenna tosiaan se nt-ultra ja jotenkin sellainen olo, että tästä päivästä pitäisi vielä kärvistellä... vähän hermostuttaa, onko mahassa ylipäänsä elämää enää ja onko kaikki kunnossa. Kun huomiseen pääsisi, niin sitten voisi hengähtää ja viikotkin alkaisivat olla jo ihan turvalliset...

Branwen ja sissi 11+4

 

Taikauskosta : No, mä nyt olen joidenkin asioiden kanssa taikauskoinen, mutta en kaiken! Kovasti tekis mieli jo ostella jotain pientä vauvalle, mutta en ole vielä uskaltanu. Onneks mulle on tulossa kesäkuussa kummivauva, niin sille olen kovasti hankintoja tehnyt

Tsemppiä Branwen ultraan. Jään innolla oottamaan kuulumisia!

-Cinderella ja Nuutti 11+0

 

Hei taas kaikille!

Kvilla sun treeniviikko kuulostaa tosi samalta kun omani, ja mulla oikeasti hajoaa pää kun en ole saanut itsestäni irti oikeen mitään nyt kuukauteen! Järkyttävällä mässäämisellä olen saanut pidettyä pahoinvointia kontrollissa mutta mulle ekaa kertaa elämässäni ilmestynyt vatsamakkara ärsyttää ihan suunnattomasti :headwall: :kiehkei ja älkää ottako tätä väärin, siis mä ODOTAN INNOLLA vauvamahaa, mutta en suinkaan sitä että jo ennen vauvamahaa lihotan itseni kuntoon jossa en ole koskaan aikaisemmin ollut. Mun mielestä raskaus ei ole syy syödä mitä tahansa, vaan nimenomaan syy syödä terveellisesti ja pitää kuntoa yllä. No varmaankin sitten kun olot helpottaa niin pääsee taas liikkumaan!

Tinttti mä joudun hoidella kaikki puhelut työpaikan kellarista! Keksin aina jonku tekosyyn mennä sinne ja sieltä sitte soittelen. Mutta kun puhelinajat on tosiaan just esim. 12-13 ja saattaa joutua soittamaan uudelleen useaankin otteeseen....on se aikamoista säätämistä. Mun mies ei puhu suomea joten ei sekään pysty auttamaan asiassa.

Taikauskosta mä olen ehkä taikauskoinen, tai sitten vaan pessimisti. Mutta en osaa vielä tehdä mitään konkreettisia suunnitelmia vauvan suhteen. Mutta onhan se niin että jossain vaiheessa on alettava varustautumaan vauvan tuloon ja silti mikään ei ikinä ole varmaa....mutta odotellaan nyt vaikka meidän osalta muutama kuukausi!

Toivotaan hyviä ultra-uutisia teille Branwen!!!


Kenzie 9+0 poks

 

Branwen: Mulla on ihan sama juttu. Huomenna kanssa ultra ja jänskättää tosi paljon onko siellä mahassa elämää ja onko kaikki kunnossa... Jotenkin ei ensimmäistä odottaessa jännittänyt yhtään näin paljoa, silloin luotti että tottakai kaikki on kunnossa. Nyt mennään ihan eri fiiliksellä...

Taikauskoisia ei meillä olla. Silti esikoisen kanssa tavaroita alettiin katselemaan vasta rakenneultran jälkeen. Tämän toisen kohdalla ei tarvi hirveesti katsella, kun kaikki on tallella esikoisesta. Täytyisi vain raahata ne tuolta maalta tänne kaupunkiin, mutta sekin menee lähemmäksi syksyä, koska en viitsi niitä hirveesti etukäteen tänne raahata, tilaa vain vievät täällä pölyttymässä. Ja kuitinkin siinä vaiheessa kun minä jään äippälomalle, niin iskee hirvee sisustusfiilis, että kaikki tavarat vaihtaa paikkaa ja kaikki sisustetaan uuteen uskoon. Mies jo kauhulla oottaa sitä

Täällä illat menee edelleen oksennellessa. Esikoinenkin kysyy monta kertaa illan aikana, että: "onko mamma sulla huono olo? Oksettaako sua? Sun varmaan pitäis mennä vessaan oksentaan..." Mulla ei oo yhtään mitään muistikuvaa kuinka kauan tätä esikoisesta kesti, mutta alkaa jo todella tympiä tuo pöntön halailu... Voimia muillekin pahoinvoinnista kärsiville! :hug:

Hemmi ja katkarapu 11+6

 

Täällä aloitettu päivä yökkimällä ja tuli kyll sen verta kaikki ulos että huh. Nyt tässä sitten yritän kerätä voimia ja tsempata itteäni jos millään pystyttäis lähteen esikoisen kanssa MLL:n perhekahvilaan käymään, olis vähän jotain tekemistä tuolle muksullekin.

Tääkin ahdistuu tästä kun ei pääse urheilemaan. Tällaisena himourheilijana tuntuu niin ahdistavalle kun ei vaan yksinkertaisesti jaksa eikä voi tehdä mitään. Odotan sitä hetkeä kun pahoinvointi helpottaa ja pääsen edes vaikka salille. Luulen että kohta tuttavat ihmettelee kun en käy missään harrastuksissa, osaavat varmasti nopeasti laskea 1+1 kun tuoreessa muistissa on vielä tuon esikoisen odotus ja silloinkin tämä pakollinen liikuntatauko kun ei vaan onnistunut.

Branwenille tsemppiä ultraan! Hurjaa kyllä kun osa jo noin pitkällä.

Hemmi mä en halua edes miettiä että tää pahoinvointi kestäis yhtä pitkään kuin esikoisesta. Tarkoittais sitä että oksentaisin vielä rakenneultraankin mennessä. Todellakin toivon että nyt pääsis helpommalla, ihan jokainen meistä!

Nyt mä taidan kokeilla jos saisin pakattua tuon tytön autoon ja pääsisin sinne perhekahvilaan. Menen sillä periaatteella että jos huono olo siellä tulee niin sittenpähän tulee, sitten kerron ihmisille tai yritän lähteä äkkiä pois.

- Hapsiainen 8+1

 

Huomenta!:wave:

Taikauskosta: mä en usko kuin hyvään ja huonoon tuuriin. Mutta enpä ole mitään ostellutkaan vielä..

Kenzie ja Kvilla täällä kans yks joka ahdistuu kun olon takia ei oikein saa urheilusta nyt kiinni, ja mahamakkara sen kuin kasvaa. kauhukuvat taas 30kg:n tiputteluista polttelee niin takaraivossa... mutta pääasia että nyt kaikki menee hyvin, mut ärsyttää silti kun mä näytän aina niin kamalalta raskaana...

).(
Tänään taas vähän heikompi aamu. Isäntä heräs väärällä jalalla ja jo pelkällä olemuksellaan pahoitti mun mielen... (minäkö raskaana herkkä) No, anteeksihan se on pyydelly tekstareilla koko aamun. Eipä ollut mullekaan mikään mahtiaamu tänään. Sellanen väsy-pahaolo fiilis tälle päivälle siis näköjään luvassa. No, mut pitää iloita niistä parista päivästä kun oli nyt jo helpompaa voinnin kannalta :heart:

T:Neiti+kihuli 9+2

 

Huomenia!

Tuli mieleen yksi kysymys työssäkäyville äideille, joilla siis jo pieniä lapsia ennestään, että miten meinaatte syksyllä tehdä hoitopaikkojen kanssa? Me ajateltiin että tyttö jää kotiin, kun aloitan äitiysloman ja on kotona niin pitkään kuin itsekin vauvan kanssa. Tänä aamuna sitten päiväkodissa kyselivät jatkaako tyttö syksyllä hoidossa, johon oli pakko vastata että vain elokuun loppuun ja syykin piti jo kertoa. Sieltä neuvoivat hakemaan kerhopaikkaa, luulin ettei 2-vuotiaalle voi vielä hakea. Mutta me nyt ilman muuta päädyttiin hakemaan kerhopaikkaa, olisi 1-2x vko. Tyttö kun on tottunut päiväkodissa olemaan, niin saa sykjsyllä jatkaa (toivottavasti, eihän kerhopaikka vielä ole varma) ohjatussa ryhmässä ikäistensä lasten kanssa. Muuten siis on kotona minun ja vauvan kanssa.

Jaksuja pahoinvoinnin kourassa oleville!
Itsellä oli tänään parempi aamu, ei vielä lainkaan kuvotusta, oksennusta, jospa se tästä =) Mutta närästys rantautui eilen tänne :kieh: Söin illalla marjarahkaa ja sen jälkeen närästi ihan hirveesti, Rennietä sai popsia naamaan, onneksi auttoi! Esikoisesta oli jossain vaiheessa niin karmee närästys ettei siihen mikään auttanut!

Tämmöstä tälle aamulle, nyt kirja käteen ja lukemaan tenttiin ennen iltapäivän tunteja!

Nessu ja pieni 11+2

 

Painosta mulla BMI on 20 eli olen normaalipainoinen, en ole suuremmin murehtinut raskauskiloja, olen toistaiseksi päässyt niistä aina eroon, toivottavasti nytkin..

Taikauskoinen en todellakaan ole, mutta pyrin jättämään vauvatarvike hankinnat mahdollisimman loppuun jo sen vuoksi ettei tarvitse säilyttää niitä täällä pölyttymyssä.
Haluan tuollaiset Bugaboo-merkkiset vaunut ja niissä toimitusaika on noin 2kk, kesällä siis pääsee vaunuja ostelemaan

Tsemppiä ultraan menijöille! Perästä tullaan! =)
Hieman vaan rupesin miettimään, josko mulla kuiteskin viikkoja liian vähän tuohon nt-ultraan (tuolloin 11+2) jos todellisuudessa olen vieläkin pienemmillä viikoilla. Mutta kai nuo varaavat sitten uuden ajan jos sikiö ei vastaa viikkoja.

Mutta nyt viettämään vapaapäivää ja laatuaikaa 5 vuotiaan kuopuksen kanssa, tiikerikakku jo uunissa, kohta päästään herkuttelemaan..

minimuu ja pikkuruinen 11+0

 

Aamu alkoi yökkimällä! Ällöttää ja väsyttää... Ysiltä menin eilen sänkyyn, mutta heräilin muutaman tunnin välein mukamas aivan virkeenä! Poitsu tuli herättämään seiskalta ja valitteli pahaaoloa, eikun mittaria suuhun ja karu totuus paljastui lähes 39 heti siihen aikaan Eli nyt täällä voi mamma huonosti ja väsyneesti ja poitsu kuumehoureilee vierellä... ei ole herkkua, kuinkahan tässä onnistuisi itse välttämään tuon taudin!? ei kroppa kestä jos tähän kuumetaudin päälle lykkää

Ahdistavaa oloa näin aamusta purkaen
Miina ja Möntti 8+3

 

Kyselisin semmosta, et tuleeko muilla hampaita pestessä ällöttävä olo/pitääkö iha oksentaa?? Oonkohan ihan outo kummajainen ja ainoa tällainen tapaus.

Tine & Nipsu 10+2

 

Hampaitten pesemisen aikana ei ainakaan vielä ole esiintynyt ongelmaa.

Mun pitää jaksaa ensi viikkoon...:headwall: En jaksaisi ottaa että sieltä löytyisi syke. Tänään karmea olo tila jaktuu vaikka söin. Saa nähdä alanko halailemaan tuota pönttöä piakkoinkin, kun huono olo vain pahenee ja on yököttävää painetta kurkussa koko ajan....

Mutta jostain syystä olen todella onnelinen ja hyvän tuulinen, eikä murehdituta asiat enää niin paljoa... Aika moisessa positiivisesa ilma virrassa ollaan menossa...

 

Hampaiden pesu saa todellakin mut yökkimään! Näin on ollut joka raskaudessa, et siis ole Tine ainut outo

 

Nessu Tuosta syksyn päivähoidosta. Mä en oikein tiedä. Siis meillähän menee niin että tyttö aloittaa nyt vasta toukokuussa hoidossa kun palaan äitiyslomalta töihin. Vähän mietittiin että jos kuitenkin pidettäis sitä hoitopaikkaa tyyliin lokakuun loppuun asti, saisin itse levättyä ne viimeiset hetket, eikä nyt joka päivä tarvitsisi tyttöä viedä hoitoon. Ja lokakuussa sitten saisin aloittaa vauvan kanssa rauhassa ja lepäillä vauvan rytmin mukaan. No, en tiedä miten tämä sitten oikeasti tulee menemään, tuo on vaan mitä olen nyt ajatellut. Tyttöhän menee yksityiselle perhepäivähoitajalle joka nyt myös tietää tästä raskaudesta, sanoi että se on ihan minun päätettävissäni miten haluan pitää sitten tyttöä hoidossa. Kunnallisella puolella tuo ei varmasti onnistuisi täällä. Mutta jonkinlaista kerhoa on haettava kyllä sitten kun hoito loppuu että saa vähän leikkiseuraakin.